OPPILASHUOLLON HENKILöSTö

Oppilashuollossa (OH) yhdistyvät kansanterveyslain tarkoittama kouluter-veydenhuolto, lastensuojelulaissa kuvattu kasvatuksen tuki ja perusopetuslain mukainen oppilashuolto. Kansanterveyslain (626/2007) ja lastensuojelulain (417/2007) mukaista toimintaa kutsutaan tavallisesti oppilashuoltopalveluik-si, joissa toimii melko selvästi määriteltävissä olevia ammattiryhmiä. Kou-luyhteisön kaikki aikuiset osallistuvat perusopetuslain tarkoittamaan oppi-lashuoltoon. Perusopetuslain (477/2003) mukaisessa oppilashuollossa ei ole edellä mainittujen ryhmien lisäksi erikseen määritelty oppilashuollon erityis-henkilöryhmiä. Tässä luvussa oppilashuollon erityishenkilöstöllä tarkoitetaan ammattihenkilöitä, joiden päätehtävänä on tukea oppilaiden ja kouluyhtei-sön hyvinvointia.

Kouluterveydenhuollon henkilöstö on vakiintunut vuosikymmenien kulues-sa. Kouluterveydenhoitajan ja koululääkärin lisäksi kouluterveydenhuoltoon kuuluu myös suun terveydenhuolto ja sitä toteuttavat terveyskeskushammas-lääkäri ja suuhygienisti.

Koulupsykologi- ja -kuraattoritoiminta on määritelty aikaisempaa selkeäm-min lastensuojelulain uudistuksessa, joka tuli voimaan 1.1.2008 alkaen. Uusi lastensuojelulaki korostaa ensinnäkin laajaa ehkäisevää ja ennakoivaa työtä, johon kuuluu myös kouluyhteisöjen tukeminen:

“Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvoin-tia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja per-heen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongel-miin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutetta-essa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.” (4 §, 1.mom.)

“Kunnan on sosiaali- ja terveydenhuoltoa, opetustointa sekä muita lap-sille, nuorille ja lapsiperheille tarkoitettuja palveluja järjestäessään ja niitä kehittäessään huolehdittava siitä, että näiden palvelujen avulla tuetaan vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaa-via henkilöitä lasten kasvatuksessa ja saadaan selville lasten, nuorten ja lapsiperheiden erityisen tuen tarve. Kunnan on järjestettävä tarvittaes-sa erityisen tuen tarpeestarvittaes-sa olevia lapsia ja nuoria tukevaa toimintaa.

Palveluja järjestettäessä ja niitä kehitettäessä on kiinnitettävä erityis-tä huomiota lasten ja nuorten tarpeisiin ja toivomuksiin.” (8 §)

Peruskoulun aikuiset ovat lain tarkoittamia ”muita lapsen hoidosta ja kasva-tuksesta vastaavia henkilöitä”, joita lastensuojelun tulee tukea. Koulupsykolo-gi- ja kuraattoritoiminnasta on aikaisempaa tarkempi ja myös velvoittavampi säännös:

”Kunnan tulee järjestää koulupsykologi- ja koulukuraattoripalve-luita, jotka antavat kunnan perusopetuslaissa (628/1998) tarkoi-tetun esi-, perus- ja lisäopetuksen sekä valmistavan opetuksen op-pilaille riittävän tuen ja ohjauksen koulunkäyntiin ja oppilaiden kehitykseen liittyvien sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien eh-käisemiseksi ja poistamiseksi. Palveluilla tulee edistää myös kou-lun ja kodin välisen yhteistyön kehittämistä.” (9 §, 1.mom.)

Tässä luvussa on oppilashuoltopalvelujen vakiintuneen henkilöstön lisäksi kuvattu myös koulunkäyntiavustajien/-ohjaajien työpanosta. Henkilöstön voimavarojen kartoittamiseksi kysyttiin, oliko kouluilla käytettävissä luku-vuonna 2006–2007 taulukossa 15. lueteltujen henkilöstöryhmien palveluja tai toimintaa. Lisäksi pyydettiin ilmoittamaan toiminnan tuntimäärä viikos-sa koulusviikos-sa tai vastaanottotiloisviikos-sa koulun ulkopuolella. Koulun psykologi-toimintaa ja sosiaalityötä selvitettiin myös kysymyksellä koulupsykologien ja -kuraattoreiden toiminnasta pääasiallisesti vastaavasta hallintokunnasta.

Kouluterveydenhoitajan ja koulunkäyntiavustajan/-ohjaajan palveluista tie-dettiin hyvin, mutta 14 % kouluista vastasi “ei tietoa”, kun kysyttiin kou-lulääkärin työpanosta (Taulukko 15.). Koulun psykologitoiminnalle ja sosi-aalityölle vastaavat osuudet olivat 8 % ja 7 %. Noin viidennes kouluista ei tiennyt hammaslääkärin eikä suuhygienistin palveluista.

Kouluterveydenhoitaja toimi lähes kaikissa (96 %) kouluissa. Joka neljäs kou-lu vastasi, että koukou-lulääkäriä tai psykologin palvekou-luja ei olkou-lut lainkaan saa-tavilla. Koulun sosiaalityö puuttui joka kolmannesta ja koulunkäyntiavus-taja/-ohjaaja joka kymmenennestä koulusta. Terveyskeskushammaslääkäri ja suuhygienisti oli saatavilla vain noin joka toisen koulun oppilaille.

