Aineistoa dominoi heikon poikalukijan representaatio, joka on ensisijainen kuvaus pojan toi-mijuudesta uutisteksteissä. Aineistossa ei esiinny lainkaan erinomaisen poikalukijan represen-taatiota. Aineistossa marginaalisena representaationa esiintyy kuvaus omaksi ilokseen luke-vasta pojasta. Uutistekstissä omaksi ilokseen lukeva poika representoidaan kuitenkin odotta-mattomana, yllättävänä ja odotuksien vastaisena, mikä tukee kuvausta siitä, että pääsääntöi-sesti pojat eivät lue mielellään. Aineistossa heikon poikalukijan representaatiota tuotetaan poikakategoriaan viittaavilla yksilö- ja ryhmätarkoitteilla sekä kategorian koostumusta kom-mentoivilla määreillä. Sekä yksilötarkoitteinen poika että ryhmätarkoitteinen monikkomuo-to pojat represenmonikkomuo-toivat poikajoukkoa, sillä suomen kielessä puhutaan monikollisesta entitee-tistä myös yksilöllisenä (Pälli 2003: 140). Tarkkojen numeeristen määritteiden avulla taas tehostetaan uskomuksia, sillä niiden avulla luodaan objektiivisuuden illuusio uutisten retorii-kassa (Kalliokoski 1995: 84–85; van Dijk 1988: 44). Heikon poikalukijan representaatiolla on normatiivista valtaa rajata poikalukijan toimijuutta. Kun yksittäisen pojan heikkoa lukutaitoa selitetään kuulumisella kategoriaan poika, vaarana on heikon lukutaidon ja lukemattomuuden heijastuminen normaalina kaikille pojille (Lahelma 2004: 60; Popkewitz 1998). Luonnollistu-neesta ideologiasta kielii se seikka, että kaikki aineiston uutiset antavat vinkkejä tai esittävät vaatimuksia nimenomaan poikien lukuinnostuksen herättämiseen. Monissa teksteissä vähän lukeva poika toimii uutisen presuppositiona.
Aineistossa poikalukijan toimijuutta luonnehditaan ja identifioidaan käyttämällä apuna tilanteita, joissa pojat ovat osallisina (Pälli 2003: 141). Aineistossa poikajoukko representoi-daan kohteeksi, jota tulee houkutella lukemisen pariin. Houkuttelun representaatio tuottaa uskomusta siitä, että pojat ovat haluttomia lukemaan. Vaikka poikakategoriaan liitetään ai-neistossa aktiivisuuden ja toiminnallisuuden ominaisuus, lukemisen kontekstissa poika esite-tään passiivisena ja haluttomana. Tämä saattaa kertoa siitä, että aineistossa lukemisen olete-taan olevan passiivista toimintaa, kun taas esimerkiksi tietokoneilla pelaaminen on sitä muuta tekemistä eli toiminnallista ja aktiivista puuhaa (ks. esimerkki 34). On mielenkiintoista, ettei lukemista esitetä aineistossa yhtä toiminnallisena kuin elokuvien katsominen tai tietokoneella pelaaminen, vaikka lukeminen kehittää mielikuvitusta ja luovuutta. Lisäksi elokuvien katso-minen ja pelien pelaakatso-minen vaativat lukemisen tapaan ajallista panostusta ja
keskittymisky-kyä. On mahdollista, että lukemisen representaatio passiivisena toimintana heijastaa ja uusin-taa stereotypiaa pojista aktiivisina ja tytöistä passiivisina toimijoina, sillä aineistossa lukemi-nen esitetään tytöille luonnollisena ja pojille epäluonnollisena toimintana (Lehtolukemi-nen 2003:
240–241).
Aineistossa poikalukijan representaatiota tuotetaan monissa tekstikatkelmissa, joissa kuvaillaan pojille soveltuvien tekstien ominaisuuksia. Niiden lähtökohtana nähdään poikaka-tegorialle luonnollisina pidetyt ominaisuudet. Pojat representoidaan toiminnallisena ja aktiivi-sena joukkona, jota kiinnostaa pelit ja teknologia. Tällainen representaatio uusintaa uskomus-ta teknologiasuskomus-ta maskuliinisena alana (ks. Rojola 2010). Aineistossa poikalukijan representoi-daan pitävän faktapohjaisista teksteistä eli todellisesta informaatiosta (ks. esimerkki 38). Ai-neistossa esiintyy kuitenkin ristiriitaisia representaatioita pojista. Toisaalta pojat representoi-daan faktojen maailmaan, toisaalta heidän esitetään pitävän elokuvista, draamasta ja seikkai-luvetoisista tarinoista, joiden voi olettaa edustavan myös fiktiivisiä tarinoita. Pojille soveltu-vaa lukumateriaalia perustellaan väitteellä, jonka mukaan pojilla on heikko keskittymiskyky.
