Watson

Kuten olen aikaisemmin jo maininnut, Watson toimii minäkertojana lähes kaikissa Doylen Holmes-tarinoissa. Elementary-sarjassakin tutustumme Holmesiin Watsonin kautta, ja

38

vaikka Watsonin hahmo saa sarjan edetessä enenevissä määrin itsenäistä toimintatilaa, säilyy hän silti katsojalle eräänlaisena näköalapaikkana ystävänsä mielenliikkeisiin.

Doylen Watsonia ovat yleensä määrittäneet eniten hänen suhteensa Holmesiin ja roolinsa tämän tarkkailijana ja apurina. Myös muutamat seikat on yleensä eri adaptaatioissa pidetty muuttumattomina: Watson on sodasta palannut veteraani, lääkäri ja naistenmies, luonteeltaan hyväntahtoinen ja luotettava mutta tahtoessaan myös pikaisesti tulistuva ja itsepäinen.

Watsonin pätevyys on vaihdellut eri adaptaatioissa laidasta laitaan hölmöilevästä apurista kyvykkääseen kumppaniin. Tunnetuin lienee Basil Rathbonen esittämän, teräväpäisen Holmesin vastapainona esiintynyt humoristisiin kevennyksiin erikoistunut Watson, jota esitti Nigel Bruge (Barnes 2011: 255). Oikeastaan vasta Granada TV:n vuosina 1984‒1994 esitetyistä Holmes-adaptaatioista lähtien Watsonin hahmoa alettiin kuvata Doylen alkuperäisteksteille uskollisempaan tyyliin. Granada TV:n Watson oli ensin David Burken ja sittemmin Edward Hardwicken esittämänä luotettava ja taitava kumppani Jeremy Brettin Holmesille (ks. esim. mts. 21–27).

Elementaryssa Watsonin luonne on ennallaan, mutta hahmon sukupuoli ja etnisyys on muutettu. Lisäksi hahmon armeijatausta on jätetty kokonaan pois, ja kirurgina ennen toiminut Watson tekee nyt sen sijaan raittiustukihenkilön töitä. Tarkastelenkin nyt, millainen vaikutus erilaisilla poistoilla ja lisäyksillä on Elementaryn Watson-hahmoon. Lisäksi käsittelen samalla hahmon tunnistettavuuteen liittyviä piirteitä.

Sukupuoli

Watsonin hahmo on siis, kuten todettua, tässä adaptaatiossa nainen. Sarjan näyttelijävalintojen julkistamisen aikaan sukupuolen muuttaminen nousi otsikoihin, ja se myös kyseenalaistettiin voimakkaasti. Sukupuolen muuttaminen ei nähdäkseni vaikuta olennaisesti hahmon tunnistettavuuteen, mutta se on kiinnostava suhteessa Doylen tarinoihin ja muutoksen nostamaan keskusteluun. Pohdinkin seuraavaksi sitä, miksi Watsonin sukupuoli on muutettu ja sitä, mitä merkityksiä muutos on tuonut adaptaatioon.

39

Aihetta voi lähestyä pohtimalla sitä, olisiko Watson voinut olla Doylen tarinoissa nainen säilyttäen silti hahmona itselleen ominaiset piirteet. Vastausta pohtiessa täytyy luonnollisesti ottaa huomioon tarinoiden tapahtuma-ajankohdan (arviolta vuosien 1880‒1914) brittiläisen yhteiskunnan käytännöt ja asenteet. Myös tarinoiden julkaisuyhteys, laajalle yleisölle suunnattu Strand-lehti, asetti tarinoiden sisällölle omat rajoituksensa.

