Ravitsemuskasvatuksessa hyödynnettyjä teorioita ja menetelmiä

Teoreettisen viitekehyksen hyödyntäminen terveyden edistämisen interventioiden suunnittelussa ja toteutuksessa lisää niiden vaikuttavuutta (Glanz ym. 2005, Hoelscher ym. 2002).

Teoriassa kuvataan käsitteet, niiden väliset suhteet sekä olosuhteet, joissa suhteet toimivat (Savola ja Koskinen-Ollonqvist 2005). Teoria auttaa vastamaan intervention suunnittelun kannalta oleellisiin kysymyksiin, kuten miksi yksilö toimii tietyllä tavalla, millaisest ovat eri syytekijöiden yhteisvaikutukset ja minkä tulee muuttua, jotta toiminta muuttuu. Useimmat raportoiduista, kouluympäristössä toteutetuista interventioista ovat hyödyntäneet jotain terveyden edistämisen teoreettista viitekehystä. Seuraavassa on kuvattu tarkemmin muutamia keskeisiä terveyden edistämisen interventioissa käytettyjä teorioita.

Perustellun toiminnan teorian (Theory of Reasoned Action) mukaan yksilön käyttäytymistä ennustavat parhaiten asenteiden ja normien muovaamat tietoiset aikomukset (Fishbein & Ajzen, 1975). Käyttäytymistä edeltää aina aikomus, jonka voimakkuus määrää käyttäytymisen todennäköisyyden. Teoriassa käyttäytymisen todennäköisyyttä kuvataan jatkumolla johon yksilöt sijoitetaan. Suunnitellun käyttäytymisen teoriassa (Theory of Planned Behavior) perustellun toiminnan teoriaan on lisätty pystyvyyskäsite. Näitä molempia teorioita on hyödynnetty useissa ravitsemuskasvatusinterventioissa (mm. Bessems ym. 2012, Prelip ym. 2012, Wilson ym. 2012).

Motivaatioteorioihin kuuluva itsemääräämisteoria (Self-determination Theory) tarjoaa selityksen yksilön omaksumalle ja ylläpitämälle käyttäytymiselle (Deci ja Ryan 1985 ja 2000, Ryan ja Deci 2000). Teorian mukaan ihmisellä on luontainen psykologinen tarve autonomiaan (autonomy), kompetenssin tunteeseen (competence) ja yhteenkuuluvuuteen (relatedness). Autonomian tunne syntyy, kun yksilöllä on vapaus valita ja säädellä itse toimintaansa. Kompetenssin tunne syntyy yksilön mahdollisuudesta saavuttaa haluttu lopputulos ja kontrolloida omaa toimintaansa.

Yhteenkuuluvuuden tunteeseen kuuluu merkityksellisen yhteyden saavuttaminen muihin ihmisiin sekä ymmärretyksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi tulemisen tunne. Teorian mukaan

autonomian, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen täyttyessä autonominen motivaatio vahvistuu (Deci ja Ryan 2000).

Itsemääräämisteorian mukaan autonomian tunnetta voidaan vahvistaa tarjoamalla lapselle vaihtoehtoja toiminnan toteutukseen kieltojen sijaan, välttämällä ulkoisia palkkioita, tarjoamalla relevanttia tietoa ja perustelun käyttäytymisen muuttamiselle ja käyttämällä autonomian tunnetta vahvistavaa viestintätapaa välttäen painetta ja kontrollia (Deforche ym. 2011).

Kompetenssin tunnetta vahvistetaan suunnittelemalla interventioihin sisältyvä toiminta lasten kykyjen mukaan, auttamalla lapsia asettamaan realistisia tavoitteita ja tarjoamalla lapsille palautetta toiminnastaan. Yhteenkuuluvuuden tunnetta voidaan vahvistaa muun muassa suosimalla ryhmätehtäviä ja – keskusteluja sekä ohjaajan empaattisella asenteella ja lasten tasavertaisella kohtelulla. Itsemääräämisteoriaa hyödyntävän, ruokailutottumusten edistämiseen ja ylipainoisuuden vähentämiseen tähtäävän opinto-ohjelman on todettu lisäävän pystyvyyden tunnetta, vähentävän sokeripitoisten juomien kulutusta ja pikaruokien annoskokoja (Contento ym. 2010).

Yksilön käyttäytymistä voidaan määrittää myös itsesäätelyteorian (Self-regulation Theory) avulla (Bandura 1991). Teoria jakautuu kolmeen vaiheeseen: oman käyttäytymien arviointi, oman toiminnan suunnittelu sekä tavoitteiden asettaminen ja käyttäytymisen muuttaminen.

Tämän kolmennen vaiheen jälkeen prosessi palaa kehämäisesti takaisin ensimmäiseen itsetarkastelun vaiheiseen.