Koulunkäyntiavustajia ilmoitti 88% kouluista (Taulukko 15.). Heidän keski-määräinen työpanoksensa oli paljon suurempi (46 tuntia viikossa/100 oppi-lasta) kuin muiden kysyttyjen henkilöstöryhmien (Taulukko 17.).

6

Taulukko 1. Oppilashuollon palvelujen ja/tai toiminnan saatavuus koulussa. Ja-kauma prosentteina. (Kysymys 55. Liite 2.)

Ammattihenkilö Ei tietoa

(%) Ei lainkaan

(%) Kyllä

(%) Yhteensä % (N)

Kouluterveydenhoitaja 2 2 96 100 (1335)

Koululääkäri 14 24 62 100 (1305)

Koulun psykologitoimintaa

(koulupsykologi tms.) 8 24 68 100 (1327)

Koulun sosiaalityötä

(koulukuraattori tms.) 7 34 60 100 (1317)

Terveyskeskushammaslääkäri 20 25 55 100 (1305)

Suuhygienisti 21 29 50 100 (1294)

Koulunkäyntiavustaja/-ohjaaja 3 9 88 100 (1318)

Psykologitoiminnasta ja sosiaalityöstä vastasi noin joka toisessa koulussa ope-tustoimi (Kuvio 6.). Tässä kysymyksessä 8 % kouluista ilmoitti, että heillä ei ollut lainkaan psykologitoimintaa. Ilman sosiaalityötä oli 14 % kouluista.

Tulos eroaa taulukossa 15. raportoiduista tuloksista, joissa tarkastellaan pal-veluiden saatavuutta ja henkilöstön työpanosta. Ero kahden kysymyksen “ei lainkaan palvelua saatavilla” -vastauksien välillä saattaa selittyä sillä, että hal-linnollinen vastuutaho oli koulujen tiedossa, mutta käytännössä toimintaa ei kuitenkaan mainittavasti ollut tarjolla.

Kuvio 6. Koulujen jakautuminen prosentteina psykologitoiminnasta ja sosiaalityöstä pääasiallisesti vastaavan hallintokunnan mukaan. (Kysymykset 56. & 58. Liite 2.)

Koulupsykologitoiminnan ja koulun sosiaalityön puuttuminen olivat yhtey-dessä kuntaluokitukseen ja koulun kokoon. Molempia palveluja puuttui eni-ten maaseutumaisista kunnista ja pienistä kouluista. Koulupsykologin palve-luja ei ollut lainkaan 17 %:ssa Lapin läänin koupalve-luja. (Taulukko 16.) Vastuussa oleva hallintokunta oli voimakkaassa yhteydessä lääniin, kuntaryhmitykseen ja koulun kokoon. Suurissa kaupungeissa psykologitoiminta (84 %) ja sosi-aalityö (69 %) olivat useimmiten opetustoimen vastuulla. Vastaavat osuudet maaseutumaisissa kunnissa olivat vain 22 % ja 34 %.

Taulukko 16. Koulupsykologin ja koulukuraattorin pääasiallinen hallintokunta.

Vastanneiden koulujen osuus prosentteina koko aineistossa sekä läänin, kuntaryhmi-tyksen ja oppilasmäärän mukaan.

Ei lainkaan toimintaa Pääasiallinen hallintokunta opetustoimi Koulu-

psykologi Koulu-

kuraattori Koulu-

psykologi Koulu- kuraattori

Koko aineisto 8 14 47 51

Etelä-Suomi 4 12 69 64

Länsi-Suomi 9 13 43 50

Itä-Suomi 9 16 34 39

Oulu 9 16 23 39

Lappi 17 9 38 48

Suuri kaupunki (yli 50 000) 2 8 84 69

Kaupunkimainen 2 7 71 63

Taajamatyyppinen 6 10 37 55

Maaseutumainen 16 22 22 34

20–49 15 19 32 43

50–99 7 16 40 52

100–199 8 11 51 54

200–299 2 9 62 56

300– 2 6 72 62

Kouluja pyydettiin arvioimaan, miten psykologitoiminta ja sosiaalityö ja-kautuvat seuraavien vaihtoehtojen kesken: suora asiakastyö, oppilasryhmien kanssa työskentely, kouluyhteisön kehittämiseen osallistuminen ja moniam-matillinen yhteistyö. Noin 8 % kouluista ilmoitti tähän kysymykseen, että heillä ei ole psykologitoimintaa ja noin 13 %:ssa kouluista ei ollut tietoa työn

suuntautumisesta. Vastaavat osuudet kuraattoritoiminnalle olivat noin 14 % ja noin 15 %.

Koulupsykologien toiminta keskittyi useimmissa kouluissa asiakastyöhön ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Vain muutama prosentti kouluista ilmoit-ti, että heidän koulupsykologinsa työpanoksesta yli 10 % suuntautuu koulu-yhteisön kehittämiseen. Yli puolet kouluista vastasi, että koulupsykologi ei osallistu lainkaan kouluyhteisön kehittämiseen. Myös oppilasryhmien kanssa työskentely oli harvinaista ja jäi useimmiten silloinkin alle 10 %:n osuuteen koulupsykologin työstä.

