• Ei tuloksia

Etiikkaan ja moraaliin liittyviä asioita on jokaisessa uskonnon oppikirjassa. Oppikirjoissa ei kuitenkaan, yhtä lukuun ottamatta, määritellä mitä etiikalla tai moraalilla käsitteinä tar-koitetaan. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa eettisen ajattelun peruskäsitteet ilmaistaan 6-9 luokan tavoitteissa (Opetushallitus 2004, 207). Etiikan käsitteitä ei siis tar-vitse esitellä oppilaille välttämättä lainkaan vielä alakoulun aikana. Toisaalta en osaa sanoa esiintyykö etiikkaa tai moraalia käsitteinä mahdollisesti muilla vuosiluokilla. Kirjoissa ME5, ME6, SK5 ja SK6 käsitellään oikeaa ja väärää sekä hyvää ja pahaa ilman, että sen kerrotaan olevan etiikkaa.

Millaista on hyvä elämä? Miten meidän pitäisi kohdella muita? Jos ihminen tie-tää, mikä on oikein, toimiiko hän aina niin? Näiden kysymysten pohtimista sa-notaan etiikaksi (T6 2008, 10.)

Oikeata ja väärää toimintaa puolestaan kutsutaan moraaliksi. Moraali kertoo meille, mitä saamme tai emme saa tehdä. (T6 2008, 10.)

Kirja T6 on uskonnon oppikirjoista ainoa, jossa määritellään etiikan ja moraalin käsitteet.

Etiikka määrittyy tiedoksi hyvästä ja pahasta tai oikeasta ja väärästä. Etiikkaa tarvitaan, jotta hyvän ja pahan kanssa voi tulla toimeen. Moraalin ajatellaan paljastuvan valintatilan-teessa. Kirjassa on esimerkkinä tästä tilanne, jossa eräälle pojalle tarjotaan maalivahdin paikkaa. Opettaja ei tiedä, että eräs pojan kaveri on parempi maalivahti. Nyt poika miettii mitä tehdä. Ihminen joutuukin jatkuvasti tilanteisiin, joissa joutuu tekemään valintoja ja usein ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. T6 kirjassa etiikka määritellään samalla tavalla Sajaman (1993, 68) ja Atjosen (2004, 17) kanssa. Kirjan moraalin määrittely vastaa Launosen (2000, 31) käsitystä moraalista.

Oppikirjoissa oikean ja väärän pohtiminen mielletään ihmiselle tyypilliseksi ominaisuu-deksi.

Ihmiselle onkin tavallista miettiä, mikä on oikein ja mikä väärin (T6 2008, 10).

Tässä jaksossa tutustut kertomusten kautta sellaisiin arkielämän tilanteisiin joissa joutuu pohtimaan mikä on oikein ja väärin. (SK5 2005, 9.)

Tässä jaksossa saat mahdollisuuden tutustua toisen saman ikäisen mielipitei-siin, ja vaihtaa ajatuksia asioista, jotka askarruttavat sinua (SK5 2005, 121).

Kirjan T6 yksi jakso on nimetty Arjen etiikaksi.

Kaikissa oppikirjoissa etiikka tuodaan lähelle arjen tilanteita ja siinä käsitellään oppilaita lähellä olevia aiheita. Kirjojen mukaan oikeaa ja väärää joutuu pohtimaan usein arkielämän tilanteissa. Aristoteleen hyve-etiikan mukaan toiminta kertoo ihmisen luonteesta ja moraa-lista. Hyvyys paljastaa itsensä käytännön valinnoissa ja arjen elämässä. (Uusiautti & Määt-tä 2012, 268.) Kirjassa T6 tuodaan esimerkin kautta esille, etMäät-tä ihmiset eivät ole aina samaa mieltä oikeasta ja väärästä. Esimerkissä henkilö on sitä mieltä, että laki pyöräkypäräpakos-ta on turha. Hänen mielestään on jokaisen oma asia käyttääkö kypärää vai ei. (T6 2008, 11.)

Moniin yhteisiin ongelmiin, ei aina löydy helppoja ratkaisuja (SK6 2005, 75).

Usein kuitenkin törmäämme siihen, että yhtä oikeaa ratkaisua ei löydy (T6 2008, 10).

Tällaisissa tilanteissa ihminen joutuu valitsemaan eri vaihtoehdoista.

Eri vaihtoehdoissa on sekä hyviä että huonoja puolia tai joskus pelkkiä huonoja (T6, 10).

Joskus on valittava kahden huonon vaihtoehdon välillä (SK6 2005, 75).

