Kaikilla ajankohtaisesti tärkeillä ongelmil-la näyttää olevan yksi yhteinen piirre.
Jos jotakin niistä kirjoitetaan, ne herät-tävät julkisen keskustelun. Näin on ta-pahtunut myös yhteiskuntapoliittisen pää-töksenteon tueksi ja kontrolloimiseksi suo-ritettavan tutkimuksen kohdalla. Viime kevättalvella julkisuuteen saatettu sosiaali-tutkimuskomitean mietintö on saanut aikaan varsin mielenkiintoisen keskustelun yhdestä polttavasta yhteiskunnallisesta on-gelmastamme. Osittain tämä keskustelu on kohdistunut yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa tarvittavan tutkimuksen yleiseen tarkasteluun, osittain siihen rat-kaisuun, jota sosiaalitutkimuskomitea on ehdottanut toteutettavaksi. Mietinnön laa-tijan, näkökulmasta katsoen molempien esilletuloa on pidettävä ilahduttavana asiana, sillä julkinen debatti pystyy miltei aina tuomaan esiin joitakin ongelman kannalta. tärkeitä näkökohtia.
Mitä tutkimuksen yleisestä' tarpeesta käytyyn keskusteluun tulee, ,.se näyttää harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta liik~
kllvan yksimielisyyden merkeissä:~ Nykyis-tä laajapohjaisemman ja tehokkaamman,
tapausten selvittämiseksi voidaan asunto-tutkimukseen erikoistuneeseen laitokseen helposti kiinnittää alan työvoimaa.
Asuntotutkimukseen on maassamme kiinnitetty aivan riittämättömästi huo-miota. Tämän vuoksi katsoisinkin tutki-muspanoksen lisäämisen olevan' varsin tarpeellista, ei kuitenkaan uusia tutkimus~
elimiä perustamalla vaan nykyisten lai.,.
tosten kapasiteetia lisäämällä.
tutkimuksen tarvetta korostetaan kaikissa puheenvuoroissa, ja esiintyvät erimielisyy-det liittyvätkin oikeastaan vain toisarvoi-siin - vaikkei suinkaan merkityksettö-miin - seikkoihin. Yhtäältä nämä näyt-tävät olevan terminologisia, toisaalta eri-laisten organisatodsten ratkaisujen keski-näistä paremmuutta koskevia käsityseroja.
Termien erilaista käyttöä koskevat erot näyttävät olevan pääpiirteissään . yhtey-dessä siihen, sattuuko kirjoittaja olemaan enemmän kansantaloudellisesti vai sosio-logisesti orientoitunut. Erityisesti näyttä-vät termit sosiaalinen ja sosiaalitutkimus tuottavan erimielisyyksiä. Sosiologisesti' orientoituneet kirjoittajat tuntuvat ko-mitean tavoin ymmärtävän sosiaaliset ongelmat mahdollisimman laajoina, ylei-sinä yhteiskunnallisina ongelmina, joista esimerkiksi taloudelliset ongelniat ·muo ..
dostavat vain yhden, joskin erittäin tär-keän osan.1 Useimmille kansantaloudelli-sesti orientoituneille kirjoittajille. sosiaali~
nen näyttää merkitsevän paljon suppeam-paa' asiaa, kun taas taloudellinen toiminta
