omakielinen opetus

Tässä arvioinnissa omakielistä opetusta koskevaan kysymykseen vastanneesta 345:stä opetuksen ja koulutuksen järjestäjästä 20 (8 %) ilmoittaa järjestävänsä maahanmuuttaja-taustaisille oppijoilleen omakielistä opetusta eli opetusta heidän omalla äidinkielellään.

Näistä järjestäjistä yksi on esiopetuksen järjestäjä, 17 perusopetuksen järjestäjää ja neljä lukiokoulutuksen järjestäjää. Yksikään ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjä ei tarjoa omakielistä opetusta opiskelijoilleen. Kaikista 20:stä opetuksen ja koulutuk-sen järjestäjästä suurin osa eli 13 ilmoittaa antavansa opetusta vain yhdellä oppilaan omalla kielellä. Kahdella kielellä opetusta tarjoaa kolme järjestäjää, kolmella ja neljällä kielellä yksi järjestäjä ja jopa 19 kielellä yksi järjestäjä. Eniten opetusta ilmoitetaan järjestettävän venäjäksi, englanniksi, arabiaksi, viroksi ja kurdiksi.

Perusopetuslain (628/1998), jossa säädetään myös esiopetuksesta, 10 pykälän mukaan koulun opetuskieli ja muualla kuin koulussa järjestettävässä opetuksessa käytettävä kieli on joko suomi tai ruotsi. Opetuskielenä voi olla myös saame, romani tai viittomakieli.

Lisäksi osa opetuksesta voidaan antaa muulla kuin edellä mainitulla oppilaan omalla kielellä, jos se ei vaaranna oppilaan mahdollisuuksia seurata opetusta. Erillisessä ope-tusryhmässä tai koulussa opetus voidaan antaa pääosin tai kokonaan muulla kuin edellä mainituilla kielillä. Velvollisuutta vieraskielisen esi- tai perusopetuksen järjestämiseen kunnilla ei kuitenkaan ole (Opetusministeriö 2009). Oppilaalla, joka on tilapäisesti jäänyt jälkeen opinnoissaan tai muutoin tarvitsee oppimisessaan lyhytaikaista tukea, on perusopetuslain (628/1998) mukaan oikeus saada tukiopetusta (16 §). Tukiopetusta voidaan antaa eri oppiaineissa myös oppilaan äidinkielellä (Opetusministeriö 2009).

Tässä arvioinnissa siis ainoastaan yksi esiopetuksen järjestäjä (jolla yli sata maahan-muuttajataustaista lasta) 62 vastanneesta ilmoittaa järjestävänsä omakielistä opetusta päiväkodeissaan. Onnistumistaan lasten tarpeisiin vastaamisessa omakielisen opetuk-sen avulla se arvioi hyväksi, mutta siitä huolimatta se arvioi (yhdessä toiopetuk-sen yli sadan oppijan järjestäjän kanssa), että tarve lisätä omakielistä opetusta on erittäin suuri.

Samaa mieltä opetuksen tarpeesta on yksi 51–100 oppijan järjestäjä, mutta kaikki loput eli enintään 50 oppijan järjestäjät (n = 20), joilla omakielistä opetusta ei siis ole, ovat sitä mieltä, että omakielinen opetus olisi vain melko tarpeellista. Vastauksia tähän kysymykseen on kuitenkin varsin vähän.

Perusopetuksen 152 vastanneesta järjestäjästä omakielistä opetusta ilmoittaa tar-joavansa 17 järjestäjää, eikä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrällä tässä tapauksessa ole vaikutusta asiaan. Omakielisen opetuksen lisääminen arvioidaan keskimäärin vain melko tarpeelliseksi, mutta vastaajia tähänkin on varsin vähän (62).

Tarve nähdään kuitenkin hieman suurempana kuin esiopetuksessa, ja onnistuminen oppilaiden tarpeisiin vastaamisessa sen avulla keskimäärin hyvänä. Poikkeuksena ovat 51–100 maahanmuuttajataustaisen oppijan järjestäjät (n = 7), jotka pitävät opetusta jonkin verran tarpeellisempana kuin muut. Niistä kuitenkin vain yksi tarjoaa oma-kielistä opetusta ja arvioi onnistumisensa siinä erittäin heikoksi.

