Psykososiaalinen orientaatio tarkastelukehyksenä

Analyysini yhtenä osana tarkastelin psykososiaalisen sosiaalityön elementtejä osana perheneuvolatyötä. Keskusteluihin osallistuneista sosiaalityöntekijöistä osa tunnisti psykososiaalisen orientaation kokonaisuudessaan osaksi perheneuvolatyötä. Suurin osa sosiaalityöntekijöistä sen sijaan tunnusti psykososiaalisen sosiaalityön piirteet osana perheneuvolatyötä, mutta totesivat, että heidän työorientaatioon sisältyy paljon muitakin elementtejä ja nimesivät psykososiaalisen sosiaalityön orientaation rinnalle sitä vahventavia tai siitä erillisiä tarkastelutapoja. Analyysini pohjalta olen jakanut perheneuvolan sosiaalityön orientaatiot psykososiaalisen lähestymistavan lisäksi biopsykososiaaliseen, psykoterapeuttiseen ja psykoedukatiiviseen lähestymistapaan. Kuvaan näitä orientaatioita tarkemmin tässä luvussa kappaleittain.

Mun täytyy kommentoida tohon psykososiaaliseen et laitoin kysymysmerkin, että onko sellasta sosiaalityötä joka ei olis psykososiaalinen, et ajattelen et se on yks peruselementti, että sitä määrittää kokonaisvaltaisuus.

Perheneuvolassa on niinku reflektiivinen työskentelyorientaatio, tietoinen pyrkimys huolehtia jatkuvasta oman tietotaidon ylläpitämisestä ja se osaamisen päivittämisestä ja kehittämisestä ja tunnistaa sen oman osaamisen rajoja. (R1:H1)

69 Mä aattelen tavallaan psykososiaalinen liittyy psyykkiseen ja sosiaaliseen ja kylhän onhan ne elementit tässä on läsnä, sen verkostonkin kartottaminen, sosiaalisen ympäristön tutkiminen tai asiakkaan kanssa miettiminen, et mitä siel on ja miten sitä vois tukee, mitä keinoja sitten olis koulussa tai kaveripiirissä tai harrastuksen myötä. Et onhan tää varmaan sen lisäks myös psykoterapeuttista, koska psykoterapeutteja ollaan useat, niin tota syvempi ku psykososiaalinen, että on myös psykoterapeuttinen työote, tää on myös psykoterapiaa. Reflektiivistä, dialogista ja aika analyyttistakin ja kuka tuo minkälaistakin työotetta. Psykodynaamisen teoriat ohjaa aika paljon, ku mietitään lapsen kehitystä mitä siel on tapahtunut. Sosiaalityöntekijällä on paljon samaa ku psykologillakin, joka ohjaa sitä ajatteluu. (R1: H4)

Aattelen, että se jotenkin sanana on hankala – psykososiaalinen sosiaalityö – ku siihen liitetään kauheen monenlaista työtä. Jotenkin mä lisäisin siihen ehkä kuitenkin terapeuttisen näkökulman, kuitenkin on tämmönen hoidollinen aspekti tässä. Ne prosessit voi olla pitkiä. No psykososiaalinen sosiaalityö pitää tämmöstä tukea antavan elementin varmaan. Tää ehkä jotenkin näyttäytys niinku erilaisena ainaki musta, ku mietin sitä terapeuttista. (R2: H2)

Psykososiaalisessa orientaatiossa työskentelyn fokuksessa ovat psyykkinen eli mielensisäinen työskentely sekä sosiaalinen eli vuorovaikutukseen ja elinympäristöön painottuvat tarkastelunäkökulmat. Psykososiaalisessa sosiaalityössä painotus vuorovaikutukseen ja keskusteluun ovat vahvoja. Psykososiaalisessa sosiaalityössä reflektiivisyys, dialogisuus, vuorovaikutteisuus ja voimavarakeskeisyys nousevat keskeisiksi työskentelylähtökohdiksi.

Mut tähän isoon otsikkoon, et kyl mä ainakin ajattelen, että mun viitekehyksenä on psykososiaalinen sosiaalityö. Tunnistan omasta. (R3: H1)

Sanoit aiemmin, että tunnistat, että teet psykososiaalista sosiaalityötä.

