Sopimuksia tehdään usein siten, että tarjoukseen annetaan hyväksyvä vastaus.
Tällainen tarjous-vastaus-malli tunnetaan osapuilleen kaikissa oikeusjärjestyk-sissä samoin ne keskeiset kysymyksenasettelut, jotka liittyvät tilanteisiin, joissa sopimuksen muodostavat tahdonilmaisut on tarkoitus antaa eriaikaisesti. Kes-keinen kotimainen säädös kyseessä olevan sopimuksentekomekanismin kannalta on oikeustoimilaki, jonka 1 luvussa säädetään sopimuksen tekemisestä. OikTL 1.1 §:n lähtökohta on: ”Tarjous sopimuksen tekemisestä ja sellaiseen tarjoukseen annettu vastaus sitovat tarjouksen tekijää ja vastauksen antajaa sen mukaan, kuin jäljempänä tässä luvussa säädetään.” Oikeustoimilain 1 luvun sääntelyn merki-tystä arvioitaessa tulee huomioon ottaa, että luvun säännökset eivät OikTL 1.2
§:n mukaan ”koske määrämuotoisia sopimuksia eivätkä myöskään sopimuksia, joiden päättämiseen vaaditaan suorituksen toimittamista toiselle sopimuspuo-lelle”. Lisäksi säännökset ovat ”muuten voimassa vain, mikäli tarjouksesta tai vastauksesta tahi kauppa- tai muusta tavasta ei muuta johdu”.
Eri maissa on käyty keskustelua siitä, voiko ohjelman sijoittaminen lohkoketjuun konstituoida tarjouksen tekemistä. Varsin usein tähän kysymykseen on vastattu myöntävästi. Seuraavassa tarkastellaan lähemmin oikeustoimilain 1 luvussa tar-koitetun tarjouksen tunnusmerkistön täyttymistä.
Tarjous voidaan oikeustoimilain 1 luvun järjestelmässä ymmärtää tahdonilmai-suksi, joka edellyttää hyväksyntää. Myös se huomioon ottaen, että oikeustoimi-laki on oikeustoimi-laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista, tahdonilmaisulla tulee olla riit-tävä varallisuusoikeudellinen liityntä. Esimerkiksi voidaan ajatella tilannetta, jossa A on valmis ottamaan itselleen rahasuoritusvelvoitteen, mikäli B luovuttaa tietyn irtaimen esineen A:n omistukseen. A voi tällöin lähettää B:lle esimerkiksi sähköpostin, jossa kerrotaan, että A lupautuu maksamaan B:lle 100 euroa, mikäli B luovuttaa A:lle omistusoikeuden esineeseen X, jonka A haluaa itselleen.
Varallisuusoikeudellisia tahdonilmaisuja voidaan toteuttaa usein eri tavoin kuten puheen, erilaisten asiakirjojen tai eleiden perusteella. Esimerkiksi pään nyökkäys voi sopivissa olosuhteissa merkitä käyttäytymistä, joka voidaan tulkita esimer-kiksi rahasuoritukseen velvoittautumiseksi tai omistusoikeuden luovutukseksi.
Myös ohjelman sijoittaminen lohkoketjuun voidaan käsittää yhdeksi mahdol-liseksi tahdonilmaisun toteuttamisen tavaksi. Henkilö saattaa siis tarkoittaa tiet-tyjen oikeusvaikutusten synnyttämistä varallisuusoikeudellisen oikeustoimen te-kemisellä siten, että hän ilmaisee tahtonsa sijoittamalla tarkoitusta ilmentävän ohjelman lohkoketjuun.
Myös tarjous eli hyväksyntää edellyttävä tahdonilmaisu voidaan toteuttaa usein eri tavoin. Sama koskee myös hyväksyvää vastausta, joskin tarjouksesta tai ta-vasta voi seurata, että ta-vastaus pitää toteuttaa tietyllä tavalla. Oikeustoimilaista käy nimenomaisesti ilmi sekin, että tarjous voidaan tehdä edellyttämättä siihen ni-menomaista vastausta (OikTL 8 §).
