Työ täytti toimeksiantajan toiveet oppaan sisällöstä ja ulkomuodosta. Opinnäy-tetyön tuotoksena syntynyt opas on opinnäytetyöllemme asettamiemme tavoit-teiden mukaisesti helppolukuinen ja se sisältää yksinkertaisia keinoja ja vink-kejä, joita voi hyödyntää arjen keskellä. Oppaassa on selitetty konkreettisesti mihin osa-alueisiin vinkit liittyvät ja mikä tarkoitus niillä on. (Liite 1.) Oppaan tekstiosuudet ovat informatiivisia, mutta ne on kirjoitettu tiiviisti ja helposti ym-märrettävään muotoon. Tämä palvelee kohderyhmäämme, eli tässä tapauk-sessa alle 3-vuotiaiden lasten vanhempia, lisäämällä heidän tietoisuuttaan lapsen vuorovaikutuksen ja kielen kehityksen tukemisesta. Oppaan ulkoasu on yksinkertainen, jotta se olisi selkeä. Tästä huolimatta käytimme siihen pal-jon aikaa esimerkiksi pohtiessamme värejä ja muotoilua, sekä kuvien ja teks-tin sommittelua. Vilkan ja Airaksisen (2003, 51) mukaan toiminnallisen opin-näytetyön toteutustapoina voi olla monia, mutta yhteistä niille kaikille on, että aina se on jotain konkreettista. Tavoiteltu päämäärä saavutetaan visuaalisin ja viestinnällisin keinoin.
Tavoitteenamme oli myös kasvatusyhteistyön edistäminen oppaan avulla.
Tämä toteutuu siten, että oppaan avulla vanhempien tietoisuus vuorovaikutuk-sen ja kielen kehitykvuorovaikutuk-sen tukemisesta kasvaa, ja vanhemmat saavat konkreetti-sia vinkkejä näiden tukemiseen kotona. Lisäksi oppaan sisältämät vuorovaiku-tuksen ja kielen kehityksen tukemisen keinot ovat samoja, joita varhaiskasva-tuksessakin hyödynnetään. Tämä mahdollistaa johdonmukaisen ja yhteneväi-sen toiminnan lapyhteneväi-sen vuorovaikutukyhteneväi-sen ja kielen kehitykyhteneväi-sen tukemiseksi sekä kotona että varhaiskasvatuksessa. Kuten aiemmassa luvussa kerroimme, saimme Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun opinnäytetyön väliseminaa-rissa muilta opiskelijoilta, sekä varhaiskasvatuksen työntekijöiltä positiivista palautetta siitä, että oppaassa on onnistuttu käsittelemään ja korostamaan vanhempien toiminnan tärkeyttä lempeällä tavalla. Myös omasta mielestämme oppaan sanoma on myönteinen ja kannustava, ja tällöin uskomme oppaalla olevan myös kasvatusyhteistyötä edistävä vaikutus.
9 POHDINTA
Aiheen ajankohtaisuus
Älypuhelimilla ja sosiaalisella medialla on merkittävä rooli ihmisten jokapäiväi-sessä elämässä. Muun muassa Yle ja Helsingin sanomat ovat uutisoineet vanhempien sosiaalisen median käytön haitallisista vaikutuksista lapsen kehi-tykselle. Helsingin sanomien vuonna 2015 julkaisemassa artikkelissa kerrottiin Tampereen yliopiston tekemästä tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin perheiden median käyttöä arjessa. Tutkimuksessa havaittiin, että lapsilla oli vaikeuksia kiinnittää älylaitteeseen keskittyvän vanhemman huomio itseensä. Vanhem-man vastaus lapsen esittämään kysymykseen saattoi tulla joko viiveellä, tai sitten lapsi jäi kokonaan ilman vastausta. Tutkimukseen osallistunut sosiaali-psykologi ja yhteiskuntatieteiden tohtori Sanna Raudaskoski kuvaa vanhem-pien älylaitteiden käyttöä ongelmalliseksi silloin, mikäli vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus keskeytyy toistuvasti, tai mikäli vuorovaikutustilannetta ei synny ollenkaan. Raudaskosken mukaan tarvittaisiin lisätutkimusta siitä, millä tavoin vanhempien älylaitteiden käyttö vaikuttaa lapsen kehitykseen.
