Kolmanteen tutkimuskysymykseen aineiston pohjalta voidaan selvimmin vastata. Näyttäisi siltä, että fyysisen aktiivisuuden yhteys opiskelu-uupumukseen ja opiskeluintoon eroaa suku-puolten välillä. Pojilla fyysinen aktiivisuus näyttää olevan vahvemmin yhteydessä opiskelu-uupumukseen ja -intoon kuin tytöillä. Pojilla liikunnan määrä oli pääosin oletetun mukaisesti yhteydessä opiskeluhyvinvointiin: korkea aktiivisuus oli yhteydessä korkeampaan energisyy-teen ja matalampaan kokonaisuupumukseen sekä ekshaustioon. Kuitenkin vähiten liikkuvat po-jat olivat keskitasoisesti liikkuvia uppoutuneempia. Tytöillä havaittiin yhteys ainoastaan askel-määrän ja kokonaisinnon välillä.
43
Opiskelu-uupumus. MVPA oli pojilla yhteydessä kokonaisuupumukseen ja ekshaustioon siten,
että 5−7 päivänä viikossa vähintään 60 minuuttia liikkuvien joukossa oli prosentuaalisesti vä-hemmän uupuneimpaan 30 %:iin kuuluvia kuin vävä-hemmän liikkuvissa. Toisaalta niillä pojilla, jotka eivät koskaan olleet harrastaneet liikuntaa urheiluseurassa, oli matalampi kokonaisuupu-muksen ja ekshaustion taso, kuin harrastamisen lopettaneilla pojilla.
Eniten liikkuvilla pojilla saattaa siis olla hypoteesien mukaisesti pienempi riski uupua. Tämä tulos on yhdenmukainen aikuisilla saatujen tulosten kanssa, joiden mukaan fyysisellä aktiivi-suudella näyttää olevan suojaava vaikutus työuupumusta vastaan (Lindwall ym. 2014). Koska tätä yhteyttä ei havaittu tytöillä, vahvistaa tulos Wemmen ja Rosvallin (2005) havaintoja siitä, että yhteys fyysisen aktiivisuuden ja työhön liittyvän stressin välillä ei ole samanlainen suku-puolten välillä.
Kuitenkin, jos liikuntaa on harrastettu urheiluseurassa ja harrastus on lopetettu ennen lukioikää, on pojilla suurempi todennäköisyys uupua kuin niillä, jotka ovat harrastaneet liikuntaa vain urheiluseurojen ulkopuolella. Urheiluseuraharrastus voi pojille olla eräänlainen kaksiteräinen miekka: jos kaikki sujuu hyvin ja liikuntaa harrastetaan paljon, on uupumusriski pienempi, mutta jos uhkana syystä tai toisesta on lopettaminen, voi hyvinvointi vaarantua. Syy-seuraus-suhdetta ei tällä poikkileikkausasetelmalla voida osoittaa, joten ei voida osoittaa, onko lopetta-minen yhtenä taustatekijänä poikien uupumisessa, vai kenties toisin päin.
Opiskeluinto. Kuten molemmilla sukupuolilla tarkasteltunakin, pojilla havaittiin yhteys
askel-määräluokkien ja energisyyden välillä. Aktiivisimpien ryhmässä oli enemmän energisimpään 30 prosenttiin kuuluvia kuin vähemmän aktiivisissa ryhmissä. Askelmäärän ja energisyyden yhteys näyttää olevan pojilla lineaarinen. Tytöillä tätä yhteyttä ei havaittu, mutta heillä sen si-jaan oli yhteys askelmääräluokkien ja kokonaisinnon välillä. χ2-testin mukaan aktiivisimpien ja vähiten liikkuvien tyttöjen ryhmissä oli eniten opiskelusta innostuneita. Päivittäinen askelmäärä (kävely, juoksu) on siis ilmeisesti yhteydessä opiskeluintoon sekä pojilla että tytöillä, joskin eri ulottuvuuksista tarkasteltuna. Tämä tulos on hypoteesien suuntainen ja tukee ten Brummelhui-sin ja Bakkerin (2012) tuloksia työikäisten vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden yhteyksistä seu-raavan päivän työintoon ja energisyyteen.
