Esittelen seuraavaksi väitöskirjani artikkelit. Artikkelit on suunnattu osallistu-maan kotimaisen ja kansainvälisen taidekasvatusalan käytäntöjen kehittämiseen ja teoreettiseen keskusteluun. Mukaan valitut julkaisut pitävät sisällään erilaisia ääniä, niitä ovat kommentoineet useat eri tahot ja ne on julkaistu erilaisissa foo-rumeissa. Artikkelit ovat olleet tärkeä väylä tutkimukseni välikritiikille. Hankkei-siin osallistuneilta saamani palaute ja kommentit ovat tärkeä osa tutkimukseni dialogia, refereekäytäntö on auttanut puolestaan koettelemaan näkökulmiani osana alan tieteellistä keskustelustelua. Artikkelini voidaan ymmärtää kertomuk-sen tuottamikertomuk-sena yhteisöllisestä taidekasvatuksesta. Ne perustuvat tulkintaani toiminnasta, jossa tiedonkeruumenetelmiäni ovat olleet osallistuva havainnointi, kuvalliset ja kirjalliset muistiinpanot, haastattelut ja kyselyt.
Heikkisen ja Rovion mukaan narratiivisen otteen omaksunut toimintatut-kija ei esitä väitteitä asioista vaan ennemminkin kuvaa tapahtuminen ketjua.244 Tavoittelen artikkeleissani yhteisöllisen taidekasvatuksen ominaispiirteitä mie-lekkään ja ymmärrettävän juonellisen kertomuksen avulla. Tarinan syntymiseen tarvitaan tapahtumaketju, kertoja sekä yleisö, rakennan tutkijana merkitystä artikkeleissani erilaisten ilmaisujen pohjalta ja olen myös itse osa kuvaamaani to-dellisuutta.245 Jokainen artikkeli muodostaa työssäni oman kertomuksensa. Usein kertomus sisältää monia tarinoita, artikkelit pitävät sisällään paikoin tarkkaa ku-vailua sekä yksityiskohtia tulkintani tukena.
Tärkeää tutkimukseni kannalta on, että kertomus itsessään tuottaa myös sosiaalista todellisuutta, kerronta on performatiivinen teko. Tutkimuksessani ai-neiston systematisoinnin tuloksena on kertomus, artikkeli, ja artikkeleiden ko-konaisuudesta voidaan ajatella taas muodostuvan laajempi kertomus. Etenen tutkimusprosessissani osista kokonaisuuteen kohti yhteisöllisen taidekasvatuksen ominaispiirteiden syvempää ymmärtämistä.
Virtauksia-luvun kolme artikkelia taustoittavat tutkimustani tuomalla esille sekä teoreettisia että pragmaattisia lähtökohtia. Artikkelit kertovat myös tutkimukselleni ominaisesti prosessiluonteesta ja erilaisista yhteyksistä, joissa se
244 Heikkinen & Rovio 2006, 122.
245 Heikkinen 2002, 184–196; Heikkinen & Rovio 2006, 117–120; Anttila 2005, 321–327.
on rakentunut. Artikkelit taustoittavat tutkimukseni kahtalaista virtausta. Ne liittyvät kuvataideopettajakoulutuksen piirissä kehitteillä olevaan yhteisöllisen taidekasvatuksen kehykseen, yliopistoinstituutioon, mutta myös informaalin taidekasvatuksen kehykseen, toiminnan laajempaan verkostoitumiseen osaksi pohjoissuomalaista sosiokulttuurista maastoa ja elinkeinoja. Luvun 2 ensim-mäinen artikkeli Ytyä taideopettajuuteen. Yhteisön, taiteen ja ympäristön kohtaa-misia246 kiinnittää tutkimukseni osaksi Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan taidekasvatuksen laitoksen kehittämistyötä. Tuon artikkelissa esille ammatillista toimintaani kuvataidekasvatuksen pää- ja sivuaineen parissa, reflektoin samalla omaa taidekasvattajan, tutkijan ja taiteilijan rooliani kokonaisuudessa. Esittelen lisäksi yhteisö- ja ympäristölähtöisen kehittämistyön keskeisiä teoreettisia lähtö-kohtia sekä yhteisöllisen taidekasvatuksen sijoittumista osaksi taidekasvatusalan keskustelua. Artikkeli on julkaistu Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarjassa ja suunnattu ennen kaikkea kuvataidekasvatuksen ja kuvataideopettajakoulutuksen kotimaiselle kentälle.
