105 §. Huolellisuusvelvollisuus. Ehdotettu pykälä koskisi kaikkia ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaaral-listen ammusten luvallisia haltijoita. Se kos-kisi siten esimerkiksi asealan elinkeinoluvan sekähallussapito-ja rinnakkaisluvan ja yksi-tyisen tuontiluvan haltijoita. Säännöstä so-vellettaisiin myös niihin, jotka pitävät lailli-sesti hallussaan kuolinpesään kuuluvaa am-puma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai eri-tyisen vaarallisia ammuksia.
Ehdotettu pykälä vastaisi ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun asetuksen 17 ja 29 §:ää, joissa on säädetty huolellisuusvel-vollisuus ampuma-aseiden ja ampumatarpei-den kaupan harjoittajalle sekä ampuma-aseen hallussapitoon annetun luvan haltijalle. Eh-dotetun pykälän soveltamisala olisi kuitenkin edellä mainittuja säännöksiä laajempi. Siinä säädettäisiin yleisestä huolellisuusvelvolli-suudesta, jonka vastainen toiminta voisi joh-taa ainakin luvan peruuttamiseen tai esinei-den ottamiseen poliisin haltuun ehdotetun lain 92 §:n nojalla.
106 §. Säilyttäminen, kantaminen ja kuljet-taminen. Voimassa olevissa säännöksissä ei ole lainkaan ampuma-aseiden säilyttämistä koskevia säännöksiä. Tämä on kansainväli-senkin vertailun valossa poikkeuksellista.
Suomessa anastetaan vuosittain noin tuhat ampuma-asetta. Takaisin saadaan noin vii-dennes. Valtaosa aseista anastetaan yksi-tyisasunnoista, joihin on tässä luettu myös kesäasunnot Aseiden nykyistä turvallisem-malla säilyttämisellä voitaisiin anastettujen aseiden määrää olennaisesti vähentää. Sillä voitaisiin myös ainakin jossakin määrin es-tää aseiden joutuminen riitojen selvittelyvä-lineiksi. Riita- ja perheväkivaltatilanteissa olisi eduksi, jos aseen esille ottaminen kes-täisi ainakin jonkin aikaa. Myös aseiden kantamista ja kuljettamista koskevat sään-nökset ovat nykyisin hyvin puutteellisia.
1 mom. Ampuma-asetta tulisi pääsäännön mukaan säilyttää lukitussa paikassa tai muu-ten lukittuna. Tähän olisi käytettävissä mo-nia vaihtoehtoisia keinoja. Aseen säilyttämi-nen lukitussa asunnossa ei olisi momentin mukaan riittävää. Asetta voitaisiin sen sijaan säilyttää lukitussa asetelineessä tai asekaa-pissa tai esimerkiksi siten, että ase on lii-paisinkaarestaan kiinnitetty vaijerilla sei-nään. Revolveria tai pienoisrevolveria voitai-siin säilyttää lukittuna siten, että aseen rulla olisi lukittu riippulukolla. Säilytyskaapille tai -laatikolle ei asetettaisi uudistuksen tässä vaiheessa erityisiä rakenteellisia vaatimuksia.
Niiden materiaali voisi siten olla yhtä hyvin esimerkiksi puuta kuin metalliakin. Ehdote-tun 119 § :n 1 momentin 6 kohdan valtuus-säännöksen nojalla aseiden säilyttämisestä voitaisiin säätää tarkemmin asetuksella. Ase-rekisterin tullessa kokonaisuudessaan käyt-töön voitaisiin helposti selvittää, kuinka monta asetta ja minkälaatuisia aseita kulla-kin luvanhaltijalla on hallussaan. Tällöin voitaisiin ainakin suurille asekokoelmille tai erityisen vaarallisia ampuma-aseita sisältävil-le kokoelmilsisältävil-le säätää tavanomaista täsmälli-semmät säilytysvaatimukset. Tämä voisi koskea myös aseiden säilytystilojen teknistä rakennetta, josta ampuma-aseasioita käsitte-levä ministeriö voisi ehdotetun 119 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla antaa tarkempia säännöksiä.
