Talousdiskurssi

varten.¹⁷⁷ Nähdäkseni tämänkaltainen kehitys kuvaa yhteiskunnan pirstaloitumista postmoder-nissa ajassa. Erilaiset, yhä laajemmalle määrittelijätaholle hajaantuvat määritelmämahdollisuu-det avaavat tilanteita yhä moniulotteisemmille käsitteille ja niiden merkitysten tuottamiselle, mutta ne voivat toisaalta muodostaa haasteen yhdenvertaisuuden toteuttamiselle, mikäli hallin-non järjestelmänä toimiva etuusjärjestelmä on yhä modernin yhteiskunnan mukaisesti organi-soitunut.

25. ”Työkyvyttömyyden uhka ja työkyvyn ja ansiomahdollisuuksien olennainen heikentyminen ovat itsenäisiä myöntökriteereitä, eikä työkyvyttömyyden uhka ole aina lievempi kriteeri.”¹⁸⁰

Maininnat ansiomahdollisuuksista liittyvät olennaisesti kuntoutuksen tavoitteisiin. Kuntoutus on ensisijainen keino työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden ja asiakkaan työkyvyn tukemiselle on mo-nia erilaisia keinoja kuntoutuksen etuuksien sisällä. Selkeästi lainsäätäjän tavoitteena on vahvasti painottaa ihmisten työelämässä pysymistä ja sitä kautta yhteiskunnalle työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuvien kustannusten säästämistä. Tässä diskurssissa työelämässä pysyminen on ennen muuta lainsäätäjän valtiontaloudellinen tavoite, eikä näkökulma ole yksittäisen henkilön tai asi-akkaan oman mukavuuden lisääminen tämän taloudellista tilannetta parantamalla ja työkyvyttö-myyttä ehkäisemisellä. Työkykyisyyden tärkeä funktio on ansiomahdollisuuksien lisääminen ja sitä kautta yhteiskunnan toimintaan osallistuminen veronmaksajan roolissa.

Toisena vivahteena diskurssissa painotetaankin eläkemenon säästöä keskeisenä kuntoutukseen kannustavana tekijänä. Henkilöllinen ulottuvuus on tässä diskurssissa pieni tai olematon ja sen sijaan näkökulma painottuu vahvasti rahan säästämiseen. Tämä näkyy vahvasti sekä Kelan kun-toutuslain esitöissä (esimerkkiteksti 26.) ja suoraan työntekijän eläkelain sanamuodossa (esi-merkkiteksti 27.)

26. ”Kuntoutus on tarkoituksenmukaista, jos sillä voidaan kuntoutujan sairaus, vika tai vamma huomioon ottaen vaikuttaa siihen, että hänen työkyvyttö-myytensä uhkaa voidaan vähentää ja jos on arvioitavissa, että kuntoutuk-sella todennäköisesti olisi sairausvakuutus- tai eläkemenoja säästävä vaiku-tus siten, että se myöhentäisi tai estäisi eläkkeelle siirtymistä taikka palaut-taisi eläkkeensaajan takaisin työelämään.”¹⁸¹

27. Kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän ikä, ammatti, aikaisempi toiminta, koulutus, vakiintuminen työ-elämään sekä se, johtaako haettu ammatillinen kuntoutus todennäköisesti

180 HE 3/2005 vp, s. 16.

181 HE 3/2005, s. 16.

työntekijän terveydentilalle sopivassa työssä jatkamiseen tai työhön palaa-miseen. Lisäksi tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon, lykkääkö ammatillinen kuntoutus työntekijän eläkkeelle jäämistä.” ¹⁸²

Tämä näkyy myös ohjeteksteissä (esimerkkiteksti 28.)

28. ”Kuntoutuksen avulla pyritään säilyttämään tai saamaan sellainen ammatti tai työ, joka turvaa kuntoutujan toimeentulon tai josta hän saa toimeentu-lonsa kannalta olennaisia lisäansioita esimerkiksi eläkkeen lisäksi. Olennai-sena lisäansiona voidaan pitää tulojen lisääntymistä noin neljäsosalla. Ta-voitteena olevan työn tulee olla palkkatyötä työsuhteessa tai työtä yrittä-jänä. Työ voi olla myös esimerkiksi osa-aikaista tai tuettua työtä. Kotitalou-dessa tehtävä tai vain harrastusluonteinen työ ei täytä tavoiteltavalle työlle asetettuja vaatimuksia”. ¹⁸³