Lukiolaki (629/1998, 6 §) säätää opetuskielestä samaa kuin perusopetuslaki: Oppilai-toksen opetuskieli on joko suomi tai ruotsi, mutta se voi olla myös saame, romani tai viittomakieli. Osa opetuksesta voidaan antaa muulla kuin edellä mainitulla opiskelijan omalla kielellä, jos se ei vaaranna opiskelijan mahdollisuutta seurata opetusta. Erillisessä opetusryhmässä tai oppilaitoksessa opetus voidaan antaa pääosin tai kokonaan muulla kuin edellä mainituilla kielillä. Ikosen ja Jääskeläisen selvityksessä Maahanmuuttajien opiskelu lukiossa (2008) omakielinen tuki mainitaan vain kerran ja sekin yllättävässä yhteydessä: kaksi opiskelijaa kertoo perheen kustantaneen heille omakielistä opetus-ta esimerkiksi matematiikassa. Selvityksessä tehdyn kyselyn mukaan omakielinen opetus ei ole kehittämistarpeiden joukossa, ei edes omakielinen oppimateriaali. Myös useimmat selvitystä varten haastatellut opiskelijat ovat tyytyväisiä saamaansa tukeen, vaikka sitä ei ole saatavilla omalla äidinkielellä, mutta selvityksen tekijät muistuttavat, että nämä ovatkin melko hyvin menestyviä ja maassa jo kauan olleita, joten tulos ei ole yleistettävissä laajemmalti. (Ikonen ja Jääskeläinen 2008.)

Tässä arvioinnissa omakielistä opetusta ilmoittaa tarjoavansa neljä lukiokoulutuksen järjestäjää 68:sta. Niistä kolme on 11–50 oppijan järjestäjiä, ja ne arvioivat onnistu-neensa opiskelijoiden tarpeisiin vastaamisessa omakielisen opetuksen avulla hyvin.

Neljäs on yli sadan oppijan järjestäjä, joka arvioi onnistumisensa erinomaiseksi, mutta opetuksen lisäämisen tarpeen kuten muutkin yli sadan oppijan järjestäjät (n

= 5) erittäin vähäiseksi. Tästä arviosta tosin vallitsee vastaajien kesken erimielisyys.

Muutkaan järjestäjät (n = 22) eivät pidä omakielisen opetuksen lisäämistä lukiossa kovin tarpeellisena.

Kyselyyn vastanneista maahanmuuttajataustaisista lukion opiskelijoista (n = 92) jopa 38 prosenttia ilmoittaa, että heillä on mahdollisuus saada opetusta omalla äidinkie-lellään. He pitävät sitä melko tärkeänä ja saamaansa opetusta hyvänä.

Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998, 11 §) säätää koulun opetuskielestä samaa kuin perusopetuslaki ja lukiolaki, eli osa opetuksesta voidaan antaa opiske-lijan omalla kielellä, jos se ei vaaranna hänen mahdollisuuttaan seurata opetusta.

Ammatillisten perustutkintojen perusteiden maahanmuuttajien ja muiden kieli- ja kulttuuriryhmien opiskelijoiden opetusta koskevan osuuden mukaan opiskelijoita, joiden äidinkieli on muu kuin oppilaitoksen opetuskieli, tulee tukea etenkin kielten opinnoissa ja erityisin opetusjärjestelyin. Opetuksessa otetaan tarvittaessa huomioon opiskelijoiden tausta, kuten äidinkieli, kulttuuri ja koulutuksen aikana kehittyvä kielitaito. Maahanmuuttajien ja eri kieli- ja kulttuuriryhmien opiskelijoiden ope-tusjärjestelyjen käytännön toteutuksen tulee sisältyä koulutuksen järjestäjien omiin opetussuunnitelmiin. (Opetushallitus 2014e.) Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavan koulutuksen opetussuunnitelman perusteissa (2008) omakielistä tukea ei tunneta eikä siitä ole mainintaa myöskään valmistavaa koulutusta koskevissa aikaisemmissa selvityksissä.

Kilpisen Maahanmuuttajien ammatillisen peruskoulutuksen keskeyttämisselvityksen (2009) mukaan maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille on muutamissa oppilaitoksis-sa tarjolla omakielisen koulunkäyntiavustajan tai -ohjaajan palveluja, opetusta omalla äidinkielellä tai muita pelkästään heille suunnattuja tuki- ja ohjauspalveluja, kuten oma opinto-ohjaaja, omakielinen opiskelijatutor tai mahdollisuus käyttää tulkkipalveluja.