Vaihtoehtona ampuma-aseen lukittuna säi-lyttämiselle olisi aseen ja sen osien säilyttä-minen erillään. Momentissa tarkoitettaisiin ehdotetun lain 3 §:ssä määriteltyjä aseen osia. Aseen ja siihen kuuluvien osien voitai-siin katsoa olevan momentissa tarkoitetulla tavalla erillään, jos ulkopuolinen henkilö ei voi kohtuullisella vaivalla niitä havaita ja päästä niihin käsiksi.
Kansalliseksi ongelmaksi on muodostunut
ampuma-aseiden säilyttäminen kesäasunnoil-la myös talviaikaan, jolloin tikesäasunnoil-lat ovat asu-mattomat. Tällä tavoin säilytettyjä aseita anastetaan vuosittain noin 200. Momentissa kiellettäisiin aseiden ja aseen osien säilyttä-minen paikassa, josta ne ovat helposti anas-tettavissa. Säännös koskisi myös muuten asianmukaisesti, esimerkiksi lukitussa kaa-pissa, säilytettyjä aseita. Säännöksen tarkoi-tuksena olisi estää aseiden säilyttäminen ke-sämökeillä ja -huviloilla taikka muissa vas-taavissa paikoissa, joista niiden anastaminen on mahdollisista turvarakenteista huolimatta yleensä kohtuullisen vaivatonta. Jos aseet ja aseen osat olisivat poikkeuksellisesti kuiten-kin niin hyvin suojatut, ettei niitä ilman häi-rityksi tulemisen pelkoa voitaisi anastaa, voitaisiin aseita säilyttää asumattomissakin paikoissa. Niitä ei tällöin voitaisi katsoa säi-lytettävän säännöksessä tarkoitetulla tavalla paikassa, josta ne voidaan helposti anastaa.
Aseita voitaisiin siten säännöksen estämättä säilyttää esimerkiksi ampumaseuran raken-teeltaan hyväksyttävinä pidetyissä säilytysti-loissa, jotka olisi lisäksi tarvittaessa varustet-tu hälytyslaittein.
2 mom. Voimassa olevissa ampuma-aseita koskevissa säännöksissä ei aseiden kantamis-ta ja kuljetkantamis-tamiskantamis-ta yleisellä paikalla ole sään-nelty lainkaan. Säännöksiä on kuitenkin ylei-sistä kokouksista annetussa laissa, julkisista huvitilaisuuksista annetussa laissa sekä kun-tien järjestyssäännöissä. Metsästyslaissa sää-detään metsästysaseen kuljettamisesta. Sään-telyn aukollisuudesta on ollut seurauksena esimerkiksi sellainen epäkohta, ettei luvalli-sesti hallussa pidetyn aseen hallussapitoa ra-vintolassa voida pitää ampuma-aseita koske-vien säännösten nojalla kiellettynä. Kyseessä ei näin ollen ole sen paremmin ampuma-ase-rikos kuin ampuma-aserikkomuskaan. Asei-den kantamisesta ja kuljettamisesta ehdote-taankin säädettäväksi keskitetysti ampuma-aselaissa. Metsästykseen liittyvästä aseen kuljettamisesta säädettäisiin kuitenkin edel-leenkin metsästyslainsäädännössä.
Ampuma-asetta saisi momentin mukaan kuljettaa yleisellä paikalla sekä tiloissa, joi-hin yleisöllä on pääsy, vain lataamattomana suojuksessa. Asetta olisi pidettävä lataamat-tomana silloin, kun sen patruunapesässä ei ole patruunaa. Momentissa tarkoitettuna suo-juksena pidettäisiin sellaista koteloa tai pus-sia, joka peittää ampuma-aseen kokonaan ja joka suojaa ampuma-aseen lataus- ja lau-kaisukoneistoa niin, ettei ase pääse
kuljetuk-HE 183/1997 vp 137 sen aikana laukeamaan. Ase ei saisi olla
suojuksen läpi selvästi nähtävissä.