Virtauksia-luvun kahdessa seuraavassa artikkelissa kiinnitän tutkimusta-ni edelleen osaksi taidekasvatuksen laitoksen pohjoista profiilia ja matkailun kontekstia. Kuvataidekasvatuksen professori Timo Jokelan kanssa yhteistyössä laatimani Art Pedagogical Projects in Northern Wilderness and Villages247 artik-keli konkretisoi ympäristö- ja yhteisölähtöisen taidekasvatuksen kehittämisen yhteistyöluonnetta. Kirjoitimme kokonaisuudessaan yhdessä, mutta artikkelin ympäristöön ja paikkaan liittyvä teoreettinen viitekehys on lähinnä Timo Joke-lan vastuulla ja perustuu hänen monivuotiseen taiteelliseen ja tutkimukselliseen työhönsä ympäristötaiteen ja taidekasvatuksen rajapinnoilla.248 Oma osuuteni painottuu yhteisöllisyyden pohdintaan ja pohjoisten kylien erityispiirteiden ja käytännön taidekasvatussovellutusten kuvailuun. Käytän esimerkkinä Tunturin taidepajan puitteissa toteutettuja hankkeita. Artikkelin taustalla on löydettävis-sä kuvataidekasvatuksen pää- ja sivuaineen monivuotinen kehittämistyö sekä Jokelan kanssa yhteistyössä rakennetut opintokokonaisuudet osana Avoimen yliopiston kulttuurikuraattorikoulutusta sekä Vapaan sivistystoiminnan kenttää.
Artikkelin kansainvälinen julkaisufoorumi Life Long Learning in Europe, kertoo
246 Hiltunen 2002a, 44–51.
247 Hiltunen 2003, 26–31.
248 Timo Jokelan Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan valmisteilla oleva taiteellinen väitöstutkimus liittyy problematiikan edelleen kehittelyyn.
osaltaan paikallisen toiminnan kiinnostavuudesta ja sen lähtökohtien mahdolli-sesta sovellettavuudesta myös laajemmassa kansainvälisessä kontekstissa.
Artikkelissa Erämaa opettaa. Kehollisesti ympäristön, taiteen ja yhteisön mai-semissa249 on julkaistu suomalaisessa Aikuiskasvatus-lehdessä. Keskityn artikke-lissa yhteisöllisen taidekasvatuksen tarkasteluun Pelkosenniemen Pyhätunturin toimintaympäristön näkökulmasta. Aukaisen artikkelissa paikkakunnan erityis-piirteitä ja luon sosiokulttuurista kuvaa sen ympäristöstä. Nostan esiin haasteita, jotka matkailuelinkeinon piirissä toteutettava taidekasvatus kohtaa. Keskeisin tarkastelukulma artikkelissa on taidekasvatuksen ja ympäristön aistimellisessa vuorovaikutuksessa.
Luvun 3 Väylä artikkeleissa tarkastelen Tunturin taidepajan ja Utsjoen Tu-likettu -hankkeen taidekasvatustoimintaa. Artikkelit ovat itsenäisiä kertomuksia tutkijaa puhutelleista yhteisöllisen taidekasvatuksen osa-alueista. Kuvaan niissä tutkimukseni eri vaiheita ja analysoin toiminnassa ja tulkinnasssa esille nousseita yhteisöllisen taidekasvatuksen aspekteja. Ja, kuten edellisen luvun artikkelit, ne myös tuottavat itse käsittelemäänsä todellisuutta. Kukin julkaisufoorumi on tuo-nut referee-prosessissa tullessaan omat muodolliset reunaehtonsa artikkeleiden laajuuden ja osittain fokuksen suhteen.