Representaatio uusintaa oletusta poikien terveen laiskuuden ominaisuudesta (Lahelma 2004:
55–56). Aineistossa tulee myös ilmi suositus siitä, kuinka lukemisen tulee viihdyttää poikalu-kijaa.
Aineistossa tyttöjen ja poikien lukumieltymykset ja lukemisen tavat representoidaan an-nettuina ja antonyymisessa suhteessa toisiinsa nähden, mikä heijastaa ja uusintaa luonnollis-tunutta ideologiaa sukupuolten dikotomiasta. Aineistossa pojat esitetään homogeenisena kate-goriana, mikä asettaa poikalukijan toimijuudelle normeja ja rajoituksia lukemisen kontekstis-sa. Yleistys poikia kiinnostavasta lukemisesta ei välttämättä vastaa jokaisen pojan mielen-kiinnon kohteita. Poikien representoiminen stereotyyppisten ominaisuuksien kautta ei moni-puolista poikuuden ja mieheyden kuvaa, vaan pikemminkin typistää ja kaventaa sitä. Moss (2007: 61–62) kirjoittaa mustavalkoisen uskomuksen annetuista lukumieltymyksistä olevan ongelmallinen, sillä sukupuolisten mieltymysten nähdään esiintyvän irrallisina lukemisen sosiaalisesta ympäristöstä. Näin ollen aineistossa ei huomioida syvällisesti lukemisen ja luku-taidon sosiaalista, yhteiskunnallista ja kulttuurista kontekstia.
Aineistossa poikalukijan toimijuus ei rajaudu vain lukemisen odotuksiin ja normeihin, vaan poikatoimijan mahdollisuuksia ja rajoituksia representoidaan tulevaisuudennäkymissä.
Uutisteksteissä poikien heikon lukutaidon nähdään vääjäämättä horjuttavan miesten asemaa yhteiskunnassa. Heikon poikalukijan tulevaisuus representoidaan synkkänä ja toivottamana, minkä kautta tekstiin luodaan huolipuheen sävy. Aineistossa kuitenkin sivuutetaan se tosi-seikka, että koulutuksessa, työelämässä ja yhteiskunnassa on monia miehiä tukevia
rakenteel-lia. Miehet pitävät myös hallussaan monia johtoasemia niin poliittisessa kuin taloudellisessa päätöksenteossa. (ks. luku 2.3.3.) Lisäksi lukutaitokeskustelussa sivuutetaan niin poikien si-säiset erot kuin heikot tyttölukijat. Yksinomaan poikiin kohdistuvan huolipuhe ja stereotyyp-pisen maskuliinisuuden representaatiot ilmentävät tarvetta pitää yllä maskuliinisen hegemoni-an yhteiskuntajärjestystä.
Uutisteksteissä hyödynnetään monia retorisia keinoja, jotka kertovat uutismedian dis-kursiivisista käytänteistä. Heikon poikalukijan tulevaisuuden representaatiota luodaan drama-turgialla ja sensaatiohakuisuudella (Pulkkinen 2008: 165). Huolipuheella uutisiin luodaan emotionaalinen aspekti, joka tehostaa esitettyjen faktojen totuudellisuutta (van Dijk 1988: 34–
35). Uutistekstin osallistujakategoriat koostuvat lukutaitotutkijoista, opettajista ja kirjailijois-ta, joiden representoidaan olevan poikien lukutaidon ja lukemisen asiantuntijoita. Osallistuja-kategoriat ja PISA esitetään legimitoituina lähteinä aineistossa, mikä lisää esitettyjen väittei-den vakuuttavuutta (Fairclough 1997: 96). Huomionarvoista on, että uutistekstit ovat aikuisten kirjoittamia ja aikuisille suunnattuja. Poikalukijan representaatiota tuotetaan aikuisen näkö-kulmasta. Myös tyttöjen representaatioissa aikuiset ovat keskeisessä roolissa representaatioi-den rakennusprosessissa, mikä ilmenee seuraavan analyysiluvun aineistoesimerkeissä.
