Potilaiden kokemukset osallistumisesta omaan hoitoon viimeisimmällä

Potilaista yli puolet (56 %) koki, että hoitava henkilöstö antoi heidän osallistua omaan hoi-toonsa viimeisimmällä hoitojaksolla ollessaan. 7 % potilaista oli asiasta eri mieltä. Runsas kolmasosa (37 %) potilaista puolestaan koki, ettei asia koskenut heidän senhetkistä hoito-jaksoa. (Taulukko 18.) Nuorimmasta ikäluokasta (19–50 vuotta) kaikki potilaat arvioi, että heille annettiin mahdollisuus osallistua omaan hoitoonsa. Myös 66–75 -vuotiaista melkein kaikki (95,8 %) olivat samaa mieltä asiasta. Sen sijaan 51–65 -vuotiaista vajaa viidennes (15,6 %) ja noin viidennes (20,2 %) 76–89 -vuotiaista kokivat, ettei heille annettu mahdol-lisuutta osallistua omaan hoitoonsa viimeisimmällä hoitojaksolla. Erot olivat tilastollisesti melkein merkitsevällä tasolla (p=0.046). (Liitetaulukko 18.) Korkea-asteen koulutuksen saaneista potilaista kaikki koki, että heidän annettiin osallistua omaan hoitoonsa, kun taas puolestaan noin joka kymmenes (12,5 %) perus- tai kansakoulun sekä keskiasteen koulu-tuksen (11,4 %) käyneistä potilaista oli eri mieltä asiasta. Ero ei kuitenkaan ollut tilastolli-sesti merkitsevä. (Liitetaulukko 17.)

Yhdeksän potilasta kymmenestä (90 %) tunsi saaneensa hoitavalta henkilöstöltä aina tar-vitsemaansa tietoa viimeisimmällä hoitojaksolla ollessaan. Neljä prosenttia potilaista oli eri mieltä. (Taulukko 18.) Sellaiset potilaat, joille ei ollut koskaan sattunut (97,7 %) tai jotka eivät tienneet oliko (100 %) heidän hoidossaan sattunut virheitä olivat enemmän samaa mieltä siitä, että saivat hoitavalta henkilöstöltä aina tarvitsemaansa tietoa kuin ne potilaat, jotka olivat kohdanneet joskus virheen hoitonsa aikana (88,6). Ero oli tilastollisesti mel-kein merkitsevä (p=0.037). (Liitetaulukko 20.) Kaikki miehet kokivat saaneensa hoitavalta henkilöstöltä tietoa aina kun sitä tarvitsivat. Naisista vajaa kymmenes osa (6,1 %) koki, ettei saanut aina tarvitsemaansa tietoa. Ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä.

(Liitetaulukko 16.)

Potilaista melkein kaikki (97 %) koki, että hoitajat puhuivat heille ymmärrettävällä tavalla.

Vain kaksi prosenttia potilaista oli asiasta eri mieltä. Suurin osa (93 %) potilaista oli myös sitä mieltä, että lääkärit puhuivat heille ymmärrettävällä tavalla. Potilaista viisi prosenttia kuitenkin arvioi ettei näin ollut. (Taulukko 18.)

Aikaisemmin sattuneiden virheiden yhteys näkyi niin että ne potilaat, joille oli joskus ai-kaisemmin tapahtunut hoitonsa aikana virhe tai virheitä olivat useammin eri mieltä (11,4

%) kuin ne, joille virheitä ei ollut koskaan sattunut (1,1 %) tai ne, jotka eivät tienneet oliko heidän hoidossa joskus sattunut virheitä (8,1 %). Ero oli tilastollisesti melkein merkitseväl-lä tasolla (p=0.012). (Liitetaulukko 20.) 51–65 -vuotiaista ja 76–89 vuotiaista potilaista kaikki olivat sitä mieltä, että lääkärit puhuivat heille ymmärrettävällä tavalla, kun taas puo-lestaan vajaa viidennes (18,2 %) 66–75 -vuotiaista ja viisi prosenttia 19–50 -vuotiaista oli asiasta eri mieltä. Ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevällä tasolla (p=0.000). (Liitetau-lukko 18.)

Noin kahdeksan potilaista kymmenestä (84 %) oli sitä mieltä, että hoitava henkilöstö roh-kaisi heitä kyselemään epäselvistä asioista viimeisimmällä hoitojaksolla. Noin joka kym-menes (9 %) potilas oli asiasta kuitenkin eri mieltä. (Taulukko 18.) Noin yhdeksän potilas-ta kymmenestä (94,1 %) niistä, jotka eivät olleet koskaan kohdanneet virheitä omassa hoi-dossaan ja niistä, jotka eivät tienneet virheiden sattumisesta (91,7 %) olivat samaa mieltä siitä, että heitä rohkaistiin kyselemään epäselvistä asioista viimeisimmällä hoitojaksolla.