Myös ohjelman lohkoketjuun asettaminen saattaa konstituoida hyväksyntää edel-lyttävän varallisuusoikeudellisen tahdonilmaisun. Mikäli kyse sinänsä on oikeus-toimilain 1 luvun alaisuuteen kuuluvasta järjestelystä (OikTL 1.2 §), tällaista tah-donilmaisua voitaneen pitää luvussa tarkoitettuna tarjouksena. Tulkintaongel-maksi voi tosin osoittautua se, onko kyse juuri varallisuusoikeudellisesta tah-donilmaisusta. Tarjouksessa edellytetty hyväksyntä saattaa olla esimerkiksi origi-naalin virtuaalivaluutan siirto, jota voidaan itsessään pitää varallisuusoikeudelli-sena oikeustoimena. Virtuaalisen valuutan siirtoa lohkoketjuun sijoitetulle ohjel-malle voidaan nykytietämyksen perusteella pitää varsin tyypillisenä tapana tar-jouksen hyväksymiselle.
Tarjouksen tunnusmerkistön täyttymisestä seuraa oikeustoimilain 1 luvussa ole-van sääntelyn soveltuminen. Lohkoketjuympäristössä voi olla verraten suuri merkitys sillä, että OikTL 1.2 §:n nojalla luvun sääntely on tahdonvaraista. Tästä seuraa erityisen suuri valta tarjouksen tekijälle, sillä tarjouksen tekijä on aloitteen tekijänä tietyllä tavalla tilanteen herra. Mitä seikkaperäisemmästä tarjouksesta on kyse, sitä vähemmän merkitystä on oikeustoimilain 1 luvussa olevalla sääntelyllä.
Kun tarjous toteutetaan lohkoketjuun sijoitettavalla ohjelmalla, tarjous on mo-nesti itsessään sellainen, että oikeustoimilaissa olevalla sääntelyllä ei edes voi olla samaa merkitystä kuin esimerkiksi kirjeitse toteutetun tarjouksen yhteydessä.
Oikeustoimilain 1 luvussa olevan sääntelyn merkitystä pohdittaessa tulee ottaa huomioon myös mahdollinen laajempi konteksti. Esimerkiksi voidaan ajatella ti-lannetta, jossa A ja B neuvottelevat jostain lohkoketjuun liittyvästä sopimusjär-jestelystä. Neuvottelut päättyvät siihen, että A kertoo harkitsevansa tarjouksen tekemistä lohkoketjuun sijoitettavan ohjelman muodossa. A voi jo tässä vai-heessa kertoa B:lle, että tarjouksen hyväksyminen edellyttää, että B luovuttaa vii-meistään tietyn päivänä aikana riittävän määrän varoja ohjelmalle. A voi vieläpä tähdentää, että tämä määräaika pätee siinäkin tapauksessa, että A toteuttaisi oh-jelman niin, että ohjelmalle varat voisi luovuttaa vieläpä kerrotun päivän jälkeen-kin.
Jos A myöhemmin toteuttaisi tarjouksen ohjelman avulla kertomallaan tavalla, tarjouksen voimassaoloajan voidaan katsoa määräytyvän A:n suullisesti kerto-man perusteella. Oletetaan seuraavaksi, että B ilmoittaa A:lle suullisesti heti oh-jelman havaittuaan, että hän hylkää A:n tekemän tarjouksen. Vaikuttaa siltä, että B ei tämän hylkäämisen jälkeen voisi hyväksyä tarjousta sen enempää kuin siinä-kään tapauksessa, että B haluaisi hylätä tarjouksen A:n suullisesti antaman mää-räajan päättymisen jälkeen. Tarjouksen hylkäämistä koskevan OikTL 5 §:n mu-kaan hylätty tarjous on nimittäin rauennut, vaikka ”aika, jonka se muuten olisi ollut voimassa, ei ole mennyt umpeen”.
