TAULUKKO 4 Kuorolaulun hyvinvointi- ja osallisuusvaikutuksista
5.1 Osallisuuden käsite kuorolaulun hyvinvointivaikutusten
Osatutkimuksessa 3 käsittelin laulamisen, hyvinvoinnin ja osallisuuden välisiä suhteita. STTEP-musiikkikoulututkimuksestani (ks. luku 3.3) kummunnut osal-lisuuden käsite houkutteli tarkastelemaan vastaavia havaintoja liittyen laulami-seen ja erityisesti kuorolauluun. Päämääränäni oli ymmärtää syvemmin meka-nismeja positiivisten vaikutusten takana, jotta voisin jatkossa pohtia jäsennetym-min, kuinka soveltaa tietoa käytännön kuoronjohtotyössä. Päädyinkin kartoitta-maan ensin yleisemmin, minkälaisista näkökulmista laulamisen ja kuorolaulun hyvinvointivaikutuksia on tutkittu, jäsentämään yksittäiset tulokset osallisuus-käsitteen osatekijöiden mukaisesti (Kuvio 2; Artikkeli 3) ja analysoimaan sen jäl-keen tutkimustulosten soveltamista kuoronjohtotyössä (Artikkeli 4).
”Having” -osallisuuden osatekijän (Kuvio 2) kuvaukseen kartoitin tutki-muksia, jotka avaisivat näkökulmia mahdollisuuksiin vaikuttaa positiivisesti ter-veyteen, turvallisuuteen, hyvinvointiin, toimeentuloon tai kulttuuriseen pää-omaan laulun keinoin. Terveyteen liittyvissä kuorotutkimuksissa korostui näkö-kulmana psyykkinen terveys, mutta laulajat olivat raportoineet myös fyysisen terveyden kohentumista (ks. esim. Johnson ym. 2017). Lauluryhmätoiminnan on esimerkiksi todettu nopeuttavan äitien toipumista synnytyksen jälkeisestä ma-sennuksesta (Fancourt & Perkins 2018) sekä sosiaalisten siteitten syntymistä ja läheisyyden tunnun kasvua (Pearce ym. 2015). Kuorolaulajat itse ovat raportoi-neet kokemuksista, joiden mukaan kuorolaulu on auttanut verenpainevaivoihin, lihasjännitykseen, kipuun ja hengityselinsairauksiin, kuten astmaan sekä ahdis-tukseen ja mielialaoireisiin. Lisäksi heidän mukaansa merkittävää on ollut har-rastuksesta saatava yhteenkuuluvuuden tunne, kognitiivinen stimulaatio ja hen-gelliset kokemukset (Moss, Lynch & O’Donoghue 2018, 164-165). Naiskuorolau-lajiin keskittyneessä tutkimuksessa harrastajat kertoivat pitävänsä merkittävänä harrastuksen tuomaa yhteyden kokemusta, lisääntynyttä itsetietoisuutta, ahdis-tuksen vähenemistä sekä positiivista vaikutusta hengitykseen, muistiin, rentou-tumiseen, kivun lievitykseen, energiatasojen säätelyyn ja mielialaan (Batt-Raw-den & Andersen 2020, 143).
Fancourt, Aufegger ja Williamon (2015) havaitsivat syljestä tehtyjen mit-tausten avulla stressihormonitasojen laskevan kuorolaulun myötä, mikäli ky-seessä ei ole paineistettu konserttitilanne. Samankaltaisiin tuloksiin tulivat Kee-ler, Roth, Neuser, Spitsbergen, Waters ja Vianney (2015) lauluyhtyettä koske-vassa tutkimuksessaan: laulajien stressistä kertova ACTH-hormonitaso laski lau-lun aikana ja he raportoivat sosiaalisen flown kokemuksista. Oksitosiinitasot, jotka kertovat liittymisen kokemuksista, heillä kohosivat improvisoidun osuu-den aikana, mutta laskivat hieman ennakolta harjoiteltua musiikkia esittäessä (emt. 7). Kreutzin (2014) laajemmalla otannalla tehdyn kuorolaistutkimuksen tu-los puolestaan kertoi kuorolaulajien merkittävästä oksitosiinitasojen noususta.
Sen sijaan Bullack, Gass, Nater ja Kreutz (2018) eivät puoli tuntia laulamista si-sältäneessä tutkimuksessaan havainneet stressihormonitasojen muutoksia.
