Kohti tuottavampaa kuntalaiskeskustelua sosiaalisessa mediassa

käyttäytymisen jo aiemmin tunnistettu keskustelua haittaava vaikutus, on mahdollista, että keskuste-lun siistiminen myös edistäisi keskustelua.

Analyysin lopuksi aineisto käydään vielä kertaalleen läpi, jotta voidaan todeta, että mikään tärkeä, aineistosta nouseva tekijä ei ole jäänyt huomioimatta tuloksissa. Tässä systemaattisessa läpikäynnissä havaitaan ainoastaan sellaisia tekijöitä, jotka eivät liity tutkimuksen aihepiiriin, kuten tyytymättö-myys kaupungin päätöksentekoon ylipäätään. Näiden lisäksi toistetaan aiemmin tehty huomio siitä, että seuraajien erilaiset roolit nousevat voimakkaasti esiin aineistossa: esimerkiksi viranhaltijat näh-dään aineistossa toisaalta seuraajina ja viestijöinä, mutta myös asiantuntijoina ja lainoppineina. Nämä roolit päätetään edelleen jättää tämän tutkimuksen ulkopuolelle.

osallisuu-den portailla tulisi pyrkiä siirtymään näennäisvaikuttamisesta tokeismin portaalle: vaikka keskusteli-joille ei annettaisikaan varsinaista päätösvaltaa, heitä tulisi aidosti kuulla ja ottaa päätöksenteossa huomioon heidän mielipiteensä. Tällaisen toiminnan edellytyksenä on tietenkin keskustelujen aktii-vinen seuraaminen ja esiin nousseiden näkökulmien tuominen mukaan viralliseen päätöksentekoon.

Jotta keskustelija uskaltaisi kertoa mielipiteensä, hänen tulee kokea riittävää turvallisuudentunnetta ja toisaalta olla riittävän rohkea ylittääkseen reagointikynnyksen. Keskusteluun ei haluta osallistua, jos siitä koetaan puuttuvan rakentavan ilmapiirin tai siinä havaitaan asiattomuuksia. Lisäksi keskus-telusta saatetaan pidättäytyä itsensä suojelemiseksi. Keskustelun kurssin kääntämistä myönteisem-pään suuntaan ei pidetä helppona tehtävänä, mutta ”--- asiallisella linjalla jatkaminen rauhoittaa usein tilannetta” (K07N30). Ylipäätään keskustelun jatkuvuus on tunnistettu reagointi- ja siten osallistu-miskynnystä alentavaksi tekijäksi, joten voidaankin ajatella, että asiattomien kommenttien sivuutta-minen ”--- kannattaa olla välittämättä eikä reagoida” (K05N60) ja keskustelun jatkasivuutta-minen asialinjalla kannustavat entistä useampaa osallistumaan keskusteluun. Reagointikynnystä alentaa myös positiivi-sen palautteen mahdollisuus – näin ollen jo pelkkä emojilla reagointi tai lyhyt kommentti saattaa rohkaista keskustelijaa tuomaan jatkossakin mielipiteitään näkyviksi. Erityisesti näin kannattaa toi-mia sellaisia aiheita koskevissa keskusteluissa, jotka ovat keskustelijalle itselleen tärkeitä, koska ai-heen suosio lisää sen kiinnostavuutta paitsi keskusteluun osallistuvien, myös sosiaalisen median al-goritmien silmissä, joten reaktioita aiheuttava keskustelu nousee todennäköisesti useamman ihmisen nähtäville.

