Timo kertoo, että hänellä on paripsykoterapian aloittamista edeltävältä ajalta kaksi terapiakokei-lua, jotka tyssäsivät jo alkuvaiheessa. Niihin viitatessaan hän ottaa pettyneen asiakkaan position.
Ensimmäinen kokemus on pariskunnalle suunnatusta keskusteluavusta yli kymmenen vuoden takaa ja toinen melko hiljattain työterveydestä. On epäselvää, oliko kummassakaan tapauksessa kyse varsinaisesta psykoterapiasta, mutta yksinkertaisuuden vuoksi käytän tässä kaikista ammat-tilaisen tarjoamaan keskusteluapuun viittaavista hoidoista sanaa terapia.
T: No varmaan se eka missä käytiin kahelle niin siinä varmaan oli se et se oli henkilö oli liian tuttu. [joo] Et se ei ehkä sillä tavalla vastannu tarkotusta ja sitten taas tämä työterveyden kautta missä kävin niin sitten taas oli vähän semmonen et niinkun niinkun tavallaan et ois vaan niinkun monologia pitänyt se ei niinkun hirveesti, hirveesti niinkun antanu itelle että sen nyt jotenkin koki vähän niinkun turhaks. Sit se hyyty sitten siihen.
Yllä olevassa lainauksessa Timo luonnehtii ensimmäistä terapeuttia liian tutuksi, minkä hän ko-kee olleen ongelmallista. Toista kokemusta hän kuvaa vuorovaikutuksen osalta epätasapai-noiseksi. Vaikkei hänen sanoistaan käy suoraan ilmi, viittaako hän omaan vai terapeutin monolo-giin, yhtä kaikki kohtaaminen kuvautuu epäonnistuneena. Timo paikantaa aiempien terapioiden epäonnistumisten syyt itsensä ulkopuolisiin tekijöihin. Pettyneen asiakkaan positiossa Timon sa-noittama pettymys näyttäytyy sisäänpäin kääntyneenä vakuuttumisena siitä, ettei käynneistä ole hyötyä: suhteet eivät kriisiydy näkyvästi vaan ne hyytyvät. Pettymys ilmenee siinä, että käynnit todetaan turhiksi ja hoito keskeytetään, kuten Timo kuvaa käyneen työterveyspsykologin kanssa kahden tapaamisen jälkeen: ”mä sitten kylmän viileesti peruin ajan”. Pettyneen asiakkaan ääni ei siis ole aggressiivinen vaan pikemminkin toteava: tällaista tämä nyt on.
Toisaalla haastattelija viittaa Timon ja hänen vaimonsa tilanteeseen sairaiden lasten vanhempina ja sitä kautta useista ammattiauttajista kokemusta saaneina. Hän kysyy Timolta, miten tämä ko-kee sen, ettei nykyisessä pariterapiassa ole juuri käsitelty lasten sairautta, joka kuitenkin on iso osa heidän arkeaan. Timo kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että lapsista saattoi puhua mutta
pääpaino oli parisuhteessa. Hän tuo esiin, että aina puhuminen ei ole mahdollista edes ammatti-laisten kanssa.
T: Sitä on monessa tilanteessa– meiän kohalla nyt ei oo sattunu mutta niin mitä nyt on sanonu niinkun nää, tavallaan jotka tähän, työntekijät jotka tähän kans siihen saattaa alan asiantuntijat niin kun ne kuulee tämmösestä sairaudesta ne menee ihan niinkun lukkoon ne on ihan niinkun ..
H: Joo.
T: Et ne kokee sen sillä tavalla–
H: Et ne ahdistuu.
T: Ne ahdistuu niin paljon et se hyytyy kaikki se niitten.
Timo kuvaa tilanteen, joka ei ole tapahtunut hänelle ja Tiinalle mutta olisi voinut tapahtua, koska se on tapahtunut toisille sairaiden lasten vanhemmille. Ammattiauttajien ahdistuminen näyttäy-tyy uhkakuvana, jonka toteutuminen on tässä terapiasuhteessa vältetty, joten sen esiin nostami-sen voi nähdä tunnustuknostami-sen antaminostami-sena terapeutille. Timon tulkinnassa on tärkeää, että terapi-assa voi omasta elämästään puhuessa luottaa terapeutin sietokykyyn.
Timo positioi itsensä tyytyväiseksi asiakkaaksi, kun puheenaiheena on nykyinen terapiasuhde.
