Sosiaalisen median kuntalaiskeskustelun maisemalliset arvot

suurin osa aineistosta on kerätty sähköisesti ja osin sosiaalisen median välityksellä. Toisaalta Hyy-ryläisen ja Tuiskun (2016, 74) mukaan kuntalaiset voivat kokea sosiaalisessa mediassa käytävän kun-talaiskeskustelun merkitykselliseksi, vaikka poliitikot eivät osallistuisikaan niihin aktiivisesti, sillä heidän oletuksensa mukaan poliitikot seuraavat keskusteluja, vaikka eivät aktiivisesti osallistuisikaan niihin. Tässä tutkimuksessa Hyyryläisen ja Tuiskun ajatusta keskustelun seuraamisen merkityksestä on viety pidemmälle tuomalla keskusteluun sosiaalisen median ilmakehä, joka voidaan määritellä altistumiseksi sosiaalisen median keskusteluille joko suoraan oman toiminnan myötä tai välillisesti muiden toiminnan kautta.

Tutkimuksen tuloksena ehdotettua sosiaalisen median tuottavan kuntalaiskeskustelun määrätietoista edistämistä voitaisiin pitää ilmentymänä strategisen viestinnän deliberaalista, emergentistä paradig-masta, joka koostuu sekä organisaatiota rakentavasta että päätöksentekoa ja tavoitteiden saavutta-mista tukevista funktioista, jos kunnan strategiaan on nostettu tavoitteiksi tai toimintalinjauksiksi sekä vuorovaikutteisuus että kuntalaisten mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa (ks. esim. Juholin & Ry-denfelt 2020, 83). Tällöin voidaan ajatella, että viestintä on tavoitteellista, kietoutuu erottamattomasti kunnan ydintoimintaan ja se nähdään Juholinin ja Rydenfeltin kuvailemana, organisaation johtamisen kannalta keskeisenä tekijänä. Tällaisten strategisten toimintalinjausten puolestaan voidaan ajatella olevan ristiriidassa joidenkin tutkimuksessa esiin nousseiden, sosiaalisen median kuntalaiskeskuste-luun negatiivisesti vaikuttavien tekijöiden kanssa, joihin kuuluvat esimerkiksi sitoutuneisuus kunnan koneistoon ja kunnan edustajien virheiden tekemiseen liittyvät pelkotilat. Tutkimuksen perusteella ei voida aukottomasti sanoa, johtuuko ristiriita strategian implementoinnin ongelmista vai jostakin muusta tekijästä. Tätä arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös se, että Falkheimerin ja Heiden (2015, 338–342) mukaan sosiaalista mediaa ei vielä hyödynnetä laajasti strategisessa viestinnässä. Yhdeksi ongelmaksi on kuitenkin tunnistettu avoimuuden puute kunnan puolelta: ”-- kun ei ole sitä avoi-muutta, vaikka aina puhutaan sitä, että tars olla avoiavoi-muutta, niin sitä ei vaan yksinkertaisesti [ole]”

(H2022). Toisaalta tällaista ajattelumallia voitaisiin pitää ilmentymänä Lehtosen ja Tuurnasin (2021, 33–41) havaitsemasta vakiintuneesta organisaatiokulttuurista, jonka rakenteiden rikkominen on haas-tavaa sen perusoletuksille rakentuvan luonteen vuoksi.

Poliitikkojen aktiivisuuden sosiaalisessa mediassa havaittiin lisääntyvän vaalien lähestyessä. Vastaa-via havaintoja ovat tehneet muun muassa Hyyryläinen ja Tuisku (2016, 77). Ehdolle asettuvien kan-nalta tutkimuksessa nousi esiin merkittävä havainto siitä, että liian aggressiivinen esiintyminen saat-taa johsaat-taa siihen, että osa keskustelua seuraavista muodossaat-taa poliitikosta negatiivisen mielikuvan ja

toisaalta muita kunnioittava, hyvin argumentoitu ja asiallinen keskustelu saattaa nostaa poliitikon ar-vostusta yli puoluerajojen. Havainto peilautuu mielenkiintoisesti Kiousisin ja Strömbäckin (2015, 384–386) tutkimukseen: vaikuttaa siltä, että äärimmilleen viety suhteen hallinta jo valmiiksi saman-mielisiin kuntalaisiin saattaa aiheuttaa haittaa maineen hallinnalle, ja lisäksi sekä vastakkainasettelu, populistinen mellastaminen että polarisoituneet ryhmät ja aiheet tunnistettiin sosiaalisen median tuot-tavaa kuntalaiskeskustelua haittaaviksi tai jopa estäviksi tekijöiksi.