Raudaskoski näkee kehityspsykologisia riskitekijöitä erityisesti pienten vauvo-jen kohdalla. Vauvan kanssa vuorovaikutuksessa on äärimmäisen tärkeää reagoida oikeaan aikaan, ja tämä vaarantuu, mikäli vanhemman huomio on älypuhelimessa. Raudaskosken mukaan tämä voi jopa olla haitallista kiinty-myssuhteelle. (Vihavainen 2015.)
Yle sen sijaan uutisoi vuonna 2015, että puhumattomat 3-vuotiaat ovat yleisty-neet puheterapiassa. Tämän syyksi nimettiin vanhempien ja lasten välisen vuorovaikutuksen väheneminen, jonka yhtenä syynä on vanhempien sosiaali-sen median käyttö. Sosiaalisosiaali-sen median käyttö vaikuttaa vanhemman läsnä-oloon lapsen kanssa, joka taas vaikuttaa siihen, että lapsi pääsee harjoitta-maan puhetta vanhempansa kanssa aiempaa vähemmän. Erityisopettaja Eeva-Liisa Ukkonen korostaa arjen pienten valintojen suurta merkitystä lapsen puheen kehityksen kannalta, esimerkiksi kiinnittääkö vanhempi lapsen kanssa ulkoillessa huomion puhelimeensa, vai havainnoiko ympäristöä lapsen
kanssa. Ukkonen painottaa, ettei puheen kehityksen tukeminen vaadi van-hemmalta erityistä toimintaa. Tavallinen arki, jossa vanhempi on läsnä ja vuo-rovaikutuksessa lapsen kanssa, riittää. (Marttala 2015.)
Yhtenä opinnäytetyömme lähtökohtana oli sekä meidän omasta että toimeksi-antajan toiveesta vanhempien älypuhelimen käytön vaikutukset vanhemman ja lapsen väliselle vuorovaikutukselle. Olimme opinnäytetyöprosessin suunnit-teluvaiheessa pohtineet, että on tärkeää ensin koota opinnäytetyömme teoria-osuus, jotta näemme, minkälaiset asiat korostuvat selkeästi lapsen vuorovai-kutuksen ja kielen kehityksen tukemisessa. Näin oli mielestämme helppo ha-vaita, mitkä asiat tulisi vanhempien puhelimen käytön lisäksi tuoda oppaassa esille. Lisäksi näin toimimalla pystyimme varmistamaan myös sen, että opin-näytetyön teoriaosuudesta ja tuotoksesta tulisi yhteneväiset. Teoriaosuudessa korostui läsnäolevan varhaisen vuorovaikutuksen merkitys lapsen vuorovaiku-tuksen ja kielen kehityksen kannalta. Näin ollen oli selkeää, että oppaassa tu-lisi myös painottaa vanhemman läsnäolon merkitystä vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Lisäksi koimme, että läsnäolon korostaminen olisi hyvä lähestymistapa vanhempien puhelimen käytön käsittelyyn op-paassa.
Vaikka vanhempi on fyysisesti läsnä lapsensa seurassa, läsnäolo tunnetasolla ja vanhemman saatavilla olo väistämättä heikentyvät silloin, kun vanhempi käyttää puhelinta lapsensa seurassa. Näin ollen myös vuorovaikutus lapsen kanssa jää vajaaksi. Pienen lapsen aloitteet vuorovaikutukseen, esimerkiksi katsekontakti ja ääntelyt, jäävät herkästi vanhemmalta huomaamatta, mikäli vanhemman katse ja ajatukset ovat puhelimen sisällössä. Lapsen eleiden ha-vainnointi ja aloitteisiin tarttuminen on tärkeää lasta kehittävän vuorovaikutuk-sen kannalta. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2020, 69.) Aitoa läsnäoloa on, kun vanhempi kuuntelee, kysyy, on kiinnostunut ja keskittyy lapseensa lapsen kanssa ollessaan. Tällä on merkitystä lapsen vuorovaikutustaitojen ja kielen kehityksen kannalta, mutta vielä tärkeämpi merkitys tällä on sille, miten lapsi kokee vanhemman viihtyvän seurassaan. Läsnäoleva vanhempi osoittaa lap-selleen, että lapsen kanssa vietetty aika on heille molemmille yhtä tärkeää, ja että vanhempi haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa. (Vainio 2020.) Tähän ajatukseen on varmasti monen lopulta helppo samaistua – jokainen on toden-näköisesti joskus kokenut sen, kun vuorovaikutuksessa toinen osapuoli ei ole syystä tai toisesta läsnä. Mediayhteiskunnassa eläessämme olemme tietyllä tapaa tottuneet ja hyväksyneet tämän, mutta silti se herättää tunteen, ettei
oma asia ole tarpeeksi tärkeä tai kiinnostava, sillä vuorovaikutuskumppani ei jaksa keskittyä. Sama tunne herää lapsessa silloin, kun vanhempi ei ole läsnä.
