Veera Ruohomäki
Kirjastonaakan siivin tarinaan
SEIKKAILEVAT
Teksti, taitto ja kuvitus Veera Ruohomäki
Nousiaisten kunnankirjasto Paula Kaunonen
Maskun kunnan Lemun lähikirjasto Armi Jaakkola
Mynämäen kunnankirjasto Pia Toivanen ja Inkeri Pyötsiä Kannen kuvat Adobe Stock Paino Newprint Oy, Raisio 2020 ISBN 978-951-98739-3-0 (pdf) ISBN 978-951-98739-2-3 (sidottu)
Veera Ruohomäki
Kirjastonaakan siivin tarinaan
SEIKKAILEVAT
Syntysanat
Vaski-kirjastoissa tehdään monenlaista ja mo- nipuolista yhteistyötä. Haluamme tarjota asiakkail- lemme palveluja ja tapahtumia kaikkia ikäryhmiä vuoro- tellen ja tasapuolisesti huomioiden. Päämäärämme on lukuharrastuksen ja kirjastopalveluiden lisääminen.
Nousiaisten, Maskun Lemun ja Mynämäen kirjas- ton henkilökuntaa istahti syksyllä 2018 saman pöydän ääreen miettimään, mitä voisimme toteuttaa alle kou- luikäisten kanssa.
Niin sai alkunsa tämä kirja, jonka tekijöitä ovat:
Nousiaisissa sanataiteilijoita päiväkoti Nuppulasta ja Vappulasta hoitajineen sekä Paula kirjastosta, Lemus- sa sanataiteilijoita päiväkoti Lounatuulesta hoitajineen sekä Armi kirjastosta ja Mynämäessä sanataiteilijoita Pikkulaurin päiväkodista hoitajineen sekä Pia ja Inkeri kirjastosta.
Sanataideohjaaja Veera Ruohomäki ohjasi kirjas- tonaakkojen seikkailut ja saattoi sadut näiden kansien väliin.
Lounais-Suomen aluehallintovirasto eli AVI on myöntänyt hankkeelle rahoitusta.
SANATAIDESEIKKAILU ALKAKOON...
6–9
HENRIKKI ...
10–25
SELMA ANNIKKI ...
26–37
WIRMA ...
38–53
KUVIA MATKAN VARRELTA ...
54–57
Sisällys
Sanataideohjaaja Veera Ruohomäki ja lapset puntaroivat Nousiaisten
rokkinaakka Henrikin kanssa Pokkalan savutorpassa, millaista mahtoi olla maatilan lapsi ennen vanhaan, kun ei ollut vielä sähköä – saati
helikoptereita.
Sanataideseikkailu alkakoon
Sanataide antaa luovuuden näkyä. Se on iloa, leikkiä ja sukeltamista mielikuvituksen hersyvään maailmaan. Kieli on tekemisen ja kokemisen väline, osallisuuden ja aarrekammion avain, pimeässäkin lämpimänä hehkuva valo.
MIELIKUVITUKSEN JUHLAA
Olemme leikkineet sanoilla, piirtäneet, askar- relleet, kuvanneet, lukeneet, runoilleet ja satuilleet.
Kutitelleet mielikuvitusta tutkimalla, ihmettelemällä, miettimällä ja kyselemällä Nousiaisten kotiseutumu- seolla, Maskun Lemun kotiseutukeskus Mäntylässä ja Mynämäen kirkossa. Ja vieläpä sellaisissa paikoissa, joihin vain sanataiteilijoilla on ollut oikeat avaimet ja kiikarit.
Omista tutuista kirjastoistakin löysimme kerras- saan ihmeellisiä tiloja ja asioita kun niiden aivan eri- tyiset ovet salaisuuksineen avautuivat yksin meille.
Kirjastonaakat ovat päässeet yökyläilemään päiväkoteihin ja saaneet runsain sylein huolenpitoa ja hellimistä, runoja, kirjeitä ja seikkailusatuja.
Sanataide korostaa lapsen osallisuuden merki- tystä, aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksen tärkeyttä ja sensitiivistä kasvatusta lapsen luovuutta kannustaen.
Lotan askartelema pensselikaveri Ruusu lokkien matkassa Lemun kirjastossa.
SANATAIDE ON TARINOITA
Sanataide tukee kielen ja mielikuvituksen kehit- tymistä sekä tekstien ymmärtämisen ja tuottamisen taitoa. Lasten mielikuvitus vie meitä paikkoihin, joita emme tiedä olevan olemassakaan. Nyt sinäkin, hyvä lukija, pääset mukaan seikkailuihimme.
Kiinnitä turvavyö ja nauti matkasta!
Veera Ruohomäki
loka–marraskuu 2019
Mynämäen Wirma Naakkanen urkurina.
Ennen sanataidepajoihin kirmaamista lennähdimme Mynämäeltä kuuhun Rikun, Roopen ja Ringon kanssa.
Onneksi Rikun äiti pakkasi meille mukaan yllin kyllin värikkäitä pipoja, tumppuja ja kaulaliinoja!
Satukiikareilla voi nähdä esimerkiksi kiireisen jatulin ja muinaisen koirakaverin, totesivat sanataiteiljat Mäntylässä.
Mitä tuolla on?
Kiehtovassa kellarissa olimme kuin ikään
tippukiviluolassa.
“KVAAK, KVAAK!”
“Tervetuloa, kot”, huikkasi Henrikki. Lokakuinen aamu-usva viipyili vielä Nousiaisten kotiseutumuseon mailla, kun Henrikki lennähti sinne kotoaan kirjastolta ottamaan vastaan taksikyydillä saapuvia Nuppulan ja Vappulan sanataiteilijoita.
Perinteikäs, idyllinen miljöö kiehtoi kaikkia kirjas- tonaakan uusia ystävyksiä, jotka katselivat ympäristöä tarkkoina kuin salapoliisit. Mauri Kunnaksen Koiramä- ki-kirja oli tehnyt tutuksi esimerkiksi leipähöylän ja lastenhoitotuolin. Kysymyksiä ja oivalluksia sateli ja ideoita pumpsahteli ympäriinsä kuin sieniä sateella.
Kauniiksi lopuksi lapset veivät Henrikin uudelle kierrokselle kuvaten rokkinaakkaa tabletilla. Se pääsi esimerkiksi ihmettelemään pajan mahtavia palkeita, tuulimyllyn suuria siipiä ja melkein yhtä suuria varpaita (kyllä, tuulimyllyllä on varpaat, kertoi Seija-opas), sa- vusaunomaan ja polkemaan ompelukonetta.
Yksikään soppi ei jäänyt taiteilijoiltamme tut- kimatta. Onhan se nyt ihmeellistä, että ennen hevoset asuivat torpan kammiossa!
Mitenköhän hankala niiden oli tulla ovesta sisään?
Ja miten sitä pieni ihminen oikein ylettyi tuvan korkean katon orsileipiin?
Monenmoista hauskaa saimme kokea yhdessä.
Seuraavaksi meitä kutsui Nousiaisten kunnankirjasto ja touhukkaat sanataidepajat.
Eevin piirroksessa kirjastonaakka haaveilee saavansa tyttöystävän ja löytävänsä ihan oikean aarteen sateenkaaren päästä.
