Ruhanen valokuvaajana

Ruhanen saattoi kiinnostua valokuvauksesta opiskeluaikanaan, kun kurssi- ja huoneto-veri Bockström, opettaja Hannén tai johtaja Grotenfelt kuvasi. Vierailevia valokuvaajia

394 Ojanen 1990, 244–245.

395 Vilhunen 1995, 15–16, 154.

396 Vilhunen 1995, 80.

kävi Mustialassa myös paljon. Tieteellisen kuvauksen esimerkkinä toimi Gösta Groten-felt. Teppo Korhosen (2003) mukaan Grotenfeltin ansioksi luetaan maataloushistorialli-sen valokuva-arkiston kehittely. Esinekuvat ja autenttisten työtapahtumien dokumen-tointi kuuluivat ohjelmaan, ja hän keräsi kuvia oman kuvaamisen ohella yksityisiltä ja laitoksilta.³⁹⁷ Runsaasti kuvitetussa väitöksessään 1899 Det primitiva jordbrukets metoder i Finland under den historiska tiden hän käytti itse kuvaamiaan valokuvia ja muutaman muun valokuvaajan tuotantoa. Esinekuvat toteutettiin piirroksin, samoin rakennus- ja työkuvaukset.³⁹⁸

Mustialaan 1898 puutarhuriksi tullut ruotsalainen Klas Stening oli aktiivinen alansa keskustelija. Hän työllisti Ruhasta artikkeliensa kuvittajana (kuva 14) ja suomen-taessaan 1903 pääteostaan Kasvitarhakirja: neuvoja keittiökasvien, hedelmäpuiden, marjapen-sasten, puistopuiden ja -pensaiden, ulkoilma- ja huonekukkien viljelemiseen, ohjeeksi jokaiselle kasvitarhanhoidon harrastajalle.³⁹⁹ Ruhanen kuvasi uutta 1890-luvun lopussa perustettua hedelmäpuutarhaa varsin järjestelmällisesti taimi taimelta, sillä negatiiveihin on mer-kitty signeerauksen lisäksi järjestysnumero.

KUVA 14. Klas Steningin artikkelit lehdissä Finska trädgårdsodlaren 1907, nro 2 ja Puutarha 1907, nro 1. Kuvituksena Ruhasen puistokuva, jonka kuvatekstinä: Syringa vulgaris var. Gloire de Moulins. Artikkelin mukaan syreeni oli kuvattu vähän ennen keskikesää / juhannusta 1906. La-sinegatiivi MUSVK12-5, Mustialan arkisto.

Kasvikuvausten lisäksi Ruhanen kuvasi johtaja Enckellin aikaista opiston toimin-taa. Valokuva oli tärkeä markkinointikeino⁴⁰⁰ ja siitä kertoo Mustiala -painokuvateos⁴⁰¹,

397 Korhonen 2003. Museoviraston kansatieteen kuva-arkistosta löytyy Grotenfeltin vuonna 1917 lahjoit-tama noin tuhannen kuvan sarja.

398 Grotenfelt 1899, 321. Sivun 321 kuvan originaalinegatiivi MUSVK320-11 Mustialan arkisto.

399 Lindgren & Stening 1918, esipuhe.

400 Victor Barsokevitsch-seura, Hinkka, Kukkonen & Vuorenmaa 1992, 21–23.

401 Mustiala 1906; Museoviraston kuvakokoelmat.

joka sisältää 46 painokuvaa kannen lisäksi ja lopun kaksi karttaa. Kirjan teema voisi hy-vin olla Mustiala rakennettuna kulttuuriympäristönä 1900-luvun alussa. Kirjan kuvista 16 kpl on Ruhasen signeeraamaa. Teoksessa Mustialaa esitellään postikorttimaisesti ja ulkokohtaisesti, korostetaan sisätiloissa tapahtuvaa opetusta ja nimenomaan agrono-miopetusta, opetustiloja ja hyvin hoidettua ympäristöä sekä ympäröiviä tilakeskuksia.

Sisäisestä elämästä antaa viitteitä kuva ruokailuhetkestä, torvisoittokunnasta ja kalama-jat, mutta vain jos tietää niiden merkityksen. Teos on selvästi tarkoitettu Mustialan opis-ton esittelyyn Enckellin toimesta.