Myös koulukuraattorien työ suuntautui pääasiassa suoraan asiakastyöhön ja jossakin määrin moniammatilliseen yhteistyöhön, mutta heidän osallistumi-sensa kouluyhteisön kehittämiseen oli hieman aktiivisempaa kuin psykolo-geilla. Hieman vajaa puolet kouluista ilmoitti, että koulukuraattori ei osallistu lainkaan kouluyhteisön kehittämiseen ja yhtä usein työnkuvaan ei kuulunut lainkaan oppilasryhmien kanssa työskentely. Joitakin poikkeuksiakin löy-tyi. Seitsemässä koulussa (vajaa 1 %) kuraattorin työstä puolet tai enemmän suuntautui kouluyhteisön kehittämiseen ja 21 koulussa (2 %) puolet työpa-noksesta käytettiin oppilasryhmien kanssa työskentelyyn.

Kouluterveydenhuollon laatusuosituksessa (STM & Suomen Kuntaliitto 2004) annetaan terveyskeskustason henkilöstömitoitussuositukset kouluterveyden-hoitajalle ja -lääkärille. Laatusuosituksen mukaan kokopäivätoimista kou-luterveydenhoitajaa kohti tulisi olla enintään 600 ja koululääkäriä kohti enintään 2100 oppilasta. Koulukuraattoreille ja -psykologeille ei ole valta-kunnallisia henkilöstömitoitussuosituksia. Näiden ammattihenkilöiden mi-toitukseksi on suositeltu enintään 800 oppilasta kokopäivätoimista koulupsy-kologia tai -kuraattoria kohti.

Terveyskeskustason suositukset eivät sovellu koulutasolle. Opettajien työai-kaa mitataan viikkotunteina sataa oppilasta kohden. Tässä kyselyssä sovel-lettiin samaa periaatetta oppilashuollon henkilöstömitoitukseen. Kouluilta kysyttiin työpanosta tunteina viikossa. Terveyskeskustason suosituksista joh-detuiksi tunnusluvuiksi saatiin terveydenhoitajalle 6,0 viikkotuntia/100 op-pilasta, lääkärille 1,7 viikkotuntia/100 oppilasta sekä koulupsykologille ja ku-raattorille 4,0 viikkotuntia/100 oppilasta.

Viikkotunnit ilmoitti terveydenhoitajalle 74 % ja lääkärille 30 % vastanneista kouluista. Vastaava prosenttiluku koulupsykologille oli 41 % ja koulukuraat-torille 39 %. Koulunkäyntiavustajan/-ohjaajan viikkotunnit saatiin 71 %:sta kyselyyn vastanneista kouluista. Oppilashuoltohenkilöstön viikkotunnit

teutettiin sataa oppilasta kohti. Taulukossa 17. esitetään henkilöstömitoituk-sen tunnuslukujen keskiluvut ja 25 %:n poikkeama-arvot. Kuvioissa 7.–11.

raportoidaan koulujen jakautuminen oppilashuollon erityishenkilöstön op-pilasmäärään suhteutettujen viikkotyötuntien mukaan. Koulunkäyntiavusta-jan/-ohjaajan viikkotuntimäärät olivat huomattavasti muita ryhmiä suurem-mat.

Taulukko 17. Oppilashuollon henkilöstömitoituksen tunnuslukujen (tuntia viikos-sa/100 oppilasta) keskiluvut ja 25 %:n poikkeama-arvot (puolet lukumääristä näiden raja-arvojen sisällä).^8*

Ammattihenkilö Lukumäärän

ilmoittaneet koulut

Tunnusluku:

(tuntia viikossa/100 oppilasta) Keskiluku

(mediaani) 25 % poikkea-ma-arvot

Kouluterveydenhoitaja 1005 3,8 2,1–5,7

Koululääkäri 699 0,1 0,0–0,5

Koulun psykologitoiminta (koulupsykologi tms.) 859 0,4 0,0–1,8 Koulun sosiaalityö (koulukuraattori tms.) 960 0,2 0,0–1,6

Koulunkäyntiavustaja/-ohjaaja 1061 45,5 21,8–74,0

Kuvio 7. Kouluterveydenhoitajan vuosiviikkotunnit /100 oppilasta ilmoittaneiden koulujen jakauma (N=1005).

8 ^* Tulkintaohje: ks. sivu 26

60

Kuvio 8. Koululääkärin vuosiviikkotunnit/100 oppilasta ilmoittaneiden koulujen jakauma (N=699).

Kuvio 9. Koulupsykologin vuosiviikkotunnit/100 oppilasta ilmoittaneiden koulujen jakauma (N=859).

Kouluterveydenhuollon laatusuosituksen mukaisen terveydenhoitajan työpa-noksen sai vain 23 % vastanneista kouluista. Lääkäreiden työpanos jäi murto-osaan suositellusta. Sen ilmoitti suosituksen mukaiseksi vain 5 % (Kuviot 7.

ja 8.). Kouluterveydenhoitajan ja -lääkärin tunnuslukujen välillä oli positiivi-nen korrelaatio. Tämä tarkoittaa, että sekä vajaus että suositusten mukaipositiivi-nen työpanos kasautuivat tiettyihin kouluihin. Terveyskeskukset eivät kompen-soineet lääkärivajausta lisäämällä terveydenhoitajan työpanosta.

