Haastattelujen tekemisen jälkeen seuraa aineiston analyysivaihe. Kerätty aineisto tulee aluksi käsitellä sellaiseen muotoon, että sitä pystyy lähteä analysoimaan. Analysoinnin
tarkoitukse-na on tiivistää aineistoa kadottamatta sen sisältämää informaatiota. (Eskola & Suoranta 1998, 138.) Aluksi litteroin ryhmähaastattelut, jotta pystyn lähtemään koodaamaan aineistoani. Lit-teroidessa minun tulee kiinnittää paljon huomiota siihen, että kirjoitan oikein, kuka milloin-kin puhuu. Litteroidessa pohdin myös sitä, onko olennaista litteroida mukaan myös äänensä-vyt ja tauot puheessa ja miten ne vaikuttavat puheen tulkintaan.
Aloitan ryhmähaastattelujen analysoinnin raaka-aineiston käsittelyllä, josta se jatkuu kuvaa-maan tekstiin ja siitä tulkintaan. Aluksi perehdyn haastattelutilanteisiin uudestaan ja teen niis-tä lyhyet yhteenvedot. Yhteenvetoon kirjaan jo haastattelun aikana tehdyt huomiot ja tunnel-mat. Kirjoitetun ja nauhoitetun raaka-aineiston yhtäpitävyys tarkistetaan ennen varsinaista analyysiä. Tulkintavaiheessa pyrin tunnistamaan tekstistä eri aiheiden keskeiset näkemykset, kokemukset, mielipiteet ja asenteet sekä löytämään mahdolliset suuret ideat ja ajatusmallit.
(Pötsönen & Pennanen 1998, 11–12.) Ryhmädynamiikka on ryhmähaastattelumenetelmän keskeisiä sisältöjä. Tutkimusaineisto tuotetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, mikä antaa aineistolle omaleimaisuutta ja se on otettava huomioon myös aineistoa analysoidessa. Analy-soidessa voi olla olennaista huomioida ryhmän vuorovaikutusta, keskustelijoiden osallistu-mista ja ilmapiiriä. (Välimaa & Mäntyranta 1998, 81.)
Ryhmähaastattelun analyysiyksikkönä on ryhmä, eikä yksittäiset henkilöt. Mielipiteet ja nä-kemykset tuotetaan ryhmätilanteessa, joka vaikuttaa ryhmän jäseniin. On mahdollisuus, että esimerkiksi yksilöhaastattelussa henkilö olisi saattanut tuoda esille sellaisia asioita, jotka ryhmähaastattelussa jäivät syrjään. Samalla on kuitenkin olennaista erottaa yksittäisen ryh-män jäsenen mielipide koko ryhryh-män mielipiteestä. Jokainen oppilas on kuitenkin yksilö ja silloin hän kertoo asiat niin kuin juuri hän on ne kokenut. Ryhmähaastattelun analyysi edel-lyttää aina jonkinlaista ryhmätilanteen analyysiä eli kuvausta siitä, miten ryhmätilanne sujui ja mitkä tekijät mahdollisesti vaikuttivat yksilöiden osallistumiseen keskustelussa. Tulkintaa tehtäessä on pohdittava, miten kunkin ryhmän toiminta vaikutti tiedon kertymiseen. Huomi-oon on otettava ryhmän vuorovaikutus: haastateltavien toisilleen antamat ärsykkeet, päälle puhumiset, hetkellisten tilanteiden kiihkeys ja osallistujien äänensävy. Poikkeavat ja yhtene-vät mielipiteet tulee ottaa huomioon, samoin sanaton viestintä, naurahdukset ja ryhmässä vallitseva hiljaisuus. Pohdinnan kohteeksi nousee ryhmän sisäinen yhtenäisyys ja se, muut-tuivatko osallistujien mielipiteet keskustelun aikana tai sen jälkeen. Tärkeää on ennen kaik-kea löytää keskustelun suuret ideat, jotka nousevat haastattelujen keskeltä noudattamaan tee-maryhmittelyä. (Pötsönen & Pennanen 1998, 13.)
