VahL 5:4 a:n toisen kriteerin, eli kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuu-desta.
Korkein oikeus kuitenkin mainitsee, että syyntakeettomuus ei vaikuta juuri kyseisessä tapauk-sessa. Tämä jättää mahdollisuuden siihen, että jossain toisenlaisessa tilanteessa syyntakeetto-muudella saattaisi olla vaikutusta kohtuusharkinnassa. Painavaa vaikutusta sillä ei todennäköi-sesti tule olemaan, kun harkitaan tuomitaanko korvauksia vai ei. Korvauksen suuruutta määrittä-essä syyntakeettomuudella voi kuitenkin olla merkitystä. Asiaa tarkastellaan tarkemmin seuraa-vassa luvussa 4.4, jossa tutkitaan korvauksen määrää osana kohtuusharkintaa.
Muuna olosuhteena voidaan ottaa huomioon myös se, minkälainen mahdollisuus surmansa saa-neella on ollut vaikuttaa tilanteeseen. Muun muassa luvussa 3.2.1 käsitellyssä korkeimman oi-keuden ratkaisussa KKO 2002:56 kohtuusharkintaan muuna olosuhteena vaikutti se, että ky-seessä oli lakisääteinen asevelvollisuus, jota varusmies oli suorittamassa kuoleman tapahtuessa.
Näin ollen menehtynyt ei ollut itse hakeutunut tilanteeseen, jossa hänen henkensä saattoi olla vaarassa, eikä hänellä ollut vaikutusmahdollisuutta olosuhteisiin. Korkeimman oikeuden mukaan korvauksen maksaminen oli kohtuullista varusmiehen ”saatua surmansa 19-vuotiaana lakisää-teistä asevelvollisuutta suorittaessaan”. Myös ratkaisussa KKO 2004:48 kohtuusharkinnassa vai-kutti muiden seikkojen ohella se, että liikenteessä surmansa saanut jalankulkija oli sattunut uh-riksi ilman omaa syytään.
Hallituksen esityksen mukaan, mikäli kuolleen kuitenkin voidaan katsoa myötävaikuttaneen sur-maan johtaneisiin tapahtumiin, korvauksen määrää voidaan sovitella VahL 6:1 nojalla.93 Vahin-gonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaisesti vahingonkorvausta voidaan kohtuuden mukaan sovi-tella, jos muun muassa vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon. Läheinen ei itse ole liittynyt vahinkoon, jonka seurauksena korvausoikeus on syntynyt, mutta hänet rinnaste-taan ensisijaiseen vahingonkärsijään myötävaikutuksen osalta. Näin ollen läheisen korvausoi-keutta voidaan mahdollisesti myös alentaa.94 Surmansa saaneen myötävaikutus on vaikuttanut oikeuskäytännössä myös korvauksen maksamisen tuomitsemiseen.
93 HE 116/1998 vp, s. 12.
94 Saarnilehto ym. 2012, s. 636.
Vaasan HO 16.08.2017 t. 130581: B oli mennyt vahvassa humalassa olevan C:n kuljettaman auton kyytiin tietoisena tämän humalatilasta, eikä ollut käyttänyt turvavyötä. B oli saanut surmansa C:n menetettyä auton hallinnan. C oli tuomittu muun muassa törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta rangaistukseen. Vaasan hovioikeus katsoi lainvoimaisessa tuomiossa, että B:n 3,5-vuotiaalla lapsella ei ollut oikeutta saada VahL 5:4 a:n mukaista läheisen kärsimyskorvausta ottaen huomioon erityisesti, että B oli myötävaikuttanut omaan kuolemaansa.
Perusteluissaan hovioikeus totesi, että surmansa saaneen B:n menettely tuli ottaa huomioon kohtuusharkinnassa. B oli vapaaehtoisesti mennyt vahvassa humalassa olevan C:n kyytiin, eikä B ollut käyttänyt turvavyötä. Näin ollen B oli myötävaikuttanut omaan kuolemaansa, mikä vaikutti kohtuusharkinnassa korvauksen tuomitsemista vastaan. Hovioikeuden mukaan, kun kyseessä on vapaaehtoisesti rattijuopon kyydissä ollut henkilö, läheisen kärsimys ei aiheudu niinkään tekijän muiden turvallisuudesta piittaamattomasta menettelystä, toisin kuin jos kyseessä olisi täysin si-vullinen uhri. C:n ajotavassa ei ollut poikkeuksellisia piirteitä, joita B ei olisi voinut huomata jo lähtiessään tämän kyytiin. C:n ajotavan ei katsottu olleen omiaan lisäämään B:n läheisen kärsi-mystä. Kohtuusharkinnassa korvauksen tuomitsemisesta puolsi B:n lapsen nuori ikä (3,5 vuotta), samassa taloudessa asuminen sekä lapsen läheinen suhde menehtyneeseen äitiinsä. Kohtuulli-suutta punnittaessa kokonaisuudessaan hovioikeus kuitenkin päätyi siihen, että läheisen kärsi-myskorvauksen tuomitseminen ei ollut kohtuullista.
