Puheeksi ottamisen käytäntöjen kehittäminen

Puheeksi ottamisen käytäntöjen kehittämisen pääluokat ovat toimintaedellytysten parantaminen ja työmuotojen uudistaminen (kuvio 5).

Kuvio 5. Puheeksi ottamisen käytäntöjen kehittäminen 5.4.1 Toimintaedellytysten parantaminen

Toimintaedellytysten parantaminen lapsen painonhallinnan puheeksi ottamiseksi neuvolakäynnillä vaatii haastateltujen mukaan työvälineistön kehittämistä, riittäviä aikaresursseja, koulutusta ja yhtenäisten käytäntöjen kehittämistä (kuvio 5). Työvälineistön kehittäminen on sekä olemassa olevien säilyttämistä että uusien käyttöönottoa. Vanhemmille annettavat ja kotiin vietävät Mannerheimin Lastensuojeluliiton ohjeet vauvan ja leikki-ikäisen ravitsemuksesta ovat palvelleet hyvin lapsen painonhallinnan puheeksi ottamista ja tukemista neuvolakäynnillä. Nämä ohjevihkoset ovat juuri siirtyneet internetiin. Ohjeita näytetään vanhemmille tietokoneen näytöltä ja kotiin annetaan mukaan nettisivuston osoite, josta vanhemmat voivat käydä lukemassa niitä. Terveydenhoitajat ovat huolissaan, palaavatko vanhemmat enää tiedon pariin, kun helposti käteen osuvan vihkosen sijasta tieto täytyy mennä etsimään verkosta.

”Niin siis kylhän ne ihan hirveesti tykkää näistä meijän Mannerheimin lastensuojeluliiton noista vihkosista, mitä ei enää nyt paineta, painettuina ei enää saa. Ehkä se on niin kuin helpommin siitä luettavissa.”

Toisaalta kaivattiin tiedon jakamisen nykyaikaistamista ja uusien kanavien käyttämistä.

Internetiin ehdotettiin vanhemmille omia sivustoja, johon virallisten suositusten mukainen lapsen painonhallintaan liittyvä tieto olisi koottuna. Näiden sisällöksi ehdotettiin lapsen ravitsemusta, perusohjeita painonhallinnasta ja vinkkejä perheille painonhallintaan.

Terveydenhoitaja tunnistaisi vastaanotolla lapsen painoon liittyvän riskin ja ohjaisi vanhemmat internetiin, jossa koko perhe voisi tutustua tietoon rauhassa kotonaan. Seuraavalla käynnillä terveydenhoitaja ja perhe voisivat keskustella lapsen painosta lähtökohtana perheen tarpeet. Sähköisen asioinnin kautta voitaisiin puolestaan hoitaa lapsen painon seurantaa ja ohjausta, kun siitä on sovittu vanhempien kanssa etukäteen. Sähköisen asioinnin arveltiin tukevan painonhallintaa, mutta ei korvaavan vastaanottokäyntejä.

”Meille tuli, sanon nyt ihan vertaillakseni, että meille tuli nyt perhevalmennukseen hyvät sivustot, missä on linkkejä ja siellä on järjestöihin yhteystietoja, missä sit niin kuin sitä tietoo kerätään yhteen paikkaan. Niin liittyen odotusaikaan. Niin yhtä hyvin lasten ravitsemukseen vois olla tällainen samanmoinen sivusto.”

Terveydenhoitajat kaipasivat painonhallinnan tukemiseen uutta materiaalia maahanmuuttajille sekä materiaalia painon puheeksi ottamiseksi lapsen kanssa. Maahanmuuttajille toivottiin etenkin heidän omakielisiä ohjeita, mutta myös materiaalia, jossa esimerkiksi opastetaan ruokaostosten tekoon Suomessa. Lapsien kanssa asiasta keskustelu voitaisiin aloittaa esimerkiksi satujen, pelien tai leikkiruokien kautta. Kirjallista materiaalia, joka on kohdistettu nimenomaan ylipainoisen tai lihavan lapsen perheelle ehdotettiin myös. Lisäksi toivottiin uutta, modernia kuvamateriaalia, joka puhuttelisi nuoria perheitä.

”Mut tietysti, miten sen sais sitten sillä tavalla myös lapsille kanssa tutuks.

Tavallaan lasten kielellä, lasten niin kuin silmille.”

Toimintaedellytysten kehittämiseen kuuluvat riittävien aikaresurssien turvaaminen sekä terveydenhoitajien tietojen päivittämiseksi että laadukkaan toiminnan ylläpitämiseksi.

