Liikunnan opettajien ajatuksia työstään

11.7.1 Työssä viihtyminen ja liikunnan asema koulussa

Opettajat vastasivat työssä viihtymistä ja liikunnan asemaa koulussa koskeviin kysy-myksiin 5-portaisella asteikolla, jonka ääripäät olivat: ei lainkaan (1) – erinomaisesti (5). Analysointivaiheessa asteikkoa tiivistettiin siten, että vaihtoehdot 1–2 yhdistettiin ja samoin vaihtoehdot 4–5.

Sekä mies- että naisliikunnanopettajista 91 % kertoi viihtyvänsä työssään hyvin tai erin-omaisesti. Miehistä 86 % ja naisista 76 % koki, että he pystyvät toteuttamaan työssään itselle tärkeitä asioita. Sukupuolten ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Vastanneista liikunnanopettajista 41 % koki, että myös heidän opettajakollegansa pitä-vät liikunnanopetusta tärkeänä. Keskinkertaisena liikunnan arvostusta koulussa piti 38 % opettajista ja vähäiseksi sen koki 21 % vastaajista. Sekä työssä viihtymistä että lii-kunnan arvostusta koskevat tulokset olivat hyvin samankaltaisia myös aikaisemmassa liikunnan arvioinnissa vuonna 2003.

Opettajilta kysyttiin myös, onko koulussa ongelmana oppilaiden poissaolo liikunta-tunneilta. Opettajista 80 % oli sitä mieltä, että oppilaiden poissaolo ei ole ongelma tai se on sitä vain vähäisessä määrin. Jonkin verran ongelmallisena oppilaiden poissaoloa liikuntatunneilta piti 15 % opettajista ja suuressa määrin ongelmaksi sen koki 5 % vas-tanneista opettajista. Tulokset olivat tässäkin kysymyksessä samansuuntaisia kuin vuo-den 2003 arvioinnissa, eikä mies- ja naisopettajien vastauksissa ollut merkitseviä eroja.

Liikunnanopettajia pyydettiin lisäksi arvioimaan prosentteina, kuinka suuri osuus kou-lun oppilaista ”pinnaa” eli on usein poissa liikuntatunneilta. Opettajien arviot vaihte-livat 0–20 %:iin ja ”pinnaajien” keskiarvoksi muodostui 3 %. Yli puolet (62 %) opet-tajista arvioi, että enintään 2 % heidän koulunsa oppilaista on luvatta poissa liikunta-tunneilta, ja lähes 90 % opettajista uskoi, että liikunnasta ”pinnaavien” osuus on kou-lussa enintään 5 %.

Poissaolijoiden lisäksi liikunnanopettajilta kysyttiin mielipidettä siitä, kuinka paljon hei-dän koulussaan on huonokuntoisia oppilaita. Opettajia ohjeistettiin käyttämään tarvit-taessa arviointinsa tukena kuntotestituloksia, vaikkakin kysymyksellä pyrittiin lähinnä kartoittamaan liikunnanopettajien käsityksiä asiasta, eikä niinkään kuntotesteillä toden-nettua totuutta huonokuntoisten oppilaiden määrästä. Opettajien vastaukset huono-kuntoisten oppilaiden määrästä koulussa vaihtelivat paljon: 3–90 %. Suureen hajontaan vaikuttaa osaltaan se, että opettajat määrittelivät vastatessaan itse, mikä on huonokun-toinen. Toisaalta kunto- ja liikehallintatestien perusteella tiedetään myös se, että kou-lujen välillä oli varsin suurta vaihtelua oppilaiden kunnossa. Opettajien arvioiden kes-kiarvoksi muodostui 32 %, ja suurin osa liikunnanopettajista (72 %) arvioi huonokun-toisten oppilaiden osuuden sijoittuvan koulussa 20–50 % väliin. Jo aiemmin luvussa 5.1 todettiin, että kestävyyssukkulajuoksutestin perusteella seuranta-arviointiin osallis-tuneista pojista 53 % ja tytöistä 39 % sijoittui alimpaan kuntoluokkaan.

