såo’ ~6oo Kuva 1 9~ Veden

LAITOKSEN

1 l~ 20~00m~/d TUOTTO

5000 1 (HOI

käsittelylaitosten rakennuskustannukset vuoden 1982 hintatasossa.

100

såa idoo

Kuva 20. Veden käsittelylaitosten käyttökustannukset vuoden 1982 hintatasossa.

Lähde: Hatva ja Seppänen 1983

voi aiheuttaa potentiaalisten riskien kasvua. Esimerkiksi de sinfioinnin lisääntyminen aiheuttaa potentiaalisten terveys—

riskien kasvamista, koska tällöin voi muodostua haitallisia orgaanisia klooriyhdis~eitä. Desinfiointiin liittyvien hait tojen vähentämiseksi onkin yhä useammin tarvetta vähentää or gaanisten aineiden määrää joko raakaveden laatua parantamalla tai vedenkäsittelyä tehostamalla, jolloin joudutaan arvioimaan esim. otsonoinnin, aktiivihiilikäsittelyn, kaksinkertaisen saostuksen, hidassuodatuksen tai tekopohjaveden muodostamisen tarvetta.

Vedenkäsittelykustannukset saattavat suoraviivaisuuden sijas ta muuttua portaittain, riippuen siitä joudutaanko joku uusi osaprosessi ottamaan käyttöön. Mikäli esimerkiksi vedenkäsit telykemikaaleja tai niiden määrää joudutaan raakaveden laadun muuttumisen takia muuttamaan, voivat käsittelykustannukset muuttua merkittävästi. Kuvassa 19 on esitetty eri menetelmiä käyttävien vedenkäsittelylaitosten keskimääräisiä rakennuskus tannuksia vuoden 1982 joulukuun hintatasossa (Hatva ja Seppä nen 1983). Vedenkäsittelylaitosten rakennuskustannukset ovat riippuvaisia laitoksen mitoitusvirtaamasta, raakaveden laadus ta ja sen vaatimasta puhdistusprosessista sekä paikallisista olosuhteista.

Kuvassa ~.9 ei ole esitetty pintaveden tehostetun käsittelyn kuten otsonoinnin, aktiivihiilikäsittelyn ja kaksinkertaisen saostuksen aiheuttamia lisäkustannuksja. Nämä voivat merkit tävästi lisätä pintaveden tavanomaisen kemiallisen puhdistamon rakennuskustannuks ia.

Kuvassa 20 on esitetty vedenkäsittelylaitosten keskimääräisiä käyttökustannuksia ilman korkoja ja poistoja vuoden 1982 joulu kuun hintatasossa. Käyttökustannukset edustavat vain suuruus luokkaa kuvaten eri käsittelymenetelmien likimääräisiä suhtei ta. Niiden tarkka määrittely on tapauskohtaista. Lisäksi laitokset laskevat käyttökustannukset eri laajuudessa ja eri tavoin jaotellen, joten ne eivät ole täysin yksiselitteisiä.

Vesikuutiota kohden lasketut puhdistuskustannukset riippuvat yleensä enemmän laitoksen koosta kuin esimerkiksi orgaanisten ja muiden hapettuvien aineiden määrää vedessä kuvaavasta KMnO4—

luvusta.

Myöskään kuvassa 20 ei ole esitetty pintaveden tehostetun kä sittelyn käyttökustannuksia. Käyttökustannukset nousevat sel västi mikäli siirrytään käyttämään otsonointia, aktiivihiili—

käsittelyä tai kaksinkertaista saostdsta. Näiden menetelmien käyttökelpoisuus edellyttää kokeilua, jolloin käyttökustannuk setkin selviävät. Aktiivihiilisuodatuksen kustannukset riippu vat oleellisesti veden KMnO4-luvusta.

5.l6Veden saatavuus

Yhdyskuntien vedenjakelussa eivät veden riittämättömyydestä johtuvat keskeytykset tai rajoitukset voi tulla kysymykseen, joten vesilähteen antoisuuden tulee olla riittävä. Vesistön luonnollista antoisuutta voidaan jossain tapauksissa lisätä säännöstelyin. Antoisuuden luotettavuus voidaan ilmaista jo—

ko prosentteina tai toistumisaikoina. Asutuksen vedenhankin—

137

tasäännöstelyille on esirh. esitetty (Klemes 1974) luotettavuut ta 99 % ja teollisuuden vedenhankinnalle 95—98 %.

