Ajan puutteen vuoksi tässä työssä ei ehditty tutkia tarkemmin jakaumissa käytettyjen massojen paperiteknisiä ominaisuuksia erikseen. Työssä tutkittiin vain honkalahden matalaan ja korkeaan kappalukuun keitettyjä massoja. Tästä saatujen mielenkiintoisten tulosten johdosta, olisi ehkä aiheellista käsitellä kaikkia jakaumissa käytettyjä massoja erikseen. Kaikki massat olisi syytä happidelignifioida ja DEDED -valkaista täysvaaleiksi, jonka jälkeen ne PEI - jauhettaisiin. Niiden paperiteknisiä ominaisuuksia voisi verrata samoista massoista valmistetun laajan jakauman paperiteknisiin ominaisuuksiin. Tästä voisi löytyä tarkempi selitys esim. kuusen epähomogeenisen massan poikkeavalle käyttäytymiselle repäisyluj uudessa.
Voidaan ehkä ajatella, että jos kuusen mataliin kappalukuihin ja korkeisiin kappalukuihin keitettyjen massojen repäisylujuuksien erot olisivat pienet, niin laajan jakauman repäisylujuus voisi olla, kuten se tässä työssä olikin, kapean jakauman lujuutta parempi.
Erikseen happidelignifioitujen massojen kemialliset koostumukset (mm.
hiilihydraattipitoisuudet) olisi syytä tutkia ennen ja jälkeen happidelignifioinnin.
Tämä voisi auttaa ymmärtämään, miksi kappaluvuiltaan erilaiset massat (niinkuin tässäkin diplomityössä todettiin) käyttäytyivät aivan erilaisesti jauhatuksessa.
Hiilihydraattipitoisuuden on todettu /46/ nopeuttavan jauhautumista.
Happikäsittelyssä kuitujen hemiselluloosapitoisuus pienenee ja sitä kautta se hidastaa massan jauhautumista. Kuitujen mekaanisten vaurioiden aiheuttamia lujuusmenetyksiä olisi myös syytä tutkia tarkemmin.
Kappaluvuiltaan erilaisten massojen kemialliset koostumukset ja niiden prosenttiosuudet kuiduissa vaihtelevat todennäköisesti melkoisesti. Miten tämä vaikuttaa happidelignifioitaessa jakaumia, joissa kuitujen ligniinipitoisuus ja ligniinin kemiallinen koostumus vaihtelee? Vaihteleeko kappaluvuiltaan erilaisten
kuitujen ligniinin reaktiivisuus? Jos vaihtelee niin miten se vaikuttaa happidelignifioinnin selektiivisyyteen?
Jakaumissa käytettyjen massojen yksittäisten kuitujen fysikaalisten ominaisuuksien tutkiminen toisi arvokasta lisätietoa massaseoksien käyttäytymiselle. Laajan kappajakauman lujuusomiaisuuksien ymmärtäminen helpottuisi, jos jakaumissa käytettävien massojen kuiduista tiedettäisiin enemmän.
Paavilainen /3/ toteaa repäisyluj uuden merkittävimmiksi vaikuttajiksi kuidun pituuden, sekä vielä tärkeämpänä, kuidun seinämänpaksuuden, eli yksittäisen kuidun lujuuden. Kuidunpituuksilla ja yksittäisen kuidun lujuudella ei tässä työssä pystytty selittämään epähomogeenisen massan heikompia lujuusominaiuuksia.
Sitoutumispotentiaalin vaikutusta rapäisylujuuteen ja Zero Span -vetolujuuteen olisi syytä tutkia tarkemmin.
Myös optisten ominaisuuksien ymmärtäminen helpottuisi, jos yksittäisten kuitujen ominaisuudet tunnettaisiin paremmin. Optisissa ominaisuuksissa honkalahden matalaan kappalukuun keitetyn massan hajaheijastuskerroin oli samalla tasolla kuin korkeaan kappalukuun keitetyn massan arvo. Molemmat arvot olivat kappalukuun 30 keitetyn massan hajaheijastuskerrointa korkeammalla tasolla (kuva 53)
Comparison of Pulps
KV 6409 Honkalahtl, kapea, ref
KV 6410 Honkalahtl, laaja, ref
* KV 6286. Honkalahtl, kappa 15
• KV 6287, Honkalahtl, kappa 40
Tensile Index, Nm/g
Kuva 53. Honkalahden eri kappalukuihin keitettyjen massojen hajaheijastuskerroin vetolujuuden funktiona
Todennäköistä on, että korkeaan kappalukuun keitetyn massan hyvät optiset ominaisuudet johtuvat eri seikoista kuin matalaan kappalukuun keitetyn massan hyvät optiset ominaisuudet. Edellämainitun massan hienoainepitoisuus on huomattavasti jälkimmäistä massaa suurempi, mikä parun taa optisia ominaisuuksia. Hiilihydraattien liukeneminen alhaiseen kappalukuun keitettäessä, voisi osaltaan vaikuttaa massan heikkoon sitoutuvuuteen ja sitä kautta hyviin optisiin ominaisuuksiin. Tämän teorian mukaan voitaisiin, ainakin honkalahden tapauksessa, eräänä selityksenä kyseiselle ilmiölle pitää sitä, että jossain, kappalukujen 15 ja 30 välissä, menee raja, jonka jälkeen massan sitoutuvuus heikkenee ja valoa heijastavia optisia pintoja muodostuu enemmän.
