PINTAVEDET

ym. 1995 ovat esittäneet, että arvioiden mukaan 10−20 % räjäytysrei’istä jää räjähtämättä. Re-veyn (Revey 1996) tutkimusten mukaan emulsioräjähdysaineista liukeni kuuden päivän kuluessa 1

%. Vesistöön päätyvän typen määräksi on puolestaan esitetty arvoja 0,2−28 % käytetyn räjäh-dysainemäärän sisältämän typen määrästä (Morin ja Hutt 2009).

Louhinta-alueelta kerääntyvät vedet kootaan ja johdetaan olemassa olevan hulevesiviemärin kaut-ta mereen.

Tässä vaikutusten arvioinnissa käytettiin louhinnan aiheuttaman räjähdeaineperäisen typen kuor-mituksen arvioinnissa seuraavia lähtöarvoja:

· pääasiallisena räjähteenä käytetään emulsioräjähdysaineita

· vaihtoehdossa 1 kiviaineksien maksimiottomäärä on vuodessa 600 000 m³ ktr ja vaihtoehdos-sa 2 kolmen vuoden aikana 800 000 m³ ktr

· keskimääräinen ominaispanostus 0,7 kg/m³

· räjähteistä vain pieni osa jää räjähtämättä (oletus 5 %)

· räjähteestä ammoniumnitraattia 95 %, jonka kokonaistyppiosuus 30 painoprosenttia

· typestä huuhtoutuu suurin osa veteen (oletus 70 %)

· valuntakerroin 0,5

· hulevesien keruu ja johtaminen mereen ilman erillistä käsittelyä

Muodostuvien hulevesien määrän arvioidaan olevan vähäinen. Keskisadantaan ja pinta-alaan pe-rustuva arvio on 1,8 l/s. Kun hulevesi johdetaan hulevesiverkostoon, tulee osa sen sisältämästä kiintoaineksesta laskeutumaan johtamismatkalla. Merkittävä osa alueelta lähtevän huleveden kiin-toaineksesta päätyy kuitenkin mereen.

13.3 Nykytila

13.3.1 Ekologinen tila ja vedenlaatu

Hankealue sijoittuu Rauman ja Eurajoen saariston merialueen (3_Ses_038) edustalle (Kuva 13-1).

Vesimuodostuman ekologinen (vuoden 2013 luokitus, laaja aineisto) ja kemiallinen tila (vuoden 2013 luokitus, asiantuntija-arvio) ovat hyviä. Luokituksen perusteena olleet ravinnepitoisuudet ovat alhaisia (kok.P 17 µg/l ja kok.N 290 µg/l). Ekologinen luokka on pohjaeläinten ja klorofyllin perusteella erinomainen tai hyvä, mutta rakkolevän perusteella vain välttävä, jolloin keskimääräi-nen luokka on hyvä.

Alueen hulevedet on suunniteltu johdettavan hulevesiviemärin kautta pohjoiseen, jossa vedet vas-taanottava satama-allas kuuluu Rauman edustan merialueeseen (3_Ses_042, Kuva 13-1). Sen ekologinen tila on puolestaan tyydyttävä (vuoden 2013 luokitus, suppea aineisto) ja kemiallinen tila hyvä (vuoden 2013 luokitus, asiantuntija-arvio). Kemiallisen luokituksen perusteena olleet ravinnepitoisuudet ilmentävät rehevyyttä (kok.P 30 µg/l ja kok.N 384 µg/l).

Hankealueen pohjoispuolella sijaitsee jätevedenpuhdistamo, johon johdetaan Rauman kaupungin Maanpään jätevedenpuhdistamon sekä alueen metsäteollisuuden jätevedet. Vuonna 2015 merialu-eelle kohdistuva käsiteltyjen jätevesien kuormitus oli seuraava: BOD7 619 kg/d, P 27,8 kg/d, N 349 kg/d ja kiintoaine 1,7 t/d. Puhdistetut jätevedet johdetaan hulevesitunnelia pitkin satama-altaaseen. Lisäksi merialueella sijaitsee yksi kalankasvattamo, Rauman Lohi Oy, Nurmeksen ja Heinäsen saarten välisellä merialueella. Rauman edustan merialueelle tulee verraten vähän valu-mavesiä mantereelta eikä hajakuormituksella ole merialueen veden laatuun yleisesti merkittävää vaikutusta (Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy, 2016).