Pohjavesiesiintymän antoisuuden selvittäminen on huomattavasti suuritöisempi tehtävä kuin pintavesihydrologiset selvitykset.

Vaikeutena on pohjaveden muodostumisalueen laajuuden selvittä minen, sadeveden maahanimeytysedellytysten vaihtelevuus ja pohjaveden liikkeet maaperässä. Arvioitaessa tietyn toimenpi—

teen vaikutusta pohjaveden korkeuksiin ja määrään voidaan käyt tää hyväksi vedenhankintaa varten tehtyjä pohjavesiselvityksiä.

Vesihallituksella on pohjaveden havaintopisteisiin perustuva erityinen pohjavesitietorekisteri, josta voi saada käyttöönsä tietoja pohjavesitilanteista ja pohjavesien laadusta.

Vesistöhankkeella voi olla vedenottarnon rakenteisiin välittö miä vaikutuksia. Hanke voi vaikuttaa myös pumppaus- tai mui hin veden johtamiskustannuksiin. Myös jääolosuhteiden muutok set ja jääsupon muodostuminen voivat haitata vedenottoa.

Virtaavissa vesistöissä veden määrän ja laadun muutokset voi vat olla nopeita. Vesistöhankkeiden vaikutukset vedenhankin taan ovatkin yleensä vähäisimpiä otettaessa vettä suurten jär vien alusvedestä, joka on lähes tasalämpöistä ja -laatuista kautta vuoden. Pienten, matalien ja rehevien järvien syvän—

teiden laadun vaihtelut voivat usein olla suurempiakin kuin päällysveden. Virtaamien vaihteluiden vaikutuksia voidaan ar vioida min. merkkiainekokein ja virtaamamittauksin sekä näiden perusteella tehdyin virtausmallein. Vedenlaatumalleja voidaan käyttää vesilähteen laadun muutosten arviointiin.

Vesilähteen ja vedenkulutusalueen etäisyys ja korkeusero voi vat olla merkittäviä kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä. Pit kä etäisyys merkitsee korkeita vedensiirtokustannuksia inves—

tointeina ja pumppauskustannuksina. Suuret korkeuserot lisää vät pumppauskustannuksia.

Siirtojohtojen rakennuskustannukset ja pumppauksen kustannuk set voidaan arvioida melko tarkasti. Kuvassa 2~ on esitetty putkijohtojen rakennuskustannuksia halkaisijasta riippuen

(Tanttu 1982). Kallionlouhinta, kaivantojen tukeminen ja kui vanapito sekä pohjanvahvistustyöt eivät sisälly käyrien kus tannuks iin.

Veden saatavuuden ja myös vedenhankintaan kohdistuvien vaiku tusten arvioinnissa on vedenkulutuksen ennustaminen oleelli nen tekijä. Vedenkulutusennusteen laatimista on käsitelty ve

sihallituksen, Suomen kaupunkiliiton ja Suomen kunnallisliiton yhteistyönä tekemässä selvityksessä (Vesihallitus 1981). Ve—

denkulutusennusteen tekemisen pohjaksi tulee laatia perustel—

lut arviot erityisesti seuraavien tekijöiden kehityksestä:

— väestön, palvelutoirnintojen ja teollisuuden määrät

- ominaiskulutus ja muut yksikkökustannukset

— liittymismäärä ja liittymisaste

- kulutusvaihtelut

Yhdyskunnan vedenkäytön ennuste laaditaan tavallisesti niin, että kerrotaan ennustetulla ominaiskulutuksen kokonaismäärällä arvioitu liittyjämäärä, jolloin tähän keskimääräiseen ominais—

kulutukseen sisältyvät kaikki kulutusmuodot. Varmempi keino

ennustaa vedenkulutuksen kehitystä on menetelmä, jossa kullekin kulutusmuodolle tai vieläkin pienemmälle kulutusyksikölle laa ditaan oma ennuste ja lopuksi nämä osaennusteet yhdistetään kokonaisvedenkulutusta kuvaavaksi ennusteeksi.

