Soveltamisala

Ampuma-aselain säännöksiä sovellettaisiin ampuma-aseisiin, aseen osiin, patruunoihin ja erityisen vaarallisiin ammuksiin. Lain so-veltamisalaan kuuluisivat myös kaa-susumuttimet sekä ohjus- ja raketinheitinjär-jestelmät

Kaasusumuttimiin sovelletaan ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun asetuk-sen 1 §:n 2 momentin nojalla ampuma-aseita koskevia säännöksiä. Kaasusumuttimia kos-kevat säännökset ehdotetaan jätettäviksi tois-taiseksi ampuma-aselainsäädäntöön. Ratkaisu on säädösteknisesti epätyydyttävä, mutta välttämätön, sillä kaasusumuttimia koskeva sääntely on edelleen tarpeellinen. Kaa-susumuttimet eroavat kuitenkin toimintaperi-aatteeltaan ja vaikutukseltaan oleellisesti am-puma-aseista. Asedirektiivissä ja Schengenin yleissopimuksessa ei edellytetä niitä koske-vaa sääntelyä. Teräaselaki ( 1 08/1977) on jo monilta osiltaan vanhentunut ja uudistamisen tarpeessa. Mahdollisuudet kaasusumuttimia koskevien säännösten siirtämiseksi uudistet-tavaan teräaselakiin onkin tarkoitus selvittää ampuma-aselainsäädännön kokonaisuudis-tuksen toisen vaiheen yhteydessä.

Ohjus- ja raketinheitinjärjestelmät eivät välttämättä täytä esitykseen sisältyvää ampu-ma-aseen määritelmää. Asedirektiivissä kui-tenkin edellytetään räjähtäviä ohjuksia kos-kevien säännösten antamista. Tarvetta lupien antamiselle näihin välineisiin ei pääsääntöi-sesti ole, mutta niitä koskevien säännösten

antaminen on joka tapauksessa perusteltua.

Ohjusjärjestelmän käsite sisältäisi sekä varsi-naisen ohjuksen että sen ampumiseksi tarvit-tavan ampumalaitteen. Raketinheitinjärjestel-män käsite sisältäisi vastaavasti sekä raketin että sen ampumalaitteen. Toimintatavaltaan ja käyttötarkoitukseltaan ohjusten kaltaisia raketinheittimiä koskevat säännökset on tar-koituksenmukaista antaa samalla, vaikkei sitä asedirektiivissä edellytetäkään.

Asedirektiivin säännökset sisältävät hyvin runsaasti erilaisia lupa- ja tiedonantomenet-telyjä. Säännökset ovat lisäksi melkoisen yksityiskohtaisia. Järjestelmän ymmärrettä-vyys edellyttää, että yksityiskohtaisia ja osit-tain monimutkaisiakin menettelyjä kuvaavat selkeät käsitteet.

Ampuma-aselain soveltamisalan kannalta keskeisiä ovat ampuma-aseen, aseen osan, patruunan sekä ammuksen määritelmät. Kes-keisiä ovat myös ampuma-aseiden tyyppien ja toimintatapojen määritelmät.

Ampuma-aseina pidettäisiin kaikkia välineitä, joilla ruutikaasunpaineen, nallimassan räjähdyspai-neen tai muun räjähdyspairäjähdyspai-neen avulla voi-daan ampua luoteja, hauleja, muita ammuk-sia tai lamaannuttavia aineita siten, että siitä voi aiheutua vaaraa ihmiselle. Aineen käsit-teen sisällyttäminen luetteloon on välttämä-töntä, jotta määritelmä käsittäisi myös kaa-supistoolin. Määritelmän ulkopuolelle jäisi-vät teurastuksessa käytettävä pistoolin kaltai-nen tainnutusväline, rakennustyössä käytettä-vä naulain ja eräät hengenpelastuksessa sekä tieteellisessä tai teollisessa käyttötarkoituk-sessa käytettävät välineet. Määritelmän pii-riin sisältyisi sen sijaan lähinnä veneilijöiden käyttämä merkinanto- eli valopistooli. Mer-kinautopistoolia ei ole viime vuosina pidetty luvanvaraisena.

Ampuma-aseen korkea ikä ei olisi ehdo-tuksen mukaan peruste sille, etteikö välinettä pidettäisi ampuma-aseena, jos se muuten ominaisuuksiltaan täyttää ampuma-aseen määritelmän. Lain 2 luvussa säädettäisiin tosin joistakin luvanvaraisuuden poikkeuk-sista, jotka saattavat liittyä myös aseen ikään. Ampuma-aseen määritelmä olisikin nykyistä kattavampi. Ehdotettu muutos pe-rustuu lähinnä Schengenin yleissopimuksen määräyksiin.