44
Pojilla MVPA oli yhteydessä uppoutumiseen siten, että 0−2 päivänä viikossa vähintään 60 mi-nuuttia liikkuvissa uppoutumisen taso oli merkitsevästi korkeampi kuin 3−4 päivänä liikku-vissa. Korkeintaan kahtena päivänä viikossa liikkuvien poikien suurempaa uppoutumista voisi kenties selittää opiskeluun käytettävissä olevan ajan määrä. Vähiten liikkuvilla saattaa olla enemmän aikaa syventyä opiskeluun, kun taas 3−4 päivänä viikossa liikkuvilla aktiivisempi elämäntyyli vie ajan koulutöille uppoutumiselta. Tämä yhteys ei kuitenkaan ollut lineaarinen, eli 5−7 päivänä liikkuvilla pojilla uppoutumisen taso oli kahden vähemmän liikkuvan ryhmän välimaastossa. Tämä selittyy kenties sillä, että paljon liikkuvat ovat oppineet käyttämään ai-kansa tehokkaasti: vaikka liikunta viekin aikaa viikosta, he ehkä keskittyvät paremmin opiske-luun silloin, kun sen aika on. Esimerkiksi luistelijat käyttävät tutkimusten mukaan juurikin ajan-hallintataitoja ja asioiden priorisointia vähentääkseen stressiä (Gould ym. 1993).
Jos pojilla fyysinen aktiivisuus todella on vahvemmin yhteydessä sekä opiskelu-uupumukseen että -intoon kuin tytöillä, niin mistä tämä voisi johtua? Yksi mahdollisuus on, että syy löytyy tyttöjen ja poikien välisistä eroista käsitellä opiskeluun liittyviä iloja ja suruja. Tyttöjen tapa kääntää stressitekijät sisäänpäin ja itseen kohdistuviksi poikkeaa poikien tavasta kohdistaa stressi ja paha olo ennemmin ulospäin esimerkiksi koulua kohtaan (Salmela-Aro & Tynkkynen 2012; Pomerantz ym. 2002). Tämä voisi näyttäytyä fyysisen aktiivisuuden yhteydessä siten, että pojat ikään kuin purkavat opiskelun paineita liikunnan avulla, kun taas tytöillä tämä ei hel-pota uupumuksen vähentämisessä. Vastaavasti innon kohdalla pojat saattavat saada liikkumi-sesta uutta puhtia opiskeluun, mutta tytöt kenties tarvitsisivat tähän pikemminkin ajatustapojen muuttamista liikunnan sijaan.
Kokonaisuudessaan tytöillä näyttäisi olevan enemmän opiskelu-uupumusta kuin pojilla, mikä on samansuuntainen tulos aiempien tutkimusten kanssa (Slivar ym. 2001; Murberg & Bru 2004;
Salmela-Aro ym. 2008a; Salmela-Aro & Tynkkynen 2012). Kuitenkaan opiskeluinnon tasossa ei sukupuolten välillä ollut eroa. Opiskeluinnon kohdalla tämä tulos poikkesi aiemmista ha-vainnoista, joiden mukaan lukiolaistytöt ovat poikia innostuneempia opiskelusta (Salmela-Aro
& Upadyaya 2012). Aineisto oli tässä tutkimuksessa pieni, joten tulos saattaa olla vinoutunut valikoituneiden tutkimushenkilöiden takia.
45 8.4 Tutkielman rajoitukset ja eettinen tarkastelu
Tutkimusjoukko oli kyselytutkimukseksi melko pieni (N=163), ja suuremmalla otoskoolla saa-taisiin todennäköisesti merkitsevämpiä tuloksia ja mahdollisesti myös havaittua yhteyksiä, joita tällä aineistolla ei pystytty todistamaan. Tällä otoskoolla useita päämuuttujia jouduttiin luokit-telemaan melko laajoihin luokkiin, joten oleellista informaatiota esimerkiksi seitsemänä päi-vänä viikossa liikkuvien osalta on saattanut luokittelujen yhteydessä kadota. Lisäksi pieni otos-koko heikentää tulosten yleistettävyyttä.
