Professionaalisen diskurssin tutkimus

2.2.3.1 Professionaalisen diskurssin tutkimisesta

Soveltavan kielitieteen tutkimusalaan kuuluva käsite professional discourse, jonka olen suomentanut professionaaliseksi diskurssiksi, on tutkimukseni keskeinen metodolo-ginen käsite. Suomessa ammattilaisten ammatillisessa kontekstissa ja ammatillisissa tarkoituksissa tapahtuvan puheen ja tekstien tutkimusta ei kutsuta professionaalisen diskurssin tutkimukseksi, vaan ammattikielen tutkimukseksi (Koskela & Katajamäki 2012). Kielitieteen tutkijoiden Merja Koskelan ja Heli Katajamäen (2012, 458) mu-kaan ammattikielen tekstien tutkimus on kehittynyt sanastoon ja kielioppiin keskit-tyneestä tekstilingvistisestä lähestymistavasta merkitysten tutkimiseen ja siitä ”koko-naisten diskurssien” tarkasteluun. Nykytutkimus käyttää monia tekstin- ja diskurssin-tutkimuksen menetelmiä ja pyrkii syvälliseen analyysiin hyödyntämällä muun muassa sosiokognitiivista mallinnusta ja moninäkökulmaista lähestymistapaa.

Koskelan ja Katajamäen (2012, 456) mukaan ammattikielen tutkimuksella on kan-sainvälisesti erilaisia nimityksiä, jotka myös edustavat jossain määrin erilaisia tutki-mussuuntauksia. Professionaalisen diskurssin analyysiksi (PDA) nimetyn tutkimuk-sen Koskela ja Katajamäki näkevät edustavan tekstilingvististä laajempaa moninäkö-kulmaista lähestymistapaa. Kielitieteilijä Vijay Bhatian (2002, 47) mukaan professio-naalisen diskurssin tutkimus painottui alkuaan lingvistiseen näkökulmaan. Nykytut-kimuksen näkökulma on sosiokriittinen ja painottuu diskurssien sosiokulttuuristen ja institutionaalisten aspektien tarkasteluun. Gunnarssonin (2009, 4) mukaan pro-fessionaalisen diskurssin tutkimuksessa käytetään monitieteellistä lähestymistapaa, joka yhdistää perinteisen kielitieteellisen analyysin sosiologiaan, sosiaaliseen kon-struktionismiin, kognitiiviseen psykologiaan, organisaatioteoriaan sekä hallintotietei-siin ja mediatutkimukseen.

Kuviossa 2 esitän Koskelan ja Katajamäen (2012, 459-461) esittelemän Bhatian luoman professionaalisen diskurssin moninäkökulmaisen tutkimuksen mallin. Posi-tioin tutkimukseni suhteessa soveltavan kielitieteen tutkimukseen tämän mallin

43

avulla. Malli jakautuu sosiaaliseen, sosiokognitiiviseen ja tekstuaaliseen tilaan, jotka kuvaavat sitä, mihin diskurssin analyysi kulloinkin kohdistetaan. Sosiaalisessa tilassa diskurssia tarkastellaan sosiaalisena käytäntönä ja tekstuaalisesssa tilassa tekstinä.

Moninäkökulmaisessa tutkimuksessa keskiössä on sosiokognitiivinen tila. Taktisessa tilassa diskurssia tarkastellaan genrenä ja tekstilajina. Ammatillisessa tilassa tarkastel-laan diskurssia ammatillisena käytäntönä ja asiantuntijuutena.

Kuvio 2. Vijay Bhatian professionaalisen diskurssin moninäkökulmaisen tutkimuksen malli. (Koskela

& Katajamäki 2012, 460).