Yleisellä paikalla tarkoitettaisiin tietä, ka-tua, toria, puistoa tai muuta vastaavaa paik-kaa, joka on yleisön tai muuten henkilölli-syydeltään määräämättömien henkilöiden käytettävissä. Yleisen paikan lisäksi ampu-ma-aseen kuljettamista ja kantamista sään-neitäisiin ehdotetussa momentissa sellaisten tilojen osalta, joihin yleisöllä on pääsy. Vii-meksi mainituilla tiloilla tarkoitettaisiin esi-merkiksi ravintoloita, kahviloita, pankkeja, posteja ja kauppoja. Tilana, johon yleisöllä on pääsy, voitaisiin pääsääntöisesti pitää myös joukkoliikenteen kulkuneuvoja. Kysee-seen voisivat siten tulla järjestyksen pitämi-sestä joukkoliikenteessä annetun lain ( 4 72/1977) 1 § :n 1 momentissa tarkoitetut kulkuneuvot, eli rautateiden henkilöliiken-teessä sekä raitiotie-, metro- ja linja-autolii-kenteessä käytettävät kulkuneuvot Momentti voisi luonnollisesti koskea myös matkustaja-ja ilma-aluksia. Paikkomatkustaja-ja, joihin yleisöllä ei ainakaan säännönmukaisesti ole pääsyä, oli-sivat erilaiset tuotantolaitokset, puolustusvoi-mien hallussa olevat rakennukset sekä erilai-set rangaistuslaitokerilai-set.
Ampuma-asetta saisi yleisellä paikalla sekä tiloissa, joihin yleisöllä on pääsy, kantaa ja kuljettaa vain silloin, kun siihen on hyväk-syttävä syy. Hyväkhyväk-syttävänä syynä aseen kuljettamiseen voitaisiin pitää esimerkiksi sitä, että asetta viedään ampumaradalle tai korjattavaksi taikka tällaisesta paikasta takai-sin luvanhaltijan asunnolle. Säännöksen tar-koituksena on antaa viranomaiselle mahdol-lisuus estää jo ennakolta sellaiset tilanteet, joissa kuljettamisen varjolla p~ritää!J. pitä-mään asetta mukana sen käyttämtsekst muul-la kuin luvassa edellytetyllä tavalmuul-la.
Ampuma-aseen kantaminen yleisellä pai-kalla ja tiloissa, joihin yleisöllä on pääsy, tulisi kysymykseen esimerkiksi silloin, kun asetta kannetaan työtehtävässä. Työtehtävää olisi pidettävä momentissa tarkoitettuna hy-väksyttävänä syynä. Lakiehdotuksen 56 §:n mukaan työtehtävässä olisi sallittua kantaa vain sellaista tai sitä vastaavaa asetta, jonka lupaviranomainen on nimenomaisesti hyväk-synyt työtehtävässä kannettavaksi. Lisäksi kantamisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa olisi otettava huomioon muut mahdolliset asiaa koskevat säännökset, kuten vartioimis-liikeasetuksen 15 a §:ssä säädetyt edellytyk-set vartijan aseen kantamiselle.
Kuten edellä on todettu,
moottorikäyttöis-370350
tä, luvanvaraisessa henkilöliikenteessä käy-tettävää linja-autoa voitaisiin yleensä pitää tilana, johon yleisöllä on pääsy. Tavanomai-sen yksityiseen henkilöliikenteeseen käytet-tävän henkilöauton sisätilat kuuluvat sen sijaan kotirauhan piiriin. Ilman asiaa koske-vaa nimenomaista säännöstä voisi asetta si-ten laillisesti kuljettaa sisi-ten, että se on nä-kyvissä auton sisätiloissa ladattuna ja käyt-tövalmiina vaikka keskellä taajamaa. Tarvet-ta aseen ladattuna kuljetTarvet-tamiseen moottori-käyttöisessä ajoneuvossa ei kuitenkaan pää-sääntöisesti ole. Tämän vuoksi momentissa säädettäisiin, ettei asetta saisi moottorikäyt-töisessä ajoneuvossa kuljettaa muuten kuin lataamattomana. Aseen tulisi lisäksi olla suojuksessa tai sijoitettuna suojattuun tilaan.
