4 KANSAN TARPEIDEN TYYDYTTÄMINEN RIKOLLISUUTTA KASVATTAVANA
4.2 Omaisuusrikollisuus
Liperissä omaisuusrikokset olivat vuosina 1938–1939 määrällisesti suurin luokka yhteenlasketun tapausmäärän ollessa 50. Liperin suurta omaisuusrikosten määrää vuodelta 1938 nostattaa 30.6.1938 Liperin käräjäkunnassa käsitelty tapaus, jossa neljä nuorta ja yksi täysi-ikäinen tuomittiin rangaistukseen yhteensä 24 näpistyksestä ja varkaudesta. Tämä nuorisojoukko oli useampana kertana Komperon, Liperin ja Taipaleen (Viinijärvi) kylissä tanssiaisten aikana anastanut pihalla olleista pyöristä erinäisiä tavaroita sekä kolme polkupyörää ollen anastetun tavaran yhteisarvo noin 3 700 markkaa(noin 1 300 euroa vuoden 2019 rahanarvon mukaan), eli työmiehen 50 työpäivän bruttoansion verran.143 Kyseisinä vuosina nuorison osuus omaisuusrikosten määrästä oli miltei kaksi kolmasosaa.
142 Kontula 1996, 63.
143 Käytetty Suomen pankin ylläpitämää rahamuseo-sivuston rahamuunninta.
<http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN.> <25.4.2019>; Liperin käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat CIV a:
38. 30.6.1938, tapaus § 3. KA, Joensuu; Käytetty Suomen pankin ylläpitämää rahamuseo-sivuston rahamuunninta.
<http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN.> <8.3.2019>.
Raskauttavimpina tekoina edellä mainitun tapauksen lisäksi oli Liperin käräjäkunnan kihlakunnanoikeudessa vuonna 1939 käsitelty tapaus, jossa kolme alle 12-vuotiasta nuorta olivat Ristin kylässä murtautuneet rautatieaseman varastoon ja anastaneet dynamiitin nalleja 360 markan arvosta (noin 125 euroa vuoden 2019 rahanarvon mukaan).144 Huolestuttavina seikkoina tapauksissa olivat juuri tekotavat, eli tietynlainen yhteisöllinen ja jatkettu rikollinen toiminta sekä rangaistusasteikon yläpäässä oleva tunkeutuminen yksityistiloihin. Tuomioiden osalta jälkimmäisessä tapauksessa tuomitut joutuivat kuritettavaksi, ensimmäisessä tapauksessa ainoastaan korvausvastuuseen.
Taulukko 14. Omaisuusrikosten tuomiot paikkakunnittain vuosina 1938–1939.
Lähde: Joensuun raastuvanoikeuden tuomioluettelot 1938–1939 Ac: 9, 10. KA, Joensuu. Huom.
kaikki käsitellyt tuomioon johtaneet omaisuusrikostapaukset aikavälillä 10.1.1938–30.12.1939;
Liperin käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1938-1939 CIV a: 38–41. KA, Joensuu. Huom.
kaikki käsitellyt tuomioon johtaneet omaisuusrikostapaukset aikavälillä 7.2.1938–23.10.1939.
144 Liperin tuomiokunta. Varsinaisasiain pöytäkirjat CIV a: 41. Välikäräjät 23.10.1939, tapaus § 2. KA, Joensuu;
Käytetty Suomen pankin ylläpitämää rahamuseo-sivuston rahamuunninta.
Rikoksen määrite. (Rikoslain luku) 1938 1939 1938 1939 Ryöstö (RL 31)
Muutos edelliseen tarkasteluvuoteen % – 33,3 – -64,9
Tuomioita 1000 asukasta kohden ‰ 4,6 6,1 3,3 1,2
Rikostyypin osuus kokonaistuomiomäärästä % 5,6 6,7 35,2 22,4
S.V.T XXIII 1951, 5.
