Representaatio on vakiintunut humanististen ja yhteiskuntatieteiden keskeiseksi käsitteeksi ja erityisesti kulttuurintutkimuksen piirissä representaatioiden tutkimus on keskeisessä asemassa.
Teoreettisesti esittäminen ja sitä kautta edustaminen representoimalla perustuu siihen, että jo-tain esitetään uudelleen eli re-presentoidaan. Jokin toinen asia toimii siis alkuperäisen asian tilalla ja representoi sitä, esittää jotain itsensä ulkopuolista. Esimerkiksi kuva ihmisestä on to-dellisen, fyysisen ihmisen tilalla ja representoi eli esittää tai edustaa tätä. Tällaisen materiaali-sen ulottuvuuden lisäksi repremateriaali-sentaatioon liittyy erityisesti materiaali-sen abstraktimpi ulottuvuus, jossa jonkin toisen asian avulla esitetään mielelle jotain. Esimerkiksi mielikuva jostain ihmisestä voi olla tällainen representaatio, jolla ei ole olemassa suoraa fyysistä vastaavuutta kohteensa kanssa.
(Seppänen 2005, 82–83.)
Representaatiossa jokin poissaoleva siis korvataan jollain toisella, uudenlaisen läsnäolon muo-dolla. Tämä läsnäolo voi olla fyysistä, esimerkiksi tapauksessa, jossa kansanedustaja edustaa äänestäjiä tai sitten kyseessä voi olla mentaalinen edustus, jossa mielikuva jostain ihmisestä edustaa tätä todellista ihmistä tai median tarjoama representaatio jostain ihmisryhmästä, joka edustaa koko tätä ihmisjoukkoa (Hall 2013, 15–36). Tutkimuksessani olen osaltaan kiinnostu-nut representaatioiden ilmenemisestä fyysisessä objektissa (levynkannet) sekä siitä kuinka ne esittävät hc punkin keskeisiä ajatusmalleja mielelle, eli minkälaisia mielikuvia ne rakentavat kuva-aiheiden ja erilaisten esitystapojen avulla. Representaatio ei siis ole itsessään olemassa tai jotenkin automaattisesti nouse todellisuudesta, vaan se aina tuotetaan ajattelun (esim. mielikuva) tai toiminnan (esim. levynkannen tekeminen) kautta.
Tutkimuksessani tarkastelen representaation käsitettä kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta ja tutkimukseni perustuu konstruktivistiseen representaatiokäsitykseen. Tällä viitataan siihen, että kulttuuriset objektit eivät vain ole olemassa meidän jakamassamme sosiaalisessa todellisuudessa, vaan niin liittyvät merkitykset aina tuotetaan. Tämä tarkoittaa, että representaatiot eivät sellaisinaan vain ilmene, vaan niitä tietoisesti tehdään ja tähän tekemiseen liittyy aina symbolista työtä, jossa jaettuja merkityksiä rakennetaan eli konstruoidaan kulttuurisesti. Näin ollen representaatiot ja niiden sisältämät kulttuuriset merkitykset myös ovat jatkuvassa muutoksen tilassa, kun niiden merkityksiä jatkuvasti uudelleenartikuloidaan. Sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvassa representaatiokäsityksessä representaatiot eivät myöskään vain heijasta ulkoista todellisuuttamme vaan aktiivisesti osallistuvat sen rakentamiseen ja tuottamiseen. (Seppänen 2001, 31–36.)
Keskeistä representaatioiden tutkimuksessa ovatkin kysymykset siitä, millä tavoin represen-taatiot esittävät ja tuottavat kulttuurista todellisuutta sekä kenen näkökulmista ja millä keinoin nämä representaatiot rakentuvat. Tutkimukseni kontekstissa tämä tarkoittaa käytännössä sitä, minkälaisin kuvallisin keinoin levynkannet tuottavat hc punk -alakulttuurin jaettua kulttuu-rista todellisuutta. Representaation käsite on keskeinen silloin, kun tutkitaan ihmisten tuotta-mia merkityksiä tietystä asiasta, tutkimukseni tapauksessa hc punk -alakulttuurista. Levyn-kansien ei voida sinällään olettaa heijastan tämän alakulttuurin materiaalista ja elettyä todelli-suutta suoraan, vaan ne ovat osana sitä merkitysten rakennuksen prosessia, jossa alakulttuurin yhteinen kuvien kieli ja sitä kautta laajempi kuvallinen kielioppi sekä siihen liittyvä merkitys-ten verkosto muodostuvat. (Seppänen 2005, 77–84.)