Ensinnäkin asuakseen Holmesin kanssa kunniallisesti asuintovereina heidän olisi pitänyt olla sopivaisuussääntöjen takia naimisissa, jolloin hahmojen keskinäiset välit olisivat muuttuneet jonkin verran. Toisekseen viktoriaanisena aikana naisella ei juuri ollut pääsyä armeijan tai akateemisen elämän miehiseen maailmaan, joten nais-Watsonin rooli olisi ollut Doylen tapauksessa kieltämättä erilainen kuin miespuolisen Watsonin. Nykyään asia on kuitenkin toisin – naisilla on pääsy armeijaan ja lääketieteelliseen koulutukseen niin Britanniassa kuin Yhdysvalloissakin. Näin ollen Elementaryssa Watsonin sukupuolella ei ole mielestäni merkitystä hahmon luonteen, roolin ja näin ollen tunnistettavuuden kannalta;

Elementaryn Watson voi olla nykyajassa kaikkea, mitä Doylen Watson oli viktoriaanisena aikana.

Vuosikymmenten kuluessa Watsonin ja Holmesin lämmin ystävyyssuhde on synnyttänyt painetta esittää se adaptaatioissa myös jonakin ystävyyttä syvempänä kumppanuutena.

Elementary tarttuu aiheeseen heti sarjan alussa: siinä heti Holmesin ja Watsonin kohdatessa toisensa ensimmäistä kertaa vaikuttaa aluksi siltä, että Holmes yrittäisi lähennellä Watsonia.

Hän aloittaa yltiöromanttisen monologin, jossa hän julistaa Watsonille rakkautta ensi silmäyksellä:

Holmes: Do you believe in love at first sight? I know what you’re thinking – the world is a cynical place and I must be a cynical man for thinking a woman like you would fall for a line like that. The thing is, it isn’t a line. So please hear me when I say this: I have never loved anyone as I do you right now in this moment. (K1J1: Pilot.)

Heti perään häkeltyneelle Watsonille ja katsojalle kuitenkin selviää, että Holmes vain toistaa taustalla pyörivän televisiosarjan roolihahmojen repliikkejä. Vaikka Elementary antaa itselleen mahdollisuuden “helpompaan” heteroseksuaaliseen jännitteeseen esittämällä Watsonin naisena, niin hahmojen mahdollisuus romanttiseen suhteeseen tyrmätäänkin heti alussa. Sen sijaan tekijät ovat päättäneet käyttää tilaisuuden naisen ja miehen välisen rakastavan ystävyyden kuvaamiseen.

40

Elementaryn päätös tehdä Watsonista nainen on merkittävä ainakin kolmella tavalla.

Ensinnäkin tuotantoyhtiöllä ei ole pelkoa homosuhteita karsastavien katsojien tai Holmes-fanien menettämisestä. Toisekseen muutos tarjoaa Elementarylle juonen tasolla sarjoissa harvoin käytetyn mahdollisuuden toteuttaa naisen ja miehen välinen ystävyys ilman seksuaalista jännitettä. Kolmas ja mielestäni merkittävin tapa on se, että Lucy Liu nais-Watsonina muuttaa ja laajentaa populaarikulttuurin Holmes-kuvaston käsitystä Watsonin hahmosta ja tekee Holmes-tarinoiden ydinhahmoista moninaisemman joukon.

Watsonin näyttelijäksi valittu yhdysvaltalainen Liu on etniseltä taustaltaan kiinalainen. Hän itse kommentoi valintaansa Variety-lehden haastattelussa seuraavasti:

It was really a great thing to be a part of this because Watson was not just a woman, but she was also Asian and it wasn’t ever really discussed. – – She was just there and of value.

(Turchiano 2019.)

Liun mukaan Elementaryn tekemiseen osallistuminen oli hienoa osaksi juuri siitä syystä, että Watsonin hahmo on naiseutensa lisäksi myös aasialainen. Liun kommentissa korostuu se, kuinka tärkeää on nähdä sarjoissa naisia ja monikulttuurisia hahmoja, joiden naiseus ja monikulttuurisuus eivät ole juonen kannalta olennaisia.

Hahmokuvaston monipuolistuminen ei ole keneltäkään pois, kun taas monipuolinen representaatio rikastaa koko Holmes-transtekstiä. On vaikea kuvitella, että hahmon sukupuoleen ja etnisyyteen tehtyjen muutosten herättämät vastareaktiot johtuisivat mistään muusta kuin naisvihasta ja rasismista – varsinkin, kun hahmon muiden tuttujen piirteiden perään ei ole huudeltu läheskään yhtä kärkkäästi.

