Oppiminen ja päätöksenteko dialogisen johtajuuden tuloksena

demokraatti-sen vuorovaikutukdemokraatti-sen seuraukdemokraatti-sena rakentui uutta tietoa. Tämä ilmenee osallis-tujien oppimisena. Uusi tieto ja oppiminen taas johtivat dialogin puitteissa pää-töksentekoon tai päätelmän tekoon. Näin ollen dialogisen johtajuuden voidaan nähdä synnyttävän päätöksiä ja päätelmiä, jotka tehdään dialogin ansiosta syn-tyneen oppimisen pohjalta. Mielenkiintoista aineistossa oli myös se, että oppi-mista sekä päätöksien ja päätelmien tekoa tapahtui niin työntekijöiden kuin joh-tajankin toimesta.

Yksilöllisestä oppimisesta kollektiiviseen oppimiseen

Aineistoa analysoidessa havaittiin, että työyhteisön dialogissa syntyi oppimista.

Työssä oppimisen havaitseminen dialogeista vaati tarkkaa aineiston tutkimista.

Yksilöllinen oppiminen voitiin havaita osallistujien puheenvuoroista ja niitä edeltävästä dialogista. Yksittäisestä puheenvuorosta ei kuitenkaan pelkästään voitu päätellä oppimisen suhteen juuri mitään, vaan puheenvuoroa edeltävä kes-kustelu oli huomioitava. Kappaleessa 6.2 on esillä esimerkki dialogiepisodista, josta käy selkeästi ilmi, miten haastavaa oppimisen havaitseminen sekä tulkin-nan tekeminen on. Jotta tulkinta oppimisesta voidaan tehdä, on välttämätöntä tiedostaa mitä oppija tai oppijat ovat omasta tietämyksestään tuoneet esille en-nen puheenvuoroa, josta oppimista havaitaan.

Oppimisen suhteen dialogiepisodeissa havaittiin kahdenlaista laa-tua: yksilöllistä oppimista ja kollektiivista oppimista. Yksilöllinen oppiminen oli löydettävissä helpoiten, sillä usein se ilmeni osallistujan esittämänä kysymyk-senä, johon toinen tai useampi osallistuja vastaa ja lopulta kysymyksen esittäjä kommentoi ymmärtäneensä asian. Tämä ilmenee esimerkiksi kappaleessa 6.2.

esitetystä dialogiepisodiesimerkistä. Kyseisessä esimerkissä työntekijä esittää epävarman näkemyksensä: ”Eikös se liity se äänetön levy siihen?”, johon muut

työntekijät sekä johtaja esittävät vastauksia. Lopulta kysymyksen esittänyt työn-tekijä sanoo: ”ahaa”, josta voidaan päätellä, että muiden puheenvuorojen kautta hänen näkemyksensä muuttui ja näin ollen hän oppi dialogissa jotakin.

Sen lisäksi, että oppimista havaittiin tapahtuvan yksilötasolla, sitä tapahtui myös yhteisöllisesti eli kollektiivisesti. Joissakin dialogeissa oppiminen rakentui puheenvuoro puheenvuorolta ja ikään kuin jokaisen puheenvuoron kohdalla ilmeni jossakin määrin oppimista. Kollektiivinen oppiminen ilmeni dia-logissa niin, että osallistujat esittivät omalla vuorollaan näkemyksen, joka toi jo-takin uutta edellisiin näkemyksiin ja lopulta joku osallistujista teki kaikista näke-myksistä yhteenvedon, eräänlaisen koosteen, jossa näkemysten keskeisin sisältö on esillä. Tämä kooste osoitti sen, että keskustelun ansiosta on syntynyt uusi tieto. Kumpaakin oppimisen laatua, yksilöllistä ja kollektiivista, tapahtui niin työntekijöiden kuin johtajankin osalta.

