Olen tarkastellut edellä nykytaiteen dialogisia ja performatiivisia muotoja, reflek-siivisyyden, yhteisöllisyyden, sosiokulttuurisen innostamisen ja kokemuksellisen taideoppimisen yhteyksiä yhteisölliseen taidekasvatukseen.Tarkastelen lopuksi aihepiiriin kietoutuvaa hyvinvointi-keskustelua ja yhteisöllisen taidekasvatuksen
181 Ks. esim. Tynjälä 2000, 152–168; Anttila 2007, 31–34.
182 Beck 1995, 49.
suhdetta psykososiaaliseen hyvinvointiin.183 Psykososiaalinen hyvinvointi muodos-taa yhteisöllisessä taidekasvatuksessa kuin rakennuksen seinät, jotka pitävät pystys-sä ja suojaavat, joihin voi nojata mutta jotka tarvittaessa kestävät myös painetta.
Kulttuuri nähdään Euroopan Unionissa luovuuden, elinvoiman, vuorovai-kutuksen ja koheesion tekijänä. Vallitseva kulttuuripoliittinen suuntaus Suomessa korostaa lisäksi luovuuden, terveyden ja hyvinvoinnin merkitystä. Esimerkiksi vuonna 2005 käynnistyneen Taide hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisessa -oh-jelmahankkeen (THU 2006–2016) puitteissa kartoitetaan taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia hyvinvoinnin edistäjinä. Hankkeessa pyritään yhdistämään luo-va talous, sosiaali- ja terveyspolitiikka sekä kulttuurin kysymykset. Ohjelmatyössä pohditaan, miten soveltava taidetoiminta voitaisiin vakiinnuttaa osaksi hyvin-vointiyhteiskunnan rakenteita. Hankkeessa taide nähdään merkittävänä ja aktii-visena yhteiskunnallisena toimijana. Hankkeen tavoitteena on luoda uudenlaista hyvinvointipolitiikkaa ja lähtökohtana luoda selvempiä yhteyksiä esimerkiksi opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön toimialojen välillä.184
Tietoa taiteen käytöstä osana hoito- ja sosiaalityötä on kertynyt erilaisten kehittämis- ja tutkimushankkeiden parissa.185 Taiteen ja kulttuurin myönteinen vaikutus hyvinvointiimme ja koetulle terveydelle on todettu useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa.186 Myös taiteen yhteyksiä työhyvinvointiin ja työkyvyn ylläpitoon on selvitetty. Työturvallisuuskeskuksen julkaisemassa selvi-tyksessä todetaan, että kuvataide voi tarjota työhyvinvoinnin kehittämiseksi mah-dollisuuksia työn ilon kokemiseen, työhön liittyvien tunteiden käsittelemiseen, epävarmuuden kohtaamiseen, henkisen kasvun edistämiseen sekä tasa-arvonäkö-kohtien huomioonottamiseen.187
183 Ks. Sohlman 2008, 17–18. Psykososiaalisessa hyvinvoinnissa voidaan nähdä sekä psykologisia että sosiaalisia aspekteja. Ne pitävät sisällään sekä tunne-elämän että kognitiivisen kehittymisen, kyvyn oppia, havainnoida ja muistaa. Sosiaalisia tekijöitä ovat kyky luoda suhteita toisiin ihmisiin ja kyky oppia kulttuurisesti sopivia sosiaa-lisia koodeja. Psykososiaalisilla interventiolla pyritään vaikuttamaan myönteisesti ihmisen kehitykseen edesautta-malla ja järjestämällä positiivista vuorovaikutusta ajattelun, käytöksen ja sosiaalisen maailman kesken.
184 THU 2006–2016; Bardy et al, 2007. Nykytaiteen museo Kiasman julkaisusarjaan kuuluvassa teos Taide keskellä elämää toimii kokoavana esityksenä taiteen soveltavasta käytöstä Suomessa. Ks. myös Hiltunen 2007c , 136–142.
185 Ks. Bardy & Känkäinen 2005; Krappala & Pääjoki 2003.
186 Konlaan 2001; Hyyppä & Liikanen 2005; Liikanen 2003. Kouluissa toimiville taideopettajille tutkimuksissa ja selvityksissä esille nousseet taiteen voimauttavat vaikutukset eivät ole uutinen, mutta on tärkeää, että taiteen ja kulttuurin merkitys tunnistetaan ammattikuntaa laajemminkin osana hyvinvointimme rakentumista. Tai-deaineiden laajempaa merkitystä ei välttämättä tunnisteta koulupolitiikassa tai edes paikallisesti oman koulun työyhteisön sisällä. Taideaineiden kehno asema on nähtävissä vähäisinä tuntiresursseina ja arvostuksen puutteena yleensäkin. Taiteen merkityksen tunnistaminen koulu- ja taidemaailman ulkopuolella näkyy toivottavasti jatkos-sa myös kouluisjatkos-sa taideaineiden aseman kohentumisena.