Tutkimuksiin osallistuminen oli tutkimushenkilöille vapaaehtoista, joten otos saattaa olla jos-sain määrin vääristynyt. Jatkotutkimuksiin (kiihtyvyysmittari ja kyselylomake mukaan lukien) osallistuttiin kiinnostuksen mukaan, joten voi olla, että tutkielman aineistopohja koostuu hen-kilöistä, joilla oli entuudestaan jonkinlainen mielenkiinto hyvinvointia kohtaan, eikä siten vält-tämättä kuvaa täysin keskivertolukiolaisen elämäntilannetta. Huomionarvoista on myös se, että tyttöjen ja poikien jakauma ei ollut aineistossa tasainen. Nämä seikat saattavat heikentää tutki-muksen luotettavuutta.
Aikuisilla tutkimukset ovat osoittaneet, että fyysinen aktiivisuus ennustaa pienempää työuupu-muksen riskiä tulevaisuudessa (Jonsdottir ym. 2010; Lindwall ym. 2014). Tässä tutkimuksessa kyseessä oli kuitenkin poikkileikkausasetelma, joten fyysisen aktiivisuuden uupumusta vähen-tävää vaikutusta ajan kuluessa on mahdotonta määrittää.
Tutkimuksessa käytettiin sellaisia fyysistä aktiivisuutta ja opiskeluhyvinvointia kuvaavia mit-tareita, jotka on useissa aiemmissa tutkimuksissa todettu hyviksi ja ovat toistettavia. Itserapor-toitu fyysinen aktiivisuus ei kuitenkaan aina kuvaa nuorten todellista aktiivisuuden tasoa tar-kasti, sillä vastauksiin saattaa vaikuttaa aktiivisuuden muistaminen väärin tai sosiaalisen hy-väksyttävyyden tavoittelu (Brener ym. 2003). Toisaalta urheiluseurassa liikunnan harrastamista koskeva kysymys vastaa todennäköisesti hyvin todellisuutta, sillä tämänkaltaisiin kysymyksiin nuorten on havaittu vastaavan todenmukaisesti (Brener ym. 2003). Tutkimukseen valittiin myös päivittäinen askelmäärä edustamaan objektiivista mittaria fyysisestä aktiivisuudesta. On
46
kuitenkin huomioitava, että askelmäärä mittaa vain otettujen askelten määrää, eikä huomioi esimerkiksi aktiivisuuden intensiteettiä tai muita liikunnan muotoja.
Aikuisten tutkimuksissa käytetty kysymys vapaa-ajan liikkumisesta ja rasittumisesta ei ollut lainkaan yhteydessä uupumukseen ja intoon tällä lukiolaisjoukolla. Voi olla, että se kuvastaa todellista tilannetta siitä, että yhteyttä kysymysten määrittelemien luokkien ja uupumuksen tai innon välillä ei ole. Toisaalta tämän kysymyksen kohdalla on aiheellista pohtia, soveltuuko se sellaisenaan juuri tälle kohderyhmälle. Vastausvaihtoehtojen liikuntamuotojen esimerkkeinä oli runsaasti kenties enemmän nimenomaan vanhempia ikäryhmiä kiinnostavia aktiviteetteja, kuten kalastus ja metsästys, puutarhatyö sekä kuntovoimistelu. Voikin siis olla, että nuoret eivät löytäneet vastausvaihtoehdoista riittävän hyvin omaa liikkumistaan kuvaavaa vastausta ja ovat siksi vastanneet fyysistä aktiivisuuttaan huonosti kuvaavalla vaihtoehdolla.