11.7.2 Liikunnanopettajan työn palkitsevat ja kuormittavat piirteet Opettajien työtyytyväisyyttä voidaan tarkastella työhön liittyvien palkitsevien ja kuor-mittavien piirteiden kautta. Useimpiin töihin liittyy sekä palkitsevia että kuormittavia tekijöitä, eivätkä työn kuormittavat tekijät välttämättä ole työtyytyväisyyden kannalta pelkästään haitallisia. Jonkin asteinen kuormittavuus voi tehdä työstä haasteellista ja kiinnostavaa, mutta liiallinen kuormitus, kuten työn suuret vaatimukset tai henki-nen rasittavuus, voi johtaa työuupumukseen. Työn palkitsevien ja kuormittavien asi-oiden kokeminen on aina yksilöllistä, mutta työtyytyväisyyden kannalta on tärkeää, että työ tarjoaa myös palkkioita, kuten onnistumisia työssä, vaikutusmahdollisuuksia tai yhteisöllisyyttä. Eurooppalaisissa vertailuissa on aiemmin todettu, että suomalaiset opettajat ovat muita tyytyväisempiä työhönsä, he viihtyvät työssään hyvin ja kokevat sen palkitsevaksi (Rasku & Kinnunen 2003; Verhoeven ym. 2003).

Seuranta-arvioinnin kyselyssä liikunnanopettajia pyydettiin kirjaamaan kolme mer-kittävintä asiaa, jotka he kokivat työssään palkitsevina ja kolme mermer-kittävintä asiaa, jotka he kokivat kuormittavina. Avoimet vastaukset litteroitiin lomakkeilta ja ne luo-kiteltiin. Luokittelua muodostettaessa käytettiin apuna Johanssonin ja Heikinaro-Johanssonin (2005) selvitystä suomalaisten liikunnanopettajien työtyytyväisyydestä.

Työnsä palkitsevina piirteinä opettajat mainitsivat selvästi useimmin sellaisia asioita, jotka liittyivät liikunnan opettamiseen lapsille ja nuorille. Opettajista peräti 80 % ker-toi, että oppilaiden liikunnan ilon, innostuksen, aktiivisen osallistumisen ja onnistu-misten näkeminen on heille tärkeää ja palkitsevaa (taulukko 17).

Kun oppilas kokee nauttineensa liikunnasta ja siitä on tullut hänelle hyvä mieli. Kun tunnilla on iloa.

Saan ei-liikunnallisen oppilaan innostumaan jostakin.

Kun oppilaat tulevat mielellään tunnille ja osallistuvat siihen aktiivisesti.

Lisäksi yli puolet opettajista (58 %) mainitsi, että oppilaiden oppimisen, edistymi-sen ja kehittymiedistymi-sen näkeminen oli heistä palkitsevaa. Moni opettaja tunsi tyytyväi-syyttä silloin, kun sai rohkaistua oppilaan yrittämään ja kokeilemaan jotakin sel-laista, mitä hän ei ollut aiemmin halunnut tai uskaltanut. Myös liikuntaharrastuksen löytyminen ja viriäminen oppilaiden vapaa-ajalla oli opettajille tärkeä työn tulos.

Saa nähdä, kun oppilas oivaltaa ja oppii uuden asian.

Oppilas, joka voittaa itsensä ja uskaltaa yrittää.

Oppilas on innostunut liikuntatunnin esimerkistä harrastamaan myös vapaa-ajallaan.

Opettajien vastauksista kävi myös selkeästi ilmi, miten keskeisellä sijalla ryhmässä toimiminen, vuorovaikutus ja yhteistyö liikunnassa ovat. Opettajat (39 %) mainitsi-vat kolmanneksi yleisimpänä palkitsevana asiana sen, että saimainitsi-vat ryhmän toimimaan hyvin. Opettajat puhuivat mm. joukkueena pelaamisesta ja toisten kannustamisesta,

oppilaiden oma-aloitteisuudesta ja hyvästä työskentelyilmapiiristä, vastuullisesta käyttäytymisestä ja toisten huomioon ottamisesta.

Kun ryhmä toimii hyvin ryhmänä, näkyy yhteistyötä, oppilaat ovat innostu-neita ja pelaavat fair play -hengessä.

Liikuntaryhmä, joka oivaltaa yhdessä tekemisen jujun.

Oppilaiden vuorovaikutustaitojen ja keskenään toimeen tulemisen kehittymi-nen. Esimerkiksi pelaaminen keskenään tasapuolisesti ilman aikuisen tuoma-rointia.