61

Kuvio 10. Koulukuraattorin vuosiviikkotunnit/100 oppilasta ilmoittaneiden koulujen jakauma (N=960).

Kuvio 11. Koulunkäyntiavustajan/-ohjaajan vuosiviikkotunnit/100 oppilasta ilmoit-taneiden koulujen jakauma (N=1061).

Myös koulupsykologin ja kuraattorin työpanokset jäivät useimmissa kouluissa paljon suositeltua pienemmiksi. Vain vajaa kymmenesosa kouluista sai yleisesti suositeltavana pidetyn kasvatuksen tuen (ks. lastensuojelulaki 9§ 1. mom.).

Oppilashuoltopalvelujen henkilöstömitoituksessa oli runsaasti vajausta kaikis-sa lääneissä (Taulukko 18.). Samalla kun tarkastellaan läänien välisiä tasoeroja,

62

on huomattava, että läänien sisällä koulujen välillä oli vaihtelua henkilöstö-mitoituksessa. Vähiten tätä henkilöstöä oli Oulun läänin kouluissa. Parhaiten henkilöstömitoitus toteutui suurissa kaupungeissa ja suurissa (300 oppilasta tai enemmän) kouluissa. Useimmat alle 100 oppilaan koulut ilmoittivat lää-käreiden, psykologitoiminnan ja sosiaalityön työpanokseksi nolla viikkotyö-tuntia. Pienissä kouluissa näitä ammattihenkilöitä nähdään niin harvoin, että viikkotyötunti ei ilmeisesti ollut sopiva tapa ilmaista työpanosta. Kun koulussa oli useita (10 % tai enemmän) äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvia oppilaita, lisääntyi oppilashuollon erityishenkilöstön määrä.

Taulukko 18. Kouluterveydenhuollon henkilöstömitoituksen tunnuslukujen (viikko-työtuntia/100 oppilasta) keskiluvut koko aineistossa sekä läänin, kuntaryhmityksen, oppilasmäärän ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden mukaan.

Tunnusluku: tuntia viikossa/100 oppilasta.

Keskiluku (mediaani)

Terveydenhoitaja Lääkäri Psykologi Kuraattori

KOKO AINEISTO 3,8 0,1 0,4 0,2

LÄÄNI

Etelä-Suomi 4,8 0,1 1,3 0,8

Länsi-Suomi 3,5 0,1 0,2 0,1

Itä-Suomi 3,4 0,2 0,2 0,1

Oulu 2,8 0,0 0,0 0,0

Lappi 3,8 0,0 0,0 0,0

KUNTARYHMITYS

Suuri kaupunki (yli 50 000) 5,5 0,3 2,2 1,4

Kaupunkimainen 4,4 0,2 0,5 0,4

Taajamatyyppinen 2,7 0,0 0,1 0,2

Maaseutumainen 2,7 0,0 0,0 0,0

OPPILASMÄÄRÄ

20–49 2,3 0,0 0,0 0,0

50–99 2,4 0,0 0,0 0,0

100–199 4,2 0,1 0,5 0,5

200–299 5,4 0,2 0,8 0,5

300– 5,6 0,3 1,8 1,6

MAAHANMUUTTAJA- TAUSTAISTEN OSUUS

Ei lainkaan 2,9 0,0 0,0 0,0

–3,99 4,8 0,2 0,8 0,5

4–9,99 5,2 0,2 1,6 1,5

10– 6,4 0,2 4,5 3,9

6

Oppilashuoltoa koskevissa laeissa ja suosituksissa korostetaan ammattiryh-mien välistä yhteistyötä ja henkilöstön mitoittamista kokonaisuutena oppi-laiden erityispiirteet huomioonottaen. Kun yhdistetään suositukset, saadaan summaksi noin 16 viikkotuntia/100 oppilasta, mitä voidaan pitää tavoite-tasona oppilashuoltopalveluiden koko tiimin mitoituksessa. Kokonaistyöpa-noksen tarkasteluun otettiin mukaan koulut, joissa oppilaita oli vähintään sata ja jotka ilmoittivat viikkotuntimäärän kaikille neljälle ammattiryhmälle (N=292). Aineiston rajausta tukee se, että pienissä kouluissa oppilashuollon henkilöstön työpanos jää usein niin pieneksi, että viikoittaisia tuntimääriä on vaikea ilmoittaa. Kun sekä oppilasmäärä että työpanos ovat pieniä, voi pieni-kin epätarkkuus työpanoksen arvioinnissa vaikuttaa merkittävästi sataa oppi-lasta kohden laskettuun tunnuslukuun.

Taulukossa 19. esitetään kouluterveydenhuollon laatusuosituksesta ja muis-ta suosituksismuis-ta johdetun hyvän henkilöstömitoituksen toteutuminen. Kun pienet koulut rajattiin pois, keskimääräinen mitoitus oli lähempänä suosi-tusarvoja. Neljän henkilöstöryhmän yhteinen työpanos yhteensä jäi kuiten-kin puoleen (7,3 viikkotuntia/100 oppilasta) suositellusta. Myös tässä homo-geenisemmassa koulujoukossa koulujen väliset erot olivat erittäin suuria.

