Rikollisuuteen ja sen alakulttuuriin liittyvät kokemukset kuvautuvat Birgittaa ja Hilmaa lukuun ottamatta kaikkien naisten identiteettien tulkinnoissa marginaalisuutta luovina tekijöinä. Muiden muassa Kirsi-Kerttu tekee kerronnassaan omaa marginaalisuuttaan näkyväksi kuvaamalla rikollista elämäntyyliä ja sen lainalaisuuksia. Hän luo rikollisuutta koskevassa kertomuksessaan (näyte 9) kuvaa itsestään rikollisen sosiaalisen kategorian jäsenenä ja käy neuvottelua kategorian ominaisuuksista.
Näyte 9. Kirsi-Kerttu:
1 Se edellinen elämä mis mä oon ollu, mä oon kasvanu niinku rintamaidosta asti siihen elämään et musta tulee rikollinen ja niinku ja jos ei niinku välttämättä ammattirikollinen ni jollain tasolla, ees niinku sillei häilyvällä tasolla yhteiskuntanormien puitteissa toimii ja näin et tota..
2 Meiän koko suku on semmosii täynnä, mä oon, oonks mä niinku kuudennes vai seittemännes polves rikollinen et se on niinku jotenki ollu vähän niinku sillei ajatuksena normaali jatkumo. Et mä jatkan sitä niinku uraa, mikä on meiän suvussa hyvin.. Se ei oo hyväksytty, hyväksytty on väärä sana koska en mäkään niinku, toivo mun omille lapsilleni et ne lähtee rikolliselle polulle mut toisaalta mä osaan kattoo sitä omaan historiaan nähen, et se on ihan ymmärrettävää jos niin käy.
3 Ja ehkä se on vähän muutenki mitä mä oon meidän sukulaisii kattonu, ne tekee vaikka mitä mut aika harva.. Et meit on niinku kaksi sukulaista ja minä oon, me ollaan semmosii et me ollaan käyty vankilassa, mut nää kaikki muut osaa peitellä ton hommansa ja pitää sit jonkunlaisen punasen langan ((naurahtaa)) siin toiminnassa.
4 Harvempi itse asiassa on ees huumerikollinen et saattaa olla väkivaltarikoksii tai muuta.
Omaisuusrikoksii tai talousrikoksii siel takana mut niinku..
5 Sit on niinku eräs sukulainen esimerkiks, joka on huumerikollinen ja eräs sukulainen ja minä ollaan huume- ja väkivaltarikollisii nii jotenki.. et meis on semmonen vissi ero.
6 Ja ehkä me oltiin sit ihan vitun syvällä tos meidän jutussa et se väkivalta tuli vähän niinku osana sitä ja sit ku paljo tekee ni yleensä sit paljo jää kiinnikki.
7 Antti (pseudonyymi) ku tuntee mut sieltä käyttöajalta erittäin hyvin. Ni se sano, että sus on muutenkin, et hän ei varmaan sais työnsä puolesta sanoo, mut sus on ollu alun alkaenkin semmonen erilainen tuntu, ku monessa muussa kenen kanssa työskennellään.
8 Ni mä sanoin et ehkä siin on puhtaasti se et mä en oo statukseltani ollu pelkästään niinku narkomaani, et ku mä oonkin ihan oikeesti ollukin rikollinen.
9 Et se on se mitä mä oon eläny aina, et enhän mä oo paha ihminen ollu vaik mä oon joutunu niit asioit tekee mitä mä oon tehny.
Kirsi-Kertun kerronnassa rikollinen elämäntyyli näyttäytyy tekijänä, johon hän on kasvanut
”rintamaidosta asti” (näyte 9, rivi 1). Hän rakentaa pienissä kertomuksissaan ajallista jatkuvuutta jo hyvin varhain lapsuudessa omaksutulle yhteiskunnan normeista ja valtavirrasta poikkeavalle identiteetille. Kirsi-Kerttu identifioi itsensä vahvasti rikollisen sosiaaliseen kategoriaan ja
samaistuu kategorian jäseniin. Rikollisuus näyttäytyykin Kirsi-Kertun kerronnassa ikään kuin uravalintana, joka on periytynyt sukupolvelta toiselle (2).