187 von Brandenburg 2003.
Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan hallinnoima ArctiChildren-tutkimus- ja kehittämishanke tuo tärkeän lisän parhaillaan käytävään laajempaan hyvinvointi- ja kulttuuripoliittiseen keskusteluun, jossa pohditaan taiteen merki-tystä osana hyvinvointiyhteyskuntaa. Useissa Lapin yliopiston taiteiden tiedekun-nan kuvataideopettajakoulutuksen yhteydessä toteutetuissa hankkeissa on kehitet-ty pohjoisten koulujen spykososiaalista hyvinvointia yhteisöllisen ja ympäristöläh-töisen taidekasvatuksen lähtökohdista.188 Työ on ollut pitkäjänteistä ja siihen on liittynyt myös toiminnan seurantaa ja tutkimusta, johon myös oma tutkimukseni liittyy. Taidekasvatuksen tiedonalan mukanaolo monialaissa hankkeessa voi pur-kaa taiteen mystifiointia. Taidekasvatuksen asiantuntijuus käytännön tasolla liittää taiteen konkreettiseen kasvatustoimintaan, joka on intentionaalista, jota ohjaa ta-voitteellisuus sekä tiedostetut pedagogiset lähtökohdat ja ratkaisut. Taide nähdään toimintana, jota voidaan myös arvioida ja kehittää edelleen yhteisöllisen taidekas-vatuksen tavoitteiden suunnassa.
Keskeisenä lähtökohtana toiminnalle on vuorovaikutus ja dialogi osallisten kesken sekä taiteellisessa ilmaisussa merkityksien välittymisestä laajemmassa sosi-okulttuurisessa kontekstissa. Siihen pyritään refleksiivisesti, itsensä tiedosten sekä merkitysten tuottamisprosessit ja taiteellisen tiedon muodostuminen tiedostaen.
Kyse on hitaista kasvun prosesseista. Yhteisöllisen taidekasvatushankkeen lopputuloksena voi olla hienovarainen muutos asenteissa ja usein uuden prosessin alku. Tai kuten Jussi T. Koski Gadameriin viitaten asian ilmaisee: himmeitä vaiku-tuksia189. Mielestäni yhteisöllisen taidekasvatuksen tuleekin vaalia valmiin raken-nuksen sijasta liikkeessä olevan rakennustyömaan ideaa. Siinä psykososiaalisella hyvinvoinnilla kuten itsearvostuksella, elämänhallinnalla, sosiaalisella turvallisuu-della ja osallisuuturvallisuu-della ei myöskään nähdä olevan tiettyä pysyvää olemusta, vaan se nähdään elinikäisen oppimisen myötä rakentuvana ja muuntuvana tilana. Tässä prosessissa keskeisiksi käsitteiksi nousevat yhteisöllisyys ja dialogisuus, joita sekä nykytaide että sosiokonstruktivistiset oppimisteoriat korostavat.
Yhteisöllistä taidekasvatusta voidaan kehittää erilaissa yhteyksissä, laajasti ottaen koulu- ja sivistystoimen, sosiaali- ja terveyssektorin, eri toimialojen ja elin-keinojen, julkisen ja yksityisen sektorin parissa, välissä ja ulkopuolella. Kouluissa ja erilaissa oppilaitoksissa yhteisöllinen taidekasvatus ei rajaudu pelkästään tai-deaineiden oppitunneille, vaan se pyrkii aktivoimaa koko koulua sekä liittämään
188 Ks. Jokela 2008a.
189 Koski 1995, 134.
taideoppimisen osaksi ympäröivän yhteisön arkista elämää. Yhteisöllisessä taide-kasvatuksessa korostuukin yhteistyön merkitys, usein hankkeisiin sitoutuu eri op-piaineita ja koulun ulkopuolisia ryhmiä. Kodin ja koulun yhteistyö, sukupolvien välinen kanssakäyminen ja taideoppimisen liittyminen paikkakunnan kulttuuri-siin erityispiirteikulttuuri-siin tai vaikkapa elinkeinoelämään voi avata uusia reittejä myös psykososiaalisen hyvinvoinnin rakentumiselle niin koululaisten kuin muiden osallisten parissa.
Yhteisöllinen taidekasvatus tavoittelee valmiin rakennuksen sijasta ennemmin-kin liikkeessä olevan rakennustyömaan ideaa.Yläluokkalaiset hahmottelemassa Tenon laakson perinnerakentamiseen pohjautuvia lumiveistoksiaan. Utsjoki 2006. Kuva: Inkeri Konttinen
Lumimuotti on poljettu. Suo men-kielisten alaluokkien oppilaat valmii-na töihin. Utsjoki 2005. Kuva: Mirja Hiltunen