Taulukko 19. Oppilashuoltopalvelujen ammattihenkilöstön mitoituksen (tuntia vii-kossa/100 oppilasta) keskiluvut ja 25 %:n poikkeama-arvot (puolet lukumääristä näiden raja-arvojen sisällä) lukuvuonna 2006–2007 kouluissa, joissa oli vähintään 100 oppilasta (N=292).

Suositus Keskiluku (mediaani) 25 %:n poikkeama-arvot

Kouluterveydenhoitaja 6,0 5,3 3,9–6,8

Koululääkäri 1,7 0,2 0,0–0,6

Koulupsykologi 4,0 1,0 0,2–2,6

Koulukuraattori 4,0 0,8 0,4–2,5

Yhteensä 15,7 7,3

Oppilashuoltopalvelujen ammattihenkilöstön kokonaistyöpanoksessa oli suuria eroja läänien kesken (Kuvio 12.). Parhaiten henkilöstömitoitus toteu-tui Etelä-Suomen läänissä, mutta sielläkin jäi kolmanneksen vajaus tavoite-tasosta. Lapin läänissä tilanne oli huonoin ja työpanos suhteessa suositukseen jäi vajaaseen kolmannekseen. Lisäksi on huomattava, että Lapin läänissä oli koulujen tukena lähes yksinomaan terveydenhoitajan työtä.

6

Kuvio 12. Oppilashuoltopalvelujen ammattihenkilöstön mitoitus (tuntia viikossa/100 oppilasta) läänin mukaan lukukaudella 2006–2007 kouluissa, joissa oli vähintään 100 oppilasta (N=292).

Lähteet

Lastensuojelulaki 417/2007.

Laki kansanterveyslain muuttamisesta 626/2007.

Laki perusopetuslain muuttamisesta 477/2003.

STM & Suomen Kuntaliitto. (2004): Kouluterveydenhuollon laatusuositus. Sosiaali- ja ter-veysministeriön oppaita 2004:8. Helsinki.

6 TERVEYSTARKASTUKSET

⁹

Kouluterveydenhuollon kansallisten suositusten mukaan vuosiluokkien 1–6 aikana tulee toteuttaa kaksi laajaa¹⁰ terveystarkastusta (STM & Suomen Kun-taliitto 2004; Stakes 2002; Strid 2002). Laajalla terveystarkastuksella tarkoite-taan valtakunnallisen terveystarkastusohjelman mukaista tietyissä ikävaiheissa tehtävää lapsen, nuoren tai lapsiperheen hyvinvoinnin ja terveyden kokonais-valtaista arviointia, jossa otetaan kantaa jatkotutkimuksen, hoidon ja tuen tarpeeseen ja samalla tehdään lähivuosiksi terveydenhuollon suunnitelma.

Laaja terveystarkastus muodostuu työsuunnitelman mukaisista seulontatut-kimuksista, lapsen ja vanhempien haastattelusta sekä lääkärin ja terveyden-hoitajan suorittamasta terveystarkastuksesta. Myös opettajan arvio oppilaan hyvinvoinnista kuuluu laajaan terveystarkastukseen. Oppilaskohtaisista tu-loksista tehdään luokkaa ja koko koulua koskevat tilastoyhteenvedot.

Laajoista terveystarkastuksista kertyvää koko luokan hyvinvointia kuvaavaa tietoa tulisi arvioida yhdessä oppilaiden, huoltajien, opettajien ja muiden op-pilashuollossa toimivien kanssa. Muut seulontatutkimukset ja terveystarkas-tukset tulisi ajoittaa siten, että oppilas kohtaa terveydenhoitajan tai lääkärin vähintään kerran jokaisen kouluvuoden aikana. (STM & Suomen Kuntaliitto 2004.)

Tässä raportissa tarkastellaan laajojen terveystarkastusten toteutumista kah-della tavalla:

a) koulun itse ilmoittama laaja terveystarkastus sekä

b) tarkennettu laaja terveystarkastus, jossa edellytettiin, että koulun itse ilmoittamaan laajaan terveystarkastukseen sisältyi terveydenhoitajan ja lääkärin määräaikaistarkastus samalla vuosiluokalla.

Terveystarkastukset arvioitiin suosituksen mukaisesti toteutuneiksi, kun vuo-siluokilla 1–6 toteutui kaksi tarkennettua laajaa terveystarkastusta ja laajojen terveystarkastusten välivuosina tehtiin terveydenhoitajan ja/tai lääkärin tar-kastus. On huomattava, että tällöin tarkastellaan vain osaa laajan terveystar-kastuksen kriteereistä.

9 Luvun on laatinut tutkija Hanna Happonen Tampereen yliopistosta.

10 Aikaisemmin on käytetty termiä ”osa-aikainen terveystarkastus”. Tässä kirjoituksessa

”osa-aikainen” pelkistetään ”laajaksi” termin sisällön säilyessä ennallaan.