Kertomuksessaan Kirsi-Kerttu pyrkii tekemään ymmärrettäväksi, perustelemaan ja oikeuttamaan valintojaan. Kirsi-Kerttu havainnollistaa rikollisuutta omana aktiivisena valintanaan luoden kuvaa itsestään taitavana rikosmaailman toimijana. Kirsi-Kerttu rakentaa itsestään kuvaa määrätietoisena, vahvana sekä vapaana valitsemaan ja toimimaan oman tahtonsa mukaisesti.
Kirsi-Kertun puheessa tuleekin monien muiden rikostaustaisen naisten tapaan näkyväksi tunteiden sijaan toimintaan keskittyminen sekä rohkeuden ja pelottomuuden osoittaminen vaikeissa tilanteissa. Toisaalta hän tekee omia valintojaan ymmärrettäviksi kuvaamalla niitä lapsuudessa omaksutuksi tavaksi toimia ja elää siirtäen näin vastuuta perheelleen.
Vaikka Kirsi-Kerttu sijoittaa itsensä rikollisen kategoriaan, hän vastustaa stereotypisoivaa kategorisaatiota, joka niputtaa kaikki rikolliset yhdeksi joukoksi. Hän jäsentää rikollisuutta erilaisen rikollisuuden alakategorioiden kautta ja luo eroa omaisuusrikollisten, huumerikollisten ja väkivaltarikollisten välille (4). Hän sijoittaa itsensä huume- ja väkivaltarikollisten kategoriaan pyrkien näin tekemään ymmärrettäväksi omaa rooliaan rikollismaailman toimijana (5).
Kirsi-Kerttu luo vastakkainasettelua myös rikollisten ja rikoksia tekevien narkomaanien välille. Hän kuvaa itseään sekä rikolliseksi että narkomaaniksi, mutta tekee eroa narkomaanien kategoriaan esittämällä itsensä poikkeavana ryhmän edustajana (7). Hän positioi itsensä ”oikeaksi rikolliseksi”
ja näin erilaiseksi suhteessa niihin, jotka ovat ensisijaisesti narkomaaneja ja vasta toissijaisesti rikollisia (8). Hän vastustaa stereotyyppistä narkomaanin roolia ja pyrkii kuvaamaan erilaisuuttaan suhteessa tähän. Kirsi-Kertun kertomuksessa rikollinen elämäntapa ja itsen määrittämien rikolliseksi näyttäytyykin jossain määrin jopa tavoiteltavana asiana. Toisaalta Kirsi-Kertun puheesta on luettavissa §1§2§1rikollisen kategoriaan liittyvää moraalista ristiriitaa. Hän pyrkii vastustamaan stereotyyppiseen rikollisen kategoriaan liitettäviä kielteisiä ominaisuuksia ja irtisanomaan itsensä pahan ihmisen kategoriasta (9).
Vilma sitä vastoin sijoittaa itsensä ennen muuta päihdeongelmaisen kategoriaan ja kuvaa rikollisuutta jatkumona päihteiden käytölle. Hän tekee kertomuksessaan omaa marginaalisuuttaan näkyväksi kuvaamalla päihdemaailman alakulttuuria ja sen lainalaisuuksia (näyte 10).
Näyte 10. Vilma:
1 Mut vangittiin muistaakseen.. teini-ikäisenä vangittiin ja tota.. Eiku täysi-ikäisenä.. Joo.. Ja sit tuli vankeusrangaistuksia ja näitä (päihteidenkäytön seurauksena)... Sit niitä alko tulee tiuhaa.
2 Omaisuusrikoksii on ainoastaan, et mul on niinku sillei et joitain sillei et sekopäissään niinku… Öö.. Niinku jotenki aiheutunu sillei niinku pieni väkivaltatilanne niinku.. Et se ei oo ollu siis mitää semmosta, et puukkojen kanssa mitään.. Ei mitään tämmöstä vakavaa mut semmosta.. Sekoilua.. Ihan et mitä nyt voi olettaa huumeporukoissa hilluvalta ihmiseltä.