Tutkimuksessa tehty havainto keskusteluun osallistuvien taustatekijöistä ja sosioekonomisesta ase-masta poikkeaa osin kiinnostavalla tavalla Lundin ym. (2021, 19–21) tulosten kanssa. Lundin mukaan julkiseen keskusteluun osallistuminen painottuu hyväosaisiin, lapsensa aikuisiksi kasvattaneisiin kuntalaisiin niin voimakkaasti, että osallistumisen voidaan sanoa olevan vinoutunutta. Osallistujien iän suhteen tutkimukset tukevat toisiaan: ”-- vanhempia elikkä mä tarkotan nyt, että ne on jostain -- neljästäkympistä ylöspäin ja yllättävän paljon todella vanhoja ihmisiä --- niillä on aikaa” (H2022).

Sen sijaan sosioekonomisen aseman suhteen sosiaalisessa mediassa käytävässä keskustelussa koros-tuu alempien tuloluokkien ja työelämän ulkopuolelle jääneiden rooli. Olisi kiinnostavaa selvittää, onko kyse sattumasta vai tuoko sosiaalinen media alempien tuloluokkien äänen paremmin kuuluviin.

Tutkimuksen tulokset peilautuvat mielenkiintoisella tavalla demokratiakäsitysten kehitykseen.

Vaikka sekä tutkijat että poliittiset päättäjät peräänkuuluttavat äänestämispäätöstä syvempää osallis-tumista ja siirtymistä kohti deliberatiivisempaa ja osallistuvampaa demokratiaa, jossa kuntalaiset ää-nestämisen lisäksi osallistuvat julkiseen keskusteluun tai ajavat omia intressejään aktiivisesti osallis-tuen, on huomattava, että demokratian laatu ei ole suoraan sidoksissa osallistumisen määrään (Michels 2008, 473–477; Vesa 2010, 52). Länsimaiseen demokratiakäsitykseen kohdistuu usein mui-takin oletuksia kuin äänestäminen, kuten esimerkiksi deliberatiivisen demokratian olettama rationaa-lisesta, puolueettomasta ja tasa-arvoisesta keskustelusta (Nyyssönen & Metsälä 2020, 3; Vesa 2010, 52). Vaikka tämän tutkimuksen perusteella sekä kuntalaiset että valtuutetut korostavat keskustelun tärkeyttä, vaikuttaa siltä, että poliitikot eivät ole valmiita heittäytymään keskusteluun kuntalaisten kanssa. Äärimmilleen vietynä haluttomuus voitaisiin tulkita jopa tilanteeksi, jossa deliberatiivinen demokratiakäsitys esiintyy poliittisilla päättäjillä ainakin jossain määrin päälle liimattuna. Saman ajattelumallin pohjalta voitaisiin kyseenalaistaa myös hallinnan paradigman, jonka perusoletuksiin kuuluu laajempi osallistuminen ja horisontaalisuus, realisoituminen käytännön toimintaan (ks. Os-borne 2006, 381–384). Tulosten perusteella voidaan kysyä, ovatko suomalaiset kuntaorganisaatiot valmiita esimerkiksi hallinnan alusta-ajatteluun, jossa viimeaikaisen suomalaisen tutkimuksen

(Sa-hamies ym. 2011, 211; Haveri & Anttiroiko 2021, 11–15) mukaan kuntaorganisaatio johtamisen si-jaan mahdollistaa avoimien ja nopeasti skaalautuvien alustojen toiminnan. Samalla kyseenalaistuu jo pidempään vallalla ollut ajatus kuntalaisen roolin muuttumisesta kohteesta, joka hoitaa edustukselli-sen demokratian äänestysvelvollisuutensa, ensin asiakkaaksi ja sittemmin aktiivisesti osallistuviksi kumppaneiksi (ks. esim. Vigoda 2002, 531; Box 2012, 73–74).

