6.3 Aineiston ja menetelmien luotettavuus
6.3.2 Menetelmien luotettavuus
Koululaisten ruokailutottumuksia selvitettiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon oppilaat vastasivat kouluaikana. Sähköisen kyselyn käyttö lisäsi tulosten luotettavuutta vähentäen paperisten kyselyvastausten tallentamiseen liittyvää virheiden mahdollisuutta. Oppilaiden vastatessa kyselyyn opettaja oli koko ajan paikalla auttaakseen tarvittaessa teknisissä ongelmissa.
Tiettävästi näitä ei kuitenkaan esiintynyt. Kysely oli rakennettu jokaisena aineiston keräämisvuotena samalla tavalla ja myös sen ulkoasu säilyi muuttumattomana. Näin kyselyn käyttö ja siihen vastaaminen tulivat tutkimuksen myötä oppilaille ja opettajille tutuksi.
Kyselylomake oli kuitenkin varsin pitkä, mikä on voinut lisätä riskiä huolimattomaan vastaamiseen oppilaiden väsyessä sen täyttämiseen. Saatujen tulosten johdonmukaisuus puhuu kuitenkin sen puolesta, että ainakaan merkittävää väsymistä kyselyyn vastaamisessa ei olisi tapahtunut.
Tutkimusmenetelmänä itsetäytettävien kyselyiden ongelmana on kuitenkin aina väärinymmärtämisen riski, kun kyselyyn vastaajalla ei ole mahdollisuutta kysyä mahdollisista epäselvistä kysymyksistä kyselyn laatijoilta. Menetelmällisenä heikkoutena voidaan pitää myös oppilaiden pituus- ja painotietojen perustumista itseraportoituihin arvoihin. Koska lapset ja nuoret ovat aktiivisessa kasvuiässä, ei heillä välttämättä ole ajantasaista tietoa pituudestaan ja painostaan. Tämä on voinut johtaa pituuden ja/tai painon yli- tai aliarvioitiin, todennäköisemmin aliarvointiin ja näin mahdollisesti osittain vääriin luokituksiin painostatuksessa (Brettschneider ym. 2011, Elgar ym. 2005). Toisaalta aiemmissa tutkimuksissa itse raportoidun ja mitatun painon on 11-17-vuotiaille lapsilla ja nuorilla todettu korreloivan voimakkaasti keskenään (Byrd-Bredbenner ym. 2014, Elgar ym. 2005). Voitaneen myös olettaa, että mikäli vastaajat ovat muistaneet aiemmat pituus- ja painotietonsa oikein eikä heidän kasvukäyrässään ole tapahtunut erityisiä muutoksia, he ovat tulleet todennäköisesti luokitelluiksi myös tutkimustilanteessa oikein.
Tutkimuksessa oppilaiden ruokailutottumuksia kartoitettiin pääosin Suomessa aiemmin suurissa valtakunnallisissa kyselyissä, WHO:n koululaiskyselyssä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyssä, käytettyjen kysymysten avulla. Näin mahdollistettiin tutkimusten tulosten vertailtavuus. Kyselylomakkeella saatu tieto koululaisten ruokavaliosta oli kuitenkin pääosin laadullista eikä juuri kerro esimerkiksi elintarvikkeiden käyttömääristä.
Kvantitatiivista tietoa elintarvikkeiden käyttömäärästä olisi saatu luotettavammin ruokapäiväkirjojen avulla, mutta niiden täyttäminen olisi ollut oppilaille työläämpää eikä se ollut hankkeen resurssien puitteissa mahdollista.
Täysipainoisen koululounaan mittarina käytettiin pääruoan, salaatin ja leivän nauttimista osana koululounasta useina päivinä viikossa. Nämä kolme ateriakomponenttia otettiin mukaan, koska tiukempia kriteereitä käyttämällä ryhmät olisivat olleet keskenään hyvin erisuuruisia.
Onkin mielenkiintoista huomata, että jo pelkästään näiden komponenttien nauttiminen koululounaalla indikoi ruokavalion rytmiä ja laatua.