4 Et sen takii on niitä rikoksii nii paljon, koska niinku huumeet maksaa tosi paljo ja..
5 Tietysti se olis voinu olla yks vaihtoehto niinku.. Et olis itteensä kaupannut tuolla.. Mut mä en pystyis elää itteni kaa niinku.. Mun mielestä se on nii etovaa niinku..
6 No ne (tuomiot) on aina semmosii vuoden tai alle. Et tota.. Niinku jotain sitä luokkaa, et..
Omaisuusrikoksist ei mitää isoja tuomioit saa ja ei mul mitää isoja tekoikaa oo, et näpistyksii ja jotain tommosii niinku.. Ku on vaa ollu pakko tehä niinku, et saa.. Päihteit itelleen.
Rikollisen kategorian omaksuminen ei näyttäydy Vilman kerronnassa yhtä yksiselitteisenä kuin Kirsi-Kertulla. Kuvatessaan useita vankeustuomioitaan Vilma luo itsestään kuvaa yhteiskunnan valtavirrasta ja normeista poikkeavana yksilönä (näyte 10, rivi 1). Silti hänen kerronnassaan ilmenee myös rikollisen kategoriaa vastustavaa puhetta. Vilma kuvaa rikoksia ja väkivaltatilanteita normaaliksi huumeporukoissa tapahtuvaksi ”sekoiluksi”, eikä niin ”vakavaksi” asiaksi (2). Kirsi-Kertun tapaan myös Vilma tekee näkyväksi rikollisuuden alakategorioita, kuten omaisuus- ja
väkivaltarikoksia, joista omaisuusrikokset näyttäytyvät hänen kerronnassaan lievempinä (2 ja 6).
Näin hän luo eroa varsinaiseen rikollisen kategoriaan, johon liittää kielteisiä ominaisuuksia, kuten vakavampaa väkivaltaa ja ”puukkojen kanssa” heilumista (2).
Siinä, missä Kirsi-Kerttu kuvaa rikollisuutta omana aktiivisena valintanaan, näyttäytyy se Vilman kertomuksessa enemmän olosuhteiden pakkona. Vilman kuvaa kertomuksissaan pyrkimystä normaaliuden säilyttämiseen. Hän tekee ymmärrettäväksi poikkeamistaan yhteiskunnan normeista kuvaamalla rikollisuutta päihteiden käytön pakollisena jatkumona huumeiden rahoittamiseksi (4 ja 6). Hän tekee kertomuksessaan eroa myös itsensä ja itseään myyvien naisten välille. Naisen asema näyttäytyykin Vilman kertomuksessa dikotomisena. Rahoittaakseen huumeiden käyttöään naisella on päihdemaailmassa kaksi vaihtoehtoa – myydä itseään tai tehdä rikoksia (5). Sama kahtiajako tulee esille myös Liisan (näyte 11) ja Sinikan (näyte 12) päihde- ja rikollismaailmaa kuvaavissa kertomuksissa.
Naiset rakentavat päihteiden käyttöä ja rikollisuutta koskevissa kertomuksissaan eroa yhteiskunnan valtavirtaan, mutta myös päihde- ja rikosmaailmassa toimiviin miehiin. Sukupuoli toimiikin rikostaustaisen naisten kertomuksissa marginaalista asemaa vahvistavana tekijänä.
Naisten sijoittuminen kaksinkertaiseen marginaaliin tulee näkyväksi useissa naisten kertomuksissa. Esimerkiksi Liisa kuvaa päihteiden käyttöä koskevassa kertomuksessaan naisten asemaa päihdemaailmassa (näyte 11).
Näyte 11. Liisa:
1 Et toisaalta siinä on sekin puoli et välillä ajatellaan että nainen ei voi olla väkivaltanen ja niin poispäin mutta nainen voi olla väkivaltanen, hyvinkin väkivaltanen.