Voidaan ajatella, että on olemassa kaksi representaatioiden tasoa: mentaalinen representaatio, jossa jotain esitetään mielelle ja merkityksien välittäminen, jossa jotain esitetään tai välitetään jollekin toiselle jonkin symbolisen kielen avulla. Tässä yhteydessä kieli voi tarkoittaa siis pu-hutun kielen lisäksi tekstiä, kuvia tai mitä tahansa välittävää kulttuurisesti jaettujen symbolien järjestelmää. Tässä viestinnässä käytetyt merkit perustuvat siis mentaalisiin representaatioi-himme, joten jaetut kulttuuriset merkitykset mahdollistavat kommunikaation tai ainakin asioi-den ymmärtämisen karkeasti samalla tavalla. Ilman näitä jaettuja kulttuurisia merkityksiä emme pysty välittämään toisille ymmärrettävästi niitä mentaalisia representaatioita, jotka meillä on mielessämme. Voidaan siis puhua kulttuurisesta ymmärryksestä siinä mielessä, että
samaan kulttuuriin kuuluvat ymmärtävät näitä merkityksiä suurin piirtein samoilla tavoilla.
(Hall 2013, 15–36.) Tähän representaation ulottuvuuteen liittyykin tutkimukseni ajatus siitä, että levynkannet toimivat hc punk -alakulttuurin jaettuja merkityksiä sisältävinä teksteinä ja niiden tulkinta ja ymmärrys alakulttuurisesti merkittävällä tavalla vaatii alakulttuurista luku-taitoa eli tiettyjen mentaalisten representaatioiden joukkoa, johon nämä merkitykset kytkeyty-vät.
Representaatioissa ero ja toisaalta samankaltaisuus muihin toimivat laajemmassa merkityk-sien paikantumisen järjestelmässä tärkeinä määrittäjinä. Erot voivat olla selkeitä kaksijakoi-suuksia, jossa ero tekee asian merkitykselliseksi (yö/päivä) tai sitten erot tai samankaltaisuu-det voivat olla asteittaisia, jolloin asteittainen eroavuus toimii merkityksen paikantumisen apuna. Asiat saavat usein merkityksiään tällä tavoin, kun pyritään suhteuttamaan jotain uutta asiaan jo tunnettuihin merkityksiin. (Seppänen 2005, 88–89.) Esimerkiksi punk-levyn kan-nessa kuvattu seitsenpäinen käärme, jolla on tunnistettavat ihmisten kasvot käärmeen kaulojen päässä, vaatii monenlaisten jaettujen kulttuuristen merkitysten tulkintaa ja suhteuttamista kes-kenään tullakseen ymmärretyksi. Tulkinta vaatii ensinnäkin käärmeen kulttuuristen merkitys-ten tuntemista symbolisella tasolla (vaarallinen, petollinen jne.), päiden määrän merkityksen rinnastamista esimerkiksi ilmestyskirjan pedon päiden monilukuisuuteen, tai antiikin taruston Hydra-taruolennon päihin, jossa yhden katkaistun pään tilalle kasvoi aina kaksi uutta. Ihmis-kasvojen merkitysten tunnistaminen puolestaan nojaa siihen, että katsoja tuntee suomalaisia poliittisia vaikuttajia ja osaa tunnistaa käärmeen päiden ihmiskasvojen esittävän näitä henki-löitä ja osaa suhteuttaa tämän laajempaan hallitsevia kulttuurisia voimia kritisoivaan punk-ku-vastoon. Ainoastaan nämä elementit tunnistamalla voidaan kannen kokonaisviestiä alkaa tul-kitsemaan esimerkiksi hc punk alakulttuurisesti merkityksellisellä tavalla, tulkitsemalla kuvaa esimerkiksi näin; ”suomalaiset poliitikot ovat petollisia kuin käärmeet ja vaikka yhdestä pääs-täisiin eroon, tilalle tulee kaksi yhtä pahaa” tai ”eri puolueiden poliitikot ovat vain saman lo-punaikojen pedon erilaisia kasvoja, joiden taustalla on sama petollinen ruumis”.
Representaatio ei siis sinällään itsenäisesti nouse todellisuudesta, vaan se tuotetaan symbolisten merkityksen tekemisen käytäntöjen kautta. Todellisuuden objektin ja sitä edustavan represen-taation välillä oleva suhde ei ole mitenkään luonnollinen ja automaattisesti määräytyvä, vaan se on aina sattumanvarainen ja perustuu meidän sisäisiin ymmärryksemme prosesseihin sekä valitseviin kulttuurisiin konteksteihin. (Hall 2013, 15–36.) Esimerkiksi käärmeen merkitykset eivät välttämättä mitenkään liity käärmeen fyysisiin ominaisuuksiin vaan niihin mytologisiin ja
kansantarustollisiin konteksteihin, joita käärmeen hahmolle on annettu. Tutkimuksessani tar-kastelen juuri tällaisia hc punkin alakulttuuristen jaettujen merkitysten järjestelmiä, analysoiden kuvista niitä visuaalisia keinoja, aiheita ja teemoja, jotka tuottavat nämä tietynlaiset merkitysten joukot katsojan mieleen.