Alla olevassa taulukossa 3 on koottu vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n kohtuusharkinnan pun-ninnassa vaikuttavia seikkoja, jotka eivät liity suhteen läheisyyteen eivätkä teon laatuun.
Taulukko 3. VahL 5:4 a:n kohtuusharkinnassa huomioon otettavia muita olosuhteita.
Korvauksen tuomitseminen Korvauksen tuomitsematta jättäminen
• läheisen paikallaolo surman aikana
• surman tapahtumapaikka läheiselle hyvin tuttu
• surmansa saaneella ei vaikutusmah-dollisuutta tilanteeseen
• surmansa saaneen myötävaikutus
Taulukossa 3 ei ole tyhjentävästi lueteltu kohtuusharkinnassa suhteen läheisyyden ja teon laa-dun lisäksi huomioitavia seikkoja. Lueteltujen seikkojen lisäksi tulee ottaa huomioon kaikki yksit-täisen tapauksen olosuhteet. Taulukossa mainituilla seikoilla voi olla keskenään eri painoarvoa kuten edellisissäkin taulukoissa.
4.4 Kohtuullisen korvauksen määrä
Tuomioistuimen on kohtuusharkinnassa pohdittava korvausvelvollisuuden syntymisen lisäksi myös sitä, mikä on korvauksen kohtuullinen määrä. Henkinen kärsimys on kuitenkin yksilöllistä, ja jokainen kokee negatiiviset tunteet eri tavalla. Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaisen korvauksen määrän arvioinnissa tuomioistuimen ei tule ottaa huomioon yksilöllisen kärsimyksen suuruutta. Kärsimyksen suuruutta arvioidaan sen mukaan, mitä kenen tahansa kyseisessä tilan-teessa läheisen asemassa olevan henkilön kärsimys voisi olla. Henkilökohtaisten surun ja mene-tyksen tunteen mukaan kärsimyksen suuruutta ei siis tule arvioida.95 Näin ollen painoarvoa arvi-oinnissa ei ole esimerkiksi sillä, että läheinen olisi hyvin herkkä ihminen ja tuntisi kärsimyksen hyvin raskaasti. Toiset henkilöt voivat myös vaikuttavammin pukea sanoiksi kokemansa kärsi-myksen kuin toiset, joten kärsimysten vertaileminen ei ole tarkoituksenmukaista96.
Vahingonkorvaus ei ole Suomessa rangaistusluonteista, eikä myöskään kärsimyskorvausta ole tarkoitettu sellaiseksi.97 Korvauksen määrä on näin ollen ensisijaisesti sidoksissa vahingon suu-ruuteen. Yksi Suomen vahingonkorvausoikeuden yleisistä periaatteista on täyden korvauksen periaate. Periaatteen mukaan korvausta tulee suorittaa määrä, jolla vahingonkärsijä pääsee ase-maan, jossa hän olisi ilman vahinkotapahtumaa. Täyden korvauksen periaate sisältää rikastumis-kiellon, eli korvaus ei saa olla niin iso, että vahingonkärsijä hyötyisi vahingon tapahtumisesta.
95 HE 116/1998 vp, s. 11.
96 Artimo 2008, s. 1218.
97 HE 167/2003 vp, s. 22, 59.
Varsinkaan aineettomissa vahingoissa ei kuitenkaan ole mahdollista rahallisesti tarkasti määri-tellä, missä tilanteessa vahingonkärsijä olisi ilman vahinkoa. Näin ollen täyden korvauksen peri-aatteen avulla ei pystytä suoraan arvioimaan läheiselle maksettavan korvauksen määrää.98
Kärsimyksen korvaaminen eroaakin perinteisestä korvaamisesta. Vahingon suuruutta ei voida rahallisesti määritellä, mutta korvausta tulee silti maksaa. Viljanen pohtii, että olennaista kor-vausmäärää arvioitaessa on, että yhteisön jäsenet pitävät sitä riittävänä korvauksena. Kärsimys-vahingon korvauksessa viestinnän kohde onkin Kärsimys-vahingonkärsijän lisäksi yhteisö. Kärsimyksen korvauksen suuruusluokka tulisi olla johdettu yhteisön eettisistä ja moraalisista käsityksistä.99 Korvausten määrien tulisi myös olla mahdollisimman yhdenmukaisia, ja tämä voidaan saavuttaa vain arvioimalla objektiivisia seikkoja. Samankaltaisissa tapauksissa tulee määrätä korvattavaksi näin ollen saman suuruisia korvauksia.100
Korvauksen määrään ratkaisevasti vaikuttaa se, kuinka suureksi läheiselle aiheutunut kärsimys arvioidaan. Suhteen läheisyys, teon laatu ja muut olosuhteet vaikuttavat myös korvauksen mää-rään.101 Suhteen läheisyys ja teon laatu vaikuttavat arvioinnissa näin ollen useissa kohdissa. En-sin yleiEn-sinä kriteereinä, joiden tulee täyttyä, jotta korvausta voidaan tuomita. Tämän jälkeen koh-tuusharkinnassa ensin arvioitaessa, onko korvauksen tuomitseminen kohtuullista ja tämän jäl-keen vielä kohtuullisen korvauksen määrää harkitessa. Muut olosuhteet vaikuttavat vain koh-tuusarvioinnissa mutta sen molemmissa kohdissa.