Suojattuna tilana pidettäisiin autossa olevaa erillistä, suljettua tavaratilaa. Erillinen tava-ratila ei saisi olla ajoneuvon sisäpuolelta avattavissa.
Ampuma-aseen kantamista kotirauhan suo-jaamassa moottorikäyttöisessä ajoneuvossa esimerkiksi yleisellä tiellä ei pääsääntöisesti voida pitää tarpeellisena eikä hyväksyttävä-nä. Tämä voi olla perusteltua ainoastaan eräissä harvoissa tapauksissa, joissa aseen kantamiselle on jokin hyväksyttävä syy. Hy-väksyttävänä syynä voisi olla lähinnä vain aseen kantaminen työtehtävässä.
Metsästysaseen kuljettamisesta säädetään metsästyslain 35 §:ssä hyvin täsmällisesti.
Momenttiin sisällytettäisiinkin viittaussään-nös, jonka mukaan metsästysaseen kuljetta-misessa noudatetaan lisäksi mitä metsästys-laissa ja sen nojalla säädetään. Viittaussään-nöksen tarkoituksena olisi siten se, että met-sästyksessä käytettävän aseen kuljettamisessa nimenomaan metsästystilanteessa noudatet-taisiin metsästyslainsäädäntöä. Muilta osin noudatettaisiin metsästyksessä käytettäväksi suunnitellun ja valmistetun aseen osaltakin ampuma-aselain säännöksiä. Myös aseen kantamisessa noudatettaisiin kaikilta osin ampuma-aselakia. Näin ollen metsästyksessä käytettävän aseen kantaminen yleiseksi pai-kaksi katsottavalla tiellä olisi ehdotetun mo-mentin mukaan sallittua, sillä aseen metsäs-tyksen yhteydessä tapahtuvalle kantamiselle olisi momentissa tarkoitettu hyväksyttävä syy.
3 mom. Patruunoiden ruuti on räjähdease-tuksen 4 §:ssä tarkoitettua räjähdysainetta.
Myös eräät erityisen vaaralliset ammukset saattavat sisältää ruutia. Näin ollen edellä tarkoitettujen esineiden osalta tulisi
ehdote-tun lain mukaan soveltaa myös, mitä räjäh-dysvaarallisista aineista annetussa laissa ja sen nojalla säädetään. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994) 3 §:n mukaan mainittua lakia sovelletaan muun muassa aineisiin, jotka räjähdysvaarallisuu-tensa vuoksi voivat aiheuttaa vahinkoa ihmi-sille, ympäristölle tai omaisuudelle. Mo-menttiin sisällytettäisiinkin informatiivinen viittaussäännös, jonka mukaan patruunoiden ja räjähdysainetta sisältävien erityisen vaa-rallisten ammusten säilyttämisessä ja kuljet-tamisessa noudatetaan ehdotetun lain lisäksi, mitä edellä mainituissa laeissa ja niiden no-jalla säädetään.
107 §. Säilyttämiseen ja kuljettamiseen sekä lupiin, ennakkosuostumuksiin ja suostu-mukseen liittyvät ehdot. 1 mom. Ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityi-sen vaarallisten ammusten asianmukaierityi-sen valvonnan merkitys yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiselle on suuri. Edel-lä lausutusta huolimatta poliisi ei voi voi-massa olevien ampuma-aseita koskevien säännösten perusteella asettaa edellä mainit-tujen esineiden säilyttämiselle tai kuljettami-selle ehtoja.