Lähden tekemään analyysiä Tuomen ja Sarajärven (2002, 94, 102–103, 110) mukaan. Ana-lyysivaiheessa aineisto luetaan useaan kertaan ja luodaan kuvaa siitä, mitä kaikkea aineisto sisältää. Koodaamalla aineiston saan aineistoni helpommin käsiteltävään muotoon (Eskola &
Suoranta 1998, 155–156). Koodaus on tutkijan suorittamaa aineiston käsitteellistämistä, ni-meämistä ja luokittelua (Syrjälä, Ahonen, Syrjäläinen & Saari, 1994, 65). Koodauksessa teen haastatteluaineistooni merkintöjä, jotka auttavat minua löytämään sieltä myöhemmin ne asiat, jotka ovat keskeisiä minun tutkimukseni kannalta. Apuna koodauksessa käytän teemoihin jakamista, jolloin samaan asiaan liittyvät kohdat merkitsen itselleni värikoodeilla. Koodatessa pyrin myös kiinnittämään huomiota siihen, että tulkitsen tekstiä kokonaisuuksina kadottamat-ta sen todellisia merkityksiä ja kadottamat-tarkoituksia.
Tämän jälkeen siirryn aineiston teemoitteluun. Aineistostani pyrin nostamaan esiin tutkimus-ongelmaani valaisevia teemoja. Aluksi asiat kategorisoidaan eli jaetaan teemoihin. Aineistos-ta löytyy yläteemoja ja niiden alle muodostuu alateemoja, jotka Aineistos-tarkenAineistos-tavat pääteemoja.
Teemoittelu tapahtuu osittain haastattelun teemarungon perusteella. Tämän luokittelun tarkoi-tuksena minulla on luoda aineistostani mahdollisimman mielekäs, selkeä ja yhtenäinen koko-naisuus. Teemoittelun avulla aion tuoda esille tekstiaineisostani kokoelman erilaisia vastauk-sia/tuloksia esitettyihin kysymyksiini. Aineistosta saadaan esille näin sen sisältämät keskeiset aiheet. Teemoittelussa on olennaista peilata saatuja tutkimustuloksia teoriaan. Kuitenkin tur-hia tekstisitaatteja olisi vältettävä ja pyrittävä syvään analysointiin. Analyysin ensisijainen tarkoitus on luoda aineistoon selkeyttä, jotta sen perusteella voidaan tehdä selkeitä ja luotet-tavia johtopäätöksiä. (Eskola & Suoranta 1998, 154–155, 175–182; Tuomi & Sarajärvi 2002, 94, 102–103, 110.) Teemoittelun lähtökohtana on minulla aineisto ja tutkimuskysymykseni.
Kun kaikki olennainen on saatu koodattua ja jaettu teemoittain, ei turhaa aineistoa enää tarvi-ta. Toisaalta, jos jotkin asiat jäävät vajaiksi, on hyvä pohtia, onko vielä mahdollista tehdä jatkohaastattelu aineiston täydentämiseksi. Eskolan ja Suorannan mukaan (1998) aineiston kyllääntyminen tarkoittaa sitä, että vaikka aineistonkeruuta jatkaisi, niin aineistosta ei enää nouse esille uusia tapauksia, vaan esimerkiksi haastattelut ja niiden antama informaatio tois-taa itseään. Aineisto voi alkaa kyllääntyä, kun aineistoa on hankittu jo paljon. Jos aineisto alkaa kyllääntyä jo siinä vaiheessa, että tutkija ei saa riittävästi vastauksia kysymyksiinsä, niin silloin tutkijan kannattaa miettiä, että ovatko hänen asettamansa tutkimuskysymykset/-menetelmät oikeanlaisia. Tutkimuskysymykset tulee muotoilla siten, että ne tuottaisivat
tutki-jan haluamia vastauksia tutkimusongelmaan. Samoin myös menetelmän tulee olla sellainen, että sillä on mahdollista saada informaatiota halutusta ilmiöstä. (Eskola & Suoranta 1998, 62–
64.)