Tulosten perusteella opintojen etenemisen kannalta ensisijaisena pidetään kuitenkin olemassa olevien ohjaus- ja tukipalveluiden kehittämistä ja resurssien turvaamista, kun taas erityisesti maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille suunnattuja ohjaus- ja tukipalveluita pidetään toissijaisina. Tärkeämpänä pidetään myös sitä, että luokassa on opettajan tukena ylipäätään avustavaa henkilökuntaa, kuin sitä, että he olisivat maahanmuuttajataustaisia tai omakielisiä avustajia.

Kilpisen ja Salosen selvityksessä Maahanmuuttajien ammatillisen peruskoulutuksen tila lukuvuonna 2009–2010 (2011) vastaajista (n = 60) yli 20 prosenttia kertoo hyödyntä-neensä maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kulttuurintuntemusta ja kielitai-toa tai käyttäneensä maahanmuuttajataustaisia kouluavustajia ja/tai tukihenkilöitä tukeakseen maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden opintojen etenemistä. Lähes puolet vastaajista on lisännyt maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden tukiopetusta, mutta opiskelijoiden oman äidinkielen käytöstä siinä yhteydessä ei ole mainintaa.

Tässä arvioinnissa 63:sta kyselyyn vastanneesta ammatillisen peruskoulutuksen jär-jestäjästä yksikään ei tarjoa maahanmuuttajataustaisille opiskelijoilleen omakielistä opetusta, ja kaksi järjestäjää ei tunne koko asiaa. Omakielisen opetuksen lisäämistä ei myöskään pidetä kovin tarpeellisena; itse asiassa arvio on hyvin lähellä täysin tar-peetonta. Eniten tarvetta omakielisen opetuksen lisäämiseen näkevät 51–100 oppijan järjestäjät (n = 3), joiden mielestä se olisi melko tarpeellista.

Kyselyyn vastanneista maahanmuuttajataustaisista ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista (n = 231) vain runsaalla viidenneksellä (22 %:lla) on mahdollisuus saada opetusta omalla äidinkielellään. Opetusta he arvioivat hyvin samalla tavoin kuin lukiolaiset, eli he pitävät sitä melko tarpeellisena ja saamaansa opetusta hyvänä.

Avovastauksissa mielipiteitä on puolesta ja vastaan:

”Äidin kielella pieni selitys olisi tärkeä saada, koska helpottaa suomen kielen opetusta huomattavasti, mutta minulla ei ollut sellaista mahdollisuutta.”

”En halua äidinkielelläni opetusta mutta, jos olisi joku oman kielen avustaja koulussa, se olisi hyvää!”

”En tarvitse opetusta omalla kielelläni.”

”Suomessa pitää opiskella suomen kielellä, muuten tässä hommassa ei ole mitään järkeä.”

”Olen muuttanut Suomeen suomen kielen takia, joten ei välttämättä tarvitse mitään opetusta omalla äidinkielelläni.”

Jos omakielinen opetus ei ole mahdollista, voidaan oppimista ja omakielistä identi-teettiä tukea käytänteillä, jotka mahdollistavat oppijoiden oman äidinkielen käytön eri oppiaineiden opiskelussa riippumatta siitä, mikä opetuksen kieli on.

Uusien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus 2014h) mukaan koulutyöhön voi sisältyä monikielisiä opetustilanteita, joissa opettajat ja op-pilaat käyttävät kaikkia osaamiaan kieliä. Tavoitteena on myös rohkaista monikielisiä oppilaita käyttämään osaamiaan kieliä monipuolisesti eri oppiaineiden tunneilla ja muussa koulun toiminnassa. Näin oman äidinkielen oppiminen ja käyttö tukevat eri oppiaineiden sisällön omaksumista ja oppilas oppii viestimään koulun oppiainesisäl-löistä myös omalla äidinkielellään. (Opetushallitus 2014h.)