Tämän työn keinotekoisen epätasaisen keiton malli saatiin tehtaiden puskumassojen kappalukujen vaihtelusta tietyllä aikavälillä. Eri kappalukuisten massojen prosenttiosuuksien muuttaminen laajassa kappajakaumassa saattaisi auttaa ymmärtämään, mikä on matalaan kappalukuun keitettyjen massojen ja korkeaan kappalukuun keitettyjen massojen vaikutus laajassa kappajakaumassa.
Kappajakaumaprofiilia muuttamalla, voitaisiin selvittää mikä on kappaluvuiltaan erilaisten massojen vaikutusarvo massaseoksessa.
LÄHDELUETTELO
1. Paavilainen, L, Effect of sulphate cooking parameters on the papermaking potential of pulp fibres. Paperi ja Puu, 1989:a. S.
356-362.
2. Ilvessalo, М-S., Puun rakenne. Puukemia. Toim. Jensen,W., SPIY/TTA 2. p. Turku 1977 s. 7-79
3. Paavilainen, L., Influence of Fibre Morphology and Processing on The Softwood Sulphate Pulp Fibre and Paper Properties.
Väitöskirja. Teknillinen korkeakoulu, puunjalostustekniikan laitos, 1993. 14 s. + artikkelit.
4. Hyvärinen, R„ Havusellukeiton homogenisuus. Diplomityö.
Teknillinen korkeakoulu, puunjalostustekniikan laitos, 1993. 101 s.
5. Hakkila, P., Structure and properties of wood and woody biomass.
Forest Resources and Sustainable Management. Toim. Kellomäki, S., Julk. Fapet Oy, Jyväskylä 1998, s. 116-185.
6. Saarela, S., Raaka-aineen, sen käsittelyn ja keiton vaikutus puupitoisten painopapereiden armeerausmassana käytettävän havupuusulfaatin kuituominaisuuksiin. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu, puunjalostustekniikan laitos, 1990. 133 s.
7. Siddiqui, K., Influence of fertilization on the ultrastructure and chemical composition of wood. University Microfilms, Ann Arbor, Mich. 163 s.
8. Heiskanen, V., Puun rakenne ja ominaisuudet. Toim. Vöry, J.
Metsänkäyttöoppi I. Julk. Kirjayhtymä, Rauma 1970. 11-72 s.
9. Mäkimattila, P., Havuselluraaka-aineen laadunohjaus. Imatra 1997, ENSO OY tutkimuskeskus, projekti 2732, sisäinen seloste, 59 s. + liitteet.
10. Paavilainen, L, Havupuun kemiallisten ja morfologisten ominaisuuksien vaikutus sellukuidun ja paperin ominaisuuksiin.
Helsingin teknillinen korkeakoulu. Selluloosatekniikan laboratorio.
Raportti 18 Sarja A, 1985 s. 7-13.
11. Sirviö, J. & Kärenlampi, P., Classification of wood raw material for material fiber dimensions. TAPPI Pulping Conference 1998.
Montreal, Quebec, October 25-29, 1998. Book 3, 2. 1403-1410
12. Panshin, A. J. & Zeeuw, C., Structure, identifications, uses and properties of the commercial woods of the United States and Canada.Textbook of wood technology. 3rd edition, McGraw-Hill Book Company, Inc., New York 1970, 705 s.
13. Mäkimattila, P., Kirjallisuustyö, projekti 2435 Havuselluraaka- aineen laadunohjauksen jatkokehitys, 1994
14. Kärelampi, P., Suur-Hamari, H., Rantanen, R. & Hämäläinen, T., Havusellun laadun ohjaus raaka-ainetta luokittelemalla. Helsingin Yliopiston metsävarojen käytön laitoksen julkaisuja 13, Helsinki 1996, Yliopistopaino
15. Virkola, N-E., Pikka, O. & Keitaanniemi, O., Sulfaattisellun valmistus. Puumassan valmistus. Toim. Virkola, N-E. Julk.
SPIY/TTA 2. p. Turku 1983 s. 291-406.
16. Lindholm, C-А. & Kettunen, 1, Paperimassan luonnehtiminen.
Puumassan valmistus. Toim. Virkola, N-E. Julk. SPIY/TTA 2. p.
Turku 1983 s. 1053-1104.
17. Seth, R., Beating and refining response of some reinforcement pulps. Tappi 83 (1999) 3. s. 147-155.
18. Pat. US. 4985 119, Cellulose fiber-reinforced structure. The Procter & Gamble Cellulose Company, Memphis Tennessee, USA (Vinson, K. D. & Huff, B. J. L, App. 348 744, 1989-05.08. Pubi.
1991-01-15. 9 s.
19. Gullichsen, J. & Wang, Z., Pulpabilities of several Scandinavian softwoods in the form of sawmill residues. Espoo 1998, Paperi ja Puu-Paper and Timber, Towards more uniform kraft cooking, Part 1. 289-295.
20. Gullichsen, J. & Wang, Z.,Strength properties of several Scandinavian softwoods. Espoo 1998, Paperi ja Puu-Paper and Timber 80 (1998)8, Towards more uniform kraft cooking, Part 2.
606-612.
21. Akker, J. d A., Instrumental Studies XLVI, Paper Trade j.
118(1944)5, s. 13.