Artikkeli Embodied experiences. Constructing a Collaborative Art Event in Northern Environment250 on julkaistu Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskuksen julkaisusarjassa, joka on suunnattu lähinnä yritysmaailman kohderyhmille.251 Keskityn artikkelissa Tunturin taidepajan Noitarumpu-esityksen tarkasteluun.252 Artikkeli perustuu haastatteluaineistoon, joka on koottu vuoden 2006 leiristä ja esityksen taideohjauksesta vastanneiden neljän taideopiskelijan kokemuksista.253 Oma roolini Noitarumpu-kokonaisuudessa oli ohjaajina toimineiden
taideopis-249 Hiltunen 2004, 54–59.
250 Hiltunen 2007a, 62–90.
251 Ks. LEO, Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskus. LEO on asiantuntijaorganisaatio, joka kehittää ja tarjoaa asiantuntijapalveluja yrityksen tuotekehitysprosessien eri vaiheisiin. Palvelut keskittyvät tuotteiden elämykselli-syyden kartoittamiseen sekä uusien ja jo olemassa olevien tuotekonseptien ja palveluiden elämyksellistämiseen.
252 Ensimmäinen Noitarumpu-esitys järjestettiin vuonna 1992, syksyllä 2006 toteutettu esitys oli viidestoista ja toistaiseksi viimeinen.
253 Haastateltaviani olivat projektiopintojaan suorittava Tiina Turtiainen, tuolloin neljännen vuoden kuvatai-dekasvatuksen opiskelija Lapin yliopistosta sekä graafisen suunnittelun opiskelija Anna Pakkanen, joka teki taidekasvatuksen laitokselle Ympäristö- taide ja yhteisö -sivuaineopintoja Noitarummun yhteydessä. Muusikko ja musiikin opiskelija Jukka Hannula sekä tanssinopettajaksi opiskeleva Jaakko Posio olivat hankkeessa palkat-tuina ohjaajina. Tunsin Tiinan ja Annan jo usean vuoden takaa useista eri yhteyksistä taiteiden tiedekunnan opiskelijoina, Jukkaan ja Jaakkoon tutustuin vasta vuoden 2006 Noitarumpu-prosessin yhteydessä.
kelijoiden tuutorointi.254 Osallistuin suunnitteluun Rovaniemen palavereissa ja kommentoin suunnitelmia myös sähköisesti. Havainnoin ja dokumentoin toi-mintaa paikanpäällä Pyhätunturilla 14.9, sekä osallistuin ensimmäiseen esityksis-tä.255 Toteutin haastattelun taiteiden tiedekunnassa 12.10.2006, vajaa kuukausi leirin jälkeen osana kokonaisuuden arviointiseminaaria.256
Ryhmähaastattelun keskeisin teema liittyi Noitarumpu-tapahtuman elä-myksellisyyteen, jonka varaan esitystä pitkälle myös markkinoidaan matkailu-elinkeinon parissa. Ensimmäinen näkökulma liittyi ohjaajien omaan kokemuk-seen, kysyin, mikä oli heille itselleen elämyksellistä, miksi ja miten elämys syntyi.
Toinen näkökulma käänsi katsetta leiriläisiin ja mukana olleisiin muihin osallis-tujiin. Keskustelimme minkälaista palautetta ohjaajat olivat saaneet, viittasivat-ko leiriläiset palautteessaan suoraan elämyksiin, oliviittasivat-ko elämyksellisyys muuten havaittavissa? Kolmas näkökulma liittyi yleisöön ja siihen miten ohjaajat kokivat yleisön osallistumisen, miten ja millaista palautetta he ovat saaneet yleisön suun-nalta. Kysymykset olivat avoimia ja niiden yhteydessä haastateltavat saattoivat suunnata keskustelua ja tuoda esille myös muita näkökulmia, joita he itse pitävät tärkeinä. Keskustelun lopuksi siirryimme yleisemmälle tasolle pohtimaan Noi-tarummun elämyksellisyyttä sekä taiteen paikkaa tapahtumassa. Tarkastelimme myös miten Noitarumpu asettuu matkailun parissa kehitettyyn elämystä jäsentä-vään kuvioon.
