Kiinnityskudosten kuntoa arvioitiin tutkimuksessa mittaamalla syventyneet ientaskut.
Tutkittavalla oli syventyneet ientaskut, mikäli vähintään yhden ientaskun syvyys oli vähintään 4 mm ientaskumittarilla mitattuna. Mitatuilla liikuntakykymuuttujilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä syventyneisiin ientaskuihin (taulukko 6).
Liikuntakykymuuttujien ja syventyneiden ientaskujen välillä ei ollut myöskään yhteyttä logistisessa regressiossa (taulukko 7).
Taulukko 6. Liikuntakyvyn ja syventyneiden ientaskujen välinen yhteys
Syventyneitä ientaskuja
kaikki kyllä ei
n alkuperäinen 168 29 139
Apuvälineen käyttö (TUG*)
n 162
Tarvitseeko apua ylösnousussa (TUG*)
n 162
400 metrin kävely
n 168
10 metrin kävelynopeus
n 153 kohtalainen tai heikko
(0-40 p)
*TUG= Timed Up and Go-testi
Taulukko 7. Liikuntakyvyn ja syventyneiden ientaskujen välinen yhteys logistisen regressioanalyysin mukaan (n=168)
Onko syventyneitä ientaskuja? (1=kyllä, 0=ei)
p-arvo Odds Ratio 95 % luottamusväli
TUG*- käyttääkö
1,4 m/s tai enemmän
0,150 2,1
*TUG= Timed Up and Go-testi
Vakioitu iällä, sukupuolella, luokitellulla koulutuksen kokonaiskestolla, koetulla terveydentilalla ja hampaiden lukumäärällä.
5.5 Irrotettavan hammasproteesin käyttö ja proteesistomatiitti
Tutkittava luokiteltiin irrotettavaa hammasproteesia käyttäväksi, mikäli hänellä oli käytössä proteesi ylä – tai alaleuassa tai molemmissa ja heitä tutkituista oli 77 % (n=247).
Heistä naisia oli n=182 ja miehiä n=65. Liikuntakykymuuttujilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä proteesin käytön kanssa. Tulokset on esitetty taulukossa 8. Proteesin käytön ja liikuntakykymuuttujien yhteyttä tutkittiin myös logistisen regression avulla ja siinäkään ei todettu yhteyttä liikuntakykymuuttujien ja proteesin käytön välillä (taulukko 9).
Proteesia käyttäviltä (n =247) tutkittiin proteesistomatiitin esiintyminen. Tutkituista 20
%:lla (n=50) todettiin proteesistomatiitti. TUG-testissä tarvittava ylösnousuapu osoittautui tutkimuksessa olevan yhteydessä proteesistomatiitin esiintymiseen. Proteesistomatiitin
esiintymisen ja TUG-testissä tarvittavan ylösnousuavun välinen p-arvo 0,072 oli tilastollisesti lähellä melkein merkitsevä. Logistisessa regressiossa tulos säilyi lähes merkitsevänä: proteesistomatiittia sairastavalla oli 2,4-kertainen riski tarvita ylösnousuapua TUG-testissä (luottamusväli 0,9-6,3). Bergin tasapainotestistä saatujen pisteiden ja proteesistomatiitin välinen p-arvo oli merkitsevä (p-arvo 0,027). Myös logistisessa regressio analyysissä tulos säilyi selvänä: jos henkilöllä on proteesistomatiittia, niin hänellä on 2,8 kertaa todennäköisemmin Bergin tasapainotestissä pisteet huonon/kohtalaisen tasolla (luottamusväli 1,1–7,4). Logistisessa regressiossa havaittiin yhteys TUG-testissä tarvittavan ylösnousuavun sekä Bergin tasapainopisteiden ja proteesistomatiitin välillä (taulukko 10).