Suunnitellun käyttäytymisen teorian (Theory of Planned Behavior) mukaan yksilön käyttäytymistä selittävät käyttäytymisaikomukset, joilla tarkoitetaan aikomusta toimia tai olla toimimatta tietyllä tavalla (Ajzen 1988). Käyttäytymisaikomusten taustalla vaikuttavat asenteet, joilla tarkoitetaan yksilön uskomusta tietyn käyttäytymisen johtamisesta tiettyihin tuloksiin ja yksilön arviot näistä tuloksista. Yksilön kokiessa tietyn käyttäytymisen johtavan myönteiseen tulokseen, omaa hän myös myönteisen asenteen käyttäytymistä kohtaan ja päinvastoin. Teorian mukaan käyttäytymisaikomukseen vaikuttavat sosiaaliset normit ja havaittu käyttäytymiskontrolli. Sosiaalisilla normeilla tarkoitetaan yksilön uskomuksia häneltä odotettavasta käyttäytymisestä ja motivaatiota toimia näiden odotusten mukaisesti.

Havaittu käyttäytymiskontrolli sen sijaan sisältää kontrolloivat uskomukset, havaitut mahdollisuudet ja rajoitteet.

Sosiaaliskognitivinen teoria (Bandura 1986) on yksi eniten käytetyistä viitekehyksistä terveyden edistämisessä (Baranowski ym. 1997). Se tarkastelee psykososiaalisia tekijöitä, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen sekä menetelmiä, joilla voidaan edistää käyttäytymisen muutoksia.

Teorian mukaan yksilö, hänen käyttäytymisensä ja ympäristö ovat keskenään jatkuvassa vuorovaikutuksessa, mikä vaikuttaa tulevaan käyttäytymiseen. Teorian keskeiset käsitteet ovat mallioppiminen, pystyvyysodotus, tunteiden hallinta ja vastavuoroinen määräytyminen.

Bioekologista systeemiteoriaa (Bronfenbrennen 1979), joka tunnetaan myös nimellä sosio-ekologinen malli, on käytetty lasten ja nuorten hyvinvointia edistävien hankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa (Townsend ja Foster 2011, Stokols 1996). Teorian avulla voidaan tunnistaa yksilössä sekä hänen fyysisessä ja psyykkisessä ympäristössään olevia käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä (Robinson 2008). Teorian perusolettamuksena on, että yksilö on kasvava ja muuttuva kokonaisuus, joka osallistuu myös itse ympäristönsä rakentamiseen. Yksilön kehitys ei näin ollen tapahdu vain ympäristön vaikutuksesta, vaan yksilön ja ympäristön välinen vuorovaikutus on molemminpuolista. Teorian mukaan käyttäytymiseen vaikuttavat yksilön

sisäiset, sosiaaliset, kulttuuriset ja fyysiseen ympäristöön liittyvät tekijät, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kehitykseen vaikuttavat myös lähiympäristöjen väliset suhteet.

Teoriaa on hyödynnetty onnistuneesti muun muassa Terveet koulut (Health-promoting schools, HPS) –hankkeessa (WHO 1995) sekä liikunta-aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävien interventioiden toteutuksessa ( Simon ym. 2014).

Terveyttä Kaiken Kokoisena -lähestymistapa

Terveyttä Kaiken Kokoisena – lähestymistapa (Health at Every Size) tarjoaa perinteiseen ylipainoisuuden vähentämiseen tähtäävään ja painonhallintaa korostavaan ohjaukseen verrattuna toisenlaisen lähestymistavan koululaisille suunnattujen interventioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Lähestymistapa tähtää terveyttä ja hyvinvointia edistäviin käyttäytymismuutoksiin edistämällä erityisesti kehotyytyväisyyttä painosta riippumatta sekä elimistön tarpeista lähtevää syömisen hallintaa (ns. intuitiivinen syöminen) (Bacon ym. 2005, Bacon ja Aphramor 2011, Mathieu 2009, Bacon 2008, Kater ym. 2002). Lähestymistapa keskittyy tunne-elämän tasapainoisuuteen sekä fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin ilman tietyn ideaalisen painon saavuttamista. Lähestymistapa pyrkii motivoimaan henkilöä edistämään omaa hyvinvointiaan itsensä hyväksymisen kautta. Lähestymistapa opettaa hyväksymään ja kunnioittamaan kehon koon ja muotojen erilaisuutta. Ruokailussa korostetaan mielihyvää syödä hyvin, kannustaen seuraamaan kehon sisäisiä viestejä, kuten nälkää, kylläisyyden tunnetta, mielihyvän kokemista ja ruokahalua. Liikkumiseen kannustetaan liikunnan itsensä tuottaman mielihyvän vuoksi, ei tietyn painon saavuttamiseksi.

Terveyttä Kaiken Kokoisena -lähestymistapaan perustuvaa ohjausta on hyödynnetty muutamissa ulkomaisissa kouluympäristössä toteutetuissa interventioissa, joissa sen on todettu edistävän hyvinvointia tukevien ruokailutottumusten sekä positiivisen kehonkuvan kehittymistä (Bacon ja Aphramor 2011, Smolak ym. 1998, Smolak & Levine 2001).