Pohdin artikkelin yhteydessä, kuinka yhteisöllisessä taidekasvatuksessa taiteelle ominainen ruumiillinen, yksilöllinen kokemus muuntuu sosiaalisesti jaetuksi. Tarkastelun kohteena on elämyksellisyyden ja elämyksen rooli tässä pro-sessissa. Tarkastelen artikkelissa mitä merkityksiä toimintaa ohjanneet antavat
254 Touko-kesäkuussa ohjauksesta vastasi myös kuvataideopettaja Mirva Aalto, joka oli aikaisemmin toiminut Tunturin taidepajassa ja myös työparinani Utsjoen Tuliketussa 2006. 31.8 kokoonnuimme johdollani taitei-den tiedekuntaan palaveriin. Ohjaajatyöryhmä piti tiedotustilaisuutaitei-den leiristä jo 1.9 paikallisella koululla sekä järjesti työpajapäivän Pelkosenniemen yläkoululla 8.9. Työpajassa tutustuttiin leirin teemaan ja esityksen lähtö-kohtiin ympäristötaiteen ja äänityöpajan muodossa.
255 Jokaisesta suunnittelupalaverista on kirjallinen muistio tutkijan arkistossa. Taiteiden tiedekunnassa järjeste-tyn palaverin 15.5.2006 muistion laati Mirva Aalto, samoin kuin 31.5.2006 Pyhätunturilla pidejärjeste-tyn palaverin muistion. 31.8.2006 palaveri järjestettiin toimestani jälleen taiteiden tiedekunnassa, muistion laati nyt Tiina Turtiainen. Arkistossani on lisäksi joukko taideopiskelijoiden laatimia työversioita Noitarumpuesityksen sisäl-lön – ja leirin käytännönjärjestelyiden suhteen, samoin kuin Tiina Turtiaisen ja Anna Pakkasen yhteisyönä laatima kuvalliskirjallinen loppuraportti.
256 Tapasimme vapaamuotoisesti kahvilassa, josta siirryimme Tiinan johdolla tutustumaan hänen laatimaansa kuvalliskirjalliseen projektin loppuraporttiin. Toteutin varsinaisen ryhmähaastattelun tämän jälkeen työhuo-neessani, jossa taltion noin puolitoista tuntia kestäneen keskustelun ääninauhalle. Haastattelua jäsentävien näkökulmien valikoituminen liittyi Noitarumpu-hankeen suunnitteluprosessissa esille nousseisiin kysymyksiin.
Ne pohjautuivat lisäksi aikaisempiin kokemuksiini tapahtuman parissa.
elämyksellisyydelle; heidän omilleen, leirille osallistuvien nuorten ja esityksiä seuraamaan saapuneen yleisön elämyksille.257
Artikkelin 3.2 The Fire Fox. A multisensory Approach to Art Education in Lapland258synty liittyy Isatanbulissa InSEA on Bridge kongressissa vuonna 2004 pitämääni esitelmään ja paperiin, jonka pohjalta minua pyydettiin laatimaan artikkeli International Journal of Education through Art -julkaisuun.259 Artikkeli julkaistiin vuonna 2005, ja se käsittelee Utsjoen Tulikettu -hankkeen ensim-mäistä vaihetta, joka liittyi talvitaiteen osalta myös Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan Talvitaiteen koulutusprojektiin. Olin mukana monessa roolissa, paitsi hankkeen suunnittelijana myös sen toteuttajana. Ohjauksessani oli lisäksi Tila-aika-paikka -työpajan opiskelijoita taiteiden tiedekunnasta260. Artikkeli pe-rustuu monimuotoiseen aineistoon, jota kertyi runsaasti jo suunnitteluvaiheesta.
