Työntekijät kokivat projektin jatkuvan kehittämisen, suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin varsin spiraalimaiseksi (vrt. Heikkinen 2006). Askel – projektissa ke-hittäminen ja uusien asioiden ideointi tapahtui usein spontaanisti päivittäisissä keskusteluissa työntekijöiden ja asiakkaiden kesken. Kehittäminen oli luovaa ja joustavaa (Toikko & Rantanen 2009).
2.2 Prosessin kuvaus ja askel askeleelta - projektin historiikin kirjoittami-nen
Ajatus historiikin kirjoittamisesta nousi esiin Askel -projektin viimeisenä toimin-tavuonna. Noin vuosi ennen projektin virallista päättymistä nousi työnohjauk-sessa puheeksi projektin historiikin kirjoittaminen.
Työnohjaaja Tommi Hautaniemi nosti idean esille. Työnohjauksessa käsiteltiin yhdessä projektin työntekijöiden kanssa projektin päättymisestä aiheutuvaa pet-tymystä. Hautaniemi perusteli silloin historiikin kirjoittamisen tärkeyttä etenkin yhteistyökumppaneiden, nuorten parissa työskentelevien ja kaikkien nuorten
verkostossa olevien näkökannalta. Hautaniemi oli useissa työnohjausistunnois-sa kuullut työntekijöiltä tulevaa materiaalia liittyen projektiin. Työnohjauksistyönohjausistunnois-sa käsiteltiin asiakastapauksia tai yleisesti projektin työntekijöiden jaksamista, sekä mietittiin yhdessä keinoja miten projektia viedään eteenpäin. Kaikki tämä työn-tekijöiden tuottama keskustelu sisälsi arvokasta tietoa (vrt. Nonaka & Takeuchi 1995), jolla työnohjaaja Hautaniemi arveli olevan käyttöä muuallakin. Kaikki As-kel- projektin aikana tehty koottuna yhdeksi kertomukseksi, selkeyttäisi monelle ihmiselle (myös työntekijöille itselleen) kuinka mittavasta hankkeesta oli kysy-mys. Samalla myös vastaus tulisi kysymyksiin kuinka hanketta on tuotettu ja viety vuosien aikana eteenpäin.
Aloittaessani opinnot ylemmässä ammattikorkeakoulussa sosiaalialan koulutus-ohjelmassa ajatus Askel – projektin historiikista nousi mieleen. Näihin aikoihin oli tullut juuri tieto siitä, että kaupunki ei lähde mukaan rahoittamaan askel aske-leelta – projektin toimintaa.
Aloitin historiikin suunnittelun syksyllä 2008. Tarkoituksena oli tehdä historiikista kehittämistehtävä ja samalla ylemmän AMK- tutkinnon opinnäytetyö. Pohditta-vana oli, miten saada jo päättynyt projekti kehittämistyön alle? Miten kehittää jo päättynyttä projektia? Miten tehdä suunnitelma, toteuttaa suunnitelmaa saada palautetta ja reflektiota jo päättyneestä projektista? (Heikkinen 2006).
Päätin ottaa historiikin kirjoittamisprosessin kehittämistehtäväksi. Ensimmäisiä tavoitteita oli tuoda historiikin kautta malli hyvin onnistuneesta projektista ja sen saavuttamista hyvistä käytännöistä. Tämä malli olisi kaikille projektityöstä kiin-nostuneille. Tavoitteena oli myös tehdä hyvä ja lukijoita kiinnostava loppuraport-ti, joka olisi muillekin tarkoitettu kuin pelkästään taustaorganisaatiolle ja rahoitta-jalle. Historiikki oli alkuperäisillä tavoitteellaan löysästi verraten kehittämistoi-mintaa, jossa ei ole varsinaisia tutkimuskysymyksiä vaan keskipisteenä toimin-ta, jolla pyritään tiettyyn tavoitteeseen (Toikko & Rantanen 2009).
Varsinaisesti projektissa ei ollut uusia mullistavia keinoja ja ”taikatemppuja”
nuorille, vaikka projektin työntekijät kokeilivatkin rohkeasti uusia ideoita.
