Oikeusnormit ovat sekä oikeussääntöjä että periaatteita. Oikeudellisessa ratkaisutoi-minnassa periaatteet hyvin usein ohjaavat sääntöjen tulkintaa tai antavat siihen lisää sisältöä.185 Periaatteet voivat toimia myös rajoitteena tilanteissa, joissa säännöksen
180 Terenius 2004, s. 209.
181 Nuutila 1997, s. 302.
182 Nuutila 1997, s. 299–301; HE 44/2002 vp, s. 128.
183 HE 44/2002 vp, s. 129–130.
184 Terenius 2004, s. 210.
185 Virolainen – Martikainen 2010, s. 382.
sananmukainen soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.186 Oikeuspe-riaatteet voivat olla sekä yleisiä koko oikeusjärjestystä koskevia että oikeudenalakoh-taisia. Esimerkiksi yhdenvertaisuusperiaate on normi, joka voi tulla sovellettavaksi kaikilla oikeudenaloilla.
Oikeudenaloittain nähtynä periaatteet kiteyttävät sääntelyn arvot ja tavoitelta-vat päämäärät.187 Oikeusperiaatteille on ominaista painoulottuvuus. Toinen periaate saatetaan nähdä arvokkaampana ja painavampana toiseen nähden.188 Tästä syystä oikeusperiaatteiden välisen kollision ratkaiseminen tapahtuu punnitsemalla.189 Mi-käli oikeusperiaatteet ilmenevät sellaisenaan laista, on niillä vahvasti velvoittavan oikeuslähteen asema.190 Huolimatta siitä, että poliisilain periaatteet sisältävät sanan
”periaate”, niiden voimassaolo perustuu lakiin ja tästä syystä poliisilain periaatteet on luettava vahvasti velvoittaviin oikeuslähteisiin.191
Vahvasta velvoittavuudesta huolimatta poliisilainperiaatteet eivät ole dikotomisia, vaan yhteiskunnan kehitystä seuraavia ja moraalisesti arvolatautuneita. Tätä kuvas-taa esimerkiksi perus- ja ihmisoikeuksien korostuminen ja suhteellisuusperiaate.192 Periaatteiden ollessa avoimia ja yleisiä on niiden soveltaminen joustavampaa, jolloin korostuu tapauskohtainen kokonaisharkinta.
Poliisin toimintaa sääntelevien normien voidaan ajatella olevan toimivaltaa luo-via ja rajoittaluo-via. Positiivinen normi antaa mahdollisuuden vaikkapa kiinniottoon, kun taas negatiivinen normi asettaa kysymyksen toimenpiteen tarpeellisuudesta ja puolustettavuudesta. Toimivalta syntyy kahden säännöksen yhteisvaikutuksesta.193 Mahdollisuus periaatteiden soveltamiseen edellyttää, että viranomaisella on tosi-asiallisesti harkintavaltaa asiassa. Periaatteilla on olennaista merkitystä silloin, kun viranomainen voi vaikuttaa yksityisen etuihin, oikeuksiin tai velvollisuuksiin.194 Erityisesti voimakeinojen käytössä korostuu tapauskohtainen harkinta. Tähän har-kintaan vaikuttaa sääntelyn lisäksi poliisikulttuuri, joka muodostaa arvojen, asen-teiden, sääntöjen ja käytäntöjen kokonaisuuden vaikuttaen monin tavoin siihen tapaan, miten poliisit käyttävät harkintavaltaansa.195 Yhteiskunnan oikeudellistu-misen on katsottu vaikuttaneen poliisin harkintavallan lisääntymiseen. Mitä avoi-memmin säänneltyä poliisin keinovalikoima on, sitä enemmän se sisältää harkintaa, valtapotentiaalia.196
186 Hirvonen 2012, s. 73.
187 Tolonen 2003, s. 39–40.
188 Hirvonen 2012, s. 73.
189 Tuori 2007, s. 152; Virolainen – Martikainen 2010, s. 382. Keskustelu oikeusperiaatteiden synnystä, ole-massaolosta, luonteesta ja oikeuslähdeopillisesta asemasta on ollut varsin aktiivista. Ks. kootusti Launiala 2013 joka väitöskirjatyössään tarkasteli poliisioikeudellisesti tärkeitä esitutkintalain 4 luvun periaatteita muodostaen mallin niiden vaiheittaisesta soveltamisesta.
190 Virolainen – Martikainen 2003, s. 382.
191 Vastaavalla tavalla esitutkintalainperiaatteista Launiala 2013, s. 35.
192 Esimerkiksi perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sisältää loukkaamattoman ytimen ollen silti var-sin väljä ja harkintaa mahdollistava. Tolonen 2003, s. 136.
193 Sinisalo 1971, s. 35; Terenius 2013, s. 173.
194 Mäenpää 2017, s. 146.
195 Virta 1998, s. 125. Ks. Korander 2004.
196 Virta 2018, s. 95.
Poliisimiehen suorittaessa virkatehtävää ja käyttäessä sen yhteydessä voimakei-noja, hänen toimiaan ohjaavat ja rajoittavat perus- ja ihmisoikeudet, poliisilain yleiset periaatteet sekä poliisin voimankäyttösäännöksen erityiset periaatteet. Poliisilain 1 luvun yleisiä periaatteita ovat perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen 2 §, suhteellisuusperiaate 3 §, vähimmän haitan periaate 4 §, tarkoitussidonnaisuuden periaate 5 § sekä mahdollisuus luopua tehtävästä tai siirtää sitä 9 §.197 Periaatteiden sijoittuminen yhteen lukuun korostaa niiden tärkeyttä poliisitoiminnassa.