Ampuma-aseiden tyypit ja toimintatavat on määriteltävä laissa tarkasti, sillä sekä aseen tyypin että sen toimintatavan luvaton muun-taminen olisi ehdotuksen mukaan rangaista-vaa. Kun aseen tyyppi on määriteltävissä

osittain ainoastaan siinä käytettävän patruu-nan avulla, myös patruunoiden määritelmän on sisällyttävä lakiin. Myös ampuma-aseiden tyyppien keskeisiä ominaisuuksia kuvaavat säännökset on sisällytettävä lakiin. Säädösta-so määräytyy tältä osin viime kädessä rikos-oikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan.

Ennen yleisenä oikeusperiaatteena voimassa ollut laillisuusperiaate on kirjattu perusoi-keusuudistuksen yhteydessä hallitusmuodon 6 a §:ään. Ampuma-aselaissa määriteltäisiin myös erityisen vaaralliset ampuma-aseet, patruunat ja ammukset. Määritelmät vastaisi-vat pääosin kiellettyjä aseita, patruunoita ja ammuksia koskevia asedirektiivin säännöksiä ja Schengenin yleissopimuksen määräyksiä.

Luvan näiden esineiden hankkimiseen ja hal-lussapitoon voisi saada vain erityisestä syys-tä.

Lain soveltamisen kannalta on erittäin oleellista määritellä tarkasti ampuma-asei-den, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten erilaiset käsittelemi-sen muodot. Tämän vuoksi lakiin sisältyisi kantamista, kuljettamista, säilyttämistä ja hallussapitoa koskeva määritelmäpykälä.

Kantamista olisi ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten am-musten käyttäminen siihen hyväksyttävänä pidettävään käyttötarkoitukseen, johon lupa on annettu. Kantamista olisi siten niin aseen käyttäminen metsästykseen kuin sen pitämi-nen kokoelmassakin. Kantamista ei sen si-jaan olisi aseen ilman lupaa tapahtuva käyt-täminen sinänsä hyväksyttäväänkään käyttö-tarkoitukseen. Kyse olisi tällöin laissa ran-gaistavana pidetystä Iuvattarnasta hallussapi-dosta. Kuljettaminen olisi määritelmän mu-kaan esineen siirtämistä paikasta toiseen ja säilyttäminen hallintaa silloin, kun esinettä ei joko kanneta tai kuljeteta. Hallussapito olisi puolestaan kantamista, kuljettamista tai säilyttämistä. Hallussapito olisi siten viimek-si mainittujen toimintojen yläkäviimek-site. Ehdote-tussa laissa käytetään useissa kohdin il-maisua "hallussapitoon oikeuttava lupa".

Tällä ilmaisulla tarkoitetaan ehdotuksessa lupaa, joka oikeuttaa sekä kantamaan, kuljet-tamaan että säilyttämään ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaaralli-sia ammukvaaralli-sia. Laissa käytetty hallussapidon käsite voi sen sijaan määritelmäpykälän sa-nanmuodonkin mukaan tarkoittaa joko kan-tamista, kuljettamista tai säilyttämistä.

Ampuma-aselain 1 lukuun sisältyisi myös lukuisia kuljettamiseen liittyviä määritelmiä.

HE 183/1997 vp 41 Määritelmien avulla on pyritty selventämään

asedirektiivin mukaisia melko monimutkaisia menettelyjä. Lisäksi määritelmillä on pyritty selventämään käsitteidenkin tasolla säännös-ten ja menettelyjen eroa EY:n alueella ja sen alueen ulkopuolella tapahtuvan toiminnan välillä. Kuten aiemmin on selostettu, EU:n jäsenvaltiosta toiseen tapahtuvaa kuljetusta kutsutaan siirroksi. Muusta kuin EU:n jäsen-valtiosta Suomeen tapahtuvaa kuljetusta kut-suttaisiin tuonniksi ja Suomesta muuhun kuin EU:n jäsenvaltioon tapahtuvaa kuljetus-ta vienniksi. Kautkuljetus-takuljetuskuljetus-ta olisi kuljetus, joka tapahtuu muusta kuin EU:n jäsenval-tiosta Suomen kautta muuhun kuin EU:n jäsenvaltioon.

Ampuma-aselain 1 luvussa säädettäisiin myös eräiden valtioon liittyvien toimintojen jättämisestä kokonaan ampuma-aselain so-veltamisalan ulkopuolelle. Tältä osin sään-nökset vastaisivat pääosin voimassa olevaa sääntelyä. Muutosta merkitsisi kuitenkin va-paaehtoiseen maanpuolustustyöhön liittyvien harjoitusten ja kilpailujen jättäminen sovelta-misalan ulkopuolelle tietyin edellytyksin.

3 .2.3. Luvanvaraisuus

Ampuma-aseisiin, aseen osiin, patruunoi-hin ja erityisen vaarallisiin ammuksiin liitty-vä luvanvaraisuuden ala kasvaisi nykyiseen verrattuna. Syynä tähän ovat asedirektii vin säännökset ja Schengenin yleissopimuksen määräykset.