22. Kesseli, H., Korkeasulfidisen ja väkevän valkolipeäimetyksen vaikutus sulfaattimassan ominaisuuksiin. Diplomityö. Helsingin teknillinen korkeakoulu, puunjalostustekniikan laitos, 1995. 88 s.
23. Hakkila, P., Kuitupuun laadun vaihtelu ja lajitteluperusteet.
Metsätieteen aikakauskirja, Vantaa 1998:2, Tieteen tori s. 4.
24. Tikka, P.O., Kovasin, К.К., Displacement vs. conventional batch pulping: delignification patterns and pulp strength delivery. Paperi ja Puu-Paper and Timber 72(1990)8, s. 773-779.
25. Joutsimo, O., Modernin syrjäytyseräkeiton tasaisuuden problematiikka. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu, puunjalostustekniikan osasto, Espoo 1999, 104 s.
26. Niiranen, M., Kuitupuun tehdaskäsittely. Puumassan valmistus.
Toim. Virkola, N-E. Julk. SPIY/TTA 2. p. Turku 1983 s. 125-258.
27. Havu, T.J., Up pulping profitability with high quality chips. Paper Asia 1997:6, s. 14-17.
28. Klaavu, A., Modem woodhandling technology. Paper Asia 1995:3, s. 27-29.
29. Sainio, M., Havuhakkeen palakoon ja imeytystavan vaikutus sulfaattikeiton tasaisuuteen ja lujuusominaisuuksiin. Diplomityö.
Teknillinen korkeakoulu, puunjalostustekniikan laitos, Espoo 1991, 113 s.
30. Engström, J.G.J. & Hjort, L.A., Important parameters for elimination of inhomogenity in kraft pulping. 5 th international conference on new available techniques, 1 : World Pulp and Paper Week (SPCI) Stockholm, Sweden, June 4-7, 1996. SPCI, England,
1996. s. 484-497.
31. Gullichsen, J., Kolehmainen, H. & Sundqvist, H., On the nonuniformity of the kraft cook. Paperi ja Puu-Paper and Timber 74(1992)6, s. 486-490,
32. Courchene, C.E., The tried, the true, and the new -getting more pulp from chips -modifications to the kraft process for increased yield. Tappi 1998 Breaking the pulp yield barrier symposium.
Atlanta, Georgia, February 17-18, 1998. TAPPI Press, Atlanta, 1998. s. 11-20.
33. Ekman, K. & Fogelberg, В., Impregnation on sulphate cooking studied by mens of radioactive sulphur. Paperi Puu 48(1966)4a, s.
175-182.
34. Hartler, N„ Modified kraft cooking - present and future. 5 th international conference on new available techniques, 1: World Pulp and Paper Week (SPCI) Stockholm, Sweden, june 4-7, 1996.
SPCI, England, 1996. s. 424-435.
35. MacLeod, J.M., Basket cases: kraft pulp strength variability within a batch digester. Tappi J. 73(1990)10 s. 185-190.
36. Metías ky. Puusta paperiin M-401 Sulfaattikeitto. Metías ky.
Lappeenranta 1991. 190 s.
37. Ahlström worldwide. A. Ahlström corporation www -service.
[ viitattu 26.7.1999].
<URL:http://www.ahlstr0m.fi/fiberline/Lo_solids.htm
38. Pekkala, O. & Wartiovaara, I., Oy Keskuslaboratorio - Centrallaboratorium Ab. julkaisematon seloste 1990.
39. MacLeod, J.M., New, improved kraft pulp quality. Paperi ja Puu- Paper and Timber 72(1990)8, s. 780-787.
40. MacLeod, J.M., McPhee, F.J., Kingsland, K.A., Tristram, R.W., O'Hagan, T.J., Kowalska, R.E. & Thomas, B.C., Pulp strength delivery along complete kraft mill fiber lines. Tappi J. 78(1995)8 s.
153-160.
41. Hakanen, A. & Harder, N., Fiber deformations and strength potential of kraft pulps. Puu-Paper and Timber 77(1995)5, s. 339- 344.
42. Gullichsen, J., Chemical pulping technology and contemporary issues. Paperi ja Puu-Paper and Timber 72(1990)2, s. 108-114.
43. Gullichsen, J. & Sundqvist, H., On the importance of impregnation and chip dimensons on the homogenity of kraft pulping. Tappi 1995 Pulping Conference. Chicago, IL, October 1-5, 1995. TAPPI Press, Atlanta, 1995. s. 227-234.
44. Poppius - Leviin, K., Valkaisun kemia. INSKO, Julkaisu 8 - 92, Sellunvalkaisun tulevaisuus, s. V1-V17.
45. Yang, E., Oxygen delignification. The role of hydroxyl and superoxide radicals. Doctoral dissertation. Royal Institute of Technology. Stockholm, Sweden, 1995. 38 s.
46. Poukka, O., Hapen käytön lisäämismahdollisuudet delignifiointikemikaalina keitossa ja valkaisussa. Lisenssiaattityö.
Teknillinen korkeakoulu, puunjalostustekniikan laitos, Espoo 1998, s. 218.
47. Pärssinen, M., Happidelignifioinnin vaikutus massan paperiteknisiin ominaisuuksiin. Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu, kemiantekniikan osasto, Karhula 1995, s.
79.