Liperissä täysi-ikäisten tekemien omaisuusrikosten tekotavoista yleisin oli vähäisenä rikkeenä pidettävä näpistäminen. Toiseksi suurimpana rikosnimikkeenä olivat tarkempaa harkintaa vaatineet petostapaukset. Raskauttavimmassa tapauksessa epäillystä pariskunnasta toinen sai kolme vuotta kuritushuonevankeutta ja toinen 1,5 vuotta kuritushuonevankeutta vakuutuspetoksesta. Epäillyt olivat eräässä Liperin kylässä asuneet vuokra-asunnossa, josta häädön saatuaan olivat siirtäneet oman irtaimistonsa pois ja sytyttäneet asunnon tuleen, vaatien laitonta etua hankkiakseen vakuutusyhtiöltä rahat irtaimistostaan. Irtaimisto löytyi tutkimusten yhteydessä eräästä navetasta. Vaadittava summa oli merkittävä, sillä laittoman hyödyn arvo olisi ollut noin 10 000 markkaa (noin 3 500 euroa vuoden 2019 rahanarvon mukaan).145
Ainutlaatuisempi, kuritushuonetuomioon johtanut teko ratkaistiin Liperissä 27.2.1939. Oikeuden käsittelyssä tuli ilmi, että epäilty oli erotessaan asianomistajasta, uhannut useaan otteeseen asianomistajaa kirjeitse fyysisellä väkivallalla, mikäli tämä ei rahallisesti korvaa seurusteluaikana suhteeseen käyttämäänsä rahaa. Oikeuden mukaan vaatimuksia ei epäilty voinut esittää, sillä seurusteluajalta ei ollut muodostunut pariskunnalle mitään yhteistä jaettavaa omaisuutta. Niinpä kun epäilty vielä kaiken lisäksi oli uhkaillut asianomistajaa, langetti käräjäoikeus syytetylle yhden vuoden kuritushuonetuomion kiristämisen yrityksestä.146
Liperissä aikuisten osalta ei ollut kyseisinä vuosina havaittavissa tuomionsaaneiden historiassa merkittävää piintynyttä rikollisuutta. Ainoastaan kolmessa tapauksessa tekijällä oli aiempi rikosrekisteri omaisuusrikosten osalta. Vaikka rikosten määrä omaisuusrikosten osalta oli verrattavissa Joensuun vastaavaan rikollisuuteen, niin tosiasiassa edellä mainitun ”rikosaallon”
suorittajaksi paljastuivat neljä nuorta rikoksentekijää, jotka tekivät miltei puolet paikkakunnan tuomioon johtaneista omaisuusrikoksista. Nuorten rikoksentekijöiden suuri suhteellinen osuus viittaisi siihen, että omaisuusrikoksia tehtiin Liperissä pikemminkin jännityksen kuin niukkuuden vuoksi. Tätä tukevat Kuopion läänin maaherran vuosikertomukset, joiden mukaan läänin taloustilanne oli hyvä. Tämän lisäksi rikollisuuden samanaikainen vähentyminen viittaisi siihen, että niukkuuden vähentyminen - taloustilanteen parantumisen myötä - lisättynä aikaisempaa parempaan
145 Liperin käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat. Arkistoyksikkö: CIV a: 41. Välikäräjät 23.10.1939, tapaus § 3. KA, Joensuu.
146 Liperin käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat. Arkistoyksikkö: CIV a: 40. Välikäräjät 27.2.1939, tapaus § 7. KA, Joensuu.
luottamukseen poliisiin ja sen toimintaan korreloivat kokonaisuutena keskenään. Tämän johdosta on havaittavissa, että perheen elättäjien ei tarvinnut hyvänä talousaikana hankkia laitonta etua rikollisin keinoin.147
Vertailtaessa Joensuuta ja Liperiä keskenään omaisuusrikollisuuden osalta, niin Joensuussa rikokset eivät kahta tapausta lukuun ottamatta kasaudu yhdelle henkilölle tai joukkiolle ainakaan samalla kertaa, kuten Liperissä nuorisojoukon osalta.148 Tähän liittynee osaltaan jo aiemmin mainittu poliisin parempi tavoitettavuus, jolloin epäillyn jääminen verekseltään kiinni oli todennäköisempää kuin maaseudulla. Suurimpana erona Liperiin oli nuorten osuus omaisuusrikoksista (17 prosenttia nuorten tekeminä) sekä se, että noin joka neljännellä omaisuusrikoksista tuomituista oli entuudestaan rikosrekisteri, eli aiempia tuomioita. Yleensä aiempia tuomioita oli muutama henkilöä kohden, mutta eräässä tapauksessa törkeästä varkaudesta Joensuun raastuvanoikeudessa kuritushuonetuomion saanut noin 20-vuotias sekatyömies oli ehtinyt nuorella iällään jo mittavalle rikosuralle, sillä Kuopion alioikeus oli tuominnut kyseisen henkilön aiemmin kaikkiaan 22 omaisuusrikoksesta.149
147 Kuopion läänin maaherran vuosikertomus vuodelta 1938. II 1 Ha: 6, 5–10, 19–20. KA. Joensuu; Kuopion läänin maaherran vuosikertomus 1939. II 1 Ha: 7, 9–13, 27–28. KA, Joensuu.