Läheisen ja menehtyneen suhteen läheisyyden vaikutus korvauksen määrään näkyy muun mu-assa seuraavissa ratkaisuissa, joita on myös aikaisemmin käsitelty:
KKO 2002:56: Lakisääteistä asevelvollisuutta suorittaessa surman saaneen äidille ja sisaruksille tuo-mittiin maksettavaksi kärsimyskorvauksia. Äidin saama korvaus oli kaksinkertainen verrattuna sisa-ruksille maksettavan korvauksen määrään
98 Ståhlberg – Karhu 2020, s. 451.
99 Viljanen 2008, s. 539, 549.
100 Artimo 2008, s. 1218.
101 HE 116/1998 vp, s. 11.
KKO 2002:83: Kuolleen isänsä luona asuneella lapselle katsottiin olevan kohtuullista määrätä suu-rempi kärsimyskorvaus (12 000 euroa) kuin äitinsä luona asuneelle lapselle (noin 8 300 euroa, summa muunnettu markoista). Menehtyneen äidille tuomittiin maksettavaksi korvauksia vähiten, noin 3 300 euroa.
KKO 2002:124: Surmansa saaneen lievästi kehitysvammaisen 32-vuotiaan erityisen läheisiksi henki-löiksi katsottiin isä ja sisar. Korkeimman oikeuden mukaan surmansa saaneen ja melkein äidin ase-massa olleen sisaren välillä oli todella läheinen suhde, ja sisarelle tuomittiin maksettavaksi kärsimys-korvausta 5 000 euroa. Isän kanssa suhde ei ollut näin läheinen, ja hänelle tuomittiin maksettavaksi 3 000 euroa.
KKO 2009:56 A oli syyllistynyt vaimonsa B:n murhaan, mutta hänet oli jätetty syyntakeettomana tuo-mitsematta rangaistukseen. A velvoitettiin kuitenkin suorittamaan kärsimyskorvauksia B:n aikuiselle tyttärelle 7 500 euroa ja B:n äidille 3 00 euroa.
Kuten aiemmin on todettu, syyntakeettomuus ei estä korvausvastuun syntymistä, eikä välttä-mättä vaikuta harkitessa, onko korvauksen tuomitseminen kohtuullista. Syyntakeettomuus voi kuitenkin vaikuttaa korvausmäärän kohtuullisuuden arvioinnissa, kuten edelläkin mainitussa korkeimman oikeuden ennakkotapauksessa:
KKO:2009:56: A oli syyllistynyt murhaan, mutta hänet oli jätetty syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta. Korkeimman oikeuden perusteluissa syyntakeettomuus otettiin kohtuusharkinnassa huomioon kärsimyskorvausta alentavana tekijänä. Maksettavaksi tuomittu määrä katsottiin kohtuul-liseksi alentaa yhdellä neljäsosalla.
Kohtuusharkinnassa tuomioistuin pohtii korvauksen maksamisen kohtuullisuutta ja kohtuullisen korvauksen määrää ottaen huomioon kaikki tapauksen olosuhteet. Samat asiat vaikuttavat kum-massakin kohdassa, joten taulukoissa, joihin on kerätty kohtuusharkinnassa vaikuttavia seikkoja (taulukko 1 suhteen läheisyys, taulukko 2 teon laatu ja taulukko 3 muut olosuhteet), tuomitse-matta jättämiseen vaikuttavat asiat voivat vaikuttaa myös korvauksen alentamiseen. Taulukoissa
mainittujen seikkojen lisäksi syyntakeettomuus voi vaikuttaa korvausmäärää alentavana teki-jänä. Seuraavassa luvussa 4.5 sijaitsevassa taulukossa 4, johon on koottu aikaisemmat taulukot, on myös lisätty syyntakeettomuus pääasiassa korvauksen määrää alentavana tekijänä.