Taulukko 8. Liikuntakyvyn yhteys irrotettavan hammasproteesin käyttöön ja proteesistomatiittiin
Irrotettava
hammasproteesi käytössä
Proteesistomatiitti
kaikki kyllä ei kaikki kyllä ei
n 321 247 74 247 50 197
Apuvälineen käyttö (TUG*)
n 309 238
p-arvo 0,987 0,151
Tarvitseeko apua
p-arvo 0,939 0,072
400 metrin kävely
n 320 246
p-arvo 0,385 0,923
10 metrin kävelynopeus
n 294 227
1,4 m/s tai enemmän 127 96
76 %
p-arvo 0,564 0,836
Bergin tasapainotesti kohtalainen tai heikko
(0-40 p)
p-arvo 0,894 0,027
*TUG= Timed Up and Go-testi
Taulukko 9. Liikuntakyvyn ja proteesin käytön välinen yhteys logistisen regressioanalyysin mukaan (n=160)
Onko irrotettavaa hammasproteesia? ( 1=kyllä, 0=ei)
p-arvo Odds Ratio 95 % luottamusväli
TUG*- käyttääkö
ei lainkaan/ vaikeuksin/
avustettuna
1,4 m/s tai enemmän
0,132 1,666
1,0
0,9-3,2
Bergin tasapainotesti kohtalainen tai heikko (0-40 p)
hyvä (41–56 p)
0,299 0,627
1,0
0,3-1,5 TUG=Timed Up and Go-testi
Vakioitu iällä, sukupuolella, luokitellulla koulutuksen kokonaiskestolla ja koetulla terveydentilalla.
Taulukko 10. Liikuntakyvyn ja proteesistomatiitin välinen yhteys logistisen regressioanalyysin mukaan (n=247)
Onko proteesistomatiittia? (1=kyllä, 0=ei)
p-arvo Odds Ratio 95 % luottamusväli
TUG- käyttääkö apuvälinettä?
ei
kyllä 0,194
1,0
1,9 0,7-4,7
TUG- tarvitseeko apua tuolilta ylösnousussa?
ei
kyllä 0,064
1,0
2,4 0,9-6,3
Kykeneekö kävelemään 400 metriä?
ei lainkaan/vaikeuksin/
avustettuna kyllä
0,949 1,0
1,0
0,5-2,1 10 metrin kävelynopeus
alle 1,4 m/s
1,4 m/s tai enemmän
0,567 1,2
1,0
0,6-2,7 Bergin tasapainotesti
kohtalainen tai heikko (0-40 p)
hyvä (41–56 p)
0,028 2,9
1,0
1,1–7,4 TUG=Timed Up and Go-testi
Vakioitu iällä, sukupuolella, luokitellulla koulutuksen kokonaiskestolla ja koetulla terveydentilalla
6 POHDINTA
Tutkimus osoittaa, että liikuntakyvyn ja proteesistomatiitin välillä oli selvä yhteys. Yhteys havaittiin kun liikuntakykyä mitattiin kahdella eri testillä: proteesitomatiittipotilaalla todettiin olevan suurempi riski tarvita ylösnousuapua TUG-testissä ja he saavuttivat heikommat pisteet Bergin tasapainotestissä. Sen sijaan liikuntakyvyn ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä hampaattomuuteen, hampaiden lukumäärään, kariekseen tai syventyneisiin ientaskuihin.
Liikuntakyvyn ja hampaattomuuden yhteys oli merkitsevä tai melkein merkitsevä vain kahden eri liikuntakykyä mittaavan mittarin mukaan. 400 metrin kävelyn ja hampaattomuuden yhteys oli ristiintaulukoinnissa melkein merkitsevä ja 10 metrin kävelynopeuden ja hampaattomuuden välinen yhteys merkitsevä. Kuitenkin tulokset jäivät merkityksettömiksi logistisessa regressioanalyysissä, joka oli vakioitu iällä, sukupuolella, koulutuksen kokonaiskestolla ja koetulla terveydentilalla. Liikuntakyvyn ja hampaattomuuden /proteesin käytön välillä on aiemmin todettu yhteys yli 65-vuotiaita laitosasukkaita käsittelevässä tutkimuksessa (Makhija ym. 2011). Kävely vaatii myös riittävää tasapainoa, ja niin ikään yli 65-vuotiaita laitosasukkaita koskevassa tutkimuksessa on todettu purentakyvyn korreloivan tasapainon kanssa (Moriya ym. 2012).