Terveydenhoitajilla on olemassa hyvää materiaalia ja työnantaja tiedottaa heitä hyvin aihepiiriin liittyvästä uudesta tiedosta sekä kaupungin palveluista ja tapahtumista. Lapsen painonhallinnan puheeksi ottamisen ja tukemisen käytäntöjen kehittämiksi terveydenhoitajat

kaipaavat työaikaa käytettäväksi omien taitojensa ylläpitämiseen, uuden tiedon omaksumiseen tai opiskelemiseen sekä tiedotteisiin ja tukimateriaaliin tutustumiseen.

Aikaresursseja tarvitaan myös, jotta perheille voidaan taata heidän tarvitsemansa riittävän pitkät ja riittävän usein toistuvat neuvolakäynnit.

”Tietysti niihin tulee aina niitä, niitä… Et ne laittaa kyllä hyvin infoo meille, et nyt on tämmöstä ja tämmöstä. Et niitä aina vaan ehtis kattoo. Täytyy kyllä sanoo, et välillä ei oo aikaa. Et sit viikonloppuna kotonakaan ehkä sitten kuitenkaan niitä ehdi aina tota, ainakaan paneutua niihin.”

Lapsen painonhallinnan puheeksi ottamiseen kaivattiin lisäkoulutusta konkreettisista keinoista vastaanotolla esiintyviin tilanteisiin. Terveydenhoitajat olivat havainneet, että lapsen ylipainon tai lihavuuden esittäminen vanhemmille ilman, että he loukkaantuvat, on tärkeää ohjauksen onnistumiseksi. Useampi haastateltava mainitsi tulossa olevan, kaupungin järjestämän elintapaohjauskoulutuksen terveydenhoitajille. Sen odotettiin antavan juuri edellä mainittuja valmiuksia sekä opastusta perhekeskeisyyden parempaan huomioimiseen ja vanhempien voimavarojen lisäämiseen neuvolakäynnin aikana. Myös painon puheeksi ottamisesta lapsen kanssa toivottiin lisäkoulutusta. Osa terveydenhoitajista mainitsi motivoivan haastattelun kiinnostavaksi tekniikaksi tällä aihealueella ja tarvitsevansa tietoa siitä, mikä vanhempia oikeasti motivoi. Myös tähän toivottiin sopivaa koulutusta.

Pienryhmäkoulutuksen uskottiin sopivan parhaiten tämän menetelmän koulutukseen, koska sen oppimisessa tarvitaan käytännön harjoitteita. Lisäksi koulutusta toivottiin lihavuudesta ilmiönä ja sen taustatekijöistä. Haastateltavien mukaan hyvä teoreettinen tietopohja antaa valmiuksia argumentointiin ja ennakointiin ja helpottaa puheeksi ottamista. Koulutuksiin pääseminen on kuitenkin vaikeutunut viime aikoina. Neuvolasta pääsee koulutuksiin ehkä ainoastaan yksi henkilö ja omaa vuoroa voi joutua odottamaan kauankin. Koulutuksia pidettiin tärkeänä sekä tietojen lisääntymisen että hyvien käytäntöjen leviämisen kannalta.

”No ehkä ylipäänsä just semmonen niin kuin puheeksi otamisen keinot asiassa kuin asiassa. Että nyt meillä on tulossa useampi niin kuin eri aiheisiinkin liittyvä koulutus, jossa selkeesti on haettu nyt sitä niin kuin, et siel ennakkoilmoituksissa on jo niin kuin sitä, et käydään niitä puheeksi ottamisen keinoja läpi. Niin se on must tosi hyvä asia.”

Vieraista ruokakulttuureista koettiin tarvittavan lisätietoa erityisesti alueilla, joilla asuu paljon maahanmuuttajia. Toisaalta ymmärrettiin, että ruokailutottumukset vaihtelevat paljon eri

uskontojen ja vieraiden kulttuureiden välillä, joten terveydenhoitajan olisi mahdotonta omaksua täydelliset tiedot kaikkien asiakkaidensa tavoista ja uskomuksista.

Terveydenhoitajat työskentelevät pääsääntöisesti yksin omassa vastaanottohuoneessaan.

Tämän vuoksi he eivät tarkkaan tunne kollegoiden tai muiden neuvolan työntekijöiden toimintatapoja käytännön tilanteissa. Terveydenhoitajat ovat tunnistaneet, että heillä itsellään ja kollegoilla on paljon osaamista ja hyviä kokemuksia lapsen painonhallinnan puheeksi ottamisesta. He jakavat jo nyt tietoa toisilleen keinoista, jotka ovat kokeneet toimiviksi. Näille keskusteluille toivottiin kuitenkin virallista foorumia, jossa keskusteluja voitaisiin käydä jäsennetysti.