Ilonan Henrikki kylpee vesisateessa.
Benjamin piirsi Henrikin museomäelle. Kuvassa näet tuulimyllyn, taksin sekä
kirjastonaakan ja taiteilijan itse.
KIRJASTOLLA KUHISEE
Autereinen aamu vasta siristeli silmiään kun kirjas- ton ovet aukenivat sanataiteilijoiden yksityiskäyttöön.
Yhteinen aamupäivä aloitettiin lukemalla, mutta Hen- rikkiä ei näkynytkään ihan heti... Sanataiteilijamme tie- sivät kuitenkin kertoa:
Henrikki käyttää terävää nokkaansa piirtämi- seen. Se piirtää erityisesti sydämiä, tykkää mat- kustaa helikopterissa, pussailla äitiä ja nukkua päik- kärit. Naakka haaveilee löytävänsä joskus timantin, jonka sisällä on karkki.
Naakalla on valtavasti lempivärejä, ja se rat- sastaa hevosella ja leijonalla sekä nukkuu tuhat- jalkasängyssä. Henrikki pelkää kotiseutumuseon luolaa ja kammoksuu pistävää kaktusta. Se unelmoi ihanista unista ja kirjoista – ja harrastaa lentokeinua, rokkaamista, lukemista ja luistelua. On söpö ja rakas.
Kyllä naakkamme hemmoteltiin! Henrikki sai monta uutta ystävää sanataiteilijoiden askarrellessa pensselikaverit, joita myös kuvattiin seikkailemassa kirjastossa.
Kirjastonallet olivat järjestäneet Henrikille juhlat!
Sanataiteilijat liittyivät mukaan, ja kaikilla oli valtavan hauskaa.
HERKUTTELUA MIELIKUVITUKSELLA
Mutta missä kummassa Henrikki luurasi ja miksi?
Kysytään Ossilta, Sulolta, Adelelta ja Jemilialta, jotka löysivät naakan kirjastonallejen seurasta.
Henrikillä on synttärit, joita juhlitaan! Alkupa- laksi on puuroa hunajalla, siemeniä, matoja ja pikku- ruisia suppilovahveroita. Heti perään tarjoillaan kir- jastotädin tervehdys: jätskiannos, jota koristaa keksi, karkki, tikkari ja aivan pienen pieni kakku.
Pääruokana maistellaan perunoita, makaronia sekä liha- ja papupullia kastikkeella. Niiden kera tar- joillaan suolainen lettu puolukoilla, suolalehdillä ja kuusenkerkillä. Lopuksi herkutellaan kakulla, pop- cornilla, muffineilla, sipseillä, karkeilla, suolakek- seillä ja mustikoilla. Synttäreillä juodaan vettä sekä omena- ja porkkanamehua.
Illalla Henrikki syö pitkän mustan voilevän, jon- ka päällä on voita, kaksi siivua kinkkua ja kurkkua.
Naakka nokkii myös pekonia ja nauttii kaakaota.
Eevi, Elma, Pyry ja Neea tapasivat Henrikin kar- huperheen pöydän äärellä. Naakka istui tyytyväisenä pikkunallen sylissä.
Henrikki ja karhut juovat kahvia ja syövät spaghettia ja jauhelihakastiketta ketsupilla. Alkupa- laksi ne ovat syöneet karjalanpiirakoita ja jälkiruuaksi saadaan karkkia, poppareita ja hunajaa.
Kirjastotäti Paula saapuu paikalle ja tarjoaa Henrikille ja karhuperheelle paistettuja syksyn lehtiä, joita löytyy karhuperheen metsästä. Sitten tarjotaan hunajakakkua syötävillä kukilla ja lehdillä.
Kun tulee ilta, pöytään katetaan kaalikeittoa, kaakaota ja maitoa.
Viimeiseksi mennään iltapesulle ja harjataan hampaat oikein huolellisesti.
Olipa taas mukavaa!
Huomenna jatketaan!
Nanna, Ilona ja Benjamin koostivat Henrikille ker- rassaan yltäkylläisen juhlakattauksen.
Alkupalaksi naakka syö suklaata, leipää, puuroa ja mehua. Nanna kaataa sen lasiin glittermaitoa jauhetuilla madoilla ja ojentaa erikoislusikan. Sillä voi syödä herkullisia ruokia, jotka ovat menneet vahin- gossa liian herkullisiksi.
Kirjastotäti Paula tarjoilee jäätelöä, keksiä, me- hua ja kahvia, jonka jälkeen on pääruuan vuoro: ma- karonilaatikkoa, spaghettia ja jauhelihakastiketta, pizzaa, perunamuusia ja lihapullia, currykastiketta, perunasalaattia, mandariini-, vesimeloni-, herne-, kurkku-, tomaatti-, appelsiini- ja paprikasalaattia sekä lisää glittermaitoa.
Jälkiruuaksi on pullaa, suklaata, jäätelöä, ap- pelsiinimuroja, paahdettuja heinäsirkkoja ja dum- lekarkkeja. Benjamin tuo pöytään veturi- ja höyry- junakeksejä ja Ilona lisää karkkeja, joissa on kauniit vihreäpinkkiraidalliset käärepaperit.
Iltapalaksi keitetään mannapuuroa ja paahde- taan leipää, joka kuorrutetaan juustolla, tomaatil- la, kurkulla, madoilla, sammakoilla, simpukoilla ja kinkulla. Juomaksi on sammakonkutukaakaota.
Aamupäivän päätteeksi kirjastonaakka pää- si Nuppulaan yökyläilemään. Matkaan lähdettiin taksikyydillä, Henrikki matkusti päiväkotiin turvallisesti turvavöissä.
Ja seuraavana päivänä matka jatkui runojen ja ta- rinoiden maailmassa.
Jemilian
pensselikaveri Helmi viihtyi viidakossa.
Kiitos kaunis sanataiteilijoille:
Sulo, Ossi, Jemilia, Adele ja Pirkko, Benjamin, Nanna, Ilona, Pyry, Neea, Elma, Eevi, Eemil, Noora ja Marja- Leena!
JOS NAAKKA OISIN
Viimeinen yhteinen sanataideaamupäivä sai Henrikin hieman haikeaksi. Nuppulassa se oli syönyt masun täyteen aamupuuroa, eikä vielä tiennyt että tu- lisi kohta saamaan lapsilta runoja, kirjeitä, piirustuk- sia, satuja ja kauniita sanoja, joita lukea ja muistella kunnes taas seuraavaksi tavattaisiin kirjastolla.
Jos oisin naakka, söisin karkkitehtaan matoja, kyllästyisin ja matopyydyksen rakentaisin!
Jos oisin naakka lukisin kirjaa terveellisistä madoista, niillä masuani hoitaisin.
Ja siitä kirjasta oman peilikuvani löytäisin.
Jos naakka oisin.
Sulo, Ossi, Jemilia ja Adele
Jos oisin naakka, voimakas ja iloinen oisin, oisin sukka ja lentäjä, varvas ja lentokone!
Jos oisin naakka, veturinkuljettaja oisin.
Ohjaisin junan Espanjaan, kuljettaisin kuorma-autolla kalaa.
Jos kuorma-autonkuljettajanaakka oisin.