Lääkäri

Watson-versioissa kenties selkeimmin toistuva piirre on lääkärin rooli. Nähdäkseni Watsonin rooli lääkärinä antaa tälle omanlaisensa asiantuntijuuden ja erityistaidon Holmesin taitojen vastapainoksi. Se on tapa luoda tasa-arvoa hahmojen väliseen suhteeseen: Watson ei ole aina pelkästään ihaileva sivustaseuraaja, vaan joskus Holmes pyytää ja tarvitsee Watsonin erityistietoja.

41

Esimerkiksi Doylen The Dying Detective -tarinassa Watson ihmettelee, miksei kuolevaa esittänyt Holmes päästänyt tätä lähelleen:

“But why would you not let me near you, since there was in truth no infection?”

“Can you ask, my dear Watson? Do you imagine that I have no respect for your medical talents? Could I fancy that your astute judgement would pass a dying man who, however weak, had no rise of pulse or temperature? At four yards, I could deceive you.” (CSH: ”The Dying Detective”, 901.)

Holmes perustelee etäisyyden pitämistään sillä, että etevänä lääkärinä Watson olisi kyllä tunnistanut huijauksen. Siinä sivussa hän myöntää myös kunnioittavansa Watsonin lääkärintaitoja.

Myös monissa tuoreemmissa Holmes-adaptaatioissa Watsonin lääkärinkoulutuksella on näkyvä sija hahmon rakennusaineena. Esimerkiksi Guy Ritchien Sherlock Holmes -elokuvissa Watson esitetään pätevänä lääkärinä, joka harjoittaa edelleen ammattiaan ja hyödyntää osaamistaan useinkin hätätilanteissa. Myös BBC:n Sherlockin John Watson toimii klinikalla yleislääkärinä.

Vaikka Watsonin lääkäriydellä ei olisikaan juonellista tai temaattista merkitystä Holmes-adaptaatiossa, kulkee se silti useimmiten mukana vähintäänkin teosten kielessä: erityisesti Holmes kutsuu Watsonia usein “Doctor Watson”- tai “my dear doctor”-nimityksillä. Osin tästäkin syystä lääkärinroolista lienee tullut tunnistettava ja usein toistuva osa Watsonin hahmoa. Seikka myös korostaa hahmon nimeämisen tärkeyttä adaptaation tunnistettavuuden ja sen rakentumisen kannalta. Tässä tapauksessa Watsonin ”tohtori”-nimityksen säilyminen eri adaptaatioissa osoittaa, kuinka Holmes-transteksti rakentaa itse itseään erityisesti toiston kautta.

Elementaryssakin Joan Watson on lääkäri niin nimellisesti kuin käytännössäkin, sillä hän on toiminut kirurgina ennen sarjan tapahtumia. Watsonin lääkärin rooli ja Elementarysta kokonaan pois jätetty sotilaan rooli kietoutuvat mielenkiintoisella tavalla toisiinsa sarjan lähtöasetelman ja ensimmäisen kauden juonen kannalta. Näiden roolien kautta korostuu myös tapa, jolla Doylen tarinoiden alku ja Elementaryn alku vastaavat toisiaan Watsonin

42

hahmon kautta: vaikka Elementaryssa on jätetty Watsonin sotilasura kokonaan poissaolevaksi, on mukaan otettu kuitenkin Doylen Watsonin sotilasuran päättänyt trauma eli taistelussa saatu vakava ampumahaava.

Doylella Watson joutuu parantelemaan vammaansa ja sitä seurannutta kuumetautia kuukausia ja elelee toimettomana toipilaana ennen kuin tapaa Holmesin ensimmäistä kertaa (CSH: A Study in Scarlet, 3). Elementaryn Watson vastaavasti lopetti kirurgina työskentelyn menetettyään potilaan, ja on Holmesin tavatessaan toiminut noin puolitoista vuotta raittiustukihenkilönä (K1J1: Pilot). Fyysinen trauma on siis sarjassa muutettu henkiseksi traumaksi. Elementaryn Watson sanoo omasta traumastaan seuraavaa:

Watson: It’s hard to be a surgeon when you freeze up every time someone hands you a scalpel.

