• Ei tuloksia

Mitä opimme toisesta näytöksestä?

Kuinka kirjoittaja kehtaa tappaa Jackin sattumanvaraisesti? Eihän se ole reilua, vielä auto-onnettomuudessa eikä homofobian uhrina! Oliko kyseessä ehkä itsemurha tämän

onnettoman rakkauden seurauksena? Viimeiseen kysymykseen saamme vastauksen kolmannessa näytöksessä, mutta ensimmäistä kysymystä täytynee käsitellä hieman.

Tapani käyttää sanaa ’alateksti’ on alkanut siirtyä toisessa näytöksessä enemmän jännitettä luovasta elementistä merkitystä rakentavaksi. Tavallaan voisin lopettaa analyysini tähän ja todeta, että etenkin Jackin kuoltua on siirrytty tarinan pintatasolta kokonaan temaattiselle tasolle. Kysymys ei ole enää, saako Ennis ja Jack toisensa, vaan pystyykö Ennis luopumaan itseään rajoittavista maskuliinisuuden harhakäsityksistä? Tai yksinkertaistetusti: onnistuuko Ennis tulemaan kaapista?

Koska ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä elokuvan suurimmat draamalliset tapahtumat ovat jo tulleet selviksi, on kolmannen näytöksen tehtävänä auttaa katsojaa tulkitsemaan tapahtumia tarkoituksenmukaisella tavalla. Myös kohtausten alateksti on sen mukaista. Kohtaukset kolmannessa näytöksessä saavat merkityksensä siitä, millä tavalla ne ovat suhteessa toisen (ja ensimmäisen) näytöksen tapahtumiin.

Kuten jo huomautin, Brokeback Mountain ei toimi temaattisella tasolla niin hyvin kuin toivoisin sen toimivan. Ensisilmäyksellä elokuvan voisi ajatella sanovan, että Ennisin ja Jackin romanssi epäonnistuu, koska yhteiskunta ei hyväksy homoseksuaalisuutta.

Elokuvassa on kuitenkin vain vähän kohtauksia, joissa ollaan aktiivisesti tai edes passiivisesti homovihamielisiä. Käsikirjoituksen perusteella vaikuttaa siltä, että karjapaimenkaksikon romanssi ei onnistu, koska Ennis ei uskalla toimia tunteensa mukaisesti.

Syy Ennisin kykenemättömyydelle lähteä Jackin matkaan on selitetty lapsuudentraumalla;

lapsuudessa Ennisin perheen naapureina on ollut homopariskunta, joita yhteisön jäsenet ovat rankaisseet kidutuksella ja murhatyöllä. Vaikka voimme lukea, että tämä trauma heijastelee elokuvan tapahtumien aikakauden yleistä suhtautumista

homoseksuaalisuuteen, se näyttäytyy silti tarinassa Ennisin henkilökohtaisena ongelmana, joka Ennisin pitää itse ratkaista, jota hän ei edes yritä ratkaista.

Jos Ennis ratkaisisi kiperän suhteen omaan seksuaalisuuteensa ja tulisi (edes) tunne-elämän tasolla kaapista, saisimme tarinalle onnellisen lopun. Silloin elokuva tulisi kuitenkin väittäneeksi, että 1960-luvulla oli homoseksuaalista itsestään kiinni uskaltaako tämä

rakastaa vai ei. Siksi tarinan on loputtava onnettomasti. Vain tekemällä ristiriidasta ylittämättömän vaikean, säilytämme sen symbolisen aseman. Jos päähenkilön ongelma olisi ratkaistavissa, päähenkilö yrittäisi ratkaista sen. Ennis ei edes yritä. Tähän taitaa sisältyä elokuvan keskeinen väite: tarinan tapahtuma-aikana Yhdysvallat on ollut niin seksuaalivähemmistöjen vastainen, ettei yksilöllä (Ennis) ole ollut mitään mahdollisuutta edes unelmoida oman seksuaalisuutensa toteutumisesta. Jack Twist on hahmona ikään kuin tuontitavaraa 2000-luvulta, vaikka toki myös uskottava aikakautensa edustaja.

Ajattelen kuitenkin seuraavalla tavalla: Koska elokuva operoi henkilöhahmojen tunne-elämän logiikalla yhteiskunnallisen sijasta, olen päätynyt tulkitsemaan Brokeback

Mountainia tutkielmana maskuliinisuudesta, jossa Ennis on vanhanaikainen ”strong, silent type” ja Jack tunneherkempi miehen malli. Elokuva ei minulle varsinaisesti käsittele

homoseksuaalisuutta 1960-luvun yhdysvalloissa.5

Tulkinnassani kolmannen näytöksen jännite rakentuu tämän temaattisen kysymyksen ympärille: pystyykö Ennis olemaan emotionaalisesti läsnä muillekin kuin Jackille? Onhan jo selvää, että karjapaimenkaksikko ei saa toisiaan yhden kuoltua.

Jatkan vielä analyysiani. Olen käyttänyt paljon hyväkseni ajatusta elokuvan kestosta. Siitä, että katsojalla on yhä verrattain tuore muisto asioista, joita on elokuvan aikana tapahtunut.