148Epäilty tuomittiin kahdesta varkaudesta ja näpistämisestä vankeuteen. Lähde: Joensuun raastuvanoikeuden varsinaisasiain pöytäkirjat CAA: 174. 7.3.1938, tapaus § 115. KA, Joensuu; Epäilty tuomittiin petoksesta ja petoksen yrityksestä vankeuteen. Lähde: Joensuun raastuvanoikeuden varsinaisasiain pöytäkirjat CAA: 180. 25.9.1939, tapaus § 852. KA, Joensuu.
149 Joensuun raastuvanoikeuden varsinaisasiain pöytäkirjat Caa: 181. 27.12.1939, tapaus § 1022. KA, Joensuu.
Taulukko 15. Omaisuusrikosten tuomiot Joensuussa vuosina 1945–1948.
Lähde: Joensuun raastuvanoikeuden tuomioluettelot. Arkistoyksiköt: Ac: 16, 18, 20, 22. KA, Joensuu. Huom. kaikki käsitellyt tuomioon johtaneet omaisuusrikostapaukset aikavälillä 2.1.1945–
27.12.1948.
Taulukot 15 ja 16osoittavat, miten merkittävästi omaisuusrikollisuus sodan jälkeen paikkakunnilla kasvoi. Liperissä omaisuusrikosten määrä kasvoi 46 prosenttia. Vastaavasti Joensuussa omaisuusrikoksia tehtiin kymmenen kertaa enemmän, kuin vuonna 1939. Huomio kiinnittyy varsinkin Joensuun suureen määrään ja varsinkin raskauttavien, varkauden ja törkeän varkauden, suuriin kasvumääriin. Vuosina 1945–1948 Joensuun ja Liperin omaisuusrikoksista törkeiden varkauksien ja ryöstöjen osuudet kasvoivat noin 10 prosenttia verrattuna sotaa edeltäviin vuosiin.
Näiden raskauttavien rikosten osuus oli molemmilla paikkakunnilla noin viidennes kaikista omaisuusrikoksista.
Omaisuusrikosten tuomiot Paikkakunta:
Joensuu Vuodet:
Rikoksen määrite. (Rikoslain luku) 1945 1946 1947 1948
Ryöstö (RL 31) 8 1 1
Murto (RL 28:2§ 5 kohta) 4
Törkeä varkaus (RL 28:2§) 33 15 26 16
Varkaus (RL 28:1§ 1mom; RL 32:1–6§) 121 51 57 48
Näpistäminen (RL 28:1§ 2mom) 18 4 11 14
Petos (RL 36) 15 9 12 15
Kavaltaminen (RL 29) 7 10 7 17
Omaisuuden vahingoittaminen (RL 35) 2 4 2
Kiristäminen (RL 31:4§) 2
Omaisuuden luvaton käyttö (RL 38:6§) 2 5 2
Muut 1
Yhteensä: 206 96 122 115
Muutos edelliseen tarkasteluvuoteen % 472,2 -53,4 27,1 -5,7 Tuomioita 1000 asukasta kohden ‰ 28,8 12,7 16,2 15,2 Rikostyypin osuus kokonaistuomiomäärästä % 12 3,6 6,3 8,3
Taulukko 16. Omaisuusrikosten tuomiot Liperissä vuosina 1945–1948.
Lähde: Liperin käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat. Arkistoyksikkö: C IV a: 52–59. Ka, Joensuu. Huom. kaikki käsitellyt tuomioon johtaneet omaisuusrikostapaukset aikavälillä 26.2.1945–
7.9.1948.
Huomionarvoisena seikkana omaisuusrikollisuuden kasvussa oli sarjarikollisuuden lisääntyminen, eli yhä useammin tapauksen tuomittu tai tuomitut tekivät useamman kuin yhden omaisuusrikoksen.
