Oppilaiden käsityksiä koululiikunnasta tutkittiin 15 väittämää sisältäneen asennemit-tarin avulla. Samanlaista asennemittaria käytetään yleisesti myös muissa Opetushalli-tuksen oppimistulosarvioinneissa. Oppilaat vastasivat kysymyksiin asteikolla: täysin samaa mieltä, jonkin verran samaa mieltä, jonkin verran eri mieltä ja täysin eri mieltä.
Asennemittarin väittämät jakaantuvat kolmeen dimensioon: oppiaineesta pitäminen, käsitys oppiaineen hyödyllisyydestä ja käsitys oppiaineen osaamisesta. Lisäksi kaik-kien väittämien keskiarvoa voidaan käyttää kuvaamaan kokonaisasennetta. Aineis-toa analysoitaessa oppilaiden vastaukset luokiteltiin uudelleen siten, että kielteistä suhtautumista ilmaisevat käsitykset saivat miinusmerkkisen arvon nollan alapuo-lelta ja myönteiset käsitykset plusmerkkisen arvon nollan yläpuoalapuo-lelta. Kielteisintä suhtautumista ilmaisee arvo -1,5 ja myönteisintä 1,5.
Poikien ja tyttöjen keskiarvot olivat myönteisellä puolella sekä kokonaisasenteessa että kaikissa dimensioissa: pitäminen, osaaminen ja hyöty (kuvio 10). Poikien kokonaisasenne oli tyttöjä myönteisempi. Pojat pitivät liikunnasta tyttöjä enem-män ja arvioivat omaa osaamistaan myönteisemmin kuin tytöt. Sukupuolten erot olivat näissä käsityksissä tilastollisesti merkitseviä (p < 0,001). Pojat arvioivat tyt-töjä myönteisemmin myös liikunnan hyödyllisyyttä, mutta tässä asennedimensiossa sukupuolten ero oli vähäisempi (p = 0,015).
KUVIO 10. Poikien ja tyttöjen koululiikuntakäsitysten keskiarvot. (Arvot nollan alapuolella kuvaa-vat kielteistä suhtautumista ja arvot nollan yläpuolella myönteistä suhtautumista.)
Pojista 89 % ja tytöistä 79 % kertoi olevansa samaa mieltä tai jonkin verran samaa mieltä väittämästä ”Pidän liikuntatunneista”. Suurella joukolla oppilaita oli myös myönteinen käsitys omasta osaamisesta liikunnassa. Pojista peräti 82 % ja tytöistä 73 % oli samaa mieltä tai jonkin verran samaa mieltä väittämästä ”Mielestäni olen hyvä liikunnassa.” Oppilaat pitivät liikuntaa myös tärkeänä ja hyödyllisenä oppiai-neena. Noin 75 % tytöistä ja pojista katsoi tarvitsevansa liikunnassa opittuja taitoja arkielämässään ja tulevaisuudessa.
Edellä mainittujen myönteisten tulosten rinnalla on syytä huomioida, että tytöistä noin 25–30 % ja pojista noin 20 % ei usko omaan osaamiseensa liikunnassa. Runsas 30 % oppilaista ei pidä liikunnan tehtäviä ja harjoituksia yleensä kiinnostavina. Ikä-vystyttävänä oppiaineena liikuntaa pitää pojista 12 % ja tytöistä 21 %.
Oppilaiden kokonaisasenne ei eronnut läänien, kuntaryhmien ja kieliryhmien välillä tilastollisesti merkitsevästi. Tyttöjen oman osaamisen arviointi erosi läänien välillä siten, että Oulun läänin keskiarvo (0,25) oli tilastollisesti merkitsevästi matalampi kuin Etelä-Suomen (0,57), Itä-Suomen (0,54) ja Länsi-Suomen (0,53) läänien keski-arvot. Kaupunkikoulujen tytöt arvioivat osaamistaan liikunnassa jonkin verran posi-tiivisemmin kuin taajaman ja maaseudun tytöt (p = 0,013). Suomenkieliset tytöt arvi-oivat liikunnan hyötyjä hieman myönteisemmin kuin ruotsinkieliset tytöt (p = 0,025).