On huomattava, että rohkaisevan kommentin voisi kirjoittaa myös sellaiseen mielipiteeseen, jonka sisällön kanssa on eri mieltä, jos kokee sen olevan rakentava ja hyvin perusteltu. Rohkaisun voidaan ajatella työntävän ryhmän keskustelukulttuuria moniäänisyyttä arvostavaan ja hiljaisempia kuulevaan suuntaan. Tällaisen keskustelukulttuurin muutoksen puolestaan voidaan ajatella tukevan myös sel-laisten ihmisten osallistumista keskusteluun, jotka nyt jättäytyvät sen ulkopuolelle esimerkiksi ase-mansa tuomien rajoitteiden, kuten työnantajan toivomusten, vuoksi. Toisaalta jos sosiaalisen median kuntalaiskeskustelua tarkastellaan Braggin ym. (2021) transaktionaalisen viestinnän mallin mukai-sesti, voitaisiin muiden keskusteluun osallistuvien reaktioita pitää kahdenvälisen viestinnän ulkoisina häiriöinä, jotka vaikuttavat sekä lähettävän osapuolen koodaukseen ja lähettämiseen, mutta myös vas-taanottavan osapuolen vastaanottokykyyn ja koodauksen purkuun. Koodausta ja lähettämistä kutsu-taan tässä tutkimuksessa reagointikynnykseksi, vaskutsu-taanottokykyä ja koodauksen purkua puoleskutsu-taan henkilökohtaiseksi suojamuuriksi. Ulkoinen häiriö voidaan nähdä sekä keskustelua edistävänä että

haittaavana: rohkaiseva kommentti tai positiivinen reaktio todennäköisesti toimisivat edistävinä teki-jöinä.

Keskustelua edistää myös sen rikkaus ja rohkeus, joten keskustelua voidaan edistää tuomalla esiin erilaisia näkökulmia, vaikka se voikin altistaa keskustelijan kritiikille. Myös oikean, tarkistetun tie-don esiintuominen ja eri vaihtoehtojen seurausten faktoihin perustuva pohdinta voisivat toimia ta-poina kohottaa keskustelua kohti tuottavan kuntalaiskeskustelun kenttää. Etenkin jos keskustelusta halutaan saada mahdollisimman rikkaita ja innovatiivisia ratkaisuehdotuksia, on syytä toisaalta kan-nustaa kekseliäisyyteen ja myös pyrkiä pehmittämään tilanteita, joissa raikkaan idean esittänyt tyr-mätään pohtimatta asiaa tarkemmin. On tietenkin totta, että kaikki erikoiset ajatukset eivät ole toteu-tuskelpoisia, mutta niistä voi keskustelun myötä kehittyä jo melko valmiita ratkaisuja. Tuottavan kes-kustelun kenttää voisikin ajatella myös lukemattomina päällekkäisinä ja ristikkäisinä kehittämispro-jekteina, joissa toiminta etenee prosessimaisesti aivoriihestä ideoiden jalostamiseen ja konkreettisten ratkaisuehdotusten antamiseen. Toisaalta on huomattava, että vakavasti otettavaan kehitystyöhön edes sosiaalisessa mediassa ei todennäköisesti sitouduta, jos keskustelijoille syntyy vaikutelma, että heidän kehittämiään ratkaisuehdotuksia ei koskaan kuulla, saati implementoida.

Itsensä altistaminen erilaisille mielipiteille ja näkökulmille toimii joillain keskustelijoilla keskuste-luun motivoivana tekijänä. Tällainen keskustelija on halukas kehittämään omaa ajatteluaan ja haas-tamaan omia näkemyksiään. Keskusteluun kannustamisen kannalta ongelmaksi saattaa muodostua tällaisen keskustelijan tunnistaminen, sillä haastamisesta nauttiva ihminen pystyy ottamaan vastaan huomattavasti voimakkaampia ilmaisuja kuin keskusteluun esimerkiksi tunnepitoisesti suhtautuva henkilö, jota hänen omasta näkemyksestään poikkeava mielipide saattaa jopa loukata. Toisaalta poh-diskelevaa ja erilaisia mielipiteitä huomioivaa keskustelutapaa olisi hyvä tukea, sillä se saattaisi pur-kaa keskustelua haittaavia lukkiutuneita näkemyksiä, polarisoituneita mielipiteitä ja liennyttää raja-aitoja sellaisten keskustelijoiden välillä, joiden arvomaailmat ovat kovin erilaisia.

Jos keskustelija haluaa mielipiteensä kohoavan tuottavan kuntalaiskeskustelun kentälle, hänen kan-nattaa kiinnittää huomiota siihen, miten selkeästi hän asiansa ilmaisee ja perustelee. Loukkaavaa kie-lenkäyttöä ja esimerkiksi hankalia kielikuvia on syytä välttää, sillä aggressiiviset ilmaisutavat voivat aiheuttaa vastareaktioita ja tulkitsemisen vaikeus on tunnistettu keskustelua haittaavaksi tekijäksi.