Pykälän 2 momentin mukaan ehdotetun lain nojalla annettaviin lupiin voitaisiin sisäl-lyttää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeellisia ehtoja. Tästä huo-limatta on käytännössä ilmennyt, että erityis-tapauksissa poliisin tulisi voida tapauskohtai-sestikin asianomaisen luvan sisällöstä riippu-matta asettaa ampuma-aseiden säilyttämiselle ja kuljettamiselle yleisen järjestyksen ja tur-vallisuuden kannalta tarpeellisia ehtoja. Esi-merkiksi tapauksessa, jossa asetehtaalta toi-mitetaan satoja rynnäkkökivääreitä satama-kaupunkiin edelleen ulkomaille toimitetta-viksi, on välttämätöntä, että poliisi voi aset-taa kyseisen ase-erän säilyttämistä ja kuljet-tamista koskevia ehtoja. Tämän menettelyn mahdollistava valtuussäännös ehdotetaan otettavaksi pykälän 1 momenttiin.
2 mom. Voimassa olevien säännösten mu-kaan ei ole selvää, voiko lupaviranomainen asettaa ampuma-aseita koskeviin lupiin ylei-sen järjestykylei-sen ja turvallisuuden ylläpitämi-sen kannalta tarpeellisia ehtoja. Käytännössä mainittuja ehtoja on kuitenkin lupiin sisälly-tetty.
Momentissa ehdotetaan, että lupavi-ranomainen ja ennakkosuostumuksen tai suostumuksen antava viranomainen voisi asettaa lupiin, ennakkosuostumuksiin ja
suostumukseen yleisen järjestyksen ja turval-lisuuden ylläpitämiseksi tarpeellisia ehtoja.
Ehdot voisivat koskea niin ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita kuin erityisen vaaral-lisia ammuksiakin. Ehdot voisivat käsittää aseenkäsittelyluvan osalta esimerkiksi rajoi-tuksia kyseessä olevalle henkilölle kuljettaa ase-elinkeinonharjoittajan toimitilojen ulko-puolella yksinään tietyn tyyppisiä aseita.
Ehdot voisivat myös koskea rajoituksia am-pua ase-elinkeinonharjoittajan hallussa ole-villa aseilla. Hallussapitoon oikeuttavien lu-pien osalta rajoitukset voisivat koskea esi-merkiksi aseen käytön rajoittamista vain tie-tyssä paikassa tapahtuvaksi tai tietyn henki-lön, kuten huoltajan tai kouluttajan, läsnä ol-lessa. Mahdollista voisi myös olla sellaisen ehdon asettaminen, että asetta tulisi säilyttää luvanhaltijan huoltajan hallussa. Ennak-kosuostumukseen voitaisiin sisällyttää aina-kin ehto, jonka perusteella ennakkosuostu-muksen nojalla annettavan siirtoluvan mu-kaan aseen kuljetus tulisi suorittaa vain jota-kin tiettyä kuljetusvälinettä käyttäen.
Momentin nojalla asetettavat ehdot voisi-vat siten olla hyvin monenlaisia. Niiden tuli-si kuitenkin aina olla yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta perusteltavissa, eikä niiden asettamisella saisi aiheuttaa tarpeetto-masti haittaa luvanhaltijalle.
108 §. Kuolinpesäiin kuuluvat ampuma-aseet, aseen osat, patmunat ja erityisen vaa-ralliset ammukset. Ampuma-aseista ja ampu-matarpeista annetun asetuksen 28 §:n mu-kaan se, joka on saanut ampuma-aseen omistukseensa perinnön, pesänosituksen tai testamentin kautta, on velvollinen viimeis-tään 30 päivän kuluessa siitä hakemaan koti-kuntansa poliisilta lupaa aseen hallussapi-toon. Säännöksen sanamuodon mukaan kuo-linpesään kuuluvaan aseeseen, johon kukaan ei ole saanut omistusoikeutta, ei kenenkään tarvitse hakea hallussapitoon oikeuttavaa lupaa. Kuolinpesässä, joka jää kokonaan tai ainakin aseiden osalta jakamatta, ei kukaan saa aseisiin omistusoikeutta. Monesti on myös niin, ettei lupaviranomainen käytän-nössä saa edes tietoa luvanhaltijan kuole-masta. Tästä on ollut seurauksena vaikeasti arvioitavissa olevan asemäärän joutuminen käytännössä pysyvästi lupajärjestelmän ulko-puolelle.