86
Kuorolaulajien yleiseen hyvinvoinnin kokemukseen liittyviä tutkimuksia löytyi runsaasti. Esimerkiksi laajan, 1124 osanottajan, kansainvälisen tutkimuk-sen kuorolaulun vaikutuksesta elämänlaatuun Australiassa, Saksassa ja Britan-niassa tekivät Clift & Hancox (2010). Työkaluna tutkimuksessaan he käyttivät WHO:n elämänlaadun mittaria. Tulosten mukaan suurin osa kuorolaulajista koki harrastuksensa parantavan omaa hyvinvointiaan ja elämänlaatua. Huomi-onarvoista on myös, että laulajien kokemus omasta terveydestään oli parempi kuin saman ikäryhmän ihmisillä keskimäärin. (Emt. 91-92.) Vastaavaan tulok-seen päätyivät seniori-ikäisiä kuorolaulajia koskevassa tutkimuksessaan Johnson, Louhivuori ja Siljander (2017): vastaajat kokivat terveytensä paremmaksi kuin ikätoverit, jotka eivät laula kuorossa. Clift ja Hancox:n (2010) tutkimuksen jat-kona Livesey, Morrison, Clift ja Camic (2012) analysoivat uudelleen erityisen kor-keita ja matalia tuloksia raportoineitten kuorolaulajien avoimia vastauksia selvit-tääkseen tarkemmin laulajien ajatuksia kuorolaulun, terveyden ja hyvinvoinnin välisestä suhteesta. Tuloksia analysoitiin myös verraten taustamuuttujiin. Kuo-rolaulajien kokemukset voitiin lopulta jakaa yleisyysjärjestyksessä positiivisiin sosiaalisiin vaikutuksiin (128 vastaajaa), tunteiden säätelyyn (127), elämän mie-lekkyyden lisäämiseen (122), fysiologisiin hyötyihin (103), positiivisiin kognitii-visiin vaikutuksiin (84), musisointiin liittyviin taitoihin ja iloon (53), kokonaisval-taiseen terveyteen (38) ja negatiivisiin vaikutuksiin (14), kuten ajoittainen pai-neen tuntu ja väsyminen. Tuloksena selvisi myös, että erityisesti oman yleisen hyvinvointinsa heikoksi kokevien parissa kuorotoiminnan positiiviset vaikutuk-set korostuivat. (Emt. 13, 19.)
”Belonging” -osallisuuden osatekijän (Kuvio 2) kuvaamiseen käytin tutki-muksia, joissa oli selvitetty kuorolaulun vaikutuksia yhteisyyden ja jäsenyyden kokemusten sekä sosiaalisen pääoman karttumiseen. Yhteisen laulamisen vaiku-tus ryhmän koheesion kasvuun lienee jo esihistoriallinen syy laulun harrastami-seen (ks. esim. Cross & Woodruff 2009 & Mithen 2009). Monissa kuorotutkimuk-sissa ei kuitenkaan ole syntyneessä yhteisyyden kokemuksessa havaittu kovin-kaan merkittävää eroa suhteessa vaikkapa legorakennusryhmään (Allpress, Clift
& Legg 2012) tai luovan kirjoittamisen ryhmään (Dingle, Williams, Jetten &
Welch 2017). Pitkäkestoisemmassa vertailussa kuorolaulajien todettiin kyllä muodostavan nopeammin sosiaalisia tunnesiteitä kuin käsityö- ja luovan kirjoit-tamisen ryhmäläiset, mutta seitsemän kuukauden kuluessa erot tasoittuivat. Eri-tyispiirre kuorolaulajilla oli kuitenkin tunnesiteen muodostaminen ryhmään ko-konaisuutena, kuoroon kuorona. (Pearce ym. 2015.) Myöskään Maury ja Rickard (2018) eivät löytäneet merkittäviä eroja verratessaan laulu-, voimistelu- ja kes-kusteluryhmätoiminnan vaikutuksia osallistujien kokemaan sosiaaliseen kohee-sioon ja tunnetilaan. Kaikissa harrastuksissa osallistujien ryhmäkoheesio kasvoi ja mieliala parani. Kuorotoiminnassa koheesion kasvu kyllä oli suurinta, mutta se ei erottunut muista ryhmistä merkittävällä tavalla. (Emt. 8, 11-12.) Kuoro voi kuitenkin olla ihmisen arjen tärkein sosiaalinen viiteryhmä, jonka merkitys ko-rostuu etenkin seniori-ikäisillä (ks. esim. Louhivuori, Lebaka & Salminen 2005).