Benjamin, Nanna ja Ilona
Jos oisin naakka, mä lentää liihottaisin, metsässä lentäisin!
Jos oisin naakka, mä liihottaisin Espanjaan mukana spaghettieväät,
meressä uisin ja rentoutuisin.
Jos naakka oisin.
Jos naakka oisin, mä taas ihmiseksi muuttuisin.
Mut sitä ennen söisin varpaita, kengänpohjan puhelimeen laittaisin sitten: PIM, ihmiseksi takaisin.
Jos naakka oisin.
Pyry, Neea, Elma ja Eevi
Emma seikkaili Henrikin kanssa etelässä ja Auto-Piikkeinen Englannissa.
PENSSELIKAVEREIDEN KANSSA MAAILMALLA Kerran talvella alkaa yhtäkkiä tapahtua jännittäviä.
Eräänä päivänä kaverukset Auto-Piikkeinen ja Henrikki lentävät ilmakärryn- pyöriä tehden Englantiin. Perillä he lähtevät ostamaan karkkia, mutta on yö ja kauppa on kiinni. Hurja kaksikkomme päättää murtautua sisään ja päätyy ym- märrettävistä syistä poliisiasemalle. Sieltä he lentävät vankilaan kuitenkin vain kulkien sen kautta suoraan kotiin, poliisin pyynnöistä huolimatta. Miten he olisi- vat voineet maksaa, karkkikaupan myyjähän oli nukkumassa!
Aamulla Henrikki herää omasta sängystään. On aika pakata ja lentää Piik- kilän kanssa Kreikkaan. Lentäminen on tosi hauskaa, ja hotellilla he menevät heti uimaan ja syömään spaghettia ja nukkuvat ihanasti. Uni on niin makeaa ja syvää, ettei heille tule edes nälkä tai jano! Kesäksi he kuitenkin lentävät takaisin Suomeen, missä on viimein lämmintä.
Kun tulee taas kylmä, lähtee Henrikki Emman kanssa etelään. Tällä ker- taa ystävämme lentävät lentokoneella. Heidän tekee mieli herkutella – tietenkin spaghetilla, mutta makaronilootalla he vasta herkuttelevatkin! He lukevat aikuis- ten kirjoja, joissa on aikuisten kuvia ja kirjaimia. Seuraavaksi kaverukset päättävät mennä huvipuiston kummitusjunaan, missä on ihan oikeita kummituksia. Ei ne mitään tee, kun Neeakin tulee mukaan. Kolmikko herkuttelee ennen kotiinpaluu- ta vielä jäätelökiskan antimilla.
On jälleen kesä, ja Lotan ja Henrikin tekee mieli uida ja sukellella uima- altaassa, siispä he päättävät lähteä Espanjaan. He ovat ihan kaksin, missään ei näy ketään muita. Lotta ja rokkinaakka polskivat, syövät jätskiä ja pelaavat puhelimilla, eivätkä tee yhtään mitään muuta! Paitsi että kotimatkalla poiketaan Englannissa spaghettivälipalalla.
Kaikki ystävykset rakastavat toisiaan yhtä paljon. Niin paljon että kaikkialla lentelee sateenkaaria, perhosia, sydämiä, keijuja ja suklaata!
Pyry (Auto-Piikkeinen), Eevi (Piikkilä), Neea (Emma) ja Elma (Lotta)
Tässä tarinassa esiintyy vettä syöksevä kamera.
Henrikki ja pensselikaverit Lumia, Tero, Eero Salomäki ja Helmi ovat kir- jastolla. Siellä näyttää tosi hienolta! He lukevat yhdessä kirjoja ja katselevat tabletilta uutisia. He maalaavat maalaustarvikkeilla, joita on val-ta-vas-ti. Voi, siitä he pitävät – ovathan he pensselikavereita.
Lumia, Tero, Eero Salomäki ja Helmi kirjoittavat kirjaa ystävistä. Henrikille kerrotaan, että hän on hauska, pehmeä ja mitä parhain kaveri, joka lentää ja lu- kee hienosti ja on ihana siliteltävä.
Kirjastossa on myös äitejä, isiä ja kirjastotäti. He kaikki lukevat hauskoja ja pelottavia kirjoja. Kirjat piipataan ja palautetaan ei suinkaan hyllyille, vaan kirjas- ton tiskille. On hyvin tärkeää palauttaa kirjat ajoissa, sillä muuten ne suuttuvat!
Samaan aikaan kaupan tiskillä tapahtuu seuraavaa: asiakas tiedustelee kauppiaalta, mitä koira maksaa. Kauppias vastaa: “Tuhat euroa”. Asiakas vas- taa: “Aika kallista, voisitko puolittaa?” “Ei, en myy puolikkaita koiria”, toteaa kauppias. Sitten kaikki nauravat niin, että rupeavatkin itkemään.
Vedet silmissä he ottavat toisistaan kuvia kameralla, josta ruiskuaakin ku- vien sijasta lisää vettä, ja nauravat haljetakseen. Ystävykset päättävät yhdessä, lähteä matkalle. Mutta sitä ennen tehdään ryhmähali ja pusutellaan!
Adele (Lumia), Ossi (Tero), Sulo (Eero Salomäki) ja Jemilia (Helmi)
Taikaa, menoa ja meininkiä!
On kiva raikas ilma, joten kirjastonaakat Henrikki ja Siiri päättävät lähteä metsään retkelle. Henrikki kiipeilee puissa, ja he syövät paistamaansa makkaraa ja yöpyvät teltassa. Metsässä on värikäs taikakuusi, josta tulee erivärisiä joulu- pukkeja!
Seuraavana päivänä kirjastonaakka Jäbää ja Henrikkiä kutsuu Silja Linen päiväristeily. Heillä on koko päivä aikaa leikkiä! Ihan ensimmäiseksi he ostavat karkkia ja suuntaavat discoon syömään sitä ja juomaan mehua. Jäbä katse- lee ulos ikkunasta ja saa ajatuksen. Naakat menevät kannelle katsomaan merta.
Aika kuluu siivillä kun on hauskaa, sillä laiva onkin jo satamassa.
Aamulla kirjastonaakat lähtevät leikkipuistoon. Siellä on kaunista: keinut, karusellit ja tuplaliukumäki (vauvoille ja isoille). Syödään eväitä, ja Henrikki kii- peilee puissa, se on sen lempipuuhaa. Henrikki menee lintupesään päivätorkuille, ja muut kirjastonaakat puhuvat hiljaa. Puistossa on paljon kavereita. Äkkiä kirjas- tonaakka Nansu näkee, että puistoon tulee tuntematon mies. Kaveruksia vähän jännittää, mutta hänellä onkin mukanaan hyppynaruja, leikkimiekka ja -pyssy, mailoja ja palloja – ja kirjakin. Kaikki leikkivät yhdessä piilosta ja banaanihippaa!
Kaikki kirjastonaakat päättävät vielä lähteä lentokoneella Afrikkaan katso- maan krokotiilejä. Mukaan tarvitaan vain aurinkorasvaa, aurinkolasit, kellukkeet ja uikkarit, Nansulla on taikanappeja. Hän ui ja laulaa seikkailulaulua lentokoneesta, kun Henrikki sukeltaa vieressä sukellusveneellä. Mitä ihmettä, sukellusveneestä Henrikki näkee höyryveturin!