Itsetuntoa mitattiin laajasti Suomessa ja kansainvälisesti käytössä olevalla Rosenbergin itsetuntokyselyllä (Raitasalo 2007, Rosenberg 1965 ja 1989). Kysely on todettu luotettavaksi mittaamaan lasten ja nuorten itsetuntoa (Rosenberg 1965 ja 1989), mutta sen suomenkielistä versiota ei ole tiettävästi validoitu lapsilla. Koherenssin tunnetta mitattiin Antonovskyn 13 kysymystä sisältävällä kysymyspatteristolla (Antonovsky 1987), jonka on todettu aiemmassa suomalaistutkimuksessa soveltuvan yli 12–vuotiaiden koherenssin tunteen mittaamiseen (Honkinen ym. 2006). Tutkimuksessa saadut tulokset tukevat kuitenkin kyselyn sopivuutta koherenssin tunteen mittaamiseen myös tätä nuoremmassa, noin 10-11 –vuotiaiden ikäryhmässä. Myös molempien kyselyiden psykometriset ominaisuudet osoittivat kyselyiden toimineen tässä tutkimusaineistossa hyvin.
Tutkimus selvitti ensimmäistä kertaa kouluikäisten lasten ja nuorten syömisen taitoa käyttäen alustavaa suomenkielistä versiota ecSI 2.0 kyselystä (Krall ja Lohse 2011, Lohse 2015). Saadut tulokset olivat loogisia ja hyvin aikaisempaan aikuisilla kerättyyn tutkimuskirjallisuuteen sopivia. Myös kyselyn sisäistä validiteettia kuvaavat psykometriset ominaisuudet osoittivat kyselyn toimineen tässä tutkimusaineistossa. Kyselyn ulkoisen validiteetin varmistamiseksi olisi kuitenkin tärkeää selvittää myös oppilailta itseltään kuinka he kysymykset ymmärtävät.
ecSI 2.0 -kyselyn alkuperäinen englanninkielinen versio käännettiin suomen kielelle käyttäen apuna Itä-Suomen yliopiston kielikeskuksen henkilökunnan asiantuntemusta. Kyselyn takaisinkääntäminen alkuperäiskielelle alkuperäisten merkitysten varmistamiseksi tehtiin aikataulusyistä johtuen kuitenkin vasta jälkikäteen. Mittarin kääntämiseen kielestä ja kulttuurista toiseen liittyy useita ongelmakohtia johtuen muun muassa täysin toisiaan vastaavien korvaavien sanojen puuttumisesta ja kulttuurisista eroista. Tehdyn kaksoiskäännöksen mukaan tutkimuksessa käytetty suomenkielinen versio vastasi alkuperäistä englanninkielistä versiota varsin hyvin. Muutamia kyselyn väittämiä tarkennettiin kaksoiskäännöksen myötä, mutta muutoksilla ei ollut olennaista vaikutusta väittämien merkityksiin. Tuloksia tulee kuitenkin käsitellä alustavina ja ne tulee jatkossa varmentaa uusin, suomalaisessa väestössä validoidulla kyselylomakkeella tehdyin tutkimuksin.
Syömisen taidon raja-arvona käytettiin aiemmissa aikuisilla toteutetuissa tutkimuksissa käytettyä raja-arvoa ≥32 (Krall ja Lohse 2011, Lohse ym. 2012, Lohse 2015). Tätä raja-arvoa käyttäen 58 % oppilaista luokiteltiin syömisen taidon omaaviksi. Tulos on hyvin linjassa aiemmin aikuisilla raportoitujen tutkimusten kanssa, joissa 45-59 % vastaajista on luokiteltu syömisen taidon omaaviksi (Lohse ym. 2010 ja 2012). Jatkossa olisi kuitenkin tärkeää tutkia vielä tarkemmin syömisen taidon kehittymistä lapsen kasvaessa ja saada siten tietoa eri ikäisten lasten ja nuorten syömisen taidon arvioimiseen soveltuvista raja-arvoista.
Kehon koon kokemista selvitettiin tutkimuksessa yhdellä kysymyksellä, jossa annetut vaihtoehdot koskivat vastaajan käsitystä oman kehonsa koosta, mutta eivät esimerkiksi tyytyväisyyttä siihen. Tutkimuksen tavoitteet huomioiden kehotyytyväisyyttä olisi voitu selvittää laajemminkin. Kuten aiemmin todettu, ravitsemuskasvatusmallin toteutuksella ei ollut vaikutusta kouluikäisten kehon koon kokemiseen, mikä saattoi johtua siitä, että mallin
toimenpiteet (3 harjoitusta) eivät olleet tältä osin riittäviä. Toisaalta voi olla, että tutkimuksessa käytetyt menetelmät eivät mahdollistaneet ko. muutoksen havaitsemista.
