Sosiaaliset suhteet ja niiden merkitys korostuvat asunnottomuudessa. Moni kokee sosiaalisten suhteiden olevan lähtökohtaisesti solmittu ydinperheessä ja ympäröivästä maailmasta. Väistämättä asunnottomuuteen liittyy usein muita sosiaalisia ongelmia, jotka vaikuttavat negatiivisesti sosiaalisiin suhteisiin. Kuitenkin sosiaaliset suhteet ovat kantavia, mutta asunnottomana ja moniongelmaisena ne saattavat muuttaa muotoaan ja sosiaaliset suhteet rakentuvat enemmän niistä ihmisistä, jotka sen hetkisessä elämänvaiheessa koetaan tärkeäksi.
” Mulla on läheinen suhde isään. Mun isälle kävi niin, kun mun mutsi heitti luut kuppiin niin kolme vuotta sitten ja faija dementoi samlla. Mutt jotenki
mutsi oli mulle tärkee ihminen ja se ikinä kääntäny selkää vaikka lehdet kirjotti paljon just näistä... Ne tota. Sitt ku mutsi delas niin ei jääny mitään sanottavaa.
Mä ..me kerrottiin kuinka tärkeit me ollaan. Mulla on siis kaks lasta, täydelliset tyttö ja poika.. meillä on oikeen hyvät välit.. ja mä oon yhteydes niihin” (H1)
”.. mä oon hänen työpari. Ja kolme vuotta mä oon sen kans nyt tehny töitä.
Hän on hyvin tärkeä, veli ja ystävä.. ”(H1)
”Mulla on äiti ja isä . Mulla on sisaruksia ja nykyään se suhde on aika hyvä.
Mulla oli kyll vähä toss noin… mä en nähny faijaakaan viiteen vuoteen”(H3)
”Ei oo enää ku isä ja äiti ja .. isoveli ja kaks pikkuveljee… Ennen oltiin faijan kans hyvissä väleissä ja soiteltiin puolin ja toisin ja tota.. Se on vaan .. se yleensä vaan ku .. sen takii mä en oo soitellu sille koska .. kyllä se tietää mun tilanteen.. Se on se .. ku harvoin sieltä tulee mitään positiivista … sieltä tulee sitä paskaa ja mä en oikeesti jaksa sitä kuunnella. Emmä, emmä jaksa sitä . Se on parempi ku mä en pidä yhteyttä siihen. Se kuulostaa aika tylyltä … Sosiaalinen verkosto koostuu paljonki vertaistukiryhmään osallistuvista ihmisistä, kahdesta kaverista.. mitkä niin kun oikeesti on … tai mitä mä pidän hyvinä ystävinä. Ja sitten yks lapsuuden kaveri.. ja yks tuolta ikäkeskuksesta jonka mä oon tuntenu kohta noin viistoista vuotta.”(H4)
”Mun pereheeseen kuuluu ... äiti... meitä on kuus lasta ja tota noin.. Sitten on niin ku kolmetoista lastenlasta … Mulla on yks tytär, kahdeksantoista vuotias.
Mulla on ollut erittäin hyvä tukiverkosto. Mun äiti on hyvä… että mä saan olla hänen luona… ja siellä on mun sisko joka on -89 vuonna syntynyt joka asuu vielä äidin kanssa ja.. Ja äiti on -53 syntynyt, lähes .. yli 60vuotias nyt. Mä on hänen paras poika vaikka äiti ei ikinä pysty sitä sanomaan..” (H6)
Monet haastateltavat kertoivat, että vanhemmat ovat tukeneet heitä, ja että vanhemmat niitä, joita he arvostivat ja kunnioittivat. Vaikka toinen vanhemmista oli menehtynyt, oli siitä jäänyt haastateltavalle esikuva hyvästä parisuhteesta ja malli millaisena itse haluaisi joskus olla vanhempana ja puolisona. Tämä kertoo, että vanhemmat ovat kyenneet näyttämään mallia hyvästä ydinperheestä ja avioliitosta, jota haluaa myös itse tavoitella. Mutta
haastateltavilla oli myös suhde lapsiinsa, jotka koettiin olevan tärkeitä ja joihin haluttiin pitää yhteyttä ja luoda hyviä pysyviä suhteita. Näin koettiin myös sisarusten kohdilla, joihin suurimmalla osalla oli melko hyvä suhde. Eräs haastateltava koki jatkuvat negatiiviset palautteet vanhemmalta syyksi olla etäämmällä heidän elämästään ja että yhteydenpito oli satunnaista. Kuitenkin sosiaalinen verkosto koostui henkilöistä, joita tapasivat päivittäin ja moni nosti esiin vertaistuen eli ”olohuoneen”. Havainnoinnin perusteella voidaan todeta, että tietynlainen yhteisöllisyys ”olohuoneessa” oli kantavaa ja siellä sosiaalisten suhteiden takana ei ollut yksipuolista hyödyn tavoittelua, vaan siellä kukin antoi tilaa niille, jotka pöydän ympärillä istuivat ja uusille kävijöille annettiin tilaa juoda kahvia ja syödä.