Tutkimuksessa tunnistettiin myös tarve tuoda asiat riittävän ajoissa kuntalaisten tietoon, jotta niistä voitaisiin käydä keskustelua ennen valmisteluprosessia. Ongelmaksi tällaisessa varhaisessa kunta-laisten kuulemisessa Sjöblom ja Niitamo (2020) ovat havainneet sen, että usein tarkastikin määritel-tyihin valmisteluprosesseihin ei kuulu keskustelu kuntalaisten kanssa sosiaalisessa mediassa. Toi-saalta he nostivat esiin myös tutkimiensa kaupunkisuunnittelijoiden käsityksen siitä, ettei kuntalai-silla ole riittäviä teknisiä kykyjä keskustella haastavista kysymyksistä. Kun kysymys todella on asi-asta, jonka ymmärtäminen edellyttää lainalaisuuksien – sekä konkreettisen laillisuuden että eri asioi-den välisten syy-seuraussuhteiasioi-den – hallitsemista, voi tietenkin olla mahdollista, ehkäpä jopa toasioi-den- toden-näköistä, että jokaisen sosiaalisessa mediassa keskustelevan kompetenssi ei riitä kaikkien vaadittujen näkökulmien huomioon ottamiseen. Kunnalla on kuitenkin lakisääteinen velvollisuus antaa valmis-telussa olevista asioista riittävästi tarpeellisia tietoja selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä ottaen huo-mioon erilaisten kunnan asukasryhmien tarpeet (KuntaL 29 §). Jos lakia tulkittaisiin tiukasti, pitäisi myös valmistelussa olevat asiat avata niin perusteellisesti ja yksinkertaisia ilmaisuja käyttäen, että kaikilla kuntalaisilla olisi mahdollisuus ymmärtää valintojen taustalla vaikuttavat seikat. Osittain asi-oita mutkistaa lain pakottava määräys salassa pidettävän tiedon ja yksityisyyden suojaamisesta: Kun-talain 29 pykälän toisen momentin pakottavat määräykset tunnistettiin myös tutkimuksessa keskus-telun avoimuutta rajoittavaksi tekijäksi, koska kaikkia taustatietoja ei aina voida antaa. Viranhaltijoita ei myöskään koeta voitavan velvoittaa osallistumaan keskusteluihin sosiaalisessa mediassa – aina-kaan vapaa-ajallaan: ”-- viranhaltijoilta ei voi tavallaan vaatia, että he vapaa-aikanaan siellä [sosiaa-lisessa mediassa] kommentoi ja on käytettävissä” (H2022). Ratkaisuksi vastausten saamiseen tarjo-taan esimerkiksi kysymyspalstaa kunnan kotisivuilla, jonne kuntalaiset voisivat lähettää kysymyksiä.

Kysymykset ja viranhaltioiden vastaukset esitettäisiin vastuualueittain kunnan kotisivuilla. Tällainen menettely saattaisi auttaa myös tyynnyttämään pahimpia myrskyjä ja esimerkiksi lainvastaisten ide-oiden kehittelyä sosiaalisessa mediassa, sillä tieto voitaisiin jakaa myös keskusteluun: ”-- nyt on kau-pungin sivuilla tämmöinen, että tässä on nyt vastattu tähän” (H2022).

Tutkimus yhdistää hallinnon, demokratian ja viestinnän tutkimuksen historialliset jatkumot tukevaksi selkänojaksi sosiaalisen median vaikutusten – hyötyjen ja mahdollisuuksien, mutta myös haittojen ja