Luvussa 4.1 käsiteltiin vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin yleistä sovittelusäännöstä, jonka edellytykset otetaan huomioon myös VahL 5:4 a:n kohtuusharkinnassa. Yleisen sovittelu-säännöksen mukaan huomioon voidaan ottaa myös vahingon aiheuttajan varallisuusolot. Ennak-kotapauksissa vahingonaiheuttajan varallisuusoloja ei kuitenkaan ole käsitelty korvauksen mää-rään vaikuttavana seikkana. Myös Pöyhösen mukaan surmansa saaneen läheisen oikeus saada korvausta kärsimyksestään on painavampi kuin surman aiheuttaneen oikeus siihen, ettei vahin-gonkorvaus saata häntä vararikkoon. Pöyhönen katsoo kohtuusharkinnan merkityksen olevan ylipäätään pienempi korvauksen määrää arvioitaessa kuin korvausvelvollisuuden syntymistä har-kittaessa.102
Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä tai sen esitöissä ei määrätä korvaukselle mitään rahamää-rää tai tiettyä suuruusluokkaa, mutta esitöissä mainitaan, että VahL 5:4 a:n nojalla tuomittavan kärsimyskorvauksen ei tule ylittää kivusta ja särystä maksettavien korvausten enimmäismää-riä.103 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta antaa suositukset henkilövahingoista ja kärsimyk-sestä suoritettavien korvausten määrästä. Suositukset valmistuvat noin kolmen vuoden välein ja uusin on syksyltä 2020. Oikeusministeriön yhteydessä toimivan neuvottelukunnan tavoitteena on edistää henkilövahinkojen ja kärsimyksen korvaamista koskevan oikeus- ja korvauskäytännön yhtenäisyyttä. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta kerää tietoja eri käräjäoikeuksista, ja kerä-tystä oikeuskäytännöstä kootaan suositukset.104 Viimeisimmän, 5. painoksen suositussummat surmansan saaneen läheisen korvausten määrille ovat seuraavat:
• lapsen kuolema 3 000 – 12 000 €
• vanhemman kuolema 3 000 – 15 000 €
102 Pöyhönen 2001, s. 199–200.
103 HE 116/1998 vp, s. 11–12.
104 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta 2020, s. i, 43.
• sisaruksen kuolema 2 000 – 8 000 €
• puolison kuolema 3 000 – 11 000 €105
Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta on antanut suositukset, joissa on reilua hajontaa, koska yksittäistapaukset ovat hyvin vaihtelevia. Myös suosituksia suurempi korvaus voi olla perustel-tua, jos tapauksessa on useampia korvausta korottavia seikkoja. Tapausten vaihtelevuuden vuoksi luokittelu on tehty pelkästään suhteen laadun perusteella. Kaikkia kriteerejä ja niiden yh-distelmiä ei kuitenkaan ole mahdollista ottaa huomioon.106
Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan tehtävä ei ole pohtia yleistä korvaustasoa. Korvausmää-rien suosituksia ei muuteta oikeuspoliittisin perustein, vaan tarkoitus on kerää tietoja eri käräjä-oikeuksista ja koota tästä oikeuskäytännöstä suositukset. Korvaustasoja ohjaava taho on korkein oikeus ylimpänä oikeusasteena riita-asioissa. Neuvottelukunnan tuleekin ottaa huomioon käräjä-oikeuksien tuomioiden lisäksi myös korkeimman oikeuden korvauskäytäntöä ohjaavat ennakko-päätökset, sekä tehdä muutoksia korvausmäärien suosituksiin ajantasaisen lääketieteellisen tie-don ja inflaation perusteella.107
Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset eivät sido tuomioistuimia, ja ne ovatkin sal-littu oikeuslähde. Hallituksen esityksen mukaan suosituksia tulisi kuitenkin käytännössä noudat-taa, ellei yksittäistapauksessa olisi erityistä perustetta poikkeavalle korvaukselle.108 Suositusten tosiasiallisesta sitovuudesta kertoo myös se, että poiketessaan suosituksista korkein oikeus on tarkasti perustellut niistä poikkeamisen syitä.109 Koska henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset eivät sido tuomioistuimia, ei niistä poikkeamista tarvitsisi erikseen perustella, ellei niillä tosiasiallisesti ole sitovuutta.
105 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta 2020, s. 41.
106 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta 2020, s. 164.
107 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta 2020, s. 43; HE 167/2003 vp s. 70.
108 HE 167/2003 vp s. 70.
109 Esim. KKO 2009:82, jossa suosituksista poikettiin tapauksen yksityiskohtien takia. Tapon yrityksellä ai-heutetusta kärsimyksestä määrättiin suosituksia isommat korvaukset, koska tekotapa oli erityisen raaka ja julma, ja lisäksi teko oli arvaamaton ja sattumanvarainen. Ks. myös KKO 2016:77, jossa taas pysyvän haitan yleistä korvaustasoa haluttiin nostaa.
