Eräänä päivänä kaverukset Auto-Piikkeinen ja Henrikki lentävät ilmakärryn-pyöriä tehden Englantiin. Perillä he lähtevät ostamaan karkkia, mutta on yö ja kauppa on kiinni. Hurja kaksikkomme päättää murtautua sisään ja päätyy ym-märrettävistä syistä poliisiasemalle. Sieltä he lentävät vankilaan kuitenkin vain kulkien sen kautta suoraan kotiin, poliisin pyynnöistä huolimatta. Miten he olisi- vat voineet maksaa, karkkikaupan myyjähän oli nukkumassa!
Aamulla Henrikki herää omasta sängystään. On aika pakata ja lentää Piik-kilän kanssa Kreikkaan. Lentäminen on tosi hauskaa, ja hotellilla he menevät heti uimaan ja syömään spaghettia ja nukkuvat ihanasti. Uni on niin makeaa ja syvää, ettei heille tule edes nälkä tai jano! Kesäksi he kuitenkin lentävät takaisin Suomeen, missä on viimein lämmintä.
Kun tulee taas kylmä, lähtee Henrikki Emman kanssa etelään. Tällä ker-taa ystävämme lentävät lentokoneella. Heidän tekee mieli herkutella – tietenkin spaghetilla, mutta makaronilootalla he vasta herkuttelevatkin! He lukevat aikuis-ten kirjoja, joissa on aikuisaikuis-ten kuvia ja kirjaimia. Seuraavaksi kaverukset päättävät mennä huvipuiston kummitusjunaan, missä on ihan oikeita kummituksia. Ei ne mitään tee, kun Neeakin tulee mukaan. Kolmikko herkuttelee ennen kotiinpaluu-ta vielä jäätelökiskan antimilla.
On jälleen kesä, ja Lotan ja Henrikin tekee mieli uida ja sukellella uima- altaassa, siispä he päättävät lähteä Espanjaan. He ovat ihan kaksin, missään ei näy ketään muita. Lotta ja rokkinaakka polskivat, syövät jätskiä ja pelaavat puhelimilla, eivätkä tee yhtään mitään muuta! Paitsi että kotimatkalla poiketaan Englannissa spaghettivälipalalla.
Kaikki ystävykset rakastavat toisiaan yhtä paljon. Niin paljon että kaikkialla lentelee sateenkaaria, perhosia, sydämiä, keijuja ja suklaata!
Pyry (Auto-Piikkeinen), Eevi (Piikkilä), Neea (Emma) ja Elma (Lotta)
Tässä tarinassa esiintyy vettä syöksevä kamera.
Henrikki ja pensselikaverit Lumia, Tero, Eero Salomäki ja Helmi ovat kir-jastolla. Siellä näyttää tosi hienolta! He lukevat yhdessä kirjoja ja katselevat tabletilta uutisia. He maalaavat maalaustarvikkeilla, joita on val-ta-vas-ti. Voi, siitä he pitävät – ovathan he pensselikavereita.
Lumia, Tero, Eero Salomäki ja Helmi kirjoittavat kirjaa ystävistä. Henrikille kerrotaan, että hän on hauska, pehmeä ja mitä parhain kaveri, joka lentää ja lu-kee hienosti ja on ihana siliteltävä.
Kirjastossa on myös äitejä, isiä ja kirjastotäti. He kaikki lukevat hauskoja ja pelottavia kirjoja. Kirjat piipataan ja palautetaan ei suinkaan hyllyille, vaan kirjas-ton tiskille. On hyvin tärkeää palauttaa kirjat ajoissa, sillä muuten ne suuttuvat!
Samaan aikaan kaupan tiskillä tapahtuu seuraavaa: asiakas tiedustelee kauppiaalta, mitä koira maksaa. Kauppias vastaa: “Tuhat euroa”. Asiakas vas-taa: “Aika kallista, voisitko puolittaa?” “Ei, en myy puolikkaita koiria”, toteaa kauppias. Sitten kaikki nauravat niin, että rupeavatkin itkemään.
Vedet silmissä he ottavat toisistaan kuvia kameralla, josta ruiskuaakin ku-vien sijasta lisää vettä, ja nauravat haljetakseen. Ystävykset päättävät yhdessä, lähteä matkalle. Mutta sitä ennen tehdään ryhmähali ja pusutellaan!
Adele (Lumia), Ossi (Tero), Sulo (Eero Salomäki) ja Jemilia (Helmi)
Taikaa, menoa ja meininkiä!
On kiva raikas ilma, joten kirjastonaakat Henrikki ja Siiri päättävät lähteä metsään retkelle. Henrikki kiipeilee puissa, ja he syövät paistamaansa makkaraa ja yöpyvät teltassa. Metsässä on värikäs taikakuusi, josta tulee erivärisiä joulu-pukkeja!