Poikien asennedimensioiden (pitäminen, osaaminen, hyöty) keskiarvot eivät poiken-neet tilastollisesti merkitsevästi eri lääneissä, kunta- tai kieliryhmissä.
Poikien kokonaisasenteen sekä osaamisen ja pitämisen dimensioiden keskiarvot oli-vat vuonna 2010 tilastollisesti merkitsevästi korkeampia kuin vuoden 2003 arvioin-nissa (p < 0,001). Myös tyttöjen kokonaisasenteen, osaamisen ja pitämisen keskiarvot olivat 2010 seuranta-arvioinnissa hieman korkeampia kuin vuonna 2003. Tyttöjen ero oli tilastollisesti merkitsevä kuitenkin vain osaamisen dimensiossa. Molempien suku-puolten käsitys liikunnan hyödyllisyydestä oli pysynyt vuoden 2003 tasolla. Yhteen-vetona voidaan todeta, oppilaiden ja etenkin poikien liikuntakäsitysten muuttuneen jonkin verran myönteisempään suuntaan verrattaessa seitsemän vuoden takaiseen tilanteeseen. Toisaalta huomattiin, että hajonnat olivat kasvaneet kaikissa dimensi-oissa ja molempien sukupuolten joukossa. Erot hajonndimensi-oissa olivat Levenen testin mukaan tilastollisesti merkitseviä, ja ainoastaan poikien hajonta liikunnasta pitämi-sen dimensiossa ei eronnut arviointivuosien välillä.
Koululiikunta-asenteet olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä sekä oppilaan liikunnan arvosanaan että liikunnan harrastamiseen koulun ulkopuolella. Oppilaan kokonaisasenteen ja liikunnan arvosanan välinen korrelaatio oli 0,58. Koululiikunnan kokonaisasenne korreloi myös organisoidun liikunnan harrastamisen kanssa (0,46).
7.3.1 Oppilaiden sitoutuminen ja osallistuminen liikunnanopetukseen Oppilaita kysyttiin kuuden väittämän avulla heidän käsitystään omasta toiminnas-taan ja osallistumisestoiminnas-taan liikuntatunnilla. Lisäksi yksi väittämistä koski toisten oppi-laiden auttamista. Vastausvaihtoehdot olivat samat kuin asennemittarissakin: 1 = täy-sin samaa mieltä, 2 = jonkin verran samaa mieltä, 3 = jonkin verran eri mieltä ja 4 = täysin eri mieltä.
Pojista 90 % ja tytöistä 93 % oli täysin tai jonkin verran samaa mieltä väittämästä
”Noudatan opettajan ohjeita”. Tytöissä oli kuitenkin selvästi poikia enemmän niitä, jotka olivat väittämästä täysin samaa mieltä, ja sukupuolten ero oli tässä suhteessa tilastollisesti merkitsevä. Tyttöjen käsityksen mukaan he siis noudattavat opettajan ohjeita poikia täsmällisemmin.
Pojista 89 % ja tytöistä 88 % kertoi osallistuvansa opetukseen koko tunnin ajan, vaikka ei pitäisikään kaikista harjoituksista. Omatoimisesti annettuja tehtäviä kertoi harjoittelevansa 84 % sekä tytöistä että pojista. Vain 4 % pojista ja 3 % tytöistä ilmoitti
pinnaavansa usein niin, että on luvatta poissa koko tunnin. Pojista 7 % ja tytöistä 6 % arvioi käytöksensä liikuntatunneilla häiritsevän opettajan ohjeita ja muiden oppimista.
Kokonaisuutena tarkasteltuna poikien ja tyttöjen sitoutuminen opetukseen ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi. Poikien kuuden väittämän keskiarvo oli 3,5 ja tyttöjen 3,6.