Myös ravitsemuskasvatusmallin vaikutusta oppilaiden ruokailutottumuksiin arvioitiin kyselylomakkein. Lisäksi selvitettiin mallin harjoitusten toteutusta opettajille suunnatun kyselyn ja haastattelun avulla. Intervention toteutuksen aste vaikuttaa intervention tuloksiin ja näin ollen sen selvittäminen ja raportoiminen on tärkeä osa intervention vaikutusten arviointia (Lehto ym.
2014). Tässä tutkimuksessa kaikki mallin toteutuksessa mukana olleet opettajat toteuttivat mallin harjoitukset ohjeistetulla tavalla, miltä osin ravitsemuskasvatusmallin voidaan arvioida toteutuneen erittäin hyvin. Vaikutusarvioinnin heikkoutena on kuitenkin arviointitutkimuksen poikkileikkausasetelma, jossa 5. ja 6. luokan oppilaiden keväällä 2012 antamia kyselyvastauksia verrattiin kevään 2013 5. ja 6. luokan oppilaiden antamiin vastauksiin. Kyselytutkimuksen toteuttaminen samoilla oppilailla ensin syksyllä 2012, ennen mallin toteutusta, ja uudelleen keväällä 2013, mallin toteuttamisen jälkeen, ei ollut kuitenkaan Liikkumisesta kansalaistaito-hankkeen puitteissa mahdollista. Toisaalta myös tähän tutkimusasetelmaan olisi liittynyt eräitä heikkouksia. Muun muassa elintarvikkeiden saatavuuden ja kausivaihtelun vuoksi ruokailutottumukset syksyisin ja keväisin olisivat saattaneet erota merkittävästi toisistaan.
Virhelähteen tulosten tulkintaan olisi saattanut aiheuttaa myös ruokailutottumusten muuttuminen lapsen ja nuoren kasvaessa ja siirtyessä lähemmäs murroikää lukuvuoden aikana.
Aiemmissa tutkimuksissa ruokailutottumusten on todettu heikkenevän lapsen kasvaessa ja lähemmäs murrosikää siirryttäessa (Hiza ym. 2013).
Tutkimus toteutettiin osana Kainuussa toteutettua Liikkumisesta kansalaistaito-hanketta.
Hankkeen puitteissa alueen kouluissa, päiväkodeissa ja neuvoloissa toteutettiin myös muita toimia, erityisesti liikuntaan ja sen edistämiseen liittyen. Tuloksia tulkittaessa on siksi syytä huomioida, että saadut tulokset eivät olleet välttämättä puhtaasti ravitsemuskasvatuksen edistämiseksi tehtyjen toimien seurausta. Koeasetelmana käytetty poikkileikkausasetelma ei ollut myöskään ihanteellinen ruokailutottumuksia määrittävien tekijöiden selvittämiseksi, koska se ei mahdollistanut tutkittujen muuttujien välisten syy-seuraussuhteiden tulkintaa.
7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkimus toi uutta tietoa suomalaisten 10-17-vuotiaiden lasten ja nuorten ruokailutottumuksista, syömisen taidosta ja niihin yhteydessä olevista tasapainoista minäkuvaa ilmentävistä tekijöistä sekä koulun mahdollisuudesta vaikuttaa niihin. Tutkimuksen mukaan koululounaan täysipainoisuus heijastelee tasapainoisten ruokailutottumusten toteutumista myös kouluajan ulkopuolella ja voi siten antaa opettajalle ja kouluterveydenhuollolle viitteitä ruokailutottumuksissaan tukea tarvitsevista oppilaista. Tutkimus osoitti myös syömisen taidon olevan yhteydessä tasapainoisempiin ruokailutottumuksiin. Kouluikäisten lasten ja nuorten syömiskäyttäytymistä voidaan siten arvioida tarkastelemalla myös syömisen taitoa. Koululaisten tasapainoisten ruokailutottumusten edistämiseksi tulee vahvistaa myös tasapainoista minäkuvaa ilmentäviä tekijöitä, kuten vahvaa koherenssin tunnetta, hyvää itsetuntoa ja oman kehon koon sopivana kokemista. Huono itsetunto, heikko koherenssin tunne sekä oman kehon koon kokeminen liian lihavana tai laihana, voivat niinikään osoittaa oppilaita, jotka tarvitsevat erityistä tukea tasapainoisten ruokailutottumusten edistämiseksi. Sosiodemografisten ja minäkuvaa ilmentävien tekijöiden lisäksi kouluikäisten lasten ja nuorten ruokailutottumuksiin vaikuttavat perhetekijät. Siksi on tärkeää löytää keinoja tukea myös tasapainoista ruokatarjontaa kotona sekä vanhempien ruokakasvatustyyliä, joka mahdollistaa lasten ja nuorten oman osallistumisen ruokailun suunnitteluun ja toteutukseen.