Lähestymistapaan perustuvissa interventioissa näiden muutosten on todettu olevan myös pysyvämpiä kuin perinteisessä painon laskua korostavassa ohjauksessa (Bacon ja Aphramor 2011, Shelly ym. 2010). Lähestymistapaan pohjautuvan ohjauksen voidaan ajatella vähentävän myös riskiä sairastua syömishäiriöihin.

Sapere – menetelmä

Sapere-menetelmä perustuu humanistiseen oppimiskäsitykseen, jossa oppiminen nähdään aktiivisena painopisteen ollessa oppijan persoonallisessa kasvussa ja itsensä toteuttamisessa (Puisais ja Pierre 1987). Humanistisessa oppimiskäsityksessä korostetaan vuorovaikutteisuutta ja siinä oppija on sisäisesti motivoitunut ja asettaa itse toiminnalleen tavoitteita. Sapere-menetelmän juuret ovat peräisin 1970-luvun puolivälin Ranskasta (Puisais ja Pierre 1987).

Menetelmässä ruokaan tutustutaan aistien avulla: ruokaa katsellaan, tunnustellaan, haistellaan, kuunnellaan ja maistellaan. Näin voidaan lisätä rohkeutta maistaa uusia makuja ja lisätä näin erilaisten ruokien hyväksyttävyyttä ja ruokavalion monipuolisuutta. Erityisesti menetelmän avulla pyritään lisäämään kasvisten kulutusta. Mentelmän mukaisessa ohjauksessa ruoan aistittavia ominaisuuksia: ulkonäköä, makua, hajua ja tuntoa kuvaillaan ja ruoasta keskustellaan.

Ruoasta saadut aistikokemukset ovat yksilöllisiä eikä niistä mitään pidetä väärinä. Näin menetelmä tarjoaa jokaiselle onnistumisen kokemuksia.

Menetelmää on viime vuosina sovellettu useissa eri-ikäisillä lapsilla ja nuorilla toteutetuissa hankkeissa (Antila ja Kurunmäki 2009, Garam ym. 2008). Aiemmissa tutkimuksissa Sapere-menetelmän käytön on todettu olevan vaikuttavaa: Sapere-menetelmän käytön myötä kouluikäisten lasten uteliaisuus ja myönteinen kiinnostus ruokaa kohtaan kasvoivat, valmius kokeilla uusia ruokia lisääntyi, ruokavalio monipuolistui ja lapset kokivat innostusta ja oppimisen iloa (Jonsson ym. 2005, Koistunen ja Ruhanen 2009, Mustonen ja Tuorila 2010, Reverdy ym. 2008 ja 2010).

Kiinnostuksen lisääntyessä ruokaa ja ruoanvalmista kohtaan sekä maistamiseen liittyvien ennakkoluulojen vähentyessä ruokavalio monipuolistuu, minkä puolestaan voidaan olettaa edistävän kasvisten kulutusta ja tukevan näin normaalipainoisuutta. Lisää tutkimuksia menetelmän hyödyistä kuitenkin tarvitaan.

15 Taulukko 1. Kouluympäristössä toteutettuja ravitsemuskasvatusinterventioitaa. Viite ja maaIntervention tavoiteIntervention toteutusTeoreettinen viitekehysAineisto Keskeiset tulokset Katz ym. 2014, USA

Tukea hyvinvointia edistäviä elintarvikevalintoja opettamalla pakkausmerkintöjen lukutaitoa.

90 min opetusta, tehtäviä ja kirjallista materiaalia sisältävä opinto-ohjelma, toteutettavissa 1-4 osassa.

Ei raportoitu tai käytetty. 212 5. luokan oppilasta. Kontrollikou- luja ei mukana.

Pakkausmerkintöjen lukutaito parani. Tytö hyötyivät ohjelmasta poikia enemmän. Najimi ja Ghaffari 2013, Iran

Lisätä kasvisten ja hedelmien kulutusta. Neljä 60 min oppituntia oppilaille ja kaksi 50 min luentoa opettajille ja vanhemmille.Sosiaalis- kognitiivii- nen teoria (Social Cognitive Theory).

68 interventio- ja 70 kontrolli- koulujen 4. luokan oppilasta.

Oppilaiden kasvisten ja hedelmien kulutus lisääntyi interventiokouluissa ja väheni kontrollikouluissa. Oppilaiden pystyvyyd tunne voimistui interventiokouluissa. Lehto ym. 2014, Suomi

Lisätä kasvisten ja hedelmien kulutusta ja tutkia samalla kasvisten ja hedelmien käyttöä ennustavia tekijöitä sekä intervention toteutuksen asteen vaikutusta tavoitteen saavuttamiseen.

Seitsemän oppituntia, joissa mm. kasvisten ja hedelmien maistelua, tietoa suositeltavasta käyttömäärästä, oman käyttömäärän vertaamista suositukseen ja vinkkejä käytön lisäämiseksi. Lisäksi oppilaita kannustettiin tuomaan kouluun hedelmiä välipalaksi. Alkumittaus suoritettiin keväällä 2009 ja seurantamittaus 12 kk myöhemmin.