Esimerkkimme B saattaa tarjouksen hylkäämisestä huolimatta muuttaa myöhem-min mieltään ja siirtää varoja A:n lohkoketjuun sijoittamalle ohjelmalle. Koska tarjous on kuitenkin menettänyt voimassaolonsa, oikeudellista sopimusta ei ai-neellisessa mielessä ole syntynyt. Lopputuloksena saattaa olla, että asianosaiset päätyvät selvittämään välejään tuomioistuimessa. A saattaa suhtautua torjuvasti sopimuksen syntymiseen esimerkiksi siitä syystä, että A oli hylkäämisen tapahtu-misen jälkeen sopeuttanut omia toimintojaan sen varaan, ettei sopimusta synny tarjouksen perusteella.
Koska edellä on tarkasteltu oikeustoimilain 1 luvun alaisuuteen kuuluvan tar-jouksen tekemistä lohkoketjuun sijoitetun ohjelman avulla, huomioon ei ole otettu määrämuotoa edellyttäviä sopimuksia. Vaikka sopimuksen muodostavat tahdonilmaisut voidaan kotimaisessa oikeudessa toteuttaa yleensä vapaamuotoi-sesti, oikeudessamme tunnetaan myös erilaisia muotosäännöksiä. Siitä riippuen, mitä lainsäädännössä ilmoitetun muodon laiminlyömisestä seuraa, toisistaan voi-daan erottaa varsinaiset, epävarsinaiset ja ohjesisältöiset muotosäännökset. Kyse voi olla esimerkiksi lainkohdasta, jonka mukaan sopimuksen pätevyys edellyttää kirjallista muotoa ja mahdollisesti myös osapuolten allekirjoituksia.
Jos määrämuodon vaatimukseen ei sisälly tahdonilmaisujen samanaikaisuuden vaatimusta, myös määrämuotoinen sopimus saattaa saada alkunsa hyväksyntää edellyttävästä tahdonilmaisusta. Ainakaan niissä tilanteissa, joissa on kyse varsi-naisesta muotosäännöksestä, oikeustoimilain 1 luvussa oleva sääntely ei sovellu ainakaan suoranaisesti.
Jos sopimus on lain mukaan tehtävä kirjallisesti, vaatimuksen voi sähköisen vies-tinnän palveluista annetun lain (917/2014) 181.1 §:n mukaan täyttää myös sellai-nen sähköisellai-nen sopimus, jonka sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja joka säilyy osapuolten saatavilla. Sääntely liittyy sähköistä kaupankäyntiä koskevan di-rektiivin (2000/31/EY) 9 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ”niiden oikeusjärjestelmässä annetaan mahdollisuus so-pimusten tekemiseen sähköisessä muodossa”. Jos tarjous edellyttää lainsäädän-nön mukaan kirjallista muotoa, myös lohkoketjuun sijoitettu ohjelma saattaa näin ollen riittää vaatimuksen täyttämiseen. Sähköisen viestinnän palveluista an-netun lain 181.1 §:ssä todetaan vielä, että jos sopimus on lain mukaan allekirjoi-tettava, sovitaan mitä sähköisistä allekirjoituksista erikseen säädetään.
Sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä on lueteltu useita sopimustyyp-pejä, joiden osalta jäsenvaltioiden ei tarvitse antaa mahdollisuutta sähköiseen muotoon. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 181.3 §:n mukaan 181.1
§:ssä säädetty ei sovellu kiinteistön kauppaa tai muuta luovutusta koskevaan so-pimukseen eikä perhe- tai jäämistöoikeudelliseen soso-pimukseen. Kirjallista muo-toa vaaditaan esimerkiksi silloin, kun kyse on perinnönjakoa koskevasta sopi-muksesta, ositussopimuksesta tai avioehtosopimuksesta. Kiinteistön kauppa voi-daan tehdä perinteiseen tapaan kirjallisesti tai Maanmittauslaitoksen ylläpitä-mässä sähköisessä kaupankäyntijärjestelylläpitä-mässä.