I just didn’t trust myself anymore. (K1J5: Lesser Evils.)

Watson kertoo muuttuvansa toimintakyvyttömäksi saadessaan käsiinsä kirurginveitsen, eikä pystynyt omien sanojensa mukaan enää luottamaan itseensä. Kokemus siis selkeästi esti Watsonia suoriutumasta entisestä työstään niin Doylella kuin Elementaryssakin.

Sekä hypo- että hypertekstissä Watsonin trauma ja sitä seurannut tyytymättömyyden ja päämäärättömyyden täyttämä paranemisaika luo pohjan Holmesin tapaamiselle ja näin ollen hahmojen yhteisten seikkailujen alkamiselle. Elementaryssa Watson tunnustaa kokevansa Holmesin kanssa tietynlaista samankaltaisuutta: “I think you know a lost cause when you see one” (K1J1: Pilot). Watson tuntee itsensä siis ”menetetyksi tapaukseksi” ja kokee selvästi toivottomuuden ja tarkoituksettomuuden tunteita. Sekä Elementaryn että Doylen Watsonit löytävät kuitenkin uuden tarkoituksen elämälleen Holmesin kanssa työskentelystä.

Sotaveteraani

Watsonin rooli nuorena sotaveteraanina ja entisenä armeijakirurgina on paljon enemmän esillä Doylen tarinoissa kuin monissa adaptaatioissa. Niissä sotilastausta ei nouse useinkaan mainintaa kummempaan rooliin. Joskus Watson saattaa esimerkiksi käyttää kävelykeppiä vanhan jalkavammansa takia tai mainita ohimennen vanhan palveluspaikkansa. Kumpikin seikka esiintyy yleensä kuitenkin vain pinnallisina viittauksina tai kuvina, joiden selityksenä

43

voisi olla mikä tahansa muukin kuin sotilastausta. Siksi ne eivät myöskään tuo Watsonin sotilastaustaa osaksi adaptaatioiden tematiikkaa.

Sen sijaan Watsonin sotilashistoria vaikuttaa kiinnostavalla tavalla laajempiin hahmojenvälisiin suhteisiin ja vertailupareihin: sotilas-Watson vertautuu suoraan Holmesin pahimman vastustajan Moriartyn ykkösmieheen Sebastian Moraniin. Doylen tarinoissa Moran toimi ikään kuin ”Watsonina” Moriartyn ”Holmesille”. Doylen Watsonin tapaan Moran on hyvin koulutettu, urheilua harrastanut, armeijasta kotiutettu veteraani ja taitava ampuja, joka sotilasuransa jälkeen ryhtyy työskentelemään ”neron” alaisuudessa (CSH:

”The Empty House”, 462–464). Vertaus ei kuitenkaan jää täysin tyhjäksi ilman Watsonin sotilasuraa, sillä sekä Watson että Moran ovat edelleen omien ”nerojensa” läheisimpiä ystäviä ja työtovereita (ks. mts. 460).

Doylen tarinoissa Watsonin sotilastausta toimii yleensä – lääkärin roolin lisäksi – Watsonin ja Holmesin valta-asetelmia tasapainottavana tekijänä, sillä Holmes luottaa usein Watsonin armeijassa hankittuihin kykyihin puolustautua ja tarpeen tullen käytellä pistoolia (CSH:

”The Empty House”, 458, 559). Mukanaan tuomien taitojen lisäksi Watsonin taakse jäänyt ura armeijakirurgina vaikuttaa kuitenkin suuresti paitsi tarinoiden alkuaikoihin myös Watsonin henkiseen tilaan, talouteen, terveyteen ja omanarvontunteeseen (mts. 4). Edellä käsitellyn trauman siirtämisen lisäksi Elementary näyttää siirtäneen Watsonin muutkin sotilasuraan liittyvät henkiset ristiriidat ja painolastin tämän lääkärin roolin puolelle.

