uef.fi
Publications of
the university of eastern finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies
Dissertations in Social Sciences and Business Studies
Publications of
the university of eastern finland
Väitöskirjan tarkastelun kohteena ovat poliisin voimankäytön toimivalta, voimankäyttötilanteiden synty ja seuraukset,
poliisin kohtaamat väkivaltatilanteet ja oikeusturvakysymykset.
Lisäksi väitöskirjassa selvitetään, millaisiin oikeudellisiin toimiin väkivaltaa kokenut poliisi ryhtyy, miten poliisimiehet
kokevat sekä heihin kohdistuneen laillisuusvalvonnan että osallistumisen
hallinto- ja rikosprosesseihin eri asianosaisrooleissa ja todistajina.
Henri rikander
dissertations | henri rikander | custos Publicus GladiuM frustra non fert | no 191
Henri rikander
custos Publicus GladiuM frustra non fert
CUSTOS PUBLICUS
GLADIUM FRUSTRA NON FERT
EmpiirinEn tutkimus poliisin voimankäytöstä ja poliisin kohtaamasta väkivallasta
Henri Rikander
CUSTOS PUBLICUS
GLADIUM FRUSTRA NON FERT
EmpiirinEn tutkimus poliisin voimankäytöstä ja poliisin kohtaamasta väkivallasta
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies
No 191
University of Eastern Finland Joensuu
2019
PunaMusta Oy Tampere, 2019
Vastaava toimittaja: Markus Mättö Toimittaja: Anna Karttunen Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
ISBN: 978-952-61-3022-4 (nid.) ISBN: 978-952-61-3023-1 (PDF)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)
Rikander, Henri
Custos publicus gladium frustra non fert – An Empirical Study on the Police’s Use of Force and their Encounters of Violence
Joensuu: University of Eastern Finland, 2019 Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies: 191 ISBN: 978-952-61-3022-4 (print)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749
ISBN: 978-952-61-3023-1 (PDF) ISSN: 1798-5749 (PDF)
aBstraCt
This doctoral dissertation is carried out through an empirical study of police law which comprises of five peer review articles and a summary. The police’s use of force is a common denominator in the articles used in this dissertation. The research methods used are mainly qualitative including expert interviews and a survey seg- ment. Quantitative research methods have been used in the analysis of the statistical data collected for this study.
The first article examined the police’s experience in violent resistance against civil servants while they perform their duties. The second article examined the most widely used forcible measure according to Finnish police statistics or in other words, the use of Taser guns. The study objective of the third article was the prosecutors’ and po- lice’s practice where violent reprimand of Chapter 16, Section 1 of the Criminal Code is concerned i.e. violent resistance against civil servants. The fourth article examined the police’s legal protection in the investigations which follow immediately after the use of force. The fifth article looked at the police’s subjective experience in participa- ting in administrative and criminal proceedings as both a litigant party and witness.
This doctoral study indicated that information was lacking and constantly chang- ing in situations where force was used. Despite the unexpectedness and complexity of the situations, the authority to use force was based on the legal provisions of the Police Act. The police’s use of forcible measures is reserved and serious consequences arising from the use of force are rare. An undesirable culture of enduring low levels of violence has been born within the police force as it considered part of the job.
According to this dissertation, all acts of violence directed towards the police do not entail law-stipulated consequences for the perpetrators. The reasons for this are the lack of know-how in the application of the legal provisions protecting the actions of a civil servant, the culture of endurance and process economy. This dissertation also indicated that in situations after which forcible measures have been used, the police involved might experience feelings of guilt and anger among other things. Perception errors caused by the incident, conflicting sentiments and the police officer’s need to talk about the situation, combined with the first steps of the (pre-)trial investigation and their procedural position is problematic. For this reason, the investigation process steps following the use of force and forcible measures, aimed at the civil servant who carried out these activities, need to be refined.
Keywords: Use of force, violence, police, legal protection.
Rikander, Henri
Custos publicus gladium frustra non fert – Empiirinen tutkimus poliisin voiman- käytöstä ja poliisin kohtaamasta väkivallasta
Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2019.
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies: 191 ISBN: 978-952-61-3022-4 (nid.)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749
ISBN: 978-952-61-3023-1 (PDF) ISSN: 1798-5749 (PDF)
tiivistElmä
Väitöstutkimus on empiirisesti toteutettu poliisioikeudellinen tutkimus joka koostuu viidestä vertaisarvioidusta artikkelista ja yhteenvedosta. Väitöskirjatutkimuksen ar- tikkelien yhteinen nimittäjä on poliisin voimankäyttö. Käytetyt tutkimusmenetelmät ovat pääasiassa laadullisia sisältäen asiantuntijahaastatteluita ja kyselytutkimusosion.
Määrällisiä tutkimusmenetelmiä on käytetty analysoitaessa tätä tutkimusta varten kerättyjä tilastoaineistoja.
Ensimmäisessä artikkelissa tutkittiin poliisin kokemusta virkamiehen väkivaltai- sesta vastustamisesta. Toisessa artikkelissa tutkittiin suomalaisen poliisin tilastoidusti eniten käyttämän voimankäyttövälineen eli etälamauttimen käyttöä. Kolmannessa artikkelissa tutkimuksen kohteena oli syyttäjien ja poliisien soveltamiskäytäntö rikos- lain 16 luvun 1 §:n eli virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen osalta. Neljännessä artikkelissa tutkittiin poliisimiehen oikeusturvakysymyksiä välittömästi voimankäyt- töä seuranneessa tutkinnassa. Viidennessä artikkelissa tutkittiin poliisimiesten subjek- tiivista kokemusta hallinto-ja rikosprosessiin osallistumisesta sekä asianosaisrooleissa että todistajana.
Väitöstutkimus osoitti, että voimankäyttötilanteissa toimittiin vajailla ja muuttuvil- la tiedoilla. Tilanteiden yllätyksellisyydestä ja kompleksisuudesta huolimatta voiman- käytön toimivalta perustui pääasiassa poliisilain säännöksiin. Poliisin voimakeinojen käyttö on pidättyväistä ja voimankäytön seurauksena syntyneet vakavat seuraukset harvinaisia. Poliisiin on syntynyt kohdatun väkivallan osalta ei-toivottua sietämisen- kulttuuria sillä vähäinen väkivalta koetaan työhön kuuluvana. Väitöstutkimuksen mukaan kaikista poliisiin kohdistetuista väkivallan teoista ei näiden tekijälle seuraa lain edellyttämää seurausta. Syinä tälle on puutteellinen osaaminen virkamiehen toi- mintaa suojaavan säännöksen soveltamisessa, sietämisenkulttuuri ja prosessiekono- mia. Väitöstutkimus myös osoitti, että voimankäyttötilanteen jälkeen poliisimies voi kokea mm. syyllisyyden ja vihan tuntemuksia. Tapahtumista tehdyt havaintovirheet, ristiriitaiset tunnekokemukset ja poliisimiehen tarve puhua tilanteesta yhdistettynä (esi-)tutkinnan alkutoimiin ja tämän prosessuaalisen asemaan on problemaattinen.
Tästä syystä voimankäyttötilanteiden jälkeisten, voimakeinoja käyttäneeseen poliisi- mieheen kohdistuvien, tutkintatoimenpiteiden prosesseja on jalostettava.
Avainsanat: voimankäyttö, väkivalta, poliisi, oikeusturva.
ESIPUhE
Väitöskirjan tekemistä voi verrata suunnistamiseen karttapallon avulla. Lähtöpaikka ja tavoiteltu päämäärä on kyllä sormella osoitettavissa, mutta sen tarkempia reitti- ohjeita siitä ei parane etsiä. Väitöskirjatutkimus onkin oppimismatka, jossa eksymi- nen on jokapäiväistä. Tutkimuksen edetessä tutkimussuunnitelma päivittyy kuljetun matkan mukaisesti, mutta tulevaisuus on jatkuvasti sumuinen. Tämä päivittäinen epävarmuus ja uuden löytäminen liittyvät sekä tieteen harjoittamiseen että oman it- sensä tutkiskeluun. Väitöskirjan tekeminen on ennen kaikkea kypsyttävä kokemus joka vaatii kärsivällisyyttä, säntillisyyttä ja turhautumisen kestämistä.
Väitöskirjani ohjaajalle rikos- ja prosessioikeuden professori OTT Matti Tolvaselle esitän suuret kiitokset saamastani ohjauksesta ja tuesta. Huolimatta välillämme ollees- ta pitkästä maantieteellisestä etäisyydestä, saatoin tutkimustani tehdessäni luottaa sii- hen, että Matti oli aina tavoitettavissa. Matilta saamani palaute on ollut asiantuntevaa ja terävää ja häneltä saamani kannustus, kaikissa tutkimuksen vaiheissa, on luonut uskoa omaan työskentelyyni.
Erityisen kiitoksen haluan antaa artikkelieni vertaisarvioitsijoille, jotka ovat käyt- täneet arvokasta aikaansa käsikirjoitusteni lukemiseen ja korjausehdotusten esittä- miseen. Vertaisarvioinnin kautta saatu palaute on ollut mitä parhainta oppimista.
Kustannustoimittajia OTT Dan Heleniusta, OTM Jonna Vihavaista ja OTM Alicia Nylundia haluan kiittää artikkeleideni julkaisuun liittyvästä yhteistyöstä.