Intervention suunnittelu (Intervention mapping) 303 interventio- ja 424 konrollikoulu- jen 11- vuotiasta oppilasta Intervention toteutuksen aste oli yhteydes oppilaiden hedelmien kulutuksen. Kasviste hedelmien käyttösuosituksen tunteminen ja niistä pitäminen olivat yhteydessä interve korkeampaan toteutusasteeseen ja hedelm lisääntyneeseen käyttömäärään.

16 Viite ja maaIntervention tavoiteIntervention toteutusTeoreettinen viitekehysAineisto Keskeiset tulokset Cun- ningha m-Sabo ja Lohse 2013, USA

Lisätä kasvisten ja hedelmien kulutusta, vahvistaa pystyvyyden tunnetta sekä parantaa ruoanvalmistukseen liittyviä asenteita.

Johdanto luento (1 h), ruoanvalmistusta (3 x 2 h) ja hedelmien sekä kasvisten maistelua (3 x 1 h).

Ei raportoitu tai käytetty. 137 inter- ventio- ja 120 kontrollikou- lun 4. luokan oppilasta.

Oppilaiden mieltymys kasviksia kohtaan lisääntyi, ruoanvalmistukseen liittyvät asente paranivat ja pystyvyyden tunne voimistui. Dewar ym. 2013, Austra- lia

Vähentää ylipainoisten osuutta edistämällä ruokailutottumuksia ja fyysistä aktiivisuutta sekä vähentämällä ruutuaikaa.

12 kk (The Nutrition and Enjoyable Activity for Teen Girls, NEAT Girls) interventio. Sosiaalis- kognitiivinen teoria.

178 interven- tio- ja 179 kontrollikou- lujen n. 13- vuotiasta tyttöä.

Ei muutosta painoindeksissä, ruokavaliossa, fyysisessä aktiivisuudessa eikä ruutuajassa. Moss ym. 2013, USA

Lisätä kasvisten ja hedelmien kulutusta. Maatilalle tutustuminen ja ravitsemusohjausta (2 x 0,5 h), joissa opetettiin terveellisen ruokavalion kokoamista ja ruoka-aineiden ryhmittelyä. Interventio pohjautui CATH (The coordinated schools health program) ja “Farm to school” projekteihin.

Sosiekologin en malli (Socioecologi- cal model).

65 3. luokan oppilasta. Kontrollikou- luja ei mukana.

Tietämys kuidusta sekä vitamiineista ja kivennäisaineista lisääntyi. Kasvisten käyttö koulussa lisääntyi. Gibbs ym. 2013, Autralia

Lisätä oppilaiden halukkuutta kokeilla uu- sia ruokia ja kykyä ku- vailla ruokia. Edistää ruokailutottumuksia.

Lukuvuoden aikana viikoittain 45-60 min puutarhanhoitoa ja 90 min ruoanvalmistusta.

Ei raportoitu tai käytetty. 475 interven- tio- ja 289 kontrollikou- lujen 3.-6. luokkien (8- 12-vuotiasta) oppilasta.

Interventiokouluilla oppilaiden halukkuus kokeilla uusia ruokia lisääntyi. Kyvyssä kuv ruokia ja ruokavalion kokoamisessa ei havai muutosta.

17 Viite ja maaIntervention tavoiteIntervention toteutusTeoreettinen viitekehysAineisto Keskeiset tulokset Fair- clough ym. 2013, UK

Vähentää ylipainoisuutta, lisätä fyysistä aktiivisuutta ja edistää ruokailutottumuksia.

20 vko opinto-ohjelma, “The Children’s Health, Acitivity and Nutrition: Get Educated (CHANGE!). Ohjelmassa 20 60 min luentoa: aiheina mm. energiatasapaino ja energiaravintoaineet. Luentoihin sisältyi vanhempia osallistavia tehtäviä. Vaikutusta selvittävät mittaukset ennen ja jälkeen opinto-ohjelman toteuttamisen sekä 10 vko:n kuluttua päättymisestä.

Sosiaalis- kognitiivinen teoria.

166 interven- tio- ja 152 kontrollikou- lujen 10-11- vuotiasta oppilasta.

Oppilaiden vyötärönympärys ja painoindek score pienenivät ja kevyt fyysinen aktiivisuu lisääntyi alkumittauksesta ohjelman jälkeisee mittaukseen. 10 vko:n seurantamittauksessa e eroa painoindeksissä eikä passiivissa ajassa. Interventiolla ei ollut vaikutusta ruokailutottumuksiin: aamupalan nauttimis kasvisten ja hedelmien käyttöön tai keskitaso tai kovan intensiteetin fyysiseen aktiivisuutee interventio koulujen oppilailla. Caraher ym. 2013, UK

Lisätä oppilaiden tietotasoa ruoan alkuperästä ja terveellisestä ruokavaliosta sekä opettaa ruoanvalmista.

Lukuvuoden aikana kolme kokin pitämää ohjauskertaa, joissa ruoanvalmistusta ja ruokien maistelua. Ohjauskertojen pääteemoina hygienia ja terveys sekä ruokaan tutustuminen kaikilla aisteilla.