Tutkielman teossa on noudatettu hyvää tieteellistä käytäntöä (Varantola ym. 2013). Aihepiirin kirjallisuuteen on perehdytty mahdollisimman laajasti ja huolellisesti ottaen huomioon erilaiset näkökulmat. Muiden tutkijoiden työtä on arvostettu viittaamalla kirjallisuuslähteisiin asianmu-kaisesti ja tutkielman analyysit on raportoitu yksityiskohtaisesti siten, että ne olisivat muiden toistettavissa. Tutkimushenkilöiden anonymiteetti säilytettiin niin, että tutkittavien nimet koo-dattiin aineiston tallennuksen yhteydessä tutkimushenkilönumeroiksi. Aineiston analyyseissä käytettiin vain näitä tutkimushenkilönumeroita ilman henkilötunnisteita, eikä tutkimustulok-sista voi siten tunnistaa yksittäisiä osallistujia. Tuloksia on käsitelty laajasti ja avoimesti. Tut-kimuksessa on esitelty myös hypoteesien vastaiset tulokset ja pyritty tulkitsemaan niitä aiem-paan kirjallisuuteen perustuen.
8.5 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet
Lukiolaisten hyvinvointi on merkittävässä osassa niin heidän arkipäivän elämässään kuin tule-vaisuutta koskevien päätösten tekemisessäkin. Fyysisen aktiivisuuden yhteys opiskelu-uupu-mukseen ja opiskeluintoon kaipaa vielä lisää tutkimusta. Fyysinen aktiivisuus näyttäisi olevan vahvimmin yhteydessä kokonaisuupumukseen, ekshaustioon, energisyyteen ja uppoutumiseen.
Aktiivisuuden muuttujista vahvimmin yhteydessä opiskelu-uupumukseen oli liikunnan
47
harrastaminen urheiluseurassa ja opiskeluintoon päivittäinen askelmäärä sekä liikunta urheilu-seurassa. Korkea aktiivisuus näyttäisi olevan myönteisesti yhteydessä lukiolaisten energisyy-teen. Liikunta urheiluseurassa ei tulosten perusteella välttämättä ole suotuisin liikunnan muoto energisyyden, kokonaisuupumuksen ja ekshaustion kannalta – varsinkaan, jos se syystä tai toi-sesta lopetetaan ennen lukioikää. Fyysisen aktiivisuuden yhteys uupumukseen ja intoon näyttää aineiston perusteella olevan selvempi pojilla kuin tytöillä. Osa fyysisen aktiivisuuden muuttu-jista oli yhteydessä sellaisiin taustamuuttujiin (opintomenestys, koettu fyysinen kunto, tyyty-väisyys elämään), jotka olivat puolestaan yhteydessä kokonaisuupumukseen ja -intoon. Vaikka yksiselitteistä tulosta fyysisen aktiivisuuden yhteydestä opiskelu-uupumukseen ja -intoon ei siis saatu tällä aineistolla, on fyysinen aktiivisuus monien terveyshyötyjensä ansiosta joka tapauk-sessa kannattavaa lukiolaisen arjessa.
Urheiluseuraharrastuksen lopettaneiden keskuudessa uupumus oli korkeampaa kuin niillä, jotka eivät olleet koskaan harrastaneet liikuntaa urheiluseurassa. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty, onko uupumus yhtenä syynä harrastuksen lopettamiseen, vai onko lopettamisen ja uupumuksen taustalla samat persoonallisuus- tai ympäristötekijät. Jatkotutkimuksissa olisi kiintoisaa tarkemmin tutkia, onko opiskelu-uupumuksella yhteyttä urheiluseuraharrastuksen lo-pettamiseen.
Tällä lukiolaisaineistolla havaittiin hieman varsinaisia tutkimuskysymyksiä sivuten yhteys koe-tun fyysisen kunnon ja opiskelu-uupumuksen välillä siten, että hyvä kunto oli yhteydessä alhai-sempaan opiskelu-uupumukseen. Lindwall ym. (2012) sen sijaan esittivät tutkimustulostensa perusteella, että fyysinen kunto ei olisi lainkaan yhteydessä uupumukseen työikäisillä. Oleelli-nen ero voi olla siinä, että tässä tutkimuksessa fyysiOleelli-nen kunto määritettiin opiskelijan oman näkemyksen mukaan eikä objektiivisilla mittareilla. Jatkossa olisi kuitenkin mielenkiintoista tarkastella, onko fyysisen kunnon yhteys uupumukseen erilainen nuorilla kuin aikuisväestöllä.