Edellisten lisäksi 20 % opettajista mainitsi yleisemmällä tasolla, että oppilaat tekivät työstä palkitsevaa, tai että vuorovaikutus lasten ja nuorten kanssa oli työn parasta antia. Yleinen käsitys on, että opettajat saavat varsin harvoin suoraa palautetta työs-tään. Kuitenkin 11 % kyselyyn vastanneista liikunnanopettajista raportoi palkitse-vana asiana oppilailta saadun palautteen. Toisinaan palautetta oli saatu myös jäl-kikäteen koulun entisiltä oppilailta. Kaksi opettajaa mainitsi palkitsevana vanhem-milta saamansa myönteisen palautteen.

Liikunta oppiaineen luonteen ja liikunnanopettajan työn monipuolisuuden koki palkitsevaksi 19 % vastaajista. Toisille jo se, että sai tehdä töitä liikunnan parissa, oli palkitsevaa. Toiset olivat tyytyväisiä siihen, että saivat opettaa toiminnallista ja pidettyä oppiainetta. Toiset puolestaan kertoivat nauttivansa liikunnan erilaisista toimintaympäristöistä ja vuodenaikojen mukaan vaihtuvista liikuntamuodoista.

Työn muita etuja piti palkitsevina 10 % vastaajista. Näitä olivat lomat ja mahdolli-suus olla ulkona, liikkua itsekin sekä pysyä hyvässä kunnossa. Yhteistyön sujumi-sen kollegojen kanssa ja työyhteisön tuen koki palkitsevaksi 8 % vastaajista. Työn itsenäisyyden ja mahdollisuuden omiin päätöksiin nimesi palkitsevaksi asiaksi 6 % liikunnanopettajista.

Yleisimmin mainittu kuormittava asia liikunnanopettajien työssä oli opetuksen olo-suhteet (taulukko 17). Opettajista 40 % mainitsi tiloihin, välineisiin tai resurssei-hin kuuluvien epäkohtien kuormittavan työtään. Yleisimpiä olivat maininnat sisä-liikuntatilojen ja varusteiden riittämättömyydestä. Moni opettaja (17 %) koki ras-kaaksi myös siirtymiset eri liikuntapaikkojen ja koulun välillä. Siirtymisiin yhdis-tyi usein kiire ja erilaisista välineistä huolehtiminen. Opettajanhuoneessa vietetty hengähdystauko jäi liikunnanopettajalta siirtymisten ja opetuksen organisoinnin vuoksi usein pitämättä. Kiireen koki kuormittavaksi tekijäksi 20 % kyselyyn vas-tanneista liikunnanopettajista.

Olosuhteiden jälkeen toiseksi yleisin kuormittava asia, oli opettajien (37 %) mie-lestä työskentely niiden oppilaiden kanssa, jotka suhtautuivat liikuntaan negatiivi-sesti, olivat passiivisia, ja joita oli vaikea saada motivoitua liikkumaan. Osa opetta-jista totesi myös, että oppilaiden heikko kunto ja erilaiset vaivat vaikeuttavat ope-tussuunnitelman mukaista työskentelyä.

Työrauhaongelmia, häiriökäyttäytymistä ja kurinpitoa piti kuormittavana 29 % vas-tanneista liikunnanopettajista. Osa opettajista (12 %) koki turhautumista myös siitä, että kaikki oppilaat eivät pukeudu ja varustaudu asianmukaisesti liikuntatunneille, ja että tunnin jälkeisestä peseytymisestä yritetään ”luistaa”.

Neljänneksi yleisin kuormittava tekijä oli liikunnanopettajien vastausten perusteella opetusryhmien suuri koko, jonka mainitsi 28 % opettajista. Isojen opetusryhmien haasteellisuutta saattoi lisätä myös ryhmän heterogeenisyys eli erot oppilaiden kunnossa, taidoissa ja motivaatiossa sekä mahdolliset integroidut erityisopetuksen oppilaat. Opettajista 12 % koki ryhmien heterogeenisyyden kuormittavana ja lisäksi kaksi opettajaa mainitsi sekaryhmäopetuksen olevan haastavaa.

Opettajat mainitsivat selvästi useammin työn henkiseen rasittavuuteen liittyviä teki-jöitä (22 %) kuin työn fyysiseen rasittavuuteen (6 %) liittyviä tekiteki-jöitä. Työn henkistä rasittavuutta lisäsivät esimerkiksi oppilaiden valvonta erilaisissa liikuntatilanteissa, turvallisuus ja vastuukysymykset, melun sietäminen liikuntatiloissa, oppilaantunte-muksen haasteellisuus, ympäristöstä tulevat suuret odotukset ja riittämättömyyden tunne työn vaatimusten edessä. Työn fyysiseen rasittavuuteen opettajat olivat kiin-nittäneet huomiota lähinnä silloin, jos heillä itsellään oli esimerkiksi ikääntymisen mukanaan tuomia terveysongelmia.