Ei raportoitu tai käytetty. 86 interventio- ja 83 kontrolli- koulujen 9-11- vuotiasta oppilasta.

Oppilaiden kasvisten käyttö sekä itsevarmuu ruoanvalmistuksessa lisääntyivät kontrollikoulujen oppilailla. Whitte- more ym. 2013, USA

Vähentää ylipainoisuutta, edistää ruokailutottumuksia ja itsepystyvyyden tunnetta sekä lisätä fyysista aktiivisuutta ja vähentää passiivista ajankäyttöä.

Internetpohjainen (HEALTH[e]TEEN©) ohjelma: Interaktiivisia luentoja (8 kpl), joiden aiheena mm. fyysinen aktiivisuus, ruokavalio, aineenvaihdunta ja sopivat annoskoot. Luentoihin sisältyi tavoitteen asettelua, itsearvointia, terveysohjausta ja ryhmätyöskentelyä. Toisessa ohjelmassa lisäksi 4 luentoa selvitymistaidoista (mm. stressin hallinta ja ongelmien ratkaisu).

Ei raportoitu tai käytetty. 384 yläkoulun oppilasta. Kontrolli- kouluja ei mukana.

Painoindeksissä ei havaittu eroa. Oppilaiden passiivinen ajankäyttö väheni ja fyysinen aktiivisuus lisääntyi. Kasvisten ja hedelmien käyttö lisääntyi ja sokeripitoisten juomien se pikaruoan käyttö väheni. Pystyvyyden tunn voimistui. Erot olivat havaittavissa 3 kk:n ja 6 kk:n mittauksissa. Ohjelmien välillä ei havai eroa.

18 Viite ja maaIntervention tavoiteIntervention toteutusTeoreettinen viitekehysAineisto Keskeiset tulokset Campos - Pastor 2012, Espanja

Edistää koululaisten terveyttä ja elintapoja. NEP-ohjelma (nutrition education program): Lukuvuoden aikana joka toinen viikko ohjausta oppilaille, vanhemmille sekä opettajille ravitsemussuosituksista ja ylipainon kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä. Oppilaille tarjoittiin koulupäivinä monipuolinen aamupala.

Ei raportoitu tai käytetty. 263 12-16- vuotiasta oppilasta ja 2246 kontrollikou- lujen oppilasta

Ylipainoisten osuus laski ja painoindeksi pieneni, HDL –kolesteroli sekä kehon rasvato paino suurenivat interventiokoulujen oppilailla Energian, rasvan, kovan rasvan sekä kolestero saanti vähenivät ja hiilihydraattien saanti lisääntyi interventiokoulujen oppilailla. Skinner ym. 2012, Canada

Edistää koululaisten ruokailutottumuksia ja ravintoaineiden saantia.

Välipalaohjelma, jossa oppilaille tarjoittiin jokaisena koulupäivänä aamupala ja iltapäivän välipala.

Ei raportoitu tai käytetty. 23 interventio- ja 40 kontrolli- koulujen 6.-10. luokan oppi- lasta (ikä 10-18 vuotta) vuon- na 2004 ja vuonna 2007 26 ja 24.

Välipalaohjelmaan osallistuneiden ruokavalio sisälsi vuonna 2004 kasviksia ja vuonna 2007 maitoa enemmän verrattuna ohjelmaan osallistumattomiin. Välipalaohjelman osallistuneista 74 % raportoi ohjelman motivoineen terveellisemmän ruokavalion noudattamiseen, 86% sen auttaneen lisäämään kasvisten käyttöä ja 68% parempien valintoje tekemistä. Bes- sems ym. 2012, Hollanti

Lisätä aamupalan, hedelmien ja hedelmämehujen sekä vähentää runsaasti rasvaa sisältävien välipalalojen kulutusta.

Kahdeksan ohjauskertaa sisältävä ohjelma. Aiheena mm. tietoa ravintoaineista ja ruokavaliosuosituksista, omien ruokailutottumusten pohtimista, hedelmiin tutustumista aistien avulla sekä hedelmäsmoothien valmistusta. Intervention vaikusta arvioitiin neljä viikkoa ja kuusi kuukautta ohjelman päättymisen jälkeen.

Itsesäätely teoria (Self- regulation Theory), Suunnitellun käyttäytymi- sen teoria (Theory of Planned Behavior) 1117 interventio- ja 758 kontrolli- koulujen 12- 14-vuotiasta oppilaista.

Hedelmien käyttö lisääntyi sekä 4 vko että 6 kk:n kohdalla interventiokoulujen oppilailla. Interventiokoulujen oppilailla myös hedelmämehujen kulutus oli suurempaa 4 vko mittauksessa, mutta 6 kk kohdalla ei eroa alkutilanteeseen. Aamupalan ja välipalan syömisessä ei havattu ero interventio- eikä kontrollikoulujen kohdalla.

19 Viite ja maaIntervention tavoiteIntervention toteutusTeoreettinen viitekehysAineisto Keskeiset tulokset Prelip ym. 2012, USA

Edistää oppilaiden kasvisten ja hedelmien kulutusta ja niihin liittyviä asenteita sekä saatavuutta kotona.