Suomessa on viime aikoina käyty poliittista keskustelua työurien pidentämisestä ja sujuvam-masta siirtymästä lukiosta kolmannen asteen opintoihin. Suunnitteilla oleva korkeakouluasteen pääsykokeiden poistaminen saattaa aiheuttaa tulevaisuuden lukiolaisille entistä suurempia pai-neita lukiossa menestymiselle. Yhteiskunnallisesti opiskelu-uupumuksen ja -innon tutkiminen
48
voikin tuoda tärkeitä näkökulmia lukiolaisten hyvinvointiin ja jaksamiseen keskellä tärkeitä elämänvalintoja, joita nuoret joutuvat jo lukion alussa pohtimaan. Jos fyysisen aktiivisuuden ja opiskelu-uupumuksen tai -innon välinen yhteys voidaan myöhemmissä tutkimuksissa vahvis-taa, korostuu aktiivisten elämäntapojen tärkeys lukiolaisten arjessa entisestään.
49
9 LÄHTEET
Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. & Kokko, S. 2013a. Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta. Liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässä. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja, 3.
Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. & Kokko, S. 2013b. Nuorten liikunta-aktiivisuus romahtaa murrosiässä – onko mitään tehtävissä? Liikunta ja tiede 50 (4), 24−29.
Bakker, A. B. 2011. An evidence-based model of work engagement. Current Directions in Psychological Science 20 (4), 265−269.
Balogun, J. A., Titiloye, V., Balogun, A., Oyeyemi, A. & Katz, J. 2002. Prevalence and determinants of burnout among physical and occupational therapists. Journal of Allied Health 31 (3), 131−139.
Bask, M. & Salmela-Aro, K. 2013. Burned out to drop out: Exploring the relationship between school burnout and school dropout. European Journal of Psychology of Education 28 (2), 511−528.
Biddle, S. J. & Asare, M. 2011. Physical activity and mental health in children and adolescents:
a review of reviews. British journal of sports medicine 45, 886−895.
Borodulin, K., Saarikoski, L., Lund, L., Juolevi, A., Grönholm, M., Helldán, A., Peltonen, M., Laatikainen, T. & Vartiainen E. 2013. Kansallinen FINRISKI 2012 -terveystutkimus – Osa 1: Tutkimuksen toteutus ja menetelmät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013:22.
Brener, N. D., Billy, J. O. & Grady, W. R. 2003. Assessment of factors affecting the validity of self-reported health-risk behavior among adolescents: evidence from the scientific literature. Journal of adolescent health 33 (6), 436−457.
Cadime, I., Pinto, A. M., Lima, S., Rego, S., Pereira, J. & Ribeiro, I. 2016. Well-being and academic achievement in secondary school pupils: The unique effects of burnout and engagement. Journal of adolescence 53, 169−179.
Chapple, S., & Richardson, D. 2009. Doing better for children (Vol. 168). OECD. Viitattu 28.12.2017. http://www.oecd.org/social/family/43570328.pdf.
Conroy, D. E. & Coatsworth, J. D. 2007. Assessing autonomy-supportive coaching strategies in youth sport. Psychology of sport and exercise 8 (5), 671−684.
50
Demerouti, E., Bakker, A. B., Geurts, S. A. & Taris, T. W. 2009. Daily recovery from work-related effort during non-work time. Occupational Stress and Well Being 7, 85−123.
Dumith, S. C., Gigante, D. P., Domingues, M. R. & Kohl III, H. W. 2011. Physical activity change during adolescence: a systematic review and a pooled analysis. International journal of epidemiology 40 (3), 685−698.
Eccles, J. S., Midgley, C., Wigfield, A., Buchanan, C. M., Reuman, D., Flanagan, C. & Iver, D.
M. 1993. Development during adolescence. The impact of stage-environment fit on young adolescents’ experiences in schools and in families. American Psychologist 48, 90−101.