Toisaalta älypuhelimella on nykyään mahdollista hoitaa nopeasti ja vaivatto-masti arjen asioita, joihin ennen olisi tarvittu esimerkiksi käyntiä virastossa.
Nyt tästä säästyvä aika onkin mahdollista käyttää muuhun, esimerkiksi lapsen kanssa leikkimiseen. Lisäksi älypuhelin ja sosiaalinen media mahdollistavat ensinnäkin yhteydenpidon läheisiin ja ystäviin, sekä myös vertaistuen muun muassa vanhemmille. Yhteydenpito medialaitteiden kautta onkin saanut aivan uuden merkityksen nyt pandemia-aikana. Älylaitteet ja sosiaalinen media tar-joavatkin kiistatta paljon hyvää, ja ovat monella eri tavalla tärkeä osa elä-määmme. Mutta vaikka elämme jatkuvasti kehittyvässä ja sisällöltään rik-kaammassa mediamaailmassa, pienen lapsen kehityksen, kasvun ja hyvin-voinnin kannalta tärkeimmät tekijät eivät ole muuttuneet. Lapsen käsitys it-sestä, muista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta kehittyy vuorovaikutuk-sessa vanhemman kanssa. Koska pienen lapsen kehitys perustuu vuorovaiku-tukselle, on tärkeää, ettei medialaitteita käytetä lapsen kanssa vietetyn ajan laadun kustannuksella. (Kanninen & Sigfrids 2012, 28; Keltikangas-Järvinen 2012, 26.)
Ammatillinen kasvu
Molempia kiinnostava aihe sekä etenkin kiinnostava, toiminnallinen lähesty-mistapa toi molemmille intoa ja mielekkyyttä opinnäytetyön tekoon. Oppimista-voitteenamme tämän opinnäytetyöprosessin myötä oli syventää omaa tietoa pienten lasten kielen kehityksestä sekä varhaisen vuorovaikutuksen merkityk-sestä. Prosessin myötä meille tuli tutuksi lasten kielen kehityksen kulku ja eri vaiheet sekä millaista on hyvä vuorovaikutus, kun kyseessä on pieni lapsi. Oli hieman jopa yllättävää miten eri tahtiin lasten normaali kielen kehitys voi kehit-tyä. Toinen lapsi saattaa osata kaksivuotiaana jo puhua paljonkin, kun taas toinen saman ikäinen saattaa sanoa vasta muutamia sanoja. Toisaalta lapsi voi puhjeta puhumaan muutamassa kuukaudessa ja näin saada kiinni muut ikätoverinsa. (Hakamo 2011, 13–15.) Saimme myös paljon uutta näkökulmaa asian tiimoilta, millaisin keinoin jokapäiväisessä arjessa on mahdollista tukea lapsen kielen kehitystä sekä vuorovaikutusta.
Mielestämme yksi tärkeä osa varhaiskasvatuksen opettajan ammattitaitoa on oman osaamisen kehittäminen. Itsevarmuus toimia varhaiskasvatuksen opet-tajana kasvoi tämän projektin myötä, sillä se vahvisti meille laajemman ja sy-vemmän tiedon kielen kehittymisestä ja varhaisesta vuorovaikutuksesta. Las-ten kielen kehityksen havainnoiminen tulee olemaan tämän jälkeen paljon hel-pompaa, koska konkreettista tietoa on itsellä enemmän. Tämän jälkeen tuntuu siltä, että on taas paljon enemmän annettavaa omassa työssä varhaiskasva-tuksessa.