1. M ffi. ERIK ALLARDT , OLAVI RIIHINEN.
käsitetään jollakiri lailla yleisluontdsem.;
maksija hallitsevaksi.2 Erityisesti näyttää tämä ajattelu olevan ominaista GÖSTA MIcKwrrzille, jonka puheenvuorossa pai-nokkaasti korostetaan taloudellisen tutki-muksen yleisl~onteisuutta ja jossa sosiaali-tutkimus hämmästyttävästi typistetään so~
siaalihuoltotutkimukseksi. 3 Mickwitzin asiallisen yleisesityksen jälkeen ei voi odottaa, että. fypistys johtuisi pelkästään siitä rajoittuneisuudesta, jonka Mickwitz väittää olevan ominaista tietynlaisen kou-lutuksen saaneelle tutkijalle, vaan että se on yhteydessä onnettomasti tulkittuun terniinologiaan. Kun komitean käyttämä termi sosiaalitutkimus eli toisin ilmaistuna yhteiskunnan tutkimus on hänen käsissään muuntunutepämääräiseksi sosiaalipoliitti-seksi tai. suppeimmillaan sosiaalihuolto~
tutkimukseksi, se ei ole voinut olla aiheut-tamatta myös muita - tahattomia tai tahallisia - väärintulkiritoja komitean tavoitteista. Merkillisimpiä näistä on eh-dottomasti se käsitys, että taloudellinen ja tilastollinen asiantuntemus olisi suun-nitelmassa pyritty sivuuttama~'n jonkin
»sosiaalipoliittisen» asiantuntemuksen hy-väksi. Mikäli tällaiseen tulkintaan päädy-tään, sen täytyy johtua joko puhtaasta väärinkäsityksestä tai tahallisesta vääris-telystä. Mietinnön kirjoittajalle sosiaaliset ongelmat ovat yhteiskunnallisia ongelmia, joiden selvittämiseen tarvitaan paitsi mie-tinnössä erityisesti korostettuä sosiologista asiantuntemusta myös runsaasti kansan-taloustieteellistä, tilastotieteillistä, psykologista, lääketieteellistä, matemaattista, vciltio-opillista
2. Mm. PEKKA KUUSI, GösTA MICKWITZ.
3. GÖSTAMICKWITZ Valtion harjoittaman sosiaali-poliittisen ja kansantaloudellisen tutkimuksen organisaa-.
tiosta, Kansantaloudellinen Aikakauskirja .1964, Nide 3, s. 168-171.
KESKUSTELUA 281
jne. asiantuntemusta. Minkään nimen-omaisen. tieteenhaaran omien keinojen varassa ei suunnitelmaan sisältyviin ta~
voitteisiin päästä. Elintasotutkiinus vaatii sekä kansantaloudellista että sosiologista asiantuntemusta, työvoimatutkimus, asun-totutkimusjne. samoin: Näihin tavoitteisiin on mietinnössä myös selvästi pyritty, ja sen luonteiseksi ovat useat mietinnöstä kantansa esittäneet kirjoittajat, kuten ERIK ALLARDT, OLAVI RIIHINEN ja KAUKO SIPPONEN komitean suorittaman työn myös tulkinneet.
Toinen merkillinen seikka, joka monien talousmiesten muttei sosiologien puheen~
vuoroja näyttää sävyttävän, on käsitys, että komitea Jättäessään mm. taloudel-lisen ohjelmoinnin suunnitellun laitok~
sen ulkopuolelle on pyrkinyt luomaari jonkinlaisen »sosiaalipoliittisen unelma-tehtaan» ja samalla epäreaalisesti syrjäyt-tänyt kansantaloustieteen suunnitelmis.,.
saan. On sangen valitettavaa, jos mietintö todella jättää kansantaloudellisesti· orien-toituneelle lukijalle tällaisen kuvan, sillä siihen ei missään tapauksessa ole pyritty.
Vaikka komitea ei ole tehnytkään mitään yksityiskohtaista ehdotusta tiettyjeri talou-dellisten ongelmien tu tkimiseksi, se on kuitenkin täsmällisesti korostanut tällaisen tutkimuksen tärkeyttä ja tutkimusta kos-kevan järjestelyn kiireellisyyttä.4 Kuinka järkevästi komitea on menetellyt jättäes:"
sään täinänosan tutkimuksen suunnit-telusta kansantalousmiesten itsensä suori.,.
tettavaksi, on tietysti kokonaan toinen:
asia. Tässä yhteydessä siihen ei liene tar ... ' peen etsiä vastausta.
Mitä taas Mickwitzin pelkoon sosiaa,li·"
4. Sos,iaalitutkiinuskomitean mietintö. Komitean-mietiY{tö .1964:A 3, s. ,25:
282 KESKUSTELUA
poliittisesta unelma tehtaasta tulee, on väärinkäsitys myös sillä kohdalla ilmeinen.