48. Sjöström, E., The chemistry of oxygen delignification. Paperi ja Puu-Paper and Timber 63(1981)6 - 7, s. 438-442.
49. Isotalo, I., Laitinen, 1, Penttilä, M. & Hänninen, E., Massan valkaisu ja valkaiskemikaalien valmistus. Puumassan valmistus.
Toim. Virkola, N-E. Julk. SPIY/TTA 2. p. Turku 1983 s. 811-928.
50. Anon., Breath of fresh oxygen in delignification. (EN) Int.
Papwirtsch. 1998:1 s. 38-40.
51. Bokström, M. & Nordén, S., Extended oxygen delignification.
IPBC 1998 International Pulp Bleaching Conference. Helsinki (FIN), June 1-5, 1998. DPBC, Helsinki, 1998. s. 23-31.
52. Tench, L. & Harper, S., Oxygen bleaching practices and benefits - an overview. Tappi 1987 International Oxygen Delignification Conference. San Diego, CA, June 7-12, 1987. TAPPI Press, Atlanta, 1987, s. 1-11.
53. Kondo, S., Two stage MC-oxygen delignification and operating experiences. Pan-Pacific Pulp&Paper Technology Conference, Tokyo, Septemper 8-10, 1992, Japan Tappi, 1992, s. 23-31.
54. Mc Donough, T.J., Oxygen delignification. TAPPI 1992 Bleach Plant Operations Short Course. Atlanta, GA, June 22-26, 1992.
Atlanta, Georgia 1992, s. 99-107.
55. Xiang-Lian, L., Fuhrman, A., Toikkanen, L. & Rantonen, R., Optimization of two-stage oxygen delignification and its activation. 1998 International Pulp Bleaching Conference, Tappi Proceedings, s. 93-102.
56. McDonough, T„ Oxygen Delignification. Pulp Bleaching - Principles and Practice. Ed. Dence, C.W. & Reeve, D.W. Pupl.
TAPPI Press, Atlanta. 1996, s. 213-240.
57. Martikainen, S., Pikka, O. & Nummenaho, M., Reinforced multi
stage oxygen delignification - recent experience. Paperi ja Puu- Paper and Timber 76(1994)9, s. 564-567.
58. Metsäteollisuus Ry, Ympäristönsuojelun vuosikiija - Massa- ja paperiteollisuus. Vuoden 1998 Tilastot, s. 118.
59. Sintonen, K., Fraktioidun Enocellin mäntysellun soveltuvuus Tervakosken tuotteisiin. Enso-Gutzeit Oy, tutkimuskeskus 1995, Tutkimusseloste, 13s. + liitteet.
60. Jousimaa, T. & Leviin, J-E., Oy Keskuslaboratorio - Centrallaboratorium Ab. julkaisematon seloste. 1988.
61. Mattelmäki, R., Armeeraussellu: laatuun vaikuttavat tekijät ja vaikutus massaseoksissa. Stora Enso Oyj tutkimuskeskus Imatra, sisäinen seloste 1997, s. 17.
62. Kohtala, J., Massakoostumuksen ja jauhatuksen optimointi Enso- gloss-kartongin valmistuksessa. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu, puunjalostustekniikan laitos, Espoo 1992, 88 s.
63. Veitola, A., CTMP:n optimointi aseptisen nestepakkauskartongin valmistuksessa. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu, puunjalostustekniikan laitos, Espoo 1995, 100 s.
64. Massan laatu-seminaari, Stora Enso Oyj tutkimuskeskus, Imatra, sisäinen seloste 30.3.1999.
65. Ruohoniemi, N., Havupuusellun fraktiointi. Enso-Gutzeit Oy, tutkimuskeskus 1993, muistio, 10s.
66. Fuhrmann, A., Paperiteknisten ominaisuuksien muodostuminen kemiallisen massan valmistuksessa. Vantaa 1997.
Insinöörijärjestöjen Koulutuskeskus, Paperinvalmistuksen kemia.
23 s.
67. Virtanen, M., Oy Keskuslaboratorio - Centrallaboratorium Ab.
julkaisematon seloste. 1998.
68. Fuhrmann, A., Li, X. & Rautonen, R., Oy Keskuslaboratorio - Centrallaboratorium Ab. julkaisematon seloste. 1994.
69. Törönen, M., Havumassan lujuussaanto happivaiheessa. Imatra 1999, Stora Enso Oyj, tutkimuskeskus 32s. + liitteet.
70. Högman, S., Wood Ultrasructure Reasearch Center Intemsemianarium, Fibermaster - Fiberdeformationer. Lastberget, Sweden, Mai 26, 1999. s. 14.
71. Gumagul, N. & Page, D. H., The difference between dry and re wetted zero-span tensile strength of paper. Tappi Journal
1989:12, s. 164-167.
72. Pihlava, M., Fiber deformation and strength loss in kraft pulping of softwood. Oy Keskuslaboratorio - Centrallaboratorium Ab seloste
113. Espoo 1998, 112 s.
73. Page, D.H., et ai., Curl, crimps, kinks and microcompressions in pulp fibers - their origin, measurement and significance.
Papermaking raw materials - their interaction with the production process and their effect on paper properties. Transactions of the 8th fundamental research symposium. Vol.l. Oxford, September 1985.
Mechanical Engineering Publications Ltd. London 1985. S. 183 — 227.
74. Harder, N., Misaligned zones in cellulosic fibers. Part 1. Survey.
Norsk Skogsi. (1969) 4, p. 114 - 120.