Toiveenamme opasta suunnitellessa oli, että se lisäisi myönteistä keskustelua varhaiskasvatuksen ja kodin välillä. Esimerkiksi, että vanhemmat kiinnostuisi-vat ja rohkaistuisikiinnostuisi-vat kysymään varhaiskaskiinnostuisi-vatuksen työntekijöiltä, miten he voisivat tukea juuri heidän lapsensa kielen ja vuorovaikutuksen kehitystä ko-tona, millaisia keinoja varhaiskasvatuksessa hyödynnetään, ja miten näitä voisi toteuttaa myös kotona. Vastaavasti toivoisimme tähän varhaiskasvatuk-selta kannustavaa ja rohkaisevaa tarttumista, sekä vanhempien ja lasten yksi-löllistä huomiointia. Yhtenäiset toimintatavat lapsen kehityksen tukemiseksi kodin ja varhaiskasvatuksen välillä edistävät hyvää kasvatusyhteistyötä ja hyödyttävät ennen kaikkea lasta.
Työn eettisyys ja luotettavuus
Opinnäytetyön luotettavuuden kannalta on tärkeää, että tutkija perustelee oman lähestymistapansa sekä käytetyt tiedonkeruu menetelmät (Viikki & Ai-raksinen 2003, 72). Opinnäytetyömme aihetta kielen kehityksen ja vuorovai-kutuksen tukeminen on tutkittu paljon ja lähteitäkin löysimme hyvin. Huoma-simme myös, että olipa kyseessä aivan tuore lähde tai jo vanhempi lähde, niin tiedot eivät juurikaan ole muuttuneet. Siksi uskaltauduimme käyttämään noin kymmenenkin vuotta vanhoja lähteitä. Tarvitsimme taitoa valita käyttämiämme lähteitä harkiten sekä suhtautuen lähteisiin kriittisesti. Olennaista myös
työmme ja lähdekritiikin kannalta oli, että jokainen lähde palveli juuri meidän opinnäytetyömme tekemistä. (Vilkka & Airaksinen 2003, 73–77.) Selattuamme muiden tekemiä tutkimuksia aiheesta, huomasimme yhtäläisyyksiä tärkeiksi nostetuista aiheista sekä käytetyistä lähteistä.
Pyrimme eettisyyteen lähteiden merkitsemisessä. Hyödynsimme työssämme mahdollisimman uusia ja sitä kautta luotettavia lähteitä sekä merkitsimme deviitteet oikein ja vaaditulla tavalla. Vertailimme ja arvioimme kriittisesti läh-teitä toisiinsa, saavuttaaksemme luotettavuuden. Merkitsimme käyttämämme lähteet tunnollisesti sekä tarkasti. Opinnäytetyön kirjoittajilla on vastuu ottaa huomioon toisten kirjoitukset ja kunnioittaa niitä, käyttämällä niitä oikein lähde-viitteissä. (Vilkka & Airaksinen 2003, 106–108.)
Ennen käytettiin nimitystä kasvatuskumppanuus, mutta nimitys on nykyään muuttunut kasvatusyhteistyöksi. Asiasta puhuttaessa hyödynsimme Varhais-kasvatussuunnitelman perusteita, mutta käytimme myös muutaman vuoden takaisia lähteitä missä puhutaan vielä kasvatuskumppanuudesta, sillä huoma-simme, että lähinnä vain nimitys on vaihtunut, mutta sisältö ja tarkoitus silti py-synyt samana. Pohdimme tätä asiaa paljon luotettavuuden kannalta, mutta tu-limme kuitenkin siihen tulokseen, että tiedot olivat luotettavia tutkiessamme lähteitä.