Ekeland, E., Heian, F. & Hagen, K. B. 2005. Can exercise improve self esteem in children and young people? A systematic review of randomised controlled trials. British journal of sports medicine 39 (11), 792−798.
Fredricks, J. A., Blumenfeld, P. C. & Paris, A. H. 2004. School engagement: Potential of the concept, state of the evidence. Review of educational research 74 (1), 59−109.
Gerber, M. & Pühse, U. 2008. “Don't crack under pressure!”—Do leisure time physical activity and self-esteem moderate the relationship between school-based stress and psychosomatic complaints? Journal of psychosomatic research 65 (4), 363−369.
Gould, D., Finch, L. M. & Jackson, S. A. 1993. Coping strategies used by national champion figure skaters. Research quarterly for exercise and sport 64 (4), 453−468.
Gustafsson, H., Kenttä, G., Hassmén, P. & Lundqvist, C. 2007. Prevalence of burnout in competitive adolescent athletes. The Sport Psychologist 21 (1), 21−37.
Hallal, P. C., Victora, C. G., Azevedo, M. R. & Wells, J. C. 2006. Adolescent physical activity and health. Sports medicine 36 (12), 1019−1030.
Hankin, B. L. & Abramson, L. Y. 2001. Development of gender differences in depression: an elaborated cognitive vulnerability-transactional stress theory. Psychological Bulletin 127, 773–796.
Haugland, S., Wold, B. & Torsheim, T. 2003. Relieving the pressure? The role of physical activity in the relationship between school-related stress and adolescent health complaints. Research quarterly for exercise and sport 74 (2), 127−135.
Jago, R. 2011. Commentary: Age-related decline in physical activity during adolescence – an opportunity to reflect on intervention design and key research gaps. International journal of epidemiology 40 (3), 699−700.
51
Janssen, I. & LeBlanc, A. G. 2010. Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. International journal of behavioral nutrition and physical activity 7 (1), 40. doi.org/10.1186/1479-5868-7-40.
Jonsdottir, I. H., Rödjer, L., Hadzibajramovic, E., Börjesson, M. & Ahlborg, G. 2010. A prospective study of leisure-time physical activity and mental health in Swedish health care workers and social insurance officers. Preventive medicine 51 (5), 373−377.
Kavussanu, M. & McAuley, E. 1995. Exercise and optimism: are highly active individuals more optimistic? Journal of Sport and Exercise Psychology 17 (3), 246−258.
Kesäniemi, Y. A., Danforth, E., Jensen, M. D., Kopelman, P. G., Lefèbvre, P. & Reeder, B. A.
2001. Dose-response issues concerning physical activity and health: an evidence-based symposium. Medicine & Science in Sports & Exercise 33 (6), 351−358.
Kinnunen, J. M., Lindfors, P., Rimpelä, A., Salmela-Aro, K., Rathmann, K., Perelman, J., Federico, B., Richter, M., Kunst, A. E. & Lorant, V. 2016. Academic well-being and smoking among 14- to 17-year-old schoolchildren in six European cities. Journal of adolescence 50, 56−64.
Kyhälä, A. L. & Soini, A. 2016. Organisoitu liikunta. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22.
Lindwall, M., Ljung, T., Hadžibajramović, E. & Jonsdottir, I. H. 2012. Self-reported physical activity and aerobic fitness are differently related to mental health. Mental Health and Physical Activity 5 (1), 28−34.
Lindwall, M., Gerber, M., Jonsdottir, I. H., Börjesson, M. & Ahlborg Jr, G. 2014. The relationships of change in physical activity with change in depression, anxiety, and burnout: A longitudinal study of Swedish healthcare workers. Health Psychology 33 (11), 1309−1318.
Luopa, P., Kivimäki, H., Matikka, A., Vilkki, S., Jokela, J., Laukkarinen, E. & Paananen, R.
2014. Nuorten hyvinvointi Suomessa 2000-2013: Kouluterveyskyselyn tulokset.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti: 25/2014. Viitattu 28.12.2017.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-280-5.