”No ehkä siis semmonen ois kiva, jos ihmisillä on jotain hyviä kokemuksia, millä he on saanut sitä asiaa niin kuin otettuu puheeks ja tavallaan myös motivoituu. Niin miksei niitäkin ideoita vois joskus jakaa. Tavallaan, kun jokainen meistä tekee niin kuin yksin täällä tätä hommaa, niin se vois olla ihan kiva, että sais kuulla vähän semmosia.”

Haastatellut pitivät tärkeänä, että kaikki perheen kanssa toimivat neuvolatyön ammattilaiset noudattavat yhtenäisiä ohjeita. Vaikka ohjeet ovat melko yksiselitteisiä, silti jokainen tulkitsee niitä omalla tavallaan, eikä tämä edistä yhteisten käytäntöjen leviämistä. Yhdeksi keinoksi sekä neuvolan toimintatapojen yhtenäistämiseksi että hyvien käytäntöjen levittämiseksi ehdotettiin sellaisen kollegan vastaanoton seuraamista, jolla on hyvät valmiudet asiaan. Kun yhteiset suositukset tai ohjeet muuttuvat, haastellut toivoivat yhteisiä tilaisuuksia, joissa ohjeet käydään läpi ja niistä keskustellaan. Edellä kuvattu toimintatapa varmistaa terveydenhoitajien mielestä painonhallinnan puheeksi ottamisen ja tukemisen yhtenäisen mallin noudattamisen. Neuvoloiden yhtenäisten käytäntöjen, ohjeiden ja suositusten säännöllistä kertaamista ja kollegojen kanssa keskustelua niistä pidettiin myös tärkeänä.

Terveydenhoitajat toivoivat, että he voisivat kommentoida uusien linjauksien toimivuutta ja että heidän antamansa palaute hyödynnettäisiin ohjeiden päivityksessä. Terveydenhoitajien tulee voida luottaa, että kollega puuttuu lapsen liialliseen painoon tarvittaessa. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota uusien ja töihin pitkiltä vapailta palavien terveydenhoitajien huolelliseen perehdytykseen.

”No varmaan justiin tämmösellä, että olis nää samat kaikkialla kaupungissa. Et jos vaikka olis ne käytännöt, et ravitsemusterapeutti kävis joskus aina meidän kokouksissa. Ja lastenneuvolalääkärit ne ois samantyyppisiä ja niis ois niin kuin

ne samat linjaukset sitten, että miten toimitaan. Että ei sen tarvii olla mitään sen ihmeempää.”

Kaupungissa on muutamia terveydenhoitajia, jotka ovat hankkineet erityisosaamista tietyltä suppealta osaamisalueelta. Tällainen on esimerkiksi imetyshoitaja. Tällainen lapsen painonhallintaan ja sen tukemiseen erikoistunut terveydenhoitaja tukisi käytäntöjen yhtenäistämistä. Hän voisi sekä pitää vastaanottoja että antaa konsultaatiota muille terveydenhoitajille.

5.4.2 Työmuotojen uudistaminen

Työmuotojen uudistamiseksi terveydenhoitajat ehdottivat sekä moniammatillisen yhteistyön että ryhmätoiminnan kehittämistä (kuvio 5). Terveydenhoitajat kertoivat, että moniammatillisen yhteistyön kehittämiseksi heillä olisi tarve tietää enemmän ravitsemusterapeutin työstä. Ravitsemusterapeuttien pitämät koulutukset koettiin hyvinä, mutta niitä ja yleensäkin kasvokkain tapaamisia terveydenhoitajien ja ravitsemusterapeuttien välillä on liian harvoin. Haastatteluihin osallistuneet terveydenhoitajat toivoivat saavansa konkreettisia ohjeita ja esimerkkejä siitä, miten ravitsemusterapeutti avaa keskustelun ja miten hän toimii perheen ja lapsen kanssa. Haastatellut kertoivat arvostavansa ravitsemusterapeuttien ammattitaitoa ja ohjaavansa mielellään asiakkaitaan heidän vastaanotolle. Terveydenhoitajia helpottaisi lapsen ylipainon tai lihavuuden puheeksi ottamisessa ja ravitsemusterapeutille lähettämisessä ravitsemusterapian parempi tunteminen.

Osa vanhemmista kieltäytyy lapsen ravitsemusterapiasta ja vanhempien motivoinnissa auttaisi, että terveydenhoitajat osaisivat kertoa ravitsemusterapeuttien työtavoista.

”Mut sitten ravitsemusterapeutti on eri talossa. Niin sitten ehkä tavallaan, et ois kiva nähdä häntä ehkä useemmin. Ja sitten, että jos hän kävis kokouksissa, niin madaltais ehkä kynnystä sitten konsultoida herkemmin ja vähän kuulla ehkä hänenkin toimintatapoja. Että miten hän ohjaa asiakkaita ja… Sitä vois edistää.”