Luotettavuutta opinnäytetyömme ja etenkin oppaan kannalta halusimme vah-vistaa lähettämällä opas luettavaksi toimeksiantajalle sekä puheterapeutti Anne Hildenille. Toimeksiantajan kanssa kävimme keskustelua sähköpostitse ja hän laittoi meille omia ideoitaan ja toiveita. Lähetimme toimeksiantajalle opinnäytetyömme tuotoksen useaan kertaan, jotta hänellä olisi käsitys meidän etenemisestämme, ja jotta toimeksiantajan toiveet tulivat huomioiduksi pro-sessin eri vaiheissa. Hildenin kanssa kävimme Teamsin kautta antoisan kes-kustelun. Hänen pitkän työkokemuksensa ansioista hän pystyi antamaan meille konkreettisia esimerkkejä meidän jo kirjoitetun tekstin tueksi. Luotetta-vuuden lisäämiseksi halusimme myös varhaiskasvatuksen työntekijöiltä pa-lautetta oppaasta. Helposti voi käydä niin, että omalle työlleen tulee sokeaksi ja ei ehkä huomaa, jos jotain olennaista on unohtunut.
Arviointi
Teimme omaa arviointia opinnäytetyöstä läpi koko prosessin. Arvioimme ja pohdimme tekemiämme valintoja. Koemme isona etuna tässä prosessissa, että teimme opinnäytetyön parityönä. Toiselta sai tukea ja kannustusta koko matkan ajan ja oli myös suuri etu saada kaksi näkökulmaa asioihin. Saimme
myös hyvin aikataulut sopimaan yhteen, jolloin oli helppoa työskennellä kah-destaan, koska tästä olisi helposti voinut tulla haasteellistakin. Toinen meistä oli opinnäytetyö prosessin aikana työelämässä varhaiskasvatuksessa, joka antoi myös näkökulmaa esimerkiksi oppaaseen tulevista aiheista. Opinnäyte-työmme aikataulu oli tiukka, mutta koimme tämän sopivan meille hyvin. Työs-kentelyn ollessa tiivistä, oli opinnäytetyön tekemistä aina helppo jatkaa siitä, mihin oli jäänyt. Aikaa ei mennyt tällöin siihen, että joutuisi pohtimaan mihin viimeksi jäi ja mitä on vielä tekemättä.
Käsittelimme teoriaosuudessa opinnäytetyömme kannalta olennaisia aihealu-eita kattavasti. Kävimme aktiivisesti keskustelua siitä, mitä asioita käsitte-lemme teoriaosuudessa, ja millä tavalla ne ovat olennaisia opinnäytetyön tuo-toksen, eli oppaan, näkökulmasta. Halusimme välttää sen, että teoriaosuus lähtisi laajenemaan ja rönsyilemään. Onnistuimme mielestämme jäsentele-mään opinnäytetyön teoriaosuuden selkeäksi ja johdonmukaisesti eteneväksi kokonaisuudeksi. Teoriaosuuden kirjoittaminen sujui helposti, koska olimme alusta alkaen miettineet tarkasti, miten rajaamme aiheen ja mikä olisi toimiva kokonaisuus ajatellen opasta. Olimme rajanneet opinnäytetyön aiheen siten, että opinnäytetyön näkökulma olisi lapsissa, joiden äidinkielenä on suomi, ja joilla ei ole todettu haasteita kielen kehityksessä. Toimeksiantajan puolesta tuli rajaus lasten ikäryhmän suhteen, joskin tämä rajaus sopi meille oikein hyvin.
Opinnäytetyöprosessia tarkastellessamme olimme tyytyväisiä työskente-lyymme ja itse opinnäytetyöhön. Opinnäytetyön tuotosta tehdessämme oli-simme kuitenkin voineet tehdä ensin muutaman ”mallidian” toimeksiantajalle ja kysyä mielipidettä oppaan ulkomuotoon liittyen. Toimeksiantajan toiveena toisaalta oli, että lähetämme vasta ns. valmiin oppaan hänelle. Olisimme kui-tenkin säästäneet työmäärässä, mikäli olisimme kysyneet toimeksiantajan mielipidettä ennen kaikkien oppaan diojen tekoa, sillä jouduimme suunnittele-maan ja tekemään oppaan lähes kokonaan uudelleen ulkomuodon puolesta.
Oppaan tekstisisältö pysyi lähes samana koko prosessin ajan. Toisaalta vaikka aikataulu oli tiukka, halusimme myös itse hioa oppaan ulkomuotoa use-aan otteeseen, ja olemmekin lopputulokseen erittäin tyytyväisiä.
Jatkokehitys ideat
Oppaan hyödyllisyys tulee näkymään tulevaisuudessa, kun sitä aletaan jaka-maan Kouvolan kaupungin varhaiskasvatuksessa olevien lasten vanhemmille.
