Peruskoulun opetussuunnitelma antaa kuitenkin pohjan koulun eettiselle kasvatukselle. Se antaa koulujen omille opetussuunnitelmille perussuunnan määrittelemällä arvolähtökohtia, tavoitteita ja sisältöjä. Peruskoulun opetussuunnitelma velvoittaa myös koulut omien arvojen pohdintaan. (Launonen 2000, 278.) Vastuullisuus sisältyy Perusopetuksen opetussuunnitel-man perusteissa kasvatustavoitteisiin ja aihekokonaisuuksiin, jotka sisältyvät useimpiin oppi-aineisiin. Vastuullisuus mainitaan myös erikseen joidenkin oppiaineiden sisällöissä ja
tavoit-teissa. Perusopetuksen yhtenä kasvatustehtävänä on edistää yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta ja yksilön oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista (Peruskoulun opetussuunnitelma 2004, 14).
Peruskoulun opetussuunnitelma sisältää kokonaisuuden Ihmisenä kasvamiseen, jonka tarkoi-tuksena on tukea oppilaan kokonaisvaltaista kasvua ja elämän hallinnan kehittymistä. Yhtenä keskeisenä sisältönä on toisten huomioon ottaminen, oikeudet, velvollisuudet ja vastuut ryh-mässä ja erilaiset yhteistoimintatavat. (Pops 2004, 38.) Tätä kasvun ohjaamista pyritään si-sällyttämään oppiaineisiin ja ottamaan mukaan koulun arkipäivän tilanteisiin. Esimerkiksi musiikin opetuksen yhteydessä korostetaan, että yhdessä musisoiminen kehittää sosiaalisia taitoja, kuten vastuullisuutta, rakentavaa kriittisyyttä sekä taidollisen ja kulttuurisen erilai-suuden hyväksymistä ja arvostamista (Pops 2004, 232). On mielenkiintoista mainita vastuul-lisuuden olevan sosiaalista osaamista. Luonnollisesti vastuullisuus liittyy sosiaaliseen kans-sakäymiseen, mutta opetussuunnitelma ei kuitenkaan sen tarkemmin jää pohtimaan, mitä sillä tarkoitetaan.
Viestintä- ja mediataito -kokonaisuuden tarkoituksena on kehittää ilmaisu- ja vuorovaikutus-taitoja, edistää median aseman ja merkityksen ymmärtämistä ja kehittää median käyttötaitoja.
Tavoitteena on muun muassa, että oppilas oppii ilmaisemaan itseään monipuolisesti ja vas-tuullisesti sekä tulkitsemaan muiden viestintää. (Pops 2004, 39–40.) Se, miten ihminen toimii tai mitä hän sanoo, ei ole yhdentekevää, vaan yksilön on kannettava tekemisistään ja sanomisistaan vastuuta ja näitä taitoja pyritään opettelemaan myös koulussa. Suomi äidinkielenä -oppiaineen tavoitteissa mainitaan, että oppilaasta pitäisi tulla aktiivinen ja eettisesti vastuulli-nen viestijä ja lukija, joka pääsee osalliseksi kulttuurista sekä osallistuu ja vaikuttaa yhteis-kunnassa (Pops 2004, 46).
Ihminen ja teknologia -kokonaisuus pyrkii auttamaan oppilasta ymmärtämään ihmisen suh-detta teknologiaan ja näkemään teknologian merkitystä arkielämässämme. Yhtenä tavoitteena on, että oppilas oppii käyttämään teknologiaa vastuullisesti. (Pops 2004, 42–43.) Myös vies-tintä ja mediataito sivuavat tätä aihekokonaisuutta olennaisesti. Useat aiheet ja teemat näyttä-vät kulkevan osittain limittäin eri kokonaisuuksien sisällä.
Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys -kokonaisuus pyrkii auttamaan oppilasta hahmottamaan yhteiskuntaa eri toimijoiden näkökulmista ja kehittää osallistumisessa tarvittavia valmiuksia.
Kokonaisuus yrittää myös luoda pohjaa yrittäjämäisille toimintatavoille. Yhtenä
kokonaisuu-den tavoitteena on, että oppilas oppii osallistumaan tarkoituksenmukaisella tavalla ja otta-maan vastuuta yhteisten asioiden hoidosta omassa kouluyhteisössään ja paikallisyhteisössään.
Itse oppiaineista yhteiskuntaopin tehtävänä onkin opastaa oppilasta kasvamaan yhteiskunnan aktiiviseksi ja vastuulliseksi toimijaksi. Perusopetuksen vuosiluokkien 7–9 yhteiskuntaopin opetuksen tulee antaa perustiedot ja -taidot yhteiskunnan rakenteesta ja toiminnasta ja kansa-laisen vaikutusmahdollisuuksista yhteiskunnassa. Opetuksen tehtävänä on tukea oppilaan kasvua suvaitsevaiseksi ja demokraattiseksi kansalaiseksi ja antaa tälle kokemuksia yhteis-kunnallisesta toiminnasta ja demokraattisesta vaikuttamisesta. (Pops 2004, 40–41, 228.) Se, millainen on vastuullinen toimija, ei avaudu tavoitteissa.
Samankaltaisia tavoitteita löytyy katsomusaineista elämänkatsomustiedon opetuksen piiristä.