Seuraavana päivänä kirjastonaakka Jäbää ja Henrikkiä kutsuu Silja Linen päiväristeily. Heillä on koko päivä aikaa leikkiä! Ihan ensimmäiseksi he ostavat karkkia ja suuntaavat discoon syömään sitä ja juomaan mehua. Jäbä katse- lee ulos ikkunasta ja saa ajatuksen. Naakat menevät kannelle katsomaan merta.
Aika kuluu siivillä kun on hauskaa, sillä laiva onkin jo satamassa.
Aamulla kirjastonaakat lähtevät leikkipuistoon. Siellä on kaunista: keinut, karusellit ja tuplaliukumäki (vauvoille ja isoille). Syödään eväitä, ja Henrikki kii-peilee puissa, se on sen lempipuuhaa. Henrikki menee lintupesään päivätorkuille, ja muut kirjastonaakat puhuvat hiljaa. Puistossa on paljon kavereita. Äkkiä kirjas-tonaakka Nansu näkee, että puistoon tulee tuntematon mies. Kaveruksia vähän jännittää, mutta hänellä onkin mukanaan hyppynaruja, leikkimiekka ja -pyssy, mailoja ja palloja – ja kirjakin. Kaikki leikkivät yhdessä piilosta ja banaanihippaa!
Kaikki kirjastonaakat päättävät vielä lähteä lentokoneella Afrikkaan katso-maan krokotiilejä. Mukaan tarvitaan vain aurinkorasvaa, aurinkolasit, kellukkeet ja uikkarit, Nansulla on taikanappeja. Hän ui ja laulaa seikkailulaulua lentokoneesta, kun Henrikki sukeltaa vieressä sukellusveneellä. Mitä ihmettä, sukellusveneestä Henrikki näkee höyryveturin!
Ilona (kirjastonaakka Siiri), Benjamin (kirjastonaakka Jäbä) ja Nanna (kirjasto-naakka Nansu)
“HENRIKKI, OLET RAKAS...”
“...ja tämän kirjeen sinulle tein.” Ystävät ovat tärkeitä, ja Henrikki tuli hirmu iloiseksi, kun se sai sa-nataiteilijoilta monta kirjettä ja piirrosta. Niissä luki esimerkiksi:
Hyvä ystäväni Henrikki,
haluan yllättää sinut. Toivottavasti sinä ilahdut.
Sydän on rakastamista varten.
Morjens Hei Moi Naakka!
Hauskaa kun olet meidän ystävä ja teet niin hyvii leipii! Olis kiva kattella lintuja taivaalla, suakin vähän aikaa.
Moi Henrikki!
Oli kiva kun olit kylässä meillä Nuppulassa. Olisi mukava saada sinut uudestaankin kylään. Oot meille rakas!
Henrikki pääsi vielä Vappulaan yökylään, muuten oli tullut aika hyvästellä sanataiteilijat, heittää viimeiset läpyt ja lähettää matkaan lentosuukot.
Päiväkodissa rokkinaakka ahmi uusia elämyksiä, kunnes lapset saattoivat sen takaisin kotiin, ja laina-sivat samalla ison pinon lukemista. Henrikki suoras- taan hyrisi tyytyväisyydestä.
Kirjastolla kohdataan!
Henrikki Nuppulassa (s. 24 kuvat ja
s. 25 yläkuva) ja Vappulassa (s. 25 keskellä ja alla).
Mäntylässä Selma ja kuvattiin kaikkea kiinnostavaa. Ennen
Maskun Lemun kotiseutukeskus Mäntylän huurteinen nurmikko rasahti ystävällisesti, kun Lou-natuulen päiväkodin menninkäiset hyppäsivät satu-maailmaan. Silmille nostettiin päiväkodissa edellisenä päivänä tehdyt hienot satukiikarit, joilla ympäristöä tutkittiin.
Mäntylä on ihan Lemun keskiaikaisen kivikirkon kainalossa, ja kiikareiden läpi näimmekin miten kirkon päädystä lennähti liitoon parvi naakkaneiti Selma An-nikin kahvittelukavereita.
Aika pian kävi ilmi, että Selma Annikki on naak-kuudestaan huolimatta melkoinen hamsteri, sillä seuraavaksi pääsimme tutkimaan sen Mäntylän suu- liin hartaasti keräämiä aarteita. Se ei aivan muistanut, miksi oli tallettanut ainakin 1132 toistaan erikoisem-paa esinettä, mutta sanataiteilijoiden mielikuvituksen ne saivat laukkaamaa.
Opas Tipe soitti päiväkotiin vanhalla mustalla lankapuhelimella, ja muistutti keittäjää, että tänään lounasta kannattaa varata pikkuisen pienempi määrä.