Edellä kuvattu tilanne helpottuu käytän-nössä viimeistään uudistuksen toisessa vai-heessa kokonaisuudessaan käyttöön otettavan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla
pidet-HE 183/1997 vp 139 tävän ampuma-aserekisterin myötä. Tällöin
luvanhaltijan kuolemaa koskeva tieto saatai-siin siirretyksi ampuma-aserekisteriin suo-raan väestötietojärjestelmästä. Lisäksi ehdo-tettuun ampuma-aselakiin otettaisiin tar-peelliset säännökset siitä, että se, jonka hal-lussa kuolinpesän omaisuus on, on velvolli-nen ryhtymään toimenpiteisiin kuuden kuu-kauden kuluessa luvanhaltijan kuolemasta.
1 mom. Vaikka kuolinpesä saattaakin jää-dä jakamatta, ei ampuma-aseiden joutumista pitkäksi aikaa ilman omistajaa ja vastuullis-ta, aserekisteriin merkittyä haltijaa voida kuitenkaan pitää hyväksyttävänä. Aseiden omistussuhteet tulisikin saada selvitetyksi kohtuullisen lyhyen ajan kuluessa luvanhalti-jan kuoleman jälkeen.
Ehdotettuun pykälään on otettu säännös, jonka mukaan toimimisvelvollisuus asetettai-siin sille, jonka hallussa kuolinpesän omai-suus on. Edellä mainitulla henkilöllä, esi-merkiksi eloon jääneellä puolisolla, pe-sänosakkaalla, pesänselvittäjällä tai pesänja-kajalla, joka tosiasiallisesti hoitaa ja hallitsee pesän omaisuutta, olisi oikeus ilman ehdote-tun lain mukaista lupaa väliaikaisesti säilyt-tää ja hyväksyttävästä syystä myös kuljettaa pesään kuuluvaa ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuk-sia. Enimmäisaika olisi kuitenkin kuusi kuu-kautta luvanhaltijan kuolemasta. Kuuden kuukauden kuluessa olisi muun muassa lu-vanhaltijan jäämistöä koskeva perunkirjoitus jo yleensä suoritettu, ja näin ollen pesään kuuluvat ampuma-aseet, aseen osat, pat-ruunat ja erityisen vaaralliset ammukset oli-sivat ainakin yleensä kuolinpesän osakkaiden tiedossa. Esineiden kuljettaminen olisi sallit-tua vain poikkeuksellisesti esimerkiksi nii-den keräämiseksi yhdessä paikassa säilytettä-viksi. Momentin nojalla ei kenellekään an-nettaisi sitä vastoin oikeutta aseen kantami-seen. Näin ollen kuolinpesään kuuluvalla aseella ampuminen ei olisi momentin nojalla sallittua.
Jos kuolinpesään kuuluviin ampuma-asei-siin, aseen oampuma-asei-siin, patruunoihin tai erityisen vaarallisiin ammuksiin voitaisiin katsoa liit-tyvän väärinkäytön vaara, esineet voitaisiin ottaa lakiehdotuksen 92 §:n nojalla väliaikai-sesti poliisin haltuun. Uudistuksen myöhem-mässä vaiheessa, kun automaattisen tietojen-käsittelyn avulla pidettävä aserekisteri on kokonaisuudessaan käytössä, poliisi voisi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin nopeasti-kin luvanhaltijan kuoltua, jos väärinkäytön
vaaraa voitaisiin etukäteen epäillä.