Itse toimintaa paikanpäällä dokumentoivat lisäkseni opiskelijat ja useat muut tahot.261 Tapahtumaviikon arviointiseminaarin toteutimme videoneuvotteluna, johon osallistui keskeisiä toimijoita sekä Utsjoelta että Lapin yliopistosta. Palasin vielä seuraavana syksynä paikallisten ja muiden osallisten kokemuksiin kyselylo-makkeen avulla262. Kyselyaineisto toimi artikkelissa toimintaan osallistumisen, havainnoinnin, kirjallisten ja visuaalisten dokumenttien ohella tärkeänä ymmär-tämisyhteytenä. Artikkelissani luon kokonaiskuvan yhdestä yhteisöllisen taide-kasvatuksen prosessista ja analysoin siitä kertyneitä kokemuksia taidetaide-kasvatuksen alan ajankohtaisen keskustelun valossa.
Artikkelissa 3.3 Elettyä taidetta – yhteistä toimimista 263jatkoin Tulikettu-hankkeen tarkastelua uusien kehittämistyössä esille nousseiden kysymysten
va-257 Litteroin haastattelussa kertyneen aineiston ja jäsensin sitä analyysivaiheessa uudelleen esille nousseiden merkityksenantojen suunnassa. Laadin käsikirjoituksen haastattelurunkoa mukaillen vuoropuhelussa merkityksenantojen ja alan kirjallisuuden kanssa. Haastateltavat saivat käsikirjoituksen tarkastettavakseen ja kommentoitavakseen ennen kielen käännöstä. Heillä ei ollut sen suhteen huomauttavaa tai lisättävää eräitä pieniä täsmennyksiä lukuun ottamatta, jotka huomioin lopullisessa käsikirjoituksessani.
258 Hiltunen 2005, 161–177.
259 Ks. Koonti kansainvälisistä esitelmistä. InSEA on Bridge – Istanbul, Cappadocia . 7th European Regional Congress. Istanbul 6. 7. 2004.
260 Ks. Liite 3. Taidekasvatuksen projekti- ja kenttäharjoittelijat sekä kansainväliset vaihto-opiskelijat Utsjoen Tuliketussa.
261 Olen arkistoinnut kaikki sähköiset neuvottelut ja suunnitelmat, palaverimuistiot. Suunnitteluprosessin ai-kana järjestettiin useita videoneuvottelupalavereja Utsjoen ja Rovaniemen välillä sekä Rovaniemellä vain taide-kasvatusryhmää koskettavia palavereita. Itse toiminnasta kertynyt kuvallis-kirjallinen dokumenttiaineisto sekä opiskelijaryhmääni kuuluneen vaihto-opiskelijan videodokumentti ovat tutkijan arkistossa. Osa dokumenteista on löydettävissä myös Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan verkkogallerioista.
262 Ks. Liite 8. Utsjoen Tuliketun kyselylomakkeet. Käytin samaa formaattia pienin muutoksien seuraavina vuo-sina myös Tulikettu II ja III-viikkojen päätteeksi.
263 Hiltunen 2006, 25–37.
lossa. The Fire Fox -artikkelin käsikirjoituksen hyväksymisen ja julkaisun jälkeen oli toteutettu kaksi uutta toimintaviikkoa. Tarkastelen artikkelissani Utsjoen Tulikettu -hankkeen lisäksi myös Tunturin taidepajan toimintaa sekä sen loppu-mista. Artikkeli on julkaistu Kuvataideopettajaliiton satavuotisjuhlajulkaisussa.
Liitän artikkelissani yhteisöllistä taidekasvatusta suomalaisen koulutuspolitiikan kehykseen. Tarkastelen toiminnan sijoittumista taidekasvatuksen kentälle, kuvai-len miten hankkeet ovat kehittyneet ja miten ne on koettu. Punon tulkintaani toimintaviikkojen jälkeen keräämieni palautteiden, opiskelijoiden raporttien, kuvallisien ja kirjallisien muistiinpanojeni sekä toiminnan osakseen saaman uuti-soinnin kautta. Ne tuovat oman kokemuksieni rinnalle myös muita ääniä.