uhkien – tutkimiseen kuntajohtamisen toimintakentällä. Vaikka tutkimuksen näkökulma kohdistuu-kin kuntalaisiin ja valtuutettuihin, tutkimuksen tuloksien perusteella saadaan lisää näkökulmia sekä kuntajohtamisen kuntalaisrajapinnan tutkimukseen varsinkin osallisuuden, osallistumisen ja legitimi-teetin osalta että viestinnän ja kuntajohtamisen tutkimuksen yhä tiukempaan yhteenkietoutumiseen erityisesti strategisella tasolla. Kuntalaisten osallistumista ja heidän vuorovaikutustaan kunnan toimi-joiden kanssa havainnoidaan aiemmin vähän tutkitussa sosiaalisen median kontekstissa. Tutkimuk-sessa esitetään mielenkiintoinen samankaltaisuus sosiaalisen median verkostoitumisalustojen ja hal-linnan alusta-ajattelun välillä. Tutkimus myös sanallistaa sosiaalisessa mediassa käytävää kuntalais-keskustelua ja lisäksi määritellään sosiaalisen median ilmakehä. Toimijan osallistumiseen vaikutta-van reagointikynnyksen ja keskustelun vaikuttavuuteen vaikuttavaikutta-van suojamuurin tunnistaminen hen-kilökohtaisiksi ja tilannesidonnaisiksi voi tukea sekä hallinnon että demokratian tutkimusta osallistu-misen näkökulmasta. Keskusteluun osallistuminen tunnistettiin tutkimuksessa vuorovaikutteiseksi toiminnaksi, joten viestinnän tutkimuksen tukipylväs on aiheellinen huomioida myös jatkossa. Vas-taavan kaltaisia elementtejä saattaa esiintyä myös muissa ympäristöissä, vaikka tällaista yleistystä ei yksin tämän tutkimuksen perusteella voida tehdä. Reagointikynnyksen ja suojamuurin olemassaoloa ja käyttäytymistä erilaisissa kuntalaisten osallistumiseen ja osallistamiseen liittyvissä ympäristöissä olisi tarpeellista selvittää jatkotutkimuksella. Erityisen mielenkiintoista olisi selvittää MacKenzien ja Mooren (2020) ajatuksen pohjalta sitä, mitkä tekijät myötävaikuttavat kuntalaisen osallistumiseen ja millaiset tekijät estävät kuntalaista osallistumasta. Tällaisten henkilökohtaisten insentiivien ja esimer-kiksi pelkojen tunnistaminen saattaisi edistää hallinnan tutkimusta erityisesti verkostojen ja alustojen osalta, mutta myös demokratian tutkimusta, erityisesti jos tahtotilana on kuntalaisten yhä laajempi osallistuminen. Toisaalta viestinnän keinoin voitaisiin ehkä rohkaista ihmisiä ja lähentää kuntalaisia päättäjiin ja kuntaan instituutiona: tavoitteen saavuttamiseksi olisi kuitenkin tärkeää selvittää, miten jalkauttaa monissa kunnissa ääneen lausuttu strategiseen viestintään liittyvä avoimuuden toive. Tuot-tavan kuntalaiskeskustelun kentän keskustelua edistävien ja haittaavien tekijöiden tunnistamisella on toki tieteellisen kontribuution lisäksi myös yhteiskunnallista merkitystä: keskustelua tukevien toi-mien tunnistaminen voi parantaa keskustelun laatua ja siten lähentää kuntalaisia kuntainstituutioon.

Millainen sosiaalisen median kuntalaiskeskustelun maisema sitten on ja millaiseksi se tulee muuttu-maan? Tutkimuksen perusteella maisema on riippuvainen katsojasta: toinen näkee sosiaalisen median kuntalaiskeskustelussa tuottavan keskustelun kentän, mahdollisuuksia osallistuvan demokratian to-teutumiselle, kuntalaisten ja kunnan edustajien lähentymiselle ja suurille hyödyille sekä kunnalle että kuntalaisille. Rakentava, asiallinen keskustelu tuottaa tulostensa kautta mielihyvää osallistujilleen.

Toinen taas näkee sosiaalisen median kuntalaiskeskustelun ahdistavana, pelottavanakin taakkana,

joka uhkaa edustuksellista demokratiaa, suosii ääriliikkeitä ja lieveilmiöitä, jotka valtaavat alaa kai-kelta asialliselta vuorovaikutukselta. Tutkimuksen perusteella on ehkä parempi elää hetkessä kuin katsoa kauas tulevaan: kun koko maisemaa muokkaava teoriatausta hallinnasta demokratian kautta viestintään on jatkuvassa muutoksen kurimuksessa, voi olettaa, että muutokset eivät lopu äkillisesti.

Sosiaalinen media on kaikkialla eikä sen kehitys ole suinkaan pysähtymässä – tosin on myös huo-mattava, että sosiaalisen median alustoja ylläpitävät suuret kansainväliset yritykset, jotka tekevät rat-kaisunsa liiketoiminta edellä. Jos sosiaalisen median tuotot äkillisesti romahtaisivat, niiden kehitys-työ päättyisi hyvin nopeasti. Näin ollen voidaankin todeta Ahti Karjalaisen tunnetuksi tekemin sa-noin: ”Ennustaminen on vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden ennustaminen”.