75. Jousimaa, T., Oy Keskuslaboratorio - Centrallaboratorium Ab, suullinen tiedonanto.
76. Gullichsen, J., Miten tehdään hyvää armeerausmassaa? INSKO, Luentokansio P908903/99, Massat 2000 -syysseminaari
17.11.1999. S. 23.
77. Viitanen, V., Sulfaattikeiton kehittymisestä modifioiduksi
delignifiointimenetelmäksi, Pro gradu -työ. Jyväskylän yliopisto, kemian laitos, soveltava kemia, Jyväskylä 1998, 68 s.
LIITELUETTELO
Sivumäärä:
1. Analyysien standardit, sekä poikkeukset standardeihin (2)
2. Hakkeiden seulontajakaumat (5)
3. Laboratoriokeittmet, sekä happidelignifioinnissa käytetty (7) reaktori
4. Valkaisun ohjekäsikirja (3)
5. Jakaumiin käytettyjen massojen keitto-olosuhteet (5) 6. Happidelignifioinnin ja DEDED -valkaisun olosuhteet sekä (9)
annokset, aktiivikloorin kulutus-, viskositeettien pudotus-, prosentuaaliset viskositeetien pudotukset -diagrammit
7. Kaikista massoista tehtyjen analyysien koottu taulukko (2)
8. Massojen saantokäyrät (2)
9. Jauhatustulokset (10)
10. Massojen kuidunpituudet, pituusmassat, sekä pituusjakaumat (3)
11. Jauhatuskäyrät ( 14)
12. Massojen repäsylujuuden arvot, sekä niiden prosentuaaliset (2) pudotukset
STANDARDIMÄÄRITYKSET:
Liite 1 (1/2)
Analyysi Standardi
Kuiva-aine SCAN-CM 39:94
Kuivatuoretiheys hakkeesta SCAN-CM 43:95"
Kuivatuoretiheys kiekosta SCAN-CM 43:95, LIITE A
Wilen -seulonta SCAN-CM 40:88
Kappaluku SCAN-C 1:77
Kuiva-aine SCAN-C3:78
ISO-vaaleus SCAN-CM 11:95
Viskositeetti SCAN-C 15:62
* Poikkeutena standardiin SCAN-CM 43:95:
1. Hake sentrifugoidaan näytekorissa erikoisvalmistetussa lingossa 2 minuttia 2. Näytekori on lieriömäinen, kannellinen ja valmistettu haponkestävästä teräksestä. Tilavuus on noin 4,3 dm3, halkaisija on 165 mm ja korkeus 200 mm.
STANDARDEISTA POIKKEAVAT MÄÄRITYKSET JA NIIDEN OHJEET:
Hakkeen irtotilavuuspaino
(laatukäsikiij asta kopio)
Puun kasvunopeus
Puun kasvunopeus määritetään puun rungosta sahatuista kiekoista. Yhdestä puusta on sahattu kolme kiekkoa; tyvestä, keskeltä ja latvasta.
Liite 1 (2/2) Jokaisen näytekiekon merkitsemätön puoli hiotaan, jotta vuosirenkaat saadaan paremmin erottumaan. Lasketaan joko tummat tai vaaleat renkaat, apuna käyttäen mikroskooppia. Lasketaan renkaat kuoren alta lähtien ytimeen päin eli kuoren alla on 1. vuosilusto. Laskun helpottamiseksi merkitään joka 5. lusto.
Kasvunopeuden määrittämistä varten mitataan säteen pituus kuoren alta ytimeen millimetreinä. Kasvunopeus lasketaan jakamalla säteen pituus puun iällä eli vuosilustojen lukumäärällä. Mittaus suoritetaan jokaiselle kiekolle erikseen, jonka jälkeen mittaustulosten keskiarvosta saadaan puun kasvunopeus.
Rakoseulonta
Rakoseulonta tehdään samalla laitteistolla kuin Wilen -seulonta, mutta käytettävät seulalaatikot ovat erilaiset:
Seulalaatikko 1. Rako 8 mm Ylisuuri Seulalaatikko 2. Rako 6 mm Ylipaksu Seulalaatikko 3. Rako 4 mm Paksuaksepti Seulalaatikko 4. Rako 2 mm Ohutaksepti Seulalaatikko 5. Reikä 5 mm Tikkujae
Pohja Puru
Erikoishakkeen seulonta
Erikoishake seulottiin rakoseulonnalla, mutta keittoon hyväksyttiin jakeet: 1,2, 3 ja 4.
Ainoastaan tikut ja puru poistettiin hakkeesta. Seulonnasta voidaan todeta, ettei ylipaksuja hakepalasia ollut hake-erässä ollenkaan.
Kuidun seinämänpaksuus
Seinämänpaksuudet mitataan noin 200:sta kuidusta mikroskoopin avulla.
Kuiduista mitataan niiden kokonaisleveys ja lumenen leveys. Näistä arvoista lasketaan kuidun seinämänpaksuus.