Tutkimuksessani tarkastelen normatiivista professionaalista diskurssia Bhatian mallin mukaisessa ammatillisessa tilassa ammatillisena käytäntönä ja asiakirjatiedon hallin-nan asiantuntijuuden määrittelevänä tiedonjärjestelmänä. En kuitenkaan tarkastele normatiivista professionaalista diskurssia kielitieteellisen tutkimuksen, vaan arkisto-tutkimuksen yhteiskuntatieteellisessä kontekstissa. Kielitieteilijä Vesa Heikkisen (2000, 299-300) sanoin kieli ei ole tutkimukseni kohde enkä tee teksteilleni yksityis-kohtaista kielianalyysia, vaikka hyödynnän professionaalisen diskurssin tutkimusta metodisesti. En myöskään tarkastele asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijuutta ja

am-44

matillisia käytäntöjä Bhatian mallin mukaisessa sosiokognitiivisessa tilassa tai ”ihmis-mielen” sosiokognitiivisen prosessin näkökulmasta (Dufva & al. 2011, 30). Oma me-todologinen tarkastelunäkökulmani on foucalt’lainen diskurssitraditio. Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä pidän osuvampana nimetä tutkimuskohteeni profes-sionaaliseksi diskurssiksi kuin ammattikieleksi.

2.2.3.2 Professionaalinen diskurssi tiedonjärjestelmän konstruktiona

Professionaalisen diskurssin käsitteen määrittelyssä ja ymmärtämisessä tutkimukses-sani on keskeisessä roolissa ollut Britt-Louise Gunnarsson (2009). Gunnarssonin mukaan kielellä on ollut keskeinen rooli eri tieteen- ja ammattialojen historiallisessa muotoutumisessa. Kieli on myös keskeisessä asemassa professioiden institutionaalis-ten kulttuurien kehityksessä ja ylläpidossa. Jokaisella professiolla on oma erityinen tapansa tarkastella todellisuutta. Kukin professio nostaa ympäröivästä maailmasta esille eri aspekteja tai tarkastelee samoja aspekteja eri näkökulmasta. Profession am-mattikieli on kehittynyt välineeksi ilmaista tämä professionaalinen näkemys todelli-suudesta. (Gunnarsson 2009, 18.) Professionaalisen diskurssin keskeinen ominais-piirre on, että se on tiettyyn ammattialaan liittyvä asiantuntijadiskurssi. Professionaa-linen diskurssi on keskeisessä roolissa profession tiedonjärjestelmän konstruoinnissa.

Asiantuntijoiden käyttämä kieli ja heidän diskurssinsa heijastaa heidän asiantuntija-tietämystään ja erottaa heidät muiden alojen asiantuntijoista ja maallikoista.

Professionaalinen diskurssi opitaan osana ammattiin kouluttautumista. Ammatil-linen toiminta edellyttää ja tuo mukanaan ammattispesifiä tietämystä ja taitoja, jotka tuotetaan kielellä ja diskurssilla ja jotka heijastuvat niissä. (Gunnarsson 2009, 6.) So-sialisaatio ammattialalle on sen oppimista, miten todellisuus konstruoidaan profes-sion kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla: mitkä asiat ja niiden väliset suhteet ovat relevantteja. Oman erikoiskielen käsitteet ja termistö, tekstirakenteet, se mistä puhu-taan ja mistä ei puhuta, ovat välineitä käsitellä todellisuutta tavalla, joka palvelee tie-teen- ja ammattialan tarkoituksia. (Gunnarsson 2009, 18.) Professionaalinen diskurssi muuttuu dynaamisesti riippuen siitä, millainen tietämys on relevanttia ja mitä taitoja ammattilaiselta vaaditaan eri aikoina. Profession terminologia, ilmaisut ja tekstimuo-dot tuotetaan sellaisiksi, että ne mahdollistavat ammattitehtävien suorittamisen muuttuvassa maailmassa. (Gunnarsson 2009, 10.) Näitä muutoksia voidaan Gun-narssonin (2009, 31) mukaan tutkia tutkimalla professionaalista puhetta/tekstejä.