Haluatko eritellä psykososiaalista sosiaalityötä? (Tutkija)

Niin, on täs tullukkin. Tunnistan psykososiaaliseksi. Siin on se laaja-alasuus, jotenkin se ihmisen kokonaisuuden ymmärtäminen, henkinen, fyysinen,

70 taloudellinen, sosiaalinen, mitä kaikkee siihen kenenkin asennemaailmassa liittyy, vuorovaikutteisuus -- kaiken aikaa se yhteisöllisyyskin mielessä -- myöskin perheen sisällä ja se jotenkin se vuorovaikutuksen tuoma jatkuva muutoksen mahdollisuus. (R3: H1)

Psykoedukatiivinen lähestymistapa saa piirteitä jossain määrin behavioralistisesta ajattelutavasta ja kasvatustieteistä. Psykoedukatiiviselle lähestymistavalle ominaisia ovat ehdollistaminen, mallintaminen, vahvistaminen ja käyttäytymisen mukauttaminen erilaisine harjoitteineen. Tämä tekee eroa psykososiaalisen sosiaalityön periaatteisiin; yhdistävänä tekijänä orientaatioiden välillä voidaan pitää voimavarakeskeisyyttä.

Sellasta mallintamista ja psykoedukaatiota mäki välil aattelen, täs välil huomaa ku joku mallintaa äänenpainolla jos sanot lapselle esim näin, et miten voi sanoo hankalan asian ja miten sitä loiventaa -- ja muistuttaa lapselle et oon ollu eron jälkeen ollu vähä uupunu, väsyny ja poissaoleva mut kuule kyl mä tota jaksan susta huolehtia. Tällaisii mä esim. tänä aamuna mallinsin.

Sekin on eräänlaista psykoedukaatiota, että miten puhua lapselle erotilanteessa, ettet vuodata kaikkee katkeruutta sen lapsen niskaan siinä erotilanteessa. (R3: H6)

Kyl mun mielestä psykoedukatiivista työotetta tulee enemmäkseen vanhemman ohjauskäynneistä, että kun keskustellaan siitä perheen arjesta ja kun ollaan siellä vanhemmuuden ytimessä. Ja kyl mä myös katsoisin, että näillä niinku perheterapeuttisilla tapaamisilla kuin myös sovittelukäynneillä. (R3: H4)

Sit viel semmonen psykoedukaatio, kirjasten ja joittenkin esitteiden antaminen mukaan, et ku joku toivoo, et miten tästä erosta mennään eteenpäin. Meil on sellanen opas lapsiperheen erosta, jossa on tunteista ja toimijoista aika paljon tietoa.” (R3: H7)

Sosiaalityöntekijöiden puheissa yhdistyi perheneuvolatyön vahva tarkastelukehys ihmisestä fyysis-psyykkis-sosiaalisena kokonaisuutena. Haastateltavien kuvaamista orientaatioista nimenomaan ihmisen fyysisyys tuo psykososiaaliseen sosiaalityöhön vivahde-eron.

Esimerkiksi biopsykososiaalisessa lähestymistavassa pidetään mielessä ihmisen perimään, kasvuympäristöön, lääkehoitoon, sosiaalisiin suhteisiin ja elämänkriiseihin liittyvät

71 kysymykset. Biopsykososiaalisessa orientaatiossa ihmisen hyvinvointia tarkastellaan useiden osa-alueiden toimintana, jossa ruumilliset toiminnot, tunteet, ajatukset ja sosiaaliset suhteet ovat yhteydessä toisiinsa ja muodostavat dynaamisen kokonaisuuden.

Tulee varmaan tän oman perheterapiakoulutuksen kautta, joka pohjautuu biopsykososiaalisen näkökulmaan, et sen vois viel sen bion vois lisätä eteen.

Et siel mietitään, et millaisesta perimästä nää vanhemmat tulee, millaisia mielenterveydenongelmia, millaisia kiintymyssuhteita siellä vanhempien taustoissa on ollu ja heidän vanhempien on -- me ei työskennellä vaan tässä, vaik se perhe on tässä, vaan me katsotaan hyvin kauas sinne taaksepäin. (R3:

H4)

Vaikkei me lääketieteilijöitä olla niin se psyykkisen ja sosiaalisen lisäks sen fyysisen huomioiminen, jos mielenterveysasioissa, jos on lääkitysasioissa. Sen puolen toimintakykyä tutkaillaan tässä myös. (R1: H4)

Haastateltavat kuvasivat, kuinka perheneuvolassa työskennellään paljon neuropsykiatristen ongelmien kanssa. Näin perheneuvolatyössä ollaan usein myös lääketieteellisten kysymysten äärellä.

Neurologisia pulmia -- vanhemmuuden tukeminen siinä kohtaa ku lapsi ei kehitykkään ihan normaalisti tai sitten tavallaan erityishoitoisuuden takia tarttee tukea siihen vanhemmuuteen. (R1: H6)

Paljon neuropsykiatrisia, tai perheitä joilla on neuropsykiatrisia ongelmia.

Täällähän sosiaalityöntekijä osallistuu myös tutkimuksen tekoon. Tuntuu, että teen pelkästään melkein sitä. (R2: H4)

Tänään oli perus perheneuvola-asiakas, suhtees taas eiliseen, erikoissairaanhoidon eilinen. Mutta tänään voimavarauttavaa ja dialogista perheneuvontaa. (R1: H2)

72