omistuksesta koituu tosin tiettyjä etuja myös tekijänoikeuslain kannalta. Esimer-kiksi TekL 20 §:ssä säädetään teoskappaleen näyttämisestä tilanteessa, jossa teoksen kappale on tekijän suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovu-tettu. Säännöksen mukaan kappaletta saadaan tällöin käyttää teoksen näyttämi-seen julkisesti.
Taiteilija voi omistamansa teoskappaleen luovutuksen yhteydessä luovuttaa myös tekijänoikeutensa, ja sama koskee muitakin tahoja, jotka omistavat niin te-oksen kuin teoskappaleen. Taiteilijan seuraajien osalta tulee kuitenkin ottaa huo-mioon TekL 28 §:ssä olevat rajoitukset. Ellei toisin ole sovittu, ei se, jolle teki-jänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle. Jos oikeus kuitenkin kuuluu liikkeelle, sen saa luovuttaa yhdessä liikkeen tai sen osan kanssa.
Erikseen voidaan tietysti sopia siitä, että teoskappaleen luovutuksensaaja saa it-selleen myös tekijänoikeuden teokseen olettaen, että teoskappaleen luovuttajalla on oikeus määrätä myös tekijänoikeudesta. Sopiminen voi käytännössä tapahtua usein eri tavoin samoin kuin sopiminen yleensä. Jos kaupanteko tapahtuu jollain valmiilla markkinapaikalla, huomioon tulee ottaa myös markkinapaikan mahdol-lisesti tarjoamat vakioehdot. Niin taide-NFT:iden ostajien kuin myyjien kannat-taa perehtyä huolella siihen, millaisia oikeusvaikutuksia taide-NFT:n luovutuk-seen liittyy myös tekijänoikeuden kannalta silloin, kun kauppaa tehdään markki-napaikalla tiettyjen valintojen puitteissa.
Tekijänoikeus on ilmiönä paljon vanhempi kuin NFT-muotoinen taide. On pal-jon vanhoja sopimuksia, joissa tekijä on jollain tavalla määrännyt tekijälle kuulu-vista taloudellisista oikeuksista toisten hyväksi. Tekijä on esimerkiksi voinut luo-vuttaa toiselle taloudelliset oikeudet pidättäen kuitenkin jotkin oikeudet itsellään.
Jos sopimusta tehtäessä ei ole kiinnitetty lainkaan huomiota tokenisointiin, tul-kintaongelmia voi koitua esimerkiksi siitä, kenellä on oikeus tehdä fyysisestä tai-deteoksesta NFT ja tarjota sitä kenen tahansa ostettavaksi. Tällaisia riitoja on ilmennyt myös käytännössä.
Myös keksintöihin liittyvän sääntelyn alalla on tehty pitkään kansainvälistä yh-teistyötä, ja patentteihin on otettu kantaa myös EU-tasolla. Muun muassa sisä-markkinoiden tehokas toiminta edellyttää ainakin periaatteessa, että jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä. Jo Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 118 artiklan 1 kohdassa on todettu, että sisämarkkinoiden toteuttamisen tai toimin-nan yhteydessä toteutettaviin toimenpiteisiin olisi kuuluttava yhdenmukaisen pa-tenttisuojan luominen kaikkialla unionissa sekä unionin laajuisten keskitettyjen luvananto-, yhteensovittamis- ja valvontajärjestelmien muodostaminen.
Samoin kuin tekijän, myös keksijän täytyy olla luonnollinen henkilö. Tekijänoi-keudesta poiketen patenttia tulee hakea, ja patentit rekisteröidään. Suomessa pa-tenttihakemus tehdään Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH), joka yleensä toi-mii kansallisena patenttiviranomaisena. Patenttihakemus voidaan tehdä myös Euroopan patenttivirastolle, joka myöntää patentteja Euroopan patenttisopi-muksen mukaisesti. Euroopan patenttisopimus, joka on EU:sta riippumaton so-pimus, on yleissoso-pimus, joka alun perin tehtiin vuonna 1973. Yleissopimuksen päämerkitys on keskitetyssä hakumenettelyssä, sillä patentin oikeusvaikutukset riippuvat kansallisesta sääntelystä niissä maissa, joissa patentti on saatettu voi-maan. Sopimuksella on kuitenkin myös aineelliseen yhdenmukaistamiseen liitty-viä tarkoitusperiä, joita EU-tasolla edistää myös muun muassa Euroopan parla-mentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1257/2012, annettu 17 päivänä joulukuuta 2012, yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteis-työstä.
Lohkoketjuteknologiaan tavalla tai toisella liittyvät patenttihakemukset ovat li-sääntyneet merkittävästi viime vuosina eri puolilla maailmaa, ja joitain patentti-hakemuksia on hyväksyttykin. Tietokoneohjelmien osalta huomioon tulee kui-tenkin ottaa, että niin Suomessa kuin yleensäkin Euroopassa on perinteisesti läh-detty siitä, että tietokoneohjelmien suoja toteutuu tekijänoikeuden kautta. Tällä on ilmentymänsä myös kotimaisessa patenttilaissa. PatenttiL 1.2 §:n 3 kohdan nojalla keksinnöksi ei katsota pelkästään ”suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten taikka tietokoneohjelmaa”.