Näkemys siitä, että moniin ongelmiin ei löydy aina yhtä oikeaa ratkaisua korostuu kirjoissa SK6 ja T6. Oikean ja väärän tunnistaminen kuvataan kirjoissa haastavaksi ja sen ajatellaan vaativan harjoittelua. Esimerkkinä T6 kirjassa kerrotaan, että jos pieneltä lapselta kysyy miksi toisten tavaroita ei saa varastaa, tämä vastaa sen olevan kiellettyä. Lukijalle esitetään sama kysymys. (T6 2008, 10.) Tässä sivutaan ohuesti ihmisen moraalin kehittymistä. Tä-män tarkemmin moraalin kehittymiseen ei puututa missään uskonnon oppikirjassa.

Millä perusteella ihminen päättää, miten toimii tilanteissa, joissa ei ole hyvää vaihtoehtoa?

Uskonnon oppikirjojen mukaan omatunto on merkittävässä roolissa, kun pohditaan oikeaa ja väärää.

Jumala on antanut ihmisille omantunnon, jotta ihmiset tietäisivät mikä on oi-kein ja väärin (T6 2008, 89).

Kristinuskon mukaan ihmiselle on annettu järki ja omatunto, joita saa ja pitää käyttää (T6 2008, 13).

Omatuntoon liittyen uskonnon oppikirjoissa löytyy kaksi vastakkaista näkemystä. Toisen näkemyksen mukaan Jumala on antanut ihmisille omatunnon. SK6 ja T6 -kirjoissa ilmenee luterilaisen etiikan käsitys moraalista, jonka mukaan moraali on sisäänrakennettu ihmiseen.

Jumala ylläpitää ihmisen sydämessä olevaa luonnollista moraalilakia. Tämän käsityksen mukaan moraalintaju on koko ihmiskunnalle yhteinen. (Launonen 2000, 41) Kirjat ovat täysin samalla linjalla sen suhteen, miksi ihmisellä on omatunto.

Eri puolilla maailmaa asuvilla ihmisillä on lähes samanlainen käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Tämä kertoo siitä, että Jumala on luonut ihmi-sen ja antanut omatunnon jossa ihminen kuulee Jumalan äänen. (SK6 2005, 94.)

Toisen näkemyksen mukaan kaikilla ihmisillä on omatunto uskonnosta riippumatta. Hie-man ristiriitaisesti molemmat näkemykset löytyvät kirjasta T6. Omatunnon avulla ihminen voi sydämessään tunnistaa, mikä on oikein. Kirjassa tuodaan kuitenkin esille, että koska olemme kristittyjä ja elämme kristityssä Euroopassa, vaikuttaa kristinusko käsityksiin oi-keasta ja väärästä. (T6 2008, 12–13.)

ME6 kirjassa ei oteta kantaa siihen mistä omatunto on ihmiselle tullut. Yhdessä päiväkir-jamerkinnässään Aino miettii, ettei hänen koiransa syytä omistajaa siitä, että tämä tulee myöhässä. Koira ei syytä myöskään siitä, että vesikippo on tyhjä ja ruoka-ajasta on kulunut monta tuntia. Nähdessään omistajansa se on silti iloinen. (ME6 2011, 144.) Ihminen voi tuntea piston omassatunnossaan, kun tietää tehneensä väärin, vaikka siitä ei syytetäkään.

– Mistä sinä tiesit, että varas oli Seemin isä? kysyn Taiteilijalta. – En minä tiennytkään, mutta Seemin isä tiesi. (ME5 2007, 105.)

Myös ME5 kirjassa on tilanne, jossa kylän pelastamiseen varatuista materiaaleista osa on kadonnut. Pelastamisesta vastaava henkilö Taiteilija antaa katseensa kiertää kaikissa läsnä-olijoissa. Hän ei syytä ketään, mutta katseen osuessa varkaaseen tämä alkaa liikehtiä levot-tomasti ja tunnustaa tekonsa. (ME5 2007, 105.) Kaikkia näitä näkökulmia omatuntoon yh-distää se, että omatunto kertoo jos ihminen on tehnyt väärin. Vaikka muut eivät tietäisi, tai kukaan ei syyttäisi ihmistä, hän tietää itse tehneensä väärin, koska omatunto muistuttaa siitä. ME5 ja ME6 kirjoissa ei tule muista kirjoista poiketen mitenkään ilmi, että Jumala olisi antanut ihmiselle omatunnon.

Kaikissa uskonnon oppikirjoissa pohditaan oikeaa ja väärää. Vain kirjassa T6 määritellään, mitä moraali ja etiikka käsitteinä tarkoittavat. Etiikkaan ja moraalin liittyvät aiheet tuodaan lähelle oppilaan kokemusmaailmaa ja niiden merkitys arjen tilanteissa korostuu. Uskonnon oppikirjojen mukaan kaikilla ihmisillä on omatunto, joka auttaa ihmistä tietämään mikä on oikein ja väärin. Kristillinen näkemys, jonka mukaan Jumala on antanut ihmiselle oman-tunnon, on tyypillinen uskonnon kirjoissa.