Kuuden kuukauden määräajan kuluessa voisi se, jonka hallussa kuolinpesän omai-suus on, hankkia itselleen esineiden hallus-sapitoon oikeuttavan luvan. Tämä tietysti riippuisi muun muassa siitä, kenet yksityis-oikeudellisten säännösten mukaan katsottai-siin esineiden omistajaksi. Esineet voitaikatsottai-siin lisäksi luovuttaa muulle henkilölle, jolla olisi esineiden hankkimiseen oikeuttava asianmu-kainen lupa. Tämä henkilö voisi olla joko täysin ulkopuolinen henkilö tai myös kuolin-pesän osakas. Tällä tavoin toimien esineistä saatava vastike muodostuisi yleensä mahdol-lisimman hyväksi. Ampuma-aseen voisi li-säksi edellä mainitun määräajan kuluessa tehdä pysyvästi ampumakelvottomaksi tai aseen osan tehdä pysyvästi toimintakelvotto-maksi. Näissä tapauksissa esineet olisi lisäk-si elisäk-sitettävä poliilisäk-sille määräajan kuluessa.
Yhtenä mahdollisuutena olisi esineiden toi-mittaminen poliisille.
2 mom. Käytännössä saattaa joskus käydä siten, että vainajan jäämistöstä löytyy vielä perukirjan laatimisen jälkeenkin ampuma-ase tai muita ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluvia esineitä. Pykälän 1 momentin mu-kaisen kuuden kuukauden määräajan jälkeen kuolinpesästä löytyneet edellä tarkoitetut esi-neet olisi toimitettava viipymättä poliisille.
3 mom. Jos kuolinpesään kuuluvat ampu-ma-aseet, aseen osat, patruunat tai erityisen vaaralliset ammukset päätettäisiin pykälän 1 momentin 4 kohdan nojalla luovuttaa kuu-den kuukaukuu-den määräajan kuluessa poliisille, poliisin olisi tehtävä päätös niiden ottami-sesta poliisin haltuun. Sama koskisi kuolin-pesästä pykälän 1 momentissa tarkoitetun määräajan jälkeen löytyneitä edellä tarkoitet-tuja esineitä. Haltuunotosta olisi laadittava pöytäkirja tai tehtävä merkintä muuhun asia-kirjaan. Säännös vastaisi tältä osin lain 95
§:n 2 momentin säännöstä.
109 §. Poliisille luovutetut kuolinpesään kuuluvat ampuma-aseet, aseen osat, pat-ruunat ja erityisen vaaralliset ammukset. Po-liisin haltuun luovutettuja kuolinpesään kuu-luvia ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia koskeva menettely vastaisi ehdotetun 99 ja 100 §:n mukaista menettelyä. Pykälässä viitattaisiin mainittuihin pykäliin.
Käytännössä ehdotettu sääntely merkitsisi, että esimerkiksi keräilykokoelmaan kuuluvia, usein varsin lukuisia ja arvokkaita aseita koskeville toimenpiteille olisi aikaa yhteensä
vuosi luvanhaltijan kuolemasta. Tätä voitai-siin pitää riittävänä aikana varsin mittavan-kin asekokoelman myymiseen. Edellä lausut-tu edellyttää, että poliisi on erityisestä syystä antanut pykälän nojalla kolmen kuukauden pidennyksen tavanomaiseen kolmen kuukau-den määräaikaan.
110 §. Ampuma-aseiden ja patruunoiden tarkastus. Pykälässä säädettäisiin ampuma-aseiden ja patruunoiden tarkastuttamisvel-vollisuudesta. Suomea sitovassa C.I.P.-sopi-muksessa edellytetään tällaista sääntelyä. Py-kälä on pääosin saman sisältöinen ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun lain 1 a
§:n kanssa.
1 mom. Momentissa säädettäisiin myyntiä varten valmistettujen, korjattujen, Suomeen siirrettyjen ja tuotujen ampuma-aseiden ja patruunoiden tarkastuttamisesta. Tarkastutta-misesta säädettäisiin tarkemmin asetuksella.
Tarkastuttamisesta säädetään tällä hetkellä ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden tarkastuk-sesta annetussa asetuksessa, joka jäisi ehdo-tetun lain 120 §:n voimaantulosäännöksen nojalla edelleen voimaan.