6 TYTÖT ERINOMAISINA LUKIJOINA
Tutkimusaineiston uutisteksteissä tytöt esiintyvät marginaalisena ryhmänä verrattuna poikiin.
2000-luvulla ei ole julkaistu Ylen, Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien tai Iltalehden sivuilla yhtään juttua, joka tarkastelisi kattavasti ja monipuolisesti erityisesti tyttöjen lukutaidon tasoa tai pohtisi tyttöjen menestymisen syitä, kun taas poikiin fokusoituvia artikkeleita löytyy run-saasti. Kuten jo edellisessä analyysiluvussa olen tuonut ilmi, poikakategoria dominoi aineis-ton uutistekstejä. Tytöt esiintyvät pääasiassa uutisissa, joissa todetaan sukupuoliero nuorten lukutaidossa tyttöjen hyväksi. Lisäksi tytöt saatetaan mainita, kun pohditaan keinoja poikien lukuinnostuksen herättämiseen. Tällöin tytöt toimivat vertailukohteena: poikien kuvailu ra-kentuu kontrastiivisessa suhteessa tyttöihin. Aineistossa poikalukijan representaatiot ovat en-sisijaisia tyttöjen representaatioon nähden, mikä kertoo representaatioiden vallasta (Pietikäi-nen & Mänty(Pietikäi-nen 2009: 58–59). Heikon poikalukijan representaatio dominoi aineistoa, kun taas toissijaisena esiintyy kuvaus erinomaisista tyttölukijoista ja unohduksiin jäävät heikot tyttölukijat. Tyttöjen marginaalisuus johtunee osittain aineistossa esiintyvästä tyttöjen erin-omaisen lukutaidon presuppositiosta. Tällainen oletus tyttöjen menestyksestä vaikuttanee sii-hen, ettei tyttöjen lukutaidon analysointia nähdä tarpeellisena. Aineistossa tytöt representoi-daankin joukoksi, josta kasvattajien ei tarvitse olla huolissaan.
Vaikka aineistossa tyttölukijoiden kuvailu on varsin niukkaa, rakentuu tyttölukijan rep-resentaatio poikalukijan reprep-resentaation vastakohtana tekstien implisiittisissä merkityksissä.
Kuten jo poikia käsittelevässä analyysiluvussa on tullut ilmi, aineistossa ilmenee luonnollis-tunut ideologia sukupuolten dikotomiasta: tyttöjä ja poikia rakennetaan toistensa vastakohta-pareina lukemisen ja lukutaidon kontekstissa. Kriittinen diskurssianalyysi on feministisestä näkökulmasta kiinnostunut sukupuolen relationaalisuudesta, jota teksteissä ilmaistaan impli-siittisesti tai ekspliimpli-siittisesti. Tutkimuskohteena ei siten ole vain naiset tai vain miehet, vaan molemmat sukupuolet vastakkain, tietyssä sukupuolijärjestyksessä. Diskursiivisesti molem-pien sukupuoliluokkien representaatiot rakentuvat yhdessä, mikä tekee sekä miesten että nais-ten representaatioiden analyysista tarpeellista. (Lazar 2005: 11–12.) Tainio (2001) kirjoittaa-kin kategorian pojat rakentavan kategorian tytöt sisältöä, sillä kategoriat asettuvat arkisessa kielenkäytössä toistensa vastakohdiksi. Koska aineistossani rakennetaan vahvaa tyttöjen ja poikien dikotomiaa, uskon poikalukijoiden representaation samalla luovan kuvaa tytöistä luki-joina.
Alaluku 6.1 esittelee, miten representaatiota tytöistä erinomaisina lukijoina tuotetaan ai-neistossa. Alaluvussa 6.2 käsitellään heikkoja tyttölukijoita. Alaluku 6.3 esittelee tyttöjen lu-kumieltymyksiä ja tyttöyden representaatioita, jotka rakentuvat aineistossa kontrastiivisessa suhteessa poikien ominaisuuksiin. Alaluvussa 6.4 pohdin, millaista tyttölukijan toimijuutta aineiston representaatiot tuottavat.