Sosiaalinen toimintaympäristö

Kaivosteollisuuden sosiaalisessa toimintaympäristössä tai ainakin sosiaalisessa hyväksyttävyydessä on tapahtunut erittäin paljon viimeisen reilun viiden vuoden aikana.

Suurin syy tähän muutokseen on ollut aluksi Suomessa hiukan viiveellä tullut maailmanlaajuinen raaka-aineiden hinnannousu ja sen jälkeen Talvivaaran kaivosyhtiön (nykyisin Terrafame) vaikeudet. Eräs haastateltava kuvasi tapahtumaketjua seuraavasti

” Kyllä meillä on tapahtunut erittäin voimakas muutos 5-10 vuoden aikana. Se muutos lähti liikkeelle 2000-luvun alussa, jolloin alkoi tämä metallien maailmanlaajuinen raaka-aine buumi. Toki se näkyi muuallakin, mutta etenkin metallimalmi puolella. Siitä kului vähän aikaa ja meillä alkoi valtava invaasio. Tänne tuli todella paljon malminetsintää ja täällä tehtiin todella paljon. Hyvin nopeasti avattiin muistaakseni viisi uutta kaivosta. Ja silloin alkoi tämä keskustelu ulkomaiset toimijat ja ulkomainen omistus vs. kotimainen omistus. Sitten tietysti Talvivaaran myötä tarina alkoi muuttua murheellisemmaksi ja alettiin puhua kaivosten ympäristövaikutuksista ja se keskustelu oli hyvin pitkälti Talvivaaraan liittyvää keskustelua. Koko Suomen kaivostoiminta koettiin samaksi kuin Talvivaaran toiminta ja päinvastoin. Ja yleiskuva kaivosteollisuudesta muuttui samalla huomattavasti negatiivisemmaksi. Nyt viimeisen parin vuoden aikana on tullut Terrafame Talvivaaran tilalle ja tämä juttu on koteloitunut ja siitä on tullut oma juttunsa, jossa on paljon muutakin kuin ympäristöuhat”. Yritys 6

Tämä kommentti kuvastaa hyvin sitä sosiaalista toimintaympäristöä, jossa kaivostoiminta tällä hetkellä toimii. Aikaisemmin kaivosteollisuuteen ja kaivostoimijoihin suhtauduttiin Suomessa verrattain neutraalisti eikä kaivosala ollut paljonkaan julkisuudessa. Itse omakohtaisista kokemuksista voisin sanoa, ettei suuri yleisö tuntenut juurikaan kaivosalaa eikä kaivosala juurikaan kiinnostanut ihmisiä. Niin kuin eräs haastateltava kuvasi tilannetta

” Suuren yleisön suhtautuminen alaan muuttui aika rajusti, kun se oli ennen tuota neutraalia tai enemmän tuolla positiivisella puolella. Niin nyt sitten valtaosin siitä on

tullut sellainen lyömäkirves ja haukkumasana koko alasta. Ja näissä keskusteluissa ei faktapohjaisella keskusteluilla pääse puusta pitkälle”. Yritys 2

Nämä haastatteluista poimitut otokset kuvastavat varsin hyvin kaivosteollisuudessa vallitsevaa sosiaalista toimintaympäristöä tai paremminkin kaivosteollisuuden sosiaalista hyväksyttävyyttä.

Tämä on keskittynyt hyvin voimakkaasti ympäristöasioiden äärelle. Talvivaaran myötä esille tulleet ympäristöongelmat ovat vaikuttaneet koko kaivosteollisuuteen hyvin voimakkaasti.

Kaivokset ovat julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa esitetty yleensä varsin negatiivisessa valossa. Eräs haastateltava toi asian esille hyvin konkreettisesti

” Tässä kuuntelin juuri yhtä haastattelua, jossa toimittaja käytti jatkuvasti sanaa paha kaivosteollisuus. Se oli yleisnimitys Suomen kaivosteollisuudelle”. Yritys 4

Haastatteluissa tuli esille selkeästi huoli tästä julkisuudessa käytävästä keskustelusta ja niiden tarkoitusperistä. Useampi haastateltava toi esille, että julkisuudessa tiettyjen instanssien toimesta joko järjestelmällisesti tai epäjärjestelmällisesti vastustetaan erilaisia hankkeita. Julkisuuteen tuodaan tarkoitushakuisesti vääriä tietoja vaikka tiedetään, että näihin tietoihin tulee korjaus tulevaisuudessa niin kuitenkin on saatu tietynlainen mielikuva julkisuuteen. Pyrkimyksenä on selkeästi vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja jopa viranomaiskäytäntöihin. Tämä koetaan selkeästi uhkana kaivosyhtiöiden keskuudessa ja vaikeasti hallittavana, jos tämän kaltainen toiminta tulee entisestään lisääntymään.