Tässä työssä kehitettyä, koulun eri oppiaineisiin integroitua Hyvän Olon Eväät -ravitsemuskasvatusmallia voidaan tämän tutkimuksen perusteella pitää käyttökelpoisena viidesluokkalaisten ja mahdollisesti sitä nuorempien oppilaiden ruokailutottumusten edistämiseen. Malli toimi koulun arjessa ja edisti tavoitteidensa mukaisesti tasapainoisia ruokailutottumuksia: säännöllisti ateriarytmiä, edisti täysipainoista koululounaan nauttimista, lisäsi kasvisten käyttöä sekä vähensi sokeripitoisten juomien kulutusta viidennen luokan oppilailla.
Kuudennen luokan oppilaiden ruokailutottumuksiin ravitsemuskasvatusmallin käytöllä ei ollut vaikutusta. Tämä viittaa siihen, että koulussa annettava ravitsemuskasvatus pitää aloittaa riittävän varhain. Ravitsemuskasvatusmalli tulisikin laajentaa yhtenäiseksi ruoka- ja ravitsemuskasvatuskokonaisuudeksi, joka kattaisi alakoulun kaikki luokka-asteet. Näin toimien voitaisiin todennäköisemmin nähdä toivottuja vaikutuksia myös itsetunnossa ja kehon koon kokemisessa, joihin nyt toteutulla mallilla ei ollut vaikutusta.
Jatkotutkimuksissa olisi tarpeellista selvittää millaisten toimenpiteiden avulla voitaisiin parhaiten vahvistaa tässä tutkimuksessa kouluikäisten lasten ja nuorten ruokailutottumuksiin keskeisesti vaikuttaviksi tekijöiksi tunnistettuja tasapainoista minäkuvaa ilmentäviä tekijöitä:
syömisen taitoa, itsetuntoa ja koherenssin tunnetta. Näin voitaisiin löytää uusia keinoja tukea lasten ja nuorten hyvinvointia edistäviä ruokailutottumuksia ja hyvinvointia laajemminkin.
8 Lähteet
Ajzen, I. (1988). Attitudes, Personality and Behavior. Chicago, Illinois: The Dorsey Press.
Ajzen, I. (1985). From intentions to actions, a theory of planned behavior. Teoksessa J. Kuhl & J.
Beckmann (toim.), Action, control, from cognition to behavior. Berlin: Springer Verlag, 11–39.
Aljuraiban GS, Chan Q, Oude Griep LM, Brown IJ, Daviglus ML, Stamler J, Van Horn L, Elliott P, Frost GS; INTERMAP Research Group. (2015). The impact of eating frequency and time of intake on nutrient quality and Body Mass Index: the INTERMAP Study, a Population-Based Study. J Acad Nutr Diet 115, 528-536.
Alsharairi N.A.; Somerset S.M. (2015). Associations between Parenting Styles and Children's Fruit and Vegetable Intake. Ecol Food Nutr 54, 93-113.
Antila E, Kurunmäki S. (2009). Makukoulun levittäminen varhaiskasvatukseen-päiväkoteihin ja alakoulujen perusopetukseen. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.
Antonovsky A. (1979). Health, Stress, and Coping. San Fransisco: Jossey-Bass Publisher.
Antonovsky A. (1987). Unraveling the mystery of health: How people manage stress and stay well. Jossey-Bass: San Francisco, CA, US.
Bacon L. (2008). Health at Every Size – The Suprising Truht About Your Weight. Dallas, TX:
BenBella Books.
Bacon L, Aphramor L. (2011). Weight Science: Evaluating the Evidence for a Paradigm Shift.
Nutr J 10:9.
Bacon L, Stern JS, Van Loan MD, Keim NL. (2005). Size Acceptance and Intuitive Eating Improve Health for Obese, Female chronic Dieters. J Am Diet Assoc 105, 929-936.
Balakrishnan PL. (2014). Identification of obesity and cardiovascular risk factors in childhood and adolescence. Pediatr Clin North Am 61, 153-171.