Ensinnäkin komitea on tehnyt ehdotuksen tutkimuslaitoksen perustamisesta, ei sosiaali-enempää kuin muutakaan politiikkaa har-joittavasta elimestä. Toiseksi asiasta käyty keskustelu näyttää selvästi osoittavan, että ainakin muiden kuin korostuneesti talou-dellisten ongelmien tutkiminen olisi ilman tällaista sosiologisesti orientoitunutta suunnitelmaa jäänyt kokonaan vaille sitä huomiota, jonka se ehdottomasti näyttää ansaitsevan. Kun sellainenkin asiantun-tija kuin PEKKA KUUSI arvostelee tehtyä ehdotusta ylimitoituksesta, ei voi päätyä muuhun kuin että I<uusi ei ole riittävästi perehtynyt taloudellisten ongelmien ulko-puolelle jäävien sosiaalisten ongelmien laajuuteen ja tärkeyteen. Esimerkiksi maassamme nykyisin suoritettavaan alko-holitutkimukseen verrattuna tehty ehdo-tus on suhteellisesti paljon vaatimatto-mampi, eikä alkoholitutkimuskaan - ei ainakaan sivustakatsojasta - näytä yli-mitoitetulta. Vielä vähemmän voisi uskoa, että ne tulokset, joita alkoholitutkimuksen yhteydessä on saavutettu, olisivat anta-neet Kuuselle aiheen epäillä suunnitel-maan sisältyvän sosiaalitutkimuksen epä-tarkoituksenmukaisuutta.
Väistämättömästi päädytäänkin päin-vastaiseen käsitykseen ehdotuksen laajuu-desta kuin Kuusi. Se on pikemminkin liian suppea kuin liian laaja, vaikka korostu-neesti taloudelliset ongelmat ovat jääneet-kin sen ulkopuolelle ja korostuneesti ta-loudellinen tutkimus toisen suunnitelman puitteissa toteutettavaksi. Käsitykseni mu-kaan ehdotukseen olisi pitänyt sijoittaa eksplisiitisti ilmaisten - nyt ne sisältyvät vain implisiitisti ~ ainakin koulutuksen, hallinnon (siihen sisällytettynä päätöksen-·
teko) ja politii~an tutkimus. Osana yleis-luonteisempaa sosiaalitutkimusta ne olisi-vat vain vähäisin .ehdotusta koskevin muutoksin edelleenkin suunnitelmaan sovitettavissa.
Edellä esitettyihin tieteenhaarojen vä-lisiin eroavuuksiin näyttävät paljolti kyt ..
keytyvän myös komitean tekemän ehdo-tuksen toteuttamista koskevat erimielisyy-det .. Sosiologisesti orientoituneet kirjoit-tajat näkevät ehdotuksen kaipaavan kii-.
reellistä toteuttamista, monet kansanta-loudellisesti orientoituneet henkilöt vaati-vat suunnitelman perusteellista tarkista-mista ja ratkaisun viivyttämistä.Ko-konaisvaltaista yhteiskuntapolitiikkaa kai-kissa 'yhteyksissä korostava sosiaalipolii-tikko Pekka Kuusi näyttää erityisesti ole-van vakuuttunut suunnitelman epäkyp-syydestä.5 Yhtä selvästi ei ilmene, mitkä ovat Kuusen perusteet, miksi s~unnitelma
on epäkypsä. Kansantaloudellisessa Aika-kauskirjassa julkaistussa puheenvuorossa Kuusi tosin tuo esiin suunnitelmassa liian vähän k<;?rostetun kokonaisvaltaisuuden, mutta its~" avainsana kokonaisvaltaisuus jää epäselväksi. Missään Kuusi ei ole yksityis-kohtaisesti osoittanut, mitä hän kokonais ...
valtaisuudellaan täsmällisesti tarkoittaa.
Nyt vain näyttää -siltä, että tutkimuksen yksinomainen tehtävä on Kuusen mielestä joidenkin selvästi määrättyjen
kokona}s-valtaisten poliittisten ta voitteiden palve-leminen. Tähän viittaa erityisesti hyvin-vointi-ideologiaa koskeva kirjoitus Yhteis-kuntasuunnittelu-kirjassa. 6
Jos valtio olisi liikeyritys, niin kuin Kuusi näyttää edellyttävän, ja sen
yksin-5. Kansantaloudellinen Aikakauskirja 1964, Nide 3, s. 175.