Emme näe syitä sille, miksi toimeksiantaja ei kykenisi opinnäytetyömme tuo-tosta hyödyntämään. Oppaan jakamisessa ei pitäisi ilmetä ongelmia, sillä olemme opinnäytetyöprosessin aikana varmistaneet, että opas toimii myös sellaisessa muodossa, jossa se tulee Wilma-ohjelman kautta jakaa. Olemme alustavasti keskustelleet toimeksiantajan kanssa, että opas tulisi mahdollisesti myös Kouvolan kaupungin verkkosivuille. Tämä tulisi vaatimaan oppaan sisäl-lön läpikäymistä saavutettavuussäännösten näkökulmasta. Tällöin opas tavoit-taisi myös ne perheet, joissa alle 3-vuotiaat lapset eivät ole varhaiskasvatuk-sessa. Esimerkiksi neuvolassa voitaisiin ohjeistaa vanhempia tutustumaan op-paaseen Kouvolan kaupungin verkkosivuilla.
Jatkokehitysideana voisi myös selvittää, kokevatko varhaiskasvatuksessa ole-vien alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmat oppaan hyödylliseksi. Oppaan hyö-dyllisyyttä voisi tutkia tutkimuksellisen opinnäytetyön avulla. Opinnäytetyössä voitaisiin tuottaa sähköinen kyselytutkimus, jota jaettaisiin Wilma-ohjelman kautta vanhemmille, joille myös opas oli jaettu.
LÄHTEET
Ahonen, T., Määttä, S., Meronen, A. & Lyytinen, P. 2014. Kielenkehityksen vaikeudet. Teoksessa Siiskonen, T., Aro, T., Ahonen, T. & Ketonen, R.(toim.).
Joko se puhuu?:Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Jyväskylä:
PS-kustannus.
Alcock, A., Graham, B., Becker L. & Mumford, T. 2015. Your baby`s first year.
London: Quardille.
Aro, T. & Siiskonen, T. 2014. Millaista on hyvä tuki? Teoksessa Siiskonen, T., Aro, T., Ahonen, T. & Ketonen, R.(toim.) Joko se puhuu?:Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Jyväskylä: PS-kustannus.
Baker, C. 2007. A parent´s and teachers´ guide to bilingualism. Clevedon : Multilingual Matters.
Hakamo, M-L. 2011. Puhekuplia: lapsen puheen ja kielellisen tietoisuuden ke-hittäminen. Helsinki: Lasten keskus
Heath, A. & Bainbridge, N. Suom. Salonen, S. 2007. Vauvahieronta. Helsinki:
WSOY.
Hermanson, E. 2019. Varhainen vuorovaikutus ja itsetunnon kehitys. Duode-cim Terveyskirjasto. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.terveyskir-jasto.fi/kot00302 [viitattu 22.3.2021].
Hilden, A. 2021.
Järvinen, J. 2019. Alle kolmevuotiaan lapsen kielenkehityksen tukeminen-opas päiväkodin arkeen. Lahden ammattikorkeakoulu. Sosionomi-koulutusoh-jelma. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. Saatavissa:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/261400/Jarvinen_Jenni.pdf?se-quence=2&isAllowed=y [viitattu 8.3.2021].
Kanninen, K. & Sigfrids, A. 2012. Tunne minut! Turva ja tunteet lapsen silmin.
Jyväskylä: PS-kustannus.
Keltikangas-Järvinen, L. 2012. Pienen lapsen sosiaalisuus. Helsinki: WSOY.
Korpilahti, P. & Pihlaja, P. 2018. Puheen ja kielen kehityksen vaikeudet. Teok-sessa Pihlaja, P. & Viitala, R. Varhaiserityiskasvatus. Jyväskylä: PS-kustan-nus.
Kunnari, S. & Savinainen-Makkonen, T. 2020. Äänteelliset taidot. Teoksessa Niemitalo-Haapola, E., Haapala, S. & Ukkola, S.(toim.) Lapsen kielenkehitys:
Vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys. Jyväskylä: PS-kustannus.