Esimerkkitapauksena käytän Joensuun raastuvanoikeudessa vuonna 1948 käsiteltyä tapausta, jossa kirvesmies T.H. ja sekatyömies K.K. olivat yhdessä tuumin murtautuneet viiteen eri rakennukseen, muun muassa Joensuun rautatieaseman kioskiin, joista anastaneet tavaraa noin 120 000 markan arvosta (noin 5 310 euroa vuoden 2019 rahanarvon mukaan). Kirvesmies T.H. oli rikosten aikaan ehdonalaisessa vapaudessa kärsittyään tuomionsa neljästä eri omaisuusrikoksesta, joista Joensuun raastuvanoikeus oli hänet tuominnut vuonna 1946. Tämän ehdonalaisen menettämisen lisäksi molemmille langetettiin yli neljän vuoden kuritushuonetuomiot. Heidät tuomittiin myös menettämään kansalaisluottamuksena useiksi vuosiksi. Tämän lisäksi tuomitut velvoitettiin
Omaisuusrikosten tuomiot Paikkakunta:
Liperi Vuodet:
Rikoksen määrite. (Rikoslain luku) 1945 1946 1947 1948 Ryöstö (RL 31)
Murto (RL 28:2§ 5 kohta)
Törkeä varkaus (RL 28:2§) 7 6 1
Varkaus (RL 28:1§ 1mom; RL 32:1–6§) 6 10 2 5
Näpistäminen (RL 28:1§ 2mom) 2 5
Petos (RL 36) 3 1 6 1
Kavaltaminen (RL 29) 1 1 1
Omaisuuden vahingoittaminen (RL 35) Kiristäminen (RL 31:4§)
Omaisuuden luvaton käyttö (RL 38:6§) 2
Muut
Yhteensä: 19 18 15 8
Muutos edelliseen tarkasteluvuoteen % 46,2 -5,3 -16,7 -46,7
Tuomioita 1000 asukasta kohden ‰ 1,7 1,5 1,2 0,7
Rikostyypin osuus kokonaistuomiomäärästä % 11,7 10,3 8,1 6,3
korvaamaan asianomistajille yhteisvastuullisesti rikoksen kautta saadun tavaran arvo, joka heillä ei enää ollut hallussa.150
Vuosina 1945–1948 Joensuussa noin 45 prosenttiin omaisuusrikostapauksista sisältyi kahdesta jopa kymmeneen omaisuusrikosta. Vastaavasti sotaa edeltävinä vuosina 42 prosentissa omaisuusrikostapauksista oli useampi kuin yksi omaisuusrikos. Edellä mainitut luvut osoittavat, että omaisuusrikoksiin erikoistunut, niin sanottu taparikollisuus, ei ollut suhteellisesti kasvanut sodan jälkeen, ainoastaan omaisuusrikosten määrällinen osuus näissä sarjarikostapauksissa kasvoi. Liperin kohdalla vastaavat luvut ennen sotaa olivat 70 prosenttia ja määrät olivat välillä 2–24. Sodan jälkeen suhteellinen luku oli pudonnut noin 32 prosenttiin määrien ollessa edellä mainitun mukaisesti välillä 2–5. Liperin kohdalla vaikuttaa merkittävästi jo aiemmin käsitelty tapaus vuodelta 1938, jossa tuomittiin yhteensä 24 omaisuusrikosta.
Liperissä merkittävin omaisuusrikostapaus käsiteltiin vuoden 1945 välikäräjillä. Tapauksen mukaan sähkötyömies E.P. sekä autonkuljettaja Y.P. olivat Onttolan lentoaseman yhteydessä olevasta puolustusvoimien korjaamosta anastaneet neljä kappaletta autonrenkaita, jotka oli saatu takaisin liikemies A.L:tä. Sekä E.P. että Y.P. saivat törkeästä varkaudesta kuritushuonetuomion. Avunannosta kyseiseen rikoksesta tuomitut autonkuljettajat M.K. ja R.B. tuomittiin pienempiin vankeusrangaistuksiin. Liikemies A.L. sai varastetun tavaran kätkemisestä 200 päiväsakkoa, jolloin maksettavaa hänen tuloillaan kertyi 10 000 markkaa (noin 1 200 euroa vuoden 2019 rahanarvon mukaan), joka vastasi noin 1,5 kuukauden työmiehen bruttopalkkaa.151
150 Joensuun raastuvanoikeuden varsinaisasiain pöytäkirjat. Arkistoyksikkö: Caa: 246. 27.9.1948, tapaus § 1075, sekä liite 17 § 1075 . KA, Joensuu; Käytetty Suomen pankin ylläpitämää rahamuseo-sivuston rahamuunninta.