Siksi on vain luonnollista, että (hyvän) elokuvan edetessä asiat alkavat loppua kohden tuntua merkityksellisemmiltä. Miksi emme kutsuisi tätä tunnetta asioiden

merkityksellisyydestä alatekstiksi? Se että alateksti yksittäisen kohtauksen kohdalla voi

5 En tässä pysty perehtymään sen tarkemmin siihen, voiko yksilöiden valintoihin keskittyvä elokuvanarratiivi olla aidosti yhteiskunnallista vai ei. Aiheesta löytyy varmasti kirjallisuutta ja keskustelua, joka ei kuitenkaan ole olennaista tälle tutkimukselle. Olen siksi päätynyt yllä selittämään auki sen intuition, jonka pohjalta tulkintani teen.

olla jokseenkin koko elokuvan merkitys, ei tarkoita, etteikö se silti olisi alatekstiä. Not all scenes are created equal.

Kolmas näytös

Kolmannessa näytöksessä Ennis selvittää Jackin kuoleman taustoja. Hän soittaa Jackin vaimolle ja saa varmistuksen siitä, että Jackin kuolema todella oli tapaturma. Hän saa lisäksi tietää, että Jack tahtoi, että puolet hänen tuhkistaan siroteltaisiin Brokeback

Mountainille. Tämän tiedon ilmaisema alateksti on jo niin selvä, etten vaivaudu sitä tässä avaamaan.

Seuraavaksi Ennis menee tapaamaan Jackin vanhempia hakeakseen tuhkat sirottelua varten. Jackin isä ei tahdo luovuttaa tuhkia, mutta Ennis saa tietää Jackin puhuneen vanhemmilleen haaveestaan muuttaa kotitilalle Ennisin kanssa. Jack oli siis ollut kaiken aikaa tosissaan. Se ei varsinaisesti muuta aiempien kohtausten merkitystä, sillä katsoja taisi uskoa Jackin vilpittömyyteen kaiken aikaa, mutta muistuttaminen on aina hyvä keino hieroa hahmon naamaan tämän erhettä. Muistuttaminen toimii myös katsojan suuntaan:

todellakin, Jack kaiken aikaa halusi Ennisiä, vaikka oli naimisissa.

Lisäksi Ennis saa tietää, että Jack oli alkanut suunnitella tulevaisuutta toisen miehen kanssa vanhempiensa tilalla. Tässä paljastuu, että Jack ei loppuaikoina enää ollut vilpitön.

Samalla kuitenkin paljastuu, että oikeastaan hän loppuun asti toivoi tulevaisuutta Ennisin kanssa, eikä halunnut riskeerata sitä kertomalla tarkemmin uudesta rakastajastaan.

Lopulta Ennis ei saa tuhkia, mutta saa lahjaksi ensimmäisen näytöksen eroriidassa vereen tuhraantuneet denim-paidat, jotka Jack on säästänyt huoneessaan. Myös näihin pieniin käsikirjoittajan valintoihin sisältyy alatekstiä: olennaista Jackissa on se mitä hän on ollut Brokeback Mountainilla (=demin-paita) ei se mitä hän on nyt (=kasa tuhkaa). Vereen tahriintuneet paidat toimivat sellaisenaan tosin petaus-lunastus -rakenteena, jota on pantattu ensimmäisestä näytöksestä viimeiseen.

Matkalla kotiin Ennis käy tutulla huoltoasemalla etsimässä Brokeback Mountain

-postikortteja. Pieni dialoginpätkä paljastaa tyylikkäästi yhdessä repliikissä valtavan paljon Ennisin tunteista. Emotionaalinen punch line, alatekstiä parhaimmillaan. Kohtauksesta 157:

LINDA HIGGINS

Ennis, you ain’t no tourist, what are you lookin’for,

rootin’ through them postcards?

ENNIS

Scene a Brokeback Mountain.

LINDA HIGGINS Over in Fremont County?

ENNIS

I got to order more postcards anyway.

ENNIS One’s enough.

Yksi riittää, Jack olisi riittänyt. Tunne, jonka katsoja ymmärtää kaiken kokemansa perusteella, joka ei kuitenkaan ole pintatason emootiota. Linda Higgins jää ymmälleen.

Jälleen kerran: voisimme kuvitella elokuvan alkavan kohtauksella, jossa Ennis yrittää ostaa postikorttia. Näyttelijäntyö ja kuvallinen tyyli kyllä viestisi meille: postikortilla taitaa olla merkitystä, tämä keski-ikäinen Cowboy puhuu jostain, kun hän sanoo yhden kortin riittävän, emme vain vielä tiedä mistä. Huomionarvoista taitaa siis olla se, että myös elokuvan alkupään kohtauksissa on yhtä lailla alatekstiä kuin loppupäässä. Alatekstin merkitys ei ole vain katsojalle vielä avautunut, eikä itse oivallusta synny samalla tasolla kuin elokuvan lopussa.

Ennis jatkaa elämäänsä yksinäisessä asuntovaunussa tasaisella maalla, kaukana vuorilta.

Eräänä päivänä tytär tulee käymään ja kertoo olevansa menossa naimisiin. Hän haluaisi isän häihin mukaan. Ensin Ennis epäröi, hänellä olisi samaan aikaan cowboy-keikka.

Lopulta hän suostuu, tehden tyttärensä iloiseksi. Ennis jopa korkkaa valkoviinin ja juhlistaa tyttärensä tulevaa avio-onnea kilistämällä laseja tämän kanssa. Nuori rakkaus vertautuu siihen mitä Ennisillä itsellään ei koskaan ollut.

Tämän jälkeen Ennis käy vielä hakemassa tilaamansa postikortin, palaa kotiin ja laittaa sen nastoilla kaapin oveen, sisäpuolelle, johon on nastoilla kiinnitetty myös paidat, jotka hän sai lahjaksi Jackin äidiltä. Ennis ei koskaan uskaltanut unelmoida, nyt jäljellä on vain muisto Brokeback Mountainista.