Laakso, M-L. 2014. Esikielellinen vuorovaikutus ja viestintä. Teoksessa Siis-konen, T., Aro, T., Ahonen, T. & Ketonen, R.(toim.) Joko se puhuu?: Kielenke-hityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Jyväskylä: PS-kustannus.
Laakso, M-L. 2011. Esikielellisten taitojen arviointi. Teoksessa Loukusa, S. &
Paavola, L. Lapset kieltä käyttämässä. Pragmaattisten taitojen kehitys ja sen häiriöt. Jyväskylä: PS-kustannus.
Lyytinen, P. 2014. Kielenkehityksen varhaisvaiheet. Teoksessa Siiskonen, T., Aro, T., Ahonen, T. & Ketonen, R.(toim.) Joko se puhuu?: Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Jyväskylä: PS-kustannus.
Lyytinen, P. & Lyytinen, H. 2003. Tiedollinen kehitys lapsuudessa. Teoksessa Sinkkonen, J. Pesästä lentoon: kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle. Hel-sinki: WSOY.
Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2021. Lapsen ja vanhemman varhainen vuo-rovaikutus. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.mll.fi/vanhemmille/tie- toa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-ja-kasvatus/lapsen-ja-vanhemman-varhainen-vuorovaikutus/ [viitattu 22.3.2021].
Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2020. Median vaikutuksista pienen lapsen elämässä. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.mll.fi/vanhemmille/tie- toa-lapsiperheen-elamasta/hyvinvointia-digiajassa/vauvana-ja-taaperona-di-giajassa/median-vaikutuksista-pienen-lapsen-elamassa/ [viitattu 24.3.2021].
Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2020. Miten pieni lapsi hahmottaa mediaa?
WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiper- heen-elamasta/hyvinvointia-digiajassa/vauvana-ja-taaperona-digiajassa/me- dian-vaikutuksista-pienen-lapsen-elamassa/miten-pieni-lapsi-hahmottaa-me-diaa/ [viitattu 24.3.2021].
Mantere, E. & Raudaskoski, S. 2015. Kun matkapuhelin vie vanhemman huo-mion. Teoksessa Lahikainen, A.R., Mälkiä, T. & Repo, K. Media lapsiper-heessä. Tampere: Vastapaino.
Marttala, K. 2015. Puhumattomat kolmevuotiaat uusi ilmiö – some varastaa vanhempien ajan. Yle uutiset 6.10.2015. WWW-dokumentti. Saatavissa:
https://yle.fi/uutiset/3-8356936 [viitattu 26.2.2021].
Mäkelä, S. 2019. Vauvan kanssa vuorovaikutuksen puutarhassa: varhaisen vuorovaikutuksen kirja vauvan äidille, isälle ja läheisille. Helsinki: BoD - Books on Demand.
Nurmilaakso, M. 2011. Pienen lapsen kielellinen tietoisuus osana kielen kehi-tystä. Teoksessa Nurmilaakso, M. & Välimäki, A-L.(toim.) Lapsi ja kieli - kielel-linen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011.
Ojanen, K. & Eurajoki, O. 2016. 1–3-vuotiaiden kielen kehityksen tukeminen - opas vanhemmille. Lahden ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusoh-jelma. Opinnäytetyö. PDF-tiedosto. Saatavissa:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/119789/Ojanen_Kia.pdf?se-quence=3&isAllowed=y [viitattu 8.3.2021].
Opetushallitus. 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. PDF-tiedosto.
Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatus-suunnitelman_perusteet.pdf [viitattu 11.3.2021].
Paavola-Ruotsalainen, L. & Rantalainen, K. 2020. Varhaiset vuorovaikutustai-dot. Teoksessa Niemitalo-Haapola, E., Haapala, S. & Ukkola, S.(toim.) Lap-sen kielenkehitys: vuorovaikutukLap-sen, leikin ja luovuuden merkitys. Jyväskylä:
PS-kustannus.
Puura, K. 2019. Näin kasvatat lapsestasi mukavan aikuisen. Helsinki: WSOY.
Rantala, A. & Uotinen, S. 2018. Varhaiskasvattajan ja perheen yhteistyön merkitys. Teoksessa Pihlaja, P. & Viitala, R.(toim.) Varhaiserityiskasvatus. Jy-väskylä: PS-kustannus.