Marsh, H. W. & Hau, K. T. 2003. Big-Fish--Little-Pond effect on academic self-concept: A cross-cultural (26-country) test of the negative effects of academically selective schools.
American psychologist 58 (5), 364−376.
52
Maslach, C., Schaufeli, W. B. & Leiter, M. P. 2001. Job burnout. Annual review of psychology 52 (1), 397−422.
Metsämuuronen, J. 2005. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 3. laitos. Jyväskylä:
Methelp Ky.
Mononen, K., Blomqvist, M., Koski, P. & Kokko, S. 2016. Urheilu ja seuraharrastaminen.
Teoksessa S. Kokko & A. Mehtälä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4.
Moustaka, F. C., Vlachopoulos, S. P., Kabitsis, C. & Theodorakis, Y. 2012. Effects of an autonomy-supportive exercise instructing style on exercise motivation, psychological well-being, and exercise attendance in middle-age women. Journal of Physical Activity and Health 9 (1), 138−150.
Murberg, T. A. & Bru, E. 2004. School-related stress and psychosomatic symptoms among Norwegian adolescents. School psychology international 25 (3), 317−332.
Myllyniemi, S. & Berg, P. 2013. Nuoria liikkeellä. Nuorten vapaa-aikatutkimus, 37−77.
Nalecz, H. 2016. Physical activity and sedentary behaviour: Moderate-to-vigorous physical activity. Teoksessa J. Inchley, D. Currie, T. Young, O. Samdal, T. Torsheim, L.
Augustson, F. Mathison, A. Aleman-Diaz, M. Molcho, M. Weber & V. Barnekow (toim.) Growing up unequal: gender and socioeconomic differences in young people’s health and well-being – Health behaviour in school-aged children (HBSC) study:
International report from the 2013/2014 survey. WHO Regional Office for Europe:
Kööpenhamina, 135−138.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2017. Lukioselvitys – Kooste lukion nykytilaa ja kehittämistarpeita koskevista selvityksistä ja tutkimuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:49.
Opetusministeriö & Nuori Suomi ry. 2008. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7−18-vuotiaille. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä. Helsinki: Reprotalo Lauttasaari Oy.
Parker, P. D. & Salmela-Aro, K. 2011. Developmental processes in school burnout: A comparison of major developmental models. Learning and Individual Differences 21 (2), 244−248.
53
Pomerantz, E. M., Altermatt, E. R. & Saxon, J. L. 2002. Making the grade but feeling distressed:
Gender differences in academic performance and internal distress. Journal of Educational Psychology 94 (2), 396−404.
Prochaska, J. J., Sallis, J. F. & Long, B. 2001. A physical activity screening measure for use with adolescents in primary care. Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine 155 (5), 554−559.
Reis, H. T., Sheldon, K. M., Gable, S. L., Roscoe, J. & Ryan, R. M. 2000. Daily well-being:
The role of autonomy, competence, and relatedness. Personality and social psychology bulletin 26 (4), 419−435.
Roderick, M. & Camburn, E. 1999. Risk and recovery from course failure in the early years of high school. American Educational Research Journal 36, 303–343.
Salmela-Aro K. 2009. Opiskelu-uupumusmittari SBI-9 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoille. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 46.
Helsinki: Kehitys Oy.
Salmela-Aro, K. 2010b. Koulu-uupumus sosiaalisessa kontekstissa: koulu, koti ja kaveripiiri.
Psykologia 45, 5−6.
Salmela-Aro, K. 2010a. Suomalaiset nuoret matkalla aikuisuuteen: hyvin- vai pahoinvointia?
Psykologia 45, 382−385.
Salmela-Aro, K., & Tynkkynen, L. 2012. Gendered pathways in school burnout among adolescents. Journal of adolescence 35 (4), 929−939.
Salmela-Aro, K. & Upadyaya, K. 2012. The schoolwork engagement inventory. European Journal of Psychological Assessment 28 (1), 60−67.
Salmela-Aro, K., Kiuru, N., Leskinen, E. & Nurmi, J. E. 2009b. School burnout inventory (SBI) reliability and validity. European journal of psychological assessment 25 (1), 48−57.