66

Tämän luvun tarkoituksena on vastata seuraaviin kysymyksiin:

1. Millä vuosiluokilla lääkäri tekee terveystarkastuksia?

2. Millä vuosiluokilla terveydenhoitaja tekee terveystarkastuksia?

3. Millä vuosiluokilla tehdään laajoja terveystarkastuksia?

4. Kuinka monessa koulussa tehdään luokkakohtaisia oppilaiden tervey-dentilaa kuvaavia tilastoyhteenvetoja?

5. Toteutetaanko terveystarkastukset kouluterveydenhuollon laatusuosi-tusten mukaan?

Noin joka kymmenes koulu ei tiennyt, millä vuosiluokilla terveydenhoitajan ja lääkärin suorittamia terveystarkastuksia tehdään. Terveydenhoitajan tarkas-tuksia oli eniten 1. ja 5. luokalla (72–75 %) ja lääkärintarkastarkas-tuksia 5. luokalla (52 %). Terveystarkastuksia tehtiin vähiten 4. luokalla, jolloin 42 % kouluis-ta ilmoitti, että terveyskouluis-tarkastuksia ei tehdä lainkaan. Molemmat terveyskouluis-tar- terveystar-kastukset (terveydenhoitajan ja lääkärin tarkastus) tehtiin kaikille oppilaille useimmiten 5. luokalla (44 %). (Taulukko 20.)

Taulukko 20. Terveydenhoitajan ja lääkärin määräaikaisten terveystarkastusten jakautuminen prosentteina vuosiluokan mukaan.

Tarkastuksen suorittaja Vuosiluokka

1 2 3 4 5 6

Vain terveydenhoitajan tarkastus 49 35 65 45 31 45

Vain lääkärintarkastus 3 7 2 1 8 5

Sekä terveydenhoitajan että

lääkärin tarkastus 23 10 4 1 44 7

Ei lainkaan 15 38 18 42 6 31

Ei tietoa 10 11 11 11 11 11

Yhteensä % 100 100 100 100 100 100

(N) (1325) (1329) (1322) (1318) (1279) (1264)

Kun kysyttiin, kuinka monessa koulussa tehdään terveystarkastusten perus-teella luokkakohtaisia oppilaiden terveydentilaa kuvaavia tilastoyhteenvetoja, puolet kouluista vastasi “ei tietoa”. Neljännes kouluista ilmoitti, että yhteenvetoja ei tehdä lainkaan. Vain neljännes kouluista ilmoitti, että tilasto-yhteenvetoja on tehty. Kouluista 14 % ilmoitti, että tilastotilasto-yhteenvetoja oppi-laiden terveydentilasta tehtiin suunnitelmallisesti.

Kysyttäessä laajojen terveystarkastusten toteutumisesta, neljännes kouluista vastasi “ei tietoa” ja 11 % vastasi, että laajoja terveystarkastuksia ei tehdä

lain-6

kaan. Yli puolet (63 %) kouluista ilmoitti yhden tai useampia laajoja terveys-tarkastuksia 1.–6. vuosiluokkien aikana. Näitä ilmoitettiin eniten 5. luokalla (46 %) ja vähiten 4. luokalla (3 %) (Taulukko 21.).

Taulukko 21. Koulujen ilmoittamien laajojen terveystarkastusten jakauma prosent-teina vuosiluokan mukaan.

Vuosiluokka Ei tietoa Ei Kyllä Yhteensä

% (N)

1 24 49 27 100 (1325)

2 24 63 13 100 (1329)

3 24 66 10 100 (1322)

4 24 73 3 100 (1318)

5 24 30 46 100 (1279)

6 24 66 10 100 (1264)

Vastauksia koulujen ilmoittamista laajoista terveystarkastuksista tarkistettiin vertaamalla niitä lääkärin ja terveydenhoitajan tarkastusten ilmoittamiseen.

Joka viidennen koulun vastauksessa ilmoitettiin laaja terveystarkastus, mut-ta mut-tarkistuksessa havaittiin, että lääkärin ja terveydenhoimut-tajan mut-tarkastuksia ei kuitenkaan tehty saman lukuvuoden aikana. Kun ehdoksi otettiin terveyden-hoitajan ja lääkärin tarkastukset saman lukuvuoden aikana, toteutui suositus kahdesta laajasta terveystarkastuksesta 14 %:ssa kouluista. Kun edelliseen li-sättiin suunnitelmallinen oppilaiden terveydentilaa kuvaavien tilastoyhteen-vetojen tekeminen, toteutuivat kriteerit 2 %:ssa kouluista. (Kuvio 13.)

Kuvio 13. Tarkennetut laajat terveystarkastukset vuosiluokilla 1–6 ja vuosiluokan kaikkien oppilaiden terveydentilaa kuvaavien tilastoyhteenvetojen suunnitelmallinen tekeminen. Jakauma prosentteina.