Työntekijä oppijana

Dialogiepisodeissa ilmeni työntekijöiden osalta tapahtuvaa niin yksilöllistä kuin kollektiivistakin oppimista. Työntekijät oppivat toinen toisiltaan ja oppiminen il-meni pääsääntöisesti niin, että joku työntekijä kysyi työyhteisöltä jotakin mieltä askarruttavaa asiaa. Muut osallistujat kommentoivat kysymystä ja lopuksi kysyjä esitti ymmärtäneensä muiden näkemykset. Tällainen kuvio voitiin vuorovaiku-tusta tutkiessa tulkita oppimiseksi. Työntekijöiden oppimisen havaitseminen oli aika ajoin myös todella haasteellista, johtuen siitä, että toisinaan henkilö, joka osoitti epätietoisuutta kysymällä muilta, ei enää vastauksia saatuaan kommen-toinut asiaan mitään. Tällaisissa tilanteissa tutkijalle jäi epäselväksi, oliko kysy-myksen esittänyt henkilö saanut vastauksen ja oppinut tilanteesta vai ei. Usein kuitenkin jo pelkästään työntekijän kommenteista kuten ”ahaa”, ”niin niin”, tai

”joo”, voitiin päätellä, että hänen käsityksensä aiheesta tarkentui. Työntekijät muodostivat myös kollektiivista oppimista, kommentoimalla toinen toistensa näkemyksiä ja sitä kautta rakentamalla uutta tietoa.

Johtaja oppijana

Oppimista tarkkailtaessa huomattiin, että oppijana oli hyvin usein työntekijöiden lisäksi johtaja. Tämä oli mielenkiintoista ensinnäkin siksi, että johtajan oppimi-seen ei useinkaan kiinnitetä huomiota työssä oppimisesta puhuttaessa. Johtajan oppiminen ei eronnut työntekijöiden osalta tapahtuvasta oppimisesta, vaan joh-taja osoitti epätietoisuuttaan suoraan kysymällä työntekijöiltä näkemyksiä.

Nämä näkemykset kuultuaan hän esitti ymmärtäneensä asian. Tästä voidaan päätellä, että hän oppi dialogin avulla jotakin. Toisinaan johtajan oppimista il-meni jopa enemmän kuin työntekijöiden, sillä kohdeorganisaation johtajan tyyli oli hyvin pohdiskeleva ja hän toi jatkuvasti esille mitä hän ajatteli ja mitä hän ei ymmärtänyt. Johtajan tavoitteena omalle oppimiselleen oli todennäköisesti pää-töksenteko. Johtaja näin ollen halusi ymmärtää asiat myös työntekijöiden näkö-kulmasta, jotta hänen olisi helpompi tehdä päätöksiä ottaen huomioon myös työntekijöiden näkemykset.

Oppiminen ja uusi tieto päätelmän tai päätöksenteon taustalla

Yksilöllisen ja kollektiivisen oppimisen muodostama uusi tieto synnytti yleensä dialogeissa välittömästi päätöksenteon tai päätelmän. Näiden tekijöinä saattoi olla joko työntekijät tai johtaja. Dialogisen johtajuuden rakentumisen kannalta tämä on erittäin merkittävää, sillä sen pohjalta voidaan todeta, että dialoginen johtajuus synnyttää päätöksentekoa nimenomaan oppimisen kautta. Oppimi-seen taas osallistuu yksilöiden lisäksi koko työyhteisö ja näin ollen myös päätök-sentekoon saavat vaikuttaa kaikki osallistujat. Päätöksenteko, mikä johtajuu-dessa on hyvin oleellista, tapahtuu näin ollen dialogin kautta. Eräässä puheen-vuorossa, dialogin lopussa johtaja toteaa: ”Noniin, sillon me tehään silleen.. se xxx tehdään niinku sillein vähän samalla kaavalla ja tämä kokeillaan tolla uudella”. Tässä tapauksessa jo pelkästään puheenvuorosta voi todeta, että päätöksenteon poh-jalla on ollut edeltävä dialogi, koska johtaja viittaa puheenvuoron alussa selvästi muiden esittämiin näkemyksiin. Aina päätöksentekoon ei kuitenkaan dialogin pohjalta ollut tarvetta, jos asia tai aihepiiri oli sellainen, mikä ei vaadi välitöntä päätöksentekoa. Tällöin havaittiin, että oppimisen pohjalta tehtiin päätelmä, joka

oli usein esimerkiksi jonkinlainen toteamus tai yhteenveto koko käsitellystä ai-heesta tai siinä ilmenneistä asioista. Kappaleessa 6.2. esitetyssä dialogiepisodissa tapahtuu lopussa päätelmän teko dialogin pohjalta.