87
Weinstein, Launay, Pearce, Dunbar ja Stewart (2016) löysivät sosiaalisen liittymisen näkökulmasta merkittävän kuorolauluun liittyvän erityispiirteen: toi-silleen ennestään vieraat laulajat kokivat 232 laulajan suurkuoroharjoituksen jäl-keen merkittävää keskinäisen sosiaalisen kuulumisen ja läheisyyden lisäänty-mistä. Myös osallistujien kipukynnys nousi. Sosiaalisen koheesion kokemuksen lisääntymisen määrä oli suurempaa suurkuorossa verrattuna laulamiseen pie-nemmässä kokoonpanossa. Tutkijat pitävätkin mahdollisena, että yhteislaulu-kulttuuri, kuten kansallislaulut, uskonnollinen musiikki ja sotilasmarssit, on voi-nut olla merkittävässä roolissa ihmisen kehityshistoriassa mahdollistamassa ih-misyhteisöjen koon kasvua. (Emt. 153, 156-157.)
Toimijuus- ja valtaisuusnäkökulmaa (”Acting”, Kuvio 2) on huomioitu merkillepantavan niukasti kuorotoiminnan vaikutuksia koskevissa tutkimuk-sissa. Toisaalta havainto ei ole yllättävä, kun sitä vertaa kuoronjohto- ja kuorope-dagogiikkatutkimusten aiempana kuvaamiini painotuksiin: näyttäisi siltä, että kuorolaisten toimijuutta ei koeta keskeisenä kuorotoiminnan tavoitteena tai pe-dagogisesti merkittävänä näkökulmana. Työssäni jouduin siksi soveltamaan yleisempiä musiikilliseen toimijuuteen liittyviä tutkimuksia sekä ”acting”-osalli-suuden osatekijän sisältämiä tunteiden hallintaan ja ilmaisuun liittyviä näkökul-mia (esim. DeNora 1999; Karlsen 2011 & 2014; Karlsen & Westerlund 2010).
Vahvimmin nimenomaan kuorolaulajien valtaistumista kuvaa Bratt-Raw-den ja Andersen (2020), joskin heidänkin tutkimuksessaan varsinaisen mielen-kiinnon kohteena on kuorolaisten kokonaishyvinvointi. He toteavat kuorolaulun kohentaneen laulajien itsetuntoa ja itseluottamusta sekä vahvistaneen identiteet-tiä ja resilienssiä. Laulamisen positiivinen vaikutus valtaistumiseen nousee esille myös Ruudin (2013) tutkimuksessa: laulaminen voi esimerkiksi tukea tunteiden käsittelyä, antaa toivoa ja tuottaa elämänhallinnan kokemuksia (emt. 5). Saarikal-lio (2007) ja DeNora (1999, 40-41) puolestaan valaisevat tutkimuksissaan nimen-omaan musiikin roolia tunteiden hallinnassa, tunnistamisessa ja käsittelyssä sekä laajemmin identiteettityöskentelyssä. Musiikki tarjoaa symbolisen muodon voi-makkaan tunteen käsittelylle ja kokemuksen itsen hallinnasta, auttaa säätele-mään energiatasoa ja löytäsäätele-mään yhteyden omaan identiteettiin (DeNora 1999, 37, 40, 49). Kuorolaulajien tunnetyöskentelyyn voi tulkita viittaavan myös tulokset positiivisten tunteitten lisääntymisestä ja mielialan noususta harjoitusten aikana, joihin ovat päätyneet sekä syljestä tehtyjen mittausten että kuorolaisten oman il-moituksen perusteella Kreutz, Bongard, Rohrmann, Hodapp, & Grebe (2004) ja Bullack, Gass, Nater ja Kreutz (2018). Hoffart (2018, 301) esittää työssään ajatuk-sen, että antamalla kuorolaisten osallistua päätöksentekoon ja rohkaisemalla heitä omiin musiikillisiin tulkintoihin, kuoronjohtajat voivat valtaistaa laulajia it-senäisiksi ajattelijoiksi ja taiteilijoiksi. Näkökulmaan liittyviä tutkimuksia ei kui-tenkaan ole tehty.