HAKETUTKIMUSRAPORTTI
WILENIN SEULA
Liite 2 (1/5)
Tehtävänumero:
Työnumero:
Näytteen diario:
Näytetiedot:
6580
12348-11-98 KD 7449
Kiteen sahan kuusihake, otettu rekasta KP:n CTMP hakkeen purkupaikalla
SEULONTAJAKAUMA
g
%JAE 1 Reikä 45 mm Ylisuuri 48,2 0,21 %
JAE 2 Rako 8 mm Ylipaksu 892,7 3,82 %
JAE 3 Reikä 13 mm Paksuaksepti 16465,0 70,43 %
JAE 4 Reikä 7 mm Ohutaksepti 5203,1 22,26 %
JAE 5 Reikä 3 mm Tikkujae 694,7 2,97 %
JAE 6 Pohja Puru 75,5 0,32 %
YHTEENSÄ 23379,2 100,00%
Kuiva-aine 37,61 % Irtotilavuuspaino 149,0 kg/im3 Kuivatuoretiheys 369 kg/m3 Kuoripitoisuus % Lastun pituus mm Lastun leveys mm Lastun paksuus mm
SEULONTAJAKAUMA
HAKETUTKIMUSRAPORTTI
Liite 2 (2/5)
RAKOSEULA
Tehtävänumero: 6580
Työnumero: 12348-11-98 Näytteen diario: KD 7449
Näytetiedot: Kiteen sahan kuusihake, otettu rekasta KP:n CTMP hakkeen purkupaikalla Reikäseulonnan 3 jae seulottu, otettu keittoon rakoseulonnan jae 2 ja 3 SEULONTAJAKAUMA
9 %
JAE 1 Rako 8 mm Ylisuuri 158,9 0,77 % JAE 2 Rako 6 mm Ylipaksu 2366,0 11,48%
JAE 3 Rako 4 mm Paksuaksepti 12826,4 62,26 % JAE 4 Rako 2 mm Ohutakseptl 5180,4 25,14 % JAE 5 Reikä 5 mm Tikkujae 63,1 0,31 %
JAE 6 Pohja Puru 8,1 0,04 %
YHTEENSÄ 20602,9 100,00%
SEULONTAJAKAUMA
JAKAUMAWILENINSEULA: SEULONTAJAKAUMARAKOSEULA:
HAKETUTKIMUSRAPORTTI
WILENIN SEULA Tehtävänumero:
Työnumero:
Näytteen diario:
Näytetiedot:
Liite 2 (4/5)
6580
12348-11-98 KD 7471
Kemijärven mäntysahahake (70-100 vuotias) SEULONTAJAKAUMA
g
%JAE 1 Reikä 45 mm Ylisuuri 86,1 0,45 % JAE 2 Rako 8 mm Ylipaksu 2602,3 13,74 % JAE 3 Reikä 13 mm Paksuaksepti 13157,1 69,46 % JAE 4 Reikä 7 mm Ohutaksepti 2513,9 13,27%
JAE 5 Reikä 3 mm Tikkujae 523,5 2,76 %
JAE 6 Pohja Puru 58,6 0,31 %
YHTEENSÄ 18941,5 100,00%
Kuiva-aine 44,37 % Irtotilavuuspaino 169,1 kg/im3 Kuivatuoretiheys 396 kg/m3 Kuoripitolsuus % Lastun pituus mm Lastun leveys mm Lastun paksuus mm
SEULONTAJAKAUMA
HAKETUTKIMUSRAPORTTI
Liite 2 (5/5) RAKOSEULA
Tehtävänumero: 6580 Työnumero: 12348-11-98 Näytteen diario: KD 7471
Näytetiedot: Kemijärven mäntysahahake (70-100 vuotias)
Reikäseulonnan 3 jae seulottu, otettu keittoon rakoseulonnan jae 2 ja 3 SEULONTAJAKAUMA
g
%JAE 1 Rako 8 mm Ylisuuri 144,8 0,83 % JAE 2 Rako 6 mm Ylipaksu 5290,5 30,31 % JAE 3 Rako 4 mm Paksuaksepti 9473,1 54,27 % JAE 4 Rako 2 mm Ohutaksepti 2536,7 14,53 % JAE 5 Reikä 5 mm Tikkujae 5,8 0,03 %
JAE 6 Pohja Puru 5,1 0,03 %
YHTEENSÄ 17456,0 100,00%
SEULONTAJAKAUMA
Liite 3 (1/7)
OHJEKÄSIKIRJA Tunnus: TYÖ 2.1.01
Sivu: 1(2)
TUTKIMUSKESKUS Työohje Rev.:
Pvm:
3
12.10.1999
AIHE: SULFAATTIKEITON YLEISOHJEET
YLEISTÄ
Nämä ohjeet ovat laadittu normaalin sulfaattieräkeiton suorittamiseksi molemmilla laboratoriokeittimillä. (201 pakkokiertokeitinja6x51 saijakeitin). Keittimien ominaisuudet ovat seuraavat:
Pakkokiertokeitin Sarjakeitin
Tilavuus 1x201 6x51
Valmistusaine Haponkestävä teräs Haponkestävä teräs
Suurin sallittu paine 2 MPa 2 MPa
Suurin sallittu lämpötila + 200 °C + 200 °C
Säädettävä lämpötila-alue + 20...+ 180 °C + 20 ... + 180 °C
Teho >25 kW 6 x 2,5 kW
Maksimi nousunopeus 5 °C / min 2 °C / min
Lämpötila tarkkuus ±0,10°C ±0,10°C
Ohj ausj ärj estelmä Siemens S7 logiikka CP-5412
Windows NT
Siemens S7 logiikka CP-5412
Windows NT
H-tekijä ohjaus 0...4000±5 0...4000± 5
Neste / Puu suhde 3,8 ... 5,0 3,0... 5,0
Kiertonopeus 15 ... 20 l/min 6 l/min
VIITTEET TO 2.3.01, TO 2.3.06
Liite 3 (2/7)
StoraEnso Oyj,TutkimuskeskusImatra,Sellutekniikka17.01.2000
Liite 3 (3/7)
\ O
V) *|
zr Ш
< cc
22
O«<
I
Oz
I
5—J OË УoCM o
со
-ÍÉc
_з
s
COШ 5CO
E
CO3
-X CO
2CO 3E
oCO
Шc 2o CO
*
Liite 3 (4/7)
OH JEKÄSI KIRJA Tunnus: TYÖ 2.2.15
rORAENSO^
Sivu: 1(4)
tutkimuskeskus Työohje Rev.: 2
Pvm: 12.10.1999
AIHE i QUANTUM MARK II- JA QUANTUM MARK V-REAKTOREIDEN SEKÄ AUTOKLAAVIN KÄYTTÖ- JA TYÖTURVALLISUUSOHJE JA HAPPIVAIHE, O-VAIHE
Reagenssit
Happi min 95 %:nen happikaasu NaOH 50 g NaOH/1
Tyypilliset olosuhteet
O
Sakeus 10... 12 %
Lämpötila 80...105°C
Reaktioaika 60...90 min
Hapen paine 5...8 bar
NaOH 2...3 %
alku-pH >11
Laitteet
A. Quantum Mark II (massamäärä 200-250 g abs. k.) B. Quantum Mark V (massamäärä 200-250 g abs. k.) C. Autoklaavi (massamäärä 600-800 g abs. k.)