Oppituntien ulkopuoliset tehtävät tai yleensä erilaisten tehtävien runsauden mai-nitsi kuormittavana 12 % liikunnanopettajista. Esimerkiksi koulun urheilukilpailu-jen järjestäminen saatettiin kokea kuormittavaksi, koska järjestelyurheilukilpailu-jen oli tapahdut-tava normaalien oppituntien ohessa. Opetuksen suunnittelun, tilojen varaamisen ja jakamisen muiden opettajien kanssa koki kuormittavana 8 % opettajista. Työai-kaan liittyviä ongelmia oli 7 %:lla opettajista. Osa opettajista koki ns. lyhyet liikun-tatunnit (45 minuuttia tai 75 minuuttia) hankaliksi, koska ajan puute rajoitti erimer-kiksi ympäristössä olevien liikuntapaikkojen hyödyntämistä. Joillakin opettajilla oli liikaa hyppytunteja, joillakin taas liian vähän tai liian paljon opetettavia tunteja.

Työskentely oppilaiden vanhempien kanssa oli kuormittanut 6 % vastaajista. Vai-keina asioina oli koettu mm. kodin tuen puuttuminen, vanhempien kirjoittamat vapautuslaput liikunnasta sekä vanhempien puuttuminen oppilasarviointiin. Sinäl-lään oppilasarvioinnin työtä kuormittavana tekijänä mainitsi vain yksi opettaja.

Oppiaineen arvostuksen puutteeseen tai heikkoon yhteisöllisyyteen ja yhteistyö-hön koulussa oli törmännyt niin ikään 6 % liikunnanopettajista.

TAULUKKO 17. Liikunnanopettajan työtyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä: viisi yleisimmin mai-nittua palkitsevaa ja viisi yleisimmin maimai-nittua kuormittavaa asiaa. Suluissa niiden opettajien pro-senttiosuus, jotka mainitsivat asian vastauksessaan.

Palkitsevat asiat Kuormittavat asiat

1. Liikunnan ilo, oppilaiden innostus ja onnistumiset (80 %) 1. Riittämättömät olosuhteet (40 %)

2. Oppiminen ja kehittyminen (58 %) 2. Liikuntaan negatiivisesti suhtautuvat oppilaat (37 %) 3. Toimiva ryhmä ja hyvä ilmapiiri (39 %) 3. Työrauhaongelmat ja kurinpito (29 %)

4. Oppilaat, työ lasten ja nuorten parissa (20 %) 4. Suuret opetusryhmät (28 %) 5. Oppiaineen luonne ja liikunnanopettajan työn

monipuolisuus (19 %) 5. Työn henkinen rasittavuus (22 %)

Edellä raportoidut tulokset liikunnan opettajien työtyytyväisyydestä ja siihen vai-kuttavista tekijöistä ovat monelta osin yhteneviä aikaisempien selvitysten kanssa. Jo aikaisemmassa liikunnan arvioinnissa vuonna 2003 opettajat raportoivat työnsä par-haaksi anniksi liikunnan ilon, oppilaiden innostuneisuuden ja onnistumisen elämyk-set. Verrattaessa tuloksia Johanssonin ja Heikinaro-Johanssonin (2005) selvitykseen voidaan havaita liikunnanopettajien painottaneen vuonna 2001 kerätyssä aineistossa työn monipuolisuutta, itsenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä jonkin verran enemmän kuin nyt. Pienet erot saattavat kuitenkin johtua siitä, että kysymysten asettelu ja vastaus-ten luokittelu eivät näissä tutkimuksissa olleet täysin samankaltaisia.

Myös vuoden 2003 arvioinnissa liikunnan opettajat kaipasivat eniten muutosta tiloi-hin ja välineisiin liittyvään resurssointiin. Johansson ja Heikinaro-Johansson (2005) päätyivät samaan tulokseen todetessaan, että heikot opetusolosuhteet aiheuttavat tyy-tymättömyyttä 39 % liikunnanopettajista. Lisäksi liikuntaryhmien suuri koko, oppilai-den varusteioppilai-den puuttuminen, häiriökäyttäytyminen ja kiire olivat asioita, jotka vai-vasivat opettajia myös näissä aiemmissa selvityksissä.