Korvauksen määrää arvioitaessa tuomioistuimen olisi hyvä henkilövahinkoasiain neuvottelukun-nan suositusten lisäksi kiinnittää huomiota muihinkin yleistä korvauskäytäntöä säänteleviin nor-mistoihin. Näitä ovat muun muassa liikennevahinkolautakunnan normit ja ohjeet sekä työtapa-turmien haittaluokitukset.110 Liikennevahinkolautakunta on liikenne- ja potilasvahinkolautakun-nasta annetun lain (959/2019) 1.1 §:n mukaisesti oikeussuojaelin, jonka tehtävänä on antaa rat-kaisusuosituksia ja lausuntoja yksittäisissä liikennevakuutuslain (460/2016), liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) ja potilasvakuutuslain
(948/2019) mukaisissa korvausasioissa ja tarvittaessa myös yleisiä mainittujen lakien sovelta-mista koskevia suosituksia. Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annetun lain 2.1 §:n mukai-sesti lautakunnan tulee pyrkiä muuan muassa korvauskäytännön yhtenäistämiseen. Haittaluoki-tuksista säädetään työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) sekä sen nojalla säädetyssä valtioneuvoston asetuksessa.
Kun surmansa saaneen läheiselle tuomitaan maksettavaksi kärsimyskorvauksia, tulee korvaus-velvollisen maksaa määrätty summa kyseiselle läheiselle. VahL 5:4 a:n mukainen korvaus ei ole rikosvahinkolain mukaisesti korvattavissa, eli jos tuomittu ei suorita korvausta, sitä ei ole mah-dollisuutta saada Valtiokonttorilta. Rikosvahinkolain 1 §:n mukaisesti rikoksella aiheutettu va-hinko korvataan valtion varoista siten kuin kyseisessä laissa on säädetty. 19 §:n mukaisesti val-tion varoista maksettava korvaus on toissijainen, eli vahingot tulevat valval-tion maksettavaksi, jos korvausvelvollinen ei niitä maksa. Korvauksen myöntää ja suorittaa Valtiokonttori (rikosvahinko-laki 24 §).
Tuomittu saattaa esimerkiksi olla maksukyvytön, jolloin korvausta ei välttämättä ole mahdollista saada edes ulosoton kautta. Korvauksen vaatiminen esimerkiksi tahallisesti läheisen surman-neelta korvausvelvolliselta voi olla myös henkisesti liian haastavaa ja raskasta. VahL 5:4 a:ä sää-dettäessä läheisen kärsimyskorvaus lisättiin nykyistä rikosvahinkolakia edeltäneeseen kumot-tuun rikosvahinkolakiin (935/1973). Kumotun lain 6 a §:n mukaisesti surmansa saaneen
110 HE 167/2003 vp s. 41.
selle suoritettiin korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvaus-lain 5 luvun 4 a §:ssä säädetyin edellytyksin. Vuoden 2005 uudistuksen yhteydessä mahdollisuus saada korvaus Valtiokonttorilta poistettiin. Oikeusministeriöllä oli vuoden 2020 lopulla alkanut hanke rikosvahinkolain uudistamisesta, jossa arvioitiin keinoja parantaa myös surmansa saa-neen henkilön läheisten korvaussuojaa. Hanke on kuitenkin päättynyt, eikä lainsäädäntömuutos-ten valmisteluja ole käynnistetty.111
Korvauksen maksamiseen liittyvät tarkemmat kysymykset ja ongelmat, kuten tuomitun mahdolli-nen maksukyvyttömyys ja vakuutuksen kattavuus, on rajattu pois tästä tutkielmasta. Aihetta ei ole näin ollen tarkemmin tutkittu tässä yhteydessä. VahL 5:4 a:n mukaista korvausta hakevat voi-vat kuitenkin olla korvauksen saamisen kannalta hyvin erilaisissa asemissa riippuen siitä, minkä-laisessa tilanteessa heidän läheinen on saanut surmansa. Kuten luvussa 3.2.2 kerrottiin, VahL 5:4 a:n mukaista korvausta voi saada tietyissä tapauksissa myös liikenneonnettomuudessa sur-mansa saaneen läheiset. Tällöin surman aiheuttaneella on pakollinen liikennevakuutus ja vahin-gonkärsijä voi vaatia korvauksia suoraan vakuutusyhtiöstä. Tämä saattaa liikkeenturmassa sur-mansa saaneen läheiset maksun kannalta parempaan asemaan kuin muut VahL 5:4 a:n mu-kaista korvausta vaativat henkilöt.
Myös vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n esitöissä mainitaan, että osa korvauksista tulisi vakuu-tusyhtiöiden ja lopulta vakuutuksenottajan kustannettaviksi. Vakuutuksena olisi joko pakollinen liikennevakuutus tai vapaaehtoinen vastuuvakuutus. Vakuutusjärjestelmän ulkopuolelle jäisi kui-tenkin suurin osa korvauksista, joten korvausvelvollisen ollessa maksukyvytön, läheinen ei todel-lisuudessa saisi korvauksia. Tästä syystä alun perin katsottiin olevan tarpeellista, että korvausta oli mahdollista saada tarvittaessa valtiolta.112