Tutkimukseen osallistuvat koulut mukana LAUSD (Los Angeles United School District) ohjelmassa. Tutkimuksessa kolme ryhmää: 1) kontrolli, 2) interventio (perinteinen nettipohjainen LAUSD –ohjelma ja 2 työpajaa opettajille ja 3) interventio+ (perinteinen LAUSD ohjelma sekä väh. 10 h opettajan itsensä suunnittelemaa ravitsemusohjausta ja työpajoja opettajille (2 kpl) ja vanhemmille (5 kpl, 90 min.).

Sosiaalis- kognitiivinen teoria ja suunnitellun käyttäymisen teoria.

53 interven- tio+, 185 inter- ventio ja 161 kontrollikou- lujen 3.- 5. luokan oppilasta, 56 opettajaa ja 53 vanhempaa.

Interventio+ koulujen oppilaiden tietämys asenteet hedelmiä ja kasviksia kohtaan paranivat. Kasvisten ja hedelmien käytössä t niiden saatavuudessa kotona ei havaittu ero interventio- eikä kontrollikoulujen oppilailla Gatto ym. 2012, USA

Edistää oppilaiden ruokailutottumuksia.12 viikon puutarha-ohjelma, jossa viikoittain 90 minuutin puutarhassa toteutettu ohjauskerta, jossa ruoanvalmista, ravitsemusohjausta sekä puutarhanhoitoa.

Ei raportoitu tai käytetty. 104 interven- tio- ja 70 kont- rollikoulujen 4.-5. luokan (9- 11- vuotiasta) oppilasta.

Interventiokoulujen oppilaiden mieltymys kasviksiin lisääntyi. Wilson ym. 2012, USA

Lisätä oppilaiden kasvisten käyttöä ja vähentää tupakointia.

Kahdeksan tunnin mittaista työpajaa, joissa mm. tietoa kasvisten suositeltavasta käyttömäärästä, omien tavoitteiden asettamista, elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin tutustumista sekä kasvisten ja hedelmien maistelua. Ohjelman vaikutuksia tutkittiin heti intervention päätyttyä ja vuoden kuluttua.

Sosiaaliskog- nitiivinen teoria ja perustellun toiminnan teoria (Theory of Reasoned Action).

576 interven- tio- ja 543 kontrollikou- lujen 12-15- vuotiasta oppilasta.

Interventiokoulujen oppilaiden kasvisten j hedelmien käyttö oli runsaampaa sekä het intervention päättymisen että vuoden kuluttu mitattuna. Interventiokoululaisten tietämys kasvisten ja hedelmien käyttösuosituksesta o kontrollikouluja suurempaa heti interventio päätyttyä, mutta ei vuoden kuluttua intervention päättymisestä.

20 Viite ja maaIntervention tavoiteIntervention toteutusTeoreettinen viitekehysAineisto Keskeiset tulokset Wall ym. 2012, USA

Edistää kasvisten käyttöä.Neljän ohjauskerran opinto-ohjelma. Ohjauskerroilla käytiin läpi kasvisten käyttösuositusta ja vaikutuksia hyvinvointiin sekä maisteltiin kasviksia.

Ei raportoitu tai käytetty. 1047 inter- ventio- ja 890 kontrollikou- lujen 4. luokan oppilasta.

Kasviksiin liittyvä tieto, itsepystyvyys, asent sekä mieltymys lisääntyivä interventiokouluj oppilailla Bjelland ym. 2011, Norja

Vähentää sokeripitoisten juomien kulutusta sekä ruutuaikaa (TV/tietokone).

Yksilö-, ryhmä- ja ympäristötason toimia: luentoja, posterinäyttelyitä, viikoittainen kasvis- tai hedelmävälipala, aktiivinen tauko koulupäivän aikana luokassa, välineistöä välituntiaktiviteetteihin, infolehtinen vanhemmille, kurssi liikunnan ohjaajille.

Sosiaalis- ekologinen malli.

533 interven- tio ja 975 kontrolli- koulun 6. luokan oppilasta.

Interventiokoulujen tyttöjen ruutuaika (TV/tietokone) väheni sekä arkena että viikonloppuisin. Myös sokeripitoisten juom kulutus väheni viikonloppuna. Muutoksia e havaittu interventiokoulujen pojilla eikä kontrollikoulujen kohdalla. Gonzá- lez ym. 2011, Espanja

Vähentää häiriintyneitä syömisasenteita ja sosiokulttuurisia vaikutuksia ihanteellisesta kehonkuvasta.

Kontrolliryhmän lisäksi kaksi interventioryhmää, joista toisessa yksi 90 min ja kaksi 60 min ohjauskertaa medialukutaidosta. Toisessa lisäksi yksi ohjauskerta ravitsemuksesta. Vaikutuksia selvitettiin heti intervention päätyttyä sekä 7 kk:n ja 30 kk:n kuluttua.

Sosiaalis- kognitiivinen teoria.