6

Suositus vuosittaisesta terveydenhoitajan ja/tai lääkärin tarkastuksesta toteu-tui joka kolmannessa koulussa (34 %). Tämä suositus toteutoteu-tui parhaiten Län-si-Suomen läänissä ja huonoiten Lapin läänissä. Kaksi lääkärin tarkastusta toteutui parhaiten Itä-Suomen läänissä, maaseutumaisissa kunnissa ja pienis-sä kouluissa (20–49 oppilasta). (Taulukko 22.) Suurissa kaupungeissa ilmoi-tettiin useimmin kaksi laajaa terveystarkastusta. Kun tarkasteltiin lääkärin ja terveydenhoitajan tarkastusten ilmoittamista saman vuosiluokan aikana, erot kuntaryhmien välillä tasoittuivat.

Suositus terveystarkastuksista (kaksi tarkennettua laajaa terveystarkastusta sekä terveydenhoitajan tai lääkärin tarkastus laajojen terveystarkastusten väli-vuosina) toteutui 8 % kouluista. Suositus toteutui keskimääräistä paremmin Etelä-Suomen läänissä (12 %) ja keskimääräistä huonommin Oulun läänissä (2 %). (Taulukko 22.)

Koulujen johdolle tehdyssä kyselyssä yllättävän monet vastasivat, että terveys-tarkastuksista ei ollut tietoa. Ilmoitettujen laajojen tarkastusten määrä oli paljon suurempi kuin keskeisimmillä sisällöillä tarkennettujen. Myös peruskoulujen 7.–9. vuosiluokkien kyselyssä saatiin samanlainen tulos (Happonen ym. 2007).

Suurimmat erot ilmoitettujen ja tarkennettujen laajojen terveystarkastusten vä-lillä olivat suurissa kaupungeissa ja suurissa kouluissa. On todennäköistä, että kouluterveydenhuollon laatusuosituksen määrittelyt eivät olleet tiedossa.

Suositus terveystarkastuksista toteutui vain 8 %:ssa kouluista. Nämä tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että informaatio-ohjaus ei riitä turvaamaan tasa-ar-voisia kouluterveydenhuollon palveluja asuinpaikasta riippumatta.

Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että peruskoulujen 1.–6. vuosiluo-killa terveystarkastuksia koskevat suositukset toteutuvat hieman huonommin kuin peruskoulujen 7.–9. vuosiluokilla. Suosituksen mukainen yksi tarken-nettu laaja terveystarkastus vuosiluokkien 7–9 aikana ja muilla vuosiluokilla terveydenhoitajan tai lääkärin tarkastus toteutui joka viidennessä yläkoulussa (Happonen ym. 2007). Suositusten mukaiset kaksi tarkennettua laajaa ter-veystarkastusta vuosiluokkien 1–6 aikana ja muilla vuosiluokilla terveyden-hoitajan tai lääkärin tarkastus toteutui vain noin joka kymmenennessä ala-koulussa.

6

Taulukko 22. Terveystarkastukset vuosiluokilla 1–6 koko aineistossa sekä läänin, kuntaryhmityksen ja oppilasmäärän mukaan (N=1301–1346).

KOKO AINEISTO 34 48 31 14 8

LÄÄNI

Taajamatyyppinen 33 50 25 10 5

Maaseutumainen 46 44 38 17 11

OPPILASMÄÄRÄ

1) Tarkennettu laaja terveystarkastus = koulun ilmoittaman laajan terveystarkastuksen lisäksi sekä terveydenhoitajan että lääkärin määräaikaistarkastukset ilmoitettu samal-la vuosiluokalsamal-la kuin samal-laaja terveystarkastus.

2) Suositusten mukaiset tarkastukset = vuosiluokilla 1–6 ainakin kaksi (tarkennettua) laajaa terveystarkastusta sekä terveydenhoitajan tai lääkärin tarkastus muilla 1.–6.

vuosiluokilla.

0

Lähteet

Happonen H., Saaristo V. & Rimpelä A. (2007): Terveystarkastukset. Teoksessa Rimpelä M., Rigoff A-M., Kuusela J. & Peltonen H. (toim.): Hyvinvoinnin ja terveyden edistämi-nen peruskouluissa – perusraportti kyselystä 7.–9. vuosiluokkien peruskouluille. Opetushal-litus ja Stakes. Helsinki.

Stakes. (2002): Kouluterveydenhuolto 2002. Opas kouluterveydenhuollolle, peruskouluille ja kunnille. Stakes Oppaita 51. Helsinki.

STM & Suomen Kuntaliitto. (2004): Kouluterveydenhuollon laatusuositus. Sosiaali- ja ter-veysministeriön oppaita 2004:8. Helsinki.

Strid O. (2002): Terveystarkastukset ala-asteella (luokat 1–6). Teoksessa Terho P., Ala-Laurila E-L., Laakso J., Krogius H. & Pietikäinen M. (toim.): Kouluterveydenhuolto. Duodecim.

Helsinki.

1 POISSAOLOT

Toistuvat poissaolot kertovat usein oppilaan tai hänen perheensä hyvinvoin-nista. Somaattisten sairauksien lisäksi taustalla saattaa olla psykososiaalisia ongelmia. Arkiajattelussa poissaolot yhdistyvät usein koulumotivaation on-gelmiin. Runsaat poissaolot aiheuttavat ongelmia oppimisessa, mikä osaltaan saattaa lisätä halua olla poissa koulusta.