Tässä positiossa hän tulkitsee, että myönteisen ensivaikutelman jälkeen terapiaan on ollut helppo tulla, siellä on oppinut uusia asioita itsestä ja puolisosta ja kokemuksesta on jäänyt kä-teen tunne siitä, että elämä muuttui paremmaksi: ”Periaatteessa vois sanoo niinkun tavallaan jos jos pitäs lyhyesti ja ytimekkäästi sanoo niin kyllä mä sanosin että jos meiän parisuhteesta puhu-taan kyllä meidän elämänlaatu on parantunu.” Terapiasuhde saa hänen puheessaan positiivisia merkityksiä, ja hän kertoo kokeneensa epävarmuutta vain tilanteessa, jossa on pitänyt sanoittaa tunteitaan vaimolle: ”piti niistä tunteistaan kertoo niin se oli vähän semmonen et mitenkähän tää nyt menee mut ei tullu sellasta ahistavaa tunnetta että pakotettais johonkin”. Monesti Timo sa-noittaakin kokemustaan sitä kautta, millaista olisi ollut, jos oma asenne olisi ollut toisenlainen tai olisi tullut tunne painostuksesta: ”et varmaan jos on ´voi vee en varmaan mee sinne´, sitten pakko ois tulla niin se, se etenis sit homma ihan eri lailla”. Joissakin kohdissa vaihtoehtoisten ske-naarioiden pohdinta on oma-aloitteista, kun taas toisissa tilanteissa kyse on Timon reaktiosta
haastattelijan kysymykseen vaikkapa siitä, miten hän olisi reagoinut, jos Tiina olisi vain ilmoitta-nut, että nyt mennään terapiaan.
Parisuhteessa koettua muutosta pohtiessaan Timo antaa tunnustusta terapialle ja kuvaa asiaa suorasanaisten arvioiden lisäksi metaforalla ”täällä se tavallaan on se siemen kylvetty sitten mistä se on niinkun lähteny kasvamaan”. Timo rakentaa tässä sellaista käsitystä, että onnistunut terapia on vasta alku pitkälle prosessille, jossa puolisot työstävät suhdettaan terapiassa saadun alkusysäyksen ja välineiden avulla. Hänen tulkinnassaan kuuluu kaikuja kulttuurisesta mallitari-nasta, jonka mukaan parisuhteen eteen pitää tehdä työtä. Hän tuo esiin myös sen, että tera-peutin merkitys on ”hurjan suuri”, koska ensivaikutelma vaikuttaa siihen, tuleeko terapiaa jatket-tua. Alla hän vastaa haastattelijan kysymykseen siitä, minkä hän tämän toiminnassa tai työta-vassa koki hyväksi.
T: No minä nyt näkisin tosiaan sen jotenkin niinkun tossa sanoin yhessä vaiheessa niin tavallaan lähtötilanteen ymmärtäminen ja sitten se semmonen mmm tavallaan kuunteleminen, kuuntele-minen ja sitten tuota kyllä yks yks kans mikä mun mielestä vaikuttaa on se hirveen niinkun sulla on semmonen rauhallinen tyyli tavallaan. Et et ne kaikki niinkun kaikki niinkun semmonen kuun-televa rauhallinen ote siihen ja kyl ne kaikki mun mielestä vaikuttaa, vaikuttaa siihen. Jotenkin semmonen luonteva tapa niinkun tavallaan. [joo] Niil on kyllä iso merkitys.
Timon puheessa korostuu monessa kohdassa luontevuuden tärkeys, ja samoin hän sanoittaa parisuhteessa kokemaansa muutosta luonnostaan tapahtuneeksi. Terapiassa tapahtuva oppimi-nen ei siis näyttäydy väkinäisenä tai ulkoapäin pakotettuna ponnisteluna. Vaikka muutos mieltyy luonnostaan tapahtuneeksi, Timo rakentaa itsestään kuvaa terapiassa aktiivisena toimijana. Hän ei puhu itsestään tyytyväisen asiakkaan positiossa passiivisena hoidon vastaanottajana, kuten käy ilmi alla olevasta lainauksesta, jossa hän pohtii, mitkä muut kuin aiemmin puheena olleet te-rapeuttiin liittyvät tekijät rakentavat turvallisuuden kokemusta.
T: Kyllä se siis varmaan tuo niinku tavallaan se niinku se kokonaistilanne sillä tavalla että tota ..
tavallaan sitten kun on se niinkun, öö se asen– sitä niinkun asennoituu tässäkin vähän eri tavalla
kun toinen puhhuu niin sitä niinkun kuuntelee sen tarinan niin varmaan se niinkun tää tavallaan tää ympäristö tekee sen että kun sen tietää että se toinen oikeesti sitten kuuntelee mitä niinkun sanotaan niin se on varmaan kans yks semmonen asia mikä sen tekkee sitten.
Timo tuo esiin, että terapiaistunto on tilanteena erityinen: siinä on itse asennoitunut kuuntele-maan ja tietää, että toinenkin kuuntelee. Timon tulkinnassa ympäristö näyttäytyy mahdollista-jana sille, että parisuhteen osapuolet kuuntelevat toisiaan. Hän määrittelee itsensä tyytyväisen asiakkaan positiossa omalta osaltaan vastuulliseksi kokemuksen onnistumisesta, mikä tulee esiin myös toisaalla hänen sanoessaan, että on tärkeää tulla terapiaan ”avoimin mielin”. Tyytyväisen asiakkaan position ilmentämä ääni ei siis ole vaativan kuluttajan ääni, vaan kyseisessä positiossa Timo antaa tunnustusta onnistumisista niin terapeutille kuin itselleen ja vaimolleen. Hän tulkit-see terapiaa enemmän oppimiskokemuksena kuin tilanteena, jossa hän vastaanottaa palveluita ammattilaiselta.