Miksi monitahoinen lähestyminen?

Miksi laajasti käsitetty kulttuuriympäristö ja valokuva kannattaa näkyä viranomais-hankkeiden tausta-aineistossa ja mitä se tarkoittaa kestävän kehityksen kannalta. Fyysi-sessä paikassa mennyt elämä ei voi näkyä muuten kuin ihmisen jättäminä jälkinä, mutta mahdollisimman laajasti ja autenttisesti tulkittu vanha valokuva voi luoda menneestä kuvan. Moniulotteista kulttuuriympäristöä on mahdoton lähestyä vain yhdestä suun-nasta niin että tuloksena olisi kokonaisvaltainen holistinen käsitys paikasta. Sen vuoksi kaikki näkökulmat puoltavat paikkansa. Edellä esitetyn perusteella voi sanoa, että yksi valokuva ei kerro mitään moniaikaisesta ja -paikkaisesta kulttuuriympäristöstä, se vaatii kokoelman kontekstitietoineen.

Rakennetun kulttuuriympäristön näkökulmasta kulttuurinen kestävyys voidaan taata tuntemalla alueen historiaa, perinteitä ja tapoja. Niiden merkitys Mustialan kaltai-sessa moniaikaikaltai-sessa ja monipaikkaikaltai-sessa ympäristössä on keskeinen alueen ymmärtä-misen kannalta ja sen kautta säilyymmärtä-misen kannalta. Säilymisellä tarkoitan tässä paikan säilymistä arkistoissa. Koetun kulttuuriympäristön näkökulmasta luetteloiduilla valo-kuvilla on mahdollisuus olla yksi tekijä myös fyysisen paikan säilymisessä. Tämä voi toteutua muun muassa tarjoamalla maankäytön suunnitteluun asianmukaisesti luette-loitua kuvatietoa, joka on vaivattomasti saavutettavissa. Tavoitteena on, että kestävä ke-hitys toteutuu sekä paikallisesti Mustialassa, että Mustialaa kuvaavan aineiston kanssa.

Digitalisaation myötä tietokantoja voidaan hyödyntää yhdessä ja perinteisiin virkamies-prosesseihin on mahdollista liittää enemmän asianmukaisen aineiston tuottajia. Oman alansa asiantuntijoilla on mahdollisuus saattaa tieto suoraan sitä hyödyntävälle. Proses-sien helpottuessa fyysinen tiedonhaku vähenee, tiedon laajuus ja samalla virkamiesyh-teistyö lisääntyy. Se vähentää muun muassa päällekkäistä tiedontuottamista ja tarpeet-tomien henkilökohtaisten (kuva-)arkistojen syntymistä.⁵⁰⁵ Kuva-arkiston vanhaa valo-kuva-aineistoa voidaan täydennysluetteloida kulttuuriympäristönäkökulmasta maan-käytön tuottaman tiedon pohjalta oikeilla termeillä (esimerkiksi rakennustunnuksen

li-505 Lahden kaupunki 2020. Esimerkki kaupungin tasolta kaupungin maankäytön ja museon yhteistyöstä.

sääminen), jotta alueellinen rakennettu ja maisemallinen kulttuuriympäristökuva-ai-neisto olisi varmemmin löydettävissä. Rakennusten nimeämisessä ja kohdentamisessa on usein käytetty osoitetta tai kulloisen käyttäjätahon nimeä. Vastaavasti kaupungin maankäyttö voi toimeksiantaa valokuvadokumentointiprojekteja, joiden tuottama kuva-aineisto säilöttäisiin museon kuva-arkistoon. Museot tekevät nykydokumentointi-projekteja, mutta niiden hyötykäyttö on rajallista.

KULKEMA-hankeen loppuraportissa kestävää kehitystä ajatellaan ”toiminnan päämääränä, historiallisena muutosprosessina tai intentionaalisena toimintana.”⁵⁰⁶ Val-lius (2013) puhuu maaseudun elinvoimaisuuden ja jatkuvuuden perusedellytyksistä ja mainitsee monimuotoisuuden säilyttämisen. Maaseudun kuvallisen esittämisen hän nä-kee mielikuvia tuottavana prosessina, joka liittyy käsityksiin, arvoihin ja määritelmiin maaseutukulttuurista ja kuvallisten esitysten tutkimus on uusi lähestymistapa kehityk-sen ja pysyvyyden problematiikkaan, kun tarkastellaan maaseudun kulttuurista kestä-vyyttä.⁵⁰⁷ Maaseutua voi toki katsoa maataloushistorian kulmasta ja samoin valokuva-kokoelmaa. Mustialan tapauksessa se puoltaa paikkansa, koska maatalouden tekninen kehitys, karjatalouden kehittyminen, metsänhoito ja soiden valjastaminen näkyvät suo-raan tarkastelemassani valokuva-aineistossa. Pitkän ajan kuluessa rakentuneet kokoel-mat pitävät sisällään monia yhteiskunnan muutoksiin liittyviä tekijöitä.⁵⁰⁸

Kulttuuriympäristöstrategian (2014–2020) kolmena päätavoitteena oli ensiksi kult-tuuriympäristön vaalimisen ja kehittämisen entistä vahvempi asema eri sektoreiden päätöksenteossa, joka siten tukee kulttuuriarvoja ja alueellista toimintakykyä kestävästi.