2 Mutta myös se hyväksikäyttö mitä ei, esimerkiks mulla on ollu et naisella on tietty muotti, tietty asema päihdemaailmassa ja se ei oo mikään kauheen hyvä. Et esimerkiks nyt käytän rumia sanoja mut silleen että monesti miesten suusta kuulee sen, et mullekkin sanottiin et
toi nainen on vaan pirihuora ja toi on semmonen, et yleensä ne oli nuoria kauniita tyttöjä jotka pumpattiin täyteen piriä ja sitten niitä käytettiin hyväksi. Et se on, se on ihan sairasta.
Mut toi, toi nyt teki mieli sanoo, toi ei nyt nätti asia oo mut se kuvaa mun mielestä aika hyvin.
3 No kyllä se tavallaan kaiken, siis ihan kaikenlainen hyväksikäyttö mitä mä koin niin totta kai se vaikutti, mut mä en sillon oikeen hahmottanut vielä miten rajua se hyväksikäyttö oikeen oli.
4 Ja tota en nyt tarkota sitä et mut ois pumpattu täyteen ja sitten käytetty hyväksi mutta kaikin puolin, niin fyysisesti ja psyykkisesti.
5 Mut mulla se käänty niin päin et musta tuli väkivaltanen. Et kyllähän se, tai ainakin mä ihannoin sitä, niinku silleen että tavallaan että mun yli ei kävellä. Et tota jotenkin siellä piti ottaa se paikkansa siinä maailmassa et mä olin kyllä hyvä uhkailee mut sitä mä en tiedä mitenkä, totta kai se näkyy, nyt tää menee kyllä aika vaikeeks miten nää selittää…
6 Kyllä mä yritin ottaa ja kyllä mä otinkin sellasen roolin et se väkivalta tuli, mä rupesin käyttää väkivaltaa et mä oisin jossain arvoasteikossa, päihdemaailman arvoasteikossa jotenkin korkeemmalla. Et valitettavasti niin tein.
Liisan kertomuksessa piirtyy esille naisten päihteiden käyttöön ja rikollisuuteen liittyvä stigma ja sen kiistäminen. Kertomus liikkuu moraalisessa ja emotionaalisessa jännitekentässä, jossa onni ja epäonni, vaara ja pelastus sekä kunnia ja häpeä kamppailevat keskenään (ks. Hänninen, 1999).
Hän sijoittaa kertomuksessaan naiset altavastaajan asemaan päihdemaailmassa (näyte 11, rivi 2) ja kuvaa naisiin kohdistuvaa fyysistä ja psyykkistä hyväksikäyttöä (2 ja 3). Samalla hän tuottaa tästä kategoriasta poikkeavaa kategoriaa itselleen kuvatessaan muutostaan väkivaltaiseksi (5).
Kertomuksessa Liisan väkivaltaisuus näyttäytyy päähenkilön keinona pelastua joutumiselta tyypilliseen naisen altavastaaja-asemaan rikollismaailmassa (1, 5 ja 6). Hän kuvaa naisen asemaa päihdemaailmassa samaan tapaan kuin Vilma: naisen on joko hyväksyttävä asemansa olosuhteiden uhrina tai pyrittävä selviytymään keinolla millä hyvänsä. Näin hän tekee ymmärrettäväksi ja oikeuttaa naisten väkivaltaista käytöstä ja samalla perustelee omaa mennyttä minäänsä.
6 Viimeinen rikostuomio valtavirtaan suuntaajana
Marginaalisuus ei ole täysin riippuvainen rikostaustaisten naisten omasta toiminnasta, ajattelusta tai ominaisuuksista, vaan se muodostuu vuorovaikutuksessa kuulijoiden suhtautumistapojen sekä yhteiskunnassa vallitsevien arvojen ja normien kautta. Naiset peilaavat itseään suhteessa normatiivisen mallitarinan mukaiseen elämäntapaan ja sen mukaan määritettyyn kansalaiseen.