45

Professionaalisen diskurssin tutkimus soveltavan kielitieteen kontekstissa lähtee oletuksesta yhdestä professiolle yhteisestä diskurssista, jossa tapahtuu muutoksia professionaaliseen toimintaan kohdistuvien vaatimusten muuttuessa. Sarfatti Larson (1990, 37) puolestaan esittää, että diskursseille tyypillinen moninaisuus vallitsee myös ammatillisella kentällä. Professionaalisen tiedonjärjestelmän eri konstruktioilla on kuitenkin vain harvoin yhtä vahva totuusarvo. Sarfatti Larson (1990, 37) puhuu pro-fession diskursiivisesta kentästä ja sen ydinalueesta. Ydinalueella hän viittaa institu-tionaalisiin toimijoihin, joilla on yhteiskunnallinen valtuutus tehdä hyväksytyiksi ne toimintakäytännöt, joita he suosivat. Ydinalueella, joka korreloi usein, mutta ei aina tutkimus- ja koulutusjärjestelmään, konstruoidaan totuusarvoltaan vahvin (truer) dis-kurssi, joka sitoutuu auktoriteettiasemaan ja normatiiviseen valtaan. Myös Andrew Abbotin (1988, 8) mukaan ne, jotka kontrolloivat profession tiedonjärjestelmää, kontrolloivat professionaalisia toimintakäytäntöjä. Vesa Heikkinen (2000b, 201) il-maisee asian niin, että se, joka hallitsee merkityksellistämisjärjestelmää, hallitsee muu-takin todellisuutta.

Sarfatti Larsonin (1990, 38-40) mukaan profession diskursiivisen kentän ydinalu-eella tärkein asia on professionaalinen diskurssi itsessään ”totuudellisena” tietona ja aineettomana pääomana vallan kartuttamisen keinona. Ydinalueelta tulevat puhujat ovat profession sisällä arvostetuimpia ja he saavat arvostuksensa suhteestaan totuus-arvoltaan vahvimpaan diskurssiin. Myös Abbottin (1988, 118) mukaan kunkin pro-fession sisällä eniten arvostettuja ovat henkilöt, jotka työskentelevät abstraktin tiedon parissa. Profession sisäisessä hierarkiassa vähiten arvostusta puolestaan nauttivat am-mattilaiset, jotka jokapäiväisessä asiakastyössä joutuvat tekemään ammatillisia komp-romisseja, koska professionaalinen tieto ja teoriat eivät välttämättä aina toimi todel-lisuudessa. Nämä ammattilaiset kohtaavat totuuksien moninaisuuden ja heille kes-keistä on totuusarvoltaan vahvimman diskurssin ”tuottavuus” toimintakäytäntönä.

(Sarfatti Larsson 1990, 38.) Profession diskursiivisen kentän rajojen rikkomiseksi val-tuuttamattomat puhujat tai totuusarvoltaan vahvimman diskurssin hylkäävät asian-tuntijat kärjistävät totuusarvoltaan erilaisten diskurssien yhteentörmäyksiä (Sarfatti Larson 1990, 40).

Gunnarsson (2009, 31-33) tunnistaa professionaalisen diskurssin kolme keskeistä kontekstia. Tilannesidonnainen konteksti (situated frame) viittaa mikrotason tilan-nesidonnaiseen kommunikaatiotilanteeseen, jossa puhe/teksti tuotetaan. Kaksi muuta kontekstia edustavat professionaalisen diskurssin makrotasoa.

Yhteiskunnal-46

linen konteksti (societal framework) viittaa eri aikakausien professionaalisten dis-kurssien yhteisiin tyypillisiin piirteisiin. Alakohtainen konteksti (disciplinary fra-mework) viittaa puolestaan kullekin ammattialalle yksilöllisiin piirteisiin, professio-naaliseen tiedonjärjestelmään. Rinnastan Sarfatti Larsonin käsitteen profession dis-kursiivisen kentän ydinalueesta, jolla professionaalinen diskurssi tiedonjärjestelmänä tuotetaan, Gunnarssonin alakohtaisen kontekstin käsitteeseen. Gunnarssonin tilan-nesidonnainen konteksti viittaa tiedonjärjestelmän jokapäiväiseen käyttöön käytän-nön toiminnassa.