Mutta miksi hahmon sotilastausta on päätetty jättää pois kokonaan pois sarjasta? Yhdysvallat on sopivasti lähes aina sodassa, ja naisetkin ovat saaneet liittyä armeijaan jo kauan. Syynä ei siis voi olla se, etteikö Watsonin sotilasura olisi uskottava sarjan todellisuudessa.

Mielestäni kolme tärkeintä syytä ovat poliittisuus, rajaus ja tunnistettavuus.

Jos sarja käsittelee sodan aiheuttamia traumoja, ottaa se samalla pakosti ainakin epäsuorasti kantaa USA:n ulkopolitiikkaan ja veteraanien kohteluun. Tuotantoyhtiö CBS on kenties halunnut välttää kannanotoilta vaikuttavat ainekset sarjassa, jota markkinoidaan koko kansalle markkinoituna kevyehkönä ja viihteellisenä rikossarjana. Katsojan näkökulmasta Watsonin sotilasroolin puuttuminen saattaa kuitenkin olla menetys, sillä armeijatausta olisi

44

voinut vielä entuudestaan lisätä Watsonin ja Holmesin tasavertaisuutta tuomalla Watsonille kokemuksen, jota Holmesilla ei ole.

Nykyajan rikossarjaksi Holmesilla ja Watsonilla on Elementaryssa yllättävänkin vähän suoranaista toimintaa, ja toiminnan sijaan sarja keskittyy hahmojen älyllisiin ja henkisiin puoliin. Ehkä siksi fyysiseksi ja jopa väkivaltaiseksi miellettävät Watsonin hahmon piirteet on voitu rajata pois sarjasta. Sotilasidentiteetin, koulutuksen ja sotakokemusten puuttuminen auttaa kenties yksinkertaistamaan tarinaa ja tiivistämään hahmon sisäisten ristiriitojen ja vaikuttimien esittämistä juoneen sopiviksi.

Armeijataustan puuttuminen ei aiheuta ongelmaa myöskään Watsonin tunnistettavuuden rakentamisessa, koska kyseisessä adaptaatiossa hahmon lähtökohdat ovat alun perinkin erilaiset kuin Doylella; Watsonin tunnistettava rooli Holmesin elämässä ylittää moninkertaisesti Watsonin sotilaallisen erikoisosaamisen puutteen. Lisäksi voidaan todeta, että armeijataustan puuttuminen ei tietenkään tarkoita sitä, että hahmo olisi puolustuskyvytön tai heikko – päinvastoin, Joan Watson toimii sarjan alusta asti omanarvontuntoisesti silloinkin, vaikka hän olisi epävarma paikastaan tai elämäntilanteestaan. Sotilastaustan puuttuminen ei siis vaikuta myöskään hahmon luonteenpiirteiden säilyttämiseen.

Lisäksi John Watsonin hahmo ei ole missään vaiheessa vakiintunut Holmes-transtekstiin erityisesti sotilaana tai armeijakirurgina. Watsonia ei yleisesti mielletä veteraaniksi, eikä kyseinen rooli siksi ole olennainen hahmon tunnistettavuuden kannalta. Tällöin se ei ole myöskään välttämättä säilytettävä – tai ainakaan korostettava – Watsonin piirre.

Toisaalta voidaan todeta, ettei Watsonille ole muutenkaan vakiintunut lääkäriyden ja Holmesin ystävänä ja apurina toimimisen lisäksi juurikaan muita tunnistettavuutta rakentavia piirteitä. Holmes-harrastajat saattaisivat tunnistaa nimettömän Watson-alluusion silloin, jos se sisältäisi tarpeeksi monta viittausta esimerkiksi hahmon elämänvaiheisiin, taitoihin ja ammattiin. Tärkein hahmoa määrittävä piirre on silti nimenomaan tämän suhde Sherlock Holmesiin, eikä Watson olisi nähdäkseni lainkaan tunnistettava yksinään, ilman nimeään tai Holmesia.