2 mom. Ampuma-aseiden käyttöön liittyvä turvallisuus edellyttää, että myös omaan käyttöön valmistettu ase voidaan määrätä tarkastutettavaksi. Momentin nojalla yksityi-seen valmistamislupaan voitaisiin sisällyttää asiaa koskeva ehto. Tällaisen ehdon asetta-minen olisikin yleensä perusteltua.
3 mom. Lakiehdotuksen 101 §:n 1 mo-mentin 5 kohdassa säädettäisiin ampuma-aserikoksena rangaistavaksi myyntiä varten valmistettujen, korjattujen, Suomeen siirret-tyjen tai tuotujen ampuma-aseiden ja pat-ruunoiden tarkastuttamisvelvollisuuden lai-minlyönti. Momenttiin sisältyisi kielto pitää kaupan tai muuten luovuttaa ampuma-asetta tai patruunaa, jota ei ole tarkastuksessa hy-väksytty.
111 §.Kadonnut tai anastettu ampuma-ase, aseen osa, lupatodistus tai Euroopan ampu-ma-asepassi. 1 mom. Viranomaisen pitämän ampuma-aserekisterin tietojen oikeellisuuden vuoksi on välttämätöntä, että ampuma-aseen tai aseen osan katoamisesta taikka anastetuk-si tulemisesta ilmoitetaan viranomaiselle.
Tieto voi olla myös rikostutkinnallisista syis-tä syis-tärkeä. Tämän vuoksi momentissa ehdote-taan säädettäväksi edellä mainittuihin tapah-tumiin liittyvästä ilmoittamisvelvollisuudes-ta. Ampuma-aseista ja ampumatarpeista an-netun asetuksen 31 §: ssä säädetään aseen katoamiseen liittyvän ilmoituksen
tekemises-tä, mutta ei sen sijaan aseen anastamista koskevan ilmoituksen tekemisestä.
2 mom. Ampuma-asetta, aseen osaa, pat-ruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia koskevan lupatodistuksen esittävää henkilöä pidetään lähtökohtaisesti sen oikeuden halti-jana, josta lupatodistus on annettu. Niinpä esimerkiksi hallussapitolupaa koskevan to-distuksen esittämällä voi käytännössä ostaa aseliikkeestä patruunoita. Jokaista edellä mainittuihin esineisiin liittyvää oikeutta tulisi toisaalta ilmentää vain yksi lupatodistus.
Aseiden käyttöön liittyvän turvallisuuden sekä lupatodistusten ja muiden asiakirjojen luotettavuuden kannalta on välttämätöntä, että alkuperäinen lupatodistus tai Euroopan ampuma-asepassi toimitetaan sen myöhem-min löytyessä poliisille, jos sen tilalle on jo annettu uusi lupatodistus tai ampuma-ase-passi. Momentissa säädettäisiin velvollisuu-desta palauttaa kadonnut tai anastettu lupato-distun ja Euroopan ampuma-asepassi.
112 §. Pysyvästi ampumakelvottomaksi tehdyn ampuma-aseen ja pysyvästi toiminta-kelvottomaksi tehdyn aseen osan esittämi-nen. Jos ampuma-ase tehdään pysyvästi am-pumakelvottomaksi tai aseen osa tehdään pysyvästi toimintakelvottomaksi, merkitsee toimenpide esineen muuttamista ominaisuuk-siltaan siten, ettei sitä enää voida pitää ehdo-tetun lain määritelmien mukaisena
112 §. Pysyvästi ampumakelvottomaksi tehdyn ampuma-aseen ja pysyvästi toiminta-kelvottomaksi tehdyn aseen osan esittämi-nen. Jos ampuma-ase tehdään pysyvästi am-pumakelvottomaksi tai aseen osa tehdään pysyvästi toimintakelvottomaksi, merkitsee toimenpide esineen muuttamista ominaisuuk-siltaan siten, ettei sitä enää voida pitää ehdo-tetun lain määritelmien mukaisena