Edellä kuvattuja keinoja keskustelun tuottavuuden lisäämiseksi voi käyttää kuka tahansa keskuste-luun osallistuva: alustan tai ryhmän keskustelukulttuuria luovat ne, jotka siihen osallistuvat. Näin ollen vastuuta keskustelun houkuttelevuudesta ei voi sysätä yksin kaupungin edustajien kontolle. Sen

sijaan kunnan luottamushenkilöt ja viranhaltijat ovat ratkaisevassa asemassa kunnan keskustelukult-tuurin rakentumisessa, vaikkakin myös siihen vaikuttaa kuntalaisten panos.

Yksi tutkimuksessa tunnistetuista keskusteluun osallistumista haittaavista tekijöistä, mikrojuuretto-muus, kaipaa lähempää tarkastelua. Mikrojuurettomuudella ymmärretään tässä tilannetta, jossa kun-talainen ei koe kiinnittyneensä nykyiseen kotiseutuunsa, vaan hän kokee henkisen kotinsa olevan muualla. Tällainen henkilö ei ole kovinkaan kiinnostunut nykyisen kotikuntansa asioista. Aktiivinen tiedottaminen valmisteluun tulossa olevista asioista ja niiden vaikutuksista kuntalaisten elämään saat-taisi lisätä kiinnostusta, varsinkin, jos vaikutukset kuntalaisen elämään ovat huomattavia. Jos kunta-lainen saataisiin tällä keinoin innostettua mukaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käytävään kun-talaiskeskusteluun, hän voisi Kangaspunnan (2021, 122) ajatuksen mukaan kokea paikallisuuden tun-teensa vahvistuvan. Kuvatun kaltainen mikrojuurettomuus lienee erityisesti työssäkäyntikunnille tyy-pillinen piirre: mikrojuurettomuutta kokeva henkilö ei koe olevansa kokonaan juureton, vaan hän saattaa kokea kiinnittyneisyyttä esimerkiksi aiempaan kotipaikkaansa.

Keskustelua haittaa myös osaamisen puute, jota voitaisiin tehokkaasti torjua myös kunnan puolesta.

Jos osaamisen puute kohdistuu älylaitteisiin ja sosiaaliseen mediaan alustana, voitaisiin kunnassa jär-jestää erilaisia kursseja ja ryhmiä, joissa laitteiden ja alustojen sujuvaa käyttöä voitaisiin harjoitella hyvin käytännönläheisesti. Toisaalta jos keskustelija kokee, että häneltä puuttuu taustatietoja käsitel-tävästä asiasta, kunta voisi avata paremmin taustoja ajankohtaisten aiheiden takaa, parhaimmillaan jopa proaktiivisesti. Tämä tietenkin edellyttäisi luopumista tiedotusorientaatiosta ja rajaamisesta: jos keskustelua haluttaisiin edistää, pitäisi pyrkiä tilanteeseen, jossa kunnasta kerrottaisiin ulos selkeässä, ymmärrettävässä ja löydettävässä muodossa kaikki sellainen päätöksenteon taustamateriaali, joka ei lakien tai sopimusten perusteella ole salassa pidettävää. Tällaisten asioiden muuttamisen voidaan aja-tella vaativan muutosta Scheinin (2010, 7–16) kuvailemaan, vuorovaikutussuhteissa syntyvään orga-nisaatiokulttuuriin. Kuten Moynihan (2012, 852–854) toteaa, tällaisen muutoksen läpivieminen on perusoletusten pysyvän luonteen vuoksi haastavaa, ja tarjoaakin vaihtoehdoksi merkityksellistämisen kautta syntyvää kulttuurinvaihdosta, jossa perusoletukset säilyvät ennallaan, mutta epäjohdonmukai-siin ja odottamattomiin ongelmiin etsitään vastauksia tunnistamalla ongelmat ja etsimällä niihin so-pivat työtavat. Kulttuurinvaihdoksen riittävyys asettuu kuitenkin kyseenalaiseksi sellaisissa perintei-sissä organisaatioissa, joissa perusoletukset kertovat koneiston toimivuudesta ja kuntalaisten roolista ennemmin kohteina kuin kumppaneina. Esimerkiksi sekä kuntalaisten että strategiadokumenttien toi-voma avoimuus ei välttämättä solahda uudeksi työtavaksi: ”-- varmaan joka vuosi ne lupaa avoi-muutta lisää ja muuta, mutta ei se vaan, se ei ota tuulta purjeisiinsa se juttu, että ei suhtauduta --

