Okorobi no Gyô (雄詰の行) ja Otakebi (雄叫) ovat kaksi rituaalin osaa, joiden nimet ovat vaikeimmat kääntää, mutta niiden rituaalisen kehotekniikat ovat yksinkertaisempia. Okorobi koostuu kanjeista o (雄), joka voidaan lausua myös yû (雄). Yû tarkoittaa miehistä, maskuliinista, rohkeutta, urheutta tai suuruutta, o taas viittaa pelkästään maskuliinisuuteen tai urokseen. Toinen kanji tarkoittaa itse asiassa keskittämistä tai pakkaamista ja se lausutaan tsumeru (詰める).
Rituaalin nimessä kyseinen kanji lausutaan korobi. Sana korobi taas tulee verbistä korobu (転ぶ), joka tarkoittaa horjua tai pudota alas. (The Learner`s Kanji Dictionary 2003: 754, 778, 803.) Sana korobi viittaa rituaalisen kehotekniikan suorittamisen tapaan. Suoritettaessa Okorobin rituaalisia kehotekniikoita kädet nostetaan tietyssä asennossa pään yläpuolelle ja pudotetaan ne nopeasti alas. Olettaisin nimen kirjoitusasussa käytetyn kanjin (tsumeru, 詰める) viittaavan mielikuvaan keskittämisestä, joka on mielikuva tai mielentila jolla rituaaliset kehotekniikat tulisi suorittaa.
Pelkän kirjoitusasun perusteella rituaalin nimi tarkoittaisi maskuliinisuuden tai miehisyyden keskittämistä, mutta kääntäisin rituaalin osan nimen tarkoittamaan rohkeuden keskittämistä.
Rohkeus tai urheus on näiden kirjoitusmerkkien mukaan mielentila tai henkinen ominaisuus, joka liitetään maskuliinisuuteen. Gyô (行) kirjoitetaan kanjilla, joka tässä tapauksessa tarkoittaa tapaa tehdä jotakin. (The Learner`s Kanji Dictionary 2003: 386.)
Tavanomaisissa olosuhteissa rituaalin osien järjestys on ensin Okorobi no Gyô sitten Kokyû Hô, joka päättää rituaalin. Kokyû Hôn rituaalinen kehotekniikka suoritetaan tasa-asennossa seisten.
Molempien käsien sormet asetetaan lomittain, kädet nostetaan pään päälle kohti taivasta ja katse seuraa mukana. Anno sensei opettaa tätä rituaalista kehotekniikkaa siten, että kaikki sormet ovat yhdessä. (Kenttäpäiväkirja syksy 2009).
Blaize painottaa kirjassaan ja suorittaessaan rituaalista kehotekniikkaa, että etusormet ovat muista sormista erillään ja ne kohotetaan kohti taivasta. Blaizen opettamassa tavassa tämän rituaalisen kehotekniikan käsien asento muistuttaa chinkon-meditaation mudraa (Ama no nuhoko tai Ama no nuboko38). Pään yläpuolelta kädet tuodaan nopeasti alas rintakehän korkeudelle. Samalla huudetaan kiai, eli ääni joka yhdistää kin. Tässä rituaalisessa kehotekniikassa kiai on EE-I. Blaizen mukaan Hikitsuchi sensei oli aikaisemmin opettanut äännettä OO, josta oli tullut OOHT, kun kädet oli lopussa nostettu takaisin pään päälle. (Blaize: 1994, 44.)
Okorobi no Gyô suoritetaan yleensä toiseksi viimeisenä rituaalin osana, sen jälkeen tulee Kokyo Hô. Otakebi suoritetaan ennen Kokyû Hôta silloin kun se on osana rituaalia, mutta jätän sen nyt viimeiseksi. Tim Detmer kertoi haastattelussaan Okorobi no Gyôsta ja Kokyo Hôsta niiden suorittamisjärjestyksessä:
Haastattelu 3.