Bandura A. (1991) Social cognitive theory of self-regulation. Organizational Behavior and Human Decision Processes 50: 248–287.
Bandura A. (1986). Social foundations of thought and action. A social cognitive theory. Prentice Hall, Englewood Cliffs, NJ.
Baranowski T, Perry CL, Parcel GS. (1997). How individuals, environments and health behavior interact. Social cognitive theory. Teoksessa: Health behavior and health education. (toim.) K Glanz, BK Rimer, FM Lewis. San Fransisco: Jossey-Bass Inc.
Bellisle F. (2004). Effects of diet on behaviour and cognition in children. Brit J Nutr 92, 227-232.
Bessems KM, van Assema P, Martens MK, Paulussen TG, Raaijmakers LG, de Rooij M, de Vries NK. (2012). Healthier food choices as a result of the revised healthy diet programme Krachtvoer for students of prevocational schools. Int J Behav Nutr Phys Act 24, 9:60.
Bes-Rastrollo M, Sanchez-Villegas A, Basterra-Gortari FJ,Jorge M. Nunez-Cordoba JM, Toledo E, Serrano-Martinez M. (2010). Prospective study of self-reported usual snacking and weight gain in a Mediterranean cohort: the SUN project. Clin Nutr 29, 323–330
Bibiloni Mdel M, Pich J, Pons A, Tur JA. (2013). Body image and eating patterns among adolescents. BMC Public Health 1, 13:1104.
Bibiloni Mdel M, Pons A, Tur JA. (2013). Prevalence of overweight and obesity in adolescents: a systematic review. ISRN Obes 27, 392747. doi: 10.1155/2013/392747.
Bjelland M, Bergh IH, Grydeland M, Klepp KI, Andersen LF, Anderssen SA, Ommundsen Y, Lien N. (2011). Changes in adolescents' intake of sugar-sweetened beverages and sedentary behaviour: results at 8 month mid-way assessment of the HEIA study--a comprehensive, multi-component school-based randomized trial. Int J Behav Nutr Phys Act 17, 8:63.
Boyland EJ, Halford JCG. (2013). Television advertising and branding. Effects on eating behaviour and food preferences in children. Appetite 62, 236–241.
Brettschneider AK, Rosario AS, Ellert U. (2011). Validity and predictors of BMI derived from self-reported height and weight among 11- to 17-year-old German adolescents from the KiGGS study. BMC Res Notes 4, 414.
Bronfenbrennen U. (1979). The ecology of human development. Cambridge, MA: Harvard University Press.
Byrd-Bredbenner C, Quick V, White A, Shoff S, Lohse B, Horack T, Kattlemann K, Phills B, Hoerr S, Greene G. (2014). Cocnordance of self-report and measured height and weight of college students. FASEB J 28(Supplement 1031), 9
Calzo JP, Sonneville KR, Haines J, Blood EA, Field AE, Austin SB (2012). The development of associations among body mass index, body dissatisfaction, and weight and shape concern in adolescent boys and girls. J Adolesc Health, 51, 517-523.
Campos Pastor MM, Serrano Pardo MD, Fernández Soto ML, Luna Del Castillo JD, Escobar-Jiménez F. (2012). Impact of a 'school-based' nutrition intervention on anthropometric parameters and the metabolic syndrome in Spanish adolescents. Ann Nutr Metab 61, 281-288.
Caraher M, Seeley A, Wu M, Lloyd S. (2013). When chefs adopt a school? An evaluation of a cooking intervention in English primary schools. Appetite 62:50-59.
Carnell S, Wardle J. (2008). Appetite traits and child obesity: measurement, origins and implications for intervention. Proc Nutr Soc 67, 343-355.
Cash TF, Morrow JA, Hrabosky JI, Perry AA. (2004). How has body image changed? A cross-sectional investigation of college women and men from 1983 to 2001. Journal of Consulting and Clinical Psychology 72, 1081–1089.
Cheng S, Chan ACM. (2004). The multidimensional scale of perceived social support.
Dimensionality and age and gender differences in adolescents. Pers Indiv Differ 37, 1359–1369.
Chu YL, Farmer A, Fung C, Kuhle S, Storey KE, Veugelers PJ. (2013). Involvement in home meal preparation is associated with food preference and self-efficacy among Canadian children.
Public Health Nutr 16 108-112.