Yhtenä tätä sosiaalista hyväksyttävyyttä parantavana toimena haastateltavat toivat esille Kestävän kaivostoiminnan verkoston, joka perustettiin toukokuussa 2014 Suomen Itsenäisyyden juhlarahaston organisoimana. Verkoston tarkoituksena oli tarjota neutraali foorumi kaivostoiminnan ja sen sidosryhmien väliselle vuorovaikutukselle. Verkoston fokus on itsesäätelyssä ja yhteistyössä teollisuuden ja sitä ympäröivän yhteiskunnan välillä. Verkosto on mahdollistanut tietojen ja kokemusten jakamisen sekä se on edesauttanut entistä vastuullisempien toimintatapojen rakentamista ja käyttöönottamista. Verkostoon kuuluvat Kaivosteollisuus ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Paliskuntainyhdistys, Metallityöväen Liitto ry, Suomen

Kuntaliitto ry, Lapin Liitto, WWF, Metallinjalostajat ry sekä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry. Kestävän kaivostoiminnan verkoston ensimmäinen varsinainen sidosryhmille esille tullut ilmenemismuoto oli verkoston julkaisema Kaivostoiminnan yhteiskuntavastuu 2014 – Suomessa toimivien kaivosten ja malminetsijöiden yhteiskuntavastuu raportti (Syrjälä, 2014). Raportti oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Sen tavoitteena on kertoa Suomen kaivosteollisuudesta sekä yleisesti että yrityskohtaisesti. Kaivotoiminnan yhteiskuntavastuu 2014 –raporttia tekemässä olleena voin todeta, että Kestävän kaivostoiminnan verkoston kesken on käyty varsin paljon dialektista vuorovaikutusta ja on otettu erittäinkin tiukkasävyisiä kannanottoja. Ryhmä on ollut myös erittäin heterogeeninen monellakin tavoin.

Kuitenkin, kun tavoite ja päämäärä on ollut yhteinen, on tällainen raportti saatu tehtyä. Kestävän kaivostoiminnan verkosto siis pääsi konsensukseen tässä ja raporttiin oltiin erittäin tyytyväisiä eri sidosryhmissä.

Toinen Kestävänkaivostoiminnan verkoston aloittama konkreettinen toimenpide sosiaalisen hyväksyttävyyden parantamiseksi oli Kaivosvastuu järjestelmän luominen. Tähän suomalaiseen järjestelmään on otettu mallia kanadalaisesta Towards Sustainable Mining- järjestelmästä.

Järjestelmässä on luottoluokituksen kaltainen tasojärjestelmä, jossa kaivosten eri osa-alueiden hallintaa arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti paremmaksi. Järjestelmä sisältää useita arviointiperusteita, joissa kussakin on omat tuloskriteerinsä. Kaivosyhtiöiden suoriutumista arvioidaan tasoluokituksella, jossa C-luokka (matalin taso) vastaa kansallisen lainsäädännön tasoa ja kolmen A:n luokka (korkein taso) kansainvälistä huippua. Tällä kaivosteollisuus pyrkii tuottamaan yleisölle tietoa kaivoksista ja niiden toimista mahdollisimman läpinäkyvästi. Eräs haastateltava kuvasi odotuksiaan järjestelmästä seuraavasti:

”Mä laitan tosi paljon toivoa tuon uuden kaivosvastuujärjestelmän käyttöönottoon eli sitä kautta kun saadaan läpinäkyvyyttä ja kun sitä kautta pystytään viestimään näitä meidän ympäristöasioita paremmin ja selkeämmin niin toivon, että se lisää sitten kaivostoiminnan hyväksyttävyyttä”. Yritys 4

Haastatteluissa korostui useamman kaivosyhtiön kohdalla lisääntynyt vuoropuhelu ja kanssakäyminen sidosryhmien kanssa.

Tämä kaivostoiminnan sosiaalinen hyväksyttävyys tuli ehkä korostuneesti esille haastatteluissa.

Toki täytyy muistaa, että sosiaalinen toimintaympäristö pitää sisällään paljon muutakin, kuin sosiaalista hyväksyttävyyttä. Suomessa on peruslähtökohtaisesti hyvä peruskoulutus ja sivistystaso. Kaivoksille on saatu hyvin työvoimaa vaikka itse kaivospuolen koulutuksessa olikin jäissä 1990-luvun loppupuolelta 2000-luvun alkupuolelle asti. Tässä ehkä Suomen pitkäjänteisyys oli koulutusmielessä unohtunut, mutta tämä ei ole häiritsevästi vaikuttanut kaivospuolen työntekijöiden saamiseen kaivosyhtiöiden palvelukseen. Ja 2000-luvun puolen välin jälkeen on kaivoskoulutusta taas ryhdytty harjoittamaan eri koulutustasoilla. Joten siinä mielessä vaikka koulutuksessa lyhyt katkoa olikin, niin valtiovalta oli valmis reagoimaan tähän esille nousseeseen puutteeseen. Eräs haastateltava totesi

”Täällä on työvoimaa saatavilla, joskaan ei kaivosalalle vapaana olevia alan ammattilaisia tungokseen asti ole, mutta sitä on saatavilla täältä kuitenkin. Sivistystaso on hyvä, ne oppii kyllä uudetkin hommat ihan kivasti”. Yritys 2

Suomen vahvuudeksi voidaan nostaa myös hyvä infrastruktuuri ja turvallinen toimintaympäristö, jos verrataan joihinkin toisiin maihin. Eräs haastateltava ilmaisi asian seuraavasti

”Kyllä joka puolella maailmaa on erilaisia vaikeuksia. Mutta meillä on se etu, ettei meillä tarvita aseellisia vartiosaattueita, meillä ei hallitus kansallista näitä esiintymiä ja meillä on kuitenkin muuhun maailmaan verrattuna hyvä lainsäädäntö ja lupaprosessi on aika hyvin toimivaa kuitenkin maailmanlaajuisesti verrattuna. Eikä meillä lahjota viranomaisia, ainakaan kovin pahasti”. Yritys 6