Perus- ja ihmisoikeusmyönteisyys tarkoittaa velvollisuutta valita toimintavaihtoeh-doista se, joka parhaiten tai vähimmällä haitalla edistää näiden oikeuksien toteutu-mista.198 Tämä velvollisuus koskee kaikkea poliisitoimintaa eikä vain poliisilaista ja muista laeista tulevien periaatteiden yhteensovittamista.199 Poliisilaissa expresis verbis ilmaistuna perus- ihmisoikeusmyönteisyydelle on asetettu erityistä painoarvoa ja velvoittavuutta. Säännös on siinä mielessä ehdoton, että poliisin käyttäessä valtaa on hänen valittava sellainen toimintamalli, joka parhaiten ja vähimmällä haitalla edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.200
Suhteellisuusperiaatteella tarkoitetaan, että käytettävät keinot ja niiden käytöstä mahdollisesti seuraavat haitat ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään näh-den. Suhteellisuusperiaate näkyy poliisilaissa sekä yleisenä periaatteena että voiman-käytön erityisenä periaatteena. Jälkimmäisen osalta tämä ilmenee erityisesti tehtävän vaarallisuusarvioinnissa, joka voi tarkoittaa voimakeinojen kohteena olevan henkilön vastustamisen volyymin, intensiteetin ja muotojen arviointia taikka toimenpiteen suo-rittamisolosuhteita ilman, että kohdehenkilön toiminta itsessään olisi vaarallista.201 Lisäksi suhteellisuusperiaate on yhteydessä mahdollisuuteen poliisilain 1 luvun 19
§:n mukaiseen toimenpiteestä luopumiseen ja siirtämiseen. Suhteellisuusperiaatteen soveltaminen edellyttää kokonaisarviointia ja mahdollistaa toimenpiteiden oikea-aikaisuuden ja kohdentamisen tarkoituksenmukaisella tavalla. Kyse on puolustetta-vuusvaatimuksen jatkeesta. Voimankäyttötilanteen osalta tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että mikäli voimankäyttöön on ylipäätään ollut perusteltua ryhtyä ei siitä myös-kään tule vastarinnan voimistuessa luopua.202
Vähimmän haitan periaate ilmentää tarpeellisuusvaatimuksen olemassaoloa. Kyse on siitä, että poliisin toimenpiteillä puututaan toisen oikeuksiin vain sen verran kuin tehtävän kannalta on tarpeellista. Mahdollisuus luopua tehtävästä tai siirtää sitä on yhteydessä suhteellisuusperiaatteeseen.203 Säännöksellä pyritään estämään tilanteita, joissa poliisivaltuuksien käyttö johtaisi kohtuuttomiin lopputuloksiin.204 Tehtävän siirtämisestä on kyse kun ajoneuvolla pakenevan takaa-ajosta luovutaan ja henkilöä tavoitellaan myöhemmin rikostaktisin keinoin. Täydellisestä tehtävästä
197 Poliisilain 1 luvun 6 § mahdollistaa tehtävien asettamisen tärkeysjärjestykseen, 7 § velvoittaa ilmoitta-maan toimenpiteen perusteen ja 8 § ilmoittailmoitta-maan poliisimiehen aseman ja yksilöintitiedot.
198 Boucht 2011b, s. 749.
199 HE 224/2010 vp, s. 72.
200 HE 224/2010 vp, s. 17; Helminen – Kuusimäki – Rantaeskola 2012, s. 204.
201 HE 224/2010 vp, s. 72.
202 Terenius 2013, s. 521.
203 Majanen on korostanut, että voimakeinoja ei tule käyttää yhteiskunnan arvovallan turvaamiseksi. Ma-janen 1979, s. 310.
204 Helminen – Kuusimäki – Rantaeskola 2012, s. 205–207.
luopumisesta on kyse, kun poliisi ei puutu mielenosoitukseen vaan sallii sen jat-kuvan välttääkseen tilanteen eskaloitumisen.205 Vähimmän haitan periaate ilmenee erityisesti voimankäyttötilanteissa siten, että voimakeinojen kohteelle on ilmaistava, että voimakeinojen käyttäminen on käsillä ja että niitä on käyttämässä virkatehtävällä oleva poliisimies.206
Tarkoitussidonnaisuuden periaatteessa korostetaan virkatehtävän ja konkreettisen toi-menpiteen välistä suhdetta. Kyse on siitä, että poliisin ei tule laventaa toimivaltuuksia lakia soveltamalla207 tai kansalaiselta saamallaan suostumuksella.208 Tarkoitussidon-naisuuden vaatimus on johdettavissa perustuslain 2 §:n 3 momentista, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on nou-datettava tarkoin lakia.209 Periaate velvoittaa siihen, että yksittäisen poliisitoimenpi-teen toimivalta tulee pystyä perustelemaan voimassa olevasta lainsäädännöstä.210
Edellä kuvattujen yleisten periaatteiden huomioiminen tarkoittaa, että ensisijaisena olevan virkatehtävän ja siihen mahdollisesti liittyvä voimakeinojen käyttö muodos-tavat kokonaisuuden, jossa on arvioitava virkatehtävän tärkeys, kiireellisyys sekä toteuttamisolosuhteet. Vasta tämän harkinnan perusteella voidaan tehdä päätös siitä, millaiset voimakeinot ovat hyväksyttäviä. Poliisitoiminnan periaatteena on voiman-käyttötilanteen välttäminen.211