Naiset kuvaavat normatiivisesti määritettyä henkilöä raittiina, työssäkäyvänä, perheellisenä ja lain mukaan toimivana. Naisten kerronnasta on tulkittavissa, että he pyrkivät usein suuntautumaan viimeisen rikostuomion jälkeen kohti valtavirtaa Marginaaliin tai keskukseen asettuminen ei ole kuitenkaan täysin yksiselitteistä, vaan riippuu niin kertojasta kuin kuulijasta.
Itse rikostuomion suorittamista kuvaavissa kertomuksissa kuvastuvat aidon kohtaamisen ja hoidon merkitys. Vilma kuvaa, kuinka ”rankaiseminen” ja ”kaappiin kuivumaan” laittaminen eivät edistä toipumista tai muutosta kohti rikoksetonta elämää. Hän korostaa monen muun tutkittavan tavoin, kuinka toivoisi ammattilaisten tulevan ”hyvällä tapaa väleihin” ja ohjaavan hoitoon. Kirsi-Kerttu (näyte 12) kuvaa aidon kohtaamisen merkitystä muutosprosessin käynnistämisessä seuraavalla tavalla:
Näyte 12. Kirsi-Kerttu:
Mä muistan ku se semmonen nuori naishoitaja se laitto käden mun käden päälle ja se sano, et se niin toivoo oikeesti… et niinku et mun.. paha olo niinku helpottais ja et et niinku.. ja mä muistan sillo vaik mä olin iha varmaa toinen silmä pyöri toises kulmas ja toinen kattoo jonnekin yläviistoon. Ja mä käännyin sitä päin ja mä sanoin, et mä lupaan et jos mä joskus vittu parannun tästä paskasta ja pystyn olee näitten asioiden kanssa ni mä ihan ehdottomasti haluun ihmisten auttamisalalle töihin. Et niinku se jotenki jätti se kohtaaminen mulle sen palon lähtee työskentelemään siihen duuniin, mitä mä nykyään periaatteessa teenkin. Et niinku näkee niitä huonompiosasia, tai huonompiosasia vitun väärä sanavalinta!
Siis ihmisii, jotka ei handlaa sitä omaa päihdeongelmaa tai elämänhallintaa. Et niinku.. joilla on ollu ihan vitun paska tsägä, ni olla niinku niitten tukena. Et, et.. ilman niit kohtaamisii siellä mä en ois tässä.
Naisten kertomuksissa käsitellään monenlaisia traumaattisia elämänkokemuksia liittyen esimerkiksi päihteiden käyttöön tai väkivaltaisiin ihmissuhteisiin. Parisuhteeseen liittyvien väkivaltakokemusten yhteydessä rikostuomion suorittaminen kuvastuu naisten kertomuksissa jopa turvalliseksi ja sitä kautta positiiviseksi kokemukseksi. Vilma kuvaa tilannetta seuraavasti: ”nyt voi nukkuu rauhassa, et kukaa ei lyö niinku mitää niinku hereille.”
Huomioitavaa on, että rikostaustaiset naiset näyttäytyvät oman elämänsä aktiivisina toimijoina sekä päihde- ja rikosmaailmassa että viimeisen rikostuomion virittämässä muutosprosessissa.
Kukaan tutkittavista ei asemoi itseään ainoastaan olosuhteiden uhrin positioon. Yleisesti naisten kertomuksista on havaittavissa, että usein omaa selviytymistä pyritään selittämään aktiivisen toimijuuden kautta, mutta tulkinta toimijuudesta ei ole kuitenkaan yksiselitteistä. Esimerkiksi Kirsi-Kertun (näyte 13) kertomuksessa rikollisuus näyttäytyy hyvinkin vahvasti omana aktiivisena valintana, mutta toisaalta hän luo samanaikaisesti kerronnassaan kuvaa päihteidenkäytöstä ja rikollisuudesta lapsuudessa opittuna toimintatapana asettaen itsensä näin ollen myös osittaiseen uhrin positioon.