Rauman merialueen vesistötarkkailua on toteutettu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päätöksellä (Dnro VARELY/370/07.00/2010, 20.6.2016) hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisesti. Vuoden

kohonneina ravinnepitoisuuksina erityisesti veden pintakerroksissa. Kuormituksella on vaikutusta myös veden hygieeniseen tilaan ja vuonna 2015 veden hygieeninen tila oli aallonmurtajan sisäpuo-lella tyydyttävä, satamalahdessa ja Järviluodon luoteispuosisäpuo-lella hyvä ja muualla erinomainen (Lou-nais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy, 2016).

Purkuvesistön merialueen tuotantoa rajoittavaa tekijää tarkasteltiin sekä kokonaisravinnesuhteen että ns. mineraaliravinnesuhteen avulla (Pietiläinen (toim.) 2008). Ravinnesuhteiden perusteella veden pintakerroksessa avovesiaikaan kumpikaan niin sanotuista pääravinteista (N ja P) ei ole tuotantoa rajoittava. Satama-altaassa aallonmurtajan sisäpuolella ravinnetilanne on yhteisrajoit-teinen ja molempia pääravinteita on tarjolla perustuotannon käyttöön läpi kasvukauden. Syys-kuussa liukoisen fosforin saatavuus alkaa kasvaa ja mineraaliravinnesuhteen perusteella typpi voi hetkellisesti rajoittaa tuotantoa. Näin ollen perustuotantoa alueella rajoittaa jokin muu tekijä kuin ravinteet (valo, lämpö, muut kasvun edellytykset). Ulompana merialueella ja alkusyksystä typpi muodostuu fosforia ennen tuotantoa rajoittavaksi.

Kuva 13-1. Hankealueen läheiset merialueet. Jätevedenpuhdistamon puhdistettujen vesien ja hulevesien purkupiste on merkitty karttaan tähdellä.

13.3.2 Kalasto ja pohjaeläimet

Rauman edustan merialueen kalastoa ja kalastusta seurataan kalataloudellisena tarkkailuna perus-tuen Rauman kaupungin ja metsäteollisuuden (Oy Metsä-Botnia Ab, nyk. Metsä Fibre Oy ja

UPM-Kymmene Oyj) ympäristölupapäätöksiin. Viimeisin kalataloudellinen raportti on vuosilta 2008–

2012, minkä mukaan Rauman edustan merialueen kalakantaa voidaan pitää monipuolisena.

Vuonna 2012 vapaa-ajankalastajien kolme runsainta saalislajia olivat ahven (31 %), hauki (14 %) ja siika (14 %). Vastaavasti ammattikalastuksen runsaimmat saalislajit olivat ahven (61 %), särki (12 %) ja siika (11 %). Vuonna 2011 toteutetun koeverkkokalastuksen massamääräisesti run-saimmat saalislajit olivat puolestaan ahven (59 %) ja särki (26 %).

Silakan osuus oli kohtalaisen suuri (4,7 %). Uhanalaiseksi luokitellun meritaimenen kanta on Rau-man edustan merialueella heikko. Nordic-verkkokoekalastusten tulokset osoittavat, että RauRau-man edustan merialueen kalakanta on varsin tavanomainen: yksikkösaalis (47 kpl/verkko) on keski-määräisellä tasolla ja kalakannan biomassaa suuruutta (2 230 g/verkko) voidaan pitää puolestaan kohtalaisen korkeana (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys, 2013).

Viimeisin Rauman edustan merialueen pohjaeläintutkimus on vuodelta 2013. Hankealueen edustan pohjaeläinaseman (Hanskloppi) pohjan tila oli parantunut edellisestä pohjaeläintutkimuksesta (vuonna 2007 likaantunut ja vuonna 2013 puolilikaantunut). Jätevedenpuhdistamon jätevesien purkualueen tuntumassa olevilla asemilla jätevesien vaikutus ilmeni selvänä rikkivedyn ja/tai met-säteollisuuden hajuna sekä puujätteen esiintymisenä. Hankealueen edustalla (Hanskloppi) yksilö-määriä dominoivana lajina olivat likaantumisen ja rehevöitymisen ilmentäjinä pidetyt surviaissääs-ken toukat (Chriconomus plumosus). (Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy, 2015) Kokonaisuutena huomioituna vaikutusalueen ekologinen tila, veden laatu, kalasto ja pohjaeläimet -alueen herkkyys arvioidaan kohtalaiseksi.

13.4 Vaikutukset pintavesiin 13.4.1 Vaihtoehto 0

Vaihtoehdossa 0 alue jää nykytilaan, eikä tehdasaluetta laajenneta louhimalla aluetta. Näin ollen vaihtoehdossa 0 ei muodostu pintavesivaikutuksia nykytilaan nähden.

Vaikutuksen suuruuden ja vastaanottavan kohteen vaikutusherkkyyden perusteella saadaan vaiku-tuksen merkittävyys. Vaihtoehdon 0 vaikutukset pintavesiin ovat merkityksettömiä.