111 Oikeusministeriö.
112 HE 116/1998 vp, s. 9.
4.5 Koonti kohtuusharkinnassa huomioon otettavista seikoista
Kohtuusharkinta on punnintaa kaikkien korvaukseen vaikuttavien seikkojen välillä. Suhteen lä-heisyyteen ja teon laatuun vaikuttavia seikkoja ei arvioida irrallisena, vaan kaikkia kohtuullisuu-teen vaikuttavia asioita punnitaan keskenään. Kohtuullisuutta arvioitaessa tulee myös ottaa huo-mioon lain tarkoitus parantaa surmansa saaneen läheisen korvausoikeudellista asemaa.113 Toi-saalta on huomioitava myös, että VahL 5:4 a on kolmannelle aiheutunut vahinko, ja kyseessä on poikkeussäännös, jonka perusteella tällainen vahinko voidaan korvata.114
Seuraavalla sivulla olevassa taulukossa 4 on koottu yhteen aiemmissa taulukoissa 1, 2 ja 3 olevat kohtuusarviointiin vaikuttavat seikat. Taulukkoon on myös lisätty syyntakeettomuus pääasiassa vain korvauksen määrää alentavan seikkana. Jotta vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n kohtuulli-suuskriteerin edellytykset täyttyvät, tulee korvauksen tuomitsemista puoltavien seikkojen painaa punninnassa enemmän kuin korvauksen tuomitsematta jättävien seikkojen.
Taulukossa manituilla seikoilla on keskenään eri painoarvo, eikä taulukosta suoraan voida pää-tellä, että korvausta maksettaisiin esimerkiksi tilanteessa, jossa vasemmassa sarakkeessa olisi kaksi kohtaa ja oikeassa sarakkeessa yksi. Taulukko on kuitenkin suuntaa antava ratkaisuille. Jos jossain tapauksessa on vain jommassakummassa sarakkeessa olevia seikkoja, on hyvin todennä-köistä, että kohtuusharkinta menisi tämän sarakkeen mukaisesti. On myös huomioitava, että suhteen läheisyyttä pidetään painavimpana alueena kohtuusharkinnassa. Teon laatua ja muita olosuhteita tulisi arvioida suhteutettuna siihen, miten ne vaikuttavat juuri kyseisellä tavalla sur-mansa saaneen kanssa olevaan läheiseen. Taulukossa on huomioitu vain tilanteita, joissa VahL 5:4 a:n yleiset edellytykset ovat jo täyttyneet. Taulukko ei ole myöskään tyhjentävä, eli koh-tuusharkintaan voi vaikuttaa lisäksi asioita, joita ei taulukossa ole listattu.
113 HE 116/1998 vp, s. 8.
114 HE 116/1998 vp, s. 3–4; HE 167/2003 vp, s. 5.
Taulukko 4. Kohtuusharkinnassa huomioon otettavia seikkoja.
Korvauksen tuomitseminen / kor-vauksen määrän korottaminen
Korvauksen tuomitsematta jättäminen / korvauksen määrän
alentaminen Suhteen
lä-heisyys
• samassa taloudessa asuminen
• erityinen riippuvuussuhde
• läheisenä alaikäinen lapsi
• läheisenä vanhempi
• eri talouksissa asuminen
• läheisenä aikuinen kotoa pois muuttanut lapsi
Teon laatu • tahallisuus
• erityinen raakuus
• uhrin ihmisarvon alentaminen
• välinpitämättömyys muiden tur-vallisuudesta
• törkeä huolimattomuus
Muut olo-suhteet
• läheisen paikallaolo surman ai-kana
• surman tapahtumapaikka lähei-selle hyvin tuttu
• surmansa saaneella ei vaikutus-mahdollisuutta tilanteeseen
• surmansa saaneen myötävaiku-tus
• syyntakeettomuus (pääasiassa vain korvauksen määrää alen-tava seikka)
Esimerkiksi ratkaisusta KKO 2008:79 korvauksen tuomitsemisen jättämisen puolella oli taulu-kossa törkeä huolimattomuus sekä läheisenä aikuinen kotoa pois muuttanut lapsi, eikä korvauk-sia maksettu. Tapauksessa ei ollut taulukon korvauksen maksamisen puolelta yhtäkään seikkaa.
Voidaan pohtia, muuttuisiko tilanne, jos taulukon toisella puolella olisi huomioon otettavia olo-suhteita. Esimerkiksi pelkkä läheisen paikallaolo surman aikana ei todennäköisesti riittäisi kallis-tamaan vaakaa vasemmalle puolelle. Yhdistelmänä törkeä huolimattomuus ja läheisenä aikuinen kotoa pois muuttanut lapsi painottuu hyvin vahvasti sen puolelle, että korvausta ei makseta.