Rentola, M. 2006. Teoksessa: Jussila, R., Ojanen, E. & Tuominen, T.(toim.) Tieto kirjaksi. Helsinki: Kansanvalistusseura.
Salo, S. & Tuomi, K. 2008. Hoivaa ja leiki — vauvan ja vanhemman vuorovai-kutus. Psykologinen kustannus oy.
Salo, S. 2003. Kiintymyssuhteen merkitys elämänkaaren aikana. Teoksessa:
Sinkkonen, J.(toim.) Pesästä lentoon: kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle.
Helsinki: WSOY.
Sergejeff, Ulla., Huttunen, K. & Koivula, M. 2020. Lapsi digitaalisessa maail-massa. Teoksessa: Niemitalo-Haapola, E., Haapala, S. & Ukkola, S. (toim.) Lapsen kielenkehitys: vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys. Jyväs-kylä: PS-kustannus.
Siiskonen, T., Aro, T. & Lyytinen, P. 2014. Havainnointi, arviointi ja tutkimuk-siin ohjaaminen. Teoksessa: Siiskonen, T., Aro, T., Ahonen, T. & Ketonen, R.(toim.) Joko se puhuu?: Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa.
Jyväskylä: PS-kustannus.
Siltala, P. 2003. Traumatisoitunut vanhemmuus ja varhainen vuorovaikutus.
Teoksessa Niemelä, P., Siltala, P. & Tamminen, T. Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Helsinki.
Sinkkonen, J. 2003. Lapsen kiintymyssuhteen syntyminen ja sen häiriöt. Teok-sessa Niemelä, P., Siltala, P. & Tamminen, T. Äidin ja vauvan varhainen vuo-rovaikutus. Helsinki.
Sinkkonen, J. 2004. Kiintymyssuhdeteoria; tutkimuslöydöksistä käytännön so-velluksiin. Aikakausikirja Duodecim 15. Saatavissa: https://www.duodecim-lehti.fi/duo94437 [viitattu 7.3.2021].
Sinkkonen, J. 2018. Kiintymyssuhteet elämänkaaressa. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
Sjöberg, L. 2009. Vauvalla on ääni. Teoksessa Kuosmanen, S. (toim.), Sjö-berg, L., Tervo, M. & Hellstén, S. Vauvan ääntä etsimässä. Helsinki. Ensi- ja turvakotien liitto ry:n raportti 11.
Stolt, S. & Salmi, P. 2020. Sanaston kehitys. Teoksessa Niemitalo-Haapola, E., Haapala, S. & Ukkola, S.(toim.) Lapsen kielenkehitys: Vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys. Jyväskylä: PS- Kustannus
Suomen Kulttuurirahasto. s.a. Lukulahja lapselle. Saatavissa:
https://skr.fi/hankkeet/lukulahja-lapselle [viitattu 31.3.2021].
Suvanto, A. & Ukkola, S. 2020. Lasten kirjallisuus alle kouluikäisen lapsen kie-len kehityksen tukena. Teoksessa Haapola-Niemitalo, E., Haapola, S. & Uk-kola, S. (toim.) Lapsen kielenkehitys: Vuorovaikutuksen, leikikin ja luovuuden merkitys. Jyväskylä: PS-Kustannus,
Torppa, R., Virtala, P., Kostilainen, K. & Partanen, E. 2020. Musiikki ja lapsen kielenkehitys. Teoksessa Haapola-Niemitalo, E., Haapola, S. & Ukkola, S.(toim.) Lapsen kielenkehitys: Vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merki-tys. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Tuovinen, S. 2014. Satuhieronta. Läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa.
Helsinki: WSOY.
Vainio, H. 2020. Lapsi pyytää aikuista olemaan läsnä. Kiintymysvanhemmuus-perheet ry:n blogi. Päivitetty 23.9.2020. Saatavissa: https://kiintymysvanhem-muus.fi/lapsi-pyytaa-aikuista-olemaan-lasna/ [viitattu 23.3.2021].
Varhaiskasvatuslaki 13.7.2018/540.
Vihavainen, S. 2015. Tutkimus: Vanhempien älypuhelimen räplääminen voi
Vihavainen, S. 2015. Tutkimus: Vanhempien älypuhelimen räplääminen voi