mieluummin oltais suhtautumatta vallan” (H2022). Näin ollen saattaa olla, että kevyempi kulttuurin-vaihdos ei riitä, vaan vaaditaan koko keskustelukulttuurin muuttamista. Kuten Schein (2010, 7–16) toteaa, tällainen hallittu, päämäärätietoinen muutos ei aina johda toivottuun lopputulokseen, sillä rusoletukset perustuvat ihmisten tiedostamattomiin ajatuksiin ja tunteisiin. Tämän tutkimuksen pe-rusteella ei voida sanoa, mitkä tahot voisivat muokata kunnan keskustelukulttuuria.

Keskustelijoiden ja kunnan keskustelukulttuurin lisäksi myös alustan tai ryhmän ylläpito voi vaikut-taa siihen, muodostuuko alustalla tuottavaa kuntalaiskeskustelua. Jos alustan tai ryhmän säännöt ja moderointi suosivat keskustelua edistäviä tekijöitä, kuten keskustelun jatkuvuutta ja perusteltuja mie-lipiteitä, keskustelu muodostuu todennäköisesti laadukkaammaksi kuin alustalla tai ryhmässä, jossa mielipiteensä julkaisua harkitseva joutuu pohtimaan, jaksaako hän ottaa vastaan mahdolliset asiatto-muudet. Toisaalta säännöt eivät myöskään saisi rajoittaa keskustelua liiaksi, koska joidenkin näkö-kulmien putoaminen pois keskustelusta alustan tai ryhmän rajoitusten vuoksi voi aiheuttaa keskuste-lun polarisoitumista. Keskustekeskuste-lun polarisoituminen voi toisaalta saada alkunsa myös sosiaalisen me-dian algoritmien toiminnasta. Yhtäpitävästi Reisachin (2021, 909–910; 913) kanssa algoritmien näh-dään jättävän toisia kunnioittavan keskustelun vähemmälle huomiolle ja korostavan tunnepitoista, kärkevää ja usein negatiivisuutta tihkuvaa kirjoitusotetta. Tähän haasteeseen on vaikea vastata, sillä algoritmeja säätelevät kansainväliset yritykset ja vaikuttaminen niiden toimintaan lienee paikallisille toimijoille vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Jos tuottavaa kuntalaiskeskustelua sosiaalisessa mediassa halutaan tukea, on huomattava, että kes-kustelijat luovat keskustelun – yhtään keskustelua ei käydä, ellei joku aloita keskustelua, jota muut voivat kommentoida. Keskustelun jatkuvuus on tunnistettu keskustelua edistäväksi tekijäksi. Näin ollen voidaan ajatella, että tehokkain tapa tukea keskustelua on osallistua siihen. Tämän vahvistaa myös Faber (2021), todeten, että vuorovaikutteinen viestintä vaikuttaa tukevan keskusteluun sitoutu-mista. Osallistumisen tavalla on kuitenkin myös merkitystä: keskustelun nousemista tuottavan kes-kustelun kentälle edistävät perustellut mielipiteet ja selkeä ilmaisu. Toisaalta keskustelua voidaan tukea myös pyrkimällä poistamaan sitä estäviä tai haittaavia tekijöitä, kuten poistamalla osaamisen puutteita tai kannustamalla luopumaan lukkiutuneista mielipiteistä. Kunnan viestinnän muutos tiedo-tusorientoituneesta kohti aitoa avoimuutta tukee keskustelun tuottavuutta, sillä riittävät taustatiedot ja kannustava ympäristö tukevat keskustelijoita. Sosiaalisen median ominaispiirteet kannattaa myös valjastaa hyötykäyttöön – vaikka algoritmit myös haittaavat tuottavaa keskustelua, ne myös nostavat esiin suosittuja aiheita, joissa käyttäjät reagoivat toistensa kommentteihin.