Patenttilain sanamuoto saattaa antaa jonkin verran harhaanjohtavan kuvan tosi-asiallisesta tilanteesta. Myös Euroopan patenttisopimuksen 52 artiklan 2 kappa-leesta käy ilmi, että suunnitelmia, sääntöjä tai menetelmiä älyllistä toimintaa, pe-lejä tai liiketoimintaa varten ja tietokoneohjelmia ei pidetä keksintöinä. Artiklan 3 kappaleen mukaan 2 kappaleen määräykset ovat kuitenkin ”esteenä patentin myöntämiselle siinä mainittujen kohteiden tai toimintojen osalta vain siinä mää-rin, kuin eurooppapatenttia koskeva hakemus tai eurooppapatentti liittyy noihin kohteisiin tai toimintoihin sinänsä”.
Niin eurooppapatentteja kuin kansallisia patentteja myönnetään käytännössä myös tietokoneohjelmilla toteutetuille keksinnöille. Tälle ratkaisulle on ollut tiet-tyä kansainvälistä painetta, koska esimerkiksi USA:ssa on perinteisesti suhtau-duttu myötämielisemmin tietokoneohjelmien ja myös erilaisten liiketoimintame-netelmien patentoimiseen. Yleisten keksinnön edellytysten tulee kuitenkin täyt-tyä, ja huomioon tulee lisäksi ottaa, että lainsäädännön yleisen lähtökohdan mu-kaisesti tietokoneohjelmat eivät ole keksintöjä. PRH:n omassa Patenttikäsikirja-ohjejulkaisussa (Heinäkuu 2022, jakso E.7.3 Tietokoneohjelmia koskevat patent-tivaatimukset) lähtökohta on seuraava: ”Jos tietokoneohjelmalla toteutettu kek-sintö omaa teknisen luonteen, ts. se saa tietokoneessa suoritettuna aikaan tekni-sen vaikutuktekni-sen, joka on enemmän kuin mikä ilmenee tavanomaisessa tietojen-käsittelyssä mitä tahansa tietokoneohjelmaa suoritettaessa, on se patentoita-vissa.” Mahdollisuus patenttiin ei tarkoita sitä, ettei tietokoneohjelma itsessään voisi samalla kuulua myös tekijänoikeussuojan piiriin.
Monet lohkoketjuteknologian osaset ovat jo yleisessä tiedossa ja käytössä niin, ettei kukaan voi enää saada niihin patenttia uutuusarvon puuttumisen vuoksi.
Patentti nimittäin myönnetään esimerkiksi PatenttiL 2.1 §:n mukaan ainoastaan keksintöön, ”joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen pa-tenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä”. Parannukset ja lisäykset voivat kuitenkin olla patentoitavissa keksintöinä. Huomioon tulee ot-taa myös, että tietokonepohjaiset liiketoimintamenetelmätkin saattavat olla pa-tentoitavissa keksintöinä, jos ne omaavat riittävän teknisen luonteen. Liiketoi-mintamenetelmiin itsessään liittyy siis samoja ongelmia kuin tietokoneohjelmiin.
Myös patenttihakemusten voimakkaasti kasvaneen lukumäärän vuoksi on epäilty, että tulevaisuudessa saattaa syntyä sellaisia lohkoketjuliitännäisiä patent-tisotia, joita on aiemmin saatu nähdä esimerkiksi matkapuhelinten valmistajien välillä.
Patentin merkitys on sen synnyttämässä yksinoikeudessa. Kotimaisen patentti-lain kannalta keskeinen säännös on tässä suhteessa PatenttiL 3 §, joka sisältää yksityiskohtaista sääntelyä yksinoikeuden sisällöstä. Kukaan ei esimerkiksi saa il-man patentinhaltijan lupaa käyttää hyväksi keksintöä käyttämällä patentoitua me-netelmää. Patenttisuojan laajuus riippuu patenttivaatimuksista (PatenttiL 39 §), jotka tulee ilmoittaa jo patenttihakemuksessa. Kansallista patenttihakemusta kos-kevassa PatenttiL 8 §:ssä lähdetään tältä osin siitä, että hakemuksen tulee sisältää
”keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata”. Patentista tulee suorittaa vuosimaksu, ja myön-netty patentti voidaan PatenttiL 40 §:n mukaan pitää voimassa, kunnes 20 vuotta on kulunut patenttihakemuksen tekemispäivästä. Patentinhaltija voi luovuttaa
oi-keutensa toiselle tai perustaa lisenssejä, ja patentin toiselle siirtymisestä tai käyt-töluvan luovuttamisesta tehdään pyynnöstä merkintä patenttirekisteriin (Patent-tiL 44.1 §).