Hampaallisilla tutkituilla liikuntakyvyn ja hampaiden lukumäärän välillä ei todettu tässä tutkimuksessa olevan tilastollista yhteyttä. Hampaiden lukumäärän on kuitenkin todettu olevan yhteydessä ns. vanhuuden heikkouden kanssa (Avlund ym. 2011). Vanhuuden heikkoudesta ja haurastumisesta on viime vuosina alettu puhumaan nimellä hauraus-raihnausoireyhtymä, johon liittyvät muun muassa terveyden ja toiminnan vajaukset sekä suurentunut riski laitoshoitoon joutumiselle (Strandberg 2012). Japanilaisessa tutkimuksessa proteesien käytön ja hampaiden menetyksen ehkäisyn on todettu olevan yhteydessä päivittäisistä toiminnoista selviytymiseen (Furuta ym. 2013). Niin ikään japanilaisessa aineistossa on todettu, että alle 19 hammasta proteesittomassa suussa altistaa kaatumistapaturmille (Yamamoto ym. 2012).
Liikuntakykymuuttujien ja karieksen välillä ei ollut tilastollista yhteyttä tässä tutkimuksessa. Riittävää toimintakykyä edellyttävä suun omahoito on tärkeä tekijä karieksen ehkäisyssä (Chen ym. 2013). Olisi ollut oletettavaa, että huonompi liikuntakyky ja tätä kautta huonompi motoriikka ja heikompi suun omahoito altistaisi kariekselle.
Saattaa tosin olla, että tähän tutkimukseen valikoituneilla hampaallisilla ikäihmisillä on kaikilla riittävä liikuntakyky suun omahoitoon, sillä heillä on ollut riittävästi liikuntakykyä osallistua tutkimuskäynteihin.
Syventyneiden ientaskujen ja liikuntakyvyn välillä ei todettu tässä tutkimuksessa tilastollista yhteyttä. Kirjallisuudessakaan ei ole mainintaa parodontiitin ja liikuntakyvyn välisestä yhteydestä. Parodontiitin on todettu olevan yhteydessä kotihoidontuen tarpeeseen (Holmen ym. 2011). Lisäksi useassa tutkimuksessa on todettu parodontiitin yhteys muihin sairauksiin; heikentyneeseen yleisterveyteen (Paraskevas ym. 2008 ), diabetekseen (Weinspach ym. 2013) sekä sydän- ja verisuonitauteihin (Friedewald ym. 2009).
Kirjallisuuden perusteella olikin yllättävää, ettei tässä tutkimuksessa parodontiitin ja liikuntakyvyn välillä saatu merkittäviä tuloksia. Toisaalta tutkimuksen otos edusti hieman terveempää ja koulutetumpaa väestöryhmää, jotka kenties huolehtivat paremmin suunsa ja ikeniensä terveydestä. On myös mahdollista, että ientaskujen mittauksessa käytetty voima tässä tutkimuksissa on ollut pienempi kuin muissa tutkimuksissa ja tästä syystä ientaskujen syvyydet on mitattu muihin tutkimuksiin verrattuna matalammiksi.
Proteesin käytöllä ja liikuntakyvyllä ei ollut tässä tutkimuksessa tilastollista yhteyttä.
Japanilaisessa aineistossa proteesin käytöllä on kuitenkin ollut parantava vaikutus vanhusten tasapainoon kävelyn aikana (Okubo ym. 2010). Brasilialaisessa aineistossa, joka käsitteli laitoshoidossa olevia vanhuksia, proteesien käyttö assosioitui vanhuuden heikkouteen (de Andrade ym. 2013).
Tämän tutkimuksen mukaan proteesistomatiitin ja liikuntakyvyn välillä oli yhteys.