Collison KS, Zaidi MZ, Subhani SN, Al-Rubeaan K, Shoukri M, Al-Mohanna FA. (2010). Sugar-sweetened carbonated beverage consumption correlates with BMI, waist circumference, and poor dietary choices in school children. BMC Publ Health 10, 234.
Contento IR, Koch PA, Lee H, Calabrese-Barton A. (2010) Adolescents demonstrate improvement in obesity risk behavior after completion of Choice, Control & Change, a
curriculum addressing personal agency and autonomous motivation. J Am Diet Assoc 110, 1830-1839.
Cooper SB, Bandelow S, Nevill ME. (2011). Breakfast consumption and cognitive function in adolescent schoolchildren. Physiol Behav 6, 431-439.
Cullen KW, Baranowski T, Rittenberry L, Cosart C, Hebert D, de Moor C. (2001). Child-reported family and peer influences on fruit, juice and vegetable consumption: reliability and validity of measures. Health Educ Res 16, 187-200.
Cunningham-Sabo L, Lohse B. (2013). Cooking with Kids positively affects fourth graders' vegetable preferences and attitudes and self-efficacy for food and cooking. Child Obes 9549-9556.
Currie C, Zanotti C, Morgan A, Currie D, de Looze M, Roberts C, Samdal O, Smith ORF and Barnekow V. Social determinants of health and well-being among young people. Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study: international report from the 2009/2010 survey. Copenhagen, WHO Regional Office for Europe, 2012 (Health Policy for Children and
Adolescents, No. 6). Saatavilla osoitteessa:
http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0003/163857/Social-determinants-of-health-and-well-being-among-young-people.pdf
Davison KK, Birch LL. (2001). Childhood overweight: a contextual model and recommendations for future research. Obes Rev 2, 159-171.
Deci EL, Ryan RM. (1985). Intrinsic motivation and self-determination in human behavior. New York, NY: Plenum Press.
Deci EL, Ryan RM. (2000). “What” and “Why” of goal pursuits: Human needs and self-determination of behavior. Psychol Inquir 11, 227-268.
Deforche B, Haerens L, de Bourdeaudhuij L. (2011). How to make overweight children exercise and follow the recommendations. Int J Ped Obes 6, 35-41.
Derry K (2006) Healthy young children: encouraging good nutrition and physical fitness. Young Children. 61, 10.
Dewar DL, Morgan PJ, Plotnikoff RC, Okely AD, Collins CE, Batterham M, Callister R, Lubans DR. (2013). The nutrition and enjoyable activity for teen girls study: a cluster randomized controlled trial. Am J Prev Med 45, 313-317.
Durlak JA, DuPre AP. (2008) Implementation matters: a review of research on the influence of implementation on program outcomes and factors affecting implementation. A J Community Psychol 41, 327-350.
Elfhag K, Tholin S, Rasmussen F. (2008). Consumption of fruit, vegetables, sweets and soft drinks are associated with psychological dimensions of eating behaviour in parents and their 12-year-old children. Public Health Nutr 11, 914-923.
Elgar FJ, Roberts C, Tudor-Smith C, Moore L. (2005). Validity of self-reported height and weight and predictors of bias in adolescents. J Adolesc Health 37, 371-375.
Eloranta A-M. (2014). Diet, body adiposity and cardiometabolic risk in a population sample of primary school children. Publications of the University of Eastern Finland.
Evans CE, Christian MS, Cleghorn CL, Greenwood DC, Cade JE. (2012). Systematic review and meta-analysis of school-based interventions to improve daily fruit and vegetable intake in children aged 5 to 12 years. Am J Clin Nutr 96, 889-901.
Fairclough SJ, Hackett AF, Davies IG, Gobbi R, Mackintosh KA, Warburton GL, Stratton G, van Sluijs EM, Boddy LM. (2013) Promoting healthy weight in primary school children through
physical activity and nutrition education: a pragmatic evaluation of the CHANGE! randomised intervention study. BMC Public Health 2, 13:626.
Faith MS, Scanlon KS, Birch LL, Francis LA, Sherry B. (2004) Parent-child feeding strategies and their relationships to child eating and weight status. Obes Res 12, 1711-1722.
Feldt T, Leskinen E, Koskenvuo M, Suominen S, Vahtera J, Kivimäki M. (2011). Development of sense of coherence in adulthood: a person-centered approach. The population-based HeSSup cohort study. Qual Life Res 20, 69-79.