<http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN.> <15.9.2019>.
151 Liperin käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat. Arkistoyksiköt: a: 38–41 sekä a: 59–52. KA, Joensuu; Liperin käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat. Arkistoyksikkö: C IV a: 52. Välikäräjät, 27.4.1945, tapaus § 3. KA, Joensuu;
Käytetty Suomen pankin ylläpitämää rahamuseo-sivuston rahanarvomuunninta.
<http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN.> <15.9.2019>.
Taulukko 17. Omaisuusrikosten tuomiot Liperissä vuosina 1949–1953.
Lähde: Liperin käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat. Arkistoyksiköt: C IV a: 60–68. KA, Joensuu. Huom. kaikki käsitellyt tuomioon johtaneet omaisuusrikostapaukset aikavälillä 13.1.1949–
23.11.1953.
Edellä mainitun kaltainen suuri omaisuusrikosvyyhti käsiteltiin Liperin käräjillä vasta vuonna 1953.
Tapauksessa kirvesmies V.T. ja sekatyömies L.P. olivat Honkavaaran ja Kuoringan alueella sijaitsevista kahdesta eri navetasta anastaneet molemmista lampaan, jotka olivat teurastaneet lihoiksi.
Työläinen I.S. oli molemmilla kerroilla tietäen lampaat anastetuksi ryhtynyt varastettuun tavaraan osallisena. Tämän lisäksi L.P:n tuomioon yhdistettiin Savonlinnassa tapahtunut tunkeutuminen erään asianomistajan ruokakomeroon, jossa tekijä oli näpistänyt vähäisen erän tavaraa sekä lopuksi ulostanut ja virtsannut muihin tuotteisiin. L.P:n sodanjälkeinen elämä oli verrattavissa taparikollisuuteen, sillä vuosina 1945–1949 hänet oli tuomittu viidestä omaisuusrikoksesta. Tämä näkyi hänen saamassaan tuomiossa, sillä kihlakunnanoikeus tuomitsi hänet kahdesta törkeästä varkaudesta ja näpistyksestä tuomiot yhdistettynä miltei 3,5 vuoden kuritushuonerangaistukseen.
V.T:n kohdalla tuomio oli 12 kuukautta ja I.S. tuomittiin yhdeksän kuukauden vankeuteen, mutta hänen vedotessaan siihen, että hänen elätettävänään oli kuusi lasta, päätyi tuomioistuin muuttamaan tuomion kolmen vuoden koetusajaksi (ehdollinen). Tämän lisäksi kaksi edellä mainittua velvoitettiin
Omaisuusrikosten tuomiot Paikkakunta:
Liperi Vuodet:
Rikoksen määrite. (Rikoslain luku) 1949 1950 1951 1952 1953 Ryöstö (RL 31)
Muutos edelliseen tarkasteluvuoteen % 12,5 -11,1 12,5 -33,3 50
Tuomioita 1000 asukasta kohden ‰ 0,7 0,7 0,7 0,4 0,7
Rikostyypin osuus kokonaistuomiomäärästä % 7,4 10,7 13,4 9,7 9,5
maksamaan yhteisvastuullisesti lampaiden hinta 9000 markkaa (noin 290 euroa vuoden 2019 rahanarvon mukaan), sekä L.P. oli velvoitettu maksamaan Savonlinnassa turmelemansa tuotteet sekä siivous 13 000 markalla (noin 400 euroa vuoden 2019 rahanarvon mukaan). Verrattaessa työmiehen bruttopalkkaan, oli L.P:n osuus velvoitteesta kuitattavissa noin 12 päivän työllä.152
Vaikka Liperin kohdalla omaisuusrikollisuus nousi määrällisesti verrattaessa vuoteen 1939, oli se verrattaessa tuhatta asukasta vuosien 1945–1947 välisenä aikana pysynyt miltei samana. Itse asiassa jo vuoteen 1948 mennessä omaisuusrikollisuus tuhatta asukasta kohden jäi noin puoleen verrattaessa vuoteen 1939, ja pysyi tasaisena tutkielman käsittelemän ajanjakson loppuun asti. Väkilukuun suhteutettuna edellä mainitun kaltaiset tapauksetkaan eivät sitä nostaneet. Voidaan siis päätellä, että vuosi 1938 oli omaisuusrikollisuuden kohdalla sekä määrällisesti ja suhteellisesti ainutlaatuinen vuosi. Vuotta 1938 verrattaessa välittömästi sodanjälkeisiin vuosiin omaisuusrikollisuus oli tuhatta asukasta kohden noin puolet pienempi. Verrattaessa tuhatta asukasta kohden vuoden 1938 omaisuusrikollisuus oli vuositasolla yli neljä kertaa yleisempää kuin vuosina 1948–1953.