Salmela‐Aro, K., Kiuru, N. & Nurmi, J. E. 2008a. The role of educational track in adolescents' school burnout: A longitudinal study. British Journal of Educational Psychology 78 (4), 663−689.
Salmela-Aro, K., Kiuru, N., Pietikäinen, M. & Jokela, J. 2008b. Does School Matter? The Role of School Context in Adolescents’ School-Related Burnout. European Psychologist 13 (1), 12−23.
54
Salmela-Aro, K., Moeller, J., Schneider, B., Spicer, J. & Lavonen, J. 2016. Integrating the light and dark sides of student engagement using person-oriented and situation-specific approaches. Learning and Instruction 43, 61−70.
Salmela-Aro, K., Savolainen, H. & Holopainen, L. 2009a. Depressive symptoms and school burnout during adolescence: Evidence from two cross-lagged longitudinal studies.
Journal of Youth and Adolescence 38 (10), 1316−1327.
Schaufeli, W. B., Martinez, I. M., Pinto, A. M., Salanova, M. & Bakker, A. B. 2002b. Burnout and engagement in university students: A cross-national study. Journal of cross-cultural psychology 33 (5), 464−481.
Schaufeli, W. B., Salanova, M., González-Romá, V. & Bakker, A. B. 2002a. The measurement of engagement and burnout: A two sample confirmatory factor analytic approach.
Journal of Happiness studies 3 (1), 71−92.
Schraml, K., Perski, A., Grossi, G. & Simonsson-Sarnecki, M. 2011. Stress symptoms among adolescents: The role of subjective psychosocial conditions, lifestyle, and self-esteem.
Journal of adolescence 34 (5), 987−996.
Slivar, B. 2001. The syndrome of burnout, self-image, and anxiety with grammar school students. Horizons of Psychology 10 (2), 21−32.
Sonnentag, S. 2003. Recovery, work engagement, and proactive behavior: a new look at the interface between nonwork and work. Journal of applied psychology 88 (3), 518−528.
Taris, T. W. 1999. The mutual effects between job resources and mental health: a prospective study among Dutch youth. Genetic, social, and general psychology monographs 125 (4), 433−433.
ten Brummelhuis, L. L. & Bakker, A. B. 2012. Staying engaged during the week: The effect of off-job activities on next day work engagement. Journal of occupational health psychology 17 (4), 445−455.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2017. Kaikki kouluterveyskyselyn tulokset. Viitattu 28.12.2017. https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tutkimustuloksia/kaikki-kouluterveyskyselyn-tulokset.
Toker, S. & Biron, M. 2012. Job burnout and depression: unraveling their temporal relationship and considering the role of physical activity. Journal of Applied Psychology 97 (3), 699.
Tudor-Locke, C. & Bassett, D. R. 2004. How many steps/day are enough? Sports medicine 34 (1), 1−8.
55
Tudor-Locke, C., Williams, J. E., Reis, J. P. & Pluto, D. 2002. Utility of pedometers for assessing physical activity. Sports Medicine 32 (12), 795−808.
Tudor-Locke, C., Craig, C. L., Beets, M. W., Belton, S., Cardon, G. M., Duncan, S., Hatano, Y., Lubans, D. R., Olds, T. S., Raustorp, A., Rowe, D. A., Spence, J. C., Tanaka, S. &
Blair, S. N. 2011. How many steps/day are enough? for children and adolescents.
International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 8 (1), 78.
doi.org/10.1186/1479-5868-8-78.
Tuominen-Soini, H. & Salmela-Aro, K. 2014. Schoolwork engagement and burnout among Finnish high school students and young adults: Profiles, progressions, and educational outcomes. Developmental psychology 50 (3), 649−662.
Tuominen-Soini, H., Salmela-Aro, K. & Niemivirta M. 2012. Achievement goal orientations and academic well-being across the transition to upper secondary education. Learning
Tuominen-Soini, H., Salmela-Aro, K. & Niemivirta M. 2012. Achievement goal orientations and academic well-being across the transition to upper secondary education. Learning