Representaation ja todellisuuden järjestys ei myöskään aina ole se, että representaatio muodos-tuu todellisuuden pohjalta. Itse asiassa monissa kohdin representaatio edeltää todellisuutta.
Meillä voi olla esimerkiksi mielikuva jostain paikasta tai ihmisestä jo ennen kuin olemme vie-railleet kyseisessä paikassa tai tavanneet kyseistä ihmistä. Samalla tavalla representaatiot voivat rakentaa tietynlaista kuvaa alakulttuurista, sen ideologiasta, estetiikasta ja käytännöistä jo en-nen kuin kyseistä alakulttuuria on kohdattua todellisuudessa. Yhä een-nenevissä määrin mediavä-litteinen todellisuutemme tarkoittaakin usein sitä, että meillä on jonkinlainen representaatio tie-tystä ihmisryhmästä tai asiasta ennen kuin olemme edes kohdanneet tätä itse. Esimerkiksi omaan käsitykseeni punk-alakulttuurista vaikuttivat paljolti juuri levynkannet, artistien keikka-kuvat, levyarvostelut sekä verkkosivujen sisällöt jo ennen kuin olin tutustunut yhteenkään ala-kulttuurin sisäpiiriläiseen tai osallistunut ensimmäiselle punk -keikalleni. Myöhemmin käytän-nössä tapahtuneet kohtaamisen tämän alakulttuurin fyysisen todellisuuden kanssa muokkasivat sitten näitä representaatioitani osaltaan vahvistaen niitä ja toisaalta taas aiheuttaen niin suurta ristiriitaisuutta kerrotun ja eletyn todellisuuden välille, että nämä representaatiot muovautuivat uudenlaisiksi.
Täytyy kuitenkin huomata, että vaikka kokisimme asioita vain representaatioiden välityksellä, emmekä pääsisi koskaan kokemaan näiden tapahtumien fyysistä todellisuutta, ne ovat meille silti yhtä lailla todellisia ja ajattelemme niiden olevan sinänsä totta. Esimerkiksi päivittäisen uutislähetyksen tapahtumat koetaan vain representaation tasolla, mutta niiden todenperäisyyttä harvoin kyseenalaistetaan ja fyysisessä todellisuudessa toimitaan näiden representaatioiden tar-joaman tiedon pohjalta (Seppänen 2015, 95–96). Samoin alakulttuuristen representaatioiden voidaan nähdä vaikuttavan alakulttuurin jäsenien elämään sekä asenteisiin, esimerkiksi saman-laisina toistuvat poliisivoimien representoimisen käytännöt levynkansissa voivat herättää epä-luottamusta virkavaltaa kohtaan, vaikkei kyseisellä henkilöllä itsellään edes olisi negatiivisia kokemuksia virkavallasta (kuva 5).
Kuva 5. Hardcore punkin representaatioita poliisivoimista. First Blood, Doom & Kansalaistot-telemattomuus -bändien kansitaidetta.
Representaatioihin liittyy siis aina representoimisen politiikkaa. Kysymykset siitä ketä esitetään, millä tavoin ja kenen ehdoilla ovat tässä keskeisiä kysymyksiä. Representaatioihin liittyy myös aina jollain tasolla ideologinen ulottuvuus, Sepän (2012, 160) mukaan ”jokainen kulttuurisesti merkittävä representaatio voidaan tulkita ideologiseksi, koska se kutsuu vastaanottajiaan osal-listumaan omaan tapaansa näyttää maailma”. Hc punk -alakulttuurin ollessa ideologisesti suu-relta osin suuntautunut vallitsevaa kulttuurista hegemoniaa vastaan, voidaan olettaa, että kansi-taiteista on nähtävissä myös merkkejä tällaisesta ideologisesta kamppailusta sekä kutsu katsoa maailmaa kannen välittämän tietynlaisen alakulttuurisen näkökulman kautta. Tutkimukseni kiinnostus representaatioiden osalta suuntautuu myös tähän representaatioiden politiikkaan ja ideologiseen ulottuvuuteen siltä osin, kun ne ovat kansitaiteista luettavissa. Keskeiseksi kysy-mykseksi representaatioiden suhteen nouseekin se, millaisia maailman näkemisen tapoja näihin kansiin kytkeytyy ja minkälaisin keinoin, eli kulttuurisesti jaetuin merkityksin näitä katsomisen tapoja kansissa tuotetaan.