Mustialan maataloushistoriallisen museon esineistöä Ruhanen kuvasi Antto Lai-hon toimesta. Grotenfelt saapui Mustialaan syyskesällä 1920 ja LaiLai-hon avustuksella mu-seoesineiden (1100 objektia) täydellinen luettelointi ja numerointi aloitettiin. Grotenfelt kuoli 1922 ja samana vuonna Maataloushallitus määräsi Laihon museon hoitajaksi. ”Mu-seon hoitoa, järjestelyä, esineiden hankintaa, numeroimista, kirjoihin viemistä, korjaile-mista, valokuvaamista y.m.s. varten” myönnettiin 4000 mk ja seuraavina kahtena vuo-tena 1000 mk. Vuonna 1924 museoesineistä oli noin 500 kpl valokuvattu. Esineitä oli siinä vaiheessa kaikkiaan vähän yli 1300 kpl. Laiho mainitsee myös Ruhasen museon perustajasta Grotenfeltista kuvaaman muotokuvan, joka ripustettiin museon seinälle 26.4.1923.⁴⁰² Laiho perusti 1923 Mustialaan maatalouskirjaston opiston kirjastohuonee-seen, samaan kaappiin, jossa säilytettiin museoesineistä otettuja valokuvia.⁴⁰³

Kuvajournalismin uranuurtaja Erich Salomon (1886–1944), Ruhasta muutaman vuosikymmenen nuorempi, kuvasi huomiota herättämättä merkittävissä neuvotteluissa ja poliittisissa tilanteissa. Olennaista oli, että hän oli lakitieteen tohtori, sulautui poliitik-kojen joukkoon ja tunsi kuvaamansa aiheen. Oman alansa lisäksi hän kuvasi tavanomai-sia aiheita arkea ja juhlaa.⁴⁰⁴ Ruhanen tunsi myös kuvaamansa aiheet ja luonnontieteiden ja kemian opettajana hän tunsi henkilöt, ympäristön, opetettavan alan sekä talon tavat.

Ruhasen kuvaajauran (36 vuotta) aikana valokuvaus kehittyi huimasti. Valokuvien li-sääntyminen sanoma- ja aikakauslehdissä toi kuvat ihmisten arkeen. Paikallisessa sano-malehdessä Forssan Lehdessä valokuvia alkoi näkyä vasta 1920-luvulla. Dokumentaari-nen valokuvaus ja dokumentti -käsite valokuvan yhteydessä alkoi yleistyä vasta 1930-luvulla.⁴⁰⁵ Dokumentaarinen työ edellyttää Sarasteen (1996) mukaan perustietoja esitet-tävästä asiasta ja tietojen liittämistä kuvaan.⁴⁰⁶ Nämä puuttuvat Ruhasen kuvista lukuun ottamatta hedelmätarhan puukuvia tai lehmäkuvia, joihin on merkitty päivämäärän li-säksi puulaji, naudan nimi tai LSK -tunnus.

402 Laiho 1924, 6.

403 Laiho 1924, 7.

404 Saraste 1996, 99.

405 Saraste 1996,119; Saraste 2010, 124. Sosiologi Roy Styker määritteli dokumentin lähestymistavaksi, asen-noitumiseksi kohteeseen.

406 Saraste 1996, 99.

Ruhanen oli tunnettu taitavana amatöörikuvaajana ja hän toimi kuvaajana maata-lousnäyttelyissä muun muassa Tampereella 1922 ⁴⁰⁷ ja kuvaajana Mustiala valokuvissa -kuvateoksessa,⁴⁰⁸ jolla ilmeisesti tarkoitetaan vuoden 1906 Mustiala-teosta. Ruhasen ku-via käytettiin muun muassa lehtiartikkelien kuvituksena, opetusmateriaalina, postikor-teissa. Kuvia oli myynnissä myös Mustialan kirjakaupassa, jota Kustaan Hilda-vaimo piti. Sieltä valokuvat ovat levinneet oppilaiden ja vierailijoiden mukana maailmalle. Va-lokuvakemiat hän sai mahdollisesti työnsä puolesta Keisarillisesta Aleksanterin yliopis-tosta Helsingistä keisarillisen senaatin avustuksella⁴⁰⁹ ja työskentelytilat olivat hänen omia työtilojaan kemian opettajana. Hänellä oli erinomainen mahdollisuus tehdä kokei-luja ja opetella valotuksen ja kehittämisen oikeaa suhdetta.