Proteesistomatiittia sairastavat tarvitsevat useammin apua tuolilta ylös noustessa ja Bergin tasapainotestin mukaan heidän tasapainonsa on heikompi. Poikkileikkausasetelmasta johtuen syy-seuraussuhde ei kuitenkaan selvinnyt tässä tutkimuksessa; altistaako proteesistomatiitti huonommalle liikuntakyvylle vai onko proteesistomatiitti seurausta heikentyneestä liikuntakyvystä. Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi; motoriikka on tärkeä osa liikuntakykyä ja motoriikan heiketessä suun omahoito huononee ja proteesistomatiitti kehittyy herkemmin huonosti puhdistettuihin proteeseihin. Tässä tutkimuksessa tasapainoa ja samalla motoriikkaa kuvattiin juuri Bergin tasapainotestin avulla. Samasta aineistosta tehdyn tutkimuksen mukaan IADL-pisteiden ja suun omahoidon välillä (Komulainen ym. 2012) on yhteys. IADL (Instrumental Activities of Daily Living) on gerodontologinen mittari, jonka avulla mitataan ikäihmisen selviytymistä
jokapäiväisistä toimista. Kirjallisuudessa liikuntakyvyn ja proteesistomatiitin välistä yhteyttä ei ole tutkittu. Huonon suuhygienian ja riittämättömän suun omahoidon on todettu olevan yhteydessä proteesistomatiitin esiintymiseen (Evren ym. 2011). Kuitenkin suun ja irrotettavien proteesien riittävä puhdistus vaatii kohtalaista toiminta- ja liikuntakykyä, joten huono liikuntakyvyn voisi olettaa olevan yhteydessä proteesistomatiitin esiintymiseen omahoidon riittämättömyyden kautta. Kotona olevan ikäihmisen täytyisi pystyä siirtymään mahdollisesti kylpyhuoneeseen, ottamaan proteesit pois suusta ja harjata ne. Tämä kaikki edellyttää riittävää liikuntakykyä, tasapainoa ja hienomotoriikkaa.
Irrotettavat hammasproteesit ovat selvästi yleisimpiä vähemmin koulutetuilla (Suominen-Taipale ym. 2004) ja suun omahoidon laatu on selvästi riippuvainen sosioekonomisesta asemasta (Evren ym. 2011). Toisaalta on todettu, että toimintakyvyn säilyminen vanhuudessa on myös riippuvainen sosioekonomisesta asemasta (Melzer ym. 2000).
Kirjallisuuden ja tämän tutkimuksen perusteella voi todeta, että ikäihmiset, joilla on irrotettavat hammasproteesit, kuuluvat suuremmalla todennäköisyydellä heikompaan sosioekonomiseen ryhmään ja heillä on huonommat suun omahoitotottumukset. Samalla heidän huono liikunta- ja toimintakyky altistaa proteesistomatiitille.
Tutkimuksen aineisto on erityinen, sillä yli 75-vuotiaiden suunterveydestä tietoa melko vähän ja lisäksi samat henkilöt ovat osallistuneet moniammatillisen tutkimushoitajan, lääkärin ja fysioterapeutin tutkimuksiin. Tutkimuksen aineisto edusti melko hyvin kuopiolaisia, kotona asuvia yli 75-vuotiaita. Terveys 2000-tutkimuksessa yli 75-vuotiaista hampaattomia oli 56 %, kun taas tässä tutkimuksessa hampaattomia oli vain 48 %. Sekä tässä tutkimuksessa että Terveys 2000-tutkimuksessa hampaattomuus oli yleisempää alemman koulutuksen saaneiden keskuudessa. Kuopiolaisten kohdalla tutkimusotos lienee valikoitunutta, kyseessä on otos kaupunkilaisväestöstä, jolla on ollut riittävät edellytykset osallistua useisiin tutkimuskäynteihin niin hammaslääkärin, lääkärin, hoitajan kuin fysioterapeutinkin vastaanotoilla. Kaupunkiväestö on myös keskimäärin koulutetumpaa muuhun väestöön nähden, mikä yleisesti on tutkimusmyöntyvyyttä lisäävä tekijä (Tilastokeskus 2012). Lienee myös mahdollista, että huonokuntoisimmat ja huonohampaisimmat tutkimukseen kutsutut jättäytyivät kokonaan pois tutkimuksesta. Vain 13 % tutkituista koki terveydentilansa huonoksi.