A. MARK II -REAKTORIN KÄYTTÖVALMIUTEEN SAATTAMINEN
1. Valuta alaventtiilien kautta reaktioastia tyhjäksi vedestä. Tarkista samalla, että filtterit ovat paikoillaan. Laita alaventtiilit kiinni ja lisää kuuma RO-vesi reaktioastiaan.
2. Laita pääkytkin Orsta I-asentoon
3. Käännä käyttöpaneelin virrat control ON asentoon
4. Reaktiolämpötilan asettelu, batch temperature control näyttöön.
* mode (temp.set), nuolinäppäimillä valitaan haluttu lämpötila
* ent. tallennetaan lämpötila
* ® lopetus
Liite 3 (5/7)
^£@4. OHJEKÄSIKIRJA
Tunnus: TYÖ 2.2.15
rORAENSO &
Sivu: 2(4)
tutkimuskeskus Työohje Rev.: 2
Pvm: 12.10.1999
AIHE: QUANTUM MARK II- JA QUANTUM MARK V-REAKTOREIDEN SEKÄ AUTOKLAAVIN KÄYTTÖ- JA TYÖTURVALLISUUSOHJE JA HAPPIVAIHE, O-VAIHE
Punainen luku ilmoittaa reaktorin todellisen lämpötilan.
5. Kun reaktori on saavuttanut tavoitelämpötilan, laske vesi pois reaktorista 6. Varsinaisen О-vaiheen suoritus
6.1 Lisää esilämmitetty massa ja kemikaalit reaktoriin.
6.2 Laita kansi reaktioastian päälle, käännä hydraulinen varsi paikalleen ja lukitse tapilla.
6.3 Laske kansi paikalleen cover-kytkimellä lower-asennossa. Kantta suljettaessa kannen venttiilit on hyvä pitää auki (mahd. muodostuva paine pääsee pois).
6.4 Sulje kannen venttiilit ja sekoita kemikaalit massaan.
* manual/seq/autom.-nappi asentoon manual
* aseta mix time 4 sekunniksi
* aseta mixer speed control 50 Hz:ksi (tarvittaessa)
Sekoita painamalla yhtäaikaisesti vihreitä START-nappuloita sekoituksen ajan.
6.5 Sekoituksen aikana reaktioastiaan muodostunut paine lasketaan pois venttiilien kautta
6.6 Kytke happiletku kiinni kannen liittimeen
* uvaa kaasupullon pääventtiili auki ja säädä säätöventtiili haluttuun paineeseen
* avaa kannen venttiilit, jotta kaasu pääsee reaktioastiaan ja paine astiassa tasaantuu
* sulje kannen venttiilit ja sekoita 4-5 kertaa
* avaa venttiili ja muuta sekoitus automaatille (sekoitusaikaAväli koeohjelman mukaisesti)
* reaktori hälyttää automaattisekoituksen alkaessa, se kuitataan painamalla yhtäaikaisesti vihreitä START-nappuloita, reaktioaika я1кяя
6.7 Reaktion lopetus
* noin 5 min. ennen reaktioajan päättymistä aloitetaan jäähdytysvaihe
* aseta lämpötila arvoon noin 20 C
* reaktioajan kuluttua sulje kaasupullon pääventtiili ja "kaasaa" (laske paine pois) reaktioastia
* jatka jäähdytystä niin, että lämpötila laskee noin 80 C:een ja avaa kansi varovasti seuraten painetta reaktioastiassa.
6.8 Poista massa reaktioastiasta, tee halutut mittaukset ja pese se koeohjelman
mukaisesti, irroita potkuri ja filtterit ja pese ne hyvin. Puhdista reaktioastia ja tiivisteet huolellisesti ja laita takaisin käyttövalmiuteen. Laita reaktioastiaan aina käytön jälkeen vesi.