Haastateltujen mielestä yksi mahdollisuus helpottaa lapsen painonhallinnan puheeksi ottamista ja tehostaa ohjausta ovat moniammatilliset yhteisvastaanotot, joissa ravitsemusterapeutti, lääkäri ja terveydenhoitaja olisivat paikalla samanaikaisesti ja perheen lähtökohdat ohjaisivat työskentelyä. Toinen ryhmätyön mahdollisuus on neuvolatyössä lähiaikoina aloittava moniammatillinen työryhmä, joka ilman vanhempien läsnäoloa käsittelee

vaikeiksi koettuja tapauksia. Työryhmässä voitaisiin terveydenhoitajien mielestä käsitellä myös lapsen vaikeahoitoista lihavuutta. Terveydenhoitajat kokivat, että moniammatillinen yhteistyö on vaikeutunut aiempaan verrattuna, sillä nykyisin neuvolatoiminta ei ole enää välttämättä fyysisesti samassa rakennuksessa. Monia asioita olisi kuitenkin helpompi ja tehokkaampi hoitaa sähköisen viestinnän tai puhelinsoiton sijasta kasvokkain.

Moniammatilliseen yhteistyöhön tarvitaan järjestettyjä tapaamisia neuvolatyötä tekevien eri ammattiryhmien välillä ilman muodollista esityslistaa. Tähän odotettiin muutosta terveyskeskusten organisaatiouudistuksen seurauksena.

”Niin kylhän sitä pystyis varmasti moniammatillisesti tapaamaan sitä perhettä myös yhdessä. Et esimerkiksi neuvolassa käynnillä jonkun punnituksen käynnin yhteydessä se ravitsemusterapeutti oliskin täällä ja me tehtäis niin kuin se vastaanotto yhdessä ja käytäis sitä perheen ruokavaliota yhdessä lävitte eikä sille, et mä teen täällä vähäsen ja se tekee siellä vähäsen ja lääkäri tekee oman osuutensa.”

Terveydenhoitajat ehdottivat, että lapsen painonhallinnan tukemisessa perhetyö voisi olla tiiviimmin mukana. Kotipalvelun työntekijät näkevät läheltä perheen arjen ja etenkin silloin, kun lapsen ylipainoon tai lihavuuteen liittyy muita ongelmia, kotipalvelulla on hyvät mahdollisuudet tukea neuvolan ohjausta ja seurantaa. Kotipalvelun rooli olisi painonhallintaa auttavien arjen askareiden tukeminen.

”Meille, kun perhetyöntekijät on läheisiä työntekijöitä. He käy kotona. Me just eilen tavattiin heitä ja he kerto, et kotona näkee sen, mitä se arki on. Et niin, miks ei sekin ois yhteistyökumppani. Ihan kotipalvelun porukka ja perhetyöntekijät. Siinähän se tulis, jos käy jonkun kotona yhteiskäynnin.”

Ylipainoon ja lihavuuteen liittyen toivottiin erilaista ryhmätoimintaa: ryhmävastaanottoja neuvolaan, lapsille suunnattuja toiminnallisia ryhmiä tai vertaisryhmiä koko perheelle.

Ryhmävastaanottojen arveltiin tukevan perheitä eri tavalla kuin yksilövastaanottojen ja esimerkiksi lapsen painonhallinnasta voitaisiin keskustella tasapuolisemmin. Perheen omalla neuvola-alueella ei välttämättä riitä lapsia ryhmätoimintaan, mutta ryhmät voisivat olla useamman alueen yhteisiä. Vertaisryhmä verkossa voisi toimia koko kaupungin alueella ja sen arveltiin kiinnostavan nuoria perheitä. Lapsille ehdotettiin myös toiminnallisia ryhmiä, kuten liikuntaryhmiä. Ryhmätoiminnassa vanhemmat pääsisivät keskustelemaan muiden samassa tilanteessa olevien perheiden kanssa. Ryhmien etuna on, että useita perheitä

tavoitetaan samanaikaisesti ja säästetään neuvolan resursseja, perheet saavat tukea toisiltaan ja lapsi kokemuksen, ettei ole yksin painonsa kanssa.

”Taikka sitten vaihtoehtoisesti, jos olis tämmösiä, et ois useampia perheitä, jossa niin kuin tätä painonhallintaongelmaa, ja varsinkin näitä maahanmuuttajaperheitä, niin siinä olis mun mielestä todella hyvä semmonen painonhallintaryhmä. Lasten oma painonhallintaryhmä.”