Toisaalta tutkimusotos jäi melko pieneksi (n=321). Osallistumisprosentti poikkileikkausaineistosta oli kuitenkin hyvä ja tutkimus edusti melko hyvin väestöpohjaa.
Tässä tutkimuksessa saatiin hyvin tarkkaa tietoa ikäihmisten suunterveydestä, sillä tutkittaville tehtiin hyvin laaja ekstra- ja intraoraalinen status sekä hammaslääkärin haastattelu.
Kirjallisuudessa on tutkittu enemmän laitoshoidossa asuvia vanhuksia ja heidän toiminta-ja liikuntakykyään. Vertailuaineistoa tälle tutkimukselle on siis melko vähän, toiminta-ja vertailtaessa tutkimuksia tulee kuitenkin pyrkiä huomioimaan, onko tutkimuksessa kyse kotona vai laitoksessa asuvista vanhuksista. Vertailuaineistona voidaan käyttää lähinnä väestötutkimuksia, kuten Terveys 2000-tutkimusta, jossa sekä liikuntakykyä että suunterveyttä tutkittiin monipuolisesti. Valitettavista näiden yhteyttä ei ole raportoitu.
Lisäksi HHS-tutkimuksessa liikuntakykyä oli mitattu monipuolisesti. Toisaalta liikuntakykymittareita on eri tutkimusten välillä vaikea verrata, mikäli tutkimuksia ei ole toteutettu kansainvälisten standardien mukaan. Tässä tutkimuksessa esimerkiksi 400 metrin kävely kysyttiin tutkituilta subjektiivisena arviona, pystyykö kävelemään 400 metrin matkan, joten tämä mittari on epävarma vertailtaessa muihin tutkimuksiin. Sen sijaan Timed Up and Go-testi, 10 metrin kävely ja Bergin tasapainotesti tehtiin fysioterapeutin ohjaama kansainvälisten ohjeiden mukaan.
Tutkimuksen tulokset jäivät melko vaatimattomiksi, liikuntakyvyllä todettiin olevan tilastollinen yhteys ainoastaan proteesistomatiittiin. Vastoin ennakko-oletuksia hampaallisten tutkimusryhmästä ei saatu merkitseviä tuloksia. Tähän yhtenä syynä on pieni otoskoko. Tutkimus jätti siis vielä monia kysymyksiä auki, oliko hampaallisten otanta sittenkin valikoitunut hyväkuntoisiin ikäihmisiin ja onko liikuntakyky kuitenkin suojaava tekijä myös kariekselle ja parodontiitille?
Tutkimus tuotti kuitenkin uutta tietoa, että liikuntakyvyn ja suunterveyden välillä on selvä yhteys yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä. Asiaa ei ole aiemmin vastaavalla tutkimusasetelmalla tutkittu, joten proteesistomatiitin ja liikuntakyvyn välinen yhteys oli täysin uusi löydös. Tämän vuoksi ikäihmisten liikuntakykyä tulee tukea ja kohdentaa suunhoitopalveluja ikäihmisille heidän liikuntakykynsä huomioiden.
LÄHTEET
de Andrade FB., Lebrão ML., Santos JL., Duarte YA. Relationship between oral health and frailty in community dwelling elderly individuals in Brazil. Journal of American Geriatrics Society. 2013:61(5):809-14.
Aromaa A., Koskinen S. (toim.). Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000-tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitos 2002. Hakapaino Oy, Helsinki 2002.
Avlund K., Schroll M., Davidsen M., Løvborg B., Rantanen T. Maximal isometric muscle strength and functional ability in daily activities among 75-year-old men and women.
Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports. 1994; 4(1): 32-40.
Avlund K., Schultz-Larsen K.,Christiansen N., Holm-Pedersen P. Number of teeth and fatigue in older adults. Journal of American Geriatrics Society. 2011; 59(8):1459-64.
Bergin tasapainotesti, www.thl.fi/toimia/tietokanta/mittariversio/51/ viitattu 4.6.2013 Chen X., Clark J., Chen H., Naorungroj S. Cognitive impairment, oral self-care function and dental caries severity in community-dwelling older adults. Gerodontology. 12.6.2013, Internet-julkaisu.