Perusopetuslaissa (628/1998, 477/2003) säädetään oppivelvollisuuden suo-rittamisesta (26§), oppilaan velvollisuuksista (35§) ja oppivelvollisen val-vonnan laiminlyönnistä (45§). Huoltajan on huolehdittava siitä, että op-pivelvollisuus tulee suoritettua. Perusopetuslakiin palautettiin poissaolojen seurantavelvoite vuonna 2003. Opetuksen järjestäjän tulee seurata poissa-oloja ja ilmoittaa luvattomista poissaoloista oppilaan huoltajalle. Seurannan ja ilmoitusvelvollisuuden ajateltiin parantavan sekä opetuksen järjestäjän että oppilaan huoltajan mahdollisuuksia huolehtia oppilaan säännöllisestä koulunkäynnistä.

Huoltajien vastuuta ilmoittaa oppilaan poissaolosta kouluun ei ole laissa tar-kemmin määritelty. Sivistysvaliokunta totesi vuonna 2002, että vanhempien tulee ilmoittaa kouluun, jos oppilas on koulusta poissa. Hallituksen esityksen (205/2002) perusteluiden mukaan ”ilmoitus tehdään mahdollisimman pian poissaolon havaitsemisen jälkeen.”

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPH 2004) edellyttävät kunnilta ja kouluilta kirjallisten toimenpideohjeet poissaolojen seuraamiseksi osana oppilashuollon suunnitelmaa. Uusia työntekijöitä perehdytettäessä on koulussa täsmennettävä myös oppilaiden poissaolojen seurantaa, erityisesti menettelytapoja huoltajalle ilmoittamisessa ja kirjaamisessa. Koulussa poissa-olojen seurantavastuu on luokanopettajalla tai luokanvalvojalla, joiden tulisi ainakin kuukausittain tehdä yhteenveto oppilaan poissaoloista.

Oppilaiden poissaolojen seurannassa on muistettava tietosuojan vaatimukset.

Opettajan kirjaamat tiedot poissaoloista kuuluvat oppilasrekisteriin erillisenä osarekisterinä, johon voidaan tallentaa vain poissaolojen selvittämisen kan-nalta tarpeellisia tietoja. Opetushallituksen sivuilla (www.edu.fi) on yksityis-kohtaisia toimintamalleja oppilaiden poissaolojen hallinnasta.

Oppilaiden poissaoloja ja niiden seurantaa selvitettiin neljällä kysymyksellä:

poissaolojen seuraaminen koko koulun tasolla, poissaolotuntien määrä

luku-2

vuoden 2006–2007 aikana, poissaolosta ilmoittaminen ja luvattomien pois-saolojen selvittäminen.

Vastanneista kouluista 16 % ilmoitti, ettei poissaoloja seurattu lainkaan kou-lun tasolla. Suurimmalla osalla vastanneista oli käytössä poissaolokirja tai -vih-ko (37 %). Vain 18 % vastanneista -vih-kouluista käytti oppilashallinto-ohjelmaa poissaolojen keräämiseen. Näistä kolme neljästä (76 %) oli suuria kouluja (yli 200 oppilasta) ja lähes puolet (48 %) sijaitsi suurissa kaupungeissa. Reilu kolmannes vastanneista (35 %) valitsi kohdan ”muulla tavalla”, mutta avoi-mista vastauksista kävi ilmi, että suurimmassa osassa poissaolojen kerääminen tapahtui manuaalisesti opettajan päiväkirjaan tai vastaavaan.

Oppilashallinto-ohjelmaa poissaolotietojen keräämiseen käyttävistä kouluista 59 % ilmoitti poissaolotuntien kokonaismäärän, kun poissaolokirjaa kouluistai -vihkoa käyttävissä kouluissa vastaava prosenttiosuus oli 46 ja muulla tavalla poissaoloja keräävissä 37. (Taulukko 23.)

Taulukko 23. Poissaolotuntien lukumäärän ilmoittaminen yhteensä koko koulun tasolla tietojen keräämistavan mukaan. Koulujen jakauma prosentteina.

Ei tietoa

Lukumäärätie-to puuttuu Lukumäärä

ilmoitettu Yhteensä % (N)

Ei lainkaan 96 3 (0,5) 100 (211)

Poissaolokirja tai -vihko 35 19 46 100 (473)

Oppilashallinto-ohjelma 26 15 59 100 (236)

Muulla tavalla 48 15 37 100 (455)

Lähes kaikissa kouluissa oli yhteinen toimintamalli poissaolojen ilmoittami-sesta (Kuvio 14.). Lähes kolmessa koulussa neljästä huoltajan tuli ilmoittaa oppilaan poissaolosta kouluun joko heti aamulla koulupäivän alussa tai sama-na päivänä. Kahden päivän kuluessa ilmoitusta odotti 16 % ja ”myöhemmin”

5 % kouluista.

Lähes kaikilla kouluilla (98 %) oli myös yhteinen toimintamalli siitä, mil-loin koulu ilmoittaa luvattomista poissaoloista oppilaan huoltajalle. Yleisim-min huoltajalle ilmoitettiin heti, kun selvisi, että kyseessä oli luvaton pois-saolo (Kuvio 14.) Yli neljäsosassa kouluista ei ole ollut lainkaan oppilaiden

In document Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen peruskouluissa 2 (sivua 54-96)