45

On kuitenkin otettava huomioon se, että sekä Watson että Holmes ovat Doylen tarinoissa pohjimmiltaan melkoisen staattisia, eli ne eivät juurikaan muutu tai kehity tarinoiden aikana.

Rikosten ja muiden kiinnostavien mysteerien ratkaiseminen on tarinoiden päätarkoitus, ja siksi hahmojen tunne-elämä jää taka-alalle. Sen lisäksi Watsonin hahmo on kaiken lisäksi kirjailija-Doylen väline tarinankerronnassa, ja siksi juonen ja Holmesin esittely menevät kerronnassa Watsonin hahmon edelle.

Elementaryn Watsonin lähtökohdat ovat siis luonteen, elämäntilanteen ja mielialan kannalta samanlaisia kuin Doylen Watsonilla, mutta tämän tunnistettavuuden päälle Elementary alkaa rakentaa omanlaistaan versiota tutusta hahmosta. Hahmon piirteisiin liittyvät yksittäiset seikat, kuten ammatti ja varsinkin sukupuoli jäävät tunnistettavuuden kannalta toissijaisiksi, kun niitä verrataan edellä mainittuihin yhtäläisyyksiin. Sarja laajentaa Watsonin hahmoa ja kehittää sitä Doylea pidemmälle, sillä sarjan edetessä Watson toimii yhä itsenäisempänä osapuolena Holmesin tutkimuksissa. Elementaryn Watson on itsenäisempi, omapäisempi ja omanarvontuntoisempi kuin Doylen Watson, mikä luo Holmesin ja Watsonin välille tasavertaisuutta ja uskottavaa kumppanuutta.

Elementaryn Watsonin erilaiset roolit ja niihin liittyvät hahmon sisäiset ristiriidat tuovat sarjaan toisen sen keskeisimmistä jännitteistä, nimittäin Watsonin kehityksen: sarjan ensimmäinen kausi käsittelee Watsonin menneisyyttä ja lähtötilannetta sekä oman paikan ja identiteetin löytämistä. Doylen tarinoissa ja useimmissa adaptaatioissa Watson on yleensä hyvin litteä hahmo, jonka taustoja tai sielunelämää ei sen ihmeemmin käsitellä, ja jonka tehtävänä on toimia enemmänkin Holmesin taustana kuin omana itsenäisenä hahmonaan.

Elementaryssa Watsonin sisäinen elämä on kuitenkin virkistävästi muutoksen ja tarkastelun kohteena, jopa yhtä paljon kuin Holmesin. Yleensä muuttumattomana esitetyn Watsonin luonnetta, historiaa, vaikuttimia ja suhdetta Holmesiin on tarkasteltu tuskin missään yhtä pitkällisesti ja syvällisesti kuin Elementaryssa ja sen yhteensä 154 jaksossa.

46 3.4. Irene Adler ja Moriarty

James Moriarty on Doylen Holmes-tarinoissa rikollinen, joka muistetaan parhaiten Sherlock Holmesin arkkivihollisena. Juuri Moriartyn kanssa Holmesin oletettiin kohdanneen loppunsa Reichenbachin putouksilla ennen kuin kirjailija toi Holmesin takaisin kuolleista (CSH: ”The Final Problem”, 449, 455). Moriartysta on muodostunut samalla tavalla ikoninen hahmo kuin Holmesistakin, vaikka Moriarty esiintyy vain kahdessa ja mainitaan viidessä tarinassa.

Irene Adler puolestaan esiintyy Doylella ainoastaan tarinassa nimeltä A Scandal in Bohemia.