Ampuma-aseiden kaupallisessa tarkoituk-sessa tapahtuvan maastaviennin luvanvarai-suudesta säädetään nykyisin ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun asetuksen 10

§:n 1 momentissa. Luvanvaraisuudesta ehdo-tetaan nyt säädettäväksi laissa. Luvanvaraista olisi lisäksi aseiden siirto Suomesta muuhun EU:n jäsenvaltioon niin kaupallisessa kuin yksityisessäkin tarkoituksessa, kuten asedi-rektiivin 11 artiklan 1 kohdassa edellytetään.

Myös kauttakuljetuksesta tulisi luvanvarais-ta. Hankkiminen, hallussapito ja valmistami-nen samoin kuin kaupan harjoittamivalmistami-nenkin säilyisivät luvanvaraisina.

Aseen osien osalta luvanvaraista on tällä hetkellä vain niiden ammattimainen valmis-taminen, maahantuonti kaupallisessa tarkoi-tuksessa ja kaupan harjoittaminen. Esityksen mukaan aseen osien osalta luvanvaraista oli-si kaikki se, mikä ampuma-aseidenkin osalta edellyttää lupaa. Tältä osin esitys perustuu siihen, että asedirektiivin liitteen 1 mukaan

370350

direktiivissä tarkoitettuun ampuma-aseen käsitteeseen sisältyvät myös direktiivissä tar-koitetut aseen osat.

Patruunoiden kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuva valmistaminen ei edellytä voimas-sa olevien ampuma-aseita koskevien sään-nösten mukaista lupaa. Niiden valmistamista koskevasta luvasta säädetään räjähdeasetuk-sessa. Lupaviranomaisena on turvatekniikan keskus. Koska räjähdeasetukseen perustuvas-sa lupaharkinnasperustuvas-sa arvioitaviksi tulevat lä-hinnä vain palo- ja räjähdysturvallisuuteen liittyvät seikat, on perusteltua, että lupahar-kinnassa arvioidaan myös yleisen järjestyk-sen ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä näkökohtia.

Asedirektiivin 10 artiklassa säädetään, että patruunoiden hankkimisessa ja hallussapi-dossa on noudatettava samoja menettelyitä kuin niiden ampuma-aseiden osalta, joissa kyseiset patruunat on tarkoitettu käytettävik-si. Näin ollen luvanvaraisten ampuma-asei-den patruunoiampuma-asei-den ja ammusten hankkimisen ja hallussapidon tulee olla luvanvaraista ja asedirektiivin liitteessä 1 mainittujen pat-ruunoiden ja ammusten hankkimisen ja hal-lussapidon pääsääntöisesti kiellettyä. Voi-massa olevien säännöstemme mukaan kaik-kien patruunoiden hankkiminen ja hallussa-pito edellyttää poliisin antamaa lupaa. Tästä periaatteesta ei esitetä luovuttavaksi. Esityk-sessä ehdotetaankin edellä lausutuin perus-tein, että patruunoiden ja erityisen vaarallis-ten ammusvaarallis-ten luvanvaraisuus vastaisi ampu-ma-aseiden ja aseen osien luvanvaraisuutta.

Poikkeuksena olisivat korjaaminen ja muun-taminen, jotka olisivat vain aseita ja aseen osia koskevia laissa tarkemmin säänneltyjä toimintoja.

Ampuma-aselain 2 luvussa säädettäisiin myös luvanvaraisuuden poikkeuksista. En-nen vuotta 1890 valmistettujen mustaruu-tiaseiden pitäminen museossa tai kokoelmas-sa ei olisi ehdotuksen mukaan luvanvaraista, ellei aseilla ammuta. Näitä aseita voitaisiin myös kuljettaa ja säilyttää ilman lupaa. Am-puma-aseista ja ampumatarpeista annetun asetuksen 1 §:n 3 momentin mukaan ampu-ma-aseina ei pidetä vanhoja aseita. Vanhan aseen käsitettä ei kuitenkaan ole määritelty.

Käytännössä vanhoina aseina on pidetty aseita, joiden mallivuosi on 1880 tai sitä aikaisempi. Ehdotuksen mukaan vanhatkin ampuma-aseet olisivat siis määritelmän mu-kaisia ampuma-aseita, mutta edellä mainitut mustaruutiaseet olisi vapautettu

luvanvarai-suudesta.

Esityksen mukaan ampuma-aseasioita kä-sittelevä ministeriö voisi antaa yksittäisten asemallien osalta säännöksiä niiden vapaut-tamisesta luvanvaraisuudesta. Säännös vas-taisi monissa EU:n jäsenvaltioissa käytössä olevaa järjestelyä, jonka mukaan eräät ase-teknisesti selvästi vanhentuneet museoaseet voidaan vapauttaa luvanvaraisuudesta. Tä-män tyyppiset aseet eivät käytännössä ole muodostaneet uhkaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiselle. Käytännössä vanhoja aseita koskeva luvanvaraisuus tulisi esityksen säännöksillä kuitenkin entistä kat-tavammaksi. Tiukennukset perustuvat Schen-genin yleissopimuksen 82 artiklan määräyk-siin.

3.2.4. Asealan elinkeinon harjoittaminen