Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää lukion opettajien välisen yhteistyön luonnetta ja siitä saatuja hyötyjä lukiossa toteutettavassa oppiainerajat ylittävässä ope-tuksessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin yhteistyön heijastumista opettajan ammatillisen asiantuntijuuden kehitykseen ja uudenlaiseen asiantuntijuuteen. Yhteistyötä ja amma-tillisen asiantuntijuuden kehitystä tarkasteltiin erityisesti Edwardsin (2011) relationaa-lisen asiantuntijuuden käsitteen avulla. Relationaalisessa asiantuntijuudessa eri alojen asiantuntijat tuovat esiin omat ideat, resurssit ja käytännöt yhteisen ongelman ratkai-semiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli ikään kuin laajentaa näkemystä yhteistyöstä ja sen merkityksestä lukiossa.
Tutkimuksen aineisto hankittiin haastattelemalla kahdeksaa lukion aineen-opettajaa, jotka olivat osallistuneet OROL-hankkeeseen. Aineisto koostui neljästä eri ryhmähaastattelusta. Opettajien välinen yhteistyö toteutui pilottikursseilla pääasiassa yhteisopettajuutena, jossa opettajat vastaavat yhdessä opetuksen suunnittelusta, arvi-oinnista ja opiskelijoiden opettamisesta (ks. Malinen & Palmu, 2017, s. 10; Sirkko ym., s. 37). Seuraavissa kappaleissa esittelen tutkimukseni tuloksia. Näitä tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa, kun suunnitellaan ja toteutetaan lukion opettajien välistä yhteistyötä ja oppiainerajat ylittävää opetusta.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella opetuksen suunnittelu yhdessä koettiin välttämättömäksi osaksi yhteistyötä (ks. Sirkko ym., 2020, s. 36; Sinkkonen ym., 2018, s. 21) ja näin oppiainerajat ylittävän opetuksen toteutumista. Suunnittelun ja arvioinnin lisäksi osa opettajapareista toteutti samanaikaisopetusta luokassa. Samanaikaisopetuksen määrä kuitenkin vaihteli opettajaparien välillä muutamasta yhteisestä oppitunnista lähes kaikkien oppituntien yhdessä pitämiseen. Suunnittelun, arvioinnin ja samanaikaisope-tuksen lisäksi yhteisopetuksessa tuli lukion opettajien mukaan ottaa huomioon roolien ja vastuun jako. Roolien ja vastuun jakamisessa tärkeänä pidettiin roolien ja vastuun jakamista erityisesti oman oppiaineen ja osaamisen perusteella.
ROOSA SULONEN
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, Tampereen yliopisto
OPINNÄYTTEEN NIMI: Lukion opettajien kokemuksia yhteistyöstä osana oppiainerajat ylittävää opetusta OPINNÄYTE VERKOSSA: https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104193121
Yhteistyön käytännön toteutuksen lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää, mil-laisia merkityksiä yhteistyöllä osana oppiainerajat ylittävää opetusta on opettajan amma-tillisen asiantuntijuuden kehityksen kannalta. Tutkimukseen osallistuneet opettajat mainitsivat yhteisopettajuuden tuovan heille paljon uusia näkökulmia liittyen yleisesti koko lukiopedagogiikan tarkastelemiseen sekä opettajan omaan työskentelyyn. Tulosten perustella voidaan todeta yhteistyön olevan silmiä avaavaa, muuttavan opettajan omaa käsitystä omasta työskentelystä sekä parantavan työssä jaksamista. Opettajat kertoivat muuttaneensa omia toimintatapojaan kurssien aikana. Toimintatapojen muuttamisen voidaan ajatella johtuvan omien työskentelytapojen kriittisestä arvioimisesta sekä toi-silta opettajilta oppimisesta. Haastateltavien mukaan yhdessä tekeminen saa opettajan kyseenalaistamaan omia toimintatapojaan sekä tarkastelemaan sitä, onko oma vanha toimintamalli ainoa oikea tapa esimerkiksi toteuttaa opetusta. Uusien toimintatapojen oppimista helpotti se, että opettajat seurasivat toistensa oppitunteja (ks. Rytivaara, 2017, s. 21).
Yhteisopettajuus ja eri oppiaineiden yhdisteleminen tarjoavat opettajille mahdol-lisuuden tarkastella sitä, millaisen kuvan opettaja välittää opiskelijoille oppiaineiden yhtäläisyyksistä ja ylipäätään maailmasta, jossa oppilaat elävät. Haastateltavat näkivät, että lukion opettajan tehtäviin kuuluu lisätä opiskelijoiden ymmärrystä siitä, miten eri oppiaineet voivat liittyä toisiinsa. Tulosten perusteella voidaan olettaa yhteisopettajuu-den ja oppiaineiyhteisopettajuu-den yhdistelemisen kehittävän opettajan taitoja tarjota maailma ikään kuin ehyempänä kokonaisuutena opiskelijoille.
Tutkimuksessa oltiin lisäksi kiinnostuneita siitä, millaisia valmiuksia lukion opet-tajilla sekä koululla tulisi olla, jotta oppiainerajat ylittävä opetus voisi toteutua ja näin uudenlaista asiantuntijuutta syntyä osana lukion opettajien välistä yhteistyötä. Opetta-jan omat henkilökohtaiset ominaisuudet, suhde työpariin sekä koulun johdon rooli on tutkimuksesta tehtyjen johtopäätösten perusteella otettava huomioon tarkasteltaessa yhteistyön edellytyksiä ja sitä kautta relationaalisen asiantuntijuuden toteutumista.