Toiseksi tukea kestävää kehitystä ja vastuullista kehittämistä, mikä korostuu etenkin ra-kennetun kulttuuriympäristön kohdalla. Kolmanneksi selkeyttää kulttuuriympäristöhal-linnon vastuujakoa. Nämä kaikki tähtäävät kulttuuriympäristön uudistumiseen ja so-peutumiseen omaan aikaansa ympäristön ajan kerrokset huomioiden. Strategiassa ote-taan esille myös kansalaisten osuus kulttuuriympäristövaikuttamisessa. Sen visiossa nostetaan esille ihmisten kulttuuriympäristön arvostus ja aktiivinen toiminta. Strategi-assa esitetään toimenpiteet ja niiden tavoitetilat, joista tutkielmani kohdistuu kulttuu-riympäristön merkityksen vahvistamiseen, kulttuuriympäristötiedon määrään ja laa-dukkuuteen.⁵⁰⁹ Samaan aikaan hallituksen kärkihanke KIRAdigi (2018) pureutui raken-tamisen ja kaavoituksen julkisen tiedon saavutettavuuteen. Sen tavoitteena on yhteis-käytön edellyttämien toimenpiteiden ja tietojen määrittely sekä aineiston digitalisaa-tioon liittyvät tietokantojen rajapinnat ja rakennusperintölain mukaisen suojeluproses-sin sähköistäminen. Tavoitteet koskevat myös kulttuuriympäristösektorin toimijoita ja

506 Vallius 2013, 18. Kulttuurinen kestävyys maaseudulla-hanke.

507 Vallius 2013, 19.

508 Vallius 2013, 29.

509 OKM 2015, 7.

kulttuuriympäristötiedon tuottajia. Hankkeeseen liittyi päällekkäisten tietojen yhden-mukaistaminen ja sanastoprojektin avulla harmonisoida kulttuuriympäristöön ja raken-nussuojeluprosessiin liittyvää sanastoa.⁵¹⁰ Termistön yhdenmukaistamisella on selkeyt-tävä vaikutus alalla käytetselkeyt-tävään sanastoon, jota voidaan hyödyntää myös arkistoluet-teloinnissa. Sen kautta alan aineisto saadaan kootummin esille ja käyttöön. Vanhan tuurihistoriallisen kuva-aineiston täydennysluetteloinnissa termistön käyttö lisää kult-tuuriympäristöä kuvaavan materiaalin hyödyntämistä.

Yksittäisten kulttuuriympäristötiedon tuottajien kohdalla prosessien luominen on toivottavasti seuraava askel, kun laajempi käytäntö on saatu määriteltyä. Esimerkiksi kulttuuriperintöä säilyttävien muistiorganisaatioiden valjastaminen osaksi yhtenäisen julkisen tiedon saavutettavuutta ja niiden tietokantojen rajapintojen luominen vaikuttaa paikallistason tietojen saantiin. Yksittäisenä muistiorganisaationa museot voisivat hyö-dyntää asemaansa pienempien alueellisten arvojen kartuttajana ja yhtenäisen tietover-kon kautta saattaa erilaisten yhteisöjen arvomaailmaa osaksi laajempaa päätöksentekoa.

Tämä voisi vähentää tarvetta muun muassa maankäytön ja kaavoituksen eri vaiheissa toivottaville paikallisten kuulemisille, koska tieto on jo olemassa.

Suomen ympäristökeskuksen sähköisen rakennussuojeluprosessin suunnittelu-hankkeessa oli tavoitteena selvittää mitä tietoja suojelluista kohteista valtakunnallisesti kerätään ja miten RKY-kohteiden seuranta määritellään. Viimeksi mainittua ei ehditty hankkeen puitteissa toteuttaa, vaikka se oli asetettu optioksi. Vaatimukset sähköiselle rakennussuojeluprosessille on määritelty, mutta sitä ei ole vielä toteutettu. Jatkotoimen-piteenä ehdotetaan seurannan edistämiseksi muun muassa aineistonparannustyötä ku-ten pysyvien rakennustunnusku-ten lisääminen. eRakSusta on suora linkki Museovirastoon kunkin kohteen tietoihin.⁵¹¹ Suunnitteilla on Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä (RYTJ), johon saatetaan liittää eRakSu osaksi. Tässä vaiheessa olisi syytä miettiä esimer-kiksi alueellisten vastuumuseoiden roolia valokuvadokumentoinnissa. Valokuva on keskeinen dokumentti ja sen ottamisen helppous tekee siitä helposti sivuutettavan. Siinä vaiheessa kun kuvaa tarvitaan uudestaan tai etsitään dokumenteissa käytettyä kuvaa kiinnostutaan kuvan alkuperästä. Jos valokuvadokumentointi otetaan yhdeksi prosessin osaksi ja velvoitetaan tallettamaan prosessissa tuotetut valokuvat esimerkiksi alueellisen vastuumuseon kuva-arkistoon määritellyillä tiedoilla, valokuvat ovat saatavilla ja tal-lessa. Muussa tapauksessa saatetaan turvautua vanhaan aineistoon, jonka esiin kaivami-nen laajoista arkistoista on työn takana ja tiedot vajaita.

Näkisin tutkimukseni kulttuurin merkitysten välittäjänä ja toivoisin sen olevan jossain vaiheessa pohjana ympäristöämme muokkaavalle ja kehittävälle toiminnalle.⁵¹²

510 Sanastokeskus 2019; KIRAdigi 2018.

511 Suomen ympäristökeskus 2020, 30.

512 Lonkila 2020.