Vuonna 2005 International Journal of Education through Art -julkaisussa ilmestyneen atikkelini pohjalta minua pyydettiin artikkelikäsikirjoitusta Intellect Book -sarjan kokoomateokseen, jossa fokus on ympäristö- ja yhteisölähtöisessä taidekasvatuksessa.264 Artikkeli Community-based Art Education in the North:
a Space for Agency? julkaistiin 2008265. Sen hieman laajempi suomenkielinen versio julkaistiin taidekasvatuksen alan Synnyt-verkkojulkaisussa 2007 nimellä Yhteisöllinen taidekasvatus toimijana ja toiminnan tilana266. Artikkelini kahden kieliversion myötä tuon tutkimustani osaksi sekä kansainvälistä että suomalaista taidekasvatuskeskustelua. Koska artikkelin suomenkielinen versio on suhteellisen helposti saavutettavissa PDF-muodossa verkkojulkaisuna, valikoin väitöskirjaani painettavaksi artikkelini englanninkielisen version.
Tarkastelen artikkelissa Tunturin taidepajaa ja Utsjoen Tulikettu -hanketta toimijuus käsitteen kautta. Ajallisen etäisyyden ja useampien toimintasyklien jäl-keen kokonaisuudesta oli mahdollista hahmottaa muutoksia ja pohtia toiminnan merkitystä osallisille. Uuden lähiluvun kautta aineistosta nousi esiin uusia kysy-myksiä. Pohdin tässä viimeisessä väitöstyöhöni liittyvässä artikkelissa, miten yh-teisöllinen taidekasvatus voi tarjota tilaa toimijuudelle. Kysyn myös, voiko yhtei-söllistä taidekasvatusta ajatella avoimena tilana dialogille ja kohtaamiselle, voiko sitä itseään pitää toimijana?
264 Olen saanut artikkelista kannustavaa kansainvälistä palautetta lisäksi muiden yhteydenottojen muodossa.
Artikkeliin on viitattu myös kansainvälisessä konferenssissa Taipeissa. Professori Rachel Masonin yhteydenotto:
Dear Mirja The Firefox .We published this paper in the International Journal of Education through Art in 2005.
I am talking about trends in art education at the World Creativity Summit Meeting in Taipei in June and would like to reference it and show images 3 and 4 - if you agree. Unfortunately Intellect no longer have them on file so I would be very grateful if you would send them to me again in jpeg form - by Thursday this week if possible. I hope all is well with you and kind regards, Rachel Mason. Sähköpostiviesti 19.5.2008. Tutkijan arkisto.
265 Hiltunen 2008b, 91–112.
266 Hiltunen 2007c, 1–22.
Luvun 4 artikkelit ovat kukin oma kertomuksensa. Ne sisältävät paikoitel-len päällekkäisyyttä, niistä on luettavissa tiettyjä julkaisufoorumeiden reunaehto-ja. Artikkelikokonaisuuden tavoitteena on, että ne yhdessä tarjoavat luettavaksi laajemman kertomuksen, joka olisi enemmän kuin osiensa summa. Kokonaisuu-den, jossa on hahmotettavissa monivuotista tutkimusprosessiani yhdistävä poh-javirta ja keskeisin tutkimustehtäväni: toiminnan kehittyminen ja yhteisöllisen taidekasvatuksen lähtökohtien, muotojen ja toimintatapojen vähittäinen ymmär-täminen pohjoisen sosiokulttuurisissa ympäristöissä. Yksittäiset artikkelit ovat tutkimusprosessissani kuin aallonharjoja, varsinainen tutkimus on kentällä syn-tyneiden prosessien virtauksissa ja pyörteissä: taidekasvatuksen performatiivisissa käytänteissä ja kohtaamisissa, jossa merkittävää ei ole vain se, mitä sanotaan että tehdään, vaan ennen kaikkea se, mitä tehdään.
Kuvio 8. Artikkeleiden sijoittuminen tutkimusta kuvaavaan virtaan
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008
2.1 2.2 2.3 3.2 3.3 3.1 3.4
(kokeilu).... Tunturin taidepaja Noitarumpu XV
Tulikettu I Tulikettu II Tulikettu III
(Kaamoskettu, Tuulikettu, Kesälukiot)