6. PEKKA KUUSI Hyvinvointivaltion. ideologia.;.
Yhteiskuntasuunnittelu 1963,s., 129 ..
omaisena tavoitteena olisi yksimielisesti määritellyn voiton saavuttaminen, olisi myös ilmeistä, että tutkimus voitaisiin todella rajoittaa vain määrättyjen poliit-tisten tavoitteiden p'alvelemiseen. Ei kui-tenkaan ple itsestään selvää, että demo-kraattinen yhteiskunta on todella tällai-nen. Jossakin muodossa olevaan »voit-toon» ihmisyhteisö ilmeisesti kyllä pyrkii, mutta mitä tämä voitto kulloisessakin ti-lanteessa ja yhteiskunnan eri osissa on, ei luultavasti ole yhtä yksinkertaisin ter-mein ilmaistavissa kuin liikeyrityksen ta-voitteet tavallisesti ovat.
Edellä oleva ei tietenkään tahdo pienim-mässäkään määrin kiistää sitä tosiasiaa, että millä tahansa yhteiskunnalla - myös demokraattisella - on tietysti myös jouk-ko yhteisesti hyväksyttyjä tärkeitä tavoit-teita, joiden toteuttamiseksi tutkijoiden selvityksiä kipeästi tarvitaan. Pyrkimyk-senä on vain kiinnittää huomiota siihen, että tämän lisäksi on jokaisessa yhteiskun-nassa myös suuri joukko muita polttavia sosiaalisia ongelmia, joiden selvittäminen on tärkeä tehtävä sekä demokraattisesti hallitun yhteiskunnan että erityisesti siinä elävien ihmisten näkökulmasta. Aina. on olemassa paljon sellaisia ongelmia, joita päätöksentekijät - taitavimmatkaan -eivät pysty tärkeiksi ongelmiksi osoitta-maan tai heillä ei ole halua siihen, puhu-mattakaan siitä, että he kykenisivät esittä-mään täsmennettyjä tehtäviä näitä on-gelmia koskevien tutkimuspalvelusten suo-rittamisesta.
Totalitäärisessä yhteiskunnassa, jossa tavoitteet määräytyvät yksioikoisesti yl-häältä käsin, tilanne on tietenkin toinen.
-Sosiaalitutkimuskin suunnitellaan - ja saattaa olla, että se niiden edellytysten vallitessa on myös tarkoituksenmukaista
KESKUSTELUA 283
- pelkästään poliittisen vallankäyttäjän käsikassaraksi. Tutkimustulokset, joita niissä olosuhteissa on saavutettu, eivät demokraattisen yhteiskunnan näkökul-masta ole kuitenkaan erityisen rohkaisevia.
Samalla tavoin ovat myös ne demo-kraattisten yhteiskuntien sosiaalitutkimus-laitokset, joiden yksinomaisena tehtävänä on toimia päätöksentekijöiden apureina, jättäneet liian paljon toivomisen varaa.
Demokraattinen yhteiskuntapolitiikka tarvitsee tietoja ei vain ennalta määrät-tyjen tavoitteiden rationaalista toteutta-mista vaan myös päätöksenteon kontrol~
lia varten. Olkoon se päätöksentekijästä kuinka epämiellyttävää tahansa, demok-raattisessa yhteiskunnassa on tehtävä myös sellaisia tutkimuksia,joissa sekä päätöksen-teossa käytetyt keinot että itse päämäärät joutuvat kriittisen analyysin kohteiksi. Tä--män komitean mietintöön sisältyvän ajat-telun on selvästi oivaltanut mm. sosiologi Erik Allardt, joka ei ole osoittanut vain
»kokonaisvaltaisten» tarpeiden ulkopuo-lella olevia mahdollisuuksia, vaan on sa-malla asettanut kyseenalaiseksi sen, onko Kuusen ajama »kokonaisvaltaisuus»-idea edes tehokkain ratkaisu tutkimusongel-maan.