Tässä diskurssissa erityisenä tekijänä nousee esiin ihmisen työkyvyn tukeminen esimerkiksi kun-toutuksen keinoin, jos tämän vaihtoehdon arvioidaan säästävän eläkemenoja, jotka muuten tuli-sivat maksettavaksi, mikäli ihminen olisi työkyvyttömyytensä takia poissa työelämästä. Eläkeme-non säästön arvioiminen kuvastaa yhteiskunnan ja sen jäsenen suhdetta: yhteiskunta panostaa jäsenensä kuntoutukseen, jos siitä koituva kokonaishyöty on suurempi kuin kuntoutuksesta ai-heutuva kustannus. Kaikki kuntoutus ei siten mahdollisesti ole tarkoituksenmukaista, jos eläke-menojen ei arvella säästyvän. Arviointi kuvastuu sangen yksityiskohtaisena ja monia tekijöitä huomioivana kokonaisuutena:

29. ”Kun eläkelaitos arvioi oikeutta työeläkekuntoutukseen, eläkemenon sääs-töä arvioidaan yleisellä tasolla.”¹⁸⁴

182 TyEL 25 §:n sanamuoto, HE45/2005 vp, s. 119.

183 Kela, etuusohje, ammatillinen kuntoutus 23.6.2021, s. 18.

184 Työeläkelakipalvelu, Työeläkekuntoutuksen tarkoituksenmukaisuus, Eläkemenon säästö kuntoutusoi-keuden tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa.

https://www.tyoelakelakipalvelu.fi/telp-pub- lishing/vepa/folder1.faces?&document_id=308063&navigation_history=200001_0,200001&fol-der_id=200001.

30. ”Eläkelaitos ottaa arvioinnissa huomioon sen, mikä olisi työeläkejärjestel-mästä henkilölle myönnettävän työkyvyttömyyseläkkeen määrä, jos hän tulisi työkyvyttömäksi. Eläkelaitos vertaa työkyvyttömyyseläkekustannusta kuntoutuksen kustannuksiin.”¹⁸⁵

31. ”Kun eläkelaitos arvioi eläkemenon säästöä, arvioinnissa otetaan huomioon seuraavia kysymyksiä:

a. Estääkö työeläkekuntoutus työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen?

b. Myöhentyykö työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen ainakin siinä määrin, että kuntoutusohjelman voidaan katsoa maksaneen itsensä takaisin?

c. Pystyykö osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleva työntekijä tai yrittäjä jatkamaan työelämässä siten, että eläke ei muutu täydeksi työkyvyt-tömyyseläkkeeksi tai myöhentyykö täydelle työkyvyttömyyseläk-keelle siirtyminen kuntoutuksen avulla?

d. Pystyykö täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva työntekijä tai yrit-täjä jatkamaan työelämässä siten, että eläke muuttuisi osatyökyvyt-tömyyseläkkeeksi?”¹⁸⁶

Kelan ammatillisen kuntoutuksen kohdalla eläkemenon tai muun kustannuksen säästöä ei ole kirjattu suoraan säännökseen tai esitöihin. Tämä johtunee yhtäältä työeläkekuntoutuksen ensisi-jaisuudesta Kelan ammatilliseen kuntoutukseen nähden, mutta toisaalta myös työeläkekuntou-tuksen ja Kelan kuntoutyöeläkekuntou-tuksen erilaisista poliittisista taustoista. Työeläkejärjestelmän taustalla on eläketurvan varmistaminen, kun taas Kelan tehtävänä on sosiaaliturvan toimeenpaneminen.

Kela voi siten tukea ammatillista kuntoutusta, vaikka asiakkaalla olisi oikeus työkyvyttömyyseläk-keeseen:

185 Työeläkelakipalvelu, Työeläkekuntoutuksen tarkoituksenmukaisuus, Eläkemenon säästö kuntoutusoi-keuden tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa.

https://www.tyoelakelakipalvelu.fi/telp-pub- lishing/vepa/folder1.faces?&document_id=308063&navigation_history=200001_0,200001&fol-der_id=200001.

186 Työeläkelakipalvelu, Työeläkekuntoutuksen tarkoituksenmukaisuus, Eläkemenon säästö kuntoutusoi-keuden tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa.

https://www.tyoelakelakipalvelu.fi/telp-pub- lishing/vepa/folder1.faces?&document_id=308063&navigation_history=200001_0,200001&fol-der_id=200001.