143 interven- tio-, 99 pidem- män inter- vention ja 201 kontrollikou- lujen 12-14- vuotiasta oppilasta.

Häiriintyneet syömisasenteet vähentyivät molemmissa interventioryhmissä (pienemm pistemäärät sekä EAT-40 (Eating Attitudes T että CIMEC-26 (Questionnaire on Influences o Aesthetic Body Ideal) –kyselyissä).

21 Viite ja maaIntervention tavoiteIntervention toteutusTeoreettinen viitekehysAineisto Tulokset Siega- Riz ym. 2011, USA

Vähentää ylipainon ja edistää ruokailutottumuksia.

HEALTHY interventio, jossa pyrittiin kohentamaan kouluissa tarjottavien aterioiden ja välipalojen ravitsemuksellista laatua. Oppilaille järjestettiin ravitsemusohjausta ja koulutustilaisuuksia kahvilassa ja tutustutettiin uusiin tuotteisiin maistatuksia järjestämällä. Vanhemmille infokirjeitä kotiin.

Ei raportoitu tai käytetty. 1964 interven- tio- ja 1944 kontrollikou- lujen oppilas- ta, joita seurattiin 10- 11-vuoden iästä 13-14- vuoden ikään.

Hedelmien ja veden kulutus lisääntyi interventiokoulujen oppilailla. Energian, energiaravintoaineiden, kuidun, viljavalmisteiden, kasvisten, makeisten, sokeripitoisten juomien ja maitotuotteiden käytössä ei eroa. Maes ym. 2011, Belgia, Italia, Kreeta, Kreikka Ruotsi ja Saksa

Edistää ruokailutottumuksia ja ravintoaineiden (rasva, kuitu, C-vitamiini, kalsium ja rauta) saantia.

The Food-O-Meter internetpohjainen interventio, joka osa HELENA – tutkimusta. Interventiossa nettipohjainen ruoankäyttöä mittaava kysely, elintarvikkeiden ravintosisältö- tietopankki ja henkilökohtainen palaute ravintoaineiden saannista. Vaikutuksia arvioitiin 1 kk:n ja 3 kk:n kuluttua intervention päättymisestä.

Ei raportoitu tai käytetty. 621 12-17- vuotiasta oppilasta 1 kk:n ja 558 3 kk:n seurantamit- tauksessa. Mukana kont- rolliryhmä.

Intervention tulokset vaatimattomia. Pieni muutoksia rasvan saannissa todettiin interventiokoulujen oppilailla. Laksh- man ym. 2010, UK

Lisätä oppilaiden ravitsemustietämystä tehdä terveellisempiä elintarvikevalintoja.

“Top Grub” korttipeli ja 9 vko:n mittainen opinto-ohjelma, jossa mm. elintarvikkeiden ravintosisältöön ja pakkausmerkintöihin liittyviä tehtäviä.

Ei raportoitu tai käytetty. Hyödynnetty sosiaalista markkinoin- tia (Social Marketing).

2519 inter- ventio- ja 1133 kontrollikou- lujen 9-11- vuotiasta oppilasta.

Interventiokoulujen oppilaiden ravitsemus lisääntyi. Oppilaista 75 % piti korttipeliä mukavana ja 70 %:n mielestä opinto-ohjelm tarjosi heille mahdollisuuden terveellisempi elintarvikkeiden valintaan.

22 Viite ja maaIntervention tavoiteIntervention toteutusTeoreettinen viitekehysAineisto Tulokset Hoppu ym. 2010, Suomi

Lisätä täysipainoisen koululounaan sekä hyvinvointia edistävien välipalojen nauttimista. Lisätä kasvisten ja hedelmien kulutusta. Vähentää sokerin ja lisätä kuidun saantia.

Työpajoja ja keskustelutilaisuuksia oppilailla, koulun henkilökunnalle ja vanhemmille. Koulun välipalatarjoilun kohentaminen mm. korvaamalla makeisia ja limpparia sisältävät automaatit leipää, maitotuotteita ja hedelmiä sisältävillä. Opettajien käyttöön materiaalia sokerista, kuidusta sekä kasviksista ja hedelmistä.

Sosiaalis- kognitiivinen teoria.

769 8. luokan oppilasta. Ky- selyyn vastasi 659 ja 48 h ruoan käyttö- haastatteluun 287 oppilasta. Mukana 132 kontrollikou- lujen oppilasta

Interventiokoulujen oppilaiden sokerin saanti ja makeisten käyttö väheni sekä ruisleivän käyttö lisääntyi tytöillä. Kasvisten ja hedelmien käytössä ei muutosta interventio- eikä kontrollikoulujen oppilailla. Conten- to ym. 2010, USA

Vähentää sokeripitoisten juomien, pakattujen välipalojen ja pikaruoan kulutusta sekä lisätä kasvisten ja hedelmien käyttöä. Lisätä fyysistä aktiivisuutta.