Oman työni näkökulmasta merkittävä on Päivi-Sisko ja Tuomas Eerolan (2014) tutkimus, jossa selvitettiin tehostetulla musiikkikasvatuksella koulussa saavutettavia hyötyjä. Monien suomalaisten nuorisokuorojen taustalla on nimen-omaan 60-luvun lopulla virinnyt musiikkiluokkatoiminta, joka on
kansainväli-88
sesti tarkasteltuna ainutlaatuinen järjestelmä (Törmälä 2013). Johtamani Vox Au-rea -nuorisokuoro on kehittynyt Jyväskylän musiikkiluokkien A-kuoron perus-talle ja edelleen merkittävä osa laulajista on musiikkiluokkien tai musiikkilukion oppilaita (Järvinen ym. 2018). Kyseisen tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa osa kohderyhmistä oli musiikkiluokkia ja osa tavallisia perusopetuksen ryhmiä.
Myöhemmässä vaiheessa tuloksia verrattiin vielä liikuntaluokkiin ja kuvataide-luokkiin. Tulosten mukaan musiikkiluokkatoiminta lisäsi lasten kouluelämän laatua – erityisesti kouluviihtyvyyttä sekä onnistumisen kokemuksia ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. (Eerola & Eerola 2014.) Tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty kuvattujen vaikutusten syntymekanismia.
Toimijuuden käsitteeseen löyhästi minäpystyvyyden kasvattamisen kautta nivoutuvia tutkimustuloksia löysin koskien laaja-alaisempaa musiikkitoimintaa.
Tietyt kuorotoiminnalle spesifit elementit, kuten ryhmä, puuttuivat toisinaan näistä asetelmista. Esimerkiksi Tervaniemen (2017) tutkimuksen mukaan laula-minen tukee mm. neurokognitiivista kehitystä, kuuntelutaitoja, ääntämistaitoja ja motorisia taitoja. Laulu aktivoi kielen ja äänen käsittelyyn liittyviä aivoalueita jopa monipuolisemmin kuin puhe. Lapset, jotka harrastavat musiikkia usein op-pivatkin lukemaan aikaisemmin kuin ikätoverinsa. (Tervaniemi 2017, 223-226.) Musisoinnilla on havaittuja vaikutuksia myös aivojen kehitykseen ja muovautu-vuuteen, keskittymiskykyyn, mielialaan ja elämän laatuun. Musiikkia onkin käy-tetty tuloksekkaasti kuntouttamistoiminnassa niin lukemisen häiriöiden, neuro-logisten sairauksien, kehitysvammojen kuin Parkinsonin taudinkin yhteydessä.
(Sihvonen, Särkämö, Leo, Tervaniemi, Altenmüller & Soinila 2017, 648-658; Ter-vaniemi 2017.) Edellämainittujen karttuvien taitojen ja ominaisuuksien, kuten kielitaidon ja keskittymiskyvyn, puolestaan voi arvella vaikuttavan positiivisesti minäpystyvyyteen, joka on keskeinen tekijä toimijuuden taustalla (ks. esim. Aho-nen 2004, 154-160; Bandura 1997).
Oheiseen taulukkoon (Taulukko 4) olen koonnut kuorolaulun hyvinvointi- ja osallisuusvaikutuksia kuvaavia tutkimuksia, joita olen käyttänyt työni pohjana.
Olen luokitellut tutkimukset Raivion ja Karjalaisen (2013, 17; Kuvio 2) osallisuu-den osatekijöitä koskevan jäsennyksen mukaan siten kuin olen pedagogisessa reflektiossa kunkin osa-alueen osalta niitä hyödyntänyt. Huomionarvoista on, että kaikista osallisuuden osatekijöistä tuloksissaan kertovat työt eivät tavalli-sesti käyttäneet osallisuus-käsitettä, vaan kuvasivat joko yleitavalli-sesti mahdollisim-man laajasti kuorolaulun vaikutuksia tai keskittyivät hyvinvointi-käsitteeseen.
Muuten tutkijoiden intressi kohdistui tavallisesti joko kuorolaulun vaikutuksiin yhteisyyteen ja sosiaaliseen pääomaan (”belonging”) tai hyvinvointiin terveyden näkökulmasta (”having”). Toimijuus ja valtaisuus -näkökulmina rajoittuivat kuorotutkimuksissa pelkästään tunteiden käsittelyyn ja ilmaisuun, joten laajen-sin näkökulmaani musiikillisen toimijuuden tutkimuksen puolelle.
89
TAULUKKO 4 Kuorolaulun hyvinvointi- ja osallisuusvaikutuksista kertovien tutkimus-ten näkökulmia (ks. myös Kuvio 2)
”Having” ”Belonging” ”Acting” Kaikki osatekijät
Beck, Cesario,
90