Tämän lisäksi häneen viitataan lyhyesti neljässä muussa tarinassa. A Scandal in Bohemia -tarinassa Holmes saa toimeksiannokseen hankkia arkaluontoisen valokuvan Adlerin hallusta. Holmes kehittää juonen, jonka avulla uskoo saavansa selville valokuvan olinpaikan, mutta Adler tajuaa Holmesin juonen, ja onnistuu peittoamaan tämän älykkyydellään. Tästä syystä Holmes ihailee Adleria, ja Watsonin kertoman mukaan viittaa tähän jatkossa useimmiten kunnioittavasti ”the woman” -nimityksellä (CSH: ”A Scandal in Bohemia”, 159).

Moriartyn tapaan Irene Adlerista on muodostunut erityinen hahmo Holmes-kuvastossa huolimatta siitä, että molemmat ovat loppujen lopuksi vain pienissä rooleissa suhteutettuna kaikkiin Doylen Holmes-tarinoihin. Molemmat esiintyvät silti usein eri Holmes- adaptaatioissa, Adler Holmesin mahdollisena rakkauden kohteena ja Moriarty puolestaan suurimpana vastustajana. Sama asetelma toistuu myös Elementaryssa. Hypotekstiin nähden Moriartyn ja Adlerin hahmojen painottaminen on kuitenkin yksi suurimmista Elementaryyn tehdyistä muutoksista. Koko ensimmäisen kauden juoni kietoutuu näiden kahden hahmon ympärille, ja lisäksi Moriarty ja Irene Adler aiheuttavat Holmesin huumeriippuvuuden ja muuton New Yorkiin eli tilanteen, johon koko sarjan tapahtumat perustuvat.

Moriartyn ja Adlerin hahmot on siirretty Elementaryyn mielenkiintoisella tavalla, sillä sarjan todellisuudessa Irene Adleria ei ole oikeasti olemassa. Sen sijaan Moriartyn ja Adlerin hahmot on sulautettu yhdeksi ainoaksi hahmoksi: Doylen James Moriartysta on tehty Jamie Moriarty, joka esiintyy Irene Adlerina. Sarjassa kerrotaan takaumien kautta, kuinka Sherlock

47

Holmes toimi Lontoossa poliisin konsulttina, ja auttoi estämään salaperäisen rikollisen, M:n, monia suunnitelmia. ”M” oli tietysti Moriarty, joka loi itselleen hurmaavan Irene Adlerin identiteetin ja sai Holmesin rakastumaan tähän. Kun Moriarty oli Adlerin roolissa saanut varmistettua, ettei Holmesista ollut vaaraa hänen suurelle rikollisorganisaatiolleen, Moriarty lavasti Adlerin kuoleman M:n käsissä (K1J23: The Woman; K1J24: Heroine). Sarja alkaa siitä, kun Holmes on Adlerin kuolemaa seuranneen romahduksensa jälkeen muuttanut New Yorkiin ja palannut etsiväkonsultin töihin siellä.

Tarkastelen seuraavaksi sitä, mitä piirteitä Moriartyn ja Adlerin hahmoista on säilytetty ja miten ne on siirretty sarjaan. Pohdin myös sitä, kuinka tehdyt muutokset vaikuttavat hahmojen välisiin suhteisiin ja tunnistettavuuteen.

Moriartyn hahmosta on nähdäkseni säilytetty päällisin puolin huomattavasti enemmän tunnistettavia piirteitä kuin Irene Adlerista. Moriarty on tässäkin adaptaatiossa rikollisnero, joka pyörittää maailmanlaajuista rikollisorganisaatiota. Kuten Doylen Moriartylla, myös Elementaryssa Moriartyn ykkösmiehenä toimii entinen sotilas, salamurhaajan töitä Moriartylle tekevä Sebastian Moran. Moriarty on edelleen brittiläinen, ja tässäkin adaptaatiossa korostetaan Holmesin ja Moriartyn älyllistä tasavertaisuutta (CSH: ”The Final Problem”, 441; K1J23: The Woman).