Ilona (kirjastonaakka Siiri), Benjamin (kirjastonaakka Jäbä) ja Nanna (kirjasto- naakka Nansu)
“HENRIKKI, OLET RAKAS...”
“...ja tämän kirjeen sinulle tein.” Ystävät ovat tärkeitä, ja Henrikki tuli hirmu iloiseksi, kun se sai sa- nataiteilijoilta monta kirjettä ja piirrosta. Niissä luki esimerkiksi:
Hyvä ystäväni Henrikki,
haluan yllättää sinut. Toivottavasti sinä ilahdut.
Sydän on rakastamista varten.
Morjens Hei Moi Naakka!
Hauskaa kun olet meidän ystävä ja teet niin hyvii leipii! Olis kiva kattella lintuja taivaalla, suakin vähän aikaa.
Moi Henrikki!
Oli kiva kun olit kylässä meillä Nuppulassa. Olisi mukava saada sinut uudestaankin kylään. Oot meille rakas!
Henrikki pääsi vielä Vappulaan yökylään, muuten oli tullut aika hyvästellä sanataiteilijat, heittää viimeiset läpyt ja lähettää matkaan lentosuukot.
Päiväkodissa rokkinaakka ahmi uusia elämyksiä, kunnes lapset saattoivat sen takaisin kotiin, ja laina- sivat samalla ison pinon lukemista. Henrikki suoras- taan hyrisi tyytyväisyydestä.
Kirjastolla kohdataan!
Henrikki Nuppulassa (s. 24 kuvat ja
s. 25 yläkuva) ja Vappulassa (s. 25 keskellä ja alla).
Mäntylässä Selma Annikki tutki lasten kanssa
kotiseutukeskuksen läpikotaisin. Ihan ensimmäiseksi hypättiin
satumaailmaan.
Paikat tarkastettiin vielä toistamiseen ja kuvattiin kaikkea kiinnostavaa. Ennen taksiin menoa
muistettiin hypätä satumaailmasta takaisin.
SALAISESSA PUUTARHASSA
Maskun Lemun kotiseutukeskus Mäntylän huurteinen nurmikko rasahti ystävällisesti, kun Lou- natuulen päiväkodin menninkäiset hyppäsivät satu- maailmaan. Silmille nostettiin päiväkodissa edellisenä päivänä tehdyt hienot satukiikarit, joilla ympäristöä tutkittiin.
Mäntylä on ihan Lemun keskiaikaisen kivikirkon kainalossa, ja kiikareiden läpi näimmekin miten kirkon päädystä lennähti liitoon parvi naakkaneiti Selma An- nikin kahvittelukavereita.
Aika pian kävi ilmi, että Selma Annikki on naak- kuudestaan huolimatta melkoinen hamsteri, sillä seuraavaksi pääsimme tutkimaan sen Mäntylän suu- liin hartaasti keräämiä aarteita. Se ei aivan muistanut, miksi oli tallettanut ainakin 1132 toistaan erikoisem- paa esinettä, mutta sanataiteilijoiden mielikuvituksen ne saivat laukkaamaa.
Opas Tipe soitti päiväkotiin vanhalla mustalla lankapuhelimella, ja muistutti keittäjää, että tänään lounasta kannattaa varata pikkuisen pienempi määrä.
Kohta kodassa paistuikin nakkeja ja makkaroi- ta avotulella. Sormia oli suloista lämmitellä pakkasen paukkuessa ulkona.
Sitten oli vielä aikaa tutkia ja kuvata Mäntylää.
Salainen puutarha kimmelsi ja hehkui, kun aurinko saapui tervehdyskäynnille. Satukiikareilla saattoi näh- dä esimerkiksi ketun ja pupunpoikasen leikkimässä ruusunmarjoilla.
Veera ja Selma Annikki auttoivat sanataiteilijoita kiinnittämään turvavöitä, kun he kysyivät, voisikohan Selma Annikki tulla joskus käymään päiväkodissa. Sii- hen kirjaston Armi vastasi: “Kyllä vain. Heti huomenna – ja vieläpä yökylään.”
Vilkutettuaan sanataiteilijat matkaan kirjastonaak- ka jäi miettimään, kukakohan mahtaa olla Metsämörri, joka sille luvattiin Lounatuulessa esitellä. Sitten se len- si vielä kirkon katolle kahvittelemaan ennen kotimat- kaa Lemun kirjastolle.
“IHANA NEITI SELMA ANNIKKI”
Aamulla sanataiteilijat saapuivat kirjastolle iloisina ja täynnä energiaa. He tiesivät kertoa esimerkiksi, että:
Selma on lentävä neiti, jolla on sulkia mahas- sa, eli hän on sulkainen. Päiväkotilaiset ja metsän eläimet ovat hänen ystäviään ja hän tykkää tanssia, maalata ja syödä jätskiä.
Naakka kammoksuu hirviöitä ja säikähtää, jos joku astuu hänen päälleen. Selma Annikki tykkää kruunuista, naakkahipasta ja kesästä, koska silloin on lämmintä.
Selma unelmoi ystävistä, pusuista ja haleista.
On ihana, kun voi kannella ympäriinsä.
Kyllä kannatti unelmoida, sillä Selma Annikin haaveet kävivät kaikki toteen! Se sai taas monta uutta ystävää sanataiteilijoiden luomista pensselikavereista, ja suukkoja ja haleja niin että punastui hetkiseksi lem- pivärikseen pinkiksi.
Olavin
pensselikaveri Topi on piirroksessa pukeutunut
pahisrobotiksi, jolla on viitta ja valohattu.
Emme kuitenkaan nähneet Selma Annikkia kirjastolla heti aamusta. Aika pian tarkkaavaisille taiteilijoille kuitenkin selvisi, missä se oli; kotinsa lempipaikassa eli runohuoneessa ja vielä tarkem- min ruokapöydässä.
Siispä herkuttelemaan!
HERKKUKESTIT NALLEJEN KANSSA
Selma Annikin aamun ensimmäinen ateria tar- joiltiin perhoslautasilta värikkäillä kukkasilla koristeltu- na. Sen loihtivat Taika, Jasmin ja Eemil.
Alkupalana tarjotaan kalaa puolukoilla ja mus- tikoilla. Kirjastotäti Armi tuo pöytään pyöreitä, Sel- ma Annikin helmien kokoisia lihapullia. Pääruuak- si saadaan makaronilaatikkoa ja pizzaa. Jälkiruoka noudattelee samaa toimivaa kaavaa: jauhelihaa, spaghettia ja makaronia.
Juomaksi on vettä, mansikka- ja mustikkame- hua, päärynämehua sekä maitoa. Iltapalaksi Selma Annikki saa lempiruokaansa: ranskalaisia eli ranuja, nakkeja ja lihapullia. Kyllä maistuu hyvältä!
Ariol ja Olavi järjestivät naakkaneidille kahvi–tee- kutsut.
Alkupalaksi katetaan jälkiruokaa: keksiä, pullia, pipareita sekä teetä. Sen jälkeen Armi tarjoilee ma- karonilaatikkolounaan. Päivälliseksi Selma Annikki saa suurta herkkuaan sammaleita ja kalapullia.