Tim: - In Shinkokyû the last part is again drawing the energy from the bottom, from the earth and from the heavens... (näyttää käsillään) and then again from the earth and from the heavens and then (taputtaa neljästi), ten, ka, sui, chi...
and I was told that it is the feeling that grabbing the energy from the...
bringing the heaven down to earth and it`s heaven and earth, heaven being kind of, like this world of things that cannot be seen and the earthly world of things that can be touched, physical nature and things without body, and bringing those things together. Whence they meet there will be an explosion of energy.
38Michael Sason artikkelissa mainitaan taolainen rituaalinen käsien asento, mudra (kiin. shou-yin). Siinä käytetään oikeaa kättä ja sekä etusormi, että keskisormi ovat kohotettuina, muut sormet taittuneina peukalon päällä. Tämä mudra kuvaa Hsüan-t`ien shang-tin (eng. Highest Lord of Dark Heaven) miekkaa. Kyseinen jumaluus on Wu-tang-shan taistelulajien suojelija. (Saso 1997: 245.)
H: - Ahah...
Tim: - And the idea of bringing that... bringing that energy down to earth, and that is the kiai.
H: - Ahhh, ok.
Tim: - So, bringing down and... (suorittaa rituaalisen kehotekniikan ja huutaa kiain) And then once more...(tapauttaa neljä kertaa)...and feeling that the energy of both is within you.
H: - Yes. So, why the circles in the end...
- The circles are here, at the beginning they represent...aaaa....aaa... the time when Izanami (-no-mikoto) and Izanagi (-no-mikoto)...aaaa... where in the house (?) and they had a long spear and stuck the spear in the ocean and mixed it around and as they drew the spear out the pieces of mud that dropped of the head of the spear created an island.
Tim Detmerin haastattelussaan kuvaama Okorobi no Gyôn rituaalinen kehotekniikka muistuttaa jossain määrin rituaalin alussa olevaa osaa Shinkokyû. Molemmissa tarkoitus on mielikuvan tasolla yhdistää maa ja taivas, mutta erona on rituaalisen kehotekniikan suorittamisen nopeus, sekä
rituaalisen kehotekniikan muoto. Yleensä Shinkokyûta suoritettaessa hengitys maasta ja taivaasta tapahtuu hitaasti ja keskittyen.
Rituaalisen kehotekniikan muoto vaihtelee opettajasta riippuen. Gérard Blaize opettaa erilaista käsien asentoa kuin mitä Kumano Jukulla esimerkiksi Anno sensei käyttää rituaalia suorittaessaan.
Hänen tapansa toteuttaa rituaalista kehotekniikkaa on tässä suhteessa sama kuin Hikitsuchi sensein.
(Liite 1). Okorobi no Gyôssa rituaalisen kehotekniikan liike tapahtuu nopeasti. Se on myös liikeradaltaan lyhyempi kuin Shinkokyûn rituaalinen kehotekniikka, jossa kädet viedään selvästi kohti maata ja taivasta. Okorobi no Gyôn liike on nopea ja lyhyt, se tapahtuu enemmän ylhäältä alaspäin. Käsien liike alkaa pään yläpuolelta ja päättyy rintakehän korkeudelle. (Blaize: 1994, 44.) Reigai Monogatarissa rituaalin osan nimi lausutaan Okorobi no misogi (雄詰の禊). Reikai
Monogatarin mukaan Okorobi no misogi rituaalisena kehotekniikkana "yhdistää itsen ja jumaluuden samaan kehoon" (神我一体として)39. Ômoton parissa tunnettu rituaalinen kehotekniikka poikkeaa aikidôn parissa suoritetusta rituaalisesta kehotekniikasta.
39Käännös on kirjoittajan. Käännöksen vahvisti Tanaka Masamichi sähköpostiviestissään 17.2.2011.
Reikai Monogatarissa kuvataan kuinka Okorobi no misogia suoritettaessa molempien käsien sormet yhdistyvät tiettyyn asentoon (Ama no nuhoko tai Ama no nuboko). Myös Reikai Monogatarissa mainitaan kiain käytöstä Okorobi no misogia suoritettaessa. (Deguchi: Reikai Monogatari 75, 20-21).