Kuusen kokonaisvaltaisen periaaterat-kaisun rinnalla on Gösta Mickwitz ehdot-tanut - ilmeisesti kuitenkin eri näkökul-masta asiaa tarkastellen kuin,Kuusi-käy-tännöllisen kokonaisratkaisun, joka perus-tuisi sosiaalitutkimuskomitean tekemän ehdotuksen, talousohjelmakomitean teke-män yleistaloudellista tutkimuslaitosta kos-kevan ehdotuksen ja Tilastollisessa pää-toimistossa suoritettavien tilastojen ko-koamisen ja valmistamisen yhdistä-miseen. Kun asiaa koskevat perustelut ovat jääneet varsin vähäisiksi, on
kannan-284 KESKUSTELUA
otto Mickwiizin ehdotukseen suhteellisen vaikeaa. Ensi kuulemalta kuitenkin suu'::
resti hämmästyttää jo pelkästään se, että Mickwitz asettaa tutkimuslaitoksen ihan-teeksi merkantilististaRuotsin valtakun-taa·· varten 1700-luvun alkupuoliskolla perustetun taulustolaitoksen, vaikka ne tutkimustarpeet, joita nyt pyritään tyy-dyttämään, kohdistuvat 1900-luvun jälki-puoliskon differentioituneeseen suomalai-seen yhteiskuntaan. Toiseksi ehdotuksen toteuttaminen merkitsisi todella mam-muttimaisen laitoksen muodostamista, mi-käli kaikki tarpeellinen tutkimus pyrittäi-siiri siihen mahduttamaan. Kovin tarkoi-tuksenmukaiselta tällainen tilastolaitoksen paisuttaminen ei näytä myöskään sen ta-kia, että tämän hetken tutkimus tarpeet eivät kohdistu ensisijaisesti tilastojen ko-koamiseen ja valmistamiseen vaan tutki':' musaineistojen - myös tilastojen - ana-lysointiin. Tätä tehtävää varten olis!
ehkä järkevämpää päätyä juuri komitean ehdottamaan varsinaiseen tutkimuslaitok-seen, jossa analyysien suorittamiseen tar-vittava työrauha olisi rutiinitilastojen ko-koamisen puuttuessa paremmin turvattu.
Komitean kannasta poiketen näyttäisi myös tarkoituksenmukaiselta, että kaikki uuteen tutkimuslaitokseen suunnitellut ti-lastot - elinkustartnusindeksilaskelmat mukaan luettuina - siirrettäisiin tilastoin.:
tiin erikoistuneeseen Tilastolliseen pää-toimistoon.
Vaikka henkilökohtaisesti pidärikin erit-täin arvokkaana' asiana sitä,että mahdol-lisimman 'monet tärkeät näkökohdat
tule-vat tutkimuslaitosten' suurmittelussa hlio'"
mioon otetuiksi, en ole täysin voinut yhtyä enempää Kuusen kuin Mickwitzinkään esittämiin puheenvuoroihin, joissa sosiaali':' tutkimuskomitean suunnitelman toteutta-mista tahdotaan" viivästyttää. Mikäli hei.:
dän suunnitelmiinsa sisältyy ehdotuksen toteuttamisen kannalta tärkeitä näkökoh'"
tia, ne on mahdollista ottaa huomioon var-sin vähin k6rjaukvar-sin joko suunnitelman to.:
teuttamisvaiheessa tai myöhemmin. Tällä hetkellä kaikkien yhteiseksi tavoitteeksi hyväksymä tutkimuksen tehostaminen ei siedä aikailuja, ei ainakaan sellaisia, jotka pääasiassa näyttävät olevan kiinni tieteen-haarojen välisistä erimielisyyksistä. Mikäli reaalista ratkaisua tutkimuksen käynnistä-miseksi todella halutaan, toteutettakoon nyt tehty suunnitelma kiireelJisesti joko sellaisenaan tai korjattuna niiltä osin, joilta se kipeimmin korjausta kaipaa.
Mikäli taas lisäratkaisut tai koordinoinnit' osoittautuvat myöhemmin tarpeellisiksi~
niiden' suorittamiseen on aina olemassa mahdollisuuksia. Tuskin mitään »koko.:
naisvaltaistakaan» ratkaisua voidaan tehdä lopulliseksi.
Ehdottomasti epäkypsintä tässä vaihees':"
sa' olisi jäädä vuosikausiksi riitelemään' siitä, mihin tämä tai tuo tutkimus olisi sijoitettava, sillä se ei ainakaan ole rat..:.
kaisu pääorigelmaan, tutkimustarpeen tyy.:·
dyttämiseen. Kansantalousmies OLAVI NIITAMon asialliseen kannanottoon viita~'
ten: » ... aivoresursseja on niin niukalti;
ettei ole varaa vuosikausien erimielisyyk-siin 'tutkimustyön anatomiasta.»