Jälkiruuaksi on kalapuikkoja ja -salaattia sekä vesimelonia. Juomaksi omena–tomaattikahvia, jota Olavi kaataa kuppeihin ja maistaa ettei se ole liian kuumaa Selman herkälle nokalle.
Iltapala selviääkin sitten yökylässä päiväkodilla.
Elämässä on hyvä olla hieman jännitystä!
Lotan, Vilman ja Sofian ateriakokonaisuus on her- kullisen sydämellinen.
Alkuun tarjotaan kaurapuuroa, kalakeittoa sekä kala- ja hiuksisalaattia. Välipalaksi nautitaan man- sikoita ja pääruuaksi suklaakakkua, jätskiä ja lättyjä mansikkahillolla. Iltapalaksi syödään kalapuikkoja ja perunaa.
Ruoka koristellaan sydämillä, ja lintulaudalta löytyy siemeniä, talipalloja ja yksi orava.
KIRJASTON SALAISUUS
Selma Annikki reippaili päiväkodista kirjas- tolle iloisen joukon kera, joka oli matkalla kohdan- nut kaivinkoneen. Aamun ensimmäistä tarinaa satukiikaroitiin ja kuunneltiin huolella, ja sitten Armi haki kätköistään suuren, vanhan avaimen.
Eivät menninkäiset arvanneet, mikä salaisuus heille kohta paljastuisikaan. Nimittäin tarinoiden koti, kirjaston salainen satuluola! Siellä on valtava kampi, aivan kuin tarinan satuposetiivissa. Onneksi Selma Annikki sai apua sen kääntämiseen.
Luolasta suunnattiin viimeisiin sanataidepajoihin.
Jos oisin naakka, kiitäisin pitkin maata, leikkisin barbien ystävää ja sateenkaaren saarta.
Jos oisin naakka, oisin vahvin, pullein ja viisain, kouluun menisin, oppisin ja läksyt tekisin.
Jos naakka oisin.
Aava, Ariol ja Olavi Ariol piirsi, miltä
naakkaruno näyttäisi kuvana.
Jos oisin naakka, lentäisin pilviin, etelään ja avaruuteen, lukea osaisin.
Jos oisin naakka, ruokaa laittaisin ja lintuja katselisin,
puumajan ihan itse omin siivin rakentaisin.
Jos naakka oisin.
Jasmin, Taika ja Eemil
Jos oisin naakka, puuhun salaa lentäisin, lentäisin länteen ja Ruotsiin,
kaikkea kiikaroisin.
Jos oisin naakka,
aina sateenkaareen saakka mun lentoni kantaisi.
Jos naakka oisin.
Lotta, Vilma ja Sofia Eemilin
pensselikaveri Mummi tietää, että on hyvä varautua kaikkeen.
PENSSELIKAVERIT SEIKKAILEVAT
Kun satuluolan ovi kerran on avattu, ei entiseen ole enää paluuta. Siispä kohti uusia seikkailuja!
Eräänä päivänä kaverukset Paavo-Jussi, Daiana ja Ruusu lähtevät Selma Annikin kanssa Lemun kirjastolta retkelle satumaahan tapaamaan kettua ja kar- hua. Satumaa näyttää viuhkaluudalta, ja mäntyjen oksilla istuu apinoita. Kirjat kävelevät ja lentävät, niillä on siivet.
Pensselikaverukset hyppäävät hevosten selkään ja näkevät, miten lehmät ja lampaatkin lentävät heidän ohitseen. He näkevät myös monta naakkaa.
Satumaassa voi toivoa mitä vain mieleen juolahtaa. Kaverukset pohtivat, maistuisiko heille tänään kenties taivaalta alas purjehtiva hattara.
He tulevat punaisena virtaavan joen rantaan. Sehän on – ei suinkaan verta vaan – huulipunaa! Nyt heillä on jo huutava nälkä, onneksi alkaa juuri parahiksi sataa jätskiä, pullia sekä syötäviä silmälaseja ja suksia. Jokaiselle löytyy jotakin mieluisaa murua rinnan alle. Paavo-Jussi toivoo vielä maalia, se on pensselika- verimme suurta herkkua.
Illalla kaikki menevät Satumaan kirjastoon; hups vaan, hyppäävät pois sa- dusta – ja löytävät itsensä Lemun kirjaston lehtilukusalin hyllystä.
Sofia (Paavo-Jussi), Vilma (Daiana) ja Lotta (Ruusu)
Huurteisessa metsässä on kaunista.
Olipa kerran ystävykset Annikki, Selma Annikki, Topi ja Toko, jotka päättävät lähteä metsäretkelle. Metsässä on kylmää ja kauniita, huurteisia, hyvin kylmän näköisiä puita. Siellä liikkuu myös pupuja, karhuja ja kettuja. Mättäillä kasvaa paljon mustikoita.
Ystävykset päättävät pysähtyä syömään eväitä. Siinä samassa Topi löytää salaluolan. Luolassa on perunoita ja kalapullia. Kun Toko tutkii luolaa tarkemmin, hän huomaa että siellähän on ihan mitä vain voi pensselikaveri, kirjastonaakka, metsäneläin tai ihminen toivoa tai tarvita. Heillä on jokaisella mukanaan eväsrep- pu, mutta vaatteita he eivät ole tulleet pakanneeksi.
Pensselikaverit ja Selma Annikki syövät vatsansa täyteen. Kun he astuvat ulos luolasta, he näkevät pöllöjä ja naakan.
Selma Annikki lentää tapaamaan sitä ja saa kuulla, että metsässä asuu vain kilttejä eläimiä, jotka antavat toisten eläinten olla rauhassa, jos ne toivovat niin.
Sankareidemme on aika jatkaa seikkailua, ja suunnaksi otetaan Lemun kir- jasto. Siellä heitä jo odottaakin uusi ystävä: Mynämäen kirjastonaakka Wirma.
Aava (Annikki), Olavi (Topi) ja Ariol (Toko)
Herkuttelua ja pelleilyä puisessa metsässä.
Selma Annikki, Emmi, Peppiina ja Mummi suuntaavat kaikki yhdessä ret- kelle metsään. Perillä on puista ja hyytävän kylmää. Metsässä liikuskelee siilejä ja käärmeitä, eikä kylmyys haittaa niitä lainkaan. Eikä se haittaa kaveruksiakaan, tämä taitaa olla satumetsä.
On aika syödä ensimmäinen eväskattaus. Kodassa grillattu makkara mais- tuu kaikille. Masut tyytyväisinä ystävykset alkavat leikkiä hippaa ja muita leikkejä.
He saavat ilakoida ihan rauhassa, sillä metsässä ei näy ketään muuta. He leik- kivät niin kauan, että mahat alkavat murista.
Eväskorista löytyy vielä karkkia ja omenoita, mutta murinasta huolimat- ta kaikkien vatsat ovat yhä täynnä. Kaverukset keksivät, että pelleily voisi olla hauskaa, ja tekevät kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin temput, joita heidän mieliinsä juolahtaa. Hauskaa on, ja ihan hassua vielä sen lisäksi.
Retki päättyy siihen, että kaverukset syövät jäljellä olevat eväät viimeistä murua myöten. Sen pituinen se!