32. ”Vakuutetun oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen ei estäisi Kansaneläkelai-tosta järjestämästä ammatillista kuntoutusta, jos kuntoutuksen tavoitteena olisi työhön paluun mahdollistaminen tai sellaisten lisäansioiden hankkimi-nen, joilla olisi vakuutetulle olennaista merkitystä toimeentulon turvaami-sen kannalta. Pykälän tarkoittaman kuntoutukturvaami-sen järjestämiturvaami-sen edellytyk-senä olisi myös, että se on tarkoituksenmukaista kuntoutujan työkyvyn ja ansiomahdollisuuksien parantamiseksi. Kuntoutus on tarkoituksenmu-kaista, jos sillä voidaan kuntoutujan sairaus, vika tai vamma huomioon ot-taen vaikuttaa siihen, että hänen työkyvyttömyytensä uhkaa voidaan vä-hentää ja jos on arvioitavissa, että kuntoutuksella todennäköisesti olisi sai-rausvakuutus- tai eläkemenoja säästävä vaikutus siten, että se myöhentäisi tai estäisi eläkkeelle siirtymistä taikka palauttaisi eläkkeensaajan takaisin työelämään. Kuntoutuksella tulee pyrkiä saavuttamaan ammatti tai työ, joka turvaa kuntoutujan toimeentulon tai josta hän saa toimeentulonsa kannalta olennaisia lisäansioita esimerkiksi eläkkeen lisäksi. Olennaisena lisäansiona voidaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pitää tulojen lisääntymistä noin neljäsosalla. Tavoitteena tulee olla joko palkkatyö työ-suhteessa tai työ yrittäjänä. Myös tuettu työ täyttäisi edellytyksen. Työn ja ansioiden saamistavoitteen tulee olla realistinen huomioiden vakuutetun todennäköinen työkyky kuntoutuksen jälkeen. Riittää, että henkilö olisi to-dennäköisesti kykenevä säännölliseen olennaisia lisäansioita tuottavaan työhön.”¹⁸⁷

Nuoren ammatillisen kuntoutuksen osalta hallituksen esityksen perusteluissa tuodaan esiin säästöt useiden etuuksien etuusmenoissa, säästöjä kuvataan merkittäviksi. Lisäksi työelämään osallistuminen tuo yhteiskunnalle tuloja verotulojen muodossa. Kolmas taloudellinen tekijä on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarpeen vähentyminen tulvaisuudessa:

187 HE 3/2005 vp, s. 16.

33. ”Ehdotettujen muutosten seurauksena nuorten mahdollisuudet ammattiin valmistumiseen, työllistymiseen ja työelämään pääsemiseen kasvaisivat.

Pidemmällä aikavälillä syrjäytyneiden nuorten määrän väheneminen sääs-täisi merkittävästi toimeentuloturvan, kuten toimeentulotuen, työttö-myysetuuksien, työkyvyttömyyseläkkeiden ja asumistuen, menoja. Työelä-mään osallistuminen lisäisi verotuloja. Lisäksi nuorten osallistuminen työ-elämään ja muuhun yhteiskunnan toimintaan vähentäisi erityisesti sosiaali-huollon mutta myös terveydensosiaali-huollon palvelujen kustannuksia pidemmällä aikavälillä.”¹⁸⁸

Nuoren kuntouttamisessa ei siten haeta perusteluita eläkemenojen säästöistä. Sen sijaan kus-tannusten säästön esitetään kohdistuvaan liki kaikkeen muuhun: etuusmenoihin ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Toisaalta tarkemmin ei avata sitä, miten työelämään ja muuhun yhteiskun-nan toimintaan osallistuminen vähentäisi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kustannuk-sia. Vaikutustapa jää siten epäselväksi, vaikka säästäminen on tavoitteena. Lisäksi on vielä huo-mioitava, että työelämässä olemisesta syntyvät verotulot tekevät kuntoutukseen käytettävän si-joituksen, joka maksaisi itsensä takaisin. Toisaalta säästöjä tuodaan esiin vain yleisellä tasolla, ei etuuden myöntämisedellytyksissä tai niiden arvioinnissa, toisin kuin työeläkekuntoutuksessa.

Talouskurssissa kuntoutuksen kannattavuutta arvioidaan siten ennen kaikkea säästöjen ja kulu-jen kautta. Kuntoutuksen merkitys ja siten toisaalta myös työkyvyn käsite rajautuu sen taloudelli-sen arvon kautta määrittyväksi tekijäksi. Kuntoutuva tai työkykyinen henkilö on yhteiskunnalle arvokas ja siksi kuntoutusta ja työkykyä voidaan tukea.

188 HE 133/2018 vp, s. 12.

Kuitenkin tilanne, jossa kuntoutus evätään sillä perusteella, että vakuutuslaitos ei arvioi sen sääs-tävän eläkemenoa, voi olla asiakkaan kannalta hyvin negatiivinen kokemus. Tällöin vakuutuslai-tos ja laajemmin katsottuna yhteiskunta voivat ikään kuin paiskata henkilön syrjään toteamalla, ettei kuntouttamista katsota kannattavaksi toimenpiteeksi suhteessa siihen kuluviin resurssei-hin. Diskurssin merkityksellistämiset eivät siten ole erityisen inhimillistä laatua. Talousdiskurs-sissa merkitysten suhteet eivät saa muutosvoimaa tai -tendenssiä lääketieteen tai terveystieteen kehityksestä ja näistä kumpuavista laajentumista työkyvyn käsitteeseen tai kuntoutuksen erilai-siin malleihin ja lähestymistapoihin.