Vaasan hovioikeuden ratkaisussa 16.08.2017 t. 130581 annettiin taulukossa korvauksen tuomit-sematta jättämisen puolella olevalle surmansa saaneen myötävaikutukselle suuri painoarvo. Sa-malla puolella painoi myös törkeä huolimattomuus. Toisella puolella oli kuitenkin läheisenä ala-ikäinen lapsi ja samassa taloudessa asuminen. Näin ollen molemmilla puolilla oli kaksi seikkaa.
Menehtynyt oli mennyt huomalaisen kyytiin tietoisena tämän humalatilasta. Jos tilanteessa olisi ollut muita kohtuusharkinnassa huomioon otettavia seikkoja, olisi ratkaisu silti saattanut olla sama. Todennäköisesti vain törkeän huolimattomuuden vaihtuminen tahallisuudeksi muuttaisi tilannetta niin, että korvauksia tuomittaisiin. Surmansa saaneen myötävaikutus ja tahallisuus sa-massa tapauksessa saattaisi olla kyseessä esimerkiksi, jos tietoisesti menee humalaisen itsetu-hoisen henkilön kyytiin ja tämä tarkoituksellisesti ajaa kolarin. Tahallisuus on kuitenkin tämän tyylisissä tilanteissa epätodennäköisempi kuin törkeä huolimattomuus.
Ratkaisussa KKO 2002:124 korkein oikeus katsoi aikuisen lievästi kehitysvammaisen menehty-neen olleen erityisen riippuvainen sisarestaan ja isästään, vaikka he asuivat erikseen. Teko oli ol-lut myös tahallinen. Näin ollen kohtuusharkinnassa korvauksen määräämisen puolella olivat eri-tyinen riippuvuussuhde ja tahallisuus. Toisella puolella punninnassa painoi eri talouksissa asumi-nen. Menehtyneen veljeä ei katsottu erityisen läheiseksi henkilöksi, sillä hänen ja menehtyneen välillä ei ollut erityistä riippuvuussuhdetta. Hänen kohdaltaan pohdinta ei näin ollen edes eden-nyt kohtuusharkintaan. Kun joku muu kuin läheisyysolettaman omaava henkilö on yleisten edel-lytysten pohdinnassa todettu erityisen läheiseksi, ei kohtuusharkinnassa näytä olevan enää vai-kutusta sillä, onko pykälässä mainittu läheinen vai muu. Jos kyseessä olisi ollut törkeä huolimat-tomuus punninta olisi saattanut kallistua korvauksen tuomitsematta jättämisen puolelle, sillä vain erityinen riippuvuussuhde olisi ollut vasemmassa sarakkeessa ja oikeassa sarakkeessa taas kaksi kohtaa, erillään asuminen sekä törkeä huolimattomuus.
Ennakkopäätöksessä KKO 2002:83 humalassa pitkän matkan reilua ylinopeutta ajanut A määrät-tiin maksamaan korvauksia surmansa saaneen 5- ja 4-vuotiaille lapsille sekä äidille. Kohtuushar-kinnassa korvauksen tuomitsematta jättämisen puolella oli törkeä huolimattomuus, mutta tuo-mitsemisen puolella välinpitämättömyys muiden turvallisuudesta, läheisenä alaikäinen lapsi /
läheisenä vanhempi sekä se, että surmansa saaneella ei ollut minkäänlaista vaikutusmahdolli-suutta tilanteeseen. Surmansa saanut oli pyöräillyt tien reunassa, ajoradan reunaviivan oikealla puolella. Näin ollen vasemmalla puolella oli kolme seikkaa kun oikealla puolella vain yksi. Jos me-nehtynyt olisi myötävaikuttanut tekoon esimerkiksi rikkomalla liikennesääntöjä, olisi kummalla-kin puolella kaksi seikkaa ja todennäköisesti korvauksia ei tuomittaisi, sillä myötävaikutus vaikut-taa paljon kohtuusharkinnassa.
Kuten tässä luvussa on tutkittu, harkittaessa korvauksen tuomitsemisen kohtuullisuutta otetaan huomioon monia seikkoja. Kohtuusharkinta on kokonaisvaltaista punnintaa korvauksen maksa-misen ja korvauksen maksamatta jättämaksa-misen välillä sekä korvauksen määrää korottavien ja alen-tavien seikkojen välillä. Kaikki tapauksen yksityiskohdat tulee ottaa huomioon kohtuusharkin-nassa.
5 Lopuksi
Tässä tutkielmassa on lainopillisin menetelmin tutkittu vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ää, jonka mukaisesti surmansa saaneen läheisellä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, kun tietyt kriteerit täyttyvät. Pääasiassa säännös koskee henkiri-kosten uhrien läheisiä, mutta myös muissa tilanteissa läheisen kärsimys voi tulla korvattavaksi.
Korvauksen tuomitsemisen kriteereitä on kolme, joista kaksi ensimmäistä ovat korvauksen ylei-set edellytykylei-set. Ensimmäinen tutkimuskysymys, joka on esikysymyksenä pääkysymykselle, kes-kittyy näihin. Läheisen kärsimyskorvauksen yleiset edellytykset ovat läheisyyskriteeri ja teon laatu -kriteeri. Läheisyyskriteerin mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuoli-solla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oi-keus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Teon laatu -kriteerin mukaan kuolema tulee olla aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta.