Jasmin (Emmi), Eemil (Mummi) ja Taika (Peppiina)
KAUNIITA SANOJA SELMA ANNIKILLE
Naakkaneiti Selma Annikkia ihan kainostutti, kun se luki Lounatuulen sanataiteilijoiden kirjeitä. Enää ei tuntunut yhtään niin haikealta kuin hetki sitten, kun sen oli yhteisten seikkailujen päätteeksi pitänyt vilkut- taa heipat ystävilleen.
Kirjeissä luki esimerkiksi:
Hei Selma Annikki,
lentelit menninkäisten huoneessa ja leikkisit barbeilla meidän kaa. Pupu ja Lauri Lepakko olivat sinun seurassasi päivällä ja yöllä.
Meillä on sinua ikävä jo nyt, kun et ole päiväko- dissa meidän kanssa.
Mistä kirjoista sinä Selma Annikki tykkäät? Tyk- käätkö naakka- tai muista eläinkirjoista?
Selma Annikki,
me haluamme antaa sinulle kauniita sanoja, ku- kan, sydämiä, piparia ja tähtiaarteen. Ja loppumat- tomasti tikkareita.
Samassa Selma Annikki päätti, että lentelisi aina silloin tällöin päiväkodin yllä ja katselisi ystäviensä touhuja. Lisäksi se muisti, että Metsämörrin arvoitus on vielä selvittämättä...
Kirjastolla nähdään ja kuullaan!
Lämmin kiitos sanataiteilijoille:
Ariol, Aava, Jasmin, Eemil, Olavi, Taika, Vilma, Sofia, Lotta, Eija ja Marianne!
JÄNNITTÄVÄ TUTKIMUSMATKA
Mynämäen kirjastonaakka Wirma Naakkasen siivenkärjissä tuntui aamulla mukavaa kihelmöintiä.
Ulkona sumu kietoutui kirjaston ympärille, kun Wirma valmistautui lennähtämään kirkolle kirjaston Inkerin, Pian ja Veeran kanssa.
Kihelmöinti oli jo levinnyt naakan sulkatupsuun ja punaiseen kukkakoristeeseen asti, kun eteiseen alkoi viimein kuulua lasten iloisia ääniä. Lastenohjaa- ja Tytti johdatti Pikkulaurin sanataiteilijat hoitajineen kirkkomaan kautta peremmälle, missä meitä kaikkia oli vastassa kirkkoherra Antti, kanttori Anna ja Hannu, joka esitteli itsensä talonmieheksi.
Pääsimme tutkimaan koko arvokkaan kulttuuri- ympäristön läpikotaisin. Oppaamme kertoivat ja näyt- tivät 700 vuotta vanhan Pyhän Laurin kirkon vaikut- tavaa historiaa ja nykypäivää kiinnostavalla tavalla.
Eikä kirjastonaakkaa jännittänyt enää edes ujon untu- van vertaa.
Kauniista kastepuusta lapset löysivät tuttuja ja lelukorista Wirmalle pehmokavereita.
Jokainen mietti minne Wirma haluaisi mennä ja mitä itse haluaa kirkossa kuvata.
Aamupäivä päätettiin kuvaten – Wirma pääsi esi- merkiksi matkaamaan laivalla Italiaan – ja jutellen siitä, mitä kaikkea yhteisellä matkallamme onkaan vielä edessä. Wirma lupasi uusille ystävilleen esitellä heti huomenna oman kotinsa ja pesänsä.
PIENI, HIENO WIRMA NAAKKANEN
Mynämäen kirjastolla oli kaikki valmiina, kun Pik- kulaurin sanataiteilijat saapuivat. Kirjaston Inkeri esit- teli Wirman komean pesän, jolla kaikki kirjastovieraat saavat leikkiä. Mutta missä ihmeessä oli Wirma?
Selvisi, että se rakastaa leikkiä piilosta ja jekkuilee aina silloin tällöin... Sanataiteilijat kuvailivat Wirmaa et- sintäkuulutukseen seuraavasti:
Kadoksissa linnunnäköinen, pieni, pörröi- nen, iloinen ja kaikin puolin hieno kirjastonaakka nimeltään Wirma Naakkanen.
Wirma tykkää lapsista, ja unelmoi lomasta ja kuuluisuudesta. Naakka haaveilee myös kirjailijan urasta ja kertoo kysyttäessä lempivärikseen sateen- kaaren yötaivaalla.
Wirma ei pidä ilkeilystä, ja kammoksuu dinosau- ruksia, haamuja ja hirviöitä.
Wirma pitää kaikista kirjaimista, leikkimisestä, pannukakusta, kimalluksesta, jonglööraamisesta – oikeastaan ihan kaikesta ja kaikista. Hänen todel- linen nimensä on Sydän-Wirma.
HITUNEN SATURNUSTA
Wirma löytyi lopulta kirjaston toisesta kerrok- sesta, missä se kahvitteli Kettu Repolaisen, Maja- va Maikin, Orava Nopean, Ruusu-kissan ja Lammas Määkkysen kanssa. Oona, Iina, Iiris, Minea ja Sulo taikoivat seurueelle lisää tarjottavaa.
Alkupalaksi on kahvia puuron ja mansikoiden kera ja alkupalan jälkipalaksi munkkeja. Kirjastotädin tervehdyksenä tarjoillaan lasagnea.
Pääruuaksi on jäätelöä makuina: supertiikeri, mansikka ja keksi. Jäätelö tarjotaan mansikka- keiton kanssa. Wirma nauttii kahvinsa mummotyyliin asetilta sokeripala nokassaan.
Jälkiruokana on jäätelöpopcornia, suolakurk- kua ja tomaattia sekä pullaa. Kaiken päälle ripotel- laan hitunen Saturnusta!
Meea, Nea ja Nooa tiesivät kertoa, että Wirmalla on synttärit! Se täytti 13 vuotta ja sai sanataiteilijoilta arkillisen piirrospaketteja. Juhlapöytään katettiin:
Alkupalaksi makaronia ja pääruuaksi musta, madoista tehty naakkakakku, joka on koristeltu Wir- man kuvalla.
Kirjastotädin tervehdys on kokonainen kala, sitten syödään hampurilaisia. Ne tarjotaan rasias- sa, joka on vanhan kirjan sisällä. Rasia aukeaa kun kirjan kannen avaa. Ja kun hampurilaisen syö, oppii lentämään! Tarjolla on myös syötäviä kyniä.
Lapsille on juomaksi mehua ja muille vieraille sekä sankarille teetä ja kahvia. Hyvää syntymäpäivää!
Halil, Ilona, Eeli ja Elli tarjoilivat Wirmalle täyttävän ja runsaan aterian.
Alkupalaksi on hernekeittoa, jota seuraa kirjas- totädin tervehdys, joka on tänään kakkukahvit.
Pääruuaksi on kalakeittoa ja puuroa, jälkiruuak- si mansikkakakkua, jäätelöä ja muffineja.
Iltapalaksi Wirma saa paahtoleipää madoilla.
Lilli, Helmi, Niilo ja Venni kaatoivat Wirman ja sen eläinkavereiden kuppeihin vettä, kahvia, mehua ja teetä, ja kertoivat että ne syövät matoja, ruohoa, jäätelöä, sipsejä ja marjoja. Ystävyksille suunniteltiin seuraavan päivän ateriakokonaisuus.