Tämä kuvaus muistuttaa Blaize sensein tapaa opettaa Okorobi no Gyôn rituaalista kehotekniikkaa.
Ômoton parissa rituaalinen kehotekniikka suoritetaan kolme kertaa ja siten, että pään yläpuolelta nopeasti alas tullessaan kädet pysähtyvät oikealle puolelle rintakehän korkeudelle. Rituaalisen kehotekniikan suorittamiseen kuuluu jälleen äänen käyttöä. Ne äänteet joita Okorobi no Gyôssa käytetään Ômoton parissa ovat II-E ja EE-I. Reikai Monogatarin mukaan tämä rituaalinen
kehotekniikka myös karkottaa pahoja henkiä ja suojelee pahalta. (Deguchi: Reikai Monogatari 75, 21.)
Okorobi no Misogin rituaalisen kehotekniikan suorittamisen tapa eroaa jossain määrin aikidôn ja Ômoton keskuudessa. Sen sijaan kuvaus kiain käytöstä ja käsien rituaalisesta asennosta ovat jossain määrin yhteneväiset. Reikai Monogatarissa Okorobi no Misogin yhdeksi tarkoitukseksi mainitaan jumaluuden ja itsen yhdistäminen. Se, mitä jumaluuden ja itsen yhdistäminen tässä rituaalin osassa tarkoittaa Ômoton diskurssissa olisi tärkeää selvittää. Kehon käytön kautta syntyvät erot aikidôn ja Ômoton diskurssissa liittyvät Ama no Nubokon, eli käsien rituaalisen asennon merkitykseen.
Ômoton parissa tämä mudra on tärkeä, mutta aikidôn parissa sitä käyttävät Okorobi no Gyôta suorittaessaan enimmäkseen Blaizen oppilaat. Tämä on eräs niitä piirteitä rituaalisten
kehotekniikoiden harjoittelussa, jossa ero aikidôn ja Ômoton diskurssin välillä on selkeä.
Viimeisenä suoritettava rituaalin osa Kokyû Hô (呼級法) viittaa yksinkertaisesti tapaan hengittää.
Kaksi ensimmäistä kanjia, eli kokyû (呼級) tarkoittavat hengitystä ja kolmas, hô (法) on kanji joka viittaa lakiin, menetelmään tai uskontoon. (The Learner`s Kanji Dictionary 2003: 270, 352). Nimen voisi kääntää tarkoittamaan hengittämisen uskonnollista menetelmää.
Rituaalisen kehotekniikan suorittamisen tapa ei viittaa mitenkään hengittämiseen. Siinä seisotaan tasa-asennossa ja kädet yhdistetään siten, että kämmenet ovat vastakkain, vasen oikean päällä.
Sormet suljetaan kämmenten ympärille, ote on rento. Sitten koko kehon liikkeellä, joka lähtee lantiosta kädet tekevät kolme ellipsin muotoista liikettä molemmille sivuille, kolme laajaa ympyrää edessä ja kolme kahdeksikon muotoista liikettä vaakasuunnassa kehon edessä. (Blaize: 1994, 45.)
Näitä liikkeitä on useita erilaisia ja mitkä niistä suoritetaan riippuu täysin opettajasta. Liikkeen aikana luonnollisestikin hengitetään, mutta tähän rituaaliseen kehotekniikkaan ei ole opetettu mitään tiettyä hengittämisen tapaa. Tim Detmerin haastattelussa tämä rituaalinen kehotekniikka liittyy Kojikissa kuvattuun luomismyyttiin. Rituaalista kehotekniikkaa suorittaessa tästä
pyörittävästä liikkeestä, jota Kojikissa kuvataan kun Izanami-no-Mikoto ja Izanagi-no-Mikoto käyttivät pitkää keihästä nostaessaan mutaa merenpohjasta luodakseen saaren, on helppoa luoda mielikuva. Tällä tavoin rituaali päättyessään palaa takaisin luomismyyttiin.