Opettajan henkilökohtaisia ominaisuuksia tarkasteltaessa kaikki opettajaparit toivat esille avoimuuden uusille kokemuksille ja ideoille. Myös joustavuutta pidettiin tärkeänä opettajan henkilökohtaisena ominaisuutena (ks. Sinkkonen ym., 2018, s. 21). Opettajan tulisi muuttaa suhtautumistaan omaan rooliinsa tietyn alan asiantuntijana. Opettaja ei voi myöskään ikään kuin nostaa itseään tai omaa oppiainettaan jalustalle.
Haastattelujen perusteella voidaan olettaa, että opettajien hyvä suhde työpariin on edellytys hyvälle yhteistyölle. Kaikissa haastatteluissa pohdittiin opettajien välistä suhdetta ja sen toimivuuteen vaikuttavia tekijöitä. Arvostus omaa työparia kohtaan sekä luottamus toisen tekemiseen näyttäytyivät keskeisinä teemoina (ks. Ahtiainen ym., 2011, s. 53; Sinkkonen ym., 2016, s. 28). Onnistunutta yhteisopettajuutta sekä relationaalisen asiantuntijuuden toteutumista voidaankin tarkastella keskinäisen kommunikaation toimimisen ja avoimuuden kautta. Tutkimukseen osallistuneet opettajat pitivät tärkeänä sitä, että opettajien välinen keskustelu oli avointa kaikissa tilanteissa, ja että opettajat jakoivat ajatuksiaan ja kokemuksiaan puolin ja toisin.
Koulun johdolla on tärkeä rooli yhteisopetuksen mahdollistajana (ks. Rajakalto, 2012, s. 118; Dieker & Murawski, 2004). Tutkimustulosten perusteella rehtorin myönteistä
suhtautumista ja kannustamista, yhteistyön vapaaehtoisuutta ja käytännön asioiden järjestelyä voidaankin pitää avainasemassa opettajien yhteistyössä. Tässä tutkimuksessa kaikki opettajat korostivat, ettei yhteistyö saisi missään tapauksessa olla ylhäältä päin määriteltyä, ja että yhteistyön tulisi perustua täysin vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoisuuden lisäksi haastateltujen opettajien mukaan rehtorin tehtävänä on mahdollistaa yhteistyön toteutuminen myös huomioimalla käytännön asiat, kuten lukujärjestyksen toimivuus.
Tutkimuksen tulosten johtopäätöksenä voidaan todeta lukion opettajien välisellä yhteistyöllä ja oppiainerajat ylittävällä opetuksella olevan vaikutusta opettajan amma-tillisen asiantuntijuuden kehittymiseen. Tämän vuoksi oppiainerajat ylittävää opetusta ja näin myös aineenopettajien yhteistyötä olisikin tarpeellista harjoittaa ja tutkia tule-vaisuudessa lisää.
Lähteet:
Ahtiainen, R., Beirad, M., Hautamäki, J., Hilasvuori, T. & Thuneberg, H. (2011). Samanaikaisopetus on mahdollisuus. Tutkimus Helsingin pilottikoulujen uudistuvasta opetuksesta. Helsingin kau-pungin opetusviraston julkaisusarja A1: 2011. Helsingin kaukau-pungin opetusvirasto.
Dieker, L.A. & Murawski, W. W. (2004). Tips and strategies for co-teaching at the secondary level.
Teaching exceptional children 36(5), 52–59. http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/down.
Edwards, A. (2011). Building common knowledge at the boundaries between professional practices:
Relational agency and relational expertise in system of distributed expertise. International Journal of Education Research 50 (1), 33–39. https://edu.medarbejdere.au.dk/fileadmin/edu/
Arrangementer/Edwards_common_knowledge_til_11-12-2013.pdf.
Malinen, P. & Palmu, I. (2017). Tavoitteena yhteisopettajuus – näkökulmia ja toimintamalleja onnistu-neeseen yhdessä opettamiseen. Niilo Mäki Instituutti.
Rajakaltio, H. (2012). Pedagoginen johtaminen ristipaineissa. Teoksessa Mäki, K. & Palonen, T.
(toim.) Johtamisen tilat ja paikat. Aikuiskasvatuksen 50. vuosikirja. Hansaprint Oy.
Rytivaara, A., Pulkkinen, J., Palmu, I. & Kontinen, J. (2017). Yhteisopetuksen työtavat sekä opetta-jien kokemukset ja ammatillinen kehittyminen. Teoksessa O-P. Malinen & I. Palmu (toim.) Tavoitteena yhteisopettajuus: näkökulmia ja toimintamalleja onnistuneeseen yhdessä opettamiseen (s. 16–23). Niilo Mäki Instituutti.
Sinkkonen, H., Koskela, T., Moisio, K. & Suolanen, S. (2018). Yhteisopettajuus osana kolmiportai-sen tuen toteuttamista. Tapaustutkimus yhden koulun toimintamalleista. Oppimikolmiportai-sen ja oppimisvaikeuksien erityislehti 28(2), 14–34.
Sirkko, R., Takala, M. & Muukkonen, H. (2020). Yksin opettamisesta yhdessä opettamiseen:
Onnistuneen yhteisopetuksen edellytykset. Kasvatus & Aika 14 (1), 26–43. https://doi.
org/10.33350/ka.79918.