Aamupalaksi on mustikoita, puuroa, banaania ja kauramaitoa sekä kahvia. Jälkkäriksi tarjoillaan lettuja ja pannukakkua.
Kirjastotädin tervehdyksenä nautitaan levykir- joja ja peruskirjoja, jotka on tehty paperista. Niiden kanssa juodaan pepsiä, jaffaa ja cokista.
Pääruokana on hernekeittoa, jonka joukossa on porkkanoita, makaronia, nakkeja ja kinkkukiu- sausta. Jälkiruokana syödään terävä kynäkakku, jon- ka päällä on naakan kuva.
Wirman mielikuvitusmasu oli ihan täynnä, kun se lähti sanataiteilijoiden kanssa päiväkodille. Hmm, mitäköhän päiväkodilla on lounaaksi, Wirma tuumi ja melkein nukahti repun keinuntaan.
“Huomiseen!”
Löydätkö kuvasta Wirman?
Vinkki: saatat tarvita siihen suurennuslasin.
NAAKKANA OLEMISESTA
Viimeinen yhteinen aamupäivä alkoi sadulla, jo- hon kaikki keskittyivät niin, etteivät huomanneet lain- kaan Wirman katoamistemppua.
Piileskelijä löytyi lopulta runohuoneesta, missä se tutki loppusaduksi luettavan kirjan kantta. Wirmalla oli mielessään ihan tietty yökyläilyaiheinen opus, niin hauskaa sillä oli ollut Pikkulaurin päiväkodissa! Seura- naan Wirmalla oli kirjaston upouusi asukas, joka sai sanataiteilijoilta nimen Hippu Hiironen.
Sanataidepajoissa syntyi runoja naakkuudesta.
Wirma oli kirjoittanut lapsille runon siitä, mitä hän teki- si jos olisi viisivuotias päiväkotilainen.
Jos oisin viisi, hyppisin villisti lätäköstä toiseen, ryhtyisin puuhaan monenmoiseen.
Jos oisin viisi, maalaisin kukkapenkin ja lihansyöjäkasvin,
ja oisin Suomen viisain ja vahvin.
Jos viisi oisin.
Wirma
Kirjastonaakka sai sanataiteilijoilta vastalahjaksi monta hienoa runoa.
Jos oisin naakka, herkuttelisin madoilla multaisen maan,
ruohoakin maistaisin.
Jos oisin naakka, söisin kaikki Suomen kukat, kattoon lentäisin.
Jos naakka oisin.
Jos oisin naakka, mökilleni liitelisin ja siemeniä hotkisin.
Jos oisin naakka, Wirmaa seuraisin, sen kanssa piirtelisin,
mukava naakka oisin.
Oi, jospa naakka olla voisin.
Venni, Nuutti, Niilo, Lilli ja Helmi
Jos oisin naakka, ryhtyisin naakkapesää tekemään,
siellä nukkuisin ja siniseen runotaloon herättyäni lentäisin.
Jos oisin naakka, 11-purjeisen runomerirosvolaivan rakentaisin,
purjeiden väliin näkymättömän merirosvon laittaisin.
Jos naakka oisin.
Okko, Nooa ja Ilona
Jos oisin naakka, mä muiden naakkojen kanssa lentäisin, heitä pussaisin.
Jos oisin naakka, oisin hassu, naakkapelle oisin.
Pelletemput kuvaisin ja temppukirjan kirjoittaisin.
Jos mä naakka oisin.
Sulo, Oona, Minea ja Iina
Jos oisin naakka, oisin Wirma-naakka, ja kaverini oisi Konstaapeli Harakka.
Jos oisin naakka, oisin Wirma-myrsky, lapsia pyörteissäni hauskuuttaisin.
Jos naakka oisin.
Halil, Meea, Nea ja Elli
Lämmin kiitos sanataiteilijoille:
Lilli, Helmi, Venni, Nuutti, Niilo,
Ilona, Okko, Nooa, Iina, Minea, Oona, Sulo, Halil, Meea, Nea, Elli, Iiris, Eeli ja Tellu
PENSSELIKAVEREIDEN MATKASSA
Seuraavaksi sanataiteilijat kuljettivat meidät huimiin seikkailuihin Wirman ja itse askartelemiensa pensselikavereiden kanssa.
Olipa kerran Wirma Naakkanen ja pensselikaverit Arttu, Emilia, Roosa ja Helmi. Eräänä tuulisena ja synkkänä kesäyönä he päättävät lähteä hauskalle metsäretkelle.
Metsässä näyttää ja tuntuu oikein mukavalta ja pimeältä, puita on paljon.
Ensimmäiseksi ystävykset kohtavat punaisen tarhakäärmeen ja sinivihreän kyykäärmeen. Äkkiä aurinko alkaa paistaa toisella puolella metsää, toisella puo- len on edelleen synkkää.
Ystävykset päättävät syödä eväitä. Mukaan on pakattu omenaa, päärynää, leipää ja lanttua. Myös käärmeille tarjotaan. Kaikkialla kasvaa makeita mansikoi- ta ja mustikoita.
Wirma pitää erikoista ääntä syödessään – vai onko se sittenkään Wirma?
Paikalle tulee oranssi, valtavan suuri karhu. Ääni tulee sen tassuista! Sen jäljissä kulkee pieni pinkki ja iso ruskea susi. Taivaalla lentää varis – ja mitä ihmettä! Jät- timäinen käärme!
Äkkiä sää muuttuu kylmäksi, tosi kylmäksi. Kaikki eläimet kokoontuvat yh- teen. Paikalle saapuu myös Artun ystävä herra Paavo, liskoja, sisiliskoja, leijona, tiikeri ja harakka.
Alkaa sataa, eväätkin loppuvat. Kaverukset päättävät syödä punaisen käär- meen. Kurjaa käärmeelle!
Sen pituinen se.
Halil (Arttu), Meea (Emilia), Nea (Helmi) ja Elli (Roosa)
Tässä tarinassa ollaan telttaretkellä appelsiinimehupuron kupeessa.
Olipa kerran pensselikaverit Lumi, Pepperooni, Venni ja Niilo. Eräänä au- rinkoisena päivänä kun pilvenhattarat lipuvat taivaalla, ne päättävät lähteä metsäretkelle.
Retki alkaa eväshetkellä. Kaikki nauttivat välipalakeksejä ja pillimehua, pait- si Lumi, joka ei juo mehua lainkaan. Metsässä ei ole ketään muuta kuin he.
Alkaa sataa, mutta onneksi ystävykset ovat huomanneet oranssin tilavan teltan, joka on täynnä hyödyllisiä tarvikkeita. He istuvat makuupussien päällä sa- teen ropistessa teltan kattoon, ja päättävät siinä samassa yöpyä teltassa. Tulee yö ja kaikki saavat unta ja nukkuvat tosi hyvin.
Aamulla retkiseurueeseen liittyy pensselikaveri Onni, joka käyttää aina vih- reitä vaatteita, sillä vihreä on sen lempiväri. Onni tutustuu muihin, ja he päättävät viettää vielä toisenkin yön metsässä.
Ystävykset nukkuvat taas oikein makeasti puron solistessa teltan vieritse.