Costa SM., Martins CC., Bonfim Mde L., Zina LG., Paiva SM., Pordeus IA., Abreu MH. A systematic review of socioeconomic indicators and dental caries in adults. International Journal of Enviromental Research and Public Health. 2012; 9(10):3540-74.
Dolan TA., Peek CW., Stuck AE., Beck JC. Functional health and dental service use among older adults. Journal of Gerodontology. 1998; 53(6):M413-8.
Engström, S.; Holmlund, A. Self-estimated oral and general health are related and associated with clinically investigated dental health. Swedish Dental Journal.
2011:35(4):169–175.
Evren BA., Uludamar., Iseri U., Ozkan YK. The association between socioeconomic status, oral hygiene practice, denture stomatitis and oral status in elderly people living different residential homes. Archives of Gerodontology and Geriatrics. 2011; 53(3):252-7.
Friedewald VE., Kornman Ks., Beck JS., Genco R., Goldfine A., Libby P., Offenbacher S., Ridker PM., Van Dyke TE., Roberts WC. The American Journal of Cardiology and Journal of Periodontology Editors’ Consensus: periodontitis and atherosclerotic cardiovascular disease. The American Journal of Cardiology. 2009; 104(1):59-68.
Furuta M., Komiya-Nonaka M., Akifusa S., Shimazaki Y., Adachi M., Kinoshita T., Kikutani T., Yamashita Y. Interrelationship of oral health status, swallowing function, nutritional status and cognitive ability with activities of daily living in Japanese elderly people receiving home care services due to physical disabilities. Community Dentistry and Oral Epidemiology. 2013; 41(2):173-81.
Holmen A., Strömberg E., Hagman-Gustafsson ML., Wårdh I., Gabre P. Oral status in home-dwelling elderly dependent on moderate or substantial supportive care for daily living: prevalence of edentulous subjects, caries and periodontal disease. Gerodontology.
2012; 29(2):503-11.
Holm-Pedersen P., Schultz-Larsen K., Christiansen N., Avlund K. Tooth loss and subsequent disability and mortality in old age. Journal of American Geriatrics Society.
2008; 56(3):429-35.
Hujanen E. Komplikaatiot ja niiden hoito. Teoksessa: Meurman J., Le Bell Y., Autti H.
Therapica Odontologica. Academica. 2008. s. 632.
Komulainen K., Ylöstalo P., Syrjälä AM., Ruoppi P., Knuuttila M., Sulkava R.,
Hartikainen S. Associations of instrumental activities of daily living and handgrip strength with oral self-care among home-dwelling elderly 75+. Gerodontology. 2012;29(2):135–42.
Koskinen S., Lundqvist A., Ristiluoma N.(toim.) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Helsinki 2012.
http://www.julkari.fi/handle/10024/90832 viitattu 4.7.2014 Kuopion ikäimmeisten strategia vuosille 2003–2012
http://w3.kuopio.fi/attachments.nsf/Files/150404101542741/$File/kis2802.pdf viitattu 6.6.2013
Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11,
http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511564&name=DLFE-26915.pdf viitattu 17.3.2014
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980 viitattu 5.7.2013
Lihavainen K. Mobility Limitation, Balance Impairment and Musculoskeletal Pain among People Aged 75. Väitöskirja. University of Jyväskylä 2012.
Makhija, S.K.; Gilbert, G.H.; Clay, O.J.; Matthews, J.C.; Sawyer, P.; Allman, R.M. Oral health-related quality of life and life-space mobility in community-dwelling older adults Journal of the American Geriatrics Society. 2011; 59(3): 512-518.
Melzer D., McWilliams B., Brayne C., Johnson T., Bond J. Sosieconomic status and expectation of disability in old age: estimates for England. Journal of Epidemiology and Community Health. 2000; 54(4):286-92.
Moriya S., Tei K., Murata A., Sumi Y., Inoue N., Miura H. Influence of dental treatment on physical performance in community-dwelling elderly persons. Gerodontology. 2012;
29(2):793-800.