Sen tehtävänä on antaa oppilaalle aineksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuullisek-si ja arvostelukykyisekvastuullisek-si yhteisönsä jäsenekvastuullisek-si. Opetuksen tehtävä on tukea oppilaan kasvua täysivaltaiseen demokraattiseen kansalaisuuteen, joka globalisoituvassa ja nopeasti muuttu-vassa yhteiskunnassa edellyttää eettisen ajattelu- ja toimintakyvyn kehittämistä, niihin liitty-viä laaja-alaisia tietoja ja taitoja sekä katsomuksellisen ja kulttuurisen yleissivistyksen kartut-tamista. (Pops 2004, 216.)
Perusopetuksen kokonaisuus Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuu-desta tähtää lisäämään oppilaan valmiuksia ja motivaatiota toimia ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin puolesta. Tavoitteena on kasvattaa ympäristötietoisia ja kestävään elämänta-paan sitoutuneita kansalaisia ja opettaa oppilaita tulevaisuusajatteluun ja tulevaisuuden raken-tamista kestäville ratkaisuille ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurillisesti. Yh-tenä keskeisenä sisältönä on yksilön ja yhteisön vastuu elinympäristön tilasta ja ihmisten hy-vinvoinnista. (Pops 2004, 41.)
Biologian opetuksessa oppilasta pyritään ohjaamaan kiinnittämään huomiota ihmisen ja muun luonnon välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Opetuksen ohessa myös tietoisesti koroste-taan ihmisen vastuuta luonnon monimuotoisuuden suojelusta. Vastuu ympäristöstä tulee esil-le myös kemian opetuksessa, jonka tehtävänä on antaa oppilailesil-le valmiuksia tehdä jokapäi-väisiä valintoja ja keskustella erityisesti energian tuotantoon, ympäristöön ja teollisuuteen liittyvistä asioista. Oppilaita ohjataan kemian opetuksessa ottamaan vastuuta ympäristöstään.
Taitoaineista käsityönopetuksessa pyritään lisäämään oppilaan vastuuntuntoa omasta työstä ja materiaalien käytöstä. Tavoitteena on, että oppilas oppii arvostamaan työn ja materiaalin
laa-tua ja suhtautumaan arvioiden ja kriittisesti sekä omiin valintoihinsa että tarjolla oleviin vi-rikkeisiin, tuotteisiin ja palveluihin. (Pops 2004, 180, 195, 242.)
Terveystiedon opetuksessa kehitetään oppilaiden tietoja ja taitoja terveydestä, elämäntavasta, terveystottumuksista ja sairauksista. Oppilaille kehitetään valmiuksia ottaa vastuuta ja toimia oman sekä toisten terveyden edistämiseksi. Vastaavia teemoja löytyy kotitalouden opetukses-ta. Kotitalouden opetuksen tarkoituksena on kehittää arjen hallinnan edellyttämiä käytännön työtaitoja, yhteistyövalmiuksia ja tiedonhankintaa sekä niiden soveltamista arkielämän tilan-teissa. Opetuksen tehtävänä on ohjata oppilasta ottamaan vastuuta omasta terveydestään, ih-missuhteistaan ja taloudestaan sekä lähiympäristön viihtyisyydestä ja turvallisuudesta. Tur-vallisuus ja liikenne -aihekokonaisuuden päämääränä on opastaa muun muassa vastuulliseen käyttäytymiseen. Tavoitteena on, että oppilas oppii toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti liikenteessä. (Pops 2004, 42–43, 200, 252.)
Peruskoulun opetussuunnitelmassa vastuuntuntoisuus liitetään vastuun ottamiseksi itsestään ja toiminnastaan. Sen lisäksi yksilö kantaa vastuuta myös ympäristöstään ja muista ihmisistä.
Monissa aihekokonaisuuksissa ja oppiaineissa vastuullisuus liitetään kansalaistaidoksi sekä yhteiskunnassa tarvittavaksi ominaisuudeksi. Vastuu käsitteenä opetussuunnitelmassa on laa-ja laa-ja on liitettynä hyvin moniin asioihin, mutta sitä ei kuitenkaan määritellä kovin selkeästi.
Launosen (2000, 285) tutkimuksessa koulujen opetussuunnitelmien kasvatustavoitteiden tär-keimpänä tavoitteena nähdään yleinen vastuuntuntoisuus. Esimerkiksi vastuuntuntoisuus nähdään tärkeänä osana persoonallista aluetta sekä yhteiskuntaeettisellä alueella, jossa sitä kuvaillaan vastuuntuntoisuutena kansalaisyhteiskunnan jäsenenä. Kuitenkin vastuullisuus määritellään hyvin yleisellä tasolla, eikä tarkastella sitä, mitä se eri asioiden yhteydessä tar-koittaa. Voidaan huomata, että vaikka vastuullisuus nähdään tärkeänä, sen määritteleminen opetuksessa ei kuitenkaan ole helppoa. Opettajilla ei ole selkeitä malleja siitä, kuinka vastuul-lisuuden tulisi näkyä opetuksessa tai miten sitä tulisi käsitellä eri oppiaineissa ja koulukasva-tuksessa käytännössä. Tällöin voi seurata, että vaikka vastuullisuus nähdään tärkeänä arvona ja opetussuunnitelmat kehottavat siihen kasvattamaan, ei se käytännössä kuitenkaan toteudu.
Vastuuseen kasvattaminen jää hienoksi iskulauseeksi, johon koulut ja opettajat sitoutuvat, mutta oppilaiden vastuullisuuden edistämiseksi ei kuitenkaan tehdä mitään.