KUVA 15. Ruhanen 18x24 cm-koon kamera olalla Mustialan pellolla 1902–1906. Taustalla näkyy kuivurirakennuksia, keskellä 2020 purettu rakennus ja oikealla ns. Sirius-riihi. Valokuva HK19790427_613, Museoviraston kuvakokoelmat.

Nyblinin arvostelema klassismi piti pintansa Ruhasen valokuvissa. Henkilö- ja matka-kuvissa hän käytti 9x12 cm -kokoon kameraa, joka oli todennäköisesti kokoontaitettava paljekamera, jolla pystyi myös tarkentamaan lähelle. Maisema-, puisto-, eläin- ja ryhmä-kuvissa hän käytti 18x24 cm -kokoa (kuva 15). Kamerat olivat painavia jalustan

tarvitse-407 Ilkka 1931.

408 Uusi Aura 1931.

409 Vikman 2011, 42.

via puulaatikoita, joilla lähikuvaus ei ollut mahdollista, eikä objektiivia välttämättä voi-nut vaihtaa.⁴¹⁰ Vakaa käsitys oli, että alle 18x24 cm -kokoista ei kannattanut ottaa väki-joukosta tai maisemasta.⁴¹¹ Inha (1896) jakaa kamerat kolmeen luokkaan: käsikoneisiin, jalustallisiin ja näiden välimuotoon. Käsikoneet ovat pikakuvia varten ja niissä käytetään 9x12 cm tai pienempää negatiivikokoa. Ne eivät herätä huomiota ja kuvat ovat eläviä.

Maisemakuvauksessa on tarpeen himmeä lasi ja jalusta.⁴¹² Negatiivien perusteella Mus-tialassa oli myös stereokuvauskamera ja 13x18 cm -koon kamera käytössä.

Ruhanen kuvasi käsivaralla opintomatkalla 1904 pienemmällä käsikoneella. Suu-rempi 18x24 cm -koon kamera olisi ollut hidas ja vaatinut enemmän asettelua. Ehkä Ru-hanen oli aikaansa edellä, sillä vasta 1920-luvun lopulla piktorialismin aika oli ohi ja valokuvauksen uusi suunta halusi vapauttaa valokuvan ja julistaa vinon horisontin hy-väksytyksi.⁴¹³ Opintomatkakuvien hetkellisyys ja huolimaton sommitelmallisuus antaa vaikutelman kuvien myöhemmästä ajankohdasta. Samaan aikaan kuvatut suuremman koon kuvat näyttävät enemmän aikakautensa kuvilta. Kuvaustarkoitus, -tilanne ja -olo-suhteet ratkaisivat kulloinkin käytettävän kameran. Valokuvan impressionismi oli vaih-tunut ekspressionismiksi, samalla klassisen valokuvauksen ystävät, kuten Ruhanen, pi-tivät pintansa.

Ruhasen jäämistössä mainitaan ”joukko kirjoja, valokuvia ja seinätauluja”. Valo-kuvien lisäksi muusta valokuvausvälineistöstä tai kuva-aineistosta ei ole mainintaa.⁴¹⁴ Tästä päätellen kuvaamiseen liittyvää välineistöä on säilytetty muualla. Leski ei välttä-mättä ole ollut tietoinen kameroista tai negatiiveista ja oletettavasti niiden on katsottu kuuluneen Mustialalle. Hyvä kysymys onkin kenelle negatiivit ovat kuuluneet. Ostiko Ruhanen lasilevyt omalla rahalla ja kuuluivatko pimiökemiat laboratoriokustannuksiin?

Vain kemisti tai kuvauksen harrastaja on saanut tehtyä lasilevyistä kuvan, muille niillä ei ole ehkä ollut mitään arvoa.