Kaupunkiympäristö vaikutti olevan maaseutua otollisempi paikka omaisuusrikollisuuteen.
Mikä oli syy etenkin Joensuun sodanjälkeiseen omaisuusrikollisuuden nousuun? Väitän, että kyseessä oli ennen kaikkea ostovoiman muuttumattomuus. Käytettäessä työmiehen palkkaa vertailuna, huomataan, että työmies pysyi inflaatiosta huolimatta yhtä ostovoimaisena kuin ennen sotaa. Merkittävin ero näiden kahden kauden välillä oli se, että suljetussa taloudessa kulutushyödykkeet olivat valtiovallan osalta kuluttajalle ositettu määrään, jonka ihmisen koettiin tarvitsevan elääkseen. Arjessa oli sotaa edeltäviin vuosiin verrattaessa huomattavasti vähemmän hyödykkeitä, mihin palkkansa kuluttaa. Toisaalta säästäminenkin voidaan nähdä haasteellisena yhteiskunnassa, jossa inflaatio oli erittäin korkea. Väitän, että sotaa edeltävä kulutustottumus palasi pitkän sodan jälkeen monen mieleen, jonka johdosta tarjonta ei pystynyt laillisesti vastaamaan kysyntään. Kuten säännöstelyn osalta, tarjontaa oltiin tietyissä piireissä valmiita ottamaan vastaan hyvän moraalin vastaisesti. Tai ainakaan ei oltu liian kriittisiä tuotteen alkuperän suhteen. Vaikuttaa siltä, että säännöstelyrikollisuudesta tuttu sota-ajan moraali avasi myyjälle markkinat, johon myös omaisuusrikollisuuden nousu linkittyy. Kaupunki vaikutti maaseutua alttiimmalle paikalle omaisuusrikollisuuden suhteen. Joensuun alttius omaisuusrikollisuudelle voidaan olettaa johtuvan
152 Liperin käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat. Arkistoyksikkö: C IV a: 67, talvikäräjien toinen yleinen istunto, tapaus § 1. KA, Joensuu; Käytetty Suomen pankin ylläpitämää rahamuseo-sivuston rahanarvomuunninta.
<http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN.> <15.9.2019>.
sen roolista liike-elämän keskuksena, jolloin status jo itsessään viittaa omaisuusrikollisen rajattomiin mahdollisuuksiin.
Esimerkki sähkötyömies E.P:n ja autonkuljettaja Y.P:n tapauksen perusteella voidaan kysyä, miksi rikollinen halusi käteistä käyttöönsä kovan inflaation yhteiskunnassa? Toisaalta kyse voi olla rikollisuuteen taipuvan henkilön ainoasta elinkeinosta. Peruskulutukseen oli rahaa jostain saatava ja jos rikollisuuden kautta saatu rahallinen hyöty käytetiin arjen pyörittämiseen, ei inflaatio ehtinyt käteiseen rahaan vaikuttaa. Toisaalta omaisuusrikoksen kasvuun on ollut varmasti syynä myös tarpeiden tyydyttäminen. Aiemmin mainitussa Joensuun esimerkkitapauksessa tuomitut olivat anastaneet 10 000 markan arvoisen polkupyörän, joka ensinnäkin vuoden 1948 palkkatasolla vastasi noin 104 tunnin työmäärää, jotta tuon summan ansaitsisi edes bruttona. Pelkästään jo polkupyörä sisälsi sellaisia osia, joita säännöstelyn takia oli rehellisessä kaupankäynnissä vaikea ostaa. Melko todennäköistä on, että motiivi jokaiseen tekoon löytyi näiden seikkojen kautta.
Taulukko 18. Omaisuusrikosten tuomiot Joensuussa vuosina 1949–1953.