Ennustetarkkuus riippuu arviointitilanteesta. Suunniteltaes sa sellaisia rakenteita, joissa lisäkapasiteetin toteuttaminen on vaikeaa tai kallista (mm. vedenotto— ja käsittelylaitokset, pitkät siirtojohdot ja tunnelit) tulee ennusteeseen ottaa riit tävä varmuusmarginaali. Ennustetarkkuus tulee sopeuttaa suun nittelun kohteena olevien rakenteiden merkitykseen vedenhankin—

nalle tai vesilaitoksen toiminnalle, uusimis— ja täydentämis—

mahdollisuuteen ja muihin tekijöihin. Yksittäisiä mitoitusar voja määritettäessä voivat kulutusvaihtelutiedot ja -arviot olla yhtä keskeisiä kuin keskimääräiset vedenkulutukset. Laa—

dittaessa vedenkulutusennusteita, on otettava huomioon, että mm. taksapolitiikalla, informaatiolla, vesikalusteiden kehittä misellä ja vuotojen eliminoinnilla on mahdollista vaikuttaa

tulevaisuudessa yhä enemmän vedentarpeeseen ja kulutuksen vaih—

teluihin.

Ennusteita on joissain olosuhteissa syytä laatia useampia pe—

rustuen eri suuruisiin kasvuennusteisiin. Voidaan esimerkiksi laatia minimi—, keskimääräinen ja maksimiennuste tai vaihtoeh—

toisesti yksi pääennuste ja tälle reuna—arvot. Ennustejakso on useimmiten 20—30 vuotta. Varsinkin silloin, kun alueelle on ilmeisesti sijoittumassa runsaasti vettä käyttävää teolli suutta tai palvelutoimintaa, on vaihtoehtoinen vedentarpeen li säys selvitettävä. Kun vaihtoehtoisia ennusteita laaditaan, tulee aina tarkastella eri vaihtoehtojen vaikutusta investoin tien suuruuteen ja niiden ajoitukseen.

5.l7Pohjavedenottamoihin ja suoja~

alueisiin liittyvät korvaukset

Vesilaki erottaa selvästi pohjavedenottamon pohjaveden muodos—

tumisalueesta. Itse pohjavesi ei ole omistusoikeuden kohtee na. Pohjavet~ä vallitsee, jollei toisen oikeudesta tai lais—

ta säädetystä rajoituksesta muuta johdu se, jolle kysymyksessä olevm maa—alue kuuluu (VL 1:8). Sitä vastoin vesisäiliössä sekä kaivossa ja muussa vedenottamossa olevan veden omistaa se, jolle tällainen laitos kuuluu (VL 1:8). Pohjavesialueen omis—

tajalla ei ole oikeutta saada korvausta alueelta otettavasta pohjav~destä. Sen sijaan vedenottoalueen käyttöoikeudesta suo ritettavaa korvausta määrättäessä on otettava huomioon myös pohjaveden saantimahdollisuuteen perustuva maan lisäarvo

(VL 9;11).

Pohjavedenhankinnan turvaamiseksi on tarpeellista, että maa perän puhdistuskyvylle jää riittävästi aikaa poistaa veteen asti päässeet Ilkaantumistekijät. Näin ollen voi olla tarpeen perustaa vedenhankintaa varten suoja—alueita. Kaupunkiliiton ohjeen (Kaupunkiliitto 1982) mukaan suoja-alue jakautuu veden—

ottamoalueeseen sekä lähi— ja kaukosuo~ivyöhykkeisiin. Kau—

kosuojavyöhyke voidaan vielä jakaa tarvittaessa sisempään (A) ja ulompaan vyöhykkeeseen (B).

Suoja-alueilla on tarpeen erilaiset käyttörajoitukset. Sitä osaa rajoituksista, joka johtuu jo muuttamis— ja pilaamis—

kielloista (VL 1:18 ja 1:22), ei korvata. Siten onkin tar—

1600 1400 1200 1000 800 600 400 200

—maatyön hinta-arvio 20~k/m3 sisällytetty kustannuksiin

Kuva 21. Painejohdon rakennuskustannukset Lähde: Tanttu 1982

sis~i

0 mm

mk/m 139

3000 2800 2600 2400 2200 2000 1800

1600

1400 1200 1000 800 600 400 200

mk/m

In document Vesistöhankkeiden vaikutusten arviointi (sivua 137-141)