Opinto-ohjelma, jossa 24 45-min mittausta opetuskertaa Sosiaalis- kognitiivinen teoria ja itse- määräämis- teoria (Self- determination Theory) 562 inter- ventio- ja 574 kontrollikou- lujen 11-13- vuotiasta oppilasta.

Interventiokoulujen oppilaiden sokeripitoisten juomien ja pakattujen välipalojen kulutus väheni, pikaruokien annoskoot pienenivät, fyysinen aktiivisuus lisääntyi ja ruutuaika väheni. Veden juomisessa, kasvisten ja hedelmien käytössä ei muutoksia interventio- eikä kontrollikoulujen oppilaille. Neu- mark- Sztainer ym. 2010, USA

Kohentaa fyysistä aktiivisuutta ja ruokailutottumuksia sekä vähentää epäedullista painonhallinta- käyttäytymistä.

New Moves -ohjelma, jossa mm. ryhmä- ja yksilöohjausta, yhdessä ruokailua sekä fyysisiä aktiviteetteja.

Sosiaalis- kognitiivinen teoria.

182 inter- ventio- ja 174 kontrollikou- lujen tyttöä, (keski-ikä 15,8 vuotta).

Interventiokoulujen oppilailla havaittiin edullisia muutoksia passiivisessa ajankäytössä, ruokailutottumuksissa, painonhallinta- käyttäytymisessä sekä kehon kokemisessa. Kehon rasvamäärässä ja painoindeksissä ei todettu muutoksia interventio- eikä kontrollikoulujen oppilailla. a)Tutkimukset haettu Pubmed-tietokunnasta hakulauseella ”school based nutrition education”. Hakutuloksista valittu tarkempaan käsittelyyn tutkimukset, jotka toteutettu kouluympäristössä aikajaksolla 2010–2014 ja joissa interventio ja intervention tulokset on kuvattu riittävän selkeästi. Interventioihin osallistuneet o olleet normaaleja koululaisia ja iältään 9-17-vuotiaita. Jos samasta interventiosta on useita julkaisuja, on tässä mukana niistä vain uusin. Tutkimusviitteessä esite vuosiluku on tutkimuksen julkaisuvuosi.

2.4 YHTEENVETO KIRJALLISUUSKATSAUKSESTA

Kouluikäisten lasten ja nuorten ruokavaliota leimaa epäsäännöllinen ateriarytmi (Kouluterveyskysely 2013, Jahns ym. 2002, Moreno ym. 2010) ja kasvisten vähäinen käyttö, kun taas sokeripitoisia tuotteita kulutetaan runsaasti (Eloranta ym. 2014, Lynch ym. 2014). Myös ravitsemukseen liittyvät ongelmat ovat yleisiä: lasten ja nuorten ylipainoisuus on merkittävä kansanterveydellinen haaste, samalla kun erilaiset syömishäiriöt ja kehotyytymättömyys ovat lisääntyneet (Balakrishan ym. 2013, Calzo ym. 2012, Keski-Rahkonen ym. 2007 ja 2009, Ojala 2011, Vuorela 2009).

Ruokailutottumusten perusta rakentuu lapsuudessa (Mikkilä ym. 2005), joten niihin varhaisella vaikuttamisella voidaan tuottaa terveyttä ja hyvinvointia myös aikuisuuteen.

On todettu, että koululaisten ruokailutottumuksiin vaikuttavat tekijät voidaan karkeasti jakaa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin (Davison ja Birch 2001, Story ym. 2002). Sisäisiin tekijöihin lukeutuvat mm. minäkuvaa ilmentävät tekijät, koherenssin tunne ja syömisen taito, joiden on aikuisväestössä todettu olevan yhteydessä hyvinvointia edistäviin ruokailutottumuksiin (Lindmark ym. 2005, Lohse ym. 2007, 2010 ja 2012, Wainwright ym. 2007 ja 2008). Lapsilla ja nuorilla näitä yhteyksiä ei ole tähän mennessä juurikaan tutkittu. Niiden selvittäminen voi kuitenkin auttaa ymmärtämään ruokailutottumusten kehittymistä ja tarjota uuden näkökulman hyvinvoinnin edistämiseen.

On todettu, että koululaisten ruokailutottumuksiin vaikuttavat tekijät voidaan karkeasti jakaa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin (Davison ja Birch 2001, Story ym. 2002). Sisäisiin tekijöihin lukeutuvat mm. minäkuvaa ilmentävät tekijät, koherenssin tunne ja syömisen taito, joiden on aikuisväestössä todettu olevan yhteydessä hyvinvointia edistäviin ruokailutottumuksiin (Lindmark ym. 2005, Lohse ym. 2007, 2010 ja 2012, Wainwright ym. 2007 ja 2008). Lapsilla ja nuorilla näitä yhteyksiä ei ole tähän mennessä juurikaan tutkittu. Niiden selvittäminen voi kuitenkin auttaa ymmärtämään ruokailutottumusten kehittymistä ja tarjota uuden näkökulman hyvinvoinnin edistämiseen.

In document Kouluikäisten lasten ja nuorten ruokailutottumukset ja niiden tasapainoisuuteen vaikuttaminen (sivua 27-39)