13.4.2 Vaihtoehdot 1 ja 2

Olettaen, että kaikki louhinta tapahtuisi yhden vuoden aikana, räjähteiden aiheuttama typpikuor-mitus olisi laskennallisesti vaihtoehdossa 1 noin 11,5 kg/d, joka on noin 3,3 % jätevedenpuhdis-tamon vuosittaisesta typpikuormituksesta. Typpikuormitus vastaa noin 820 henkilön jätevesikuor-mitusta, kun ominaiskuormituksena käytetään jätevesiasetuksen keskimääräistä asukkaan kuormi-tusta (14 g/(hlö*d)).

Vaihtoehdossa 2 typpikuormitus olisi vastaavasti noin 15,3 kg/d, joka vastaa noin 4,4 % jäteve-denpuhdistamon vuosikuormituksesta ja noin 1100 henkilön jätevesikuormitusta.

Louhinnan on molemmissa vaihtoehdoissa ennustettu jakautuvan kolmelle vuodelle, jolloin edellä esitetyn laskelman mukainen kuorma jakautuu louhinnan suhteessa. Näin ollen laskelmaa voidaan pitää ns. enimmäisarviona.

Typpikuormitus kohdistuisi erityisesti satama-altaan aallonmurtajan sisäpuolisiin osiin. Typpi ei ole selkeästi tuotantoa rajoittava tekijä alueella, joten kuormituksen lisäyksen ei arvioida muuttavan rehevyystilannetta havaittavasti.

Louhinnan ja murskauksen aikana voi rankkasateiden yhteydessä muodostuvissa hulevesissä olla runsaasti epäorgaanista kiintoainesta. Mereen kulkeutuessaan kiintoainekuormitus voi hetkellisesti samentaa vesistöä. Samentuman merkitys satama-altaassa aallonmurtajan sisäpuolella jää oletet-tavasti vähäiseksi, paikalliseksi ja epäorgaanisena sedimentoituu nopeasti pohjalle.

Louhinta on tarkoitus toteuttaa yhden vuoden aikana, jolloin vesistöön kohdistuva kuormituksen

suoria vaikutuksia Mudaistenperän alueelle tule. Purkualueelta vedet kuitenkin leviävät ja sekoittu-vat muualle merialueelle, myös Mudaistenperän edustalle. Hankkeen vaikutuksia vesialueen rehe-vyyteen ei voida erottaa nykytilasta. Sameusvaikutusta voidaan havaita, mutta vaikutukset jäävät vähäisiksi Mudaistenperällä asti. Louhinnan vaikutukset ovat myös lyhytkestoisia.

Kokonaisuutena alueen herkkyys arvioidaan kohtalaiseksi ja vaikutusten suuruus pieneksi kieltei-seksi. Vaihtoehtojen 1 ja 2 vaikutukset pintavesiin ovat siten merkittävyydeltään vähäisiä.

13.5 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen

Hulevesiä muodostuu louhinnan yhteydessä todennäköisesti ainoastaan kovien sateiden yhteydes-sä ja muodostuminen on siten hetkellistä ja satunnaista. Yksittäisiä kuormituspiikkejä on mahdol-lista tasata johtamalla muodostuvat vedet tasaus- tai laskeutusaltaaseen ennen pumppaamista hulevesiverkostoon. Tasausaltaaseen kertyvää vettä voidaan hyödyntää alueen pölyntorjunnassa.

Veden viivyttäminen altaassa vähentää merkittävästi kiintoaineen kuormitusta ja voi jonkin verran vaikuttaa myös typen reduktioon.

Typpikuormituksen hallinnassa keskeistä on räjähteiden huolellinen käsittely ja panostaminen si-ten, että mahdollisimman suuri osa räjähteistä räjähtää.

13.6 Epävarmuudet ja seurantatarve

Vesistövaikutusten arviossa suurinta epävarmuutta aiheuttaa muodostuvien hulevesien määrä.

Pinta-alan ja keskisadannan perusteella arvioituna keskimääräinen alueelta purkautuva vesimäärä on vähäinen, mutta hetkellisesti virtaamat voivat kasvaa suuriksi. Arvio on laadittu varovaisuuspe-riaatetta noudattaen siten, että alueelle ei ole arvioitu typen reduktiota vaan louhinnassa räjähtä-mättä jääneen räjähdeaineen typpi päätyy kokonaisuudessaan vastaanottavaan vesistöön.

Louhinnan aikana muodostuvien hulevesien laatua ja määrää on tarpeen seurata vesistökuormi-tuksen arvioimiseksi.