Aamulla kirjastonaakka Wirma tulee kylään telttaan. Kaverukset syövät yhteisen aamiaisen, jonka kanssa juodaan kahvia ja vettä, jota he ottavat ohi virtaavasta purosta. Vesi on raikasta ja hyvää. Kaikki pitävät siitä, paitsi Onni.
Se löytää teltan vierestä toisen, keltaisena virtaavan puron. Onni maistaa purosta – nam, sehän on appelsiinimehupuro.
Sen pituinen se!
Helmi (Lumi), Lilli (Pepperooni), Venni (Venni), Nuutti (Onni) ja Niilo (Niilo)
Punaisia, loistavia rubiineja ja koodikieltä.
Olipa kerran pensselikaverit Frans, Wirmo, Vivia ja Lilja, jotka löytävät metsäretkellä hylätyn kaivoksen, ja päättävät muuttaa sinne asumaan.
Kun he astuvat sisään kaivokseen, he näkevät kaivoskärryjä, skorpioneja, tarantuloja ja vanhoja työkaluja. Onneksi siellä on myös huonekaluja ja sänkyjä, ettei sankareidemme tarvitse nukkua rojujen päällä. Hyönteissuojat pitävät skor- pionit ja tarantulat pois sängyistä – olisi aikaa hurjaa jakaa peti niiden kanssa.
Kaverukset alkavat tutkia kaivosta. He löytävät sen seiniltä samanlaista koo- dikieltä kuin Mynämäen kirjaston runohuoneen painavassa, ruskeassa verhos- sa. Ja niin paljastuu salakäytävä, joka johtaa kultakaivokseen. Kaivoksen seinät loistavat punaisina rubiineista ja raudasta. Kaikkialla on timantteja ja kultaa.
Paikalle saapuu myös tutkijoita ja arkeologeja. Myös Wirma saapuu paikalle ja pystyttää luolan kattoon mukanaan tuoman oksan, se haluaa nukkua siellä aina!
Kaikki jäävät asumaan kaivokseen. Onneksi he ovat varustautuneet hyvin, nimittäin toisin kuin karhut, leijonat, pantterit ja tiikerit, tarvitsevat he vaatteita pysyäkseen lämpinä. Eikä ole kiva juttu, jos bokserit vilkkuu koko ajan.
Linnut, jotka tarvitsevat lämpöä, lentävät Afrikkaan. Onneksi Wirmalla on pehmoinen ja lämpöinen turkki, se ei tarvitse vaatteita tai peittoja talvellakaan.
Luolan uudet asukkaat ovat varautuneet myös hyönteis- ja vastamyrkyin.
Leppäkerttuja he eivät tienkään myrkytä, vain vaarallisia hyönteisiä vastaan pitää suojautua.
Kaivoksen ulkopuolella metsässä käyskentelee peuroja, joita kaikki saavat silittää. Se tuntuu samalta kuin hevosta paijaisi. Kivalta.
Mutta voivatko pienet linnut, saati pensselit ratsastaa peuroilla? Kas siinäpä hassu kysymys! Sen pituinen se!
Oona (Vivia), Minea (Lilja), Sulo (Wirmo) ja Iina (Frans)
Tällä retkellä kohdataan ja saadaan uusia ystäviä.
Olipa kerran pensselikaverit Keinu, Aleksandra ja Okko sekä kirjastonaakka Wirma Naakkanen. He lähtevät eväsretkelle puistoon. Siellä on kaunista ja au- rinkoista.
Mukana on keksiä, suklaata ja matoja, kaikkea syödään hyvällä ruokahalulla.
Wirma maistaa matoja, joita löytyy viereisestä metsästä, mutta päättää kuitenkin syödä ihan omia matoja, joita se on ottanut mukaan.
Sitten leikitään Harakka lentää -leikkiä ja lennetään ympäri metsää. Metsässä on mustia panttereita, joilla on keltaiset raidat. Pensselikaveri Okko löytää jät- tipuupistäisen ja pistää sen poskeensa.
Kaverukset jatkavat retkeilyä. Yön koittaessa he saapuvat viidakkoon, pys- tyttävät teltan ja käyvät nukkumaan. He kuitenkin heräävät karjaisuun – leijona yrittää syödä heidät! Huh, väärä hälytys, leijona on kiltti. Se nukkuu teltan vie- ressä, kun muut jatkavat uniaan teltassa.
Aamulla Okko herää ensimmäisenä ja kohta jo pakkaa telttaa auton takapen- kille. Sinne kiipeää myös leijona pentunsa kanssa. He ajavat viidakon läpi rannalle ja menevät yhdessä uimaan. Okko kiipeää puun latvaan tähystämään, näkyisikö jossain pensselikauppoja. Kyllä vain. Se ostaa lisää pensseleitä ja maalaa, ja niin syntyy uusi pensselikaveri: etunimi Kultamies, toinen nimi Liitu, sukunimi Kynä.
Wirma lentää paikalle ja ottaa kaikki pensselikaverit kyytiin. On aika palata kotiin uuden ystävän kanssa.
Nooa (Keinu), Ilona (Aleksandra) ja Okko (Okko)
KAUNIITA SANOJA WIRMALLE
Ystävyys on yksi arvokkaimmista asioista koko maailmassa. Sanataiteilijat kir- joittivat ystävälleen Wirmalle kirjeitä ja piirsivät kuvia, joita se voi laittaa kirjaston seinille. Niissä luki esimerkiksi:
Hyvästi pikku Naakkanen! Tykkäämme sinusta. On ollut kivaa etsiä sinua, kivaa oli myös kun tulit päiväkotiimme. Sinua voi lennättää kädessä ja laittaa petiin – kaikki yhteiset leikit on olleet mukavia. Olet ihanan pehmoinen.
Hauskinta oli että oli paljon kavereita – ja sellainen naakkakaveri, joka on sisäsiisti. Askartelu, pensselikaverit ja lukeminen oli parasta.
Onneksi muistamme sinut Wirma näistä merkeistä. Haluaisimme joskus taas askarrella kanssasi. Toivottavasti tapaamme pian ja voimme leikkiä piilosta!
Piirroksissa oli Wirmalle esimerkiksi hampurilaisen tuoksuinen kukkakimppu, kukkakimppu sademyrskyssä, sydämiä ja tuulta, poliisimonsteri, asuntovaunu jolla lähteä ajelemaan sekä ikioma kellari ja luola. Kyllä Wirman nyt kelpaa!
Kuvia matkan varrelta
Ja niin on tullut päätökseen yhteinen matkamme tämän kirjan sivuilla.
Kirjaston yksi tärkeä tehtävä on toimia oppi- misympäristönä, joka tukee lasten luontaista uteliai- suutta, ohjaa leikkiin, tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen.
Kirjastonaakat houkuttivat, innostivat ja kannus- tivat viisivuotiaita tutkimaan ympäristöä ja tuottamaan tekstiä ja kuvaa. Myös kaikki aikuiset kuvasivat. Las- ten spontaania iloa, intoa, aktiivisuutta ja luovuutta ei voi kuin ihailla. Mielikuvitus on ehtymätön luovuuden aarrearkku.
Hienoa työtä sanataiteilijat! Sata lentosuukkoa ja kirjastonaakkamerkki!