Myös Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2009 oppilaan oman äidinkielen käyttö eri oppiaineiden opetuksen tukena nähdään voimavarana: Omalla äidinkielellä annettu opetus ja tuki edistää oppilaan opiskelua, eri oppiaineiden sisältöjen omaksumista ja kotoutumista. Omakielisen opetuksen ja tuen avulla saatu lisätieto oppilaan osaamisen tasosta auttaa muiden oppiaineiden tavoitteiden asettamisessa. Näin oppilas voi edistyä aineopinnoissaan, vaikka suomen/

ruotsin kielen taidot kehittyisivätkin muita taitoja hitaammin. (Opetushallitus 2009.) Perusopetukseen valmistavan opetuksen omakielisistä ryhmistä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että samanaikaisopetus suomen kielellä ja oppilaan omalla äidin-kielellä on parantanut oppimistuloksia, vähentänyt poissaoloja ja koulukiusaamista sekä antanut huoltajille mahdollisuuden käydä keskustelua koulun ja eri yhteistyö-tahojen kanssa. Opetus ei ole ollut vain eri aineiden opiskelua, vaan yhä useammin kokonaisvaltaista oppilaan tukemista, mikä taas on avannut oppimista vaikeuttavien asioiden purkamismahdollisuuksia, yksilöllisen oppimistyylin löytymistä, oppimaan oppimisen harjoittelua ja pitkäjänteisyyteen kasvattamista sekä itsetunnon ja itseluot-tamuksen vahvistamista ja sitä kautta koulumotivaation ja edelleen oppimistulosten parantumista. (Nissilä ja Sarsama 2008.)

Tässä arvioinnissa oppijoiden oman äidinkielen käytön mahdollistavien käytänteiden hyödyntämistä tiedusteltiin opetuksen ja koulutuksen järjestäjiltä sekä opettajilta kielitietoisuutta koskevan kysymyksen yhteydessä (luku 6.5). Koska vastaukset liit-tyvät läheisesti omakieliseen opetukseen, ne esitellään tässä:

Taulukon ohjeistus:

1. skaalaa exelissä kuvion alusta riittävän isoksi 2. skaalaa piirtoalue neliön muotoiseksi (6cm x 6cm) 3. muuta exel-tiedostosta fontit Helveticaksi 4. tallenna kuvio pdf:ksi: vaaka-arkki / A3 kokoon 5. Avaa pdf Illustratoriin + luo B5 pohja

6. kopioi kuvio tB5 pohjaan 7. poista turhat taustat ja viivat

8. muuta fontit (freya) ja lisää muut tekstit

9. kopioi muuttumattomat tekstit muihin taulukoihin Tarve

kuvio 14. Eri koulutusasteiden järjestäjien arvio oman äidinkielen käytön mahdollistavien käytänteiden tarpeellisuudesta ja onnistumisesta oppijoiden yksilöllisten tarpeiden huomioi-misessa niiden avulla

Esiopetuksen järjestäjistä reilu kolmannes ei tunne sellaista mahdollisuutta, että lapset voisivat käyttää oman äidinkieltään eri oppiaineiden opiskelussa, mutta vajaa viidennes (19 %) sen sijaan ilmoittaa, että heillä tällainen mahdollisuus on. Vain 23 vastaajaa kertoo näkemyksensä tämän mahdollisuuden tarpeellisuudesta, ja keskimää-rin se nähdään melko tarpeellisena. Tarve nähdään sitä suurempana, mitä enemmän maahanmuuttajataustaisia lapsia järjestäjällä on; yli sadan oppijan järjestäjät (n = 3) pitävät tätä mahdollisuutta erittäin tarpeellisena. Huomattavaa kuitenkin on, että onnistuminen lasten tarpeisiin vastaamisessa tällä tavoin arvioidaan sitä paremmaksi, mitä vähemmän maahanmuuttajataustaisia lapsia on. Kun muut järjestäjät ja opettajat pitävät onnistumistaan hyvänä, yli sadan maahanmuuttajataustaisen lapsen järjestäjät pitävät sitä vain tyydyttävänä.

Perusopetuksessa oman äidinkielen käytön mahdollistavia käytänteitä on myös noin viidenneksellä (22 %) järjestäjistä, ja vain noin 15 prosenttia ei tunne asiaa. Oman kie-len käytön mahdollisuus opinnoissa arvioidaan melko tarpeelliseksi, ja esiopetuksen tapaan sen tarve kasvaa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrän kasvaessa.