Irene Adlerista puolestaan on säilytetty selkeimmin hahmon amerikkalaisuus, asuinpaikka, taiteen parissa työskentely ja sukupuoli. Doylen Adler oli syntynyt New Jerseyssä, asui Lontoossa ja toimi oopperalaulajana (CSH: ”A Scandal in Bohemia”, 149). Elementaryssa Moriartyn esittämä Adler on amerikkalainen nainen, joka asuu Lontoossa ja työskentelee taulujen restauroinnin parissa. Päällisin puolin Adlerin hahmossa on siis paljon samankaltaisuuksia esikuvansa kanssa, vaikka tämä ei olekaan sarjan todellisuudessa aito henkilö.

Doylen tarinassa A Scandal in Bohemia Watson maalailee melko romanttisin ja tunnetuiksi tullein sanakääntein Holmesin arvostusta ja ihailua Adleria kohtaan, vaikka kieltääkin saman tien minkäänlaisten hellempien tunteiden olemassaolon:

48

To Sherlock Holmes she is always the woman. I have seldom heard him mention her under any other name. In his eyes she eclipses and predominates the whole of her sex. It was not that he felt any emotion akin to love for Irene Adler. All emotions, and that one particularly, were abhorrent to his cold, precise, but admirably balanced mind. – – And yet there was but one woman to him, and that woman was the late Irene Adler, of dubious and questionable memory. (CSH: ”A Scandal in Bohemia”, 145.)

Lainauksessa Watsonin kertoo, kuinka Holmesin mielestä Adler jättää muut naiset varjoonsa ja kuinka Holmes puhuu Adlerista ikään kuin ainoana naisena, ”the woman” -nimityksellä.

Kyseisestä kappaleesta johtuen Holmesilla ajatellaan usein olleen romanttisia tunteita Adleria kohtaan, vaikka Watson kertojana tyrmääkin moisen ajatuksen. Ajatus on kuitenkin ilmeisen kiinnostava, sillä monissa Holmes-adaptaatioissa kuvataan jonkinlainen suhde Adlerin ja Holmesin välille.

Yksi selkeimmistä esimerkeistä löytyy Guy Ritchien Sherlock Holmes -elokuvista, joissa annetaan ymmärtää Holmesin ja Adlerin olleen romanttisessa suhteessa keskenään (Barnes 2011: 195). Kenties adaptaatioiden tekijät tuntevat paineita antaa teostensa Holmeseille seikkailujen lisäksi myös romanttisen tai seksuaalisen kiinnostuksen kohteita, koska ajattelevat yleisön odottavan sitä? Yleisön voidaan ajatella tottuneen elokuvissa siihen, että päähenkilöllä on aina joku rakkauden kohde. Kaava on tuttu erityisesti toimintaelokuvista, jollaisiksi Ritchienkin Holmes-elokuvat voidaan helposti laskea. Genren ja mediumin vaihtumista ja muutosten vaikutuksia katsojien odotuksiin käsitellään tarkemmin neljännessä pääluvussa.

Doylen teksteissä Watsonin kielteisen asenteen lisäksi Holmes itse kertoo suhtautuvansa rakkauteen ajatustoiminnan hankaloittajana (CSH: The Sign of The Four, 140). Eräässä tarinassa Holmes toteaa jopa seuraavaa: ”I have never loved, Watson, but if I did and the woman I loved had met such and end, I might act even as our lawless lion-hunter has done”

(CSH: ”The Devil’s Foot”, 929). Kyseisessä tarinassa mainittu leijonanmetsästäjä kostaa rakastamansa naisen murhan tappamalla syyllisen. Holmes toteaa, että saattaisi itsekin syyllistyä samanlaiseen tekoon, jos olosuhteet olisivat samanlaiset. Vaikka Holmes kieltää

(CSH: ”The Devil’s Foot”, 929). Kyseisessä tarinassa mainittu leijonanmetsästäjä kostaa rakastamansa naisen murhan tappamalla syyllisen. Holmes toteaa, että saattaisi itsekin syyllistyä samanlaiseen tekoon, jos olosuhteet olisivat samanlaiset. Vaikka Holmes kieltää

In document Sherlock Holmes viktoriaanisesta Lontoosta nykyajan New Yorkiin: CBS:n televisiosarja Elementary Sherlock Holmes -adaptaationa (sivua 41-0)