Historiikkia kootessani ja muistellessani aikaani projektissa mieleeni tuli työnte-kijöiden merkitys. Työntekijät itse ja heidän näkemyksensä ja tapa tehdä työtä sekä sitoutuminen olivat niitä asioita, jotka tekivät projektista tärkeän niin nuoril-le kuin myös projektin sidosryhmilnuoril-le.
Toinen asia mitä projektista teki merkittävän, oli työntekijöiden vaihtuvuus. As-kel -projektissa oli yhteensä 8 työntekijää ja jokainen heistä toi projektiin oman näkemyksensä ja ammattitaitonsa.
Historiikkia tehdessäni ja työntekijöitä haastatellessani yhdeksi tärkeäksi tavoit-teeksi tuli painottaa työntekijöille itselleen, mitä kaikkea projektissa on saatu ai-kaan kuin myös se mitä hyvää projekti on jättänyt Seinäjoen alueelle jälkeensä.
Aloitin Askel –projektin historiikin kokoamisen lukemalla ja käyttämällä Askel askeleelta –projektista tehtyjä raportteja sekä toimintakertomuksia. Lähetin myös työntekijöille sähköpostia, joissa pyysin heitä lähettämään minulle omia muistoja ja kokemuksiansa Askel -projektista. Tarkoituksena oli työntekijöiden muisteluiden ja kirjoitusten siivittämänä viedä historiikin kirjoittamisprosessia eteenpäin. Kirjoitin historiikkia projektin toimintakertomuksia ja raportteja apuna käyttäen.
Työntekijöiltä tuli toiveena, että he voisivat saada luettavaksi Askel -projektin historiikkia, jonka jälkeen pidettäisiin yhteinen ryhmähaastattelu työntekijöiden kesken. Työn etenemisen kannalta tämä ehdotus oli hyvä. Kirjoitin Askel Aske-leelta – projektin historiikin ensimmäisen version valmiiksi. Tämä versio sisälsi paljon otteita raporteista ja toimintakertomuksista. Ensimmäisen version tarkoi-tus oli saada työntekijöitä muistamaan sen mitä kaikkea projektissa oli tehty.
Lähetin historiikin ensimmäisen version työntekijöille luettavaksi. Pidetyissä haastatteluissa ilmeni että historiikin lukeminen oli avannut muistoja työntekijöi-den ajoista projektissa ja siten materiaalia haastatteluista tuli hyvin kattavasti.
Tässä vaiheessa työni muistutti perinteistä toimintatutkimusta tutkittavien osal-listuttua tutkimusprosessiin merkittävällä tavalla (Kuula 1999, 10).
2.3 Askel askeleelta-projektin merkitys
Askel askeleelta - projektin työntekijät ovat aina pyrkineet laatuun asiakasläh-töisyyden kautta (Ahokas 2003, 34). Työntekijät ovat kohdanneet asiakkaat aina tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti tarjoten heille vaihtoehtoja.
Pienen organisaation etuna on ollut viestinnän helppous sekä yhteistyön onnis-tuminen tavoitteiden, työtehtävien kuin työnjaonkin kohdalla.
Askel- projektin tapaa tehdä työtä kutsuttiin myös liikkumiseksi ”harmaalla alu-eella” nuoren sekä viranomaisten välillä. Harmaa alue käsitti monesti koko nuo-ren verkostoa ja elinpiiriä.
Askeleen työntekijöiden tuomia hyviä käytäntöjä ovat jatkaneet projektit Aske-leen ajan jälkeenkin (esim. Opetusministeriön etsivän työn hanke Seinäjoen alueella).
2.4 Askel askeleelta - projektin tarveanalyysi
Askel askeleelta – projekti loppui helmikuun lopussa 2009. Projektin merkitys ja tarpeellisuus on tunnustettu verkostossa yhteistyökumppanien osalta usein ja hyvinkin painokkaasti. Projektin asiakkaaksi sitoutuneet nuoret ovat kokeneet projektin hyvin tärkeäksi heille itselleen.
Projektin ongelmana oli sen hallinnollinen näkymättömyys. Kaupunginhallituk-sessa ja valtuustossa hyväksynnän helpoiten saavat esitykset, joissa olivat sel-keät luvut todisteina.