Mikäli VahL 5:4 a:n yleiset edellytykset täyttyvät, siirrytään pohtimaan viimeisintä kriteeriä, johon tämä tutkielman päätutkimuskysymys keskittyy. Viimeinen kriteeri eli kohtuusharkinta on kor-vauksen tuomitsemisen erityinen edellytys. VahL 5:4 a:n mukaisen korkor-vauksen tuomitseminen tulee harkita kohtuulliseksi ottaen huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet. Kohtuusharkinta, kuten koko korvauksen määräämisen arviointi, on punnitaan korvauksen tuomitsemista puoltavien ja vastustavien seik-kojen kesken.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukainen kärsimys on surun ja menetyksen tunteeseen verrattavissa. Kärsimyksessä on kyseessä tunnetilan muutos eikä terveystilan muutos kuten hen-kilövahingossa. Kärsimyksestä ei tarvitse olla näyttöä, sillä teko on korvauksen perusteena. VahL 5:4 a:n mukaisen kärsimyksen oletetaan aiheutuneen, kun pykälän kriteerit täyttyvät. Ennen VahL 5:4 a:n voimaantuloa surmansa saaneen läheiset eivät saaneet korvauksia kipuun ja sär-kyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä, sillä kyseessä on kolmannelle aiheutunut vahinko.
Pääsääntöisesti kolmannelle aiheutunutta vahinkoa ei korvata, ellei asiasta ole erillistä sääntelyä.
Näin ollen ennen VahL 5:4 a:n voimaantuloa surmansa saaneen läheisen korvausvaatimus
kat-sottiin lakiin perustumattomaksi. Tietyissä tilanteissa tämän katkat-sottiin olevan yleisen oikeuskäsi-tyksen vastaista ja vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ä alettiin valmistella. Oikeuskirjallisuudessa on myös pidetty liian tiukkana periaatetta kolmannelle aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta kategorisesti vain, jos niin on erikseen säädetty. Tapauksien yksityiskohtia tulisi aina tarkastella kokonaisuutena, ja joissain tilanteissa kolmannelle aiheutunut vahinko voisi olla korvattavissa, vaikka suoraa lain tukea ei olisikaan.
Tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys liittyy vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaisen korvauksen tuomitsemisen yleisiin edellytyksiin. Ensimmäinen tutkimuskysymys on esikysymys pääkysymykselle, joka keskittyi kohtuullisuuskriteeriin. Jotta VahL 5:4 a:n mukaista kohtuulli-suutta oli mahdollista tarkemmin tutkia, ensin selvitettiin yleisten edellytysten sisältöä. Ensim-mäinen tutkimuskysymys on: mitkä seikat vaikuttavat yleisiin edellytyksiin, kun tuomioistuin ar-vioi vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaista surmansa saaneen läheisen oikeutta kärsimys-korvaukseen? VahL 5:4 a §:n ensimmäiset kaksi kriteeriä ovat korvauksen yleiset edellytykset, eli läheisyyskriteeri ja teon laatu -kriteeri.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaisen korvauksen tuomitsemisen ensimmäinen kriteeri on läheisyyskriteeri, eli korvausta on mahdollista tuomita maksettavaksi vain surmansa saaneen erityisen läheiselle henkilölle. Mikäli kyseessä on pykälässä mainittu henkilö, eli vanhempi, lapsi tai aviopuoliso, ei suhteen läheisyydestä tarvitse välttämättä esittää erillistä näyttöä. Näillä henki-löillä on läheisyysolettama. Vastapuolen on myös mahdollista todistaa, että läheisyysolettaman omaava henkilö ei todellisuudessa ollut surmansa saaneelle erityisen läheinen. Esimerkiksi avio-puolisot saattavat olla tosiasiallisesti eronneet, vaikka olisivatkin vielä virallisesti naimisissa.
Myöskään erityisen läheisenä henkilönä ei yleensä pidetä aikuista lasta, joka on muuttanut van-hempansa luota pois, eikä ole pitänyt yhteyttä surmansa saaneeseen vanhempaansa. Jos ky-seessä on joku muu kuin pykälässä lueteltu henkilö, tulee suhteen erityinen läheisyys todistaa.
Muu erityisen läheinen henkilö on yleensä joko säännöksessä mainittuihin rinnastettava, kuten kasvattilapsi tai avopuoliso, tai sisarus. Siihen, katsotaanko korvausta hakeva henkilö surmansa saaneen läheiseksi, vaikuttaa muun muassa yhdessä asuminen. Erikseen asuminen ei kuiten-kaan suoraan rajaa ketään pois. Korkein oikeus on ennakkopäätöksissään linjannut, että hyvin