Arviot onnistumisesta sen sijaan vaihtelevat suurestikin, niin että ainoa vastannut 51–100 oppilaan järjestäjä arvioi onnistumisensa heikoksi, enintään kymmenen ja yli sadan oppilaan järjestäjät (n = 18) tyydyttäväksi ja 11–50 oppilaan järjestäjät (n = 7) ja opettajat hyväksi.

Lukiokoulutuksessa maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden oman äidinkielen käytön mahdollistavia käytänteitä on myös 22 prosentilla järjestäjistä, mutta niitä ei pidetä kovinkaan tarpeellisina. Onnistumista niiden avulla arvioi vain seitsemän järjestäjää, joiden mielestä se on hyvää.

Ammatillisessa peruskoulutuksessa oman äidinkielen käytön mahdollistavia käytän-teitä on koulutusasteista eniten: jopa 29 prosentilla järjestäjistä. Vain kaksi enintään 50 maahanmuuttajataustaisen oppijan järjestäjää ei tunne asiaa. Käytänteitä ei kuitenkaan pidetä juurikaan tarpeellisempina kuin lukiossa. Opiskelijoiden yksilöllisiin tarpei-siin on näillä käytänteillä onnistuttu vastaamaan hyvin. Poikkeuksen muodostavat 51–100 oppijan järjestäjät (n = 7), jotka näkevät tällaiset käytänteet tarpeellisempina kuin muut ja myös onnistumisensa niiden avulla erinomaisena.

Maahanmuuttajataustaisista lukiokoulutuksen opiskelijoista 28 prosenttia ja ammatil-lisen peruskoulutuksen opiskelijoista 37 prosenttia kertoo, että heillä on mahdollisuus käyttää koulussa omaa äidinkieltään. Suurimmalla osalla toisen asteen maahanmuut-tajataustaisista opiskelijoista ei siten ole mahdollisuutta oman äidinkielen käyttöön koulussa, mutta toisaalta kysymykseen vastanneet opiskelijat eivät myöskään arvioi tätä mahdollisuutta kovin tärkeäksi. Kolmessa avovastauksessa mainitaan, että kou-lussa on myös muutama muu opiskelija tai kaveri, joiden kanssa on mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltä. Yksi selkeä toivekin löytyy:

”Olisi hyvä jos olisi tapahtumia, joissa tapaa muitakin saman äidinkielen omaavia oppilaita.” (ammatillisen peruskoulutuksen opiskelija)

Viidessä avovastauksessa sen sijaan äidinkielen käyttämistä koulussa ei pidetä tarpeel-lisena vaan halutaan korostaa suomen kielen asemaa sekä erityisesti omaa pärjäämistä suomen kielellä:

”En ymmärrä tätä kysymystä. Miksi minun pitäisi käyttää aidinkieltäni tässä koulussa kun opetus on suomeksi.” (ammatillisen peruskoulutuksen opiskelija)

”Koulussani on erittäin vähän samankielisiä, mutta tulen erinomasesti toimeen suomen kelellä.” (lukiokoulutuksen opiskelija)

”Käytän mieluummin suomea.” (lukiokoulutuksen opiskelija)

Tähän arviointiin osallistuneet opetuksen ja koulutuksen järjestäjät ilmoittivat myös, kuinka suuri osuus niiden henkilöstöstä on maahanmuuttajataustaista. Vastausten (n = 310) mukaan kaikilla koulutusasteilla maahanmuuttajataustaista henkilöstöä on vielä erittäin vähän: keskimäärin 0,6 prosenttia henkilöstöstä. Suurin osuus maahanmuuttajataustaista henkilöstöä on ammatillisessa peruskoulutuksessa (1 %), pienin lukiokoulutuksessa (0 %). Esiopetuksessa osuus on 0,5 ja perusopetuksessa 0,7 prosenttia.

Päätelmiä

Vastaukset osoittavat, että omakielisen opetuksen tai tuen merkitystä ei vielä tunnisteta laajasti toisella asteella sen hyödyistä huolimatta. Maahanmuutta-jataustaista henkilöstöä, joka voisi olla opetuksessa apuna, on kaikilla koulu-tusasteilla toistaiseksi erittäin vähän. Oman äidinkielen käytön mahdollistavia käytänteitä hyödynnetään kuitenkin jo jonkin verran, erityisesti ammatillisessa peruskoulutuksessa. Toisaalta opiskelijat itse eivät pidä oman äidinkielensä käyttöä koulussa kovin tärkeänä.