Tutkimukseni analysoinnissa käytän aineistolähtöistä analyysiä eli Emic lähestymistapaa.
Emic- tyyppisessä aineiston analyysissä tutkitaan, mitä erotekoja tekstit itse sisältävät. Täl-löin hyväksi käytetään tekstissä itsessään olevia luokitteluja. (Alasuutari 1999, 121.) Sisäl-lönanalyysi on aineistolähtöistä analyysiä, jota käytän analyysimenetelmänäni. Aineistoläh-töisessä analyysissä pyritään luomaan tutkimusaineistosta teoreettinen kokonaisuus. Analyy-siyksiköt valitaan aineistosta tutkimuksen tarkoituksen ja tehtävänasettelun mukaisesti. Teo-rian tarkoituksena on ohjata analyysin toteuttamista. Kuitenkaan aikaisemmilla teorioilla, havainnoilla ja tiedoilla ei tulisi olla vaikutusta analyysin toteutukseen ja lopputulokseen.
(Tuomi & Sarajärvi 2002, 93, 97.) Tämä analyysimenetelmä tuo parhaiten esille kerätyn ai-neistoni piirteet ja mielenkiintoiset seikat, sillä minulla ei ole ollut lähtökohtana jotain tiettyä ennakko-oletusta tai teoriaa, jota vasten peilaisin aineistoani. Sisällönanalyysin kautta pyrin löytämään aineistostani vastauksia asettamiini tutkimuskysymyksiin.
Analyysivaiheessa lähden kysymään aineistolta tutkimusongelman mukaisia kysymyksiä ja kartoitan aineistosta tutkimuksen kannalta tärkeät ja kiinnostavat asiat. Tämän pohjalta läh-den pohtimaan, mitä aineistosta voisi nousta vastaukseksi tutkimuskysymyksiini. (Tuomi &
Sarajärvi 2002, 94, 102–103, 110.) Analyysivaiheessa on olennaista osata erottaa kiinnostava ilmiö muiden ilmiöiden joukosta. Aineistoa analysoidessa on koko ajan mietittävä, mihin kysymyksiin halusin vastauksia ja mitkä asiat aineistossa antavat niihin vastauksia. Analyysi-vaiheen tarkoituksena minulla on tiivistää aineistoa tarkempaa analysointia varten kadotta-matta sen sisältämää informaatiota. Aineiston analysoinnin tarkoitus on saada aineistosta esiin olennainen tutkimusongelmien ratkaisemiseksi.
Tutkimukseni pohjalla ei ole mitään valmista teoriaa, jota peilaisin tutkimukseeni. Aiheesta on jonkin verran tutkimuksia, mutta ei kuitenkaan suoraan samasta näkökulmasta, kuin olen tutkimusta tekemässä. Tästä syystä tuloksieni vertaaminen suoraan aiempiin tutkimuksiin ei ole tarkoituksenmukaista. Kuitenkin omasta tutkimuksestani nousevat tulokset voivat muo-dostaa jonkinlaisia yhtymäkohtia aiempaan tutkimukseen ja tätä asiaa tarkastelen tarkemmin luvussa 8.2. Vastuukasvatuksesta löytyy kirjallisuutta, jossa on toimivia malleja vastuukasva-tuksen toteutumiselle, jotka luovat pohjaa sille, miten vastuukasvatusta mahdollisesti voidaan
kouluissa toteuttaa. Sen sijaan, että tutkisin valmista teoriaa ja sen toteutumista käytännössä, pyrin saamaan vastauksia tutkimusongelmiini ja siten saamaan tietoa siitä, miten tämä tutki-mani ilmiö toteutuu ja näkyy käytännössä.