Lähde: Joensuun raastuvanoikeuden tuomioluettelot. Arkistoyksiköt: Ac: 24, 26, 28, 30, 32. KA, Joensuu. Huom. kaikki käsitellyt tuomioon johtaneet omaisuusrikosten tuomiot aikavälillä 3.1.1949–
28.12.1953.
Omaisuusrikosten tuomiot Paikkakunta:
Joensuu Vuodet:
Rikoksen määrite. (Rikoslain luku) 1949 1950 1951 1952 1953 Ryöstö (RL 31)
Kavaltaminen (RL 29) 14 7 12 6 15
Omaisuuden vahingoittaminen (RL 35) 3 1
Kiristäminen (RL 31:4§) 1
Omaisuuden luvaton käyttö (RL 38:6§) 2 8 5 1 4
Muut
Yhteensä: 84 47 113 64 63
Muutos edelliseen tarkasteluvuoteen % -27,0 -44,0 140,4 -43,4 -1,6
Tuomioita 1000 asukasta kohden ‰ 11,1 5,9 12,9 7,3 6,6
Rikostyypin osuus kokonaistuomiomäärästä % 7,6 4,3 9,8 5,2 5,5
Väitettä tukee myös se, että samalla kun säännöstelyä purettiin, kääntyi omaisuusrikollisuus hiljalleen laskuun saavuttaen sotaa edeltävän tason mitattaessa omaisuusrikollisuutta tuhatta asukasta kohden.
Vuosina 1948-1953 Liperin hyvin pieni omaisuusrikollisuuden nousukausi päättyi laskuun sitä myöten, kun säännöstely lakkasi. Joensuun kohdalla trendi oli samanlainen, tosin vuonna 1951 omaisuusrikollisuus vuoden ajaksi kohosi edelliseen vuoteen verrattuna. Vuoden 1951 omaisuusrikosten kasvua oli nostamassa kaksi tapausta, joissa rangaistiin kaikkiaan 38 omaisuusrikoksesta. Nämä kaksi tapausta sisälsivät kolmanneksen kyseisen vuoden omaisuusrikoksista. Ensimmäisessä tapauksessa kaikkiaan kahdeksan henkilön porukan omaisuusrikokset nivoutuivat yhteen. Tuomitut syyllistyivät varkauksiin yksissä tuumin ja kauppasivat varastettua tavaraa toisilleen. Kaikkiaan anastetun tavaran osuus oli noin 85 000 markkaa (noin 2 800 euroa vuoden 2019 rahanarvon mukaan), mikä työmiehen bruttoansioihin verrattaessa vastasi reilun kolmen kuukauden palkkaa.
Toisessa tapauksessa sekatyömies O.N. oli vajaassa kuukaudessa anastanut kaikkiaan kymmenen polkupyörää, jotka oli myynyt eteenpäin. Varastetun tavaran kokonaisarvo oli 84 000 markkaa (noin 2 700 euroa vuoden 2019 rahanarvon mukaan). Tuomitun laiton ansio oli näin ollen lähes jo edellä mainitun tapauksen veroinen, ottaen huomioon, että kyseinen tuomittu teki omaisuusrikokset vailla kumppania.153 Tähän syynä saattoi olla syynä mainittu työttömyys, jolloin niukkuudessa turvauduttiin rikolliseen toimintaan. Toisaalta vuosia 1948–1953 voidaan pitää myös normaalitilana.
Vaikka sotaa edeltävinä vuosina Joensuussa ei havaittu edellä mainitun kaltaisia omaisuusrikoskoplia, ei se tarkoita sitä, etteikö Joensuussa vastaavaa taparikollisuutta olisi ollut ennen sotaa hyvän talouskauden aikana. Sotaa edeltävä aikarajaus ei ole tarpeeksi kattava vastaamaan tähän, sillä sodanjälkeisessä Joensuussa vastaavia sarjarikoksia oli säännöstelyn purkamisen jälkeen ainoastaan kolme tapausta viidessä vuodessa, jossa rikoksia kasautui tapaukseen yli kymmenen.
153 Joensuun raastuvanoikeuden pöytäkirjat. Arkistoyksikkö: Caa: 270, tapaus § 415. KA, Joensuu; Sama kuin edellä.
Arkistoyksikkö: Caa: 271, tapaus § 772. KA, Joensuu; Käytetty Suomen pankin ylläpitämää rahamuseo-sivuston rahanarvomuunninta. <http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN.> <16.9.2019>.