Sen sijaan melkein neljännes (23,5 %) niistä potilaista, joille virheitä oli joskus sattunut omassa hoidossaan, oli eri mieltä asiasta. Ero oli tilastollisesti melkein merkitsevällä tasol-la (p=0.021). (Liitetaulukko 20.) Myös hoitopaikaltasol-la oli yhteys asiaan niin, että päiväkirur-gian potilaat (95,8 %) olivat useammin samaa mieltä siitä, että heitä rohkaistiin kysele-mään epäselvistä asioista kuin vuodeosasto potilaat (85 %). Ero oli tilastollisesti melkein merkitsevällä tasolla (p=0.027). (Liitetaulukko 15.) Iän yhteys näkyi puolestaan niin, että nuorempien ikäluokkien (19–50 -vuotiasta 97,4 % ja 51–65 -vuotiaista 96,5 %) potilaat olivat enemmän samaa mieltä kuin vanhempien (66–75 vuotiaista 75 % ja 76–89 -vuotiaista 83,9 %) ikäluokkien potilaat siitä, että heitä rohkaistiin kyselemään epäselvistä asioista. Ero olivat tilastollisesti merkitsevällä tasolla (p=0.002). (Liitetaulukko 18.) Potilaista melkein puolet (48 %) potilaista koki, että hoitajat kannustivat heitä osallistu-maan omaa hoitoa koskevaan päätöksentekoon viimeisimmällä hoitojaksolla ollessaan.

Noin joka kymmenes (12 %) potilas oli kuitenkin asiasta erimieltä. (Taulukko 18.) 19–50 -vuotiaista potilaista kaikki olivat samaa mieltä siitä, että hoitajat kannustivat heitä osallis-tumaan omaa hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Sen sijaan muiden ikäluokkien potilaista 21,7–29,2 % oli eri mieltä väitteestä. Ero oli tilastollisesti merkitsevällä tasolla (p=0.016).

(Liitetaulukko 18.) Hoitopaikan yhteys näkyi niin, että päiväkirurgian yksikössä hoidetta-vana olleista potilaista melkein kaikki (91,7 %) olivat samaa mieltä siitä, että hoitajat kan-nustivat osallistumaan omaan hoitoon liittyvään päätöksentekoon, kun taas vuodeosastolla olleista potilaista noin neljännes (25,4 %) oli asiasta eri mieltä. Ero oli tilastollisesti mel-kein merkitsevällä tasolla (p=0.039). (Liitetaulukko 15.)

Puolet potilaista (50 %) koki myös, että lääkärit kannustivat heitä omaa hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Noin joka kymmenes (12 %) oli asiasta eri mieltä. Runsas kolmas osa (38 %) potilaista arvioi, ettei asia koskenut heidän senhetkistä hoitojaksoa. (Taulukko 18.) Suurin osa potilaista (87 %) arvioi, että hoitavalla henkilökunnalla oli tarpeeksi aikaa kes-kustella hoidosta heidän kanssaan. Joka kymmenes potilas kuitenkin oli asiasta eri mieltä.

(Taulukko 18.) Päiväkirurgian yksikössä hoidettavana olleista potilaista melkein kaikki (96,1 %) potilaat kokivat, että hoitavalla henkilökunnalla oli tarpeeksi aikaa keskustella hoidosta heidän kanssaan. Sen sijaan vuodeosastoilla hoidettavina olleista potilaista vajaa viidennes (16,9 %) oli eri mieltä asiasta. Ero oli tilastollisesti merkitsevällä tasolla (p=0.008). (Liitetaulukko 15.) Ikäluokittain tarkasteltuna 19–50 -vuotiaista (94,9 %) ja 51–

65 –vuotiaista (94,8 %) potilaista melkein kaikki olivat samaa mieltä siitä, että hoitavalla henkilökunnalla oli tarpeeksi aikaa keskustella hoidosta heidän kanssaan. Sen sijaan 66–75 -vuotiaista potilaista vajaa viidennes (23,5 %) ja 76–89 -vuotiaista noin joka kymmenes (11,4 %) olivat asiasta eri mieltä. Ero oli tilastollisesti melkein merkitsevällä tasolla (p=0.038). (Liitetaulukko 18.)

TAULUKKO 18. Potilaiden (n=166–173) kokemukset osallistumisesta omaan hoitoon viimeisimmällä hoitojaksolla (n, %).

Täysin eri

mieltä (%) Jokseen-kin eri mieltä (%)

Jokseen-kin samaa mieltä (%)

Täysin samaa mieltä (%)

Ei koske-nut hoito-jaksoani

(%) Hoitava henkilöstö antoi

minun osallistua omaan hoitooni (n=166)

2 5 19 37 37

Sain hoitavalta henkilös-töltä aina tarvitsemaani tietoa (n=173)

2 2 15 75 6

Hoitajat puhuivat minulle ymmärrettävällä tavalla (n=173)

1 1 12 85 1

Lääkärit puhuivat minulle ymmärrettävällä tavalla (n=173)

1 4 23 70 2

Hoitava henkilöstö roh-kaisi minua kyselemään epäselvistä asioista (n=171)

2 7 19 65 7

Hoitajat kannustivat mi-nua osallistumaan hoitoani koskevaan päätöksente-koon (n=169)

5 7 20 28 40

Lääkärit kannustivat mi-nua osallistumaan hoitoani koskevaan päätöksente-koon (n=170)

5 7 17 33 38

Hoitavalla henkilökunnal-la oli tarpeeksi aikaa kes-kustella kanssani hoidos-tani (n=172)

3 7 24 63 3