Eräänlainen tasavertaisuus oli havaittavissa asunnottomien kesken. Asiakkuus vertaistuessa rakentuu siitä, millaisia tarpeita asiakkaalla kulloinkin on. Tasavertaisessa asemassa löytyy usein dialogi, jolla voidaan saavuttaa asiakkaiden välinen yhteys. (Hyväri 2005, 220.)
”Minä soitan ja kysyn miten heillä menee ja kyselen … mitä kuuluu. Mulla oli välit vähän irralliset tyttäriin ennen… Isä ja äiti kuolleet eikä minulla ole sisaruksia. Olen ainut lapsi. Mulla on tytttäret nyt täällä Suomessa ja minä olen isoisä nyt ja .. Tyttären tytär on puoli vuotias. … No tietysti tämä Vepa ja Kalkkersin porukka” (H7)
”Isä tuki mua silloin. Mulla ei oo oikeista sisaruksia… ja sitt mun isoveli on mua niin paljon vanhempi … ja biologinen äiti lopetti yhteydenpidon, kun mä olin viistoista. Nyt vasta muutama vuosi sitten me ollan oltu yhteydessä uudestaan” (H8)
”Joo… mun sosiaaliseen verkostoon… Mulla ei tosiaan ollu ketään.
Oikeastaan tästä asunnottomuudesta on ollut se hyöty että mä oon tavannu ihmisiä…ja ollu ystävii. Noh.. ne on näissä piireissä missä muutkin
asunnottomat on eli… vertaistukiryhmissä, Vepassa..”(H5)
” Noh, se koostuu hyvin paljon naispuolisiin. Näilläkin kulmilla on aika paljon tuttuja, tässä ihan lähellä… mulla on yks poika. Ja mulla on ihan hyvä suhde poikaan.”(H2)
Osalla haastatteluun osallistujalla oli etäisemmät suhteet vanhempiin ja lapsiin, kun toisilla saattoivat vanhemmat olla jo menehtyneet tai heidän yhteydenpitoon on vaikuttanut biologisen vanhemman yhteydenpidon vaikeus. Eräs haasteltava kertoi, että lapsen asuessa toisella paikkakunnalla, etäisyys vaikutti yhteydenpitoon. Haasteltavat olivat löytäneet ystäviä myös vertaisistaan jotka ovat tai olleet samassa elämäntilanteessa. Monesti vertaistuesta löydetty ystävyys oli auttanut henkilöitä selviytymään ja jonka pohjalta monet olivat solmineet pitempiaikaisempia ystävyyssuhteita. Monet kokivat, että vertaistuen merkitys nousi suureksi asunnottomuudessa. Vertaistukeen perustava auttaminen on ihmisten keskinäinen arkinen kohtaaminen (Hyväri, 2005, 214). Sosiaalisen pääoman analyyseissa keskeinen osatekijä on luottamus. Luottamus syntyy sosiaalisen toiminnan ja verkostojen kautta ja kantaa eri elämäntilanteissa. Kuitenkaan luottamus ei sulje pois erimielisyyttä tai erilaisuutta jotka vahvistavat loppupeleissä luottamuksen rakentumista (Pohjola 2001, 198–199.)