Tytöt suhtautuivat poikia myönteisemmin toisten auttamiseen liikuntatunneilla. Tytöistä 84 % oli samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä väittämästä ”Autan mielelläni, jos joku ryhmästä tarvitsee apua.” Pojissa oli 10 % vähemmän niitä, jotka olivat yhtä mieltä tästä väittämästä. Sukupuolten ero oli tilastollisesti merkitsevä. Vastaavanlainen ero tyt-töjen ja poikien auttamiskäsityksissä havaittiin myös liikunnan arvioinnissa 2003.
7.3.2 Oppilaiden käsityksiä kuntotesteistä ja joukkuejaoista
Liikunta oppiaineen erityiskysymyksinä seuranta-arvioinnissa selvitettiin oppilai-den käsityksiä kuntotesteistä ja joukkuejaoista. Oppilaat vastasivat esitettyihin väit-tämiin jälleen neliportaisella asteikolla: 1 = täysin samaa mieltä, 2 = jonkin verran samaa mieltä, 3 = jonkin verran eri mieltä ja 4 = täysin samaa mieltä.
Kuviossa 11 on esitetty niiden tyttöjen ja poikien osuudet prosentteina, jotka oli-vat kyseisestä kuntotestejä koskeneesta väittämästä täysin samaa mieltä tai jonkin verran samaa mieltä. Tyttöjen ja poikien käsitykset kuntotesteistä erosivat tilastol-lisesti merkitsevästi. Tytöissä oli poikia vähemmän niitä, jotka suhtautuvat kunto-testeihin myönteisesti. Tytöistä puolet (53 %) piti kuntotestejä ikävinä, pojista 39 %.
Tarpeettomina kuntotestejä piti noin 22 % oppilaista. Valtaosalla oppilaista oli se käsitys, että kuntotesteissä menestyminen vaikuttaa heidän liikunnan arvosanaansa.
KUVIO 11. Tyttöjen ja poikien käsityksiä liikunnan kuntotesteistä. Väittämästä täysin samaa miel-tä ja jonkin verran samaa mielmiel-tä olleiden osuudet.
KUVIO 12. Tyttöjen ja poikien käsityksiä joukkuejaoista liikuntatunneilla. Väittämästä täysin sa-maa mieltä ja jonkin verran sasa-maa mieltä olleiden osuudet.
Koululiikunnan tutkimuksissa on todettu, että erilaiset joukkueina pelattavat palloi-lulajit muodostavat keskeisen osan liikuntatuntien sisällöistä sekä pojilla että tytöillä (Huisman 2004, Heikinaro-Johansson & Telama 2005). Joukkuepelit ovat myös pidettyjä oppilaiden keskuudessa. Seuranta-arviointiin osallistuneista pojista 86 % ja tytöistä 83 % oli täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä väittämästä: Pelaan liikuntatunneilla mielelläni joukkuepelejä. Pojissa oli noin 10 % tyttöjä enemmän täysin samaa mieltä olevia, ja ero sukupuolten käsityksissä oli tilastollisesti merkit-sevä (p = 0,003).
Tyttöjen ja poikien käsitykset erosivat myös joukkuejakoja käsittelevien väittämien suhteen (kuvio 12). Suurin osa sekä pojista että tytöistä piti siitä, että oppilaat saavat itse päättää joukkueet. Pojat olivat kuitenkin tästä väitteestä tyttöjä useammin samaa mieltä. Pojat olivat tyttöjä useammin yhtä mieltä myös siitä, että luokan parhaat pelaa-jat valitsevat yleensä joukkueet. Tytöissä oli puolestaan poikia enemmän niitä, jotka kokevat joukkuejaot ikävinä ja niitä, jotka pelkäävät, ettei heitä haluta joukkueeseen.
Oppilaiden vastausten perusteella näyttää siis siltä, että oppilaiden itse suorittamia jakoja ja parhaiden pelaajien tekemiä jakoja käytetään enemmän poikien kuin tyttö-jen liikuntatunneilla. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että edellä mainitusta huoli-matta, tytöt pitävät joukkuejakotilanteita poikia ikävämpinä ja pelkäävät yleisemmin toisten oppilaiden tekemää valintaa.