Newman A. B., Simonsick E. M., Naydeck B. L., Boudreau R. M., Kritchevsky S. B., Nevitt M. C., Pahor M., Satterfield S., Brach J. S., Studenski S. A., Harris T. B.
Association of long-distance corridor walk performance with mortality, cardiovascular disease, mobility limitation, and disability. The Journal of the American Medical Association. 2006; 295 (17):2018-1026.
Okubo M., Fujinami Y., Minakuchi S. Effect of complete dentures on body balance during standing and walking in elderly people. Journal of Prosthodontic Research. 2010; 54(1):42-7.
Paraskevas S., Huizinga JD., Loos BG. A systematic review and meta-analyses on C-reactive protein in relation to periodontitis. Journal of Clinical Periodontology. 2008;
35(4):277-90.
Paulander J., Axelsson P., Lindhe J. Association between level of education and oral health status in 35-, 50-, 65-, and 75-year olds. Journal of Clinical Periodontology. 2003;
30(8):697-704.
Podsiadlo D., Richardson S. The timed "Up & Go": a test of basic functional mobility for frail elderly persons. Journal of American Geriatrics Society. 1991; 39(2):142-8.
Schroll M., Avlund K., Davidsen M. Predictors of five-year functional ability in a longitudinal survey of men and women aged 75 to 80. The 1914-population in Glostrup, Denmark. Aging Clinical and Experimental Research. 1997; 9(1-2):143-152.
Siukosaari P. Condition of teeth and periodontium in home-dwelling elderly: with special reference to level of education. Väitöskirja. Helsingin yliopisto 2013.
Strandberg T. Hauraus-raihnausoireyhtymä (HRO). Teoksessa: Tilvis R., Pitkälä K., Strandberg T., Sulkava R., Viitanen M. (toim.). Geriatria. Duodecim, Helsinki 2010. s.
358-359.
Sulander T, Helakorpi S, Nissinen A, Uutela A. Eläkeikäisen väestön
terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2001 ja niiden muutokset 1993–2001;
Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B17/2001, Helsinki 2001.
Sugihara N., Maki Y., Okawa Y., Hosaka M., Matsukubo T., Takaesu Y. Factors associated with root surface caries in elderly. The Bulletin of Tokyo Dental College.
2010;51(1):23-3.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön koulutusrakenne (verkkojulkaisu). Helsinki.
Tilastokeskus. https://stat.fi/til/vkour/ viitattu: 3.7.2014 Suomi lukuina, Tilastokeskus
https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#vaestoennustepäivitetty 22.4.2014
Suominen-Taipale L., Nordblad A., Vehkalahti M., Aromaa A. (toim.). Suomalaisten
aikuisten suunterveys. Terveys 2000 – tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B16/2004.
Hakapaino Oy, Helsinki 2004.
http://www.terveys2000.fi/julkaisut/2004b16.pdf viitattu 6.6.2013
Tilvis R. Vanhenemisen tunnusmerkeistä. Teoksessa: Tilvis R., Pitkälä K., Strandberg T., Sulkava R., Viitanen M. (toim.). Geriatria. Duodecim, Helsinki 2010. s. 20.
Weinspach K., Staufenbiel I., Mmenga. Nicksch S., Ernst S., Geurtsen W., Günay H. Level of information about the relationship between diabetes mellitus and periodontitis—results from a nationwide diabetes information program. European Journal of Medical Research.
2013; 11:18(1):6.
Wright PS., Hellyer PH., Beightin D., Heath R., Lynch E. Relationship of removable partial denture use to root caries in an older population. The Internatiol Journal of Prosthodontics. 1992; 5(1):39, 46.
Yamamoto T., Kondo K., Misawa J., Hirai H., Nakade M., Aida J., Kondo N., Kawachi I., Hirata Y. Dental status and incident falls among older Japanese: a prospective cohort study. BMJ Open. 2012; 2(4): e001262.
Yu,Y.H.; Lai,Y.L.; Cheung,W.S.; Kuo,H.K. Oral health status and self-reported functional dependence in community-dwelling older adults Journal of the American Geriatrics Society. 2011; 59(3):519-523.