Fishbein, M. & Ajzen, I. (1975). Belief, attitude, intention and behavior: An Introduction to Theory and Research. Reading, MA: Addison-Wessley.
Fitzgerald A, Heary C, Kelly C, Nixon E, Shevlin M. (2013) Self-efficacy for healthy eating and peer support for unhealthy eating are associated with adolescents' food intake patterns. Appetite 63, 48-58.
Friend S, Flattum CF, Simpson D, Nederhoff DM, Neumark-Sztainer D. (2012). The researchers have left the building: what contributes to sustaining school-based interventions following the conclusion of formal research support? J Sch Health 84, 26-33.
Garam M, Garam S, Keso T, Kiviluoto T, Koivisto P, Kujala J, Laivisto E, Lappalainen R, Lehtisalo J, Rauramo U, Sandström A, Solala K, Toivonen T, Pitkänen P. (2008). Makukoulu.
Kirjassa: Keso T, Lehtisalo J, Garam S. toim. Järkipalaa-käsikirja. Leipätiedotus. Sitra 12/2008. s.
4-26.
Gatto NM, Ventura EE, Cook LT, Gyllenhammer LE, Davis JN. (2012). LA Sprouts: a garden-based nutrition intervention pilot program influences motivation and preferences for fruits and vegetables in Latino youth. J Acad Nutr Diet 112, 913-920.
Gibbs L, Staiger PK, Johnson B, Block K, Macfarlane S, Gold L, Kulas J, Townsend M, Long C, Ukoumunne O. (2013) Expanding children's food experiences: the impact of a school-based kitchen garden program. J Nutr Educ Behav 45, 137-146.
Giese H, König LM, Tăut D, Ollila H, Băban A, Absetz P, Schupp H, Renner B. (2015). Exploring the association between television advertising of healthy and unhealthy foods, self-control, and food intake in three European countries. Appl Psychol Health Well Being 7, 41-62.
Glanz K, Lewis FM, Rimer BK. (2005). Health behaviour and health education, theory, research and practice. 2 nd edition. San Francisco (Calif.): Josseyn Bass.
Golley RK, Hendrie GA, Slater A, Corsini N. (2011). Interventions that involve parents to improve children's weight-related nutrition intake and activity patterns - what nutrition and
activity targets and behaviour change techniques are associated with intervention effectiveness?
Obes Rev 12, 114–130.
González M, Penelo E, Gutiérrez T, Raich RM. (2011). Disordered eating prevention programme in schools: a 30-month follow-up. Eur Eat Disord Rev 19, 349-56.
Griffiths LJ, Parsons TJ, Hill AJ. (2010) Self-esteem and quality of life in obese children and adolescents: a systematic review. International Journal of Pediatric Obesity 5, 282–304.
Gubbels JS, Kremers SP, Stafleu A, Goldbohm RA, de Vries NK, Thijs C. (2012). Clustering of energy balance-related behaviors in 5-years old children: Lifestyle patterns and their
longitudinal association with weight status development in early childhood. Int J Behav Nutr Phys Act 9, 77.
Guerra PH, Nobre MR, da Silveira JA, Taddei JA. (2014). School-based physical activity and nutritional education interventions on body mass index: a meta-analysis of randomised community trials - project PANE. Prev Med 61, 81-89.
Hammons AJ, Fiese BH. (2011). Is frequency of shared family meals related to the nutritional health of children and adolescents? Pediatrics 127, 1565-1574.
Harrison ME, Norris ML, Obeid N, Fu M, Weinstangel H, Sampson M. (2015). Systematic review of the effects of family meal frequency on psychosocial outcomes in youth. Can Fam Physician 61, 96-106.
Hiza HA, Casavale KO, Guenther PM, Davis CA. (2013) Diet quality of Americans differs by age, sex, race/ethnicity, income, and education level. J Acad Nutr Diet 113, 297-306.
Ho TF. (2009) Cardiovascular risks associated with obesity in children and adolescents. Ann Acad Med Singapore 8, 48–49.
Hoelscher DM, Evans A, Parcel GS, Kelder SH (2002). Designing effective nutrition interventions for adolescents. J Am Diet Assoc. 102:52-63.
Honkinen PL, Suominen S, Rautava P, Hakanen J, Kalimo R. (2006). The adult sense of
Honkinen PL, Suominen S, Rautava P, Hakanen J, Kalimo R. (2006). The adult sense of