6.9 Käännä käyttöpaneelista virrat pois ajon loputtua.
Liite 3 (6/7)
OHJEKÄSIKIRJA Tunnus: TYÖ 2.2.15
rORAENSO^
Sivu: 3(4)
tutkimuskeskus Työohje Rev.: 2
Pvm: 12.10.1999
AIHE: QUANTUM MARK II- JA QUANTUM MARK V-REAKTOREIDEN SEKÄ AUTOKLAAVIN KÄYTTÖ- JA TYÖTURVALLISUUSOHJE JA HAPPIVAIHE, O-VAIHE
B. MARK V-REAKTORIN KÄYTTÖVALMIUTEEN SAATTAMINEN 1. Laita virtakaapeli seinään (kaapeli irrotetaan aina työn päätyttyä).
2. Laita kaksi öljyhaudetta lämpenemään
* Julabo hauteeseen ON päälle ja valitse Tl (=140°C)
* Fisher Scientific hauteen takana olevaonappi ON asentoon, etupaneelista set/enter, sinisellä napilla asetetaan lämpötila 140 C ja hyväksy set/enter- napilla.
3. Avaa ilmaventtiili (sininen hana)
4. Kytke ohjauspaneeliin virta päälle Control ON
5. Lisää reaktoriin kuuma RO-vesi, tarkasta samalla, että reaktori on puhdas 6. Aseta käyttölämpötila
* index ai (nuolinäppäimillä valitaan haluttu lämpötila)
* enter (hyväksyy valinnan)
* index ai (siirtää valinnan näyttöön)
Reaktorin saavutettua tavoitelämpötilan (punainen luku), laske alaventtiilin kautta vesi reaktorista.
7. Varsinaisen О-vaiheen suoritus
8.1 Lisää esilämmitetty massa ja kemikaalit reaktoriin. Sulje kansi. (ks. ohjeen A-osa kohdat Ó.2-6.6)
8.2 Reaktion lopetus
* Noin 5 min ennen reaktioajan päättymistä aloitetaan jäähdytysvaihe
* Avaa j äähdyty svesihana varovasti
* Muuta julabo hauteen lämpötila T2 (=4 ) ja toisen hauteen cooling On-asentoon, set/enter n 5 C, enter
* Jäähdytyksen ajaksi muutetaan sekoitusajat: 4 s sekoitusaika 20 s välein
* Sulje kaasuventtiili ja irroita kaasuyhde. Liitä kaasunpoistoyhde ja asenna yhteen loppupää vesikannun pinnan alapuolelle (indikoi ulostulevan kaasun).
* Nosta Quantumin kantta muutama sentti, (kannen alaosa noin vaipan yläreunan tasolla) jotta paine pääsee laskemaan n 3 ... 3,5 bar. Venttiili tulee olla suljettu kannen noston aikana.
* Tämän jälkeen avataan varovasti ja yhtäjaksoisesti kaasausventtiiliä, samala tarkkaillen että vesiastiasta tulee tasaisesti kuplia.
* Jos yhde tukkeutuu, voi kokeilla venttiilin sulkemista ja aukaisua vuorotellen tai nostaa hiukan lisää kantta, venttiilin ollessa suljettu. Jos tämä ei auta, sulje kaasausventtiili ja kytke happiletku kansiyhteeseen ja laske happea reaktioastiaan
ORAENSO
TUTKIMUSKESKUS
OHJEKÅSIKIRJA Työohje
Tunnus: TYÖ 2.2.15
Sivu: 4(4)
Rev.: 2
Pvm: 12.10.1999
Liite 3 (7/7)
AIHE: QUANTUM MARK II- JA QUANTUM MARK V-REAKTOREIDEN SEKÄ AUTOKLAAVIN KÄYTTÖ- JA TYÖTURVALLISUUSOHJE JA HAPPIVAIHE, O-VAIHE
avaamalla kaasausventtiiliä nopeasti. Tämän jälkeen poista happiletku kannesta ja jatka edellisen kohdan mukaisesti.
Liite 4 (1/3)
ENSO GROUP
oHJEKÄsiKiRJA Tunnus: TYÖ 2.2. 01TUTKIMUSKESKUS
AIHE: VALKAISUN YLEISOHJEET
Yhteenveto
Valkaisun tarkoituksena on massan vaaleuden ja puhtauden parantaminen. Tämä tapahtuu poistamalla tai vaalentamalla massan värillisiä aineita (kromoforeja).
Jäännösligniini on merkittävin väriä aiheuttava aine, joten se tulee poistaa tai vaalentaa. Tavoitteesta riippuen puhutaan ligniiniä poistavasta tai ligniiniä säästävästä valkaisusta. Edellinen tehdään tavallisesti voimakkailla hapettimilla, kuten klooridioksidi, happi, otsoni ja jälkimmäinen peroksidilla tai ditioniitilla.
Valkaisutapa valitaan tuotteelle haluttujen ominaisuuksien perusteella. Kemialliset sellut valkaistaan useimmiten ligniiniä poistavalla valkaisulla ja mekaaniset massat ligniiniä säästävällä valkaisulla.
Laboratoriovalkaisulla pyritään simuloimaan tehdasvalkaisua pienillä
massamäärillä. Tällöin tavoitteeksi asetetaan samaan tapaan kuin tehtaalla joku
massamäärillä. Tällöin tavoitteeksi asetetaan samaan tapaan kuin tehtaalla joku