Lainsäädäntötutkimuksen ja empiirisen oikeustutkimuksen professori KTT, HTT Anssi Keinäselle ja yliopistolehtori OTT Heikki Kalliolle kiitokset jatko-opintosemi- naarien yhteydessä käydyistä keskusteluista ja väitöskirjan viimeistelyyn liittyneistä huomioista. Lisäksi osoitan kiitokseni kaikille jatko-opintoseminaareihin osallistu- neille opiskelijoille, jotka ovat lukeneet ja kommentoineet artikkelieni käsikirjoitusten eri versioita.
Väitöstutkimusta tehdessäni sain kunnian työskennellä YTT Jarmo Houtsosen ja KT Vesa Huotarin kollegana. Heidän antamansa kommentit ja kannustus ovat olleet suunnattoman arvokkaita ja näkyvät tässä väitöskirjassa. Toivoisin, että jokaisella tut- kijalla olisi joskus mahdollisuus työskennellä heidän kaltaistensa seurassa.
Poliisiammattikorkeakoulun kirjaston henkilökunnalle, jotka vaivojaan säästä- mättä ovat etsineet aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, esitän suuret kiitokset. Kiitok- set osoitan myös kaikille tutkimushaastatteluihin ja kyselytutkimukseen osallis- tuneille poliiseille ja syyttäjille. Ilman heitä tätä väitöstutkimusta ei olisi koskaan syntynyt.
Haluan kiittää dosentti OTT Jyri Paasosta ja dosentti VTT Mikko Aaltosta, jotka ystävällisesti suostuivat väitöskirjan käsikirjoituksen esitarkastajiksi ja vastaväittäjik- seni. Kiitän teitä kriittisestä esitarkastustyöstä ja parannusehdotuksista joiden avulla olen vielä kerran joutunut tarkastelemaan työtäni uusin silmin ja perustelemaan va- lintojani.
Väitöskirjan yhteenvedon kieliasun tarkastuksen on tehnyt FM Marianne Matila.
Artikkeleiden kielenhuoltoon on lisäksi osallistunut FM Anu Haikansalo. Englan- ninkielisen yhteenvedon ja abstraktin on kääntänyt FM Jan Toivonen. Väitöskirjan taittamisesta on vastannut FM Jussi Virratvuori, painamisesta PunaMusta ja toimit- tamisesta TtM, YTM Anna Karttunen. Väitöskirjan nimen on kääntänyt FT Jarkko Vilkkilä. Heille suuret kiitokset.
Aikuiskoulutusrahastoa kiitän siitä, että sain viimeistellä väitöskirjan yhteenvetoa kolmen kuukauden ajan ilman muita työvelvoitteita.
Kiitos kuuluu myös lihakellarin väelle eli Jukalle, Vesalle ja Ramille. Seurassanne ei ole tarvinnut koskaan ajatella väitöstutkimusta, vaan on kyetty keskittymään olennai- seen. Kiitokset myös entiselle naapurin miehelle Teemulle illoista, jolloin keskityim- me maailman parantamiseen. Kiitokset myös TkK Joonas Koivuselle kirjoittamisen tuskan jakamisesta. Vanhempani Eija ja Pekka sekä anoppini Riitta saavat lämpimät kiitokset. Ilman teidän pyyteetöntä apuanne arjen pyörittämisessä olisi tutkimuksen tekeminen keskeytetty monta kertaa.
Erityisesti haluan kiittää vaimoani PsL Salla Rikanderia yhteisistä vuosista ja kai- kesta saamastani tuesta jonka olet rakkaudellasi ja kärsivällisyydelläsi minulle suo- nut. Kiitän Sinua myös siitä, että olet ollut kanssakirjoittajana yhdessä artikkelissa.
Työni omistan tyttärilleni Sonjalle ja Lotelle.
Tammerkosken äärellä 19.01.2019 Henri Rikander
SISäLLyS
aBstraCt ...5
tiivistElmä ...7
EsipuhE ...8
1 johdanto ... 15
1.1 Aikaisempaa tutkimusta ... 16
1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset ... 21
1.3 Tutkimuksen rakenne ... 23
2 poliisi yhtEiskunnan turvaajana ... 27
3 voimankäytön sääntElystä ... 34
3.1 Poliisilain periaatteet ... 36
3.2 Voimakeinojen käytöstä varoittaminen ... 39
3.3 Voimankäytön yleissäännös ... 42
3.4 Voimakeinojen käyttöä vai uhkaamista? ... 46
3.5 Voimankäytön erityissäännös ... 48
3.6 hätävarjelu toimivaltasäännöksenä ... 51
3.7 Epäkonventionaaliset voimakeinot ... 63
3.8 Kuolettava voimankäyttö ... 65
4 tutkimusmEnEtElmät ja ainEistot ... 72
4.1 Lainopillinen tutkimus ... 73
4.2 Empiirinen oikeustutkimus ... 76
4.2.1 Laadullinen tutkimus ... 78
4.2.2 Määrällinen tutkimus ... 79
4.3 Empiiristen aineistojen epävarmuustekijät ... 80
4.4 Tutkijapositio ... 84
4.5 Tutkimuksessa käytetyt aineistot ... 85
4.6 Analyysimenetelmistä ... 89
5 osatutkimustEn tuloksEt ... 92
5.1 Poliisin kokemus virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ... 92
5.2 The Use of Electroshock Weapons by the Finnish Police 2016 ... 93
5.3 Vähimmän haitan tie. Rikoslain 16 luvun 1 §:n soveltaminen poliisin käytännössä. ... 94
5.4 Undersökningsåtgärder som riktar sig mot polisen efter situationer där maktmedel använts – rättsskydds- och krispsykologiska synvinklar ... 95
5.5 Poliisimiesten kokemuksia hallinto- ja rikosprosessista ... 96
6 lopuksi ... 97
summary ... 106
lähtEEt ... 109
artikkElit ... 121
taulukot
Taulukko 1. Tutkimusorientaatio ... 23
Taulukko 2. Voimankäytön tavoite ... 56
Taulukko 3. Epäkonventionaaliset voimakeinot ... 62
Taulukko 4. Poliisin voimankäytön suoritteet 2010–2017 ... 79
Taulukko 5. Poliisin voimankäyttöselvitykset ja tilastoitu väkivalta poliisia kohtaan ... 81
Taulukko 6. Väitöstutkimuksessa käytetyt tutkimusaineistot artikkeleittain ... 84
Taulukko 7. Tutkimusartikkeleiden päätulokset ... 96
kuviot
Kuvio 1. Lähestymistavat voimankäytöntutkimukseen ... 18Kuvio 2. Tutkimusote ... 75
lyhEnnEluEttElo
alav. alaviite
AOA Eduskunnan apulaisoikeusasiamies
EIS Euroopan ihmisoikeussopimus Sops 18–19/1990 EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
EOA eduskunnan oikeusasiamies ETL esitutkintalaki
HE Hallituksen esitys HO hovioikeus
JFT Tidskrift utgiven av Juridiska Föreningen i Finland KKO korkein oikeus
KM komiteamietintö ks. katso
LaVM lakivaliokunnan mietintö
NTfK Nordisk Tidsskrift for Kriminalvidenskab OKA oikeuskansleri
PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto PolL poliisilaki
PL perustuslaki RL rikoslaki
VKSV valtakunnansyyttäjänvirasto vp. valtiopäivät
vrt. vertaa
YJT yleinen järjestys ja turvallisuus
1 JOhDANTO
Tämän väitöskirjatutkimuksen kohteena on yhteiskunnallinen ja arkipäiväinen ilmiö – poliisin voimankäyttö.1 Poliisitoiminnassa on kyse turvallisuuden ylläpitämisestä tai kuten Kirsi Neiglick toteaa, yhteiskunnallisen hyvän puolustamisesta ja pahan vastus- tamisesta.2 Tässä tehtävässä on hyvin todennäköistä, että poliisi joutuu kohtaamaan eriasteista väkivaltaa3 ja vastaamaan siihen sellaisella voimankäytöllä, josta voi koi- tua kohdehenkilölle tai jopa poliisille epäsuotuisia seurauksia.4 Väitöstutkimuksessa selvitettiin, millaisissa tilanteissa poliisimiehet kohtaavat väkivaltaa ja kuinka polii- simiehet kohtaamaansa väkivaltaan subjektiivisesti sekä suhtautuvat että reagoivat.
Lisäksi selvitettiin, millaisiin oikeudellisiin toimiin väkivaltaa kokenut poliisi ryhtyy, ja sitä, miten he kokevat sekä heihin kohdistuneen laillisuusvalvonnan että osallistu- misen hallinto- ja rikosprosseihin eri asianosaisrooleissa ja todistajina. Tutkimuksessa huomioitiin myös poliisin oikeusturvaan liittyviä kysymyksiä.
Poliisin voimankäytön tutkimukselle on yhteiskunnallista ja organisatorista tar- vetta sekä perustutkimuksen teorian että praktisen poliisitoiminnan kannalta. Po- liisitoiminnan ongelmakohtien kartoittaminen, paljastaminen ja niiden korjaaminen koituvat sekä poliisien että yhteiskunnan hyödyksi.5 Vastatessaan päivittäiseen tiedo- nintressiin väitöstutkimus on osaltaan kehittämässä poliisitoimintaa, joka läpinäky- vänä lisää luottamusta poliisi-instituutioon.6 Poliisikomitea korosti vuonna 1968, että kansalaisen velvollisuus oli luottaa poliisiin, kun taas vuoden 1986 komiteamietin- nässä nähtiin, että poliisilla on velvollisuus olla kansalaisten luottamuksen arvoinen.7 Poliisioikeudellisella perustutkimuksella on lisäksi tärkeä rooli yhtenä sisäisen tur- vallisuuden yhteiskunnallisena mittarina.8 Tutkimuksen kautta saatava säännöllinen ja luotettava tieto yhdistettynä muihin tutkimustuloksiin antavat parhaan mahdollisen
1 Poliisi käyttää voimakeinoja joka päivä ja ne kuuluvat normaaliin elämänmenoon, vaikkakin poliisin on pyrittävä välttämään voimankäyttötilanteita. Sinisalo 1971, s. 114. Vuositasolla poliisilla on noin miljoona erilaista poliisitehtävää. Vuonna 2016 tilastoitiin 1699 poliisiin kohdistunutta väkivallantekoa. Tilastoitu väkivalta poliisia kohtaan on kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta.
2 Neiglick 2004, s. 25.
3 Teko on väkivaltaa silloin, kun se täyttää vähintään lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Ruuskanen 2005, s. 11. Kansallisen väitöstutkimuksen mukaan poliiseista kaksi kolmesta (63 %) oli kohdannut väkival- taa, esim. uhkailuja tai solvauksia, vähintään kerran kuukaudessa. Vähintään kuukausittain oli poliiseista lähes puolet (44 %) joutunut fyysisen väkivallan kohteeksi. Leino 2013, s. 7.
4 Suomessa poliisin voimakeinojen käytön seurauksena syntyneet henkilövahingot ovat harvinaisia. Rikan- der – Kimpimäki – Kimpimäki 2018, s. 12.
5 Väitöstutkimus on kyennyt vastamaan tutkimuskysymyksiinsä mutta sen lisäksi tutkimusprosessi on paljastanut piileviä kehittämiskohteita, joilla on erityistä merkitystä poliisin tilastointiin ja edelleen tieto- johtoiseen poliisitoimintaan ja tulosohjaukseen. Tästä tarkemmin luvussa 4.3.
6 Poliisin nauttimasta luottamuksesta Suomessa ks. Kääriäinen 2008; Vuorensyrjä – Fagerlund 2018. Myös pohjoismaisittain luottamus poliisiin on korkealla tasolla, sillä Ruotsissa kansalaisten luottamus poliisiin on 87 % ja Islannissa 92 %:n tasoa. Klemetti 2014, s. 18. Poliisin ja kansalaisten välisestä suhteeesta Suomessa ks. Kostiainen 2018b.
7 Kostiainen 2018, s. 360.
8 Tämä väitöstutkimus on luonnehdittavissa yhdeksi mittareista, joiden avulla on muodostettavissa käsitys yhteiskunnan sisäisen turvallisuuden tilasta. Ks. Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta 2017.
kuvan yhteiskunnassa vallitsevasta tilasta ja kehityksen kulusta. Poliisioikeudellinen tutkimus on siten valmiina vastaamaan myös äkilliseen tiedonintressiin, joka tyypilli- sesti konkretisoituu suurta mediahuomiota saavissa tapauksissa.9 Esimerkiksi voiman- käytön seurauksena syntynyt vakava loukkaantuminen tai kohdehenkilön menehty- minen saavat ansaitusti suuren huomion uutisoinnissa. Näissä tilanteissa tutkimuksen on kyettävä muodostamaan kehykset yksittäisen tapauksen ympärille siten, että tapaus voidaan sijoittaa sille kuuluvalle paikalleen.10 Toisin sanoen kyse on siitä, millaisia päätelmiä poliisin voimankäytöstä on tehtävä, jos lyhyen aikavälin aikana menehtyy kolme henkilöä, kuten tapahtui keväällä 2016.11 Oikea-aikainen, analyyttinen ja ei- tulkinnanvarainen viestintä on erityisen tärkeää käsiteltäessä poliisin voimankäyttöä.12 Väitöskirja on varsin henkilökohtainen prosessi, jonka tekemistä voi perustella usealla eri tavalla. Kiinnostus aiheeseen, omaan oppimiseen tai tieteellisen asiantun- tijuuden kehittyminen lienevät ne tyypillisimmät.13 Yhtälailla se, mitä jatko-opintojen suorittaminen tekijälle itselleen merkitsee, on syytä huomioida myös, keitä muita väi- töskirja tulee aikanaan palvelemaan. Tällä tarkoitan lukija-auditorion määrittämistä.14 Tutkimuksen tarkoitus on herättää tuoreita ajatuksia auditoriossaan ja tutkijalla on oltava sille jotain henkilökohtaista sanottavaa.15
Väitöstutkimus on ensisijaisesti kirjoitettu poliisihallinnossa työskenteleville.
Tämä on luonnollisesti vaikuttanut tapaani kirjoittaa ja jäsentää tekstiä. Tietyt am- matilliset termit tai käsitteet eivät avaudu ilman poliisikoulutusta. Toisaalta oikeustie- teellisen pohjakoulutuksen saanut on voinut odottaa paikoin syvällisempää otetta tai jopa tiettyjen seikkojen sivuuttamista, kun taas poliisikoulutuksen saanut on voinut kokea toisin. Artikkelien empiirisellä otteella on tavoiteltu sellaista konkretiaa, jolla olisi merkitystä käytännön poliisitoiminnassa. Toissijainen auditorio on muodostu- nut yhteiskunnallisen keskustelun kautta. Julkaisujen myötä tapahtunut poliisin voi- mankäyttöön liittyvä valtakunnallinen ja pohjoismainen uutisointi on osoittanut, että tutkimukselle ja sen esittelylle julkisuudessa on ollut tarvetta. Uutisoinnin kautta on ollut mahdollista kurkistaa varsin pienen ja suljetun ammattiryhmän kokemuksiin.
1.1 aikaisEmpaa tutkimusta
Akateemista poliisitutkimusta on tehty vasta puoli vuosisataa. Se on siis varsin tuore, joskin kasvava tutkimusala.16 Myös Suomessa poliisiin kohdistuva tutkimusperin- ne on nuorta.17 Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana poliisitutkimusta on
9 Voimakeinojen käyttö on se mittari, jonka avulla kansalaiset arvostelevat poliisin toimintaa. Loman 1997, s. 112.
10 Historialliset, kulttuurilliset ja yhteiskunnalliset syyt näkyen eroavaisuuksina sekä lainsäädännössä että poliisikoulutuksessa edellyttävät voimankäyttötutkimuksen kansallista näkökulmaa.
11 Rikander 2017, s. 29.
12 Rikander 2016a, s. 80.
13 Ks. Keskinen 2012.
14 Soininen 2016, s. 64.
15 Paso 2010, s. 301.
16 Korander 2004, s. 5; Reiner 2010, s. 3.
17 Jansson 2018, s. 27.
tehty pääasiassa muiden tieteiden alojen kuin oikeustieteiden parissa, kuten sosiolo- gian, yhteiskuntatieteiden ja hallintotieteiden alalla. Tuija Hietaniemi (1992) tarkas- teli poliittis-historiallisessa väitöstutkimuksessaan poliisia Suomen politiikassa itse- näisyyden ensimmäisillä vuosikymmenillä. Sirpa Virran (1998) väitöstutkimuksen kohteena oli lähipoliisijärjestelmä toimintapolitiikkana. Juha Oksanen (1999) perehtyi väitöstutkimuksessaan poliisipäällystökoulutuksen kehitykseen 1970-luvulta alkaen poliisiammattikorkeakoulun perustamiseen. Markku Luoma (2001) tutki väitöskirjas- saan laatutoimintaa arvioimalla sen soveltuvuutta poliisitoimintaan ja selvittämällä organisaation toimenpiteitä laatutoiminnan käynnistämiseksi. Esa Käyhkön (2002) väitöskirjassa oli kyse poliisin julkisesta vastuusta. Kari Saaren (2007) sosiologinen väitöstutkimus tarkasteli poliisin joukkojenhallintatoimintaa sisäisestä ja ulkoisesta näkökulmasta. Marko Viitasen (2007) kriminaalitieteellisessä väitöstutkimuksessa tut- kimuksen kohteena olivat poliisin tekemät rikokset. Minna Niemen (2010) väitöstut- kimuksessa oli kyse poliisityöstä lasten parissa konkreettisissa kohtaamistilanteissa.
Heikki Erosen (2011) väitöskirjassa tarkasteltiin voimaannuttavaa johtamista työtyy- tyväisyyden ja työkyvyn edistäjänä poliisilaitoksissa. Tuula Leinon (2013) väitöskirjas- sa perehdyttiin poliisien ja vartioiden kohtaamaan väkivaltaa. Tuomas Metsärannan (2015) tarkastelussa olivat poliisin salaiset tiedonhankintakeinot ja yksityiselämän suoja. Kristiina Suur-Askolan (2016) väitöksen kohteena olivat arvot ja arvojohtami- nen poliisihallinnossa. Jarmo Puustisen (2017) väitöskirjassa oli kyse poliisin imagosta median ja poliisin sisäisen näkökulman välillä.
Edellisestä huomaa, että kansallista poliisitutkimusta leimaa tietynlainen pistemäi- syys ja tarkastelukulmien lukuisuus. Tämä lienee selitettävissä sillä, että varsinaista poliisioikeudellista oppituolia ei Suomessa ole ollut, vaikkakin Tampereen, Turun ja Itä-Suomen yliopistoissa on ollut poliisimaisterin (hallintotieteelliset) opintoko- konaisuudet.18 Myös Anne Alvesalo on hämmästellyt keskeiseen valtainsituutioon kohdistuvan tutkimuskiinnostuksen vähäisyyttä.19 On kuitenkin mainittava, että po- liisiin liittyvää tutkimustraditiota harjoitetaan sekä Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa Krimossa (entinen Optula) että Poliisiammattikorkeakoulussa. Näistä sektoritutkimuslaitoksista jälkimmäisen tutkimusaloina ovat poliisin työ ja organi- saatiotutkimus, poliisitoimintatutkimus ja poliisiyhteiskunnassa tutkimus. Polii- siammattikorkeakoulun tutkimusalat ovat varsin hallinto- ja yhteiskuntatieteellisesti painottuneita ja tutkimussuuntauksiin vaikuttaa voimakkaasti ulkoisen rahoituksen saatavuus.20 Poliisiammattikorkeakoulu ei myöskään ole täysin vapaa ulkopuolisesta ohjauksesta, sillä oppilaitosstatuksen lisäksi Poliisiammattikorkeakoulu on Poliisi- hallituksen alainen ja ohjaama poliisiyksikkö. Korkeakoulukentässä Poliisiammatti- korkeakoulu on sui generis tavoitellen yhtäältä tutkimuslaitoksen autonomiaa ollen toisaalta vahvan ohjauksen piirissä.
Poliisioikeudellisen tutkimuksen näkökulmasta edellä todettu on murheellista, sillä perustutkimuksen puuttuessa jää tutkimuskohteiden valinta täysin yksittäisten jatko-opiskelijoiden henkilökohtaisten tiedonintressien varaan.21 Voidaan vieläkin väittää, että poliisi ja oikeustiede eivät ole löytäneet toisiaan.22 Vastaavalla tavalla
18 Ks. Jansson 2018, s. 243.
19 Alvesalo 2010, s. 176.
20 Ks. Juuli-julkaisutietoportaali.
21 Samoin Korander 2004, s. 6.
22 Neiglick 2004, s. 26.
yksityisen turvallisuusalan piirissä on tunnistettu oikeustieteellisen tutkimustradition vähäisyys,23 vaikka turvallisuuspalveluiden yksityistäminen on yhä kasvava ilmiö.
Puhutaanpa jopa vartiointiliikkeiden ekspansiosta.24
Kansallisesti modernin poliisioikeudellisen tutkimuksen voidaan katsoa al- kaneen Kari Sinisalon väitöskirjasta (1971),25 jonka erityisenä ansiona oli poliisin tehtävien ja lakisidonnaisuusperiaatteen varaan rakentuneen poliisin toimivallan eriyttäminen.26 Lisäksi Sinisalo sitoi poliisin toimivallan rajoitukset kansalaisten pe- rusoikeuksiin.27 Tämän jälkeen poliisioikeudellista kirjallisuutta on julkaistu harvak- seltaan ja viimeisimpänä voidaan pitää poliisilain (PolL 872/2011) uudistuksen joh- dosta syntynyttä, Klaus Helmisen, Matti Kuusimäen ja Satu Rantaeskolan 2013 jul- kaisemaa teosta Poliisilaki. Edellä mainittujen teosten lisäksi poliisin voimankäyttöä ovat tarkastelleet lisensiaattitöissään Timo Loman (1997), Markus Terenius (2007) ja Ville Vienola (2008). Väitöskirjatutkimuksista Annika Norée (2000) ja Johan Boucht (2011) edustavat pohjoismaista tutkimusta ja Markus Terenius (2013) kansallista.
Tereniuksen ansioksi on luettava kattava perus- ja ihmisoikeusnäkökulmista tehty tarkastelu.28 Lisäksi voimankäyttöä ovat tarkastelleet yksityishenkilöiden näkökul- masta Martti Majanen (1979) ja vartijoiden osalta Timo Kerttula (2010). Erikseen on mainittava Minna Ruuskasen hätävarjelua parisuhdeväkivallan näkökulmasta tarkastellut väitöskirja.29
Oikeustieteellisentutkimusten lisäksi oikeuskäytännöllä on erityistä merkitystä poliisitoiminnan kannalta. Yksittäisistä oikeustapauksista esitetyt tulkinnat ja kan- nanotot ja niistä omaksutut opit heijastuvat suoraan poliisikoulutukseen, poliisi- taktiikoihin ja myös lainsäädäntöön.30 KKO 1993:50 ratkaisu koski Mikkelin torille päättynyttä panttivankitilannetta, jossa kaappaja oli henkilöautossa räjähteiden ja kolmen panttivangin kanssa. Panttivangeista kaksi onnistui pakenemaan, minkä jäl- keen poliisi avasi tulen kohti henkilöautoa sillä seurauksella, että auto räjähti ja sekä kaappaaja että autoon jäänyt panttivanki menehtyivät. Mikkelin tapaukseen liittyen oikeuskansleri kehotti päätöksessään31 sisäministeriötä toimenpiteisiin poliisin aseen- käyttöä koskevien ohjeiden antamiseksi.32 KKO 2004:75 ratkaisussa oli kyse vesurilla varustautuneesta henkilöstä, joka oli hyökännyt poliisia kohti. Hyökkäyksen torju- miseksi tilanteessa käytettiin sekä poliisikoiraa että ampuma-asetta. Voimakeinojen kohde menehtyi myöhemmin vammoihinsa.
23 Paasonen 2014, s. 10.
24 Kerttula 2010, s. 35. Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden ja poliisien lukumäärän suhteesta eri maissa ks. Paasonen 2014, s. 19.
25 Ks. Sinisalo 1973.
26 Tuori 2004, s. 493.
27 Nuutila 2006, s. 117.
28 Terenius on määritellyt väitöskirjansa olevan rikosoikeudellinen, mutta se sisältää runsaasti sekä polii- sioikeutta että valtiosääntöoikeutta.
29 Ruuskanen tarkasteli erityisesti hätävarjelusäännöksen soveltamista tilanteissa, joissa naiset olivat kerto- neet käyttäneensä hätävarjeluoikeutta väkivaltaista miestä vastaan. Ruuskanen 2005, s. 4.
30 Ks. AOA sijainen 87/2015 Kotietsintä vai ei – porraskäytävä.
31 OKA 716/87,18.2.1987
32 Sisäministeriö asetti tapauksen jälkeen toimikunnan, jonka tehtäväksi asetettiin laatia ohjeet ja koulutus- aineisto poliisin aseenkäyttöön. Toimikunnan nimeksi asetettiin Poliisiasetoimikunta.
Molemmat tapaukset olivat merkittäviä, sillä ne vahvistivat poliisimiehen oikeu- den hätävarjeluun. Oikeustieteen harjoittajilta ratkaisut saivat kritiikkiä, sillä poliisilla ei katsottu olleen, erillisten voimankäyttöoikeuksien lisäksi, tarvetta hätävarjeluoi- keuteen.33 Valtiosääntöoikeudellisesti poliisin oikeus hätävarjeluun voimakeinojen käytön ohella merkitsisi jäännettä poliisin yleistoimivallasta.34 Tämä Kaarlo Tuorin ensimmäisenä esille tuoma kritiikki johti lopulta siihen, että tänä päivänä poliisia koskevassa erillislainsäädännössä tunnustetaan poliisin oikeus hätävarjeluun mutta puolustusteko sisältää virkavastuun.35 Edellä kuvatut oikeustapaukset ja niistä käy- ty keskustelu ovatkin merkittävästi vaikuttaneet yhteiskunnalliseen suhtautumiseen poliisin voimankäyttöön.
Kansainvälisesti poliisin voimankäytöntutkimus on varsin rikasta ja monipuolis- ta. Tosin valtaosa tutkimuksista on toteutettu Yhdysvalloissa ja näiden tutkimusten vertaaminen eurooppalaiseen,36 pohjoismaiseen ja erityisesti suomalaisen poliisin voi- mankäyttötilanteisiin ja –kulttuuriin on tehtävä varoen. Erityisenä mielenkiinnon koh- teena kansainvälisissä tutkimuksissa on ollut voimankäyttövälineiden ja kuolemanta- pausten väliset suhteet37 ja yleensäkin voimankäyttöön liittyvät kuolemantapaukset38 mutta myös voimankäytön tarpeellisuus ja puolustettavuus on ollut tutkimuksen koh- teena.39 Ennenkaikkea näissä tutkimuksissa on ollut kyse voimankäyttövälineiden eli laitteiden turvallisuudesta.40 Voimankäyttövälineiden osalta suurin mielenkiinto kohdistuu tällä hetkellä etälamauttimen käyttöön. Kysymykset, onko etälamautin- ta pidettävä ampuma-aseen korvaavana voimankäyttövälineenä, miten etälamautin sijoittuu voimankäyttövälineiden hierarkiassa suhteessa muihin voimankäyttöväli- neisiin41 ja miten etälamauttimen käytöstä syntyneet vammat tulisi luokitella,42 ovat vain esimerkkejä kansainvälisestä keskustelusta. Myös Pohjoismaissa aihe on ajan- kohtainen, sillä Ruotsi on aloittanut oman testijakson etälamauttimen soveltuuden arvioimiseksi. Vastaava on suositeltu myös Norjan poliisille.43
Voimankäytöntutkimusta on saatettu lähestyä myös osapuolten näkökulmasta. Po- liiseille suunnatuilla väkivaltakyselyillä on pyritty paljastamaan niitä tilanteita, vuoro- kaudenaikoja ja tapahtumapaikkoja, joissa poliisi tyypillisesti kohtaa väkivaltaa. Nämä tutkimukset ovat myös pyrkineet tunnistamaan poliisiin henkilönä liittyviä riskipiir- teitä.44 Näistä tutkimuksista tiedetään, että todennäköisimmin työssään väkivaltaa kohtaa nuori poliisimies, joka työskentelee aikapaineen alaisena metropoli-alueella.
33 Ks. Tuori 2004 ja Nuotio 2005. Vastaavaa pohdintaa Norée 2000, s. 217.
34 Tuori 2004, s. 515; Melander 2016, s. 280.
35 Virkavastuun liittäminen hätävarjelutekoon konkretisoi Lahden 2006, s. 208 ja Nuotion 2005, s. 223–224.
kehittelemän kaksoisstantardin vaatimuksen.
36 Dymond – Rappert 2014, s. 334. Etälamauttimen käytöstä Englannissa Dymond 2016.
37 Brandl – Storshine 2017; Payne – James ym. 2014.
38 Azizi 2011; Kroll – Luceri – Lakireddy – Calkins 2015; Sanders, 2015.
39 Ks. Cyr 2016.
40 Ks. White – Ready 2010, s. 179.
41 Bishopp – Klinger – Morris 2015, s. 727.
42 Kaminski ym. 2015; Terrill – Paoline III 2012.
43 NOU 2017:9, s. 14 ja 181.
44 Barrick – Hickman – Storm 2014; Leino 2013.
Tutkimuksen kohteena on ollut myös etnisyyden vaikutus voimankäyttötilantei- siin niin käyttäjänä kuin kohdehenkilönä45 tai voimankäyttö, joka on kohdistunut mielenterveyden häiriöistä kärsiviin ihmisiin.46 On myös pohdittu sitä, onko ylipää- tään tarkoituksenmukaista, että poliisi kantaa asetta liikkuessaan kansan parissa.47
Edellä esitetyistä sekä kansallisista että kansainvälisistä voimankäyttötutkimuksis- ta on nähtävissä kaksi pääteemaa (kuvio 1). Sisäinen keskustelu (orgaani – voimankäyt- täjä) tuottaa mm. sellaista tutkimustietoa, jonka avulla voidaan kehittää poliisitaktii- koita mahdollisimman suoritusvarmoiksi, ennalta-arvattaviin lopputuloksiin johta- vaksi ja mahdollisimman vähäistä haittaa aiheuttaviksi. Ulkoinen keskustelu (kansalai- set – voimankäytänkohde) on eritoten yhteiskunnallista, sillä korkeasti kehittyneissä maissa poliisin voimankäyttö edellyttää aina kansan hyväksyntää.48 Pohjoismaissa, joissa poliittiset olot ovat olleet vakaat jo pitkään, on poliisin instrumentaalinen rooli vallankäytön näkökulmasta jäänyt lähinnä potentiaaliksi.49 Tämä tarkoittaa, että ai- hetta ei pohjoismaissa ole tutkittu vastaavalla mielenkiinnolla kuin sellaisissa maissa, joissa poliisin yhteiskunnallinen rooli on toisenlainen.
Kuvio 1. Lähestymistavat voimankäytöntutkimukseen
Tämän väitöstutkimuksen tarkastelupositio on ollut voimankäyttäjä suhteessa tätä ympäröiviin dimensioihin (kuvio 1). Toisin sanoen kyse on voimankäyttäjän suh- teesta voimankäyttötilanteeseen ja voimankäytönkohteeseen. Kyse on myös molem- minpuoleisesta luottamuksesta ja oikeudenmukaisuusodotuksista voimankäyttäjän
45 Kahn – Steele – McMahon – Stewart 2016; Gau – Mosher – Pratt 2010. Myös poliisin kantamien kameroiden vaikutusta vuorovaikutustilanteeseen on tutkittu. Bakardjiev 2015; Zander 2016 ja Ariel 2016.
46 Kesic – Thomas – Ogloff 2013.
47 Uusitalo 1980, s. 89–90; Hendy 2014; Fekjaer 2015.
48 Terril – Paoline III 2010, s. 6; Jackson ym. 2013, s. 10; Gerber – Jackson 2017, s. 79.
49 Virta 2018, s. 93.
Yhteiskunta
Orgaani Kansalaiset
Voimankäyttäjä Voimankäytönkohde
Voimankäyttötilanne
ja eri orgaanien välillä.50 Kysymys on myös siitä, miten voimankäyttötilanteeseessa toimineen poliisimiehen ratkaisut ovat vaikuttamassa kansalaisten yleiseen mielipi- teeseen ja yhteiskunnalliseen tilaan.
1.2 tutkimuksEn tavoitE ja tutkimuskysymyksEt
Väitöskirjatutkimusta tekevän on asianmukaisesti perusteltava tieteellinen paikkansa, lähestymistapansa tutkimuskohteeseen ja edustamansa näkökulmat.51 Tämän jälkeen tutkijan on muotoiltava ja rakennettava tutkimusasetelma, johon valitsemallaan meto- dilla pyrkii vastaamaan.52 Perinteisesti tutkimusaiheen valintaa on perusteltu aikaisem- man tutkimuksen vanhentumisella tai jopa sen puuttumisella. Myös aiheen yhteiskun- nallinen ajankohtaisuus voi olla peruste tutkimuksen aloittamiselle.53 Edellä on todettu, että kansallinen poliisitutkimus on ollut varsin yhteiskunta- ja hallintotieteellistä po- liisioikeudellisen tutkimuksen ollessa vähäisempää. Tutkimukset poliisin voimankäy- töstä ovat olleet puhtaasti oikeusdogmaattisia ilman empiiristä otetta. Kansainvälisissä tutkimuksissa empiirinen voimankäytöntutkimus on pääsääntöisesti ollut määrällistä.
Tutkimusaukko on siis ilmeinen, mitä tällä tutkimuksella pyritään täyttämään.
Määritellessäni tutkimukseni olevan poliisioikeudellinen, tarkoitan sillä kaikkea sitä sääntelyä, joka vaikuttaa poliisin sekä toimintaan että tehtäviin.54 Tarkemmin mää- riteltynä tutkimukseni on empiirinen poliisioikeudellinen tutkimus, jossa kiinnostuk- sen kohteena on poliisimiesten ja poliisi-insituution toiminta.55 Tutkimusotteeni on pragmaattinen ja käytännön tiedonintressiin vastaava.56 Lisäksi se on pluralistinen,57 jolla tarkoitetaan menetelmällistä avoimuutta, monimuotoisuutta ja moniarvoisuut- ta.58 Tutkimukseni on paikannettavissa useille eri tieteen ja oikeudenaloille, mutta kohdentuen hyvin pieneen ja valikoituun viranomaisjoukkoon.59
Tässä tutkimuksessa ei ole pyritty esittämään ideaalia voimankäyttötapaa sen kompleksisuudesta johtuen.60 Tutkimuksen tavoitteena ei myöskään ole
50 Rikosprosessiin osallistuneiden näkökulmasta on kokemustutkimusta tehty varsin runsaasti, mutta ei poliisinäkökulmasta.
51 Määttä 2016, s. 139.
52 Miettinen 2016, s. 4.
53 Kallio 2015, s. 34.
54 Ruuska 2006, s. 5, alav. 3. Poliisioikeus seisoo hallinto-oikeuden ja rikosoikeuden maaperällä. Kostiainen 2018a, s. 346.
55 Sinisalo on väitöskirjassaan pitänyt empiirisiä tutkimusmenetelmiä soveltuvina selvitettäessä järjestys- poliisitehtävissä toimivien poliisimiesten menettelytapoja. Sinisalo 1977, s. 29.
56 Oikeustieteen tutkijan tiedonintressi määrittää sen, mitä ja millaista tietoa hän pyrkii saamaan selville oikeudellisesti määrittyneestä tutkimuskohteestaan. Siltala 2003, s. 130.
57 Sajama 2016, s. 15.
58 Määttä 2016, s. 135.
59 Virassa olevia poliiseja on alle 7 200. Polstat 9.10.2018
60 Voimakeinojen käyttöedellytyksiä, muotoja ja intensiteettiä on tarkasteltava tapauskohtaisesti. Loman 1997, s. 100. Myös hätävarjelutapausten osalta tyyppitapausten hahmottaminen on haasteellista. Ruuska- nen 2005, s. 6–7.
ollut analysoida voimankäyttöä erillisenä vallankäyttönä61 tai antaa yksityiskoh- taisia tulkintasuosituksia.62 Tutkimuksessa ei myöskään tehdä voimankäytön osalta oikeusvertailua, sillä tämän osuuden ovat jo omissa esityksissään huomioineet mm.
Terenius ja Boucht.63 Väitöstutkimuksen tavoite on ollut muodostaa monitahoinen ja rikas kokonaisuus poliisin voimankäytöstä ilmiönä. Keskeinen näkökulmani on poliisimies subjektina. Kyse on siitä, että miten yksittäinen poliisimies näkee ja kokee voimankäyttötilanteet sekä ennen että jälkeen tapahtumien. Vaikka poliisimiestä ei voitane pitää Nils Christien määritelmän mukaisena ideaaliuhrina, on uhrikäsite ollut yhtenä tausta-ajatuksena tutkimusta tehdessä.64
Tutkimusasetelma on ollut haastava ja varmuudella en ole pystynyt käsittelemään sitä kaikista suunnista tasapainoisesti. Tutkimuksen edetessä tutkimuskysymykset ovat tarkentuneet ja myös tutkijaosaaminen on parantunut.65 Tutkimuksen toteutuk- sen kannalta tämä on tarkoittanut, että olen jatkuvasti arvioinut, mikä loppujen lo- puksi on ollut mielekäs tutkimustehtävä ja millä metodilla se olisi toteutettavissa.66 Tämä puolestaan on näkynyt tiettyinä tutkimuksellisina rajauksina. Tutkimuksen te- keminen onkin ollut iteratiivista ja lineaarisen etenemisen sijaan prosessi on liikkunut sykleinä edestakaisin.67
Tutkimuskysymysten, -menetelmien ja tutkimuksen rakenteen kehittyminen eivät kuitenkaan kerro tutkimussuunnitelman leväperäisyydestä, vaan sekä reflektoinnista omaan työhön että reagointikyvystä uusien relevanttien seikkojen paljastuessa tutki- muksen edetessä. Tutkimussuunnitelman muuttuminen on katsottava osoitukseksi laa- dukkaasta tutkimuksesta.68 Väitöstutkimuksen tarkoituksena on ollut kuvata, ymmär- tää ja tulkita poliisin voimankäyttöä poliisimiehen näkökulmasta. Tutkimuskysymykset on asetettu siten, että niihin vastaaminen antaa relevanttia tietoa tutkittavasta ilmiöstä.
Väitöstutkimuksen tutkimuskysymykset ovat:
1 Miten poliisimiehet kokevat voimankäyttötilanteet ja heihin kohdistuvan vä- kivallan teon?
2 Missä tilanteissa ja millaisin seurauksin poliisi käyttää etälamautinta?
3 Miten poliisit soveltavat rikoslain säännöksiä tilanteissa, joissa heihin on koh- distettu väkivaltaa tai sen uhkaa?
4 Millaisia poliisimiehen oikeusturvaan liittyviä seikkoja tulisi huomioida voi- mankäyttötilanteiden jälkeisessä tutkinnassa?
5 Miten poliisimiehet kokevat osallistumisensa hallinto- ja rikosprosessiin sekä asianosaisen että todistajan rooleissa?
61 Virta 1998, s. 132.
62 Pidättyväisyys tulkintakannanotoista perustuu erityisesti oikeuskäytännön vähäisyyteen ja tapausten monimuotoisuuteen.
63 Mainittakoon, että Boucht aloitti jatkotutkintonsa suorittamisen Helsingin yliopistossa siirtyen jatkamaan niitä Uppsalan yliopistossa. Bouchtin väitöskirja tarkasteli poliisin voimankäyttöä Ruotsin oikeusjärjestel- mässä.
64 van Wijk 2012, s. 2. Ks. Christie 1986.
65 Väitöskirjan kirjoittaminen opettaa muutakin kuin kirjoittamaan kirjan. Ks. Paso 2010, s. 306.
66 Kolehmainen 2016, s. 112. Määttä on korostanut, että väitöskirjaprosessiin lähteneen tulee saada riittä- västi ristiriitaisia neuvoja, jotta jatko-opiskelija rakentaa itsenäisen tutkimusasetelman. Määttä 2016, s. 144.
67 Hirsjärvi – Hurme 2011, s. 15.
68 Soininen 2016, s. 52.
1.3 tutkimuksEn rakEnnE
Väitöskirjatutkijan odotetaan tuottavan jotain uutta ja mielenkiintoista tietoa tutkimus- kohteestaan.69 Väitöskirjan tutkimusprofiili on siten vertikaalinen.70 Oikeustieteellisen tutkimuksen tiedonlisäyksenä voidaan pitää yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa esitettyä, aikaisemmin tuntematonta tai käsittelemätöntä seikkaa jonka lopputulok- sen tulee olla hyväksyttävissä suhteessa tutkimuksen sisäiseen logiikkaan.71 Tässä väitöstutkimuksessa tutkimustulokset esitetään sekä artikkeleissa itsessään että yhteenveto-osassa. Lisäksi kokonaisuus sisältää lukuisia implisiittiä tutkimustulok- sia.72 Tämä on seurausta siitä yhteiskunnallisesta tutkimusorientaatiosta, jolla olen pyrkinyt ymmärtämään sekä yksittäistä poliisimiestä että systeemiä itsessään ja sen toimintamekanismeja.
Väitöstutkimus koostuu viidestä vertaisarvioidusta artikkelista ja tästä yhteen- veto-osuudesta, jonka ensimmäisessä luvussa käsittelen tutkimuksen kohteen, väi- töstutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset. Luvussa kaksi taustoitan poliisin yhteiskunnallista tehtävää ja poliisin roolia valtion väkivaltamonopolin välineenä.
Luvussa kolme tarkastelen poliisilain toimintaa ohjaavia ja rajoittavia periaatteita ja voimankäytön sääntelyä sekä yleisesti että erityisesti. Tarkasteluotteeni on havainnol- listava, sillä käytän hyödykseni sekä tuomioistuimien että syyttäjävirastojen ratkai- suja. Luvun tarkoitus on kontekstualisoida eli taustoittaa poliisin voimankäyttötilan- teita. Luvussa neljä esittelen tutkimuksessa käytetyt menetelmät ja aineistot. Kuvaan empiirisen ja lainopillisen tutkimuksen eroja, esittelen tutkijanposition suhteessa tutkittavaan ilmiöön ja kerron, miten tutkimuksessa käytetyt aineistot on kerätty ja käytetty. Luvussa viisi esitellään artikkelien keskeisimmät teemat ja tulokset. Väi- töskirjan päättää luku kuusi, jossa itsenäisistä tutkimusartikkeleista ja yhteenveto- osuuden havainnoista muodostetaan yhteinen näkökulma.
Artikkelien ja yhteenveto-osuuden tarkoitus on muodostaa päällekkäiset ker- rokset kuvaamaan poliisioikeudellista ilmiötä eli voimankäyttöä. Jos Raimo Siltala kuvaa tutkimuksen noudattavan pitkän polttovälin, hitaan valotuksen ja syvätarkan kuvanpiirtämiseen logiikkaa,73 niin nyt käsillä olevan tutkimuksen tarkastelu ta- pahtuu lisäksi eriväristen linssien läpi. Kyse on siitä, että kokonaisuutta on mahdol- lista lukea ainakin yhteiskuntatieteellisin, ihmistieteellisin ja lainopillisin linssein.
Artikkelit eivät ole tässä esityksessä julkaisujärjestyksessä, sillä niiden tarkoitus on kuvata poliisin voimankäyttöön liittyvää ajallista tapahtumaketjua poliisitehtä- vä – voimankäyttötilanne – seuraukset.74 Tässä järjestyksessä yhteenveto ja artikkelit muodostavat narratiivin, jota voidaan taustoittaa seuraavan kuvitteellisen voiman- käyttötilanteen kautta:
69 Paso 2010, s. 300.
70 Siltala 1999b, s. 397.
71 Kangas 1997, s. 108.
72 Tutkimuksen kysymyksenasettelulla ja rajauksilla on merkitystä teoksen myöhemmälle hyödyntämiselle.
Nieminen 2006, s. 74.
73 Siltala 1999b, s. 397.
74 Lopullisen tutkimusraportin ei tarvitse noudattaa oivaltamisen logiikkaa ja sen kronologiaa. Siltala 1999b, s. 401.
Poliisipartio sai ilmoituksen kaupungin keskustassa liikkuneesta kohdehenkilöstä joka oli hetkeä aiemmin uhannut ohikulkijaa pistoolilla. Partionjäsenenä ollut nuorempi konstaapeli tunnisti välittömästi tuntomerkit saatuaan ohi kävelevän miehen kohde- henkilöksi. Enempää ajattelematta nuorempi konstaapeli nousi ulos poliisiautosta ja aloitti voimakkaan käskyttämisen. Poliisipartion toiminnasta huolimatta kohdehenkilö lähestyi poliisipartiota ollen silminnähden aggressiivinen. Partionjohtajana toiminut vanhempi konstaapeli havaitsi, että kohdehenkilö pyrki laittamaan käsiä taskuihinsa, ikään kuin tavoitellen jotain. Tässä vaiheessa vanhempi konstaapeli päätti käyttää etä- lamautinta. Osuman saatuaan kohdehenkilö kaatui maahan. Kiinnioton yhteydessä kohdehenkilön naisystävä pyrki estämään poliisipartion toimintaa ja nuoremmalla konstaapelilla oli täysityö pitää nainen hallinnassa sillä tämä potki ja löi kokoajan.
Koska kyse oli viikonloppuyöstä oli paikalla runsaasti ihmisiä joista osa myös kuvasi tapahtuman. Kiinnioton jälkeen poliisipartio sai toisaalta tiedon, että oikea kohdehenkilö oli otettu kiinni toisesta suunnasta ja ilman vastarintaa. Poliisipartio päätti, että naisen väkivallan teon osalta olisi pienempi haitta, että asiasta ei tehtäisi enempiä kirjauksia.
Myös etälamauttimen käytön kohteeksi joutunut mies pahoitteli omaa toimintaansa ja oli halukas poistumaan paikalta. Partio suostui tähän sillä eihän oikeastaan mitään rikosta ollut tapahtunut. Seuraavana päivänä poliisipartion jäsenet saivat tiedon, että kohdehenkilö oli hakeutunut päävamman vuoksi sairaalahoitoon ja tehnyt asiasta ri- kosilmoituksen. Sivullisten kuvaamaa materiaalia oli jaettu ahkerasti sosiaalisessa me- diassa ja se oli päätynyt verkkouutisten kautta myös valtakunnansyyttäjän virastoon.
Myös poliisilaitoksen päällikölle oli kanneltu asiasta.
Edellä kuvattu esimerkkitapaus kuvastaa poliisin voimankäyttöön liittyvää prob- lematiikkaa. Tilanteet ovat yllätyksellisiä, nopeasti eteneviä ja niiden kehittyminen tiettyyn suuntaan ei ole ainostaan poliisin valinnoista johtuvaa. Voimankäyttöti- lanteen ollessa käsillä poliisipartio soveltaa, joskus hyvinkin puutteellisin tiedoin, poliisioikeudellisia normeja ja saattaa ne poliisitaktiseen käytäntöön. Viime kädessä kyse on siitä, missä vaiheessa poliisitehtävän hoitaminen edellyttää voimakeinojen käyttöön siirtymistä sekä siitä, että käytetyt keinot ovat tarpeellisia ja oikeasuhtaisia.
Kiinnioton jälkeen poliisipartion on pohdittava jatkotoimia eli kohdehenkilölle koi- tuvia seuraamuksia ja sanktioita. Tilanteissa, joissa kohdehenkilö on loukkaantunut, menehtynyt tai partiosta on kanneltu tai tehty rikosilmoitus tulevat pohdittavaksi myös omaan oikeusturvaan liittyvät seikat. Näihin teemoihin on artikkeleissa py- ritty vastaamaan.
Yhteenveto-osuudessa hyödynnettyjen tapausesimerkkien tarkoitus on antaa syvyttää osatutkimusten tuloksille. Valittu näkökulma muokkaa hedelmällistä maa- perää itse artikkeleille, sillä tälle väitöstutkimukselle on leimallista, että empiiriset havainnot ovat vuorovaikutuksessa normatiivisen maailman kanssa. Kompleksisten voimankäyttötapausten esittäminen ja niiden sitominen poliisin voimankäyttöä mah- dollistaviin ja rajoittaviin periaatteisiin esittävät sitä arkea, jossa poliisimme päivittäin toimivat. Vaikka jokainen artikkeli on kirjoitettu kukin itsenäiseksi osuudeksi muo- dostavat ne ketjutettuna koherentin kokonaisuuden vastaten sekä poliisihallinnon että yksittäisen poliisimiehen tiedonintresseihin. Tämä on luonnollisesti aiheuttanut toistoa, joka näkyy erityisesti poliisioikeudellisena orientaationa, kuten taulukosta 1 ilmenee.
Taulukko 1. Tutkimusorientaatio
artikkelit
poliisin kokemus virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta
the use of Electroshock
Weapons by the Finnish police 2016
vähimmän haitan tie.
rikoslain 16 luvun 1 §:n soveltami- nen poliisin käytännössä
undersök- ningsåtgärder
riktade mot polisen efter situationer där
maktmedel använts – rättsskydds- och krispsy-
kologiska perspektiv
poliisi- miesten kokemuksia
hallinto- ja rikos- prosessista Orientaatio
Poliisi-
oikeudellinen X X X X X
Psykologinen X X X
Rikos-
oikeudellinen X X X
Käytetyt aineistot haastattelu-
aineisto X X
Kyselyaineisto X
Rekisteriaineisto X
Oikeuslähteet X X X X X
tutkimus- kysymys
1 2 3 4 5
Väitöstutkimuksen ensimmäisessä artikkelissa Poliisin kokemus virkamiehen väkival- taisesta vastustamisesta, Edilex 2017/43, tarkasteltiin, miten poliisit kokevat heihin kohdistuvan väkivallan ja miten näihin tilanteisiin varaudutaan, millaisia tun- temuksia voimakeinoja käyttäneet kokevat tilanteen aikana ja mihin seikkoihin voimankäyttötilanteen jälkeen tulisi kiinnittää huomiota. Artikkelissa The use of Electroshock weapons by the Finnish police 2016, NTfK 2/2017, tutkimuksen kohteena oli tilastoidusti Suomessa eniten käytetty poliisin voimankäyttöväline, etälamautin.
Artikkelissa tarkasteltiin kansallista ja kansainvälistä keskustelua etälamauttimen soveltuvuudesta poliisin voimankäyttövälineeksi, minkälaisilla poliisitehtävillä ja miten etälamautinta on tosiasiallisesti Suomessa käytetty vuonna 2016 ja minkä- laisia ei-toivottuja seurauksia etälamauttimen käytöstä on seurannut. Tutkimuksen kolmannessa artikkelissa Vähimmän haitan tie. Rikoslain 16 luvun 1 §:n soveltaminen poliisin käytännössä, EDILEX 2018/36, tutkimushypoteesina oli, että voimankäyttö- tilanteen päätyttyä poliisit eivät sovella virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen rikosnimikkettä yhteneväisesti. Tutkimuksessa selvitettiin tähän menettelyyn vai- kuttaneita syitä. Neljännessä tutkimusartikkelissa Undersökningsåtgärder som riktar sig mot polisen efter situationer där maktmedel använts – rättsskydds- och krispsykologis- ka synvinklar, JFT 3–4/2017, tarkasteltiin, miten poliisimiehen kokemus edeltävästä voimankäyttötilanteesta voi vaikuttaa kriisipsykologian näkökulmasta alustavaan puhutteluun, miten nämä havainnot tulisi huomioida itsekriminointisuojan näkö- kulmasta ja sitä kuinka tuomioistuimen on arvioitava esitutkinnan eri vaiheissa
annettujen lausumien luotettavuutta? Viides artikkeli Poliisimiesten kokemuksia hallin- to- ja rikosprosessista, Edilex 2018/17, tarkasteltiin, miten poliisimiehet kokevat sekä kanteluiden ja rikostutkinnan kohteeksi joutumisen että osallistumisen rikospro- sessiin eri asianosaisrooleissa ja todistajana. Artikkeleista neljä on väitöstutkimuk- sen tekijän itsenäisesti kirjoittamia ja yksi artikkeli on kirjoitettu yhdessä PsL Salla Rikanderin kanssa. Yhteisartikkelissa väitöstutkimuksen tekijä on ollut vastuullinen kirjoittaja.
2 POLIISI yhTEISKUNNAN TURVAAJANA
Valtion75 perustehtävä on turvallisuustehtävä, joka tarkoittaa sekä kansalaisten hen- gen, terveyden ja henkilökohtaisen omaisuuden suojaamista loukkauksilta että yhteis- kunnan puolustamista.76 Toisin sanoen valtiovalta on olemassa taatakseen kansalai- silleen mahdollisimman turvalliset yhteiskunnalliset olot.77 Valtioiden synnyn takana on ollut ajatus luonnontilasta, jossa vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan bellum om- nium contra omnes.78 Tätä paetakseen ja puolustaakseen omia elinehtojaan, ihmiset ovat perustaneet valtioyhteisöjä. Thomas Hobbes määritteli valtion synnyn kansalaisten keskinäisen yhteiskuntasopimuksen79 kautta, joka synnyttää suvereeninen, jolle kan- salaiset ovat luovuttaneet kaiken voimansa ja valtansa.80 Tämä suvereeni voi olla yksi ihminen (monarkia), ryhmän kokous (aristokratia) tai kaikkien halukkaiden kokous (demokratia).81 Valtion sisäinen suvereenius tarkoittaa korkeinta oikeudellista valtaa järjestää järjestys valtion alueella.82
Ihmisten turvallisuustarve on valtioiden lisäksi synnyttänyt armeijan ja poliisin,83 sillä legitiimin fyysisen pakon monopoli takaa yhteiskunnan turvallisuuden.84 Pakko- vallan olemassaolo on nähtävissä turvallisuuden ja olemassaolon takeena,85 vaikka- kin oikeusvaltio pyrkii minimoimaan väkivallan käyttöä sekä yksityisten välillä että yksityisten ja julkisen vallan välisissä suhteissa. Ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden ylläpito ovat lisäksi sekä modernin valtiollisen toiminnan ennakollisia edellytyksiä että sen tunnusmerkkejä.
Väkivaltamonopolin ylläpitämisessä poliisin rooli on merkittävä, sillä sen tehtävä on huolehtia, että monopoli säilyy valtiolla. Toisin sanoen, väkivaltamonopoli ei ole poliisilla vaan poliisi on nähtävä valtion voimankäytön välineenä.86 Poliisin kyky
75 Valtio on ihmisryhmä joka tietyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa. Jyränki – Husa 2012, s. 64. Hakanpää on liittänyt neljänneksi valtion tunnusmerkiksi suvereenia valtiovaltaa harjoittavan halli- tuksen. Hakanpää 2003, s. 67.
76 Virta 1998, s. 42; Boucht 2017, s. 617.
77 Sipponen 2011, s. 269.
78 Hobbes 1999, s. 123.
79 Yhteiskuntasopimus tarkoitti siirtymistä luonnontilasta poliittisesti ja oikeudellisesti järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Pietarinen 1992, s. 111.
80 Ks. Tuori 2007, s. 64. Yhteiskuntasopimuksesta ovat kirjoittaneet myös John Locke, Jean-Jacqques Rousse- au, Immanuel Kant ja Sigmund Freud. Tämän väitöstutkimuksen osalta ei yhteiskuntasopimuksenteoriaan perehdytä syvemmin.
81 Sipponen 2011, s. 265–266; Hobbes 1999, s. 171.
82 Jyränki 2003, s. 86.
83 Virta 2018, s. 87. Voimakeinojen käyttäminen kuuluu ensi sijassa yhteiskunnan tätä tarkoitusta varten luomien orgaanien tehtäviin. Majanen 1979, s. 1.
84 Virta 1998, s. 42.
85 Airaksinen 1984, s. 527.
86 Vastaavalla tavalla väkivaltamonopoli on valtiolla. Ruuskanen 2005, s. 5; Boucht 2017, s. 617. Nuotio puolestaan katsoo, että väkivaltamonopoli on valtiota edustavilla orgaaneilla. Nuotio 2005, s. 241.
nujertaa kilpailevat väkivallan käyttäjät toteuttaa näin ollen valtiollista tilaa.87 Väki- vallan monopolisointi on optimaalista vain silloin kun se maksimoi perusoikeuksien turvan mahdollisimman vähäisellä perusoikeuksien loukkaamisella.88 Hyvin toimiva oikeus- ja yhteiskuntajärjestys vähentää julkisen vallan intervention tarvetta.89 Tämä liittyy keskeisesti väkivaltakoneiston legitiimisyyteen, sillä järjestyksen ylläpito pe- rustuu siihen, että auktoriteetti nauttii luottamusta ja hyväksyntää.90 Väkivalta on val- tiolle ominainen väline,91 ja väkivaltakoneiston92 kautta legitiimi väkivalta kohdistuu yksityiseen kansalaiseen.93
Julkinen valta on huolehtinut yleisen järjestyksen ylläpidosta ainakin sydänkes- kiajalta (800–1200) lähtien94 väkivallan ollessa valtioiden yksinoikeus.95 Sana poliisi on kreikkalaista alkuperää (polis=kaupunkiyhteisö) Politeia:n tarkoittaessa valtiota, valtiomuotoa ja hyvin järjestettyä yhteiskuntaa.96 Hyvästä ja tavoitellusta yhteis- kunnallisesta järjestyksestä ruvettiin 1500-luvun saksalaisissa valtioissa puhumaan käsitteellä hyvä politia.97 Poliisi ei ollut ainoastaan hyvän hallinnon puolustaja, vaan tehtäväkenttään kuuluivat myös sotilasasiat, valtion talouden hoito ja oikeuslaitos.
Poliisiksi kutsuttiin toimintojen kokonaisuutta, jotka ohjasivat julkisen auktoriteetin alaisia yksikköjä ja poliisin päämääränä oli valtion voimavarojen saaminen oikeaan käyttöön.98 Poliisi nähtiin jopa urbaanin olemassaolon ehtona.99 Tämä ajatus perus- tui kaupungistumiseen, joka toteutuakseen vaati sääntelyä rinnakkain asumises- ta, liikkumisesta ja kaupankäynnistä. Vakaa yleinen järjestys oli siten kapitalismin edellytys.100
1600-luvun Saksassa tunnustettiin ero oikeus- ja politia-asioiden välillä. Asian tuli olla oikeusasia, jotta sen käsittely oli mahdollista tuomioistuimessa. Tästä erottelus- ta juontaakin käsite poliisivaltiosta, sillä tuomioistuimeen ei ollut mahdollista vedota politia-asioissa.101 1600-luvulla poliisin tehtävä oli turvata valtion voimien kasvu sa- malla huolehtien, että valtion järjestys säilyy häiriintymättä. Poliisi valvoi kansalaisten
87 Kari 2018, s. 298.
88 Nuotio 2005, s. 241.
89 KM 1986:16, s. 16.
90 Virta 1998, s. 17; Terril – Paoline III 2010, s. 6; Jackson ym. 2013, s. 10; Gerber – Jackson 2017, 79.
91 Weber 2009, s. 70.
92 Airaksinen 1984, s. 527; Poliisi vallan välineenä ja poliisin käyttämästä vallan luonteesta ks. Virta 1998.
93 Uusitalo 1980, s. 89.
94 Kotkas 2007, s. 989.
95 Virta 1998, s. 43.
96 Sinisalo 1971, s. 1.
97 Kotkas 2007, s. 990.
98 Focault 1978, s. 298. Poliisin oli huolehdittava mm. uskonnosta, moraalista, terveydestä, elintarvikkeista, yleisestä järjestyksestä, rakennusten, torien ja teiden hoidosta, tieteestä ja vapaasta taiteesta ja kaupasta ja ennen kaikkea köyhien hoidosta ja kurinpidosta. Focault 1978, s. 318.
99 Focault 1978, s. 320.
100 Virta 1998, s. 32.
101 Focault 1978, s. 322; Sinisalo 1971, s. 2–3. Valtion toiminnan sisällön perusteella erotetaan lukuisia val- tiotyyppejä: oikeusvaltio, tuomarivaltio, poliisivaltio, yövartijavaltio, hyvinvointivaltio, sivistysvaltio, val- mentajavaltio, valvontavaltio, roistovaltio. Sipponen 2011, s. 270.
hyödyllisyyttä näiden ammatin ja aktiivisuuden kautta.102 Poliisin tehtävänä oli jopa maan henkisestä ja aineellista kulttuurista huolehtiminen. Toimivallan osalta poliisilla ei ollut juurikaan rajoituksia. Ainoa toimintaa rajoittava tekijä oli se, mitkä tehtävät ylipäätään voivat olla poliisiasioita. Toisin sanoen, mitä valtiovalta katsoi olevan tarpeen, oli se poliisin mahdollista toteuttaa.103 Oikeusvaltiokehityksen myötä kansa- laisten oikeuksia parannettiin ja poliisioikeuksia supistettiin.104 Nykymerkityksessä poliisikäsite on peräisin 1700-luvun lopulta,105 vaikka politia-käsite tarkoitti Suomes- sakin vielä 1800-luvun puoleen väliin saakka hyvin järjestettyä hallintovaltiota ja sen periaatteet näkyivätkin itsenäisyyden alkuaikojen oikeusvaltiokehityksessä hallin- nonalojen eriytyessä.106 Vuosisatojen kuluessa poliisin tehtäväkenttä supistui merkit- tävästi sellaiseksi, kuin se tänä päivänä näyttäytyy sisäasianhallinnossa.107
Turvallisuus arvona, käsitteenä ja tavoitteena on universaali, vastaansanomaton ja yhteinen.108 Turvallisuutta voidaan lähestyä eri suunnista käsittelijästä riippuen, ja se on varsin monimerkityksinen tarjoten jokaiselle jotakin.109 Koska turvallisuus on perusluonteeltaan kollektiivinen ilmiö, yksilön turvallisuuden tunne on riippuvainen ryhmän, yhteisön ja valtion turvallisuudesta,110 on se siten myös poliittinen käsite, jota voidaan määrittää ja tulkita tarkoituksenmukaisella tavalla.111 Turvallisuus-käsitteen tarkka määrittely ei liene mahdollista saati tarkoituksenmukaista.112 Viime kädessä turvallisuudesta on kyse ihmisten koskemattomuudesta113 ja oikeudesta elämään, joka edustaa ihmisoikeuksien ylintä arvoa.114
Poliisitoiminnan tehtäväpiiri ilmenee poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentista. Poliisin ensisijainen tehtävä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, vaikkakaan se ei näkyvästi konkretisoidu normaalioloissa, vaan vasta vakavan terrorismin seuraukse- na.115 Sen sijaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen liittyy kaikkeen siihen,
102 Focault 1978, s. 303.
103 Sinisalo 1971, s. 2–3.
104 Modernin oikeuden ja samalla valtion kehityksen jatkumona voidaan pitää hyvinvointivaltion oikeutta.
Hyvinvointivaltio vakiintui 1960 luvulla talouden kasvun myötä. Ks. Tuori 1990 28–33.
105 Virta 1998, s. 14.
106 Oppihistoriallisesti oikeusvaltio on korostuneesti saksalainen käsite. Tuori 1990, s. 116. Poliisitutkimus on yhteiskunnallisesti merkityksellistä, sillä tutkijan kuvatessa poliisin historiaa on kyse myös yhteiskunnan rakenteiden historiasta. Valtion turvallisuusorgaanien (poliisi ja armeija) muodostuminen on kiinteässä yhteydessä valtion kehitysvaiheisiin. Virta 1998, s. 43. Kansallisesti poliisin historiassa näkyvätkin poliit- tiset vaiheet tsaarinajasta, venäjän alaiseen autonomiaan ja punaiseen järjestysvaltaan vuosina 1917–1918.
Hietaniemi 1983, s. 38–41.
107 Sinisalo 1971, s. 2.
108 Virta 2018, s. 85.
109 Anttonen 2016, s. 27; Hautamäki 2016, s. 19.
110 Virta 2018, s. 80.
111 Limnéll 2009, s. 44. Ks Kostiainen 2018b, s. 379–382.
112 Paasonen 2014, s. 16.
113 Kerttula 2010, s. 58.
114 Pellonpää 2018, s. 368.
115 Toisaalta Soldiers of Odin -tyyppisten ryhmien järjestäytyminen ja pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) toiminta indikoivat tilanteen muuttumisesta. Virta 2018, s. 76. Myös massiivinen turvapaikanhakijoiden aalto vuonna 2015 voidaan katsoa